Tämänpäiväisen (21.11.2007) HS:n kulttuurisivuilla Heikki Poroila valittelee kirjastonhoitajien harjoittamaa pehmosensuuria - esimerkkinä porno ja väkivaltaviihteen sensuuri kirja- ja lehtiostoissa.
Mielestäni kirjastojen pitäminen vapaana pahimmasta pornosta, roskakulttuurista ja väkivaltaviihteestä on hieno asia - ja olen tässä tapauksessa iloinen sensuurista.
Silmään pistää pahasti seuraava Poroilan väite:
"Kenelläkään ei ole tarjota mielipiteitä vahvempia todisteita siitä että pornografia tai seksuaalisuus sinänsä olisi lastensuojelullinen ongelma"
Kun kuuntelen omien lapsieni suht usein toistuvaa valitusta mm. avoimesta seksuaalisesta viestinnästä, olen itse muodostanut sen intuitiivisen käsityksen, että lapset kärsivät seksuaalisuuden näkemisestä. Poroilan väite ei siis ainakaan siinä mielessä pidä paikkaansa, että aika monella vanhemmalla on sentään kokemukseen perustuvaa intuitiivista tieto asiasta, eikä pelkkiä mielipiteitä.
Tällaisissa asioissa luottaisin aika paljon herkän ja empaattisen vanhemman - siis esimerkiksi itseni - intuitioon. Uskon että tutkimustietoakin aiheesta löytyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
äsken tuli kiinnostava ohjelma amerikan voimakkaan yhteisöllisistä kristityistä. katsoitko sen, jukka?
Harmi että jäi katsomatta. Täytyy selvittää nimi ja katsoa jos Ylen sivulta löytyisi.
nimi oli: ulkolinja, jumalan ystävät
Lähetä kommentti