perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Insentiivit ja työyhteisö

Kirjoitin pari päivää sitten siiten miten kaikki ei ole mitattavissa rahassa: ihmiset saattavat jopa loukkaantua kun heille maksetaan rahaa, vaikka he ovat tehneet jotain hyvää hyvyyttään. Esimerkkinä verenluovutus.

Rahan tarjoaminen alentaa moraalisen teon tavaraksi, josta pyritään saamaan maksimaalinen hinta mahdollisimman pienellä vaivalla. Pieni korvaus verestä, joka annettiin aiemmin ilmaiseksi, ei riitä.

Sama ilmiö on tapahtunut minun työpaikallani. Olen ollut kauan samalla työnantajalla mm. tuotekehitystehtävissä. Vaikka työtä on aina tehty palkkaa vastaan, nykyään pitää saada erillinen insentiivi, jotta kukaan tekee mitään. Aiemmin työpaikallani ajateltiin varsin yleisesti että minun (moraalinen) velvollisuuteni on tehdä tämä homma valmiiksi. Ei velvollisuus esimiestä tai kapitalistia kohtaan, vaan velvollisuus työkavereita kohtaan, jotka olivat mukana samassa projektissa. Meillä oli yhteinen tavoite (julkishyödyke), jota tehtiin (tuotettiin) yhdessä. Jos joku teki heikkolaatuista työtä häntä halveksittiin (rankaistiin). Siis toimittiin niin kuin Suomalainen Mies on aina toiminut osallistuessaan talkoisiin.

Työpaikka oli (moraalinen) työyhteisö, mutta ei ole enää. Kaikki ajavat sumeilematta omaa etuaan. Tuote mitä tehtiin oli meille julkishyödyke melkein kuin wikipedia nykyään, mutta ei ole enää. Työpaikka on muuttunut työyhteisöstä työntekijän vankilaksi.

Ennen saattoi työpaikalla sanoa mitä asioista ajattelee. Asiakkaille tietysti valehdeltiin hiukan - tai annettiin kaunisteltu kuva - mutta se on luonnollista. Nykyään valehdellaan sumeilematta jopa talon sisällä, koska ajetaan vain omaa etua yrityksen edun sijasta. Väitetään että meidän tuotteella voi tehdä ei pelkästään A:n vaan myös B:n, C:n ja D:n. Väitetään että ollaan aikataulussa vaikka ei olla. Ynnä muuta.

2 kommenttia:

IDA kirjoitti...

"Väitetään että meidän tuotteella voi tehdä ei pelkästään A:n vaan myös B:n, C:n ja D:n. Väitetään että ollaan aikataulussa vaikka ei olla. Ynnä muuta."

Tuo on lopun alkua. Olen itse kerran tehnyt sen virheen, että jäin notkumaan tuollaiseen tilanteeseen ja petin muita ja siinä ohessa myös itseäni.

Sen verran työväenluokkainen kuitenkin olen, että väitän perimmäisen vian olevan johdossa ;)

Kun ihmisiltä katoaa se suuri idea minkä takia hommia yleensä painetaan, niin ihan hyvätkin tyypit sortuvat luisteluun vain omaa epätietoisuuttaan siitä mitä tässä nyt oikein ajetaan takaa ja onko näillä hommilla tulevaisuutta. On helppo ensin valehdella vähän ja kuvitella, että sen voi paikata sitten, kun pääsee taas todelliseen vauhtiin. Työn idea kuitenkin taitaa olla, että kaikki hommat, myös tylsät rutiinit, pitäisi hoitaa kunnolla ja juuri sen A:n pitäisi toimia niin täydellisesti kuin voimavarojen puitteissa on mahdollista.

Jukka Aakula kirjoitti...

Syy on minustakin alunperin ensi sijassa johdossa. Firman kasvu liian suureksi on yksi syy, insentiivipalkkaus myös. Pahinta on minusta nöyryyden puute. Joku sanoi kerran että kaikesta muusta firma voi selvitä paitsi ei menestyksestä.

"Economy of scale" taitaa olla se termi jolla kuvataan että isot firmat voivat tuottaa tehokkaammin, kun tuetaan enemmän samanlaisia tuotteita. Se kasvattaa firmat suuremmiksi kuin mitä on "terveellistä".