Tieteellinen fakta 2

Vähemmistövaltuutettu Puumalainen perustelee tutkintapyyntöä mm. näin:

Artikkelissa esitetään faktoina solvaavia väitteitä eri ryhmistä. Tekstissä esitetään ns. faktana, että: ”...Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi.”

Artikkelissa valheellisia väitteitä esitetään faktoina ja loppupäätelmät perustellaan näillä valheellisilla väittämillä. Oppikirja-tyyliä lisää se, että kuvia on lisätty. Artikkelin viesti on se, että valkoinen väestö on älykkäämpi kuin tummaihoiset. Esitetään esimerkiksi, että: ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan.”

Kun Ellilä sanoo että maa muuttuu Afrikaksi hän tarkoittaa että rikollisuus nousee samalle tasolle kuin Afrikassa. Tämä ei ehkä ole tieteellisesti todistettu fakta, mutta koska afrikkalaisten rikollisuus on kaikkialla maailmassa huomattavasti korkeampi kuin valkoisten, väite on hyvin perusteltu ja varsin kiistaton.

Se että ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan” taas on jopa tieteellinen fakta, jos oletetaan että valkoiset ja mustat on valittu satunnaisotoksella koko väestöstä. Onhan mm. Lynnin kirjan mukaan negroidien äo selkeästi - 10-40 pistettä maasta riippuen - alhaisempi kuin valkoisten.

Toistan aiemman kantani:

Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.

Tieteellinen fakta

Vähemmistövaltuutettu Puumalainen toteaa Mikko Ellilää vastaan tekemässään tutkintapyynnössä:

Kirjoittaja pyrkii esittämään väitteensä siten, että ne näyttäisivät tieteellisiltä faktoilta. Kirjoittaja viittaa esimerkiksi kausaliteettiin.

Esimerkki: ”Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄÖ kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.”

Äo-tutkija Richard Lynnin kirjan Race Differences in Intelligence mukaan mustien afrikkalaisten eli neekereiden eli negroidien älykkyysosamäärä on selkeästi alhaisempi kuin valkoihoisten, joitten keskimääräinen älykkyysosamäärä on jonkin verran alhaisempi kuin mongoolien. Äo-tutkijat Arthur Jensen ja Philip Rushton ovat osoittaneet että erot ovat suurelta osin perinnöllisiä.

Ellilän esittämä väite on äo-tutkimuksen nykynäkemyksen mukaan tosi. Tämä ei ole todellisuudessa mikään erityisen kiistanalainen kysymys äo-tutkijoiden keskuudessa. Perinnöllisyys-väitteestä pieni vähemmistö äo-tutkijoista on eri mieltä Jensenin ja Rushtonin kanssa, mutta itse äo-eroista ei ole kiistaa. (Katso äo-tutkija Linda Gottfredsonin artikkeli "Mainstream Science on Intelligence", joka kuvaa 52:n äo-tutkijan allekirjoittamaa kuvausta äo-tutkimuksen nykytietämyksestä.)

Ellilä on esittänyt väitteen faktana ehkä siksi että väite on fakta.

Ko. faktalla on myös poliittisia ulottuvuutta. Tuskin on Suomen kansan edun mukaista tuoda maahan alhaisen äo:n omaava väestöä. Alhainen äo aiheuttaa monia ongelmia maahanmuuton kohdemaalle - mm. kohonnutta rikollisuutta: Rikollisten äo mm. USA:ssa on keskimäärin 85.

Korrelaatiolle alhaisen äo:n ja alhaisen BKT:n välillä on myös vahvaa näyttöä, vaikka väitettä voinee edelleen pitää kiistanalaisena. (Toki voi kysyä kuka vakavasti uskoo, että maa, jonka väestön keskimääräinen äo on alle 70, voisi saavuttaa korkean BKT:n ilman, että maassa on hyvin runsaasti luonnonvaroja ja ulkomaalaisia asiantuntijoita.)

Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.

Tiedeyhteisö moraalisena yhteisönä

Tutkijalle asetetaan yleensä vaatimus, että tutkimuksen pitää olla rationaalista. Rationaalismilla tarkoitetaan sitä että tiedon lähteenä on järki eikä pelkkä kokemus, dogmi tai usko. Edelleen edellytetään yleensä että tutkija käyttää ns. hypoteettis-deduktiivista tieteellistä menetelmää uuden tiedon hankinnassa;

Hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä toimien aluksi esitetään hypoteesi, ja tästä johdetaan testattavia ennustuksia, jotka ovat hypoteesin premissien suora looginen seuraus, ja tämän jälkeen testataan empiiristen kokeiden avulla, pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos johdetut ennusteet läpäisevät testit, havaintoaineisto tukee eli konfirmoi hypoteesia, mutta se ei kuitenkaan todista hypoteesia oikeaksi. Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän kannalta järkevän hypoteesin perusvaatimukset ovat empiiristyys ja kyky selittää kohteena oleva ilmiö.

Tiedeyhteisölle on oleellista kritisoida kaikkea epärationaalista tieteentekoa (näennäistiedettä) kuten vaikkapa kreationismia, naistutkimusta ja homeopaattista lääketiedettä jo siitäkin syystä, että ellei näennäistieteen tekijöitä paljasteta ja tuomita, tiedeyhteisöjen ulkopuolisten tahojen luottamus tiedeyhteisöön (ja tieteeseen) laskee.

Tällainen kritiikki toimii tiedeyhteisössä käytännössä altruistisena rangaistuksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka rikkovat rationalismin normin. Tiedeyhteisö on siis myös moraalinen yhteisö samalla tavalla kuin keräilijä-metsästäjä-heimo tai uskontokunta, mutta tiedeyhteisön normi on rationalismi, kun esimerkiksi luterilaisuuden normi on "katekismuksen käskyjen noudattaminen".

Monessa suhteessa tiedeyhteisö tietysti on hyvin erilainen yhteisö kuin uskonnollinen yhteisö ja primääristi rationalismi ja kritiikki ovat vain keinoja - ja hyviä sellaisia - tieteen edistämiseksi. Käytännössä rationalismi kuitenkin toimii myös moraalisena normina ja varsinkin näennäistieteen kritiikki altruistisena rangaistuksena.

Tiedeyhteisöön liittyy löyhästi erilaisia ns. skeptisiä yhdistyksiä kuten esimerkiksi Skepsis, jonka tärkeimpänä päämääränä on paljastaa ja kritisoida näennäistiedettä eli tutkijoita jotka eivät noudata tiedeyhteisön rationaalisuus-normia. Voisi jopa sanoa, että tiedeyhteisö on tavallaan delegoinut rationalisminormin pakottamisen tällaisille yhdistyksille, sillä yliopisto tai yliopiston tutkijat harvoin puuttuvat yliopiston sisällä tapahtuvaan näennäistieeteeseen. Normin rikkojien rankaiseminen on tiedeyhteisössäkin kallista ja siksi useimmat yhteisön jäsenet ovat vapaamatkustajia. Mm. naistutkimuksen monien ylilyöntien kritisoimiseen tiedeyhteisön jäsenillä ei juuri ole ollut rohkeutta - kritisoimisen taakka onkin jäänyt Keisarinnan uudet vaatteet-kirjan kirjoittajille Osmo Tammisalolle ja Jussi Niemelälle. Katso mm. tämä artikkeli heidän blogillaan.

Skeptikkojen työ on erittäin arvokasta ei vain yliopiston vaan koko yhteiskunnankin kannalta. Resurssien haaskaaminen esimerkiksi homeopaattiseen lääketieteeseen kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Pahimmassa tapauksessa homepaattisen lääketieteellisen koulutuksen saanut hoitohenkilökunta tekee virheellisiä diagnooseja sairauksista ja määrää virheellisiä hoitoja. Johtava tiedelehti Nature kritisoi voimakkaasti yliopistoissa annettavaa homeopatia-koulutusta viimeistä edellisessä numerossaan.

Ongelma on kuitenkin se, että jotkut skeptikot esimerkiksi Richard Dawkins, toimiessaan epärationalismia vastaan tiedeyhteisössä helposti alkavat laajentaa toimenkuvaansa koko yhteiskuntaan. He alkavat tuomita esimerkiksi uskontoa siitä näkökulmasta etteivät uskovaiset noudata rationalismin normia. Kuitenkin, kuten mm. evoluutiotutkija DS Wilson toteaa, uskonnolla on aivan erilainen funktio kuin tieteellä.

Jos uskovaiset alkavat vaatia tieteen alistamista uskonnolle, tähän on todella voimakkaasti puututtava. Mutta kun uskonto pysyy ns. lestissään, rationaalisuusnormin asettaminen uskonnolle on kyseenalaista. Rationaalisuuden vaatiminen uskonnolta helposti kastroi uskonnon varsinaisen tehtävän, tai saataa vaihtoehtoisesti asettaa uskovat ns. siiliasentoon tiedettä vastaan.

Katso aikaisempi artikkelina uskonnon ja tieteen roolista.