70-luku ja 2000-luku

Seitsemänkymmenluvulla neuvostovihamielisyys oli muka merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Kekkosen sanoi, että fasismi myy hyvin. Taistolaiset vaativat, että oikeistovaara on torjuttava.

Todellinen ongelma ei 70-luvulla ollut neuvostovihamielisyys, fasismi eikä oikeistovaara, vaan kommunismi ja Neuvostoliiton myötäileminen.

Nykyään rasismi on mm. Kirkon ulkomaanavun mukaan suuri yhteiskunnallinen ongelma: "muukalaisviha ja rasismi ovat voimakkaasti lisääntyneet Euroopassa".

Todellinen ongelma ei - ainakaan Euroopassa - 2000-luvulla ole rasismi eikä muukalaisvihamielisyys vaan hiljainen islamisaatio, monikultturismi (eli islamin myötäileminen) ja afrikkalaisten maahanmuutto.

Hauskaa Vappua !

Maahanmuuttajien rikollisuudesta ja lainkuuliaisuudesta

Muslimimaahanmuuttajien rikollisuus on osoittaunut Euroopassa yllättävän suureksi, vaikka otetaan huomioon maahanmuuttajaryhmien ikärakenne. Rikollisuus kasvaa lisäksi toisen ja kolmannen sukupolven keskuudessa verrattuna ensimmäiseen sukupolveen.

Maahanmuuttajien rikollisuus ei kuitenkaan ole merkittävä ongelma verrattuna demografiseen muutokseen - Spiegel-lehden raportoimaan (Saksan) hiljaiseen islamisaatioon: Rauhalliset ja lainkuuliaiset muslimit ovat suurempi ongelma kuin rikolliset. He hankkivat usein paljon lapsia ja kasvattavat lapsensa usein hyvin. Lapset ovat uskossaan huomattavasti radikaalimpia kuin vanhempansa. Nämä lapset ovat Euroopan islamisaation airuet.

Työssäkäyvät ja veronsa maksavat muslimit antavat kantaväestölle virheellisen kuvan, että yhteiselo islamin ja lännen välillä on mahdollista. Demograafinen muutos saa huomaamatta jatkua niin kauan että enemmistö syntyvistä lapsista on muslimeja. Viimeistään tässä vaiheessa - käytännössä paljon ennen - islamilainen yhteisö alkaa vaatia muutoksia lainsäädäntöön: naisten ja homoseksuaalien oikeuksien supistamista, kehitysopin opettamisen lopettamista kunnallisissa kouluissa, historian opetuksen sisällön muuttamista ja niin edelleen. Ellei muutoksiin suostuta, muslimit siirtävät "keskustelun" kadulle. Lopulta koittaa Euroopan libanonisaatio, joka lopulta johtaa länsimaisen väestön pakoon.

Venäläisistä "vapauttajista"

Voima-lehden mukaan Virossa tapettiin neuvostohallinnon aikana 50 000 virolaista venäläisten vapauttajien toimesta. Tarvitseeko näitä vapauttajia kunnioittaa kaupungin keskustassa olevalla patsaalla ?

BBC puhuu kymmenistä tuhansista terrorin uhreista.

Luottamus 2

Kun web luotiin ajatuksena oli tavallaan rakentaa jonkinlainen iso tietokanta, johon kuka vain saattoi luoda sisältöä toisten (kenen tahansa) hyödyksi ja iloksi. Myöhemmin tulivat mukaan tavaran myynti, bloggaus, vertaisverkot jne.

Luottamuksen mahdollistaminen tuntuu olevan yksi merkittävimpiä webin uusia kehityspolkuja. Luottamusta tarvitaan kaikessa, mutta webissä sitä alettiin käsittääkseni ensimmäiseksi soveltaa eBayn ja huuto.net:in kaltaisissa sivustoissa, joissa ihmiset käyvät kauppaa toisten ihmisten kanssa joita eivät ole koskaan tavanneet.



Luottamus perustuu esimerkiksi maineenhallintaan: jokaisen kaupan yhteydessä huuto.net:issä ostaja ja myyjä antavat toisistaan arvion. Henkilö jolla on suhteellisen moitteeton maine on ostajaehdokkaiden silmissä luotettava myyjä. Moitteettoman maineen omaavalle ostajalle on taas hyvä myydä tavaraa, koska riski että tavaraa ei koskaan makseta on pieni.

Webissä on siis olemassa pieniä luottamuksen saarekkeita keskellä suhteellisen anarkistista ja villiä webbiä. (Samalla tavalla yhteiskunnassa on luottamuksen saarekkeita - saarekkeen voi muodostaa vaikka naapuruston lapsiperheet, saman yhdistyksen jäsenet tms.)

Koko web (tai koko maailma) ei tule koskaan olemaan yksi suuri luottamuksen saareke. Mailmassa tulee aina olemaan useita luottamuksen saarekkeita, joitten välillä ei kyetä luomaan luottamuksen siltaa. Luottamuksen saarekkeitten ulkopuolella tulee myös aina olemaan ihmisiä joihin ei kukaan voi luottaa.

Mutta luottamuksen saarekkeita voidaan kyllä rajoitetusti yhdistää. Tähän webissä nyt ollaan kovasti pyrkimyssä - ja se on erittäin kannatettava asia. Puhutaan sosiaalisesta webistä (tai augmented social networkingistä). Ajatus on yksinkertainen: Sitä luottamusta jota Pekka on hankkinut yhdessä sosiaalisessa verkossa pitäisi voida käyttää myös muissa sosiaalisissa verkoissa.

Nythän luottamusverkot ovat webissä pitkälti jonkin yrityksen (esimerkiksi huuto.net, Amazon, eBay) hallussa. Kukin yritys pitää kiinni omistuksestaan.

Sosiaalisen webin tarkoituksena on mahdollistaa luottamusverkot koko webin tasolla - ja lopulta siirtää sosiaaliset verkot ihmisten itsensä ja kansalaisyhteiskunnan haltuun sen sijaan että ne nykyään palvelevat ensi sijassa markkinoita.

Esimerkki: Pekka myy huuto.net:issä tavaraa. Hänellä on siellä hyvä maine, koska hän on myynyt 10 000 euron edestä tavaroita 50:ssä erillisessä transaktiossa, ja ostajat ovat antaneet hänestä hyvän arvion. Pekalle olisi edullista, jos hän voisi hyödyntää kyseessä olevaa sosiaalista pääomaansa myös muualla kuin huuto.net:issä. Myös Pekan kanssa tekemisiin joutuvat ihmiset hyötyvät, jos he voivat tietää, että Pekka on luotettavaksi havaittu.

Tällaisilla ratkaisuilla on tietysti aina sudenkuoppansa: Pekka on luonut luottamuksensa lukuisilla pienillä kaupoilla. Sitten hän saattaa käyttää luottamusta hyväkseen ja suorittaa 1000 000 euron petollisen kaupan ja poistua niin sanotusti paikkakunnalta. Sosiaalisen webin ohjelmistot voivat kuitenkin automaattisesti hälyttää tällaisista riskeistä.

Solidaarisuus

Taas Irakissa tuhotaan pientä vähemmistöä

Turkomaanit, kristityt ja muut pienet ja puolustuskyvyvyttömät vähemmistöt joutuvat jatkuvasti urheiden "vapaustaistelijoiden" uhreiksi Irakissa. Irakista näitä pieniä sorrettavia vähemmistöjä tuntuu löytyvän.

Uudeksi vainon kohteeksi ovat joutuneet yezidit - pieni riikinkukkoenkeliä palvova uskontokunta. Mm. Bashikan kaupungissa pysäytettiin bussi ja muut paitsi bussissa olleet 23 yezidia käskettiin ulos bussista. Yezidit vietiin pois ja ammuttiin. Yezideitä syytetään yhteistyöstä amerikkalaisten kanssa.



Se etu näistä kansanmurhista tietysti on että kuulemme uusista kulttuureista, joista emme muuten tietäisi mitään. Katso wikipedian artikkeli yezideista.

Vakavasti puhuen: Surullista. Nämäkin ihmiset ovat onnistuneet elämään satoja tai tuhansia vuosia Kaksoisvirtain maassa mutta nyt heidän olemassaolonsa on uhattu.

Epäilemättä 1900- ja 2000-luku jäävät historiaan erilaisten eläinlajien ja kulttuurien määrän romahtamisen aikana.

Luottamus

Pohjoismaiselle ihmiselle on aika itsestään selvää että esimerkiksi poliisiin voi luottaa. On tietysti muodikasta punaviher-piireissä sanoa että "kyllä Suomessakin on korruptiota". Ja tottakai onkin - Suomessa vain on huomattavasti vähemmän korruptiota kuin esimerkiksi Meksikossa.

Pumpulissa kasvaneet ihmiset vähättelevät kahta asiaa:

a) suomalaisen yhteiskunnan hyviä puolia
b) korruptoituneissa kulttuureissa elävien ihmisten kärsimystä.

Ystäväni kertoi miten he olivat olleet taksin kyydissä Meksikon kaupungissa. Taksi oli ajanut kolarin ison yrityksen rekan kanssa. Syy oli rekassa, mutta taksikuski katsottiin syylliseksi ja häntä odottaa vuosien tuomio.

Kun esimerkiksi Suomessa on onnistuttu saavuttamaan varsin korkea luottamuksen taso, siitä pitäisi pitää kiinni. Kaiken poliittisen toiminnan päämääriksi pitäisi ottaa luottamuksen kasvattaminen sekä viranomaisten ja kansalaisten välillä että kansalaisten kesken. Luottamuksen kasvua pitäisi edistää myös yritysmaailmassa - esimerkiksi rakennusalalla. Internetissä on paljon malleja - esim huuto.net:issä - joita voisi soveltaa esimerkiksi juuri rakennusalalle.

Luottamus on Suomessa viime aikoina ollut minusta laskussa. Esimerkiksi luottamus avioliiton pysyvyyteen on laskenut vahvasti. Pidetään jopa ihanteena että naisella ja miehellä on avioliitossa oma sukunimi, erilliset rahat jne. - ja että nainen omistaa lapset.

Yhteisöt, sosiaaliset verkot ja bushmannit

Internetissä puhutaan paljon sosiaalisista verkoista ja yhteisöllisistä palveluista. Tällöin tarkoitetaan hyvin kirjavaa joukkoa ilmiöitä alkaen vaikkapa olemassaolevien yhdistysten mailiryhmistä. Internetissä on syntynyt myös paljon uusia yhteisöjä ja sosiaalisia verkkoja joitten olemassaolo olisi vaikeaa ilman Internettiä:

- Internet-uutisryhmät
- erilaisten Internet-palvelujen kuten Youtuben, Wikipedian, Flickrin ja Amazonin ympärille syntyneet yhteisöt tai sosiaaliset verkot
- puhtaat sosiaalisen verkottumisen sivustot kuten Friendster

Yhteisöistä ja sosiaalisista verkoista puhutaan paljon muutenkin. Varsinkin USA:ssa sekä demokraatit että republikaanit puhuvat paljon yhteisöllisyyden merkityksestä. Luottamuksen ja sosiaalisen identiteetin teemat liittyvät läheisesti yhteisöllisyyteen.

Termit yhteisö ja sosiaalinen verkko menevät usein täysin sekaisin. Vaikka yhteisön jäsenet useimmiten muodostavat sosiaalisen verkon, ja toisaalta sosiaalisessa verkossa lähekkäin olevat ihmiset kuuluvat usein samoihin yhdistyksiin, sosiaalinen verkko ja yhteisö ovat aivan eri asioita:

1. Sosiaalisen verkon käsite painottaa binäärisiä suhteita:

a) Pekka tuntee Maijan hyvin ja Maija arvostaa Pekkaa,

b) Maija ja Tero ovat työkavereita,

c) Maija suosittelee Pekkaa Terolle vaikka uudeksi työntekijäksi.

2. Yhteisö muodostuu sen kautta että joukolla ihmisiä on jotain yhteistä - esimerkiksi asuinpaikka, harrastus tai maailmankuva:

a) Pekka, Matti ja Maija ovat kansallismielisiä ja kuuluvat Suomen Sisuun.

b) Pekkaa arvostetaan enemmän kuin Mattia,

c) Maija taas on aktiivein ja sitoutunein jäsen.

Käytännössä käsitteet menevät päällekkäin hyvin monimutkaisesti:

1. Amsterdamin timanttikauppiaat muodostavat sosiaalisen verkon. Toisalta kauppiaat kuuluvat ortodoksijuutalaiseen yhteisöön. Yhteinen uskonto mahdollistaa voimakkaan luottamuksen ilmapiirin: Timanttikauppias joka pettää uskonveljeään tietää että hänen koko sosiaalinen verkkonsa romahtaa, että hänen tyttärensä ei koskaan pääse kunnon naimisiin jne.

2. Pienen kaupungin yrittäjät muodostavat sosiaalisia verkkoja. Toisaalta kaupungissa on yhteisöjä, joihin samat ihmiset kuuluvat - golf-klubit, rotarit, kansalliseurat, leijonat, vapaamuurarit ja metsästysseurat.

Kahden taloustieteilijän Heinrichin ja Fehrin artikkelissa Is Strong Reciprocity a Maladaptation on mielenkiintoinen kuvaus bushmannien elämästä. joka kuvaa hyvin sitä mitä yhteisö ja sosiaalinen verkko merkitsivät keräilijämetsästäjälle.



Bushmannit elävät pieninä noin 25 hengen ryhminä (pienyhteisöinä), joissa he metsästävät ja keräävät ruokaa. Pienyhteisöt kuitenkin kuuluvat laajempaan etno-lingvistiseen yhteisöön. Bushmannit elävät ensi sijassa omissa pienyhteisössään erossa toisista pienyhteisöistä, mutta solmivat tietysti avioliittoja muitten pienyhteisöjen jäsenten kanssa. Kuivuuden sattuessa bushman-yhteisöt kerääntyvät toiminnassa olevien lähteiden lähelle, jolloin eri pienyhteisöt joutuvat hyvin lähekkäin toisiaan.

Jokaisella aikuisella bushmanyksilöllä on kuitenkin noin 20 kumppania, joitten kanssa käydään vaihtokauppaa. Kumppanit ovat eri pienyhteisöjen jäseniä ja saattavat asua esimerkiksi 100 kilometrin päässä ko. bushmannin kotiseudulta. Kumppanuus on binäärinen suhde eli saman pienyhteisön kahdella jäsenellä A ja B on yleensä eri kumppanit. Bushman matkustaa (kävelee) ajoittain ko. kumppanin luo perheensä kanssa ja saattaa elää kumppaninsa pienyhteisössä viikonkin ajan. Kumppanin vieraanvaraisuus on tärkeää esimerkiksi nälänhädän ja kuivuuden sattuessa.

Bushmannien kumppanuus on siis selkeästi sosiaalista verkottumista, mikä on täysin erillinen ilmiö kuin yhteisöllisyys. Kun bushmanni esimerkiksi saapuu kumppaninsa leiriin, hänen vastaanottamansa vieraanvaraisuus on täysin riippuvaista kumppanista ja kumppanin asemasta kyseessä olevassa yhteisössä.

Samassa artikkelissa on tarinaa myös Australian alkuasukkaista: Australian alkuasukasyhteisöt sallivat ulkopuolisten ihmisten tulla leiriinsä. Mutta se edellytti tietynlaisen rituaalin läpikäymistä. Ne henkilöt jotka eivät osallistuneet ko. rituaaliin, tapettiin. Rituaalin merkitys oli todennäköisesti se, että (ahdistavaan ?) rituaaliin osallistuessaan muukalainen ilmaisi sitoutuvansa vieraan yhteisön normeihin siksi aikaa kun oli näitten vieraana.

Anonyymi kommentointi loppuu

Ilmoitus:

En salli enää anonyymejä kommentteja tälle blogille. Toisaalta jokainen voi hankkia blogger identiteetin helposti. Toisaalta anonyymien kommenttien taso on keskimäärin ollut selvästi alhaisempi kuin muitten kommenttien. Suuri osa anonyymeistä kommenteista on ollut jopa varsin asiattomia. Mailejä voi tosin lähettää osoitteeseen joka on blogin nimi @gmail.com.

Asiasta toiseen. Sain muuten googlelta arvosanan "sensitive content" blogilleni:

Hello Jukka,

Thank you for your interest in Google AdSense. Unfortunately, after reviewing your application, we're unable to accept you into Google AdSense at this time.

We did not approve your application for the reasons listed below.

Issues:

- Sensitive content

Lepo ! Hymyilkää !

Ihmiset ovat aina tehneet pahojaan. Mutta jokaisen on otettava vastuu omista teoistaan.

Sen sijaan ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta isoisänsä tekemisistä. Saksalaiset eivät ole vastuussa siitä että heidän isoisänsä tai isoisiensä isät tappoivat miljoonia juutalaisia. Joskus alkaa tuntua että saksalaisten itseinho alkaa saavuttaa jo narsismin asteen. Tekee mieli jo sanoa:

Ketään ei kiinnosta enää teidän Auschwitzinne. Älkää vaivatko meitä asialla. Eikä teillä ei ole narsismissanne oikeutta vaatia meitä poistamaan esimerkiksi hakaristeja meidän kunniamerkeistämme, Kalevalan kuvituksista eikä muualtakaan.

Eivät kiinalaiset, kroatialaiset, serbialaiset ja venäläiset ota vastuuta (iso)isiensä teoista. Eivät he vaadi meitä koko ajan kuuntelemaan juttuja Srebrenicasta, Mostarin tiestä tai Siperian kuolemanleireistä. Tai miljoonista ja miljoonista kiinalaisen kommunismin uhreista.

Voisi jopa sanoa, että ei haittaisi vaikka he hiukan miettisivätkin mitä heidän isänsä ovat tehneet. Ei oikeastaan haittaisi että he harjoittaisivat hiukan itsekritiikkiä. Ei ollenkaan haittaisi että he oppisivat jotain historiasta.

Mutta saksalaisten narsistista itseinhoa en jaksa enää kuunnella:

Lepo ! Hymyilkää jo koko asialle ! Olivat ne aika veijareita ne natsi-isoisoisänne !

Sanon tämä ihan vain siitä syystä, että jos joudun kerran teidän kanssanne nyt olemaan tekemisissä, en kestä teidän huumorintajuttomuuttanne enkä narsistista itseinhoanne.

Blair vaatii mustia yhteisöjä ottamaan vastuun nuoristaan

Pääministeri Tony Blair totesi äskettäin, että Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista. Tony Blair on herättänyt tällä toteamuksellaan negatiivisia tunteita poliittisesti korrektien henkilöiden parissa.

Blair vaatii MUSTIA YHTEISÖJÄ ottamaan vastuun MUSTIEN NUORTEN ongelmasta.

Blair on varmasti oikeassa siinä, että yhteisön ongelmien ratkaiseminen ilman, että yhteisö itse ottaa mitään vastuuta ongelmistaan, on hyvin vaikeaa. Kerroin aiemmin, miten Chicagossa on onnistuttu ongelmalähiöiden rauhoittamisessa niin että yhteisö on itse ottanut vastuun lain noudattamisen valvonnasta. ( Katso http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2007/04/pustojen-sulkeminen-ja-homo-economicus.html)

Se onko mustilla yhteisöillä kykyä tällaiseen vastuunottoon on sitten kokonaan toinen juttu. Ainakin USA:ssa mustia yhteisöjä leimaa korkea rikollisuus ja isyyden heikkous (=lapsien kasvatus on suurimmaksi osaksi au-äitien ja isoäitien varassa). Iso-Britannian mustat yhteisöt saattavat olla hiukan vahvempia ?

Suomessakin tällainen yhteisöllisyysajattelu tuntuu olevan nykyään hiukan vierasta - valtion oletetaan hoitavan kaiken järjestyksenpidon ja usein nuorten kasvattamisenkin. Ajatus että "lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä" ei ole Suomessa oikein suosittu.

Tasa-arvoon pyrkiminen ihmisen vaikuttimena

Tasa-arvoon pyrkiminen tuntuu olevan varsin voimakas vaikutin ihmismielessä. Useimmille ihmisille tasa-arvo merkitsee nimenomaan sääntöä

"jokaiselle ansionsa mukaan"

Ihmisiä ärsyttää tyypillisesti johtajien tolkuttomat optiot ja sosiaalihuollon väärinkäyttäjät, ei niinkään se että hyvä johtaja tyyliin Jorma Ollila saa todella suurta palkkaa todella hyvästä työstä.

Tasa-arvo ei useimmille ihmisille merkitse myöskään mitään haloslais-tuomiojalaista maailman syleilyä. Oleellista kuitenkin on, että ihmiset eroavat dramaattisesti tässä suhteessa. Katso aiempi kirjoitukseni aiheesta.

Nature-lehdessä käsitellään tasa-arvoa ihmisen vaikuttimena lehden numerossa 446. Linkki artikkeliin tässä.

Mikään ei viittaa siihen että homokielteisyys on Saksassa nousussa ?

Samaan aikaan kun yksi saksalainen muslimiyhteisö väittää sianlihan syönnin olevan syy homoseksualismiin, ja Saksan kasvava muslimiyhteisö väittää homoseksualismin olevan kuolemansynti, berliiniläisten homoseksuaalien lehden päätoimittaja Holger Wicht toteaa:

"mikään ei viittaa siihen että homokielteisyys olisi Saksassa nousussa".

Voi tietysti olla että homokielteisyys ei keskimäärin ole lyhyellä tähtäimellä nousussa Saksassa, jos kantaväestön vihamielisyys homoseksuaaleihin on laskussa. Mutta on siis kuitenkin vahvoja viitteitä siitä että saksalainen yhteiskunta on muslimiväestön kasvaessa muuttumassa homokielteisemmäksi. Wichtin väite on siis raskaasti väärä

Lähde Helsingin Sanomien artikkeli 18.4.: "Saksalainen muslimiyhteisö: Sianliha aiheuttaa homoseksuaalisuutta".

Onnellisuudesta

Tieteessä Tapahtuu-lehdessä on Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtajan Jaakko Kianderin mielenkiintoinen kirja-arvostelu Tatu Hirvosen ja Esa Mangelojan kirjasta "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi", joka käsittelee taloustieteen onnellisuustutkimusta:

kiander0307.pdf

Onnellisuustutkimus kuuluu behavioristisen taloustieteen piiriin. Kirjassa tulee esille täälläkin aiemmin esilletulleita teemoja: Ihmisten onnellisuutta lisää rahan lisäksi moni ei-taloudellinen seikka kuten perhe, seksi, hyvä avioliitto, osallistuminen seurakunnan toimintaan ja yleensä uskonnollisuus. Onnellisuutta lisää selvästi myös:

1. yhteiskunnallinen tasa-arvo, ja
2. yhteiskunnan etninen homogeenisuus

Onnellisuustutkimus tukee näin ollen Kianderin mukaan useita sosiaalidemokraattien, konservatiivien ja kansallismielisten esille nostamia keskeisiä teemoja. Kiander tosin puhuu ksenofobiasta eikä kansallismielisyydestä. Ehkä se pelastaa hänen kirjoituksensa poliittisesti korrektien ihmisten silmissä.

Onnellisuustutkimus on siis myös linjassa amerikkalaisen sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen kanssa:

yhteisön diversiteetti vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Samassa lehdessä on todellinen herkkupala: Anne Ollila niminen dosentti kertoo, että joku (toinen nainen) on arvostellut hänen tutkimuksensa vähemmän arvokkaaksi kuin toisen henkilön B, joka on mies. Tämä osoittaa Annen mukaan että kyseessä on stereotypia: naisia pidetään huonompina tutkijoina kuin miehiä. Anne myös kauhistelee sitä, että kyseessä oleva naisarvioija ei ole kouluttautunut huomaamaan sukupuolittuneita malleja ja diskursseja. Lukekaa ja kommentoikaa !

Bali

Olen aiemmin puhunut aika paljon kolmesta yhteisöstä - juutalaisista, amisheista ja hutteriiteista.

Ortodoksijuutalaiset - varsinkin hasidit - , hutteriitit ja amishit edustavat tietynlaista äärimmäistä yhteisöllisyyttä siinä mielessä, että nämä yhteisöt ovat hyvin voimakkaasti yksilön toimintaa rajoittavia. Moraalisäännöt ovat tiukkoja ja pikkutarkkoja. Ulkopuolisista ne vaikuttavat usein jopa täysin mielivaltaisilta - kuten amishien säännöt, jotka kieltävät autot, valtakunnan sähkön yms. mutta sallivat vesisängyn. Toisaalta ko. yhteisöt ovat taloudellisesti varsin tehokkaita ja kykenevät hyvinkin koordinoituun yhteistyöhön. Syntyvyys on erittäin korkea - paljon korkeampi kuin kehitysmaissa - ja yhteisöstä eroaminen on vähäistä. Joten ko. yhteisöt kasvavat hyvin nopeasti.

Huteriitit, amishit ja ortodoksijuutalaiset ovat mielenkiintoisia äärimmäisyydessään mutta heiltä voi varmasti oppiakin jotain. Taloustieteilijätkin, kuten Samuel Bowles tai Ernst Fehr, ovat kiinnostuneita näistä ryhmistä tutkiessaan julkishyödykkeiden tuottamisen ongelmia.

Toinen ryhmä yhteisöjä, joka minua on kauan kiinnostanut, ovat erilaiset sotilaallis-aristokraattiset yhteisöt kuten Puolan aatelisto, Balin aatelisto, Rajashtanin sotilaskasti (rajputit), Punjabin sotilaskasti (sikhit), Japanin samurait, Spartan vapaat kansalaiset jne. En ole koskaan lukenut yhtään yleisesitystä näistä ryhmistä - mutta käsitykseni on että nämä yhteisöt harjoittavat kaikki jonkinlaista äärimmäistä uhrautumista ja eräänlaista kunnian kulttuuria. Äärimmäistä uhrautumista tapahtuu ilmeisesti kuitenkin lähinnä poikkeusoloissa - uhrautuminen ei ole koko elämän läpi kulkeva punainen lanka niin kuin hutteriittien alistuminen. Normaalioloissa saatetaan elää hyvinkin kuin kuka tahansa "Homo Economicus".

Jukka O. Miettisen loistava Aasian kulttuurin kuvaus "Silmät auki Aasiassa" avasi silmäni Balin aateliston kulttuurille, jonka eräänlainen helmi on joukkoitsemurha Puputan:

Vuonna 1906 Hollannin siirtomaa-armeija otti haltuunsa Balin suurimman kaupungin ja Etelä-Balin pääkaupungin Denpasarin. Balin hallitsijasuvut ymmärsivät valtansa päättyneen. Heillä oli olemassa vain yksi vaihtoehto reagoida - itsemurhataistelu eli puputan. "Taisteluun" osallistui koko hovi pieniä lapsia myöten.

Kun Denpasarin kaupunki oli valloitettu, hovin jäsenet marssivat juhla-asuissa upeina saattueina aseinaan rituaalitikarit. Saattuet kävelivät rauhallisesti hollantilaisia vastaan pysähtymättä - hollantilaiset avasivat tulen. Hallitsijat tulivat ensimmäisessä aallossa, sitten vaimot lapset sylissään, sitten nuoret hallitsijan 12-vuotiaan veljen johdolla. Kaikki ammuttiin - balilaiset tappoivat pikkulapset itse tikareilla.

Etelä-Balin koko hovi tuhoutui viimeistä jäsentä myöten. Uhri ei jäänyt kuitenkaan turhaksi. Ranskalainen lehtimes näki tapahtuman ja raportoi asiasta Euroopan lehtiin. Hollantilaisten maine siirtomaaisäntinä kärsi tietysti tästä. Tapahtuman jälkeen hollantilaiset suhtautuivat balilaisiin hyvin varovaisesti - he ilmeisesti ymmärsivät että kyseessä oli jalo kansa jonka reaktiot huonoon kohteluun voivat olla arvaamattomat. Balista tuli Hollannin mallisiirtomaa.

Jumalasta seuraavat

On hienoa että Suomessa on yhdistyksiä kuten Uskontojen Uhrit, joihin ihmiset, joita uskonnolliset yhteisöt kuten Jehovan Todistajat ovat terrorisoineet, voivat ottaa yhteyttä ja mistä nämä ihmiset voivat hakea apua.

Tarvittaisiin myös uusi yhdistys Individualismin uhrit, johon ihmiset, jotka on saatu uskomaan että he ovat "jumalasta seuraavia" ja maailman napoja, voisivat ottaa yhteyttä. Maailman napa on usein individualistisen propagandan uhri.

Hän on omassa näennäisvahvuudessaan ja itsenäisyydessään onneton ihminen ja uhri. Omalla toiminnallaan hän myös luo uusia uhreja, lähimmäisistään, vanhemmistaan, aviopuolisostaan, lapsistaan yms. Työpaikalla hän on varsinainen risti.

Hedonismista ja monikulttuurikrittisyydestä

Eräillä ihmisillä tuntuu olevan se käsitys että länsimaisuuden ja monikultturismikriittisyyden ydin on siinä, että puolustetaan esimerkiksi suomalaisten naisten oikeutta ryypätä ja rällätä sinä missä suomalaisten miehen. Ylipäätään että länsimainen hedonistinen elämäntapa on se minkä puolesta tässä ollaan taistelemassa.

Minä en siihen taisteluun osallistu.

Tottakai puolustan ihmisten oikeutta autonomiaan ja oikeuteen toteuttaa itseään. Mutta ihmisen autonomia on vain asian yksi puoli - toinen puoli on yksilön velvollisuus lapsiaan, perhettä, yhteisöä ja kansankokonaisuutta kohtaan. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin.

Seuraavan tyyppisten kysymysten käsittelyyn en tarjoa enää tilaa tällä blogilla:

"minkä takia miesten alkoholismia, tupakointia yms. olisivat itseisarvoisesti parempia kuin naisten vastaavia? jos siis se on mielestäsi jotenkin todella hälyttävää, että a-klinikoiden asiakkaista naisia on jo kolmannes vaikka miehiä on kaksi kolmasosaa. jos syynä on se, että naiset haluavat 'apinoida miehiä' niin helppo lääkehän olisi se, että miehet rupeaisivat raittiiksi niin naiset huomaisivat että raittiina olo on 'kovaa' ja alkaisivat joukolla absolutisteiksi. "

Tämän kysymyksen esittäjä kysyy faktisesti, miksi naisella ei ole oikeutta samanlaiseen hedonismiin kuin miehellä. Kysymys on irrelevantti tämän blogin kannalta. Tämän blogin pämäärä ei ole miellyttää ketään, eikä käsitellä hedonistisen filosofian kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä.

Jos taas kysymystä tarkastelee kansankokonaisuuden kannalta, on selvää että naisen hillitön alkoholin käyttö on vakavampi ongelma kuin miehen hillitön alkoholin käyttö. Nainen alkoholisoituu huomattavasti nopeammin kuin mies, alkoholisoitunut nainen tulee kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lapsia. Nainen on pienen lapsen primäärimpi vanhempi. Kansankokonaisuuden kannalta on täysin epärelevantti kysymys "onko naisella yksilönä samanlainen oikeus tupakoida ja ryypätä hillittömästi kuin miehellä ?":

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta. (Katso aiempi postaukseni.)

Tämän blogin kirjoittaja näkee monikultturismin äärimuotojen torjunnan vain ensimmäsenä askeleena suomalaisen yhteiskunnan renesanssissa. Yksilökeskeisyyden äärimuotojen - siis hedonismin - tuhoamisen (likvidoinnin) näen aivan yhtä merkittävänä päämääränä.

Islamista - mitä minä olen sanonut ja mitä en

Saan tänne jatkuvasti kommentteja tyyliin

"mitä sinulla on muslimeja vastaan ?"

Vastaan noin kymmenennen kerran:

ei yhtään mitään

Olen käynyt Turkissa, Marokossa, Tunisiassa, Bosniassa ja Intian muslimialueilla. Aion käydä vastedeskin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suuri islamilainen maahanmuutto johtaa valtioitten sisällä ongelmiin, koska läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä on tällä hetkellä paha ristiriitatilanne. En ole väittänyt, että kyseessä oleva ongelma on muslimien aiheuttama. Väitän kuitenkin, että islamilainen maailma elää jonkinlaista murrosikää, jolle on tyypillistä poliittinen terrori ja läntisiin kulttuureihin kohdistuva viha. Se johtaa siihen että islam on lännelle vaarallinen.

En tuomitse murrosikää enkä muitakaan luonnon ilmiöitä kuten susia, karhuja, tulta enkä maanjäristystä, enkä tuomitse myöskään islamia tai venäläisyyttä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että varovaisuus ja järjen käyttö on sallittua kun on tekemisissä susien, karhujen, tulen, maanjäristyksen ja islamin kanssa.

Minusta kuitenkin sudet, karhut, tuli ja islam ovat kauniita luonnonilmiöitä. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin.

Minua ei haittaa, vaikka arvaan että kukaan tuskin on kanssani tästä asiasta samaa mieltä.

Saako Saksassa muslimi raiskata kristityn naisen ?

Muslimimies saa siis saksalaisen juristin Christa Datz-Winterin mielestä laillisesti lyödä vaimoaan. Muslimimiesten oikeus kurittaa vaimoaan perustuu Datz-Winterin mukaan islam-oppineiden Koraanin tulkintaan.

On loogista kysyä saako muslimimies myös raiskata kristittyjä naisia:

Bruessel Journalissa antwerpenilainen muslimiasioita hoitanut virkamies Marij Uijt den Bogaard nimittäin kertoo: "He kertoivat että on oikein myydä huumeita kunhan myy vain ei-muslimeille... He kertoivat että on hyväksyttävää varastaa ei-muslimeilta.... Veljiltä ja sisarilta ei saa varastaa... Naiset, jotka eivät pukeudu huiviin ovat salafistien opetusten mukaan huoria ja heitä kuuluu kohdella huorina."

Jos islamoppineiden - salafistit ovat äärikonservatiivisia muslimeja jotka saavat tukea Saudi-Arabian hallitukselta - mukaan kristityt naiset ovat huoria, Christa Datz-Winterin mukaan ilmeisesti muslimimiehillä on sitten oikeus ja velvollisuus kohdella kristittyjä naisia huorina ?

En väitä, että enemmistö Saksan muslimeista olisi Christa Datz-Winterin kanssa samaa mieltä. Vaikea minun on kuvitella että esimerkiksi marokkolaiset tavalliset ihmiset ajattelisivat noin. Marokossakaan suuri osa naisista ei pidä huivia.

Mutta erittäin huolestuttavaa on, että saksalaisten monikultturistien taholta viestitetään Saksan marokkolaisperäiselle ja turkkilaisperäiselle väestölle, että saatte tehdä mitä haluatte. Anteeksi että me saksalaiset maan matoset olemme olemassa ! Yritämme olla synnyttämästä lapsia jotta emme olisi teitä häiritsemässä !

Saksalaisuus

Olen aina ihaillut muurahaisten, saksalaisten ja japanilaisten kykyä alistua jollekin asialle A - tai jopa kuolla ko. asian puolesta. Siinä on minusta aina ollut jotain kaunista - eri asia onko alistumisessa jotain järkeä. Pitää kuitenkin kysyä järkeä kenen kannalta ?

Asian A kannalta siinä voi olla paljonkin järkeä. Vuonna 1933 - 1945 saksalaiset alistuivat Hitlerin asialle. Se merkitsi käytännössä sekä monen saksalaisen yksilön että koko Saksan valtion tuhoa. Vuosina 1949 - 1990 itäiset saksalaiset alistuivat suurelta osin sosialismin aatteelle. Sosialismi onnistui Saksassa paljon paremmin kuin esimerkiksi Puolassa, koska saksalaiset osaavat paremmin alistua kuin puolalaiset. Nykysaksalainen on ehkä yhtä valmis kuin isoisänsä tuhoutumaan asian A puolesta ? Onko asia A nyt monikultturismi ? En ole varma.

Saksalaisen ihmisen arkkityyppi on preussilainen upseeri, jonka ideaali on lojaalisuus ja totteleminen. Puolalaisen ihmisen arkkityyppi on puolalainen aatelinen (pan), jonka ideaali on kapina.

Alistumisessa Asialle on tietty evolutiivinen selityksensä, jota olen käsitellyt varsin teoreettisesti aiemmin. Alistuminen voi joissain tilanteissa (vrt. muurahaiset) olla valtava voima. Alistuminen synnyttää koordinoidun ryhmän (superorganismin), joka joissain olosuhteissa pystyy ihmeisiin.

Suomalaisen on hiukan vaikea ymmärtää tai arvostaa saksalaisia. Erilaisia kulttuureita on kuitenkin tärkeää ymmärtää, jotta kykenee tulemaan toimeen toisen kulttuurin ihmisten kanssa - tai jotta ymmärtää välttää näitä.

Kun saksalainen ja suomalainen yritys esimerkisi yhtyvät, suomalaisten työntekijöiden on hyvä ymmärtää saksalaisuutta. Tai välttää heitä hakeutumalla muuhun työpaikkaan.

Iltalehti ja alkoholiongelma

Jopa Iltalehti tunnustaa nyt että alkoholin kulutus aiheuttaa Suomessa suuria ongelmia:

 

"Alkoholiongelman paisuminen voidaan pysäyttää vain puuttumalla juomien hintaan ja saatavuuteen."

 

Ei ole kuin pari vuotta siitä kun kuorossa laulettiin että suomalaisten alkoholiongelmat johtuvat pelkästään liiasta holhouksesta. Nyt alkavat jo useimmat ihmiset ymmärtää että holhouskin on parempi kuin ylenmääräinen kaiken salliminen.

 

On vain hyvä että ihmiset hiukan kyräilevät naapureitaan, sekä juoruilevat ja panettelavat pahimpia sekoilijoita ! Kaiken salliminen on pelkkää välinpitämättömyytä eikä suvaitsevaisuutta.

Saksalaiset juristit pitävät naisia ali-ihmisinä ?

Saksalaiset juristit tuntuvat pitävän naisia ali-ihmisinä (minderwertige Untermenschen). Muslimimiehillä on nimittäin saksalaisjuristien mukaan oikeus lyödä vaimoaan eikä vaimolla ole oikeutta vaatia avioeroa. Iltalehti kertoo:

"... saksalaistuomarin mukaan muslimi sai kurittaa vaimoaan." "Tuomarin päätös jättää käsittelemättä marokkolaisen miehensä moneen kertaan pahoinpitelemän saksanmarokkolaisen naisen avioerohakemus kiihdyttää saksalaisia." "Frankfurtilaisen naistuomari perusteli päätöstään sillä, että muslimiperheessä Koraani sallii aviomiehen rangaista vaimoaan. Naisen olisi pitänyt ottaa tämä mahdollisuus huomioon avioituessaan muslimin kanssa." "Saksan tuomariliitto kuitenkin puolustaa jäsentään. Se pitää uskonnon edustamien arvojen huomioonottamista tärkeänä osana oikeudenkäyttöä. Tuomari ei ylittänyt liiton mukaan harkintavaltaansa."¨

Kunniamurhien tuomiot ovat lieventyneet: "Islamilaiset voimat ovat muuttamassa järjestelmällisesti oikeuskäytäntöämme, arvioi tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, kirjailija ja päätoimittaja Alice Schwarzer. Hän viittaa muun muassa musliminaisten kunniamurhista veljille ja aviomiehille langetettuihin lieviin tuomioihin."

Onko Saksassa siis lieventävä asianhaara, jos murha on suoritettu suvun kunnian säilyttämiseksi ?

Koko Iltalehden artikkeli on tässä.

Tiedeyhteisö moraalisena yhteisönä

Tutkijalle asetetaan yleensä vaatimus, että tutkimuksen pitää olla rationaalista. Rationaalismilla tarkoitetaan sitä että tiedon lähteenä on järki eikä pelkkä kokemus, dogmi tai usko. Edelleen edellytetään yleensä että tutkija käyttää ns. hypoteettis-deduktiivista tieteellistä menetelmää uuden tiedon hankinnassa;

Hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä toimien aluksi esitetään hypoteesi, ja tästä johdetaan testattavia ennustuksia, jotka ovat hypoteesin premissien suora looginen seuraus, ja tämän jälkeen testataan empiiristen kokeiden avulla, pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos johdetut ennusteet läpäisevät testit, havaintoaineisto tukee eli konfirmoi hypoteesia, mutta se ei kuitenkaan todista hypoteesia oikeaksi. Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän kannalta järkevän hypoteesin perusvaatimukset ovat empiiristyys ja kyky selittää kohteena oleva ilmiö.

Tiedeyhteisölle on oleellista kritisoida kaikkea epärationaalista tieteentekoa (näennäistiedettä) kuten vaikkapa kreationismia, naistutkimusta ja homeopaattista lääketiedettä jo siitäkin syystä, että ellei näennäistieteen tekijöitä paljasteta ja tuomita, tiedeyhteisöjen ulkopuolisten tahojen luottamus tiedeyhteisöön (ja tieteeseen) laskee.

Tällainen kritiikki toimii tiedeyhteisössä käytännössä altruistisena rangaistuksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka rikkovat rationalismin normin. Tiedeyhteisö on siis myös moraalinen yhteisö samalla tavalla kuin keräilijä-metsästäjä-heimo tai uskontokunta, mutta tiedeyhteisön normi on rationalismi, kun esimerkiksi luterilaisuuden normi on "katekismuksen käskyjen noudattaminen".

Monessa suhteessa tiedeyhteisö tietysti on hyvin erilainen yhteisö kuin uskonnollinen yhteisö ja primääristi rationalismi ja kritiikki ovat vain keinoja - ja hyviä sellaisia - tieteen edistämiseksi. Käytännössä rationalismi kuitenkin toimii myös moraalisena normina ja varsinkin näennäistieteen kritiikki altruistisena rangaistuksena.

Tiedeyhteisöön liittyy löyhästi erilaisia ns. skeptisiä yhdistyksiä kuten esimerkiksi Skepsis, jonka tärkeimpänä päämääränä on paljastaa ja kritisoida näennäistiedettä eli tutkijoita jotka eivät noudata tiedeyhteisön rationaalisuus-normia. Voisi jopa sanoa, että tiedeyhteisö on tavallaan delegoinut rationalisminormin pakottamisen tällaisille yhdistyksille, sillä yliopisto tai yliopiston tutkijat harvoin puuttuvat yliopiston sisällä tapahtuvaan näennäistieeteeseen. Normin rikkojien rankaiseminen on tiedeyhteisössäkin kallista ja siksi useimmat yhteisön jäsenet ovat vapaamatkustajia. Mm. naistutkimuksen monien ylilyöntien kritisoimiseen tiedeyhteisön jäsenillä ei juuri ole ollut rohkeutta - kritisoimisen taakka onkin jäänyt Keisarinnan uudet vaatteet-kirjan kirjoittajille Osmo Tammisalolle ja Jussi Niemelälle. Katso mm. tämä artikkeli heidän blogillaan.

Skeptikkojen työ on erittäin arvokasta ei vain yliopiston vaan koko yhteiskunnankin kannalta. Resurssien haaskaaminen esimerkiksi homeopaattiseen lääketieteeseen kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Pahimmassa tapauksessa homepaattisen lääketieteellisen koulutuksen saanut hoitohenkilökunta tekee virheellisiä diagnooseja sairauksista ja määrää virheellisiä hoitoja. Johtava tiedelehti Nature kritisoi voimakkaasti yliopistoissa annettavaa homeopatia-koulutusta viimeistä edellisessä numerossaan.

Ongelma on kuitenkin se, että jotkut skeptikot esimerkiksi Richard Dawkins, toimiessaan epärationalismia vastaan tiedeyhteisössä helposti alkavat laajentaa toimenkuvaansa koko yhteiskuntaan. He alkavat tuomita esimerkiksi uskontoa siitä näkökulmasta etteivät uskovaiset noudata rationalismin normia. Kuitenkin, kuten mm. evoluutiotutkija DS Wilson toteaa, uskonnolla on aivan erilainen funktio kuin tieteellä.

Jos uskovaiset alkavat vaatia tieteen alistamista uskonnolle, tähän on todella voimakkaasti puututtava. Mutta kun uskonto pysyy ns. lestissään, rationaalisuusnormin asettaminen uskonnolle on kyseenalaista. Rationaalisuuden vaatiminen uskonnolta helposti kastroi uskonnon varsinaisen tehtävän, tai saataa vaihtoehtoisesti asettaa uskovat ns. siiliasentoon tiedettä vastaan.

Katso aikaisempi artikkelina uskonnon ja tieteen roolista.

Normien rikkojien rankaisemisesta

Muslimimaissa ajatellaan että kaikkien on uskottava Allahiin ja toteltava Koraanin määräyksiä - niitä jotka eivät sitoudu tähän yhteiseen normiin rangaistaan.

 

1800-luvun Suomessa ajateltiin että kaikkien on uskottava Jeesukseen, opeteltava Katekismus ulkoa ja noudatettava kymmentä käskyä - niitä jotka eivät sitoudu yhteiseen normiin rangaistaan.

 

Nyky-Suomessa monilkultturismin rakastamisesta on tehty samanlainen normi - niitä jotka eivät sitoudu yhteiseen normiin rangaistaan panettelemalla heitä fasisteiksi.

 

Summa summarum: Normin sisältö muuttuu mutta normin rikkojia aina rangaistaan. Itse en tätä rankaisemista sinänsä vierasta - kunhan normi johon pitäisi sitoutua olisi Suomea rakentava eikä Suomea tuhoava.

 

Huvittavinta näissä Monilutturismin morsiamissa on että he tuntuvat pitävän itseään jollain tavalla oleellisesti vapaamielisempina kuin vaikkapa vanhoillisimpia luterilaisia. Sitähän he eivät ole - normin rikkojien rankaisussa he ovat yhtä tiukkoja ja armottomia kuin puhdasoppisuuden ajat luterilaiset.

Ilmastonmuutos, turvallisuus ja suvereniteetti

HS:n Vieraskynässä tänään kirjoittava amerikkalainen tutkija Bryan K. Mignone toteaa, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen voisi sivuvaikutuksena parantaa USA:n kansallista turvallisuutta, koska riippuvuus vihamielisistä öljyntuottajamaista laskisi.

 

Sama logiiikka pätee Euroopallekin. Mitä enemmän olemme riippuvaisia ilmastonmuutosta aiheuttavasta öljystä, sitä enemmän olemme riippuvaisia länsivihamielisistä valtioista kuten arabimaista ja Venäjästä.

 

En toki halua väittää että yksipuolinen riippuvuus ydinvoimastakaan olisi hyvä ratkaisu - tai että Suomen pitäisi siirtyä kansallisen suvereniteetin nimessä pelkkään halkojen ja turpeen käyttööön. Oleellista on ottaa kaikki seikat huomioon kansallista energiapolitiikkaa ja ilmastopolitiikka suunniteltaessa - siis sekä turvallisuus, suvereniteetti että ilmaston lämpenemisen välttäminen.

Kysymys Suomen eurooppalaistamisesta

Minusta tuntuu että Suomessa on paljon ihmisiä joitten mielestä Suomen pitäisi olla enemmän muitten Euroopan maitten kaltainen.

Eikös se ole hiukan tylsää ? Luulevatko nämä ihmiset, että esimerkiksi ranskalaista elokuvan katsojaa tai saksalaista turistia harmittaa suuresti se seikka että Suomessa ei ole samanlaista kuin Ranskassa ? Tai että täällä on hollantilaisen turistin mielestä liian vähän maahanmuuttajia ?

Toisaalta kun Euroopassa syntyvyys on monessa maassa vieläpä hyvin paljon alhaisempi kuin Suomessa - eli joku mättää esimerkiksi Italiassa ja Bulgariassa todella pahasti - eikö kannattaisi pikemminkin pyrkiä etääntymään Euroopasta kuin tulla enemmän sen kaltaiseksi ?

Ajattelen nyt vain lasteni etua, enkä sitä että ajattelevatko ihmiset että olen fasisti kun haluan että Suomi pysyisi suomalaisena.

Ahdistavaa pitkäperjantaita !

Sopivaa pitkäperjantain lukemista on muuten Hardinin alkuperäinen viiden sivun artikkeli "Tragedy of Commons" yhteismaan ongelmasta. Sitä lukiessa voi miettiä onko Suomi kaikkien maailman ihmisten yhteismaa.

Puistojen sulkeminen ja Homo Economicus

Muutama ajatus Oulun puistokiistaan liittyen - perustuen osittain omiin kokemuksiin Kallion Karhupuiston siistimisestä "pehmeillä" mekanismeilla:

Bowlesin ja kumppaneitten toimittamassa Moral Sentiments and Material Interests kirjassa on mielenkiintoista juttua siitä miten lainkuuliaisuutta (veronkierron välttäminen, roskaamisen välttäminen, rikollisuuden välttäminen) on yritetty edistää - sekä siitä missä on onnistuttu tai epäonnistuttu ja miksi.

Homo Economicus teorian pohjalta kehiteltiin jossain vaiheessa ajatus että rikollinen maksimoi omaa utiliteettiaan jolloin rikoksia tehdään, kun hyöty (B) on suurempi kuin rangaistus (C) kertaa kiinnijäämisriski (R)

B > C * R

Tällä sitten perusteltiin kovia rangaistuksia. Malli ei kuitenkaan ole oikein toiminut. Kiinnijäämistodennäköisyyden nostaminen kyllä hiukan vaikuttaa rikollisuuteen. Mutta rangaistusten suuruus vaikuttaa todella vähän. Vastakkainen mallikaan jossa rikollisuuteen tartutaan sallivuudella ja ymmärtämyksellä ei sekään toimi.

Rankaiseminen toimii erityisen huonosti alempien sosiaaliryhmien alueella, koska poliisi / oikeuslaitos katsotaan edustavan ulkopuolista ja vihamielistä tahoa. Rankaiseminen toimii myös erittäin huonosti jos se kohdistuu koko ryhmää kohtaan - vertaa puiston sulkeminen Oulussa nuorisolta, mikä koetaan (epäoikeudenmukaisena) rankaisuna koko porukkaa kohtaan. Rangaistus toimii paljon paremmin jos se kohdistuu vain selkeästi määriteltyä poikkeavaa/rikollista pientä yksilöjoukkoa kohtaan.

Vahvan vastavuoroisuuden teorian mukaan ihmiset hyväksyvät ja tukevat rankaisemista kun se kohdistuu poikkeavasti / rikollisesti toimivaan vähemmistöön. Mutta jos se kohdistuu koko porukkaa kohtaan tai jos rangaistuksen antaja tai poliisi koetaan ulkopuoliseksi, rankaiseminen ei toimi.

Chicagon alempien sosiaaliluokkien asuma-alueilla rikollisuuden torjuntaa ja jopa rikosten selvittämistä on alettu yksityistää/yhteisöllistää. Kun poliisi koetaan ulkopuolisena on parempi että yhteisö hoitaa asian jotenkin itse - tietysti poliisin tukemana ja lain rajoissa.

Muistuu mieleen miten Kalliossa toimittiin Karhupuiston siistimisessä. Kun asuin siinä vierellä keskustelin usein ihmisten kanssa siitä ongelmasta että alkoholistit ovat vallanneet puiston. Esitin mielipiteenäni että poliisin pitäisi poistaa puliukot, mihin varsinkin vanhemmat työläistaustaiset kalliolaiset vanhat naiset suhtautuivat hyvin kielteisesti. Poliisi edusti heille ilmeisesti samaa porukkaa kuin 1918 Kallioon tulleet saksalaiset ja valkoiset. Vihollista. Alkoholistit sen sijaan olivat omia.

Kaupunki hoiti asian hyvin. Puistoa alettiin suunnitella niin että me asukkaat osallistuimme siihen tai ainakin koimme osallistuvamme. Sitten penkit poistettiin puistosta ja puisto kunnostettiin ja asukkaita otettiin mukaan puiston hoitamiseen. Tai pikemmin puston hoitaminen annettiin kokonaan asukkaille. Puisto siirtyi asukkaitten "omistukseen" ja penkit palautettiin. Poliisi harjoitti suht diskreetisti nollatoleranssia alkoholistien suhteen - kenenkään ei annettu istua puistossa. Tässä vaiheessa kukaan ei enää suhtautunut alkoholistien poistamiseen negatiivisesti ilmeisesti koska kyseessä oli asukkaitten oma puisto.

Se oli hieno kokemus. Sittemmin muutin alueelta pois mutta kyllähän puisto edelleen näyttää aika kivalta.

Utopismi on vaarallista

On tärkeää että ihmisillä on ihanteita. Mutta kun ihanteet muutuvat utopioiksi, joita sokeasti ajetaan ainoana päämääränä maailmassa, ollaan vaarallisilla vesillä:

1. Uskonnollinen utopisti alistaa tieteen uskolle.

2. Liberaali valistusutopisti alistaa sosiaalisen pääoman (syntyvyyden, moraalin, moraalin sisäistämisen, syyllisyyden, yhteiset normit ja normien rikkojien rankaisemisen) vapaudelle ja tieteelle.

3. Taloustietelijä haluaa tehdä kaikista omaa etuaan ajavia egoisteja, jotta matemaattiset mallit toimisivat

4. Kansallismielinen utopisti asettaa kansojen suvereniteetin kaiken muun yläpuolelle

5. Markkinautopisti haluaa yksityistää kaiken armeijasta alkaen

6. Marksilainen utopisti vaatii kaiken sosialisoimista tuottavuuden ja elintason kustannuksella

7. Punaviherutopisti alistaa kaiken ihmisten rajoittamattomalle oikeudella valita asuinpaikka

Pentti Sadeniemi uskonnosta

Pentti Sadeniemi kirjoittaa tänään HS:n yliössä uskonnosta ja ateismista ja Dawkinsin "ristiretkestä" uskontoa vastaan. Jutussa ei ehkä ole mitään kovin uutta ja erikoista. Mutta mainittakoon muutava kantava ajatus joihin on helppo yhtyä:

1. Uskonto ei Euroopassakaan ole mihinkään kuolemassa. Mm. jyrkän islamin nousu vahvistaa kristinuskoa.

2. Suvaitsevaisuuden kyky torjua jyrkkää islamia on heikko. Muslimit halveksivat kaikkein eniten nimenomaan vapaamielisiä eivätkä niinkään eriuskoisia.

3. USA:ssa Dawkinsin kiikkeälle ateismille on ehkä paikkansa, mutta Suomessa jossa on helppo olla ateisti, moinen fanaattisuus synnyttää lähinnä otsan rypistelyä ihmisissä.

Sadeniemen kuvaus Dawkinsin ajattelusta on varsin oikeaan osuvaa: Dawkinsin mielestä agnostisuus on vain vesitettyä ateismia ja maltillinen kristinusko lähes yhtä paha asia kuin fundamentalismi. Uskonto on täysin hävitettävä kaikissa muodoissaan ja korvattava tieteellä ja tieteeseen pohjautuvalla etiikalla.

Valuethinker on climate warming

Lukekaapa mielenkiintoisia (englanninkielisiä) kommentteja nimimerkiltä Valuethinker alkuperäiseen postaukseeni ilmaston lämpenemisestä. Valuethinker on näemmä hänkin kiinnostunut peliteoreettisesta / taloustieteellisestä näkökulmasta ilmastonlämpenemiseen.

Tätä lausetta ihmettelen kuitenkin todella:

"in fact the UK's new climate change bill (20% reductions by 2020, 60% by 2050) explicitly recognises the need for 'credible commitment' ie by committing ourselves to the process, we make it more likely that other countries will follow. This is something derived from game theory."

Onko todella näyttöä siitä että jos yksi maa yksipuolisesti tekee jonkun kalliin kontribuution, muut seuraavat esimerkkiä ? Pienissä yhteisöissä - yhdistyksissä, työpaikoilla, taloyhtiöissä - tämä joskus kyllä toimii: kun yksi ihminen alkaa kontribuoida, muut seuraavat esimerkkiä.

Syy voi olla kaksinainen:

1. Ihmisille tulee syyllisyydentunto siitä etteivät hekin kontribuoi, siksi hekin alkavat kontribuoida tosin vasten tahtoaan

2. Jotkut ihmiset kontribuoivat mielellään, mutta eivät "kehtaa", ja lähtevät heti mukaan kun joku näyttää mallia

Mutta toimiiko tämä valtioitten kesken ? Voin kuvitella että Hollanti ottaa mallia Britanniasta mutta entä Kiina ? Kiinalla ja Britannialla on hyvin eri kulttuuri ja kiinalaiset suhtautuvat Britanniaan perinteisesti hyvin negatiivisesti.

Mihin peliteoreettiseen tulokseen Valuethinker mahtaa viiitata ?

Ilmaston lämpenemisestä vielä

Ilmaston lämpenemisen riski on uuden YK-raportin mukaan edelleen kasvanut.

Kun alkaa olla selvää että asialle pitää tehdä jotain, ja kun toisaalta päästöjen nopea hidastaminen voi olla hyvin vaikeaa, eräät tutkijat ovat esittäneet vaihtoehtoisia ja potentiaalisesti paljon halvempia ratkaisuja ilmaston lämpenemisen rajoittamiselle.

Nobel-palkittu ydinfyysikko Edward Teller ja Nobel-palkinnon kemiassa saanut Paul Crutzen ovat ehdottaneet ns. geoengineeringiä ongelman ratkaisuksi. Menemättä yksityiskohtiin ajatus on että sen sijaan että lämpenemistä pyritään hidastamaan kasvihuonekaasujen päästöjä rajoittamalla, levitetään ilmakehän yläkerroksiin toisia kemikaaleja - tai pikemmin pölypartikkeleita - joilla päästöjen aiheuttamaa lämpenemistä pyritään rajoittamaan.

Idea kuullostaa ensi lukemalta älyttömältä koska siinä pyritään ratkaisemaan oireita eikä syitä. Mutta kun ottaa huomioon ongelman vakavuuden ja päästöjen rajoittamisen suuren vaikeuden, jota käsittelin edellisessä postauksessani, geoengineering pitänee ottaa vakavana ehdotuksena.

Tellerin ajatusta on kuvattu tässä.

Jos Tellerin ajatus toimisi ja ehdotukseen tartuttaisiin, se merkitsisi siirtymistä ilmakehän lämpötilan rationaaliseen sääntelyyn. Silloin olisi vastattava kahteen kysymykseen:

1. Kuka määrittää sopivan lämpötilan ? Optimipiste olisi Suomelle ja Keski-Afrikan tasavallalle todennäköisesti täysin eri.

2. Kuka huolehtii kustannuksista ?

Vaihtoehtoja olisi kaksi. Joko USA hoitaisi päätöksenteon ja kustannukset, tai päätöksen teko tapahtuisi valtioiden kesken ja rikkaat valtiot ottaisivat vastuun kustannuksista. Edellinen ratkaisu merkitsisi että "yhteismaa" tavallaan siirtyisi USA:n omistukseen.

99. postaus

Olen blogannut nyt puoli vuotta ja tämä on 99. postaukseni. Blogin linja lienee jo kirkastunut ainakin säännölliselle lukijalle. Mutta määriteltäköön linja kuitenkin vielä eksplisiittisesti:

Antiikin filosofi Protagoras totesi aikoinaan että yksilö on kaiken mitta.

Saksan konservatiivisen vallankumouksen eräs perustaja Arvid Mohler totesi sen sijaan jotain radikaalisti Protagoraksen kannasta pokkeavaa:

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta.

Arvostan molempia ajattelijoita siinä mielessä että he ovat määritelleet maailmankuvansa ja arvomaailmansa hyvin eksplisiittisesti, jolloin heidän ajatuksensa ovat ulkopuolisten kritisoitavissa. Minusta molemmat mielipiteet ovat kuitenkin äärimmäisiä ja suorastaan fanaattisia:

1. Tieteellinen väite - jota mm. uusklassinen taloustiede kannattaa - että ihminen on omaa utiliteettiaan (etuaan) maksimoiva olio on väärä tai ainakin hyvin yksipuolinen. Myös vastakkainen väite että ihminen ajaa vain kokonaisuuden etua on virheellinen.

Evoluutio- ja kulttuurihistoria osoittavat että ihmisen kulttuurit eroavat voimakkaasti toisistaan. Toiset kulttuurit ovat hyvin yhteisöllisiä ja toiset hyvin individualistisia.

Behavioristinen taloustiede on osoittanut että myös yksilötasolla on suuria eroja. Osa ihmisistä (ratonaalinen egoisti eli Homo Economicus) maksimoi vain omaa etuaan, mutta päinvastoin kuin uusklassinen taloustiede olettaa, monet muut ihmiset (pyhimykset ja lojalistit) eivät toimi näin, vaan oman etunsa lisäksi ajavat ainakin kunnollisina pitämiensä toisten ihmisten etua. Monet ihmiset ovat myös valmiita näkemään vaivaa että normien rikkojia ja vapaamatkustajia rangaistaan.

Koska läntisessä tieteessä ns. individualistinen metodologia on vielä toistaiseksi hyvin vahvoilla varsinkin taloustieteessä (rationaalisen valinnan teoria) ja biologiassa, olen keskittynyt kritisoimaan Protagoraksen edustamaa kantaa Mohlerin kannan sijasta.

Olen kritisoinut myös sitä näennäisyhteisöllistä ajatusta että ihmiskunta on yksi yhteisö.

2. Arvoväite että yksilö on kaiken mitta ja yhteisöllä ei voi olla kuin välineellinen arvo ei tietenkään voi olla (tieteellisesti) väärä tai oikea - niin kuin ei vastakkainenkaan väite että yksilöllä on vain välineellinen arvo.

Ihmiskunnan historian punainen lanka on heiluriliike yhteisöllisyyden ja individualismin välillä. Uskon vahvasti, että ihmisten onnellisuus on korkeimmillaan jossain täydellisen yhteisöllisyyden ja täydellisen individualismin välillä. Sääli vain että heiluri ei koskaan pysähdy optimipisteeseen.

Koska nykylännessä yksilökeskeisyys on arvona hyvin vahvoilla ja kaikkinaista toisten ihmisten käyttäytymisen moralisointia ja hyvistä tavoista puhumista pidetään pahana tai lapsellisena tai jopa epätieteellisenä, olen keskittynyt kritisoimaan yksilökeskeisyyttä.

Tämä blogi siis edustaa kuitenkin keskilinjaa yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä - eräänlaista äärimaltillisuutta.