Kaikki ei tietenkään ole mitattavissa rahassa. Rahan tarjoaminen tuotteesta saattaa jopa vähentää todennäköisyyttä että rahan tarjoaja saa tuotteen. Islamistisen terrorismin tutkija Scott Atran kertoi tällaisesta tutkimuksesta: Palestiinalaisille esitettiin erilaisia vaihtoehtoja siitä miten juutalaiset voisivat korvata jonkin tietyn palestiinalaisen pyhän paikan luovuttamisen juutalaisille osana rauhan tekoa. Vaihtoehto 1 oli että palestiinaliset luovuttaisivat pyhän paikan korvauksetta. Vaihteoehto 2:ssa palestiinalaiset saisivat pyhästä paikasta suurehkon rahakorvauksen.
Vaihtoehto 2 herätti voimakkaita negatiivisia tunteita palestiinalaisissa. Se että pyhä paikka määriteltiin tavaraksi antamalla paikalle hinta herätti vihaa. Lienee yleisesti niin että ihminen kokee erittäin loukkaavana, että joku haluaa ostaa rahalla sinulle "pyhän" asian. Sen sijaan vaihtoehto 3, jossa juutalaiset luopuivat vastavuoroisesti jostain omasta pyhästä paikastaan, herätti palestiinalaisissa huomattavasti positiivisempaa vastakaikua.
Pintapuolisesti hyvin erilaisessa tapauksessa verenluovutusta pyrittin lisäämään tarjoamalla verestä palkkio. Sen sijaan että olisi saatu enemmän verta säilöttäväksi saatiin vähemmän. Ihminen ehkä ajatteli: "Olen antanut verta hyvää hyvyyttäni, ja nyt nämä tyypit maksavat minulle tästä rahaa ja vieläpä näin vähän". Kun verenluovutus on alennettu pyhästä toimituksesta tavaran myymiseksi, luovuttaja alkaa verrata palkkiota tavaran arvoon. Luovuttaja ajattelee että palkkio on liian alhainen. Luovuttaja todennäköisesti myös kokee että häntä on loukattu kun hänelle tarjotaan rahaa hänen altruistisesta teostaan. Lisäksi kun verestä aletaan maksaa rahaa ja siitä on tehty kauppatavaraa, rahasumma joudutaan todennäköisesti nostamaan huomattavan korkeaksi. Mutta sitten kun hinta on nostettu korkeaksi, luovutetun veren laatu heikkenee kun luovuttajiksi ilmoittautuu sairaita, huumeiden käyttäjiä tms.
Minulle tarjottiin kerran rahaa kun olin auttanut autoilijaa saamaan autonsa ojasta. Koin teon varsin loukkaavana. Ajattelin että ajatteleeko tuo ihminen että olen häntä köyhempi, ja ajatteleeko tuo ihminen että kaikki on ostettavissa rahalla. Sen sijaan, kun sama henkilö pari viikkoa myöhemmin pysäytti autonsa viereeni ja antoi minulle viinipullon, minulle tuli lahjasta todella hyvä mieli. Ilmeisesti siksi, että hän oli nähnyt vaivaa minun löytämisekseni ja kuljettaessaan viinipulloa mukanaan siltä varalta että näkee minut.
Mikä tästä kaikesta oli opetus ? Se kai, että taloustieteen Homo Economicus kuvaa joissain tilanteessa ihmisen käyttäytymistä helvetin huonosti.
8 kommenttia:
Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Itseasiassa niin tärkeä, että teen seuraavan ehdotuksen:
Mitäpä jos erottelisit tieteellisemmät ja kevyemmät/tunteisiin perustuvat artikkelit siten, että tieteellisemmissä käytetään virallisempaa kieltä ja kevyemmissä taas vapautuneesti sitä mitä käytetään. Tämän artikkelin kohdalla se tarkoittaisi "helvetin" -sanan poistamista.
Hyöty?
Artikkelin painoarvoa lisää kielen asiallinen ja virallinen käyttö tieteellisemmistä asioista kirjoitettaessa. Efekti on psykologinen.
Hyvä kirjoitus.
Noista kahdesta sensuroidusta tekstistä päätellen voisin olettaa että jotkut ääriliberaalit alkoivat jo "todistella" että olet täysin väärässä..
Kiitos molemmile.
Valkealle myös kiitos ehdotuksesta. En vain oikein ymmärrä miten tämä tieteellisempi kontra poliittisempi jako toteutettaisiin. Tagi ei taida olla oikea tapa. Pitäisikö artikkelin nimestä selvitä luokitus ?
Aiotko muuten lisätä kommentoinnin omaan blogiisi ? Lisäsin sun blogin omaan linkkilistaani. Alku on lupaava !
Spadelle vastaus poistoista: toinen kommentin poisto liittyi täysin epäasialliseen tekstiin jossa heitettiin tarinaa pikku pojista jne. ja toinen poisto oli ns. tekninen.
Tuosta rahan tarjoamisesta avun vastineeksi. Itse olen ollut kummassakin tilanteessa. Auttajana ja autettuna. Jälkimmäisessä tilanteessa tulee tunne, että on pakko yrittää kiittää jotenkin avusta. Raha tulee ensimmäisenä mieleen, koska sitä on yleensä mukana. Jotenkin ajattelee, että jos ei tarjoa pelkkää kiitosta enempää, halveksuisi saatua apua.
Oman kokemukseni mukaan ihmiset kieltäytyvät tarjotusta rahasta ja noin olen tehnyt itsekin. En silti ole kokenut rahan tarjoamista loukkaavana vaan ennemminkin osoituksena siitä, että ihminen on ollut kiitollinen. Auttajana paras mieli tulee joka tapauksessa siitä, että huomaa toisen huojentuneen selvitessään ikävästä tilanteesta. Rahan vastaanottamiseen ei ole tarvetta ja se tuntuisi jopa väärältä.
Mielenkiintoista kuulla. Kuvittelin tosiaan että muut automaattisesti ajattelisivat kuten minä. Tästä taas oppii että liika yleistäminen ei ole viisasta.
Se voisi tapahtua esim. kirjoittamalla eri artikkeleihin eri tavalla, ilman sen kummempia merkintöjä. Ihmisethän tunnistavat kyllä kirjoituksen hengen sitä lukiessaan.
En todennäköisesti laita kommentteja ainakaan alkuvaiheessa, jotta välttäisin mahdolliset pitkät väittelyt ym. ajankäytön. Ehkä tulevaisuudessa.
Linkki on hyvästä. Pyrin siihen, että jatko pitää sen mitä alku lupaa.
Itsestänikin tuntuisi epäluontevalta ottaa rahaa vastaan avusta. Kun olen itse saanut apua, olen kiittänyt aina kohteliaasti, mutta en ole yleensä tarjonnut rahaa. Jotain vastinetta (ruoka, raha jne.) olen tarjonnut vain silloin, kun auttajalle aiheutuu selviä menoja tai auttamiseen kuluu pitkä aika. Ottavat sitten vastineen vastaan, jos ottavat, tai sitten eivät. Jos tarjoan rahaa, tarjoan jonkin verran yli omakustannushinnan. Auttajalle kyse ei ole siis rahan maksimoinnista. Auttamisen periaate säilyy, otettiinpa raha vastaan tai ei.
Lähetä kommentti