Bowles käsittelee Microeconomics-kirjassaan työryhmän toimintaa - erityisesti sitä miten työryhmän jäsenet saadaan toimimaan tehokkaasti eli puhaltamaan yhteiseen hiileen. Ellet ymmärrä matematiikka, ohita allaolevat kaavat.
Bowles yksinkertaistaa hiukan tilannetta ja olettaa että työryhmän työn tulos jaetaan työryhmän jäsenten kesken. Esimerkki voisi olla viiden työntekijän softatalo tai rakennusyritys, jossa kaikki työntekijät omistavat 20 % yrityksestä. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että työn tulos jaetaan tasan ja että kaikki työntekijät tekevät samaa työtä.
Yrityksen tulos T on siis työntekijöitten tekemän tuloksen ti summa miinus kiinteä kustannus k
T = t1 + t2 + t3 + t4 + t5 - k
Jokainen työntekijä pyrkii sihen että tulos T olisi mahdollisimman suuri. Jokaisen halua tehdä työtä rajoittaa kuitenkin laiskuus, vapaa-ajan harrastukset, uni, perhe yms. Joten kukin työyhteisön jäsen i maksimoi pelkän T:n sijasta omaa etuaan Ui, joka on summa yhteisestä edusta jaettuna viidellä T/5 minus se vaiva joka tuloksen tuottamisesta henkilölle on. Kaava voisi olla vaikkapa seuraava:
Ui = T/5 - a * ti ^ 2 = (t1 + t2 + t3 + t4 + t5 - k)/5 - a * ti ^ 2
Jos tässä olisi koko tarina niin kuin klassisen taloustieteen mukaan pitäisi olla, pienellä osittaisdervivoinnilla (katso liite) selviäisi että työryhmän jäsen tuottaa huomattavasti vähemmän kuin jos hän toimisi yksin - eli maksimoisi funktiota
Ui = ti - k - a * ti ^ 2
Todellisuudessa Bowlesin mukaan tässä ei kuitenkaan ole koko tarina - todellisuudessa työryhmän jäsen pyrkii maksimoimaan vapaa-ajan ja oman taloudellisen tuloksensa lisäksi jotain muuta. Bowles puhuu sosiaalisista preferensseistä:
1. Työryhmän jäsen haluaa että muutkin työryhmän jäsenet ("kaverit") saisivat mahdollisimman paljon rahaa
2. Työryhmän jäsen haluaa että toiset ryhmän jäsenet arvostaisivat hänen työtään
3. Työryhmän jäsen tuntee syyllisyyttä tai häpeää muitten työyhteisön jäsenten edessä ellei onnistu tekemään omaa osuuttaan
4. Työryhmän jäsen halveksii niitä työryhmän jäseniä jotka eivät tee omaa osuuttaan. Halveksiminen aiheuttaa halveksunnan kohteessa häpeän tunteen ja halveksunta toimii siinä mielessä rangaistuksen tavoin.
Nämä sosiaaliset preferenssit ovat välttämättömiä jotta työryhmä voisi onnistua työssään. Työyhteisö ei ole vain viiden omaa etuaan ajavan ihmisen ryhmä vaan "porukka".
Mitä heterogeenisempi työyhteisö on sitä epäselvempi käsitys työyhteisön jäsenillä on siitä, millaiset sosiaaliset preferenssit toisilla työryhmän jäsenellä on. Näin ollen sosiaalisten preferenssien (moraalin tunteiden) työtulosta T parantava vaikutus on heikompi heterogeenisessa kuin homogeenisessa yhteisössä. Tämä siis siitäkin huolimatta, vaikka työryhmän jäsenet olisivat 100 %:n suvaitsevaisia eivätkä millään lailla vierastaisi erilaisten ihmisten ottamista mukaan "porukkaan".
Liite
Jos työryhmän jäsen i maksimoi funktiota
U = T/5 - a * ti ^ 2 eli U = ( t1 + … + t5 )/5 - k - a * ti ^ 2,
maksimipiste saadaan osittaisderivoinnilla ti:n suhteen. Saadaan
ti = 1 / 10a
Jos i toimii yksin eli maksinoisi funktiota
U = ti - k - a * ti ^ 2,
saadaan
ti = 1 / 2a.
Näin ollen henkilö i tekee uusklassisen taloustieteen oletuksin (Homo Economicus) huomattavasti enemmän työtä (1/2a) toimisessaan yksin kuin toimiessaan ryhmässä (1/10a).
perjantaina, maaliskuuta 30, 2007
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Naisvoimistelu
Olen aina vaistonvaraisesti pitänyt naisvoimistelua hienona lajina. Erityisesti se on kaunista verrattuna aerobiciin.
Nyt kun oma tyttäreni harrastaa naisvoimistelua, mielipiteeni on vain vahvistunut. Ryhmän koordinoitu liike, muitten ryhmäläisten tukeminen, mutta tietysti myös häpeä ja syyllisyys siitä, jos oma suoritus pilaa ryhmän suorituksen, on ominaista naisvoimistelulle.
Aerobic taas on massojen narsismia. Massa liikkuu periaatteessa yhdessä, mutta jokainen on kiinnostunut vain omasta suorituksestaan. Aerobic on narsismin ja anorektisen mielen juhlaa.
Moni länsimainen ihminen tuntuu sekoittavan narsismin, hedonismin ja arvoindividualisimin (=oman edun ajamisen) toisaalta ja älyllisen kriittisyyden (=omilla aivoilla ajattelun) toisaalta. Ei ihminen, joka pitää yksilöä kaiken mittana ole älyllisesti sen kriittisempi kuin yhteisöllisempi ihminen.
Mikä yksilö lopulta on: Yksilö on geenien hetkellinen viivähdyspaikka. Yksilö häviää, mutta geenit, suvut ja yhteisöt säilyvät.
Jos joku kehittäisi ikuisen nuoruuden lähteen, narsismi ja hedonismi voittaisivat eikä elämällä olisi enää mitään arvoa.
Nyt kun oma tyttäreni harrastaa naisvoimistelua, mielipiteeni on vain vahvistunut. Ryhmän koordinoitu liike, muitten ryhmäläisten tukeminen, mutta tietysti myös häpeä ja syyllisyys siitä, jos oma suoritus pilaa ryhmän suorituksen, on ominaista naisvoimistelulle.
Aerobic taas on massojen narsismia. Massa liikkuu periaatteessa yhdessä, mutta jokainen on kiinnostunut vain omasta suorituksestaan. Aerobic on narsismin ja anorektisen mielen juhlaa.
Moni länsimainen ihminen tuntuu sekoittavan narsismin, hedonismin ja arvoindividualisimin (=oman edun ajamisen) toisaalta ja älyllisen kriittisyyden (=omilla aivoilla ajattelun) toisaalta. Ei ihminen, joka pitää yksilöä kaiken mittana ole älyllisesti sen kriittisempi kuin yhteisöllisempi ihminen.
Mikä yksilö lopulta on: Yksilö on geenien hetkellinen viivähdyspaikka. Yksilö häviää, mutta geenit, suvut ja yhteisöt säilyvät.
Jos joku kehittäisi ikuisen nuoruuden lähteen, narsismi ja hedonismi voittaisivat eikä elämällä olisi enää mitään arvoa.
keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007
Vapaa-ajattelu
Se että vapaa-ajattelu on historiallisesti osa kommunistista työväenliikettä tulee esiin, kun lukee wikipedian artikkelin vapaa-ajattelusta. Vapaa-ajattelu on käytännössä ollut osa sitä yhdistysten ekosysteemiä (anti-fasistista rintamaa), jolla Neuvostoliitto ajoi valtapyrkimyksiään.
Ko. ekosysteemiin kuuluivat mm. Rauhanpuolustajat ja Suomessa SKDL. Vaikka yhdistykset eivät avoimesti kannattaneet NL:oa ne käyttivät kaikki lähes identtistä poliittista argumentaatiota (liturgiaa). jossa sanat fasismi, rauha ja riisto toistuivat. Ko. ekosysteemin järjestöjen keskeisin tehtävä oli integroida ei-kommunistisia henkilöitä löyhästi kommunistiseen liikkeeseen. Lenin kutsui näitä ihmisiä hyödyllisiksi idiooteiksi. Se että vapaa-ajattelu syntyi ennen Neuvostoliittoa ja siinä oli alusta asiasta paljon ei-kommunistisia jäseniä oli NL:n kannalta siis vain etu.
Se kuinka suuressa määrin vapaa-ajattelu on irtautunut tästä historiallisesta taustastaan on minulle hieman epäselvää. Voi myös kysyä, miksi pitäisikään irtautua historiallisesta taustasta. Oleellista on että yhdistykset olisivat avoimia (transparentteja) taustojensa suhteen.
Oleellisempana ongelmana vapaa-ajattelussa pidänkin heidän - ja skeptikkojen - virheellisiä käsityksiä uskonnon synnystä. Vapaa-ajattelijat tuntuvat lopettaneen seuraamasta uskontotieteen kehitystä - tai seuraavat vain Richard Dawkinsin mukatieteellisiä selityksiä uskonnon synnystä.
Sivuhuomautus hyödyllisistä idiooteista
Nykypäivän hyödyllisistä idooteista kannattaa lukea seuraava Timesin artikkeli. Koluministi Anthony Browne puhuu siitä miten vasemmistoälyköt ovat muuttuneet Neuvostoliiton etua ajavista hyödyllisistä idiooteista Islamin etua ajaviksi hyödyllisiksi idiooteiksi.
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Ovatko naispappeuden vastustajat sovinisteja ?
Kuuntelin kuukausi sitten ruotsinkielistä keskustelua TV:ssä jossa naispappeutta vastustava piispaehdokas kirottiin lähes alimpaan helvettiin. Keskustelijat olivat yhtä miestä lukuunottamatta naisia.
Kannnatan itse naispappeutta. En kuitenkaan täysin ymmärrä sitä logiikkaa, millä naispappeutta vastustavia luterilaisen kirkon miespappeja pidetään sovinisteina. Ortodoksisessa kirkossa naispappeutta ei tänään HS:ssä haastatellun Isä Mitron mukaan ole edes harkittu. En ole kuitenkaan kuullut ortodokseja haukuttavan sovinisteiksi. Ortodoksikirkossa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä, koska luterilaiset naiset liittyvät usein ortodoksikirkkoon. Esimerkiksi Hämeenlinnan ortodoksisessa seurakunnassa on kuutisen sataa naista ja neljä ja puoli sataa miestä.
Olisiko niin että vain perinteisiä suomalaisia miehiä haukutaan sovinisteiksi - jos mies on sovinistimuslimi, sovinistiortodoksi tai katolinen sovinistisika, häntä ei kutsuta sovinistiksi vaan perinteitään arvostavaksi ihmiseksi.
Kannnatan itse naispappeutta. En kuitenkaan täysin ymmärrä sitä logiikkaa, millä naispappeutta vastustavia luterilaisen kirkon miespappeja pidetään sovinisteina. Ortodoksisessa kirkossa naispappeutta ei tänään HS:ssä haastatellun Isä Mitron mukaan ole edes harkittu. En ole kuitenkaan kuullut ortodokseja haukuttavan sovinisteiksi. Ortodoksikirkossa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä, koska luterilaiset naiset liittyvät usein ortodoksikirkkoon. Esimerkiksi Hämeenlinnan ortodoksisessa seurakunnassa on kuutisen sataa naista ja neljä ja puoli sataa miestä.
Olisiko niin että vain perinteisiä suomalaisia miehiä haukutaan sovinisteiksi - jos mies on sovinistimuslimi, sovinistiortodoksi tai katolinen sovinistisika, häntä ei kutsuta sovinistiksi vaan perinteitään arvostavaksi ihmiseksi.
sunnuntai, maaliskuuta 25, 2007
Ilmaston lämepeneminen - eräs yhteismaan ongelma
Edellisessä postauksessani mainitsin että taloustieteilijä Samuel Bowlesin mukaan yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).
Yhteismaan ongelma on esimerkki lukuisista ihmisten välisistä synkronointiongelmista, joita ei voi ratkaista optimaalisesti niin että kaikki ajavat vain sokeasti omaa etuaan. Optimaalisuuden puute tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että päädytään tilanteeseen T, joka on kaikkien kannalta epäsuotuisa. (Eli on olemassa joku toinen asiantila T' joka on jokaisen kannalta parempi kuin asiantila T.)
Esimerkki epäoptimaalisesta asiantilasta on se, kun nepalilaisen kylän metsä hakataan putipuhtaaksi (poltto)puusta jolloin eroosio vie maan ja maa ei enää koskaan kasva puuta. Kaikkien kannalta paras asiantila olisi jos puutavaraa kaadettaisiin vain niin paljon, että metsän luontainen uudistuminen olisi mahdollista. Jako voisi olla sellainen että kaikki saavat yhtä paljon, mutta jako voisi olla myös sellainen että kylän ainoa rikas talonpoika saa puolet ja loput jaetaan köyhien talonpoikien kesken. Pitkällä tähtäimellä kaikki hyötyisivät.
Optimaaliseen (ns. Pareto-optimaaliseen) ratkaisuun pääseminen on usein vaikeaa, jos kylässä ei ole ketään joka kykenee sekä päättämään puutavaran jaosta että pakottamaan muut noudattamaan päätöstä. Usein kylä kuitenkin on vuosisatojen myötä kehittänyt menetelmän (instituution) ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi Izha Mayojen tapauksessa "menetelmä" perustuu uskoon että metsänhenget rankaisevat metsän raiskaajaa ja siksi jokainen yksinkin metsässä liikkuva Izha Maya toimii metsän (ja siis yhteisön) parhaaksi.
Menetelmä perustuu siis kyläläisten yhteisiin perinteisiin, yhteiseen arvopohjaan ja normistoon ja normien rikkojien rankaisemiseen. Toiset yhteisöt ovat löytänet ratkaisun - toiset eivät.
Ihmiskunnalla on tänään todella suuri ja koko ihmiskunnalle yhteinen yhteismaan ongelma - ilmaston lämpeneminen.
Nature-lehden uusimmassa numerossa on useita artikkeleita ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta arktiseen ja anarktiseen luontoon.
Varsinkin arktinen luonto muuttuu nopeaa vauhtia: kesän jääpeite on jo supistunut 20 %:ia ja todennäköisesti vuoden 2050 paikkeilla Pohjoinen Jäämeri on kesällä ensi kertaa jäätön. Monet Jäämeren eläimet ja kasvit korvautuvat Tyynenmeren ja Atlantin eläimillä. Ilmaston lämpenemistä ei tietenkään enää voi estää mutta lämpeneminen pitää saada pysäytettyä.
Ilmaston lämpenemistä on pyritty ratkaisemaan "kyläläisten" yhteistyöllä - esimerkiksi määräämällä päästömaksuja. Kylän asukkaat ovat hyvin heterogeenista väkeä ja ongelman ratkaiseminen ei ole lähelläkään onnistumista. Jotkut kyläläisistä (EU-maat) haluavat näyttää muille mallia, koska eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu usko että "hyvällä esimerkillä voi vaikuttaa muihin". Teoria ei tunnu toimivan.
Puheena oleva yhteismaan ongelma on kuitenkin niin merkittävä että ongelman ratkaisua ei voi jättää toiveajattelun varaan. En tiedä miten ongelma voidaan ratkaista. Ehkä realistisin malli olisi USA:n uuskonservativien ongelmanratkaisumalli: USA päättää asiasta ja pakottaa muut tottelemaan ? USA vain on sisäisesti liian heikko toteuttamaan tätä ja Bushin hallinto on tähän mennessä suhtautunut vähättelevästi koko ongelmaan. Republikaanipuolue suhtautuu fanaattisen negatiivisesti ilmastonmuutokseen.
Uuskonservatiivien malli on siis ongelmallinen mutta niin ovat kaikki muutkin esitetyt mallit. Vihreät sanovat jotain tyyliin "pitää löytyä yhteistä tahtoa ratkaista meidän kaikkien yhteiset ongelmat". Mutta entäpä ellei löydy ? Annetaanko siinä tapauksessa ongelmien vain kasautua ? Eikö muitakin vaihtoehtoja kannattaisi tutkia ?
Ilmakehän yksityistäminen tai haittavero voisi toimia jos Suomella olisi oma kansallinen erillinen ilmakehä. Jäljelle jääkin näillä näkymin se vaihtoehto että päästöt lisääntyvät niin kauan että lämpötilan nousu, aavikoituminen, merenpinnan nousu yms. aiheuttavat globaalin nälänhädän ja konfliktitilanteen, jossa suurin osa ihmisistä kuolee ja suuri osa eläinlajeista kuolee sukupuuttoon.
Kansallnen liike ei voi panna päätään pensaaseen tämän ongelman suhteen kieltämällä koko ongelmaa - niin kuin esimerkiksi jotkut Brussel Journalin toimittajat ja Tsekin presidentti Vaclav Klaus ovat tehneet.
Yhteismaan ongelma on esimerkki lukuisista ihmisten välisistä synkronointiongelmista, joita ei voi ratkaista optimaalisesti niin että kaikki ajavat vain sokeasti omaa etuaan. Optimaalisuuden puute tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että päädytään tilanteeseen T, joka on kaikkien kannalta epäsuotuisa. (Eli on olemassa joku toinen asiantila T' joka on jokaisen kannalta parempi kuin asiantila T.)
Esimerkki epäoptimaalisesta asiantilasta on se, kun nepalilaisen kylän metsä hakataan putipuhtaaksi (poltto)puusta jolloin eroosio vie maan ja maa ei enää koskaan kasva puuta. Kaikkien kannalta paras asiantila olisi jos puutavaraa kaadettaisiin vain niin paljon, että metsän luontainen uudistuminen olisi mahdollista. Jako voisi olla sellainen että kaikki saavat yhtä paljon, mutta jako voisi olla myös sellainen että kylän ainoa rikas talonpoika saa puolet ja loput jaetaan köyhien talonpoikien kesken. Pitkällä tähtäimellä kaikki hyötyisivät.
Optimaaliseen (ns. Pareto-optimaaliseen) ratkaisuun pääseminen on usein vaikeaa, jos kylässä ei ole ketään joka kykenee sekä päättämään puutavaran jaosta että pakottamaan muut noudattamaan päätöstä. Usein kylä kuitenkin on vuosisatojen myötä kehittänyt menetelmän (instituution) ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi Izha Mayojen tapauksessa "menetelmä" perustuu uskoon että metsänhenget rankaisevat metsän raiskaajaa ja siksi jokainen yksinkin metsässä liikkuva Izha Maya toimii metsän (ja siis yhteisön) parhaaksi.
Menetelmä perustuu siis kyläläisten yhteisiin perinteisiin, yhteiseen arvopohjaan ja normistoon ja normien rikkojien rankaisemiseen. Toiset yhteisöt ovat löytänet ratkaisun - toiset eivät.
Ihmiskunnalla on tänään todella suuri ja koko ihmiskunnalle yhteinen yhteismaan ongelma - ilmaston lämpeneminen.
Nature-lehden uusimmassa numerossa on useita artikkeleita ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta arktiseen ja anarktiseen luontoon.
Varsinkin arktinen luonto muuttuu nopeaa vauhtia: kesän jääpeite on jo supistunut 20 %:ia ja todennäköisesti vuoden 2050 paikkeilla Pohjoinen Jäämeri on kesällä ensi kertaa jäätön. Monet Jäämeren eläimet ja kasvit korvautuvat Tyynenmeren ja Atlantin eläimillä. Ilmaston lämpenemistä ei tietenkään enää voi estää mutta lämpeneminen pitää saada pysäytettyä.Ilmaston lämpenemistä on pyritty ratkaisemaan "kyläläisten" yhteistyöllä - esimerkiksi määräämällä päästömaksuja. Kylän asukkaat ovat hyvin heterogeenista väkeä ja ongelman ratkaiseminen ei ole lähelläkään onnistumista. Jotkut kyläläisistä (EU-maat) haluavat näyttää muille mallia, koska eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu usko että "hyvällä esimerkillä voi vaikuttaa muihin". Teoria ei tunnu toimivan.
Puheena oleva yhteismaan ongelma on kuitenkin niin merkittävä että ongelman ratkaisua ei voi jättää toiveajattelun varaan. En tiedä miten ongelma voidaan ratkaista. Ehkä realistisin malli olisi USA:n uuskonservativien ongelmanratkaisumalli: USA päättää asiasta ja pakottaa muut tottelemaan ? USA vain on sisäisesti liian heikko toteuttamaan tätä ja Bushin hallinto on tähän mennessä suhtautunut vähättelevästi koko ongelmaan. Republikaanipuolue suhtautuu fanaattisen negatiivisesti ilmastonmuutokseen.
Uuskonservatiivien malli on siis ongelmallinen mutta niin ovat kaikki muutkin esitetyt mallit. Vihreät sanovat jotain tyyliin "pitää löytyä yhteistä tahtoa ratkaista meidän kaikkien yhteiset ongelmat". Mutta entäpä ellei löydy ? Annetaanko siinä tapauksessa ongelmien vain kasautua ? Eikö muitakin vaihtoehtoja kannattaisi tutkia ?
Ilmakehän yksityistäminen tai haittavero voisi toimia jos Suomella olisi oma kansallinen erillinen ilmakehä. Jäljelle jääkin näillä näkymin se vaihtoehto että päästöt lisääntyvät niin kauan että lämpötilan nousu, aavikoituminen, merenpinnan nousu yms. aiheuttavat globaalin nälänhädän ja konfliktitilanteen, jossa suurin osa ihmisistä kuolee ja suuri osa eläinlajeista kuolee sukupuuttoon.
Kansallnen liike ei voi panna päätään pensaaseen tämän ongelman suhteen kieltämällä koko ongelmaa - niin kuin esimerkiksi jotkut Brussel Journalin toimittajat ja Tsekin presidentti Vaclav Klaus ovat tehneet.
lauantaina, maaliskuuta 24, 2007
Yhteisön homogeenisuudesta ja monikulttuurista
Olen usein puhunut siitä että demokratia toimii paremmin maassa, joka on arvopohjaltaan homogeeninen, kuin ns. monikulttuuriyhteiskunnassa:
1. Monikulttuuri lisää uskontotieteilijä Richard Sosiksen mukaan terrorismia.
2. Ruotsalainen sosialidemokraattinen taloustieteilijä Gunnar Myrdal - eräs Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnnan (kansankodin) teoreetikkoja - sanoi aikoinaan että hyvinvointiyhteiskunnalla on parhaat edellytykset onnistua arvopohjaltaan homogeenisessa maassa.
3. Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa uudessa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).
4. Harvardin yliopiston professorin ja USA:n ehkä merkittävimmän sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen mukaan yhteisön heterogeenisuus vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.
Monikulturismissa on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.
Monikultturismin mainostaminen yksiviivaisen positiivisena asiana tuntuu tätä taustaa vastaan oudolta. Jos monikultturismi olisi loistava uusi innovaatio sen pienistä puutteista ei tarvitsisi edes vaieta. Monikultturismi ei edes ole mikään uusi innovaatio - sitä sovellettiin varsin selkeästi mm. Puolan tasavallassa 1500-1700-luvulla. Sitä on sovelluttu myös Itävalta-Unkarin Itävallan puoleisessa osassa (keisarikunnassa) erityisesti ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossain määrin myös Ottomaanien valtakunnassa 1500-1800-luvulla jne. Kokeilut eivät toki ole olleet yksiviivaisia epäonnistumisia, mutta esimerkiksi Puolasta sanottiin aikoinaan että se on aatelisten taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien (tavallisen kansan) helvetti. (Jätän nyt monikultturitiyhteiskunnan määritelmän ulkopuolelle suosiolla Etelä-Afrikan ja Vanhan Liivinmaan.)
Lisäys 25.3.2007:
Tähän liittyen kannattaa lukea valkea-blogista postaus, jonka loppuosa käsittelee etnistä kilpailua ja etnisen kilpailun haittavaikutuksia. Etnisten ryhmien välinen kilpailu ei sekään tietysti ole pelkästään huono asia - mutta palaan aiheeseen myöhemmin.
Alkuosa postauksesta käsittelee ansiokkaasti varakkaan väen suhtautumista monikultturismiin. Samaa aihetta käsitelee rotublogin jouluinen postaus.
1. Monikulttuuri lisää uskontotieteilijä Richard Sosiksen mukaan terrorismia.
2. Ruotsalainen sosialidemokraattinen taloustieteilijä Gunnar Myrdal - eräs Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnnan (kansankodin) teoreetikkoja - sanoi aikoinaan että hyvinvointiyhteiskunnalla on parhaat edellytykset onnistua arvopohjaltaan homogeenisessa maassa.
3. Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa uudessa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).
4. Harvardin yliopiston professorin ja USA:n ehkä merkittävimmän sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen mukaan yhteisön heterogeenisuus vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.
Monikulturismissa on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.
Monikultturismin mainostaminen yksiviivaisen positiivisena asiana tuntuu tätä taustaa vastaan oudolta. Jos monikultturismi olisi loistava uusi innovaatio sen pienistä puutteista ei tarvitsisi edes vaieta. Monikultturismi ei edes ole mikään uusi innovaatio - sitä sovellettiin varsin selkeästi mm. Puolan tasavallassa 1500-1700-luvulla. Sitä on sovelluttu myös Itävalta-Unkarin Itävallan puoleisessa osassa (keisarikunnassa) erityisesti ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossain määrin myös Ottomaanien valtakunnassa 1500-1800-luvulla jne. Kokeilut eivät toki ole olleet yksiviivaisia epäonnistumisia, mutta esimerkiksi Puolasta sanottiin aikoinaan että se on aatelisten taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien (tavallisen kansan) helvetti. (Jätän nyt monikultturitiyhteiskunnan määritelmän ulkopuolelle suosiolla Etelä-Afrikan ja Vanhan Liivinmaan.)
Lisäys 25.3.2007:
Tähän liittyen kannattaa lukea valkea-blogista postaus, jonka loppuosa käsittelee etnistä kilpailua ja etnisen kilpailun haittavaikutuksia. Etnisten ryhmien välinen kilpailu ei sekään tietysti ole pelkästään huono asia - mutta palaan aiheeseen myöhemmin.
Alkuosa postauksesta käsittelee ansiokkaasti varakkaan väen suhtautumista monikultturismiin. Samaa aihetta käsitelee rotublogin jouluinen postaus.
Lasten kulttuurikasvatus
Aamulla lapseni katselivat piirrettyä MTV3:n lastenohjelmaa, jossa kuoro lauloi että olisi tylsää jos kaikki olisivat suomalaisia ja että ihmisillä on erilaisia tapoja jotka KAIKKI ovat omalla tavallaan kauniita.
Lapsille opetetaan yhteiskuntamme arvoja pienestä asti, mitä en kritisoi. Aiemmin kouluissa opetettiin lähinnä luterilaisuutta ja muita kansallisia arvoja, nykyään mm. muitten kulttuurien arvostamista.
Muihin kulttuureihin tutustuminen on tärkeää ja arvokasta, mutta nykyään on menty liian pitkälle muitten kulttuurien kritiikittömässä ihailussa. Erityisesti minua arveluttaa tuo väite että kaikki tavat ovat omalla tavallaan kauniita. Mitä kaunista on pikkutyttöjen sukuelimien silpomisessa ? Tai englantilaisen yläluokan tavassa hylätä omat lapsensa antamalla nämä muitten hoidettavaksi ja lähettämällä lapset 7-vuotiaana kauas kotoa sisäoppilaitokseen ?
Lasten fyysisessä tai henkisessä vahingoittamisessa ei ole minusta mitään kaunista. Selitin lapsillemme että tv-ohjelmassa esitetty väite on osittain virheellinen - keskustelimme siitä miten kauheaa on että joissain maissa tytöt eivät pääse kouluun. Silpomisista en tietysti puhunut. Lapseni ovat sen verran sanavalmiita että he ottavat asian varmasti esille myös koulussa, kun kulttuurikasvatus aloitetaan. Muutkin lapset kuulevat sitten asiasta.
Koulukasvatuksen ja kotikasvatuksen pitäisi minusta kyllä ensi sijassa olla arvosisällöltään samaa ainakin 7-vuotiaille, mutta joskus ei voi välttää ristiriitoja.
Lapsille opetetaan yhteiskuntamme arvoja pienestä asti, mitä en kritisoi. Aiemmin kouluissa opetettiin lähinnä luterilaisuutta ja muita kansallisia arvoja, nykyään mm. muitten kulttuurien arvostamista.
Muihin kulttuureihin tutustuminen on tärkeää ja arvokasta, mutta nykyään on menty liian pitkälle muitten kulttuurien kritiikittömässä ihailussa. Erityisesti minua arveluttaa tuo väite että kaikki tavat ovat omalla tavallaan kauniita. Mitä kaunista on pikkutyttöjen sukuelimien silpomisessa ? Tai englantilaisen yläluokan tavassa hylätä omat lapsensa antamalla nämä muitten hoidettavaksi ja lähettämällä lapset 7-vuotiaana kauas kotoa sisäoppilaitokseen ?
Lasten fyysisessä tai henkisessä vahingoittamisessa ei ole minusta mitään kaunista. Selitin lapsillemme että tv-ohjelmassa esitetty väite on osittain virheellinen - keskustelimme siitä miten kauheaa on että joissain maissa tytöt eivät pääse kouluun. Silpomisista en tietysti puhunut. Lapseni ovat sen verran sanavalmiita että he ottavat asian varmasti esille myös koulussa, kun kulttuurikasvatus aloitetaan. Muutkin lapset kuulevat sitten asiasta.
Koulukasvatuksen ja kotikasvatuksen pitäisi minusta kyllä ensi sijassa olla arvosisällöltään samaa ainakin 7-vuotiaille, mutta joskus ei voi välttää ristiriitoja.
perjantaina, maaliskuuta 23, 2007
Biologinen determinismi
Alla olevalla kommentilla, jonka sain aiempaan viestiini "Vastaa taisteluhuutoon", on minusta laajempaa kiinnnostavuutta. Vastaan siksi siihen erillisenä postauksena. Kommentissa oli paljon paljon muutakin johon vastaan myöhemmin.
Anonymous sanoi:
Me emme enää ole metsästäjä-keräilijäkulttuuri emmekä ole mitenkään biologisesti determinoituja sellaiseen. "Kulttuuri" sellaisenaan on hankittu ominaisuus ja kyse on sosiaalisesta evoluutiosta, ei biologisesta determinismistä. Ja juuri koko kulttuurin käsite on mahdollistanut irtautumisen biologisesta determinismistä. Susi on susi ja metsästäjä koko ikänsä, koska sitä kahlitsee biologinen determinismi eikä sillä ole kulttuurievoluutiota.
Mitkään sosiaaliset konstruktiot ja sukupuoliroolit eivät siis ole mitenkään kiveen hakattuja. Myös primitiivisissä kulttuureissa sukupuolirollit ovat vaihdelleet todella rajusti sarmatialaisten täydellisestä tasa-arvosta seemiläisten kansojen naisten täydelliseen orjuuttamiseen. Metsästäjä-keräilijän mieli ei siis ole biologista determinismiä vaan se on opittu asia ja kuuluu kulttuurievoluution puolelle. Metsästäjä-keräilijän mieli samalla häviää, mitä kauemmast etäännytään metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta. Kyse ei siis ole biologisesta determinismistä, vaan kyse on kulttuurievoluutiosta. Termit "evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" ovat käytännössä vain eufemismejä fasismille."
Tuo evoluutiopsykologian leimaaminen fasismiksi on minusta suorastaan epäasiallista ja täysin tuulesta temmattua. Mutta yleisesti olen vain 60-80 %:sti eri mieltä kanssasi.
Se että olemme metsästäjä-keräilijöitä ja että meillä on metsästäjä-keräilijän mieli on evoluutiopsykologian väite. Evoluutiopsykologia ei kuitenkaan tarkoita biologista determinismiä. Toisaalta minä en ole evoluutiopsykologian puhdasoppinen kannattaja, enkä missään nimessä kannata biologista determinismiä siinä suppeassakaan määrin kuin evoluutiopsykologia.
Ihmisellä on minustakin metsästäjä-keräilijän mieli ja ihminen on biologinen olento. Metsästäjä-keräilijän mieli on kuitenkin hyvin plastinen. Ihmisen kulttuurit ovat hyvin erilaisia - voimme sanoa että metsästäjäkeräilijällä on kulttuurin kyky - kyky luoda ja soveltaa monenlaisia erilaisia kulttuureita.
Vaikka ihmisellä on kulttuurin kyky ja kulttuurit ovat varsin erilaisia eivät ne ole täysin mielivaltaisia ja riippumattomia biologisesta perimästä. Eri kulttuureissa on yhteisiä piirteitä, jotka ovat seurausta ihmisen biologisesta evoluutiosta. Kulttuureihin liittyy mm. lähes säännöllisesti jonkinlainen käyttäytymisnormisto, jonka rikkojia rangaistaan. Olen puhunut lukuisia kertoja ns. altruistisesta rangaistuksesta. (Katso myös Boydin ja Richersonin artikkeleja oikealla olevien linkkien kautta.) Normiston sisältö toki vaihtelee, mutta normin rikkojia rangaistaan.
Kulttuuriin liittyy säännöllisesti tendenssi jakaa ihmiskunta sisäryhmään ja ulkoryhmään - sisäryhmää kohtaan noudatetaan erilaista moraalia kuin ulkoryhmää kohtaan.
Muita universaaleja piirteitä ovat mm. initiaatiorituaalit.
Edustan siis keskitietä: biologia ja kulttuuri eivät ole erillisiä ilmiöitä vaan toisiinsa kaksisuuntaisesti sidoksissa. Ei vain biologia vaikuta kulttuuriin vaan myös kulttuuri biologiaan, sillä ihmisen evoluutio viimeisen 50000 vuoden aikana on tapahtunut ympäristössä jossa kulttuuri on ollut koko ajan läsnä - Boyd ja Richerson puhuvat geenikulttuuri-koevoluutiosta.
Perustan ajatteluni evolutiivisten kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richersonin ja taloustieteiljöiden kuten Bowlesin ja Fehrin tutkimuksiin - toki myös Dawkinsin, EO. Wilsonin ja DS Hamiltonin sosiobiologiaan.
Lisäksi vaikka kulttuuri ei ole pelkästään biologinen ilmiö, kulttuurin kehitystä voidaan tutkia evoluutioteorian keinoin niin kuin mm. Boyd ja Richerson ovat työllään osoittaneet.
Anonymous jatkaa:
"Se yksinkertainen syy, miksi primitiivisissä kulttuureissa nimenomaan miehet ovat taistelijoita eivätkä naiset, on se että miehet ovat kulutustavaraa ja helposti korvattavissa (yksi mies voi siittää sadoittain naisia, kun taas nainen voi saada kerralla korkeintaan viisi lasta) ja toisaalta korkean kuolleisuuden vallitessa hedelmällisten naisten lukumäärä on pullonkaula yhteisön säilyvyydelle. Mitä alhaisempi on lapsikuolleisuus, sitä nopeammin saavutetaan ympäristön ekologinen kantokykymaksimi ja sitä kriittisemmäksi käy nyt syntyvyyden säännöstely kuolleisuuden sijaan. Elettäessä kantokykymaksimissa tai sen lähellä vähäisellä syntyvyydellä on nyt etu korkeaan nähden: määrällisesti pieni mutta laadultaan korkea populaatio kuluttaa resursseja paljon niukemmin kuin suuri massapopulaatio."
Ylläoleva kuullostaa spekulaatiolta. Mihinkähän tutkimukseen tämä perustuu ?
Anonymous sanoi:
Me emme enää ole metsästäjä-keräilijäkulttuuri emmekä ole mitenkään biologisesti determinoituja sellaiseen. "Kulttuuri" sellaisenaan on hankittu ominaisuus ja kyse on sosiaalisesta evoluutiosta, ei biologisesta determinismistä. Ja juuri koko kulttuurin käsite on mahdollistanut irtautumisen biologisesta determinismistä. Susi on susi ja metsästäjä koko ikänsä, koska sitä kahlitsee biologinen determinismi eikä sillä ole kulttuurievoluutiota.
Mitkään sosiaaliset konstruktiot ja sukupuoliroolit eivät siis ole mitenkään kiveen hakattuja. Myös primitiivisissä kulttuureissa sukupuolirollit ovat vaihdelleet todella rajusti sarmatialaisten täydellisestä tasa-arvosta seemiläisten kansojen naisten täydelliseen orjuuttamiseen. Metsästäjä-keräilijän mieli ei siis ole biologista determinismiä vaan se on opittu asia ja kuuluu kulttuurievoluution puolelle. Metsästäjä-keräilijän mieli samalla häviää, mitä kauemmast etäännytään metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta. Kyse ei siis ole biologisesta determinismistä, vaan kyse on kulttuurievoluutiosta. Termit "evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" ovat käytännössä vain eufemismejä fasismille."
Tuo evoluutiopsykologian leimaaminen fasismiksi on minusta suorastaan epäasiallista ja täysin tuulesta temmattua. Mutta yleisesti olen vain 60-80 %:sti eri mieltä kanssasi.
Se että olemme metsästäjä-keräilijöitä ja että meillä on metsästäjä-keräilijän mieli on evoluutiopsykologian väite. Evoluutiopsykologia ei kuitenkaan tarkoita biologista determinismiä. Toisaalta minä en ole evoluutiopsykologian puhdasoppinen kannattaja, enkä missään nimessä kannata biologista determinismiä siinä suppeassakaan määrin kuin evoluutiopsykologia.
Ihmisellä on minustakin metsästäjä-keräilijän mieli ja ihminen on biologinen olento. Metsästäjä-keräilijän mieli on kuitenkin hyvin plastinen. Ihmisen kulttuurit ovat hyvin erilaisia - voimme sanoa että metsästäjäkeräilijällä on kulttuurin kyky - kyky luoda ja soveltaa monenlaisia erilaisia kulttuureita.
Vaikka ihmisellä on kulttuurin kyky ja kulttuurit ovat varsin erilaisia eivät ne ole täysin mielivaltaisia ja riippumattomia biologisesta perimästä. Eri kulttuureissa on yhteisiä piirteitä, jotka ovat seurausta ihmisen biologisesta evoluutiosta. Kulttuureihin liittyy mm. lähes säännöllisesti jonkinlainen käyttäytymisnormisto, jonka rikkojia rangaistaan. Olen puhunut lukuisia kertoja ns. altruistisesta rangaistuksesta. (Katso myös Boydin ja Richersonin artikkeleja oikealla olevien linkkien kautta.) Normiston sisältö toki vaihtelee, mutta normin rikkojia rangaistaan.
Kulttuuriin liittyy säännöllisesti tendenssi jakaa ihmiskunta sisäryhmään ja ulkoryhmään - sisäryhmää kohtaan noudatetaan erilaista moraalia kuin ulkoryhmää kohtaan.
Muita universaaleja piirteitä ovat mm. initiaatiorituaalit.
Edustan siis keskitietä: biologia ja kulttuuri eivät ole erillisiä ilmiöitä vaan toisiinsa kaksisuuntaisesti sidoksissa. Ei vain biologia vaikuta kulttuuriin vaan myös kulttuuri biologiaan, sillä ihmisen evoluutio viimeisen 50000 vuoden aikana on tapahtunut ympäristössä jossa kulttuuri on ollut koko ajan läsnä - Boyd ja Richerson puhuvat geenikulttuuri-koevoluutiosta.
Perustan ajatteluni evolutiivisten kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richersonin ja taloustieteiljöiden kuten Bowlesin ja Fehrin tutkimuksiin - toki myös Dawkinsin, EO. Wilsonin ja DS Hamiltonin sosiobiologiaan.
Lisäksi vaikka kulttuuri ei ole pelkästään biologinen ilmiö, kulttuurin kehitystä voidaan tutkia evoluutioteorian keinoin niin kuin mm. Boyd ja Richerson ovat työllään osoittaneet.
Anonymous jatkaa:
"Se yksinkertainen syy, miksi primitiivisissä kulttuureissa nimenomaan miehet ovat taistelijoita eivätkä naiset, on se että miehet ovat kulutustavaraa ja helposti korvattavissa (yksi mies voi siittää sadoittain naisia, kun taas nainen voi saada kerralla korkeintaan viisi lasta) ja toisaalta korkean kuolleisuuden vallitessa hedelmällisten naisten lukumäärä on pullonkaula yhteisön säilyvyydelle. Mitä alhaisempi on lapsikuolleisuus, sitä nopeammin saavutetaan ympäristön ekologinen kantokykymaksimi ja sitä kriittisemmäksi käy nyt syntyvyyden säännöstely kuolleisuuden sijaan. Elettäessä kantokykymaksimissa tai sen lähellä vähäisellä syntyvyydellä on nyt etu korkeaan nähden: määrällisesti pieni mutta laadultaan korkea populaatio kuluttaa resursseja paljon niukemmin kuin suuri massapopulaatio."
Ylläoleva kuullostaa spekulaatiolta. Mihinkähän tutkimukseen tämä perustuu ?
Pienin yhteinen nimittäjä
Pienin yhteinen nimittäjä 100:lle satunnaisesti valitulle terveelle ja täysissä sielun voimissa olevalle ihmiselle voisi olla että he ovat kaikki kykeneviä vastaamaan kysymykseen missä olen ja mitä teen. Sen pohjalta ei vielä ehkä synny yhteisöä.
Mutta vain jotkut ovat halukkaita kertomaan koko maailmalle missä olen ja mitä teen. Sen halukkuuden pohjalta voi jo perustaa perustaa yhteisön.
Mutta vain jotkut ovat halukkaita kertomaan koko maailmalle missä olen ja mitä teen. Sen halukkuuden pohjalta voi jo perustaa perustaa yhteisön.
torstaina, maaliskuuta 22, 2007
Kokoomus vai SDP parempi ?
Jotkut monkulttuurikriittiset ovat olleet varsin tyytyväisiä kokoomuksen voittoon SDP:stä - toiset ovat ihmetelleet syytä tällaiseen tyytyväisyyteen. Ongelma on yleisempi: Mikä on luontevampi yhteistyökumppani kansallis-yhteisölliselle liikkeelle kokoomus vai demarit. Yksiviivaista vastausta ei ole. Vastaus riippuu pitkälti siitä mikä ryhmä milloinkin on voitonpäällä ko. puolueissa.
Kokoomuksen suhteen ongelma ei ehkä ole niin suuri - pitkään kokoomuksessa ovat olleet niskan päällä markkinaliberalismia kannattavat "Homo Economicukset". Kansalliskonservatiivisen linjan painoarvo on nykyään kokoomuksen sisällä varsin olematon.
Kokoomukselle monikultturismi voi puheissa olla arvo sinänsä mutta todellisuudessa monikulttuurisuuden arvoa mitataan rahassa: saako Suomi tai minun firmani lisää työvoimaa, laskevatko työvoimakustannukset, nouseeko kilpailukyky. Suhde monikultturismin on pragmaattinen. Kokoomus tuskin ensi sijassa haluaa Suomeen afrikkalaisia tai muslimeja asioita sotkemaan. Mutta koska kokoomus on kuten nykyajan liikkeenjohto kiinnostunut lyhyen tähtäimen hyödystä, on olemassa suuri riski että kokoomus yliarvottaa niitä lyhyentähtäimen hyötyjä jotka Suomi - tai pikemmin kapitalisti - saa työvoiman tarjonnan kasvusta ja aliarvottaa niitä haittoja joita monikultturismista mm. Putnamin mukaan syntyy.
Sosiaalidemokraattisen puolueen ongelma on se että SDP:ssä on monia erillaisia linjoja. Halosen ja Tuomiojan linja ("pyhimykset") on tällä hetkellä hyvin vahvoilla. Tämän linjan ihmisille globaali tasa-arvo on itseisarvo ja pakkomielle. Suomen kansan etu on Haloselle ja Tuomiojalle loppujen lopuksi vain erikoistapaus ihmiskunnan edusta.
SDP:ssä on toki muitakin voimia - ihmisiä jotka pragmaattisesti ajavat oman kansansa etua tai oman ammattiryhmänsä etua - mutta heidän painoarvonsa tuntuu olevan jatkuvassa laskussa.
Minusta kokoomus on parempi kumppani kansalliselle liikkeelle kuin SDP nykymuodossaan. Pohjoismaisella sosiaalidemokratialla on ollut myös kunniakkaampia aikoja - ja ne voivat ainakin teoriassa palata.
Kokonaan toinen kysymys on olemmeko me kumppanin tarpeessa tässä ja nyt.
Homo Economicuksen ja pyhimyksen määreittelyt löytyvät täältä.
Kokoomuksen suhteen ongelma ei ehkä ole niin suuri - pitkään kokoomuksessa ovat olleet niskan päällä markkinaliberalismia kannattavat "Homo Economicukset". Kansalliskonservatiivisen linjan painoarvo on nykyään kokoomuksen sisällä varsin olematon.
Kokoomukselle monikultturismi voi puheissa olla arvo sinänsä mutta todellisuudessa monikulttuurisuuden arvoa mitataan rahassa: saako Suomi tai minun firmani lisää työvoimaa, laskevatko työvoimakustannukset, nouseeko kilpailukyky. Suhde monikultturismin on pragmaattinen. Kokoomus tuskin ensi sijassa haluaa Suomeen afrikkalaisia tai muslimeja asioita sotkemaan. Mutta koska kokoomus on kuten nykyajan liikkeenjohto kiinnostunut lyhyen tähtäimen hyödystä, on olemassa suuri riski että kokoomus yliarvottaa niitä lyhyentähtäimen hyötyjä jotka Suomi - tai pikemmin kapitalisti - saa työvoiman tarjonnan kasvusta ja aliarvottaa niitä haittoja joita monikultturismista mm. Putnamin mukaan syntyy.
Sosiaalidemokraattisen puolueen ongelma on se että SDP:ssä on monia erillaisia linjoja. Halosen ja Tuomiojan linja ("pyhimykset") on tällä hetkellä hyvin vahvoilla. Tämän linjan ihmisille globaali tasa-arvo on itseisarvo ja pakkomielle. Suomen kansan etu on Haloselle ja Tuomiojalle loppujen lopuksi vain erikoistapaus ihmiskunnan edusta.
SDP:ssä on toki muitakin voimia - ihmisiä jotka pragmaattisesti ajavat oman kansansa etua tai oman ammattiryhmänsä etua - mutta heidän painoarvonsa tuntuu olevan jatkuvassa laskussa.
Minusta kokoomus on parempi kumppani kansalliselle liikkeelle kuin SDP nykymuodossaan. Pohjoismaisella sosiaalidemokratialla on ollut myös kunniakkaampia aikoja - ja ne voivat ainakin teoriassa palata.
Kokonaan toinen kysymys on olemmeko me kumppanin tarpeessa tässä ja nyt.
Homo Economicuksen ja pyhimyksen määreittelyt löytyvät täältä.
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Häpeä ja syyllisyys
Samuel Bowles käsittelee Microeconomics kirjassaan vapaamatkustajan ongelmaa julkishyödykkeen tuottamisessa.
Wikipedia tarjoaa esimerkkejä julkishyödykkeistä:
"Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy jokaikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Jotta padon voisi rakentaa, tarvitaan sille rahoitus, jota voi kuitenkin olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä voisi yrittää vapaamatkustajaksi väittäen, ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan sitä. Joku maanviljelijä saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa. Muita julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi tiet, katuvalot, laki, sotilaallinen puolustus, palokunta, majakat, puhdas ilma ja muut ympäristön tarjoamat "hyödykkeet", informaatiohyödykkeet kuten ohjelmistokehitys (varsinkin avoin) sekä monet keksinnöt."
Itse olen käsitellyt kahta julkishyödykettä - wikipediaa ja kansanmurhaa.
Taloustieteiljä Samuel Bowles toteaa että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa uusklassiselle taloustieteelle. Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan suurelta osalta moraalin tunteisiin kuten vastavuoroisuuteen (kiitollisuuden velan tunteeseen), häpeän tunteeseen ja syyllisyyden tunteeseen.
Käsi sydämelle - jokainen rehellinen ihminen ymmärtää että moni asia tulee ihmisyhteisössä hoidettua koska ihmiset kokevat syyllisyyttä jos eivät tee omaa osuuttaan. Uusklassinen taloustieteilijä tietysti sanoo että "oma osuus" ja "syyllisyys" eivät ole taloustieteen termejä, mutta on Bowlesin mielestä väärässä.
Wikipedia tarjoaa esimerkkejä julkishyödykkeistä:
"Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy jokaikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Jotta padon voisi rakentaa, tarvitaan sille rahoitus, jota voi kuitenkin olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä voisi yrittää vapaamatkustajaksi väittäen, ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan sitä. Joku maanviljelijä saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa. Muita julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi tiet, katuvalot, laki, sotilaallinen puolustus, palokunta, majakat, puhdas ilma ja muut ympäristön tarjoamat "hyödykkeet", informaatiohyödykkeet kuten ohjelmistokehitys (varsinkin avoin) sekä monet keksinnöt."
Itse olen käsitellyt kahta julkishyödykettä - wikipediaa ja kansanmurhaa.
Taloustieteiljä Samuel Bowles toteaa että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa uusklassiselle taloustieteelle. Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan suurelta osalta moraalin tunteisiin kuten vastavuoroisuuteen (kiitollisuuden velan tunteeseen), häpeän tunteeseen ja syyllisyyden tunteeseen.
Käsi sydämelle - jokainen rehellinen ihminen ymmärtää että moni asia tulee ihmisyhteisössä hoidettua koska ihmiset kokevat syyllisyyttä jos eivät tee omaa osuuttaan. Uusklassinen taloustieteilijä tietysti sanoo että "oma osuus" ja "syyllisyys" eivät ole taloustieteen termejä, mutta on Bowlesin mielestä väärässä.
tiistaina, maaliskuuta 20, 2007
Pyhimyksen olemus
Saksalainen poliittinen teoreetikko Carl Schmidt on sanonut että politiikassa on kysymys ystävyydestä ja vihollisuudesta - ei hyvästä ja pahasta, joka on etiikan aluetta.
Jos ihminen sanoo että Suomen on otettava joka vuosi kymmenen tuhatta afrikkalaista maahanmuuttajia, koska kaikilla on oikeus parempaan elämään, sanoja on ehkä naivi ja tyhmä. Mutta hän voi vaihtoehtoisesti olla - Samuel Bowlesin määritelmän mukainen - pyhimys.
Äärimmäisessä tapauksessa hän ajattalee - tai pikemmin tuntee - että tasa-arvo on maailman tärkein asia. Tärkeämpi kuin lastemme tulevaisuudessa ja katujen turvallisuus.
Ko. ihminen on tuskin kuitenkaan paha. Päinvastoin hän on todennäköisesti hyvä ihminen.
Mutta hän on äärimmäisen vaarallinen. Hän on valmis hyvyydessään tekemään Suomesta Zimbabwen kaltaisen helvetin.
Jos ihminen sanoo että Suomen on otettava joka vuosi kymmenen tuhatta afrikkalaista maahanmuuttajia, koska kaikilla on oikeus parempaan elämään, sanoja on ehkä naivi ja tyhmä. Mutta hän voi vaihtoehtoisesti olla - Samuel Bowlesin määritelmän mukainen - pyhimys.
Äärimmäisessä tapauksessa hän ajattalee - tai pikemmin tuntee - että tasa-arvo on maailman tärkein asia. Tärkeämpi kuin lastemme tulevaisuudessa ja katujen turvallisuus.
Ko. ihminen on tuskin kuitenkaan paha. Päinvastoin hän on todennäköisesti hyvä ihminen.
Mutta hän on äärimmäisen vaarallinen. Hän on valmis hyvyydessään tekemään Suomesta Zimbabwen kaltaisen helvetin.
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Pyhimyksen ja lojalistin ristiriita
Määrittelin pyhimyksen ja lojalistin toissakertaisessa viestissäni.
Kun pyhimys miettii maahanmuuttoa, hänen moraalinsa ja arvomaailmansa sanovat: Olkoonkin että Suomesta ehkä tulee samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta, mutta sitten meillä ei ainakaan mene paremmin kuin kongolaisilla. Tasa-arvo toteutuu ! Suomi ei ole lintukoto !
(Tähän pyhimys tietysti lisää että hän ei näe tosin mitään syytä miksi Suomesta tulisi samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta koska Kongon ongelmat johtuvat pelkästään pahoista valkoihoisista kolonialisteista. Mutta tämä on tarkoitettu vain hämäykseksi. Pyhimys tosin on ehkä suggeroinut itsensäkin uskomaan tähän hämäykseen. Onhan paljon helpompi valehdella vakuuttavasti jos itse uskoo omiin valheisiinsa.)
Koska pyhimys maksimoi tasa-arvoa hänen logiikkansa on täysin rationaalista. Ei häntä saa järkipuheella muihin aatoksiin. Oleellisempaa on saada muut ihmiset ymmärtämään miten vaarallista meille lojalisteille (ja Homo Economicuksille) on että pyhimyksiä valitaan maan ulkopolitiikan johtoon.
Lojalistia asian pitäisi kiinnostaa koska hän haluaa pelastaa isänmaansa, ystävänsä, lapsensa ja muut suomalaiset, Homo Economicusta koska hän haluaa pelastaa sijoitustensa arvon.
Kun pyhimys miettii maahanmuuttoa, hänen moraalinsa ja arvomaailmansa sanovat: Olkoonkin että Suomesta ehkä tulee samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta, mutta sitten meillä ei ainakaan mene paremmin kuin kongolaisilla. Tasa-arvo toteutuu ! Suomi ei ole lintukoto !
(Tähän pyhimys tietysti lisää että hän ei näe tosin mitään syytä miksi Suomesta tulisi samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta koska Kongon ongelmat johtuvat pelkästään pahoista valkoihoisista kolonialisteista. Mutta tämä on tarkoitettu vain hämäykseksi. Pyhimys tosin on ehkä suggeroinut itsensäkin uskomaan tähän hämäykseen. Onhan paljon helpompi valehdella vakuuttavasti jos itse uskoo omiin valheisiinsa.)
Koska pyhimys maksimoi tasa-arvoa hänen logiikkansa on täysin rationaalista. Ei häntä saa järkipuheella muihin aatoksiin. Oleellisempaa on saada muut ihmiset ymmärtämään miten vaarallista meille lojalisteille (ja Homo Economicuksille) on että pyhimyksiä valitaan maan ulkopolitiikan johtoon.
Lojalistia asian pitäisi kiinnostaa koska hän haluaa pelastaa isänmaansa, ystävänsä, lapsensa ja muut suomalaiset, Homo Economicusta koska hän haluaa pelastaa sijoitustensa arvon.
Pyhimys, lojalisti ja Homo Economicus peliteoreettisesta näkökulmasta
Määrittelin edellisessä viestissäni Bowlesin kirjan pohjalta kolme ihmistyyppiä:
1. Ville on Homo Economicus jos hän maksimoi utiliteettiaan - siis pyrkii esimerkiksi saamaan mahdollisimman paljon rahaa, iloa elämäänsä tms.
2. Ville on pyhimys, jos hän maksimoi omaa utiliteettiaan mutta samalla maksimoi ihmisten tasa-arvoa. Pyhimyksellä sanotaan olevan aversio epätasa-arvoa kohtaan. Jos Villen aversio on hyvin korkea, Ville preferoi sitä että Pekka ja Matti saavat 0 euroa sen sijaan että Pekka saisi 5 euroa ja Matti 10.
3. Lojalistilla on myös aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa, jossa Pekka ja Matti ovat ns. kunnon ihmisiä.
lot kyseli peliteoreettista tarkastelua asialle. Yritän esittää asian matemaattisesti ilman että lukijan pitää olla matemaatikko - Dawkinsin Itsekkään Geenin lukeminen auttaa tosin huomattavasti.
Unohtakaa myös hetkeksi omat mieltymyksenne - tiedän että lukijoissa on kaikkien yo. ihmistyyppien edustajia.
Pelin kuvaus
Oletetaan ns. Ultimatum Game jossa on kaksi pelaaja E ja T jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä E ja toisena T. E saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja T:n kesken niin että E saa x euroa ja T 1000-x euroa. T joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy E saa x euroa ja T 1000-x euroa.
Esimerkki
Esimerkki elävästä elämästä voisi olla vaikkapa yksinkertaistettu erotilanne:
E on mies ja T on nainen jotka ovat eläneet avoliitossa. Asunto on miehen nimissä mutta molemmat ovat maksaneet käytännössä pääomakustannuksia yhtä paljon. Asunnon arvo on 100 000 euroa. Mies E ehdottaa että nainen saa korvauksena 100000-x euroa. Nainen T hyväksyy tarjouksen tai vie asian oikeuteen, jolloin koko omaisuus menee juristeille eikä E ja T saa mitään.
Tapaus 1: E ja T Homo Economicuksia
Oletetaan ensin että sekä E että T on Homo Economicus, kuten uusklassinen taloustiede olettaa kaikkien ihmisten olevan. Homo Economicus maksimoi siis saamaansa rahaasummaa. Oletetaan myös että E ja T tietävät toistensa olevan Homo Economicuksia.
Koska molemmat pelaajat ovat Homo Economicuksia T hyväksyy jokaisen tarjouksen x > 0 jonka E tekee. Koska E tietää sen, E tarjoaa vain 1:tä euroa T:lle.
Toisin sanoen Homo Economicuksen utiliteettifunktio E:lle on
- U = x, jos T hyväksyy tarjouksen 1000-x
- U = 0, muuten
ja T:lle
- U = 1000 - x
Helposti näkee että E:n kannattaa valita x = 999, jolloin T saa 1 euron.
Esimerkissämme jako menee niin että nainen saa yhden euron ja mies 99999.
Tapaus 2: E Homo Economicus - T ei
Oletetaan nyt että T:llä on voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan. Itse asiassa riittää olettaa että T ei hyväksy sitä että häntä itseään kohdellaan epätasa-arvoisesti. E voi olla edelleen Homo Economicus.
Utiliteetti funktio on siis E:lle edelleen sama kuin yllä mutta T:lle utilitetettifunktio muuttuu:
- U = x - a * max( 1000 - 2x, 0 )
Toinen termi "a * max( 1000 - 2x, 0 )" edustaa siis sitä tilannetta jossa E saa enemmän kuin T. Mitä suurempi a on sitä suurempi on T:n epätasa-arvoaversio. Jos a on tarpeeksi suuri (a = 500) E:n on pakko jakaa rahasumma puoliksi jos aikoo saada mitään.
Esimerkissämme nainen ei suostu kuin jakoon 50000 - 50000. Jos mies tietää että naisella on erittäin voimakas aversio, hän valitsee tasajaon.
Jos kaikki tietävät toistensa aversion tason a ongelmaa ei tietysti olisi. Mitä suurempi aversio henkilöllä T on sitä lähemmäs tasajakoa joudutaan. Ongelma on se että aina aversiota ei tiedä. Kukaan ihminen ei edes tiedä tarkkaan omaa aversiotaan. Jos T:n aversio on esimerkiksi 0.5 mutta E luulee että se on vain 0.3, E tarjoaa T:lle liian vähän ja molemmat menettävät rahansa.
Pyhimys ja lojalisti
Pyhimys ja lojalisti eroavat ylläolevasta pelaajasta T niin, että he eivät tunne aversiota vain itseensä kohdistuvaan epätasa-arvoon vaan myös muihin (X) kohdistuvaan epä-tasoarvoon. Kerrointa "a" vastaa toinen kerroin "b" joka mittaa tällaista aversiota. a on luonnollisesti yleensä suurempi kuin b.
X on pyhimykselle kaikki ihmiset - lojalistille "kunnolliset" ihmiset.
Ache
Paraguailaisille Ache-intiaaneilla aversio on niin korkea että E antaa T:lle ultimatum-pelissä enemmän kuin puolet. Acheilla on mm. tapana jakaa ruokaa niin runsaskätisesti että metsästäjä saa pienemmän osuuden saaliista kuin muut. No on tosin hieman kyseenalaista voiko tällöin enää puhua epätasa-arvo aversiosta koska metsästäjäähän kohdellaan tavallaan epätasa-arvoisesti. Toisaalta hän saa mainetta ja kunniaa.
Aversion luonne
Aversio ei tietysti ole todellisuudessa mikään luku vaan ylläoleva tarkastelu on vain matemaattinen malli. Aversio voi esimerkiksi eroesimerkissämme realisoitua naisen vihana miestä kohtaan.
Jossain toisessa tilanteessa se voi konkretisoitua häpeän tunteena: "Jos hyväksyn epätasa-arvoisen kohtelun, kaikki - mukaanluettuna minä itse - halveksivat minua. Parempi että tapan hänet ja sitten itseni.".
Aversion evoluutio
Jos kaikki populaation jäsenet ovat Homo Economicuksia aversio epätasa-arvoa kohtaan ei tietenkään helposti leviä populaatioon. Pitääpä miettiä aversion evoluutiota vielä ennenkuin sanon mitään enempää.
1. Ville on Homo Economicus jos hän maksimoi utiliteettiaan - siis pyrkii esimerkiksi saamaan mahdollisimman paljon rahaa, iloa elämäänsä tms.
2. Ville on pyhimys, jos hän maksimoi omaa utiliteettiaan mutta samalla maksimoi ihmisten tasa-arvoa. Pyhimyksellä sanotaan olevan aversio epätasa-arvoa kohtaan. Jos Villen aversio on hyvin korkea, Ville preferoi sitä että Pekka ja Matti saavat 0 euroa sen sijaan että Pekka saisi 5 euroa ja Matti 10.
3. Lojalistilla on myös aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa, jossa Pekka ja Matti ovat ns. kunnon ihmisiä.
lot kyseli peliteoreettista tarkastelua asialle. Yritän esittää asian matemaattisesti ilman että lukijan pitää olla matemaatikko - Dawkinsin Itsekkään Geenin lukeminen auttaa tosin huomattavasti.
Unohtakaa myös hetkeksi omat mieltymyksenne - tiedän että lukijoissa on kaikkien yo. ihmistyyppien edustajia.
Oletetaan ns. Ultimatum Game jossa on kaksi pelaaja E ja T jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä E ja toisena T. E saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja T:n kesken niin että E saa x euroa ja T 1000-x euroa. T joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy E saa x euroa ja T 1000-x euroa.
Esimerkki elävästä elämästä voisi olla vaikkapa yksinkertaistettu erotilanne:
E on mies ja T on nainen jotka ovat eläneet avoliitossa. Asunto on miehen nimissä mutta molemmat ovat maksaneet käytännössä pääomakustannuksia yhtä paljon. Asunnon arvo on 100 000 euroa. Mies E ehdottaa että nainen saa korvauksena 100000-x euroa. Nainen T hyväksyy tarjouksen tai vie asian oikeuteen, jolloin koko omaisuus menee juristeille eikä E ja T saa mitään.
Oletetaan ensin että sekä E että T on Homo Economicus, kuten uusklassinen taloustiede olettaa kaikkien ihmisten olevan. Homo Economicus maksimoi siis saamaansa rahaasummaa. Oletetaan myös että E ja T tietävät toistensa olevan Homo Economicuksia.
Koska molemmat pelaajat ovat Homo Economicuksia T hyväksyy jokaisen tarjouksen x > 0 jonka E tekee. Koska E tietää sen, E tarjoaa vain 1:tä euroa T:lle.
Toisin sanoen Homo Economicuksen utiliteettifunktio E:lle on
- U = x, jos T hyväksyy tarjouksen 1000-x
- U = 0, muuten
ja T:lle
- U = 1000 - x
Helposti näkee että E:n kannattaa valita x = 999, jolloin T saa 1 euron.
Esimerkissämme jako menee niin että nainen saa yhden euron ja mies 99999.
Oletetaan nyt että T:llä on voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan. Itse asiassa riittää olettaa että T ei hyväksy sitä että häntä itseään kohdellaan epätasa-arvoisesti. E voi olla edelleen Homo Economicus.
Utiliteetti funktio on siis E:lle edelleen sama kuin yllä mutta T:lle utilitetettifunktio muuttuu:
- U = x - a * max( 1000 - 2x, 0 )
Toinen termi "a * max( 1000 - 2x, 0 )" edustaa siis sitä tilannetta jossa E saa enemmän kuin T. Mitä suurempi a on sitä suurempi on T:n epätasa-arvoaversio. Jos a on tarpeeksi suuri (a = 500) E:n on pakko jakaa rahasumma puoliksi jos aikoo saada mitään.
Esimerkissämme nainen ei suostu kuin jakoon 50000 - 50000. Jos mies tietää että naisella on erittäin voimakas aversio, hän valitsee tasajaon.
Jos kaikki tietävät toistensa aversion tason a ongelmaa ei tietysti olisi. Mitä suurempi aversio henkilöllä T on sitä lähemmäs tasajakoa joudutaan. Ongelma on se että aina aversiota ei tiedä. Kukaan ihminen ei edes tiedä tarkkaan omaa aversiotaan. Jos T:n aversio on esimerkiksi 0.5 mutta E luulee että se on vain 0.3, E tarjoaa T:lle liian vähän ja molemmat menettävät rahansa.
Pyhimys ja lojalisti eroavat ylläolevasta pelaajasta T niin, että he eivät tunne aversiota vain itseensä kohdistuvaan epätasa-arvoon vaan myös muihin (X) kohdistuvaan epä-tasoarvoon. Kerrointa "a" vastaa toinen kerroin "b" joka mittaa tällaista aversiota. a on luonnollisesti yleensä suurempi kuin b.
X on pyhimykselle kaikki ihmiset - lojalistille "kunnolliset" ihmiset.
Paraguailaisille Ache-intiaaneilla aversio on niin korkea että E antaa T:lle ultimatum-pelissä enemmän kuin puolet. Acheilla on mm. tapana jakaa ruokaa niin runsaskätisesti että metsästäjä saa pienemmän osuuden saaliista kuin muut. No on tosin hieman kyseenalaista voiko tällöin enää puhua epätasa-arvo aversiosta koska metsästäjäähän kohdellaan tavallaan epätasa-arvoisesti. Toisaalta hän saa mainetta ja kunniaa.
Aversio ei tietysti ole todellisuudessa mikään luku vaan ylläoleva tarkastelu on vain matemaattinen malli. Aversio voi esimerkiksi eroesimerkissämme realisoitua naisen vihana miestä kohtaan.
Jossain toisessa tilanteessa se voi konkretisoitua häpeän tunteena: "Jos hyväksyn epätasa-arvoisen kohtelun, kaikki - mukaanluettuna minä itse - halveksivat minua. Parempi että tapan hänet ja sitten itseni.".
Jos kaikki populaation jäsenet ovat Homo Economicuksia aversio epätasa-arvoa kohtaan ei tietenkään helposti leviä populaatioon. Pitääpä miettiä aversion evoluutiota vielä ennenkuin sanon mitään enempää.
lauantaina, maaliskuuta 17, 2007
Behavioristinen taloustiede, ihmistyypit ja presidentti Tarja Halonen
Samuel Bowles harjoittaa tiedettä nimeltä behavioristinen taloustiede (behavioural economics), joka tutkii kokeellisesti ihmisten taloudellista käyttäytymistä. Behavioristinen taloustiede siis yhdistää psykologian, taloustieteen ja viime aikoina myös kulttuurin tutkimuksen ja evolutiivisen peliteorian. (Olen kertonut Bowlesista aiemmin.)
Behavioristinen taloustiede on luonteeltaan niitten oletusten kriittistä ja avointa tutkimusta, joihin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus -ajatus perustuu. Olen käsitellyt Homo Economicusta ja sen kritiikkiä aiemmin, enkä nyt siihen palaa.
Bowles kritisoi kirjassaan siis joitain taloustieteen oletuksia mutta ei hän vähimmässäkään määrin ole sitä mieltä että Homo Economicus on kokonaan kuollut. Hän vaatii heterogeenisempaa ihmiskäsitystä kuin pelkistetty Homo Economicus. Heterogeenisuudella hän tarkoittaa että on olemassa erilaisia ihmistyyppejä, jotka behavioristinen taloustiede on kokeellisesti löytänyt:
1. Homo economicus pyrkii maksimoimaan omaa etuaan (rahaa, omaisuutta), tai lastensa ja ystäviensä etua. Ystävät palkitsevat hänet tekemällä vastapalveluksia. Tällaisia ihmisiä on noin kolmannes - osuus riippuu tosin maasta ja kulttuurista.
2. Pyhimykset pyrkivät hekin toki ajamaan omaakin etuaan, mutta heillä on voimakas aversio (vastenmielisyys) kaikkea epätasa-arvoisuutta kohtaan. Esimerkkinä on että he hyväksyvät helpommin tilanteen jossa A ja B savat molemmat yhden euron kuin että A ilman omaa ansiotaan saa 10 euroa ja B viisi euroa. Myös pyhimyksiä on noin komannes.
3. Lojalisteilla on myös voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa jossa A ja B ovat molemmat ns. kunnon ihmisiä.
Sen sijaan jos B toimii jotenkin moraalittomasti, lojalisti ei suostuisi edes jakoon 10 euroa A:lle ja 5 euroa B:lle vaan pikemmin pyrkisi jakoon 10 euroa A:lle ja -5 euroa B:lle. Myös lojalisteja on noin komannes.
Lojalisti, Homo Economicus ja pyhimys toimivat siis omien preferenssiensä mukaan tavallaan kaikki täysin rationaalisesti. Mutta kun Homo Economicus, lojalisti ja pyhimys miettivät miten esimerkiksi vankia pitää kohdella heidän johtopäätöksensä ovat todennäköisesti täysin erilaiset:
1. Pyhimys ajattelee että vangille pitää antaa työstä kunnon korvaus - vaikkapa 1000 euroa. Ei välttämättä saman kokoinen kuin siviilissä mutta samaa suuruusluokka. Muu olisi väärin.
2. Homo Economicus ajattelee että palkan määrää kysynnän ja tarjonnan laki vankilan suljetulla työmarkkinalla. Jos vanki A tekee työn hinnalla 100 euroa kuussa ja vanki B hinnalla 200 euroa kuussa niin palkka pitää olla 100 euroa. Jos maksaa enemmän tai vähemmän niin se on taloudellisesti tehotonta.
3. Lojalisti ajattelee että vanki ei ansaitse palkkaa välttämättä ollenkaan koska hän on syyllistynyt rikokseen. Jos vankila maksaa kunnon korvauksen se on väärin kunnon ihmisiä kohtaan.
Sekä lojalisti että pyhimys ovat siis moralisteja, mutta tulevat usein täysin päinvastaiseen johtopäätökseen samassa tilanteessa koska pelaavat aivan eri peliä peliteorian mielessä. Pyhimys on lojalistin pahin vihollinen.
Pyhimys ajattelee että afrikkalaisilla on oikeus muuttaa Suomeen eikä meillä ole oikeutta estää heitä saamasta oikeudenmukaista osuuttaan maailmasta. Jos lojalisti on roturealisti, hän ajattelee että koska afrikkalaiset ovat rikollisuuteen ja laiskuuteen taipuvaisia he eivät ansaitse päästä tänne vaan heidän tänne tulemisensa pitää kaikin keinoin estää.
Homo Economicus toimii maahanmuuttokysymyksessä niin, että jos hän on työnantaja hän tukee maahanmuuttoa vain siinä määrin kuin se alentaa palkkoja ja parantaa työvoiman saatavuutta. Jos Homo Economicus on roturealisti hän useimmiten vastustaa afrikkalaisten maahanmuuttoa.
Tarja Halonen on tyypillinen pyhimys. Hänen politiikkansa perustuu kyllä moraaliin ja eräänlaiseen rationaalisuuteen - tasa-arvon maksimointiin maailmassa. Halosen politiikka johtaa siihen että Suomeen esimerkiksi päästetään kuka tahansa etelän elävä riippumatta tekeekö hän täällä työtä vai keskittyykö suomalaisten Kukkahattu-pyhimysten naurattamiseen.
Halonen on siinä mielessä lojalistin näkökulmasta vaarallisempi kuin pahinkaan psykopaatti. Psykopaattihan ajaa vain omaa etuaan ja viis veisaa siitä tuleeko Suomeen maahanmuuttajia Saksasta vai Kongosta.
Vastaavasti pyhimysten näkökulmasta lojalisti on pahin vihollinen - yrittäähän lojalisti estää tasa-arvon toteutumisen tilanteessa jossa tasa-arvoisuuden toteuttaminen merkitsee rikollisten hyysäämistä.
Pyhimys ja lojalisti kannattavat molemmat tasa-arvoa mutta lojalisti vain kunnon ihmisiä kohtaan. Homo Economicus ei välitä tasa-arvosta. Mutta näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta lojalisti ja pyhimys ovat toistensa verivihollisia.
Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics, kappale 3
Behavioristinen taloustiede on luonteeltaan niitten oletusten kriittistä ja avointa tutkimusta, joihin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus -ajatus perustuu. Olen käsitellyt Homo Economicusta ja sen kritiikkiä aiemmin, enkä nyt siihen palaa.
Bowles kritisoi kirjassaan siis joitain taloustieteen oletuksia mutta ei hän vähimmässäkään määrin ole sitä mieltä että Homo Economicus on kokonaan kuollut. Hän vaatii heterogeenisempaa ihmiskäsitystä kuin pelkistetty Homo Economicus. Heterogeenisuudella hän tarkoittaa että on olemassa erilaisia ihmistyyppejä, jotka behavioristinen taloustiede on kokeellisesti löytänyt:
1. Homo economicus pyrkii maksimoimaan omaa etuaan (rahaa, omaisuutta), tai lastensa ja ystäviensä etua. Ystävät palkitsevat hänet tekemällä vastapalveluksia. Tällaisia ihmisiä on noin kolmannes - osuus riippuu tosin maasta ja kulttuurista.
2. Pyhimykset pyrkivät hekin toki ajamaan omaakin etuaan, mutta heillä on voimakas aversio (vastenmielisyys) kaikkea epätasa-arvoisuutta kohtaan. Esimerkkinä on että he hyväksyvät helpommin tilanteen jossa A ja B savat molemmat yhden euron kuin että A ilman omaa ansiotaan saa 10 euroa ja B viisi euroa. Myös pyhimyksiä on noin komannes.
3. Lojalisteilla on myös voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa jossa A ja B ovat molemmat ns. kunnon ihmisiä.
Sen sijaan jos B toimii jotenkin moraalittomasti, lojalisti ei suostuisi edes jakoon 10 euroa A:lle ja 5 euroa B:lle vaan pikemmin pyrkisi jakoon 10 euroa A:lle ja -5 euroa B:lle. Myös lojalisteja on noin komannes.
Lojalisti, Homo Economicus ja pyhimys toimivat siis omien preferenssiensä mukaan tavallaan kaikki täysin rationaalisesti. Mutta kun Homo Economicus, lojalisti ja pyhimys miettivät miten esimerkiksi vankia pitää kohdella heidän johtopäätöksensä ovat todennäköisesti täysin erilaiset:
1. Pyhimys ajattelee että vangille pitää antaa työstä kunnon korvaus - vaikkapa 1000 euroa. Ei välttämättä saman kokoinen kuin siviilissä mutta samaa suuruusluokka. Muu olisi väärin.
2. Homo Economicus ajattelee että palkan määrää kysynnän ja tarjonnan laki vankilan suljetulla työmarkkinalla. Jos vanki A tekee työn hinnalla 100 euroa kuussa ja vanki B hinnalla 200 euroa kuussa niin palkka pitää olla 100 euroa. Jos maksaa enemmän tai vähemmän niin se on taloudellisesti tehotonta.
3. Lojalisti ajattelee että vanki ei ansaitse palkkaa välttämättä ollenkaan koska hän on syyllistynyt rikokseen. Jos vankila maksaa kunnon korvauksen se on väärin kunnon ihmisiä kohtaan.
Sekä lojalisti että pyhimys ovat siis moralisteja, mutta tulevat usein täysin päinvastaiseen johtopäätökseen samassa tilanteessa koska pelaavat aivan eri peliä peliteorian mielessä. Pyhimys on lojalistin pahin vihollinen.
Pyhimys ajattelee että afrikkalaisilla on oikeus muuttaa Suomeen eikä meillä ole oikeutta estää heitä saamasta oikeudenmukaista osuuttaan maailmasta. Jos lojalisti on roturealisti, hän ajattelee että koska afrikkalaiset ovat rikollisuuteen ja laiskuuteen taipuvaisia he eivät ansaitse päästä tänne vaan heidän tänne tulemisensa pitää kaikin keinoin estää.
Homo Economicus toimii maahanmuuttokysymyksessä niin, että jos hän on työnantaja hän tukee maahanmuuttoa vain siinä määrin kuin se alentaa palkkoja ja parantaa työvoiman saatavuutta. Jos Homo Economicus on roturealisti hän useimmiten vastustaa afrikkalaisten maahanmuuttoa.
Tarja Halonen on tyypillinen pyhimys. Hänen politiikkansa perustuu kyllä moraaliin ja eräänlaiseen rationaalisuuteen - tasa-arvon maksimointiin maailmassa. Halosen politiikka johtaa siihen että Suomeen esimerkiksi päästetään kuka tahansa etelän elävä riippumatta tekeekö hän täällä työtä vai keskittyykö suomalaisten Kukkahattu-pyhimysten naurattamiseen.
Halonen on siinä mielessä lojalistin näkökulmasta vaarallisempi kuin pahinkaan psykopaatti. Psykopaattihan ajaa vain omaa etuaan ja viis veisaa siitä tuleeko Suomeen maahanmuuttajia Saksasta vai Kongosta.
Vastaavasti pyhimysten näkökulmasta lojalisti on pahin vihollinen - yrittäähän lojalisti estää tasa-arvon toteutumisen tilanteessa jossa tasa-arvoisuuden toteuttaminen merkitsee rikollisten hyysäämistä.
Pyhimys ja lojalisti kannattavat molemmat tasa-arvoa mutta lojalisti vain kunnon ihmisiä kohtaan. Homo Economicus ei välitä tasa-arvosta. Mutta näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta lojalisti ja pyhimys ovat toistensa verivihollisia.
Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics, kappale 3
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Venäjän uusi imperiumi
Selvittelin puoli vuotta sitten hiukan taustoja Suomen turvallisuuspolitiikan ja Venäjän suhteitten ymmärtämiseksi:
Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on luonut ajatuksen Venäjän uudesta (liberaalista) imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uutta imperialismia ovat analysoineet mm. Radio Vapaa Eurooppa-aseman toimittaja Roman Kupchinsky, sekä Ulkopolitiikka-lehden numerossa 1/2005 Viron entinen pääministeri Mart Laar ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi.
Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ovat yo. analyysien mukaan olleet Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä on voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi toteaa energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrkii Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.
Yllämainitussa Ulkopolitiikka-lehden numerossa Katri Pynnöniemen lainaama energiakonsultti Keith C. Smith varoittaa länttä nukkumasta Ruususen unta - Venäjän imperialistisen uhan sivuuttaminen on hänen mukaansa suuri uhka Venäjän naapurien nuorelle demokratialle. Smithin mukaan Venäjän politiikan suunnanmuutos näkyy myös siinä että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittavat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.
Pravdan artikkelissa Roman Melnikov toteaa että suuri syy entisten neuvostotasavaltojen haluttomuuteen tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa ovat juuri tällaiset puheet imperialismista joita mm. Anatoli Tšubais on esittänyt.
Hesingin Sanomien mukaan presidentti Putin vie Venäjää yhä kauemmas demokratiasta:
"Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen."
Lähteet:
- Ulkopolitiikka-lehden artikkeli, 1/2005
- Radio Vapaan Euroopan artikkeli
- Pravdan artikkeli liberaalista imperiumista
- The NIS Observed: An Analytical Review
- Helsingin Sanomien artikkeli "Putin syytti Eurooppaa epäreiluista energiamarkkinoista", 27. huhtikuuta 2006
- Helsingin Sanomien pääkirjoitus "Venäjän uusi ulkopolitiikka nojaa suuriin energiavaroihin", 1. toukokuuta 2006
- Helsingin Sanomien artikkeli, "Venäjä antaa ristiriitaista tietoa öljytoimituksista Liettuaan", 17.elokuuta 2006
Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on luonut ajatuksen Venäjän uudesta (liberaalista) imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uutta imperialismia ovat analysoineet mm. Radio Vapaa Eurooppa-aseman toimittaja Roman Kupchinsky, sekä Ulkopolitiikka-lehden numerossa 1/2005 Viron entinen pääministeri Mart Laar ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi.
Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ovat yo. analyysien mukaan olleet Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä on voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi toteaa energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrkii Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.
Yllämainitussa Ulkopolitiikka-lehden numerossa Katri Pynnöniemen lainaama energiakonsultti Keith C. Smith varoittaa länttä nukkumasta Ruususen unta - Venäjän imperialistisen uhan sivuuttaminen on hänen mukaansa suuri uhka Venäjän naapurien nuorelle demokratialle. Smithin mukaan Venäjän politiikan suunnanmuutos näkyy myös siinä että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittavat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.
Pravdan artikkelissa Roman Melnikov toteaa että suuri syy entisten neuvostotasavaltojen haluttomuuteen tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa ovat juuri tällaiset puheet imperialismista joita mm. Anatoli Tšubais on esittänyt.
Hesingin Sanomien mukaan presidentti Putin vie Venäjää yhä kauemmas demokratiasta:
"Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen."
Lähteet:
- Ulkopolitiikka-lehden artikkeli, 1/2005
- Radio Vapaan Euroopan artikkeli
- Pravdan artikkeli liberaalista imperiumista
- The NIS Observed: An Analytical Review
- Helsingin Sanomien artikkeli "Putin syytti Eurooppaa epäreiluista energiamarkkinoista", 27. huhtikuuta 2006
- Helsingin Sanomien pääkirjoitus "Venäjän uusi ulkopolitiikka nojaa suuriin energiavaroihin", 1. toukokuuta 2006
- Helsingin Sanomien artikkeli, "Venäjä antaa ristiriitaista tietoa öljytoimituksista Liettuaan", 17.elokuuta 2006
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Halonen ja turvallisuuspolitiikka ja kansan etu
Halonen on valtiopäivien päättäjäisissä pitämänsä puheen mukaan tyytyväinen siihen että hänen edustamansa ulkopoliittinen linja on kansan suosiossa. Kuten tänään uutisissa kuulimme ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ja diplomaatit eivät ole samoilla linjoilla kuin kansa ja Halonen.
Venäjän suurvaltapyrkimysten Suomelle aiheuttamia riskejä vähätellään koko ajan. Pääministerikin on todennut että vaaleissa ei pitäisi puhua turvallisuuspolitiikasta koska se ei kiinnosta kansaa.
Halonen eroaa suurista valtiomiehistä kuin päivä yöstä. Paasikivi ajoi kansan edun mukaista politiikkaa vaikka ennemmistö oli ko. politiikkaa vastaa. Halonen ei näin toimi. Halonen ajaa kansan edun vastaista politiikka - ja Venäjän edun mukaista politiikkaa - ja kehuu että kansa on samaa mieltä hänen kanssaan.
Olin eilen taloyhtiön yhtiökokouksessa - isännöitsijä oli juuri vaihtunut. Edellinen isännöitsijä (ja hallitus) oli myötäillyt vanhojen osakkeenomistajien mielipiteitä että "ei täällä mitään pidä korjata kun ei ennnenkään ole korjattu". Halonen on samanlainen johtaja. Hän ei ole mielipidevaikuttaja vaan myötäilee kansan enemmistön kantaa. Samalla hän ajaa kansan edun vastaista politiikkaa samalla tavalla kuin tuo myötäilevä isännöitsijä.
Kun isännöitsijä ja hallitus vaihtuivat meidän taloyhtiössämme, osakkeenomistajat ensin pelästyivät. Mutta hiljalleen he ymmärtävät - toivottavasti - mikä on heidän todellinen etunsa - mikä kuviteltu etu.
Venäjän suurvaltapyrkimysten Suomelle aiheuttamia riskejä vähätellään koko ajan. Pääministerikin on todennut että vaaleissa ei pitäisi puhua turvallisuuspolitiikasta koska se ei kiinnosta kansaa.
Halonen eroaa suurista valtiomiehistä kuin päivä yöstä. Paasikivi ajoi kansan edun mukaista politiikkaa vaikka ennemmistö oli ko. politiikkaa vastaa. Halonen ei näin toimi. Halonen ajaa kansan edun vastaista politiikka - ja Venäjän edun mukaista politiikkaa - ja kehuu että kansa on samaa mieltä hänen kanssaan.
Olin eilen taloyhtiön yhtiökokouksessa - isännöitsijä oli juuri vaihtunut. Edellinen isännöitsijä (ja hallitus) oli myötäillyt vanhojen osakkeenomistajien mielipiteitä että "ei täällä mitään pidä korjata kun ei ennnenkään ole korjattu". Halonen on samanlainen johtaja. Hän ei ole mielipidevaikuttaja vaan myötäilee kansan enemmistön kantaa. Samalla hän ajaa kansan edun vastaista politiikkaa samalla tavalla kuin tuo myötäilevä isännöitsijä.
Kun isännöitsijä ja hallitus vaihtuivat meidän taloyhtiössämme, osakkeenomistajat ensin pelästyivät. Mutta hiljalleen he ymmärtävät - toivottavasti - mikä on heidän todellinen etunsa - mikä kuviteltu etu.
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Moraali ja yritysmaailma
Olen aiemmin kirjoittanut moraalin merkityksestä yritystoiminnassa tässä, tässä, tässä ja subjebtiivisemmin tässä.
Nokian ja Siemensin verkkojen yhdistämistä kun seuraa, herää kysymys onko seuraavana luonnollisena askeleena partion ja mafian yhdistäminen ? Eikö Nokian johto todella ole nähnyt millainen moraalisesti läpimätä yritys Siemens on ? Moraalin merkityksen aliarvioinen voi maksaa Nokian osakkeenomistajille synergiaetujen menetyksenä 1.5 miljardia euroa ?
Nokian ja Siemensin verkkojen yhdistämistä kun seuraa, herää kysymys onko seuraavana luonnollisena askeleena partion ja mafian yhdistäminen ? Eikö Nokian johto todella ole nähnyt millainen moraalisesti läpimätä yritys Siemens on ? Moraalin merkityksen aliarvioinen voi maksaa Nokian osakkeenomistajille synergiaetujen menetyksenä 1.5 miljardia euroa ?
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Paraabelista - osa 2
Puhuin aikoinaan paraabelista. Siitä miten paraabeli kuvaa yhteisön individualistisuus-kollektiivisuus-jakaumaa.
Oikealla on ultraindividualistinen yhteisö, jonka jäsenet eivät mene armeijaan, koska "siviilipalvelus antaa MINULLE enemmän". Vasemmalla on ultrakollektivistinen yhteisö, jossa kaikki poikkeaminen on rankaistavaa ja yksilöllä ei ole arvoa kuin kokonaisuuden osana. Todennäköisimmin optimitilanne on jossain ääripäitten välissä, kun yhteisö ei ole liian kollektivistinen, mutta ei liian individualistinenkaan.
Luen juuri Samuel Bowlesin Microeconomics-kirjaa ja luulen ymmärtäneeni seuraavan ongelman. Optimi on kyllä keskellä, mutta ainoat vakaat tilat ovat reunassa: Yhteiskunta voi olla pitkäänkin ultrakollektivistinen tai ultraindividualistinen, mutta optimaalinen tila keskellä on epävakaa.
Optimaalisessa tilassa, jossa Suomi oli joskus kymmeniä vuosia sitten ja Kroatia ehkä nyt, on se ongelma että tilanne ei ole vakaa vaan individualismi lisääntyy koko ajan. Lopuksi yhteisö on niin individualistinen että melkein kukaan ei välitä sitä puolustaa, vaan muuttaa uhkatilanteessa mieluummin "merten taa".
Optimitila voi säilyä vain jos yhteisöä kohtaa aina säännöllisin väliajoin joku onnettomuus kuten sota, lama tms. Jos elämä on liian helppoa, yhteiskunta kehittyy aina individualistiseen suuntaan. Jos uhat taas ovat liian suuria, yhteiskunta ajautuu ultrakollektiiviseksi.
Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit tukevat teoriaa. Kokemus puhuu myös teorian puolesta: Suomessa talvisota oli sopiva uhka, joka ajoi Suomen yhteisölliseen suuntaan, mutta ei liikaa ? 90-luvun alun lama ajoi minusta Suomea hetkeksi yhteisöllisempään suuntaan mutta kun toiset alkoivat rikastua ja toiset pysyivät köyhinä, alkoi tämä nykyinen ultraindividualismi ? Laman ja talvisodan aikana mm. itsemurhien määrä romahti.
Taloustieteessä muuten vakaata tilaa kutsutaan (stabiiliksi) Nashin tasapainotilaksi - tai evolutiivisessa taloustieteessä ESS:ksi (Evolutionary Stabile Strategy).
Oikealla on ultraindividualistinen yhteisö, jonka jäsenet eivät mene armeijaan, koska "siviilipalvelus antaa MINULLE enemmän". Vasemmalla on ultrakollektivistinen yhteisö, jossa kaikki poikkeaminen on rankaistavaa ja yksilöllä ei ole arvoa kuin kokonaisuuden osana. Todennäköisimmin optimitilanne on jossain ääripäitten välissä, kun yhteisö ei ole liian kollektivistinen, mutta ei liian individualistinenkaan.
Luen juuri Samuel Bowlesin Microeconomics-kirjaa ja luulen ymmärtäneeni seuraavan ongelman. Optimi on kyllä keskellä, mutta ainoat vakaat tilat ovat reunassa: Yhteiskunta voi olla pitkäänkin ultrakollektivistinen tai ultraindividualistinen, mutta optimaalinen tila keskellä on epävakaa.
Optimaalisessa tilassa, jossa Suomi oli joskus kymmeniä vuosia sitten ja Kroatia ehkä nyt, on se ongelma että tilanne ei ole vakaa vaan individualismi lisääntyy koko ajan. Lopuksi yhteisö on niin individualistinen että melkein kukaan ei välitä sitä puolustaa, vaan muuttaa uhkatilanteessa mieluummin "merten taa".
Optimitila voi säilyä vain jos yhteisöä kohtaa aina säännöllisin väliajoin joku onnettomuus kuten sota, lama tms. Jos elämä on liian helppoa, yhteiskunta kehittyy aina individualistiseen suuntaan. Jos uhat taas ovat liian suuria, yhteiskunta ajautuu ultrakollektiiviseksi.
Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit tukevat teoriaa. Kokemus puhuu myös teorian puolesta: Suomessa talvisota oli sopiva uhka, joka ajoi Suomen yhteisölliseen suuntaan, mutta ei liikaa ? 90-luvun alun lama ajoi minusta Suomea hetkeksi yhteisöllisempään suuntaan mutta kun toiset alkoivat rikastua ja toiset pysyivät köyhinä, alkoi tämä nykyinen ultraindividualismi ? Laman ja talvisodan aikana mm. itsemurhien määrä romahti.
Taloustieteessä muuten vakaata tilaa kutsutaan (stabiiliksi) Nashin tasapainotilaksi - tai evolutiivisessa taloustieteessä ESS:ksi (Evolutionary Stabile Strategy).
lauantaina, maaliskuuta 10, 2007
Keskustelua rituaaleista ja asevelvollisuudesta ja Kroatiasta
Olen saanut vahvaa kritiikkiä sen väitteeni osalta, että rituaaleilla on ryhmäkonsistenssia kasvattava vaikutus, ja että vaikutus on sitä suurempi mitä traumaattisempia rituaalit ovat. Katso keskustelu liittyen tähän postaukseen.
Väitteeni perustuu uskontotieteilijä Richard Sosiksen tutkimuksiin - vaikkakin ko. väitteen on esittänyt jo vuosisadan alussa eräs sosiologian suuri nimi Emile Durkheim. Kritiikki on kohdistunut myös väitteeseeni, että asevelvollisuus on initiaatioriitti. Kritiikki on perustunut mm. psykohistorioitsija Lloyd DeMausen ajatteluun ja tutkimuksiin.
Käsittelin aihetta jo kansankokonaisuuden toisessa ja kolmannessa postauksessa. Ajatus on siis minulle rakas enkä siitä hevillä luovu.
Minusta ihan hyvää keskustelua ja relevanttia siltä kannalta, miten lännen on reagoitava islamin uhkaan - yhteisöllisyyttä vahvistaen vai yksilöllisyyttä vahvistaen vai jotain siltä väliltä. Kiitän nimetöntä kriitikkoa ! Joku lännessä joka tapauksessa mättää kun emme osaa itseämme puolustaa.
Reinoblogi-Reino pistää myös hauskaa tekstiä mm. "susien" initiaatioriiteistä.
Väitteeni perustuu uskontotieteilijä Richard Sosiksen tutkimuksiin - vaikkakin ko. väitteen on esittänyt jo vuosisadan alussa eräs sosiologian suuri nimi Emile Durkheim. Kritiikki on kohdistunut myös väitteeseeni, että asevelvollisuus on initiaatioriitti. Kritiikki on perustunut mm. psykohistorioitsija Lloyd DeMausen ajatteluun ja tutkimuksiin.
Käsittelin aihetta jo kansankokonaisuuden toisessa ja kolmannessa postauksessa. Ajatus on siis minulle rakas enkä siitä hevillä luovu.
Minusta ihan hyvää keskustelua ja relevanttia siltä kannalta, miten lännen on reagoitava islamin uhkaan - yhteisöllisyyttä vahvistaen vai yksilöllisyyttä vahvistaen vai jotain siltä väliltä. Kiitän nimetöntä kriitikkoa ! Joku lännessä joka tapauksessa mättää kun emme osaa itseämme puolustaa.
Reinoblogi-Reino pistää myös hauskaa tekstiä mm. "susien" initiaatioriiteistä.
Pyysiäinen Dennettin ja Dawkinsin kirjoista
Evolutiivinen uskontotutkija Ilkka Pyysiäinen on kirjoitanut Tieteessä Tapahtuu -lehdessä arvostelun Daniel Dennetin uskontotieteellisestä ja -kriittisestä kirjasta Lumous Sortuu. Samalla Pyysiäinen sivuaa Richard Dawkinsin uskontokriittistä kirjaa Jumalahoure.
Dennetin kirjassa ei ole Pyysiäisen mukaan muuta suurta ongelmaa paitsi että se monien ihmisten mielestä yhdistää ideologian ja tutkimuksen. Se on samalla tutkimuksellinen mutta toisaalta pamfletti jonka päämääränä on uskonnon tuhoaminen. Dawkinsin kirjassa tätä ongelmaa ei ehkä ole koska se on Pyysiäisen mukaan puhdas pamfletti. Dawkins on nähdäkseni aika päiviä luopunut tiedemiehen roolista, ja ryhtynyt vapaa-ajattelijoiden herätyssaarnajaksi. Viha uskontoa kohtaan on hänen elämänsä ainoa johtotähti ? Surullista - minulle ja monella muulle hänen 70-luvulla julkaisemansa Itsekäs Geeni-kirjansa oli innoituksen lähde.
Dennetinkään kirja ei tutkimuksellisesti juuri esitä kuitenkaan mitään uutta vaan perustuu Boyerin tutkimusten popularisointiin.
Dennetin kirjassa ei ole Pyysiäisen mukaan muuta suurta ongelmaa paitsi että se monien ihmisten mielestä yhdistää ideologian ja tutkimuksen. Se on samalla tutkimuksellinen mutta toisaalta pamfletti jonka päämääränä on uskonnon tuhoaminen. Dawkinsin kirjassa tätä ongelmaa ei ehkä ole koska se on Pyysiäisen mukaan puhdas pamfletti. Dawkins on nähdäkseni aika päiviä luopunut tiedemiehen roolista, ja ryhtynyt vapaa-ajattelijoiden herätyssaarnajaksi. Viha uskontoa kohtaan on hänen elämänsä ainoa johtotähti ? Surullista - minulle ja monella muulle hänen 70-luvulla julkaisemansa Itsekäs Geeni-kirjansa oli innoituksen lähde.
Dennetinkään kirja ei tutkimuksellisesti juuri esitä kuitenkaan mitään uutta vaan perustuu Boyerin tutkimusten popularisointiin.
perjantaina, maaliskuuta 09, 2007
Insentiivit ja työyhteisö
Kirjoitin pari päivää sitten siiten miten kaikki ei ole mitattavissa rahassa: ihmiset saattavat jopa loukkaantua kun heille maksetaan rahaa, vaikka he ovat tehneet jotain hyvää hyvyyttään. Esimerkkinä verenluovutus.
Rahan tarjoaminen alentaa moraalisen teon tavaraksi, josta pyritään saamaan maksimaalinen hinta mahdollisimman pienellä vaivalla. Pieni korvaus verestä, joka annettiin aiemmin ilmaiseksi, ei riitä.
Sama ilmiö on tapahtunut minun työpaikallani. Olen ollut kauan samalla työnantajalla mm. tuotekehitystehtävissä. Vaikka työtä on aina tehty palkkaa vastaan, nykyään pitää saada erillinen insentiivi, jotta kukaan tekee mitään. Aiemmin työpaikallani ajateltiin varsin yleisesti että minun (moraalinen) velvollisuuteni on tehdä tämä homma valmiiksi. Ei velvollisuus esimiestä tai kapitalistia kohtaan, vaan velvollisuus työkavereita kohtaan, jotka olivat mukana samassa projektissa. Meillä oli yhteinen tavoite (julkishyödyke), jota tehtiin (tuotettiin) yhdessä. Jos joku teki heikkolaatuista työtä häntä halveksittiin (rankaistiin). Siis toimittiin niin kuin Suomalainen Mies on aina toiminut osallistuessaan talkoisiin.
Työpaikka oli (moraalinen) työyhteisö, mutta ei ole enää. Kaikki ajavat sumeilematta omaa etuaan. Tuote mitä tehtiin oli meille julkishyödyke melkein kuin wikipedia nykyään, mutta ei ole enää. Työpaikka on muuttunut työyhteisöstä työntekijän vankilaksi.
Ennen saattoi työpaikalla sanoa mitä asioista ajattelee. Asiakkaille tietysti valehdeltiin hiukan - tai annettiin kaunisteltu kuva - mutta se on luonnollista. Nykyään valehdellaan sumeilematta jopa talon sisällä, koska ajetaan vain omaa etua yrityksen edun sijasta. Väitetään että meidän tuotteella voi tehdä ei pelkästään A:n vaan myös B:n, C:n ja D:n. Väitetään että ollaan aikataulussa vaikka ei olla. Ynnä muuta.
Rahan tarjoaminen alentaa moraalisen teon tavaraksi, josta pyritään saamaan maksimaalinen hinta mahdollisimman pienellä vaivalla. Pieni korvaus verestä, joka annettiin aiemmin ilmaiseksi, ei riitä.
Sama ilmiö on tapahtunut minun työpaikallani. Olen ollut kauan samalla työnantajalla mm. tuotekehitystehtävissä. Vaikka työtä on aina tehty palkkaa vastaan, nykyään pitää saada erillinen insentiivi, jotta kukaan tekee mitään. Aiemmin työpaikallani ajateltiin varsin yleisesti että minun (moraalinen) velvollisuuteni on tehdä tämä homma valmiiksi. Ei velvollisuus esimiestä tai kapitalistia kohtaan, vaan velvollisuus työkavereita kohtaan, jotka olivat mukana samassa projektissa. Meillä oli yhteinen tavoite (julkishyödyke), jota tehtiin (tuotettiin) yhdessä. Jos joku teki heikkolaatuista työtä häntä halveksittiin (rankaistiin). Siis toimittiin niin kuin Suomalainen Mies on aina toiminut osallistuessaan talkoisiin.
Työpaikka oli (moraalinen) työyhteisö, mutta ei ole enää. Kaikki ajavat sumeilematta omaa etuaan. Tuote mitä tehtiin oli meille julkishyödyke melkein kuin wikipedia nykyään, mutta ei ole enää. Työpaikka on muuttunut työyhteisöstä työntekijän vankilaksi.
Ennen saattoi työpaikalla sanoa mitä asioista ajattelee. Asiakkaille tietysti valehdeltiin hiukan - tai annettiin kaunisteltu kuva - mutta se on luonnollista. Nykyään valehdellaan sumeilematta jopa talon sisällä, koska ajetaan vain omaa etua yrityksen edun sijasta. Väitetään että meidän tuotteella voi tehdä ei pelkästään A:n vaan myös B:n, C:n ja D:n. Väitetään että ollaan aikataulussa vaikka ei olla. Ynnä muuta.
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007
Rekisteröityjä lesbopareja on 86
Rekisteröityjä saman sukupuolen parien lapsiperheitä on Suomessa 86. (Lähde: Vaaka vaaterissa? Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus. )
Olenko ainoa joka on lehtiä lukemalla saanut kuvan että lesboparien lapsia on todella paljon. No ehkä lesbopari on vasemnmistoliittolaisille, feministeille ja naistutkijoille samaa mitä sinisilmäinen ja vaaleatukkainen pohjoisen rodun edustaja oli natseille.
Ideaali. Parisuhteen ideaali. Ideaalinen lapsen kasvuympäristö.
Olenko ainoa joka on lehtiä lukemalla saanut kuvan että lesboparien lapsia on todella paljon. No ehkä lesbopari on vasemnmistoliittolaisille, feministeille ja naistutkijoille samaa mitä sinisilmäinen ja vaaleatukkainen pohjoisen rodun edustaja oli natseille.
Ideaali. Parisuhteen ideaali. Ideaalinen lapsen kasvuympäristö.
Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa
Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa, sanoo Kokoomuksen mainos. Tämä on periaatteessa totta, mutta väite ei koske vain yksilöä niin kuin Kokoomus ehkä ajattelee, vaan myös kansakuntaa.
Kansakunta ei voi esimerkiksi ulkoistaa vastuutaan syntyvyydestä. Jos ulkoistamme syntyvyyden esimerkiksi muslimimaihin lakkaamme olematta kansakunta, lakkaamme olemasta demokratia ja lakkaamme olemasta sukupuolien tasa-arvoisuutta kunnioittava oikeusvaltio.
Tosin tästä ulkoistamisen välttämisestä on muutama oleellinen poikkeus:
1. Lapsi, vammainen ja vanhus ulkoistaa väistämättä vastuun omasta elämästään ainakin osittain muille. Perheenäiti voi ulkoistaa vastuun toimeentulostaan miehelleen tai päinvastoin.
2. Vanhanen ja Lynn ovat todenneet että koska afrikkalaisten äo on varsin alhainen, muiden maiden on pitkään - ehkä ikuisesti - otettava osavastuu Afrikan kehityksestä.
Olemme riippuvaisia toisistamme ja meidän on kyettävä luottamaan toisiin ihmisiin. Kun olemme heikkoja meidän on kyettävä luottamaan, että voimme ulkoistaa osan vastuusta itsestämme ainakin hetkeksi. Kun muodostamme perheen meidän pitäisi voida luottaa siihen ettemme koko ajan joudu miettimään huijaako siippa meitä raha-asioissa. Ja luottaa siihen, että, jos minä otan vastuun lasten hoidosta, sinä otat vastuun taloudellisesta turvallisuudesta.
Vastuu itsestä ja vastuu muista on tärkeää - ja mahdollisuus voida luottaa ainakin joihinkin ihmisiin.
Katso myös aiempi postaukseni luottamuksesta.
tiistaina, maaliskuuta 06, 2007
Lakeijaluonne
Varoitus: Tämä artikkeli on synkkä, enkä ota vastuuta jos lukija masentuu, kun havaitsee artikkelin käsittelevän itseään.
Karamazovin veljeksissä ja yleensä klassisessa venäläisessä kirjallisuudessa lakeija - huonon isännän palvelija - on traaginen hahmo. Lakeija nöyristelee herraansa, mutta ei kunnioita häntä eikä kunnioita itseään. Lakeija alkaa lopulta halveksia kaikkea, varsinkin köyhiä tavallisia työtätekeviä kunnon ihmisiä - erityisesti hän alkaa inhota itseään. Kun Karamazovin veljeksissä opiskelija kouluttaa lakeijaa, lakeija alkaa ymmärtää alistettua asemaansa älyllisesti mutta samalla hän muuttuu ihmishirviöksi, joka haluaa vain tuhota.
Samanlaisisia ihmisvihaajia syntyy jokaisesta ihmisestä joka myy sielunsa ja ruumiinsa. Prostituoitu tietää sisimmässään että vaikka hän saa suuren korvauksen palveluistaan, hänen elämänsä on tyhjää. Hän alkaa halveksia asiakkaitaan, mutta hän halveksii myös itseään köyhempiä työtä tekeviä ihmisiä. Rikkaitten perheitten penikat myyvät taas sielunsa vanhemmilleen. Sihteeri esimiehelleen. Julkkikset tai sellaisiksi haluavat myyvät sielunsa julkisuudelle. Lopulta he vajoavat sellaiseen itseinhoon että he huumaavat itsensä myrkyillä ja tappavat itsensä.
Myös työntekijä voi myydä sielunsa työnantajalle. Jo Marx puhui työläisen vieraantumisesta. Moni varsinkin suuren työpaikan työntekijä on myynyt rahasta sielunsa työnantajalleen. Hän uskottelee itselleen että korvaus jonka hän saa palveluistaan on riittävä ja hän kieltää myyneensä sielunsa, vapaa-aikansa, lapsensa ja elämänsä. Hän uskottelee tekevänsä mielenkiintoista työtä, vaikka on usein faktisesti liukuhihnalla tekemässä hyvin rajoittunutta työtehtävää, jossa ammattitaito koko ajan vähenee.
Telealalla ongelma on erityisen suuri. Koska rahaa 90-luvulla oli todella paljon tele-alan työntekijät saivat usein siedettävää palkkaa ja varmaa leipää, vaikka ammattitaito jäi suljetussa telealan ympäristössä paljon jälkeen avoimesta IT-alasta. Telealan työntekijästä tuli lakeija monella tavalla. Hän tiesi jäävänsä jälkeen avoimen puolen työntekijöistä ammattitaidon kehittymisen osalta, mutta hän myi ammattitaitonsa rahasta. Telealan työntekijät ovat huonon isännän lakeijoita siinäkin mielessä, että telealan isännät olivat - varsinkin vuosituhannen vaihteessa - usein henkisesti laiskoja. Uudistuksia ei tarvittu kun edellisen sukupolven tuotteista tuli rahaa rutkasti. Vaikka uudet palvelut eivät tuottaneet, rahaa tuli edellisen sukupolven palveluista. Pappa betalade. Johtajien toiminta rajoittuikin faktisesti erilaisten powerpoint-esitysten tekoon ja sosiaalisen verkottumiseen. Telealalla yritys onkin useimmiten työntekijän vankila sen sijaan että se olisi työyhteisö.
Myös maa ja kansa voi olla lakeija. Kun esimerkiksi vihollista aletaan kutsua ystäväksi, koko kansasta tulee lauma lakeijoita. Lakeijan roolin ottaessaan ihmiset alkavat halveksia niitä jotka eivät prostituoi itseään vaan puhuvat suoraan. Ovatpa nuo ihmiset lapsellisia, lakeijat ajattelevat. Viisaus on tosiasioiden tunnustamista, lakeijat sanovat.
Karamazovin veljeksissä ja yleensä klassisessa venäläisessä kirjallisuudessa lakeija - huonon isännän palvelija - on traaginen hahmo. Lakeija nöyristelee herraansa, mutta ei kunnioita häntä eikä kunnioita itseään. Lakeija alkaa lopulta halveksia kaikkea, varsinkin köyhiä tavallisia työtätekeviä kunnon ihmisiä - erityisesti hän alkaa inhota itseään. Kun Karamazovin veljeksissä opiskelija kouluttaa lakeijaa, lakeija alkaa ymmärtää alistettua asemaansa älyllisesti mutta samalla hän muuttuu ihmishirviöksi, joka haluaa vain tuhota.
Samanlaisisia ihmisvihaajia syntyy jokaisesta ihmisestä joka myy sielunsa ja ruumiinsa. Prostituoitu tietää sisimmässään että vaikka hän saa suuren korvauksen palveluistaan, hänen elämänsä on tyhjää. Hän alkaa halveksia asiakkaitaan, mutta hän halveksii myös itseään köyhempiä työtä tekeviä ihmisiä. Rikkaitten perheitten penikat myyvät taas sielunsa vanhemmilleen. Sihteeri esimiehelleen. Julkkikset tai sellaisiksi haluavat myyvät sielunsa julkisuudelle. Lopulta he vajoavat sellaiseen itseinhoon että he huumaavat itsensä myrkyillä ja tappavat itsensä.
Myös työntekijä voi myydä sielunsa työnantajalle. Jo Marx puhui työläisen vieraantumisesta. Moni varsinkin suuren työpaikan työntekijä on myynyt rahasta sielunsa työnantajalleen. Hän uskottelee itselleen että korvaus jonka hän saa palveluistaan on riittävä ja hän kieltää myyneensä sielunsa, vapaa-aikansa, lapsensa ja elämänsä. Hän uskottelee tekevänsä mielenkiintoista työtä, vaikka on usein faktisesti liukuhihnalla tekemässä hyvin rajoittunutta työtehtävää, jossa ammattitaito koko ajan vähenee.
Telealalla ongelma on erityisen suuri. Koska rahaa 90-luvulla oli todella paljon tele-alan työntekijät saivat usein siedettävää palkkaa ja varmaa leipää, vaikka ammattitaito jäi suljetussa telealan ympäristössä paljon jälkeen avoimesta IT-alasta. Telealan työntekijästä tuli lakeija monella tavalla. Hän tiesi jäävänsä jälkeen avoimen puolen työntekijöistä ammattitaidon kehittymisen osalta, mutta hän myi ammattitaitonsa rahasta. Telealan työntekijät ovat huonon isännän lakeijoita siinäkin mielessä, että telealan isännät olivat - varsinkin vuosituhannen vaihteessa - usein henkisesti laiskoja. Uudistuksia ei tarvittu kun edellisen sukupolven tuotteista tuli rahaa rutkasti. Vaikka uudet palvelut eivät tuottaneet, rahaa tuli edellisen sukupolven palveluista. Pappa betalade. Johtajien toiminta rajoittuikin faktisesti erilaisten powerpoint-esitysten tekoon ja sosiaalisen verkottumiseen. Telealalla yritys onkin useimmiten työntekijän vankila sen sijaan että se olisi työyhteisö.
Myös maa ja kansa voi olla lakeija. Kun esimerkiksi vihollista aletaan kutsua ystäväksi, koko kansasta tulee lauma lakeijoita. Lakeijan roolin ottaessaan ihmiset alkavat halveksia niitä jotka eivät prostituoi itseään vaan puhuvat suoraan. Ovatpa nuo ihmiset lapsellisia, lakeijat ajattelevat. Viisaus on tosiasioiden tunnustamista, lakeijat sanovat.
lauantaina, maaliskuuta 03, 2007
Kaikki ei ole mitattavissa rahassa
Taloustiede perustuu ajatukseen että tavaralla (tuotteella) on hinta. Hinnalla on se ominaisuus, että mitä suuremman hinnan henkilö on valmis antamaan tietystä tuotteesta sitä todennäköisemmin hän saa tuotteen haltuunsa.
Kaikki ei tietenkään ole mitattavissa rahassa. Rahan tarjoaminen tuotteesta saattaa jopa vähentää todennäköisyyttä että rahan tarjoaja saa tuotteen. Islamistisen terrorismin tutkija Scott Atran kertoi tällaisesta tutkimuksesta: Palestiinalaisille esitettiin erilaisia vaihtoehtoja siitä miten juutalaiset voisivat korvata jonkin tietyn palestiinalaisen pyhän paikan luovuttamisen juutalaisille osana rauhan tekoa. Vaihtoehto 1 oli että palestiinaliset luovuttaisivat pyhän paikan korvauksetta. Vaihteoehto 2:ssa palestiinalaiset saisivat pyhästä paikasta suurehkon rahakorvauksen.
Vaihtoehto 2 herätti voimakkaita negatiivisia tunteita palestiinalaisissa. Se että pyhä paikka määriteltiin tavaraksi antamalla paikalle hinta herätti vihaa. Lienee yleisesti niin että ihminen kokee erittäin loukkaavana, että joku haluaa ostaa rahalla sinulle "pyhän" asian. Sen sijaan vaihtoehto 3, jossa juutalaiset luopuivat vastavuoroisesti jostain omasta pyhästä paikastaan, herätti palestiinalaisissa huomattavasti positiivisempaa vastakaikua.
Pintapuolisesti hyvin erilaisessa tapauksessa verenluovutusta pyrittin lisäämään tarjoamalla verestä palkkio. Sen sijaan että olisi saatu enemmän verta säilöttäväksi saatiin vähemmän. Ihminen ehkä ajatteli: "Olen antanut verta hyvää hyvyyttäni, ja nyt nämä tyypit maksavat minulle tästä rahaa ja vieläpä näin vähän". Kun verenluovutus on alennettu pyhästä toimituksesta tavaran myymiseksi, luovuttaja alkaa verrata palkkiota tavaran arvoon. Luovuttaja ajattelee että palkkio on liian alhainen. Luovuttaja todennäköisesti myös kokee että häntä on loukattu kun hänelle tarjotaan rahaa hänen altruistisesta teostaan. Lisäksi kun verestä aletaan maksaa rahaa ja siitä on tehty kauppatavaraa, rahasumma joudutaan todennäköisesti nostamaan huomattavan korkeaksi. Mutta sitten kun hinta on nostettu korkeaksi, luovutetun veren laatu heikkenee kun luovuttajiksi ilmoittautuu sairaita, huumeiden käyttäjiä tms.
Minulle tarjottiin kerran rahaa kun olin auttanut autoilijaa saamaan autonsa ojasta. Koin teon varsin loukkaavana. Ajattelin että ajatteleeko tuo ihminen että olen häntä köyhempi, ja ajatteleeko tuo ihminen että kaikki on ostettavissa rahalla. Sen sijaan, kun sama henkilö pari viikkoa myöhemmin pysäytti autonsa viereeni ja antoi minulle viinipullon, minulle tuli lahjasta todella hyvä mieli. Ilmeisesti siksi, että hän oli nähnyt vaivaa minun löytämisekseni ja kuljettaessaan viinipulloa mukanaan siltä varalta että näkee minut.
Mikä tästä kaikesta oli opetus ? Se kai, että taloustieteen Homo Economicus kuvaa joissain tilanteessa ihmisen käyttäytymistä helvetin huonosti.
Kaikki ei tietenkään ole mitattavissa rahassa. Rahan tarjoaminen tuotteesta saattaa jopa vähentää todennäköisyyttä että rahan tarjoaja saa tuotteen. Islamistisen terrorismin tutkija Scott Atran kertoi tällaisesta tutkimuksesta: Palestiinalaisille esitettiin erilaisia vaihtoehtoja siitä miten juutalaiset voisivat korvata jonkin tietyn palestiinalaisen pyhän paikan luovuttamisen juutalaisille osana rauhan tekoa. Vaihtoehto 1 oli että palestiinaliset luovuttaisivat pyhän paikan korvauksetta. Vaihteoehto 2:ssa palestiinalaiset saisivat pyhästä paikasta suurehkon rahakorvauksen.
Vaihtoehto 2 herätti voimakkaita negatiivisia tunteita palestiinalaisissa. Se että pyhä paikka määriteltiin tavaraksi antamalla paikalle hinta herätti vihaa. Lienee yleisesti niin että ihminen kokee erittäin loukkaavana, että joku haluaa ostaa rahalla sinulle "pyhän" asian. Sen sijaan vaihtoehto 3, jossa juutalaiset luopuivat vastavuoroisesti jostain omasta pyhästä paikastaan, herätti palestiinalaisissa huomattavasti positiivisempaa vastakaikua.
Pintapuolisesti hyvin erilaisessa tapauksessa verenluovutusta pyrittin lisäämään tarjoamalla verestä palkkio. Sen sijaan että olisi saatu enemmän verta säilöttäväksi saatiin vähemmän. Ihminen ehkä ajatteli: "Olen antanut verta hyvää hyvyyttäni, ja nyt nämä tyypit maksavat minulle tästä rahaa ja vieläpä näin vähän". Kun verenluovutus on alennettu pyhästä toimituksesta tavaran myymiseksi, luovuttaja alkaa verrata palkkiota tavaran arvoon. Luovuttaja ajattelee että palkkio on liian alhainen. Luovuttaja todennäköisesti myös kokee että häntä on loukattu kun hänelle tarjotaan rahaa hänen altruistisesta teostaan. Lisäksi kun verestä aletaan maksaa rahaa ja siitä on tehty kauppatavaraa, rahasumma joudutaan todennäköisesti nostamaan huomattavan korkeaksi. Mutta sitten kun hinta on nostettu korkeaksi, luovutetun veren laatu heikkenee kun luovuttajiksi ilmoittautuu sairaita, huumeiden käyttäjiä tms.
Minulle tarjottiin kerran rahaa kun olin auttanut autoilijaa saamaan autonsa ojasta. Koin teon varsin loukkaavana. Ajattelin että ajatteleeko tuo ihminen että olen häntä köyhempi, ja ajatteleeko tuo ihminen että kaikki on ostettavissa rahalla. Sen sijaan, kun sama henkilö pari viikkoa myöhemmin pysäytti autonsa viereeni ja antoi minulle viinipullon, minulle tuli lahjasta todella hyvä mieli. Ilmeisesti siksi, että hän oli nähnyt vaivaa minun löytämisekseni ja kuljettaessaan viinipulloa mukanaan siltä varalta että näkee minut.
Mikä tästä kaikesta oli opetus ? Se kai, että taloustieteen Homo Economicus kuvaa joissain tilanteessa ihmisen käyttäytymistä helvetin huonosti.
torstaina, maaliskuuta 01, 2007
Ante Gotovina
Ihmisen altruismi muita kuin sukulaisiaan ja ystäviään kohtaan on syntynyt evolutiivisessa tilanteessa, jossa heimot ovat taistelleet toisiaan vastaan. Altruismilla tarkoitan heimon köyhien ja orpojen auttamista ja heimon puolesta taistelemista.
Heimo, jonka jäsenet ovat antaneet ruokaa orvoille ja taistelleet ryhmänsä puolesta, ovat menestyneet. Ilman taistelua altruismi ja yhteisöllisyys ovat aina rapautuneet ja tulevat aina rapautumaan. Yhteisöllisyyden rapautuminen merkitsee narsismin, rikollisuuden ja välinpitämättömyyden lisääntymistä.
Kun on siirrytty rauhan tilaan sodan jälkeen - tai nousukauteen laman jälkeen - individualismi on aina alkanut kasvaa. Jos vakaus on jatkunut liian pitkään - vrt. Pax Romana - yhteisöllisyys on rapautunut kokonaan.
Sota ja lama ovat kauheita asioita mutta on henkistä epärehellisyyttä ja kaksinaismoraalia kiistää niiden ryhmäkoheesiota vahvistava elementti. Konkreettista kaksinaismorallismia on suhtautuminen Balkanin 90-luvun tapahtumiin, kuten Kroatian vapaustaisteluun.
Länsi-Euroopan valtiot ovat olleet vaatimassa Kroatian etnisiin puhdistuksiin syyllistyneitä ihmisiä oikeuteen Haagin tribunaaliin. En kiistä näiden ihmisten syyllisyyttä, mutta samat ihmiset ovat toisaalta Kroatian kansan todellisia sankareita ja hyväntekijöitä.
Nämä ihmiset ja heidän johtamansa taistelu ovat pitkälti tehneet Kroatiasta sen mitä se on: maan joihin näitten samojen Länsi-Euroopan rappeutuneutten valtioitten asukkaat haluavat lähteä lomalle. Maan jossa rikollisuus on alhaista, missä narkkarit yms. loiset eivät pilaa kaupunkikuvaa.
Heimo, jonka jäsenet ovat antaneet ruokaa orvoille ja taistelleet ryhmänsä puolesta, ovat menestyneet. Ilman taistelua altruismi ja yhteisöllisyys ovat aina rapautuneet ja tulevat aina rapautumaan. Yhteisöllisyyden rapautuminen merkitsee narsismin, rikollisuuden ja välinpitämättömyyden lisääntymistä.
Kun on siirrytty rauhan tilaan sodan jälkeen - tai nousukauteen laman jälkeen - individualismi on aina alkanut kasvaa. Jos vakaus on jatkunut liian pitkään - vrt. Pax Romana - yhteisöllisyys on rapautunut kokonaan.
Sota ja lama ovat kauheita asioita mutta on henkistä epärehellisyyttä ja kaksinaismoraalia kiistää niiden ryhmäkoheesiota vahvistava elementti. Konkreettista kaksinaismorallismia on suhtautuminen Balkanin 90-luvun tapahtumiin, kuten Kroatian vapaustaisteluun.
Länsi-Euroopan valtiot ovat olleet vaatimassa Kroatian etnisiin puhdistuksiin syyllistyneitä ihmisiä oikeuteen Haagin tribunaaliin. En kiistä näiden ihmisten syyllisyyttä, mutta samat ihmiset ovat toisaalta Kroatian kansan todellisia sankareita ja hyväntekijöitä.
Nämä ihmiset ja heidän johtamansa taistelu ovat pitkälti tehneet Kroatiasta sen mitä se on: maan joihin näitten samojen Länsi-Euroopan rappeutuneutten valtioitten asukkaat haluavat lähteä lomalle. Maan jossa rikollisuus on alhaista, missä narkkarit yms. loiset eivät pilaa kaupunkikuvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)