99. postaus

Olen blogannut nyt puoli vuotta ja tämä on 99. postaukseni. Blogin linja lienee jo kirkastunut ainakin säännölliselle lukijalle. Mutta määriteltäköön linja kuitenkin vielä eksplisiittisesti:

Antiikin filosofi Protagoras totesi aikoinaan että yksilö on kaiken mitta.

Saksan konservatiivisen vallankumouksen eräs perustaja Arvid Mohler totesi sen sijaan jotain radikaalisti Protagoraksen kannasta pokkeavaa:

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta.

Arvostan molempia ajattelijoita siinä mielessä että he ovat määritelleet maailmankuvansa ja arvomaailmansa hyvin eksplisiittisesti, jolloin heidän ajatuksensa ovat ulkopuolisten kritisoitavissa. Minusta molemmat mielipiteet ovat kuitenkin äärimmäisiä ja suorastaan fanaattisia:

1. Tieteellinen väite - jota mm. uusklassinen taloustiede kannattaa - että ihminen on omaa utiliteettiaan (etuaan) maksimoiva olio on väärä tai ainakin hyvin yksipuolinen. Myös vastakkainen väite että ihminen ajaa vain kokonaisuuden etua on virheellinen.

Evoluutio- ja kulttuurihistoria osoittavat että ihmisen kulttuurit eroavat voimakkaasti toisistaan. Toiset kulttuurit ovat hyvin yhteisöllisiä ja toiset hyvin individualistisia.

Behavioristinen taloustiede on osoittanut että myös yksilötasolla on suuria eroja. Osa ihmisistä (ratonaalinen egoisti eli Homo Economicus) maksimoi vain omaa etuaan, mutta päinvastoin kuin uusklassinen taloustiede olettaa, monet muut ihmiset (pyhimykset ja lojalistit) eivät toimi näin, vaan oman etunsa lisäksi ajavat ainakin kunnollisina pitämiensä toisten ihmisten etua. Monet ihmiset ovat myös valmiita näkemään vaivaa että normien rikkojia ja vapaamatkustajia rangaistaan.

Koska läntisessä tieteessä ns. individualistinen metodologia on vielä toistaiseksi hyvin vahvoilla varsinkin taloustieteessä (rationaalisen valinnan teoria) ja biologiassa, olen keskittynyt kritisoimaan Protagoraksen edustamaa kantaa Mohlerin kannan sijasta.

Olen kritisoinut myös sitä näennäisyhteisöllistä ajatusta että ihmiskunta on yksi yhteisö.

2. Arvoväite että yksilö on kaiken mitta ja yhteisöllä ei voi olla kuin välineellinen arvo ei tietenkään voi olla (tieteellisesti) väärä tai oikea - niin kuin ei vastakkainenkaan väite että yksilöllä on vain välineellinen arvo.

Ihmiskunnan historian punainen lanka on heiluriliike yhteisöllisyyden ja individualismin välillä. Uskon vahvasti, että ihmisten onnellisuus on korkeimmillaan jossain täydellisen yhteisöllisyyden ja täydellisen individualismin välillä. Sääli vain että heiluri ei koskaan pysähdy optimipisteeseen.

Koska nykylännessä yksilökeskeisyys on arvona hyvin vahvoilla ja kaikkinaista toisten ihmisten käyttäytymisen moralisointia ja hyvistä tavoista puhumista pidetään pahana tai lapsellisena tai jopa epätieteellisenä, olen keskittynyt kritisoimaan yksilökeskeisyyttä.

Tämä blogi siis edustaa kuitenkin keskilinjaa yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä - eräänlaista äärimaltillisuutta.