En ole hämmästynyt

En ole hämmästynyt siitä, että Tarja Halonen on hyvin hämmästynyt Moskovan tapahtumista. Hän ei selvästikään ole ymmärtänyt Venäjän hidasta muutosta kohti fasismia. Hän ei ole tajunnut että Venäjä on naapureitaan uhkaava laajentumishaluinen suurvalta.

 

Halosen ulkopolitiikkaa tarkkailevalle on jo kauan ollut selvää että hän on sinisilmäinen ja realiteetteja ymmärtämätön ulkopolitiikan johtaja. Hänen mukaansa Venäjä ei ole mikään uhka Suomelle, eikä Suomella siksi ole mitään tarvetta hankkia turvatakuita lännestä. Herää kysymys, onko Halonen myös sitä mieltä että Venäjä ei ole uhka Virolle tai Gruusialle. Vai onko Halosen mielestä Suomi erikoistapaus.

 

Veikkaan että Totuus on alkanut selvitä Haloselle. Tähän astista täydellistä kyvyttömyyttään ymmärtää Venäjää ja Venäjän presidenttiä hän tuskin myöntää. Halosen olisi aika erota. Ei Suomella ole varaa tällaiseen presidenttin.

Behavioristinen taloustiede, ihmistyypit ja presidentti Tarja Halonen

Samuel Bowles harjoittaa tiedettä nimeltä behavioristinen taloustiede (behavioural economics), joka tutkii kokeellisesti ihmisten taloudellista käyttäytymistä. Behavioristinen taloustiede siis yhdistää psykologian, taloustieteen ja viime aikoina myös kulttuurin tutkimuksen ja evolutiivisen peliteorian. (Olen kertonut Bowlesista aiemmin.)

Behavioristinen taloustiede on luonteeltaan niitten oletusten kriittistä ja avointa tutkimusta, joihin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus -ajatus perustuu. Olen käsitellyt Homo Economicusta ja sen kritiikkiä aiemmin, enkä nyt siihen palaa.

Bowles kritisoi kirjassaan siis joitain taloustieteen oletuksia mutta ei hän vähimmässäkään määrin ole sitä mieltä että Homo Economicus on kokonaan kuollut. Hän vaatii heterogeenisempaa ihmiskäsitystä kuin pelkistetty Homo Economicus. Heterogeenisuudella hän tarkoittaa että on olemassa erilaisia ihmistyyppejä, jotka behavioristinen taloustiede on kokeellisesti löytänyt:

1. Homo economicus pyrkii maksimoimaan omaa etuaan (rahaa, omaisuutta), tai lastensa ja ystäviensä etua. Ystävät palkitsevat hänet tekemällä vastapalveluksia. Tällaisia ihmisiä on noin kolmannes - osuus riippuu tosin maasta ja kulttuurista.

2. Pyhimykset pyrkivät hekin toki ajamaan omaakin etuaan, mutta heillä on voimakas aversio (vastenmielisyys) kaikkea epätasa-arvoisuutta kohtaan. Esimerkkinä on että he hyväksyvät helpommin tilanteen jossa A ja B savat molemmat yhden euron kuin että A ilman omaa ansiotaan saa 10 euroa ja B viisi euroa. Myös pyhimyksiä on noin komannes.

3. Lojalisteilla on myös voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa jossa A ja B ovat molemmat ns. kunnon ihmisiä.

Sen sijaan jos B toimii jotenkin moraalittomasti, lojalisti ei suostuisi edes jakoon 10 euroa A:lle ja 5 euroa B:lle vaan pikemmin pyrkisi jakoon 10 euroa A:lle ja -5 euroa B:lle. Myös lojalisteja on noin komannes.

Lojalisti, Homo Economicus ja pyhimys toimivat siis omien preferenssiensä mukaan tavallaan kaikki täysin rationaalisesti. Mutta kun Homo Economicus, lojalisti ja pyhimys miettivät miten esimerkiksi vankia pitää kohdella heidän johtopäätöksensä ovat todennäköisesti täysin erilaiset:

1. Pyhimys ajattelee että vangille pitää antaa työstä kunnon korvaus - vaikkapa 1000 euroa. Ei välttämättä saman kokoinen kuin siviilissä mutta samaa suuruusluokka. Muu olisi väärin.

2. Homo Economicus ajattelee että palkan määrää kysynnän ja tarjonnan laki vankilan suljetulla työmarkkinalla. Jos vanki A tekee työn hinnalla 100 euroa kuussa ja vanki B hinnalla 200 euroa kuussa niin palkka pitää olla 100 euroa. Jos maksaa enemmän tai vähemmän niin se on taloudellisesti tehotonta.

3. Lojalisti ajattelee että vanki ei ansaitse palkkaa välttämättä ollenkaan koska hän on syyllistynyt rikokseen. Jos vankila maksaa kunnon korvauksen se on väärin kunnon ihmisiä kohtaan.

Sekä lojalisti että pyhimys ovat siis moralisteja, mutta tulevat usein täysin päinvastaiseen johtopäätökseen samassa tilanteessa koska pelaavat aivan eri peliä peliteorian mielessä. Pyhimys on lojalistin pahin vihollinen.

Pyhimys ajattelee että afrikkalaisilla on oikeus muuttaa Suomeen eikä meillä ole oikeutta estää heitä saamasta oikeudenmukaista osuuttaan maailmasta. Jos lojalisti on roturealisti, hän ajattelee että koska afrikkalaiset ovat rikollisuuteen ja laiskuuteen taipuvaisia he eivät ansaitse päästä tänne vaan heidän tänne tulemisensa pitää kaikin keinoin estää.

Homo Economicus toimii maahanmuuttokysymyksessä niin, että jos hän on työnantaja hän tukee maahanmuuttoa vain siinä määrin kuin se alentaa palkkoja ja parantaa työvoiman saatavuutta. Jos Homo Economicus on roturealisti hän useimmiten vastustaa afrikkalaisten maahanmuuttoa.

Tarja Halonen on tyypillinen pyhimys. Hänen politiikkansa perustuu kyllä moraaliin ja eräänlaiseen rationaalisuuteen - tasa-arvon maksimointiin maailmassa. Halosen politiikka johtaa siihen että Suomeen esimerkiksi päästetään kuka tahansa etelän elävä riippumatta tekeekö hän täällä työtä vai keskittyykö suomalaisten Kukkahattu-pyhimysten naurattamiseen.

Halonen on siinä mielessä lojalistin näkökulmasta vaarallisempi kuin pahinkaan psykopaatti. Psykopaattihan ajaa vain omaa etuaan ja viis veisaa siitä tuleeko Suomeen maahanmuuttajia Saksasta vai Kongosta.

Vastaavasti pyhimysten näkökulmasta lojalisti on pahin vihollinen - yrittäähän lojalisti estää tasa-arvon toteutumisen tilanteessa jossa tasa-arvoisuuden toteuttaminen merkitsee rikollisten hyysäämistä.

Pyhimys ja lojalisti kannattavat molemmat tasa-arvoa mutta lojalisti vain kunnon ihmisiä kohtaan. Homo Economicus ei välitä tasa-arvosta. Mutta näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta lojalisti ja pyhimys ovat toistensa verivihollisia.

Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics, kappale 3

Halonen ja turvallisuuspolitiikka ja kansan etu

Halonen on valtiopäivien päättäjäisissä pitämänsä puheen mukaan tyytyväinen siihen että hänen edustamansa ulkopoliittinen linja on kansan suosiossa. Kuten tänään uutisissa kuulimme ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ja diplomaatit eivät ole samoilla linjoilla kuin kansa ja Halonen.

Venäjän suurvaltapyrkimysten Suomelle aiheuttamia riskejä vähätellään koko ajan. Pääministerikin on todennut että vaaleissa ei pitäisi puhua turvallisuuspolitiikasta koska se ei kiinnosta kansaa.

Halonen eroaa suurista valtiomiehistä kuin päivä yöstä. Paasikivi ajoi kansan edun mukaista politiikkaa vaikka ennemmistö oli ko. politiikkaa vastaa. Halonen ei näin toimi. Halonen ajaa kansan edun vastaista politiikka - ja Venäjän edun mukaista politiikkaa - ja kehuu että kansa on samaa mieltä hänen kanssaan.

Olin eilen taloyhtiön yhtiökokouksessa - isännöitsijä oli juuri vaihtunut. Edellinen isännöitsijä (ja hallitus) oli myötäillyt vanhojen osakkeenomistajien mielipiteitä että "ei täällä mitään pidä korjata kun ei ennnenkään ole korjattu". Halonen on samanlainen johtaja. Hän ei ole mielipidevaikuttaja vaan myötäilee kansan enemmistön kantaa. Samalla hän ajaa kansan edun vastaista politiikkaa samalla tavalla kuin tuo myötäilevä isännöitsijä.

Kun isännöitsijä ja hallitus vaihtuivat meidän taloyhtiössämme, osakkeenomistajat ensin pelästyivät. Mutta hiljalleen he ymmärtävät - toivottavasti - mikä on heidän todellinen etunsa - mikä kuviteltu etu.