Edistyksellinen vai tieteellinen metodi

Ihminen oppii kahdella tavalla:

1. tarkkailemalla ympäristöään ja muodostaen käsityksiä maailmasta

2. lukemalla ja kuuntelemalla toisten ihmisten käsityksiä

Käsitykset voivat olla oikeita tai vääriä.

Oleellisinta oppimisen kannalta ei kuitenkaan ole pelkästään minimoida väärien käsitysten määrä. Jos ainoa päämäärä olisi minimoida väärien käsitysten määrä, ei kannattaisi muodostaa mitään käsityksiä. Jokainen täysjärkinen ymmärtää tämän periaatteessa. Jos ainoa päämäärä olisi minimoida väärien käsitysten määrä, ei oppisi mitään.

Todellisuudessa monet ihmiset ovat sitä mieltä, että käsitysten määrä pitää minimoida. He ilmaisevat ajatuksen poliittisesti hyväksyttävässä muodossa - esimerkiksi näin:

Ennen sotaa tai heti sodan jälkeen syntyneillä on paljon ennakkoluuloja Venäjää kohtaan,

mikä sisältää implisiittisesti väitteen että käsitysten muodostaminen Venäjästä on paha asia. Venäjästä ei saisi olla muuta mieltä kuin, että

Venäjä on samanlainen maa kuin mikä tahansa maa. Kunhan Venäjä rikastuu se kehittyy samanlaiseksi maaksi kuin normaalitkin länsimaiset maat.

Näin ollen Venäjästä muodostettujen spesifisten käsitysten määrä pitää tämän näkemyksen mukaan minimoida yhteen käsitykseen K.

K: Venäjä on tavallinen maa, joka toimii kuten muutkin maat.

Ainoat Venäjän erityispiirteet ovat tiettyjen attribuuttien arvot: pääkaupungin nimi, asukasluku, uskonnon nimi, BKT jne. Sen sijaan sellaiset käsitykset kuin

Demokratia ei toimi Venäjällä.

eivät ole hyväksyttäviä.

Käsitys K ei tietysti ole täysin minimaalinen. Paljon minimaalisempi olisi yksinkertaisempi käsitys:

Venäjä on maa.

Jälkimmäisessä käsityksessä on se huono puoli että, vaikka se on kyllä turvallinen siinä mielessä että se on minimaalinen, se ei toteuta toista käsitteille asetettavaa vaatimusta - edistyksellisyyttä.

Käsityksen K omaksumista auttaa muuten oleellisesti se, että ei käy Venjällä, ei lue venäläistä kirjallisuutta eikä seuraa uutisia Venäjästä. Tämä ehto toteutuu useimpien edistyksellisten osalta kirkkaasti.

Toinen edistyksellinen käsitys on

Islam on tavallinen uskonto, joka toimii kuten muutkin uskonnot.

Tämä käsitys on tosin hieman ristiriidassa sen edistyksellisen käsityksen kanssa että

Mitään ei saa yleistä

Yllä esitetyllä edistyksellisellä metodilla ei ole juuri mitään tekemistä tieteellisen hypoteettis-deduktiivisen metodin kanssa.

Tieteen filosofi Karl Raimund Popperin mukaan tieteellinen metodi ei vaadi käsitysten eli ennakkoluulojen eli hypoteesien minimoimista vaan sitä että niiden pitää olla falsifoitavissa:

falsifikaatioperiaatteen mukaisesti teorian [eli käsityksen] todistaminen oikeaksi ei ole mahdollista mutta vääräksi todistaminen on mahdollista. Sen vuoksi tieteellisestä teoriasta on oltava mahdollista johtaa ennuste tai seuraamus, jota voidaan kokeellisesti testata.

Näin voidaan tieteellisten kokeiden avulla löytää alkuperäisen teorian heikkoja kohtia tai virheellisyyksiä. Falsifikaatioperiaate on vanhan kokemusperäisen koeteltavuuden vaatimuksen uusi muoto.

Eli: Ei pidä pelätä muodostavansa vääriä käsityksiä esimerkiksi Venäjästä vaan pitää varoa muodostamasta tyhjänpäiväisiä teorioita, joista ei voi ennustaa mitään ja joita ei näin ollen voi todistaa vääräksi eli falsifioida.

Tässä mielessä edistyksellinen käsitys

Venäjä on tavallinen maa, joka toimii kuten muutkin maat

ei käytännössä ole falsifioitavissa, koska ei voi muodostaa testiä jolla ko. käsitys voitaisiin falsifioida. Epäedistyksellinen käsitys

Demokratia ei toimi Venäjällä.

on hieman parempi - se on ainakin pitkällä juoksulla falsifioitavissa.

Lisäys kello 20:47

Minua ihmetyttää hiukan myös tuo termi rotuennakkoluulo. Mikä se on ? Jos ihminen luettuaan laajasti alan kirjallisuutta toteaa:

"Mustalla rodulla - tai Cavalli-Scorzan termiä käyttäen klusterilla - äo on perinnöllisesti noin yhden keskipoikkeaman verran alhaisempi kuin valkoisella tai enemmänkin"

onko kyseessä rotuennakkoluulo. Entäs jos joku joka ei ole lukenut aiheesta mitään toteaa

"Ihmisryhmien välillä ei ole eroja henkisissä ominaisuuksissa"

Onko se rotuennakkoluulo ?

Tiedeyhteisö moraalisena yhteisönä

Tutkijalle asetetaan yleensä vaatimus, että tutkimuksen pitää olla rationaalista. Rationaalismilla tarkoitetaan sitä että tiedon lähteenä on järki eikä pelkkä kokemus, dogmi tai usko. Edelleen edellytetään yleensä että tutkija käyttää ns. hypoteettis-deduktiivista tieteellistä menetelmää uuden tiedon hankinnassa;

Hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä toimien aluksi esitetään hypoteesi, ja tästä johdetaan testattavia ennustuksia, jotka ovat hypoteesin premissien suora looginen seuraus, ja tämän jälkeen testataan empiiristen kokeiden avulla, pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos johdetut ennusteet läpäisevät testit, havaintoaineisto tukee eli konfirmoi hypoteesia, mutta se ei kuitenkaan todista hypoteesia oikeaksi. Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän kannalta järkevän hypoteesin perusvaatimukset ovat empiiristyys ja kyky selittää kohteena oleva ilmiö.

Tiedeyhteisölle on oleellista kritisoida kaikkea epärationaalista tieteentekoa (näennäistiedettä) kuten vaikkapa kreationismia, naistutkimusta ja homeopaattista lääketiedettä jo siitäkin syystä, että ellei näennäistieteen tekijöitä paljasteta ja tuomita, tiedeyhteisöjen ulkopuolisten tahojen luottamus tiedeyhteisöön (ja tieteeseen) laskee.

Tällainen kritiikki toimii tiedeyhteisössä käytännössä altruistisena rangaistuksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka rikkovat rationalismin normin. Tiedeyhteisö on siis myös moraalinen yhteisö samalla tavalla kuin keräilijä-metsästäjä-heimo tai uskontokunta, mutta tiedeyhteisön normi on rationalismi, kun esimerkiksi luterilaisuuden normi on "katekismuksen käskyjen noudattaminen".

Monessa suhteessa tiedeyhteisö tietysti on hyvin erilainen yhteisö kuin uskonnollinen yhteisö ja primääristi rationalismi ja kritiikki ovat vain keinoja - ja hyviä sellaisia - tieteen edistämiseksi. Käytännössä rationalismi kuitenkin toimii myös moraalisena normina ja varsinkin näennäistieteen kritiikki altruistisena rangaistuksena.

Tiedeyhteisöön liittyy löyhästi erilaisia ns. skeptisiä yhdistyksiä kuten esimerkiksi Skepsis, jonka tärkeimpänä päämääränä on paljastaa ja kritisoida näennäistiedettä eli tutkijoita jotka eivät noudata tiedeyhteisön rationaalisuus-normia. Voisi jopa sanoa, että tiedeyhteisö on tavallaan delegoinut rationalisminormin pakottamisen tällaisille yhdistyksille, sillä yliopisto tai yliopiston tutkijat harvoin puuttuvat yliopiston sisällä tapahtuvaan näennäistieeteeseen. Normin rikkojien rankaiseminen on tiedeyhteisössäkin kallista ja siksi useimmat yhteisön jäsenet ovat vapaamatkustajia. Mm. naistutkimuksen monien ylilyöntien kritisoimiseen tiedeyhteisön jäsenillä ei juuri ole ollut rohkeutta - kritisoimisen taakka onkin jäänyt Keisarinnan uudet vaatteet-kirjan kirjoittajille Osmo Tammisalolle ja Jussi Niemelälle. Katso mm. tämä artikkeli heidän blogillaan.

Skeptikkojen työ on erittäin arvokasta ei vain yliopiston vaan koko yhteiskunnankin kannalta. Resurssien haaskaaminen esimerkiksi homeopaattiseen lääketieteeseen kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Pahimmassa tapauksessa homepaattisen lääketieteellisen koulutuksen saanut hoitohenkilökunta tekee virheellisiä diagnooseja sairauksista ja määrää virheellisiä hoitoja. Johtava tiedelehti Nature kritisoi voimakkaasti yliopistoissa annettavaa homeopatia-koulutusta viimeistä edellisessä numerossaan.

Ongelma on kuitenkin se, että jotkut skeptikot esimerkiksi Richard Dawkins, toimiessaan epärationalismia vastaan tiedeyhteisössä helposti alkavat laajentaa toimenkuvaansa koko yhteiskuntaan. He alkavat tuomita esimerkiksi uskontoa siitä näkökulmasta etteivät uskovaiset noudata rationalismin normia. Kuitenkin, kuten mm. evoluutiotutkija DS Wilson toteaa, uskonnolla on aivan erilainen funktio kuin tieteellä.

Jos uskovaiset alkavat vaatia tieteen alistamista uskonnolle, tähän on todella voimakkaasti puututtava. Mutta kun uskonto pysyy ns. lestissään, rationaalisuusnormin asettaminen uskonnolle on kyseenalaista. Rationaalisuuden vaatiminen uskonnolta helposti kastroi uskonnon varsinaisen tehtävän, tai saataa vaihtoehtoisesti asettaa uskovat ns. siiliasentoon tiedettä vastaan.

Katso aikaisempi artikkelina uskonnon ja tieteen roolista.