Oikea ihmiskuva - kaiken viisauden alku ?

Neuvostososialismiin kuului oleellisena osana luoda uudenlainen sosialistinen ihminen, joka kulttuuri- ja etnisestä taustasta riippumatta toimi sosialistisen isänmaan, työväenluokan ja maailman kansojen solidaarisuuden hyväksi. Neuvostoliittolainen kulttuuri - varsinkin kirjallisuus ja kuvataide - ylisti uutta sosialista ihmistä. Uutta ihmistä edustivat varsinkin sosialistisen työn sankarit kuten kaivosmies Aleksei Stahanov.

Kriitikoiden mielestä Neuvostoliitto kylläkin loi uuden ihmisen mutta ei ihanteellista ihmistä vaan pikemmin ihmisen (Homo Sovieticus) jota karakterisoi välinpitämättömyys työn laatua ja yhteistä omaisuutta kohtaan ja täydellinen aloitekyttömyys. Sosialismin yritys luoda uudenlainen ihminen epäonnistui. Kriitikoiden mukaan neuvostoliittolainen ihmiskuva oli täysin utopistinen - siis mahdoton toteuttaa.

Kapitalismi vapautti ihmisen taloudellisen aloitekyvyn - lopulta myös entisissä sosialistimaissa sekä Euroopassa että Aasiassa. Kapitalismilla on oma ihmistyyppinsä - omaa etuaan (utiliteettiaan) ajava Homo Economicus. Uusklassisen taloustieteen mukaan Homo Economicuksen itsekkyys ei kuitenkaan johda ongelmiin vaan ns. markkinoiden sokea käsi huolehtii siitä että kaikki lopulta hyötyvät taloudellisen toimeliaisuuden noususta.

Richerson kritisoi kuitenkin myös kapitalismin ihmiskuvaa yhtä lailla utopistiseksi ja virheelliseksi. Homo Economicus toki vapautti ihmisen taloudellisen toimeliaisuuden mutta kapitalismi on varsin kykenemätön ratkaisemaan niitä moraalisia ja sosiaalisia ongelmia jotka globaalissa maailmassa kohtaamme: suuryritysten kirjanpitoväärennöksiä, uskonnollista terrorismia ja etnisiä ongelmia.

Moraaliset ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta vain koska ihminen on erilainen kuin kapitalismin ihmiskuva väittää. Jos ihminen todella aina olisi sellainen vain omaa utiliteettian maksimoiva toimija niin kuin uusklassinen taloustiede väittää eivät ihmisyhteisöt olisi mahdollisia siinä mielessä kuin niitä ympärillämme näemme.

Todellisuudessa ihmisyhteisöissä toimii moraalin näkymätön käsi joka parhaassa tapauksessa panee ihmisyhteisön - on se sitten yritys, kerho tai kansallisvaltio - jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen. Yhteenpuhaltaminen on kuitenkin ehdollista: Minä teen yhteisötä jos muutkin tekevät. Jos vapaamatkustajia ei rankaista yhteisöllisyys romahtaa.

Toisaalta yhteistyö on ehdollista myös siinä mielessä että se rajoittuu pitkälti sisäryhmän jäseniin ja on tehokkainta kun sisäryhmä on pienehkö ja arvoiltaan homogeeninen. Näin ollen suuret yritykset ja suuret monikulttuurivaltiot toimivat aina ihmisen yhteisöllisyyden äärirajoilla, ne vaativat myös enemmän monitorointia ja ovat hierarkkisempia ja epädemokraattisempia kuin pienet yritykset ja kansallisvaltiot. Ainoa evolutiivinen selitys näille "kansojen vankiloille" ja "työntekijöiden vankiloille" onkin vain jonkinlainen "economy of scale" - suuremmat markkinat, suuremmat tuotantolinjat, suurempi armeija ja vähemmän heimosotia. Mutta moraalin näkymätön käsi ei toimi kovin hyvin isossa yhteisössä. Seuraa auttamatta yhteisön rapautuminen. Mutta kuten jokaisessa vankilassa myös kansojen vankilassa syntyy uusia moraalisia alaryhmiä (heimoja, jengejä, lahkoja, klikkejä ja looseja) vankilan sisälle - tai olemassaolevat alaryhmät vahvistuvat.

Sosialidemokratia kritisoi kapitalismia ja väittää sosiaalisten ja moraalisten ongelmien johtuvan köyhyydestä, rasismista ja riistosta. Sosialidemokratia uskoo että ongelmat loppuvat kunhan vain köyhyys, rasismi ja riisto lopetetaan. Ihminen on siis luonnostaan hyvä, mutta vaikeat olosuhteet johtavat ihmiset rikollisuuteen ja kansat sotaan. Kutsuttakoon tällaista ihmistä Homo Socialisti Democraticukseksi.

Ruotsalainen sosialidemokroatia toimi pitkään erittäin hyvin. Gunnar Myrdal ja Alva Myrdal - sosialidemokratian ruotsalaisen hyvinvointimallin kaksi teoreetikkoa - totesivat että hyvivointivaltiomalli, jos yleensä on toimiakseen, pitäisi toimia juuri Ruotsissa, koska Ruotsissa on (oli) homogeeeninen väestö ja hyvä työmoraali. Mutta ruotsalainen työmoraali on koko ajan voimakkaasti laskenut ja ruotsalaisten yrittäjyys ja aloitekykyisyys on laskenut. Työstäpoissaolot ilman pätevää syytä ovat räjähtäneet silmille.

Ruotsalaisen hyvinvointimalli ja Homo Socialisti Democraticuksen pääongelma on käsittääkseni se että

a) alkuperäinen oletus homogeenisesta valtiosta ei enää päde

b) vapaamatkustajan ongelmaa ei ole identifioitu ja ratkaistu ajoissa, koska ei ole ymmärretty ihmisen yhteistyön rajoittuvan tiettyyn kontekstiin eli siihen että suuri enemmistö tekee yhteistyötä ja yhteistyöstä kieltäytyviä rangaistaan

Itse hyvinvointimalli, jossa resursseja jaetaan rikkailta köyhille, ei käsittääkseni ole ongelma. Esimerkiksi juutalaisilla hyvinvointimalli on toiminut vuosisatoja.

Vaikka sekä Homo Economicuksessa ja Homo Sosialisti Democraticuksessa on eittämättä hyvät puolensa, ne epäonnistuvat molemmat ratkaisemaan yhteiskunnan moraalisia ongelmia. Näitä ihmiskuvia ei varmaankaan tarvitse kokonaan hylätä, vaan ne voi laajentaa ottamaan huomioon ihmisen tribaalinen ja moralistinen puoli. Gunnar ja Alva Myrdalin ajatukset ovat edelleenkin ajankohtaisinta sosialidemokraattista ajattelua, minkä osoittaa mm. heidän käsityksensä syntyvyyden ja eugeniikan merkityksestä kansankokonaisuudelle.