Kaksi terävää liberaalia - tarkoitan nyt liberaalilla avoimen länsimaisen yhteiskunnan kannattajaa - Ruukinmatruuna ja Jussi K. Niemelä käsittelevät tärkeää aihetta:
Miten suvaitsevainen länsimainen yhteiskunta puolustautuu suvaitsemattomuutta - tässä tapauksessa islamilaista suvaitsemattomuutta - vastaan ?
Ruukinmatruunan (Takkirauta-blogin) postausta käsittelinkin jo edellisessä postauksessani, mutta Niemelän postauksen luin vasta äsken.
Mielenkiintoista on, että vaikka molemmat lähestyvät ongelmaa ainakin osin samasta aatteellisesta lähtökohdasta johtopäätökset ovat oleellisen erilaiset:
Niemelä on tavalliseen tapaansa suht optimistinen. Hän vaatii tiukkaa islam-kritiikkiä, moraalirelativismin hylkäämistä ja muslimaahanmuuttajien kotouttamista suomalaiseen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan:
Monikulttuurisuus ei voi olla totalitarismia. Toimiva monikulttuurisuus edellyttää onnistunutta kotouttamista. Hirsi Ali ja Manji ovat loistavia esimerkkejä toimivasta monikulttuurisuudesta.
Kaikkia osapuolia on kuunneltava ja keskustelukenttää hyödynnettävä maksimaalisesti. Keskustelu pitää käydä toista osapuolta kunnioittaen, mutta liiallinen vieraskoreus johtaa käänteiseen rasismiin ja moraalirelativismiin.
Tärkeintä islamin vaarallisten muotojen hillitsemisessä on islamtietouden levittäminen, kotouttaminen ja kasvatus. Erittäin keskeinen on kodin ja koulun suhde. Vaikea kysymys on, kuinka radikaalisti uskonnolliseen indoktrinaatioon pitäisi/voidaan puuttua.
Ruukinmatruuna taas on suht pessimistinen ja painottaa että länsimaisen yhteiskunnan pitää olla puolustuskykyinen. (Toki hänkin kannattaa Niemelän tavoin universaalia yksilökeskeistä moraalia ja länsimaista valistusaatetta.)
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja.
...
Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Toki Niemeläkin hakee puolustuskykyä, mutta hänelle puolustuskyky merkitsee erilaisten valistusaatteen elävoittämien ihmisten taistelua sanan miekkaa käyttäen. Ruukinmatruuna uskoo taas että länsimaisuuden itsepuolustus tarvitsee sotilaikseen myös omia suvaitsemattomiamme kuten lestadiolaisia. Niemelä tuskin kaipaa lestadiolaisia taistelutovereikseen.
sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Takkirauta, Ibn Khaldūn ja kulttuurin rappio
Takkirauta on taas onnistunut loistavasti kirjoituksessaan suomalaisten moraalisuuden katoamisesta ja kulttuurin degeneraatiosta:
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
perjantaina, maaliskuuta 07, 2008
Korruptio ja serkusavioliitot korreloivat vahvasti
Kaikenlaisia vahvoja korrelaatioita tästä maailmasta löytyy:
Serkusavioliittojen määrän ja korruption välillä on vahva korrelaatio.
Mielenkiintoista olisi tietää mikä selittää korrelaation. Arvaan että sellaisissa maissa joissa on paljon serkusavioliittoja on myös paljon nepotismia - sukulaisten suosimista. Mutta kulkeeko nepotismi ja korruptio käsi kädessä ?
Serkusavioliittojen määrän ja korruption välillä on vahva korrelaatio.
Mielenkiintoista olisi tietää mikä selittää korrelaation. Arvaan että sellaisissa maissa joissa on paljon serkusavioliittoja on myös paljon nepotismia - sukulaisten suosimista. Mutta kulkeeko nepotismi ja korruptio käsi kädessä ?
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Minä ja Halla-aho
Minusta on siellä täällä haluttu tehdä Halla-ahon kaveri ja rotuneuvonantaja.
Ilmoitan, että en kuitenkaan ole tavannut koko kaveria koskaan. Olen käynyt usein hänen vieraskirjallaan mutta en muista keskustelleeni hänen kanssaan sielläkään. Saattaa olla että aivan satunnaisesti kerran vuodessa.
Kannatin häntä eduskuntavaaleissa julkisesti mutta en millään lailla osallistunut aktiiviseen vaalityöhön. En osallistunut yhteenkään vaalitilaisuuteen enkä Halla-ahon vaalivalvojaisiin.
Olen ollut pari kertaa jossain laajassa sähköpostissa mukana jossa hän on ollut mukana.
Halla-aho ei ole millään lailla vastuussa minun mielipiteistäni. En kysynyt edes tähän postaukseen kommenttia häneltä. Hän ei ole koskaan tietääkseni linkannut minun blogeilleni eikä koskaan kommentoinut minun blogiani. Suhde on yksipuolinen.
Ilmoitan, että en kuitenkaan ole tavannut koko kaveria koskaan. Olen käynyt usein hänen vieraskirjallaan mutta en muista keskustelleeni hänen kanssaan sielläkään. Saattaa olla että aivan satunnaisesti kerran vuodessa.
Kannatin häntä eduskuntavaaleissa julkisesti mutta en millään lailla osallistunut aktiiviseen vaalityöhön. En osallistunut yhteenkään vaalitilaisuuteen enkä Halla-ahon vaalivalvojaisiin.
Olen ollut pari kertaa jossain laajassa sähköpostissa mukana jossa hän on ollut mukana.
Halla-aho ei ole millään lailla vastuussa minun mielipiteistäni. En kysynyt edes tähän postaukseen kommenttia häneltä. Hän ei ole koskaan tietääkseni linkannut minun blogeilleni eikä koskaan kommentoinut minun blogiani. Suhde on yksipuolinen.
Erkki Tuomioja, Suomenmaa ja ilmaston muutos
Erkki Tuomioja ehdotti bensakupongin käyttöönottoa ilmaston lämpenemisen jarruttamis -keinona. Ehdotus lienee ollut osin leikkimielinen tai ainakin ns. ääneen ajattelua.
Suomenmaa kirjoittaa, että Tuomiojan saama kritiikki oli esimerkki suomalaisen keskustelun tasosta. Julkisuudessa kilpailtiin vain siitä siitä kuka haukkuu Tuomiojaa pisteliäimmin.
"Jos suhtaudumme ilmastonmuutosta vastustaviin toimiin yhtä murhaavasti kuin Tuomiojan ääneen ajatteluun, voimme heittää saman tien hyvästit EU:n päästövaatimuksille."
Suomenmaan mukaan ei vain tutkijoitten vaan myös poliitikkojen on voitava vapaasti heittää ajatuksia ilmaan ilman että heidät heti tyrmätään, jotta ilmaston muutos voidaan ratkaista.
Tuomiojan demonisointi edusti malliesimerkkiä yhteisöllistä rangaistuksesta (altruistinen rangaistus, vertaiskontrolli) - silloin kun yhteisöllinen rangaistus on puhtaasti haitallinen asia.
Yhteisöllinen rangaistus on usein yhteisöä ylläpitävä voima. Mutta kuten Boyd ja Richerson ovat osoittaneet yhteisöllinen rangaistus voi johtaa myös täysin sairaalloisten tapojen yleistymiseen yhteisössä. (Katso Boydin kotisivun artikkelit altruistisesta rangaistuksesta.) Yhteisöllinen rangaistus voi myös estää - kuten tässä tapauksessa - yhteisön kohtaamien yhteismaan ongelmien ratkaisemisen. Kun Tuomiojaa on demonisoitu, on kyse talkoomiehen rankaisemisesta.
Sama logiikka pätee tietysti kaikkiin muihin suuriin yhteismaan ongelmiin tai tärkeiden julkishyödekkeiden tuottamiseen.
Suomenmaa kirjoittaa, että Tuomiojan saama kritiikki oli esimerkki suomalaisen keskustelun tasosta. Julkisuudessa kilpailtiin vain siitä siitä kuka haukkuu Tuomiojaa pisteliäimmin.
"Jos suhtaudumme ilmastonmuutosta vastustaviin toimiin yhtä murhaavasti kuin Tuomiojan ääneen ajatteluun, voimme heittää saman tien hyvästit EU:n päästövaatimuksille."
Suomenmaan mukaan ei vain tutkijoitten vaan myös poliitikkojen on voitava vapaasti heittää ajatuksia ilmaan ilman että heidät heti tyrmätään, jotta ilmaston muutos voidaan ratkaista.
Tuomiojan demonisointi edusti malliesimerkkiä yhteisöllistä rangaistuksesta (altruistinen rangaistus, vertaiskontrolli) - silloin kun yhteisöllinen rangaistus on puhtaasti haitallinen asia.
Yhteisöllinen rangaistus on usein yhteisöä ylläpitävä voima. Mutta kuten Boyd ja Richerson ovat osoittaneet yhteisöllinen rangaistus voi johtaa myös täysin sairaalloisten tapojen yleistymiseen yhteisössä. (Katso Boydin kotisivun artikkelit altruistisesta rangaistuksesta.) Yhteisöllinen rangaistus voi myös estää - kuten tässä tapauksessa - yhteisön kohtaamien yhteismaan ongelmien ratkaisemisen. Kun Tuomiojaa on demonisoitu, on kyse talkoomiehen rankaisemisesta.
Sama logiikka pätee tietysti kaikkiin muihin suuriin yhteismaan ongelmiin tai tärkeiden julkishyödekkeiden tuottamiseen.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Seksin myynti - osa 2
Kirjoitin vähän aikaa sitten näin:
Tanskalaisnuorista kymmenisen prosenttia myy itseään. Eli siis ottaa rahakorvausta seksistä.
...
Nykynuorta ei suojele enää yhteiskunnan kontrolli - hän on ainoastaan oman järkensä ja moraalinsa varassa. Oma ja läheisten kontrolli riittää monelle nuorelle - toisille se ei riitä alkuunkaan. Yhteiskunnan kontrolli suojeli nimenomaan kaikkein heikoimpia, surkeimpia ja syrjäytyneimpiä. Nyky-yhteiskunta ei suo ihmiselle kontrollin antamaa turvaa.
Sama tai samantyyppinen ongelma tuntuu olevan myös Suomessa kuten HS pari päivää sitten kertoi.
Tanskalaisnuorista kymmenisen prosenttia myy itseään. Eli siis ottaa rahakorvausta seksistä.
...
Nykynuorta ei suojele enää yhteiskunnan kontrolli - hän on ainoastaan oman järkensä ja moraalinsa varassa. Oma ja läheisten kontrolli riittää monelle nuorelle - toisille se ei riitä alkuunkaan. Yhteiskunnan kontrolli suojeli nimenomaan kaikkein heikoimpia, surkeimpia ja syrjäytyneimpiä. Nyky-yhteiskunta ei suo ihmiselle kontrollin antamaa turvaa.
Sama tai samantyyppinen ongelma tuntuu olevan myös Suomessa kuten HS pari päivää sitten kertoi.
Osmo Soininvaara ja maahanmuutto
Osmo Soininvaaralla on rohkeutta ottaa vaikeita asioita esiin - nostan hattua.
Pisti silmään yksi Soininvaaran kommentti maahanmuuttajien laadusta:
Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta.
Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.
Ps. Laitoin erään uhkailu-blogin pdf-muodossa talteen. Hankin myös kolme todistajaa jotka ovat valmiit todistamaan pdf-muodon autenttisuuden eilisen postauksen osalta. Kiitos teille !
Pisti silmään yksi Soininvaaran kommentti maahanmuuttajien laadusta:
Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta.
Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.
Ps. Laitoin erään uhkailu-blogin pdf-muodossa talteen. Hankin myös kolme todistajaa jotka ovat valmiit todistamaan pdf-muodon autenttisuuden eilisen postauksen osalta. Kiitos teille !
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Cavalli-Sforza, rotu ja populaatioklusteri
Moni voi joutua harhateille ja uskoa että italialainen populaatiotutkija Luigi Luca Cavalli-Sforza on tosissaan kun sanoo, että rodun käsite on tyhjä ja haitallinen. Että pitää puhua klustereista.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
Onko Venäjä Euroopan Kiina - vai Angola ?
Olen - myöntää täytyy - itse ajatellut että Putin on demokratian halveksunnastaan ja autoritäärisyydestään huolimatta oleellisesti parantanut Venäjän yhteiskunnan toimivuutta. Onhan talous kasvanutkin monta vuotta peräkkäin ja ulkopuolisesta näyttää että maa on muutenkin kehittynyt.
Monet muutkin suomalaiset ovat uskoneet että Venäjä onnistuu siinä missä Kiinakin - luomaan nopeasti kehittyvän valtion ilman demokratiaa. Yleisesti suomalaiset muutenkin epäilevät venäläisten kypsyyttä demokratiaan.
Tänään HS:n huippukolumnisti Olli Kivinen kritisoi voimakkaasti teoriaa että Venäjä olisi seuraamassa Kiinan mallia. Kivisen mukaan Venäjä pikemmin seuraa Angolan mallia jossa huono hallinto yhdistettynä maan tuottaman raaka-aineen hinnan nousuun aiheuttaa korkeintaan siedettävän talouskasvun.
Kivinen muistuttaakin että Venäjän talouskasvu on entisistä sosialistimaista kolmanneksi hitain Moldovan ja Uzbekistanin jälkeen.
Venäjän talous toki kasvaa. Verrattuna 90-luvun tilanteeseen jolloin BKT koko ajan laski tilanne on toki parempi. Mutta Kivisen mukaan käännös parempaan tapahtui jo ennen Putinin aikaa.
Talouskasvun suhteellinen hitaus, demokratian huono tila ja ihmisoikeuksien polkeminen eivät Kivisen mukaan ole ainoat Venäjän ongelmat. Alkoholismi kasvaa, elinajanodote lyhenee, syntyvyys on romahtanut, lahjonta rehottaa.
Kivisen artikkeli HS:n yliössä perustuu oleellisin osin Foreign Affairs lehden tammikuiseen artikkeliin "The Myth of the Authoritarian Model".
Toisaalta Kivisen väitteet kuulostavat järkeviltä. Ihmetyttää kuitenkin miksi venäläiset varsin laajasti tuntuvat tukevan tätä hallintoa. Vaalit eivät tietenkään olleet täysin demokraattiset, mutta Putinin-Medvedevin hallinnon kannatus tuntuu joka tapauksessa olevan varsin laajaa. Ehkä syy on vain Putinin karisma ja öljyn hinnan noususta seurannut BKT:n kasvu ? En tiedä.
Monet muutkin suomalaiset ovat uskoneet että Venäjä onnistuu siinä missä Kiinakin - luomaan nopeasti kehittyvän valtion ilman demokratiaa. Yleisesti suomalaiset muutenkin epäilevät venäläisten kypsyyttä demokratiaan.
Tänään HS:n huippukolumnisti Olli Kivinen kritisoi voimakkaasti teoriaa että Venäjä olisi seuraamassa Kiinan mallia. Kivisen mukaan Venäjä pikemmin seuraa Angolan mallia jossa huono hallinto yhdistettynä maan tuottaman raaka-aineen hinnan nousuun aiheuttaa korkeintaan siedettävän talouskasvun.
Kivinen muistuttaakin että Venäjän talouskasvu on entisistä sosialistimaista kolmanneksi hitain Moldovan ja Uzbekistanin jälkeen.
Venäjän talous toki kasvaa. Verrattuna 90-luvun tilanteeseen jolloin BKT koko ajan laski tilanne on toki parempi. Mutta Kivisen mukaan käännös parempaan tapahtui jo ennen Putinin aikaa.
Talouskasvun suhteellinen hitaus, demokratian huono tila ja ihmisoikeuksien polkeminen eivät Kivisen mukaan ole ainoat Venäjän ongelmat. Alkoholismi kasvaa, elinajanodote lyhenee, syntyvyys on romahtanut, lahjonta rehottaa.
Kivisen artikkeli HS:n yliössä perustuu oleellisin osin Foreign Affairs lehden tammikuiseen artikkeliin "The Myth of the Authoritarian Model".
Toisaalta Kivisen väitteet kuulostavat järkeviltä. Ihmetyttää kuitenkin miksi venäläiset varsin laajasti tuntuvat tukevan tätä hallintoa. Vaalit eivät tietenkään olleet täysin demokraattiset, mutta Putinin-Medvedevin hallinnon kannatus tuntuu joka tapauksessa olevan varsin laajaa. Ehkä syy on vain Putinin karisma ja öljyn hinnan noususta seurannut BKT:n kasvu ? En tiedä.
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Mistä väestön laatu muodostuu ?
Käsittelen vielä kerran väestön laatua - siirryn sitten muihin aiheisiin.
Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:
1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.
a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo
2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:
a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)
Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)
b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)
Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.
(Katso:
Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours
Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.
Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.
Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.
Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)
Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.
Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.
Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.
Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)
Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.
Johtopäätös
Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.
Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:
1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.
a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo
2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:
a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)
Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)
b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)
Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.
(Katso:
Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours
Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.
Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.
Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.
Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)
Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.
Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.
Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.
Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)
Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.
Johtopäätös
Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.
sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008
Onko kansankokonaisuus natsitermi ?
Kansankokonaisuus-termiä on usein ihmetelty. Suomenkielisessä wikipediassa on aiheesta varsin hyvä artikkeli.
Käytän termiä lähinnä siinä merkityksessä kuin ns. integratiinen nationalismi.
Käytän termiä lähinnä siinä merkityksessä kuin ns. integratiinen nationalismi.
Maahanmuuttokeskustelu
Normaalijakaantuma näyttää tällaiselta:
Ihmisten pituus ja äo noudattaa suunnilleen normaalijakautumaa. Ihmisten mielipiteidenkin jakaantuma noudattaa usein normaalijakautumaa. Voisi esimerkiksi ajatella että naisten vastaus kysymykseen mikä on ihanneaviomiehen pituus on normaalijakautunut.
Loogista olisi ajatella että ihmisten mielipiteet maahanmuuttajien optimaalisesta määrästä olisi myös normaalijakautunut. Näin voi teoriassa ehkä ollakin - mutta siinä tapauksessa ainakin lähellä keskiarvoa olevat ilmaisevat mielipiteitään hyvin hyvin paljon harvemmin kuin muut.
Loogista olisi siis ajatella että hyvin pieni osa vastustaisi kaikkea maahanmuuttoa, hyvin pieni osa kannattaisi rajatonta maahanmuuttoa, useimmat kannattaisivat joko
a) maahanmuuton määrällistä rajoittamista tiettyyn määrään vuodessa
b) maahanmuuton laadullista rajoittamista
c) maahanmuuton rajoittamista muilla kriteereillä (esimerkiksi työpaikka hankittu)
Joskus tuntuu että maahanmuuttokeskustelussa mielipiteitten jakauma on pikemmin kuin normaalijakautuma tällainen:
Maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia.
Ne jotka kannattavat maahanmuuton laadullista rajoittamista leimataan tässä keskustelussa usein rasisteiksi, koska
laadullisten rajoitusten vaatijoiden on pakko määritellä mitä tarkoittaa väestön / yksilön laatu
Keskustelu tehdään leimaamisella kuitenkin melko vaikeaksi.
Mutta mikä on syy siihen että maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia ?
Syy on minusta ilmiselvä - tästä nimenomaisesta asiasta (=mitä mieltä olet maahanmuutosta) on tehty markkeri jolla ihmiset jaetaan meihin (sisäryhmään) ja muihin (ulkoryhmään). Jotta markkeri olisi mahdollisimman tehokas, mielipidejakautuma on saatava kaikin keinoin näyttämään kuvan 2 mukaiselta. Se on tavallaan sekä maahanmuuttomyönteisten että maahanmuuttokriittisten etu.
Ainoa kärsijä on sitten Suomen kansankokonaisuus.
Lainaan aiempaa tekstiäni Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriasta:
...sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa ... ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla...
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Sosiaalinen identifioituminen ei ole yksiviivaisesti huono eikä hyvä asia - se voi joskus johtaa konfliktiin mutta toisaalta se mahdollistaa yhteistyön sisäryhmän sisällä.
Esimerkiksi suomenruotsalaiset identifioituvat kielen kautta sisäryhmäksi - sosiaaliseksi verkoksi ("Ankdammen") - joka hyödyttää jäseniään. Toisaalta suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on harvoin ollut mitään oleellista konfliktia.
Suomenruotsalaisilla ryhmän määrittelevä markkeri - ruotsin kieli - on melko harmiton asia. Vaikka suomenkieliset usein harmittelevat ruotsinkielisten hyvää asemaa, pakkoruotsia tms. niin ne ovat loppujen lopuksi melko merkityksettömiä asioita vaikkapa terroristien suorittamiin Lontoon, New Yorkin ja Madridin massamurhiin verrrattuna.
Ihmisten pituus ja äo noudattaa suunnilleen normaalijakautumaa. Ihmisten mielipiteidenkin jakaantuma noudattaa usein normaalijakautumaa. Voisi esimerkiksi ajatella että naisten vastaus kysymykseen mikä on ihanneaviomiehen pituus on normaalijakautunut.
Loogista olisi ajatella että ihmisten mielipiteet maahanmuuttajien optimaalisesta määrästä olisi myös normaalijakautunut. Näin voi teoriassa ehkä ollakin - mutta siinä tapauksessa ainakin lähellä keskiarvoa olevat ilmaisevat mielipiteitään hyvin hyvin paljon harvemmin kuin muut.
Loogista olisi siis ajatella että hyvin pieni osa vastustaisi kaikkea maahanmuuttoa, hyvin pieni osa kannattaisi rajatonta maahanmuuttoa, useimmat kannattaisivat joko
a) maahanmuuton määrällistä rajoittamista tiettyyn määrään vuodessa
b) maahanmuuton laadullista rajoittamista
c) maahanmuuton rajoittamista muilla kriteereillä (esimerkiksi työpaikka hankittu)
Joskus tuntuu että maahanmuuttokeskustelussa mielipiteitten jakauma on pikemmin kuin normaalijakautuma tällainen:
Maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia.
Ne jotka kannattavat maahanmuuton laadullista rajoittamista leimataan tässä keskustelussa usein rasisteiksi, koska
laadullisten rajoitusten vaatijoiden on pakko määritellä mitä tarkoittaa väestön / yksilön laatu
Keskustelu tehdään leimaamisella kuitenkin melko vaikeaksi.
Mutta mikä on syy siihen että maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia ?
Syy on minusta ilmiselvä - tästä nimenomaisesta asiasta (=mitä mieltä olet maahanmuutosta) on tehty markkeri jolla ihmiset jaetaan meihin (sisäryhmään) ja muihin (ulkoryhmään). Jotta markkeri olisi mahdollisimman tehokas, mielipidejakautuma on saatava kaikin keinoin näyttämään kuvan 2 mukaiselta. Se on tavallaan sekä maahanmuuttomyönteisten että maahanmuuttokriittisten etu.
Ainoa kärsijä on sitten Suomen kansankokonaisuus.
Lainaan aiempaa tekstiäni Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriasta:
...sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa ... ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla...
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Sosiaalinen identifioituminen ei ole yksiviivaisesti huono eikä hyvä asia - se voi joskus johtaa konfliktiin mutta toisaalta se mahdollistaa yhteistyön sisäryhmän sisällä.
Esimerkiksi suomenruotsalaiset identifioituvat kielen kautta sisäryhmäksi - sosiaaliseksi verkoksi ("Ankdammen") - joka hyödyttää jäseniään. Toisaalta suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on harvoin ollut mitään oleellista konfliktia.
Suomenruotsalaisilla ryhmän määrittelevä markkeri - ruotsin kieli - on melko harmiton asia. Vaikka suomenkieliset usein harmittelevat ruotsinkielisten hyvää asemaa, pakkoruotsia tms. niin ne ovat loppujen lopuksi melko merkityksettömiä asioita vaikkapa terroristien suorittamiin Lontoon, New Yorkin ja Madridin massamurhiin verrrattuna.
lauantaina, maaliskuuta 01, 2008
Loukkaaminen
Mannerheimin esittäminen homona loukkaa monia suomalaisia, myös minua.
Suomessa on ihmisiä joille toisten tunteitten ja arvojen tarkoituksellinen loukkaaminen on itseisarvo.
Ainahan toisten tunteitten loukkaamista ei voi kokonaan välttää. Ymmärrän että esimerkiksi vuoden 1918 teloituksista puhuminen - ja anteeksipyynnön vaatiminen - voi joillekin ihmisille olla välttämätöntä samalla kun toiset ihmiset loukkaantuvat siitä, että teloituksista jatkuvasti puhutaan samalla kuin valkoisten urotyö (Suomen vapauttaminen) unohdetaan.
Ymmärrän myös sen, että monia ihmisiä loukkaa se, että puhun rodusta, sanon että negroidien äo on alempi kuin muitten ihmisten ja vaadin että maahanmuutto Afrikasta ja muslimimaista minimoidaan. Tunteitten loukkaaminen ei ole päämääräni vaan valitettava sivutuote.
Suomessa on ihmisiä joille toisten tunteitten ja arvojen tarkoituksellinen loukkaaminen on itseisarvo.
Ainahan toisten tunteitten loukkaamista ei voi kokonaan välttää. Ymmärrän että esimerkiksi vuoden 1918 teloituksista puhuminen - ja anteeksipyynnön vaatiminen - voi joillekin ihmisille olla välttämätöntä samalla kun toiset ihmiset loukkaantuvat siitä, että teloituksista jatkuvasti puhutaan samalla kuin valkoisten urotyö (Suomen vapauttaminen) unohdetaan.
Ymmärrän myös sen, että monia ihmisiä loukkaa se, että puhun rodusta, sanon että negroidien äo on alempi kuin muitten ihmisten ja vaadin että maahanmuutto Afrikasta ja muslimimaista minimoidaan. Tunteitten loukkaaminen ei ole päämääräni vaan valitettava sivutuote.
torstaina, helmikuuta 28, 2008
Dysgenia ja Flynnin efekti
Äo-tutkija Arthur Jensenin mukaan dysgenia - väestön geneettisen laadun lasku - on väestöräjähdyksen jälkeen maailman toiseksi suurin demograafinen ongelma.
Dysgenia johtuu mm. alhaisen äo:n omaavien ihmisten korkeasta syntyvyydestä. Ilmiötä kutsutaan dysgeeniseksi hedelmällisyydeksi (dysgenic fertility). On olemassa tietysti myös dysgeenistä maahanmuuttoa.
Toinen merkittävä äo-tutkija Richard Lynn on artikkelissaan
New Evidence of Dysgenic Fertility for Intelligence in the United States, Richard Lynn and Marian Van Court, Intelligence, 2004, 32, sivu 193-2002
todennut, että dysgeenisen hedelmällisyyden vaikutus USA:n väestön äo:hon on 0.9 pistettä sukupolvessa. Kolmas äo-tutkija James R. Flynn on toisaalta osoittanut kansakuntien äo:n useissa tapauksissa nousevan vuosikymmenien kuluessa.
Syynä Flynnin efektiin lienee Richard Lynnin mukaan ainakin ravintotason paraneminen. Flynnin efektin on havaittu pysähtyneen joissain kaikkein kehittyneimmissä maissa.
Teorian dysgeenisestä hedelmällisyydestä ja Flynnin efektin voisi näin ollen ajatella olevan ristiriidassa keskenään. Todellisuudessa kansakunnan äo:n kehitykseen vaikuttaa moni - vielä osin tuntematonkin - tekijä. Kokonaisvaikutuksen positiivisuus tai negatiivisuus riippuu maan olosuhteista:
Useimmiten kokonaisvaikutus lienee positiivinen. Maissa - kuten Zimbabwe - jossa ravintotilanne ja koulutus koko ajan huononee ja valkoinen väestö pakenee maasta, kokonaisvaikutus on todennäköisesti negatiivinen.
Maahanmuutto Afrikasta ja islamilaisista maista Eurooppaan on ilmeisesti voimakkaan dysgeenistä. Onhan lähtömaiden äo huomattavasti Eurooppaa alhaisempi. Toki lähtijöiden äo saattaa toisaalta olla jääjien äo:ta jonkun verran korkeampi. Se synnyttääkö ko. dysgeeninen maahanmuutto todella Euroopan kansakuntien äo:hon mitattavaa laskua on vielä osoittamatta. PISA-tulokset toki antavat tiettyjä viitteitä siihen, että maahanmuutto voisi aiheuttaa mitattavaa dysgeniaa.
Samoin voimakas muuttoliike Meksikosta USA:han on dysgeenistä.
Dysgenia johtuu mm. alhaisen äo:n omaavien ihmisten korkeasta syntyvyydestä. Ilmiötä kutsutaan dysgeeniseksi hedelmällisyydeksi (dysgenic fertility). On olemassa tietysti myös dysgeenistä maahanmuuttoa.
Toinen merkittävä äo-tutkija Richard Lynn on artikkelissaan
New Evidence of Dysgenic Fertility for Intelligence in the United States, Richard Lynn and Marian Van Court, Intelligence, 2004, 32, sivu 193-2002
todennut, että dysgeenisen hedelmällisyyden vaikutus USA:n väestön äo:hon on 0.9 pistettä sukupolvessa. Kolmas äo-tutkija James R. Flynn on toisaalta osoittanut kansakuntien äo:n useissa tapauksissa nousevan vuosikymmenien kuluessa.
Syynä Flynnin efektiin lienee Richard Lynnin mukaan ainakin ravintotason paraneminen. Flynnin efektin on havaittu pysähtyneen joissain kaikkein kehittyneimmissä maissa.
Teorian dysgeenisestä hedelmällisyydestä ja Flynnin efektin voisi näin ollen ajatella olevan ristiriidassa keskenään. Todellisuudessa kansakunnan äo:n kehitykseen vaikuttaa moni - vielä osin tuntematonkin - tekijä. Kokonaisvaikutuksen positiivisuus tai negatiivisuus riippuu maan olosuhteista:
Useimmiten kokonaisvaikutus lienee positiivinen. Maissa - kuten Zimbabwe - jossa ravintotilanne ja koulutus koko ajan huononee ja valkoinen väestö pakenee maasta, kokonaisvaikutus on todennäköisesti negatiivinen.
Maahanmuutto Afrikasta ja islamilaisista maista Eurooppaan on ilmeisesti voimakkaan dysgeenistä. Onhan lähtömaiden äo huomattavasti Eurooppaa alhaisempi. Toki lähtijöiden äo saattaa toisaalta olla jääjien äo:ta jonkun verran korkeampi. Se synnyttääkö ko. dysgeeninen maahanmuutto todella Euroopan kansakuntien äo:hon mitattavaa laskua on vielä osoittamatta. PISA-tulokset toki antavat tiettyjä viitteitä siihen, että maahanmuutto voisi aiheuttaa mitattavaa dysgeniaa.
Samoin voimakas muuttoliike Meksikosta USA:han on dysgeenistä.
Karl Pearson - humanisti, sosialisti ja roturealisti
Tämä tarina on päivitetty versio aikaisemmasta jutustani. Otan sen nyt uudelleen esiin, koska tarina on tavallaan aktuelli liittyen keskusteluun väestönlaadusta.
Lueskelin aikoinaan Samuel Bowlesin Microeconomics kirjaa. Bowles - vaikka onkin marksilainen ja Martin Luther Kingin entinen työtoveri - lainasi positiivisessa hengessä Karl Pearsonia, jota useimmat punavihreät pitävät kauheana rasistina.
Rasisti Pearson ehkä olikin mutta myös eräs matemaattisen tilastotieteen uranuurtaja ja Sir Francis Galtonin merkittävin oppilas. Nämä miehet loivat perustan nykyaikaiselle tilastotieteelle, älykkyystutkimukselle ja tieteelliselle rotututkimukselle.
Pearson oli myös poliittisesti aktiivinen - hän oli eugeenikko ja sosialisti. Artikkelissaan Socialism and Natural Selection hän painottaa tasa-arvon merkitystä kansankokonaisuudelle. Hän toteaa, että kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Tasa-arvon puute vähentää kansallishenkeä ja vahvistaa luokkataistelua. (Katso aiempi artikkelini tasa-arvosta.) Epätasa-arvo ja diversiteetti ovat tässä suhteessa samanlaisia ilmiöitä - ne molemmat heikentävät ryhmäkoheesiota. On siksi ymmärrettävää että Pearsonin kaltainen ihmiskunnan - ja oman kansansa - hyvää ajava ihminen etsi sosialismista vastausta oman aikansa epätasa-arvoon.
Äärimmäinen globaali kapitalismi jättää nykyäänkin jälkeensä epätasa-arvoa ja diversiteettiä, mikä heikentää kansankokonaisuutta. Useimmat talousliberaalit puhuvat diversiteetin puolesta todennäköisesti vain siksi, että maahanmuutto ja globalisaatio lisäävät työvoiman tarjontaa ja parantavat rikkaiden taloudellista tilannetta.
Samaan tapaan kuin taloudellinen toiminta synnyttää saasteita, taloudellinen toiminnallisuus aiheuttaa auttamatta sosiaalisia ongelmia - siis kulttuurista ja rodullista diversiteettiä, rikollisuutta, alentunutta kansallishenkeä ja epätasa-arvoa.
Luonnon saastuminen otetaan nykyään huomioon taloudellisen toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Yritykset joutuvat maksamaan päästöveroja ja joutuvat puhdistamaan jätevetensä. Saastumista ei tietenkään kokonaan voida välttää, mutta saastumisen huomioiminen kustannuksia laskettaessa on osoittanut tärkeäksi innovaatioksi luonnonsuojelussa.
Sosiaalisesta "saastumisesta" ja väestönlaadun laskusta yritykset eivät joudu maksamaan mitään:
Kun pienehkö joukko plantaasin omistajia toi neekeriorjia Afrikasta, hyöty halvasta työvoimasta oli lyhytaikainen ja hyöty kohdistui pienehkölle rikkaiden joukolle. Haitat sen sijaan ovat pitkäaikaisia ja kohdistuvat koko väestölle. Sama toistuu myös
nykyään.
Karl Pearsonin kaltaiselle sosialistille oman kansan puolelle asettuminen, eugeniikan kannattaminen ja äärimmäisen kapitalismin vastustaminen oli luonnollinen ratkaisu. Sen sijaan useimmat nyky-vasemmistolaiset ja vihreät ovat asettuneet kapitalistien rengeiksi omaa kansaansa vastaan: Vihreitäkään ei tunnu kiinnostavan enää muu kuin suurpääoman työvoimakustannukset.
Lueskelin aikoinaan Samuel Bowlesin Microeconomics kirjaa. Bowles - vaikka onkin marksilainen ja Martin Luther Kingin entinen työtoveri - lainasi positiivisessa hengessä Karl Pearsonia, jota useimmat punavihreät pitävät kauheana rasistina.
Rasisti Pearson ehkä olikin mutta myös eräs matemaattisen tilastotieteen uranuurtaja ja Sir Francis Galtonin merkittävin oppilas. Nämä miehet loivat perustan nykyaikaiselle tilastotieteelle, älykkyystutkimukselle ja tieteelliselle rotututkimukselle.
Pearson oli myös poliittisesti aktiivinen - hän oli eugeenikko ja sosialisti. Artikkelissaan Socialism and Natural Selection hän painottaa tasa-arvon merkitystä kansankokonaisuudelle. Hän toteaa, että kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Tasa-arvon puute vähentää kansallishenkeä ja vahvistaa luokkataistelua. (Katso aiempi artikkelini tasa-arvosta.) Epätasa-arvo ja diversiteetti ovat tässä suhteessa samanlaisia ilmiöitä - ne molemmat heikentävät ryhmäkoheesiota. On siksi ymmärrettävää että Pearsonin kaltainen ihmiskunnan - ja oman kansansa - hyvää ajava ihminen etsi sosialismista vastausta oman aikansa epätasa-arvoon.
Äärimmäinen globaali kapitalismi jättää nykyäänkin jälkeensä epätasa-arvoa ja diversiteettiä, mikä heikentää kansankokonaisuutta. Useimmat talousliberaalit puhuvat diversiteetin puolesta todennäköisesti vain siksi, että maahanmuutto ja globalisaatio lisäävät työvoiman tarjontaa ja parantavat rikkaiden taloudellista tilannetta.
Samaan tapaan kuin taloudellinen toiminta synnyttää saasteita, taloudellinen toiminnallisuus aiheuttaa auttamatta sosiaalisia ongelmia - siis kulttuurista ja rodullista diversiteettiä, rikollisuutta, alentunutta kansallishenkeä ja epätasa-arvoa.
Luonnon saastuminen otetaan nykyään huomioon taloudellisen toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Yritykset joutuvat maksamaan päästöveroja ja joutuvat puhdistamaan jätevetensä. Saastumista ei tietenkään kokonaan voida välttää, mutta saastumisen huomioiminen kustannuksia laskettaessa on osoittanut tärkeäksi innovaatioksi luonnonsuojelussa.
Sosiaalisesta "saastumisesta" ja väestönlaadun laskusta yritykset eivät joudu maksamaan mitään:
Kun pienehkö joukko plantaasin omistajia toi neekeriorjia Afrikasta, hyöty halvasta työvoimasta oli lyhytaikainen ja hyöty kohdistui pienehkölle rikkaiden joukolle. Haitat sen sijaan ovat pitkäaikaisia ja kohdistuvat koko väestölle. Sama toistuu myös
nykyään.
Karl Pearsonin kaltaiselle sosialistille oman kansan puolelle asettuminen, eugeniikan kannattaminen ja äärimmäisen kapitalismin vastustaminen oli luonnollinen ratkaisu. Sen sijaan useimmat nyky-vasemmistolaiset ja vihreät ovat asettuneet kapitalistien rengeiksi omaa kansaansa vastaan: Vihreitäkään ei tunnu kiinnostavan enää muu kuin suurpääoman työvoimakustannukset.
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Tabun rikkojan sankarillisuus
Englannin kielinen wikipedia määrittelee tabun näin:
A taboo is a strong social prohibition (or ban) against words, objects, actions, discussions, or people that are considered undesirable or offensive by a group, culture, or society. Breaking a taboo is usually considered objectionable or abhorrent. Some taboo activities or customs are prohibited by law and transgressions may lead to severe penalties.
Tabu on siis jonkinlainen yhteisön sääntö, jonka rikkominen aiheuttaa jonkinlaisen vahvan rangaistuksen. Rangaistus ei yleensä ole oikeuslaitoksen antama vaan yhteisön antama.
Media - viimeksi tänään HS:n Minttu Mikkonen - väittää että Mannerheimin pilkkaaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa tabu kun taas presidenttiä saa pilkata.
On totta että Mannerheimin pilkkaaminen on tietynasteinen tabu "kansan syvien rivien" keskuudessa - siis osalle ihmisiä se on tabu, mutta monelle taas ei. Ainakaan medialle se ei ole tabu - päinvastoin Yle suorastaan maksaa rahaa ko. tabun rikkomisesta.
Mannerheim-tabu on varsin heikko tabu tai korkeintaan keskivahva tabu ja näin ollen sen rikkominen on varsin helppoa. Osa mediaa toki haluaa esittää Mannerheimin pilkan vahvana tabuna, koska se tekee Mannerheimin pilkkaamisesta sankarillisen teon sananvapauden puolesta.
On hienoa saada sankarin sädekehä lähes ilmaiseksi !
Kylmä analyysi on että Mannerheimin pilkkaaminen korkeintaan keskivahvana tabuna ei vaadi suurta sankaruutta, varsinkaan jos "tabun" rikkoja liikkuu vain Tampereen kulttuuripiireissä eikä Etelä-Pohjanmaalla.
Vahvojakin tabuja suomalaisessa yhteiskunnassa toki on - jotkut hyvin perusteltuja - toiset vähemmän perusteltuja tai jopa äärimmäisen haitallisia.
Tabuja myös tarvitaan. Tabujen rikkominen ei automaattisesti tee ihmisestä sankaria tai palvottua, eikä pidäkään tehdä.
A taboo is a strong social prohibition (or ban) against words, objects, actions, discussions, or people that are considered undesirable or offensive by a group, culture, or society. Breaking a taboo is usually considered objectionable or abhorrent. Some taboo activities or customs are prohibited by law and transgressions may lead to severe penalties.
Tabu on siis jonkinlainen yhteisön sääntö, jonka rikkominen aiheuttaa jonkinlaisen vahvan rangaistuksen. Rangaistus ei yleensä ole oikeuslaitoksen antama vaan yhteisön antama.
Media - viimeksi tänään HS:n Minttu Mikkonen - väittää että Mannerheimin pilkkaaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa tabu kun taas presidenttiä saa pilkata.
On totta että Mannerheimin pilkkaaminen on tietynasteinen tabu "kansan syvien rivien" keskuudessa - siis osalle ihmisiä se on tabu, mutta monelle taas ei. Ainakaan medialle se ei ole tabu - päinvastoin Yle suorastaan maksaa rahaa ko. tabun rikkomisesta.
Mannerheim-tabu on varsin heikko tabu tai korkeintaan keskivahva tabu ja näin ollen sen rikkominen on varsin helppoa. Osa mediaa toki haluaa esittää Mannerheimin pilkan vahvana tabuna, koska se tekee Mannerheimin pilkkaamisesta sankarillisen teon sananvapauden puolesta.
On hienoa saada sankarin sädekehä lähes ilmaiseksi !
Kylmä analyysi on että Mannerheimin pilkkaaminen korkeintaan keskivahvana tabuna ei vaadi suurta sankaruutta, varsinkaan jos "tabun" rikkoja liikkuu vain Tampereen kulttuuripiireissä eikä Etelä-Pohjanmaalla.
Vahvojakin tabuja suomalaisessa yhteiskunnassa toki on - jotkut hyvin perusteltuja - toiset vähemmän perusteltuja tai jopa äärimmäisen haitallisia.
Tabuja myös tarvitaan. Tabujen rikkominen ei automaattisesti tee ihmisestä sankaria tai palvottua, eikä pidäkään tehdä.
tiistaina, helmikuuta 26, 2008
Biopolttoaine ja väestöräjähdys
Puhuin aiemmin siitä, miten biopolttoaineisiin siirtyminen vie ruuan köyhän suusta.
Osmo Soininvaarakin ihmettelee blogillaan miksi vehnän hinta on hyvin lyhyessä ajassa neli-viisin-kertaistunut.
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen raportti selittää taustoja:
Yhdysvaltain maatalousministeriö ennustaa, että maailmassa käytetään tänä vuonna viljaa 20 miljoonaa tonnia viimevuotista enemmän. Siitä 14 miljoonaa tonnia uppoaa polttoainetuotantoon Yhdysvalloissa.
[Bio]polttoaineen kysynnän kasvulle ei näy rajoja. Yhden maastoauton tankin täyttämiseen tarvittava vilja ruokkisi yhden ihmisen vuoden ajan. Jos tankki täytetään kahden viikon välein, se ahmii vuodessa 26 ihmisen ruoat.
Yhä suurempi osa USA:n maissista poltetaan etanoliksi - hallitus tukee ruuan muuttamista polttoaineeksi: Tällä hetkellä noin kuudesosa USA:n maissisadosta käytetään biopolttoaineeksi, mutta näin tuotettu biopolttoaine tyydyttää vain kolme prosenttia polttoaineen kysynnästä. Näin ollen käytännössä koko maailman maissisato voitaisiin käyttää autojen polttoaineeksi (etanolina).
Etanolia voi todellisuudessa valmistaa monista viljoista. Sekä vehnä, maissi, että riisi mutta myös soijapapu ja sokeriruoko voidaan muuttaa autojen polttoaineeksi.
Öljyn hinnan nousu kiihdyttää edelleen biopolttoaineen käyttöä ja samalla nostaa viljan hintaa. Kiinalaisten lisääntynyt siirtyminen liharuokaan nostaa sekin viljan kulutusta ja sitä kautta viljan hintaa.
Millainen vaikutus ruuan hinnan nousulla sitten on ruuan saatavuuteen ja köyhien asemaan ?
HS kirjoittaa tänään ruuan kallistumisen uhkaavan avustusjärjestöjen ruoka-apua kehitysmaihin ja lietsovan väkivaltaisia levottomuuksia esimerkkinä Jemen ja Marokko. Viisi miljoonaa lasta kuolee nälkään joka vuosi. Avustusjärjestöt tulevat tarvitsemaan jatkuvasti lisärahoitusta kyetäkseen hoitamaan tehtävänsä. Ruoka-annoksiakin joudutaan pienentämään.
Herää kysymys miten ravinto-ongelma tullaan ratkaisemaan. Ruuan hinta tullee edelleen nousemaan ja väestön määrä kasvamaan:
Kirjoitin aiemmin:
Olen aina ihmetellyt miten ongelmat kuten väestöräjähdys, saastuminen ja ilmaston lämpeneminen pitäisi ratkaista - lokaalisti vai globaalisti.
Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Väestönräjähdys ei siis ole Hardinin mielestä globaali ongelma. Sen ratkaiseminen globaalina ongelmana päästämällä kehitysmaiden "ylijäämäväestö" teollisuusmaihin johtaa Hardinin mielestä kansalliseen itsemurhaan.
Sanoisin kuitenkin että vaikka väestöräjähdyksestä - ja sen aiheuttamasta ravintopulasta - ei kannata tehdä täysin globaalia ongelmaa päästämällä ylijäämäväestöä kehittyneisiin maihin, teollisuusmaiden on pakko ottaa osavastuu asiasta.
Semminkin kun teollisuusmaiden energiakulutus suoraan vähentää köyhien saatavilla olevan ruuan määrää.
Osmo Soininvaarakin ihmettelee blogillaan miksi vehnän hinta on hyvin lyhyessä ajassa neli-viisin-kertaistunut.
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen raportti selittää taustoja:
Yhdysvaltain maatalousministeriö ennustaa, että maailmassa käytetään tänä vuonna viljaa 20 miljoonaa tonnia viimevuotista enemmän. Siitä 14 miljoonaa tonnia uppoaa polttoainetuotantoon Yhdysvalloissa.
[Bio]polttoaineen kysynnän kasvulle ei näy rajoja. Yhden maastoauton tankin täyttämiseen tarvittava vilja ruokkisi yhden ihmisen vuoden ajan. Jos tankki täytetään kahden viikon välein, se ahmii vuodessa 26 ihmisen ruoat.
Yhä suurempi osa USA:n maissista poltetaan etanoliksi - hallitus tukee ruuan muuttamista polttoaineeksi: Tällä hetkellä noin kuudesosa USA:n maissisadosta käytetään biopolttoaineeksi, mutta näin tuotettu biopolttoaine tyydyttää vain kolme prosenttia polttoaineen kysynnästä. Näin ollen käytännössä koko maailman maissisato voitaisiin käyttää autojen polttoaineeksi (etanolina).
Etanolia voi todellisuudessa valmistaa monista viljoista. Sekä vehnä, maissi, että riisi mutta myös soijapapu ja sokeriruoko voidaan muuttaa autojen polttoaineeksi.
Öljyn hinnan nousu kiihdyttää edelleen biopolttoaineen käyttöä ja samalla nostaa viljan hintaa. Kiinalaisten lisääntynyt siirtyminen liharuokaan nostaa sekin viljan kulutusta ja sitä kautta viljan hintaa.
Millainen vaikutus ruuan hinnan nousulla sitten on ruuan saatavuuteen ja köyhien asemaan ?
HS kirjoittaa tänään ruuan kallistumisen uhkaavan avustusjärjestöjen ruoka-apua kehitysmaihin ja lietsovan väkivaltaisia levottomuuksia esimerkkinä Jemen ja Marokko. Viisi miljoonaa lasta kuolee nälkään joka vuosi. Avustusjärjestöt tulevat tarvitsemaan jatkuvasti lisärahoitusta kyetäkseen hoitamaan tehtävänsä. Ruoka-annoksiakin joudutaan pienentämään.
Herää kysymys miten ravinto-ongelma tullaan ratkaisemaan. Ruuan hinta tullee edelleen nousemaan ja väestön määrä kasvamaan:
Kirjoitin aiemmin:
Olen aina ihmetellyt miten ongelmat kuten väestöräjähdys, saastuminen ja ilmaston lämpeneminen pitäisi ratkaista - lokaalisti vai globaalisti.
Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Väestönräjähdys ei siis ole Hardinin mielestä globaali ongelma. Sen ratkaiseminen globaalina ongelmana päästämällä kehitysmaiden "ylijäämäväestö" teollisuusmaihin johtaa Hardinin mielestä kansalliseen itsemurhaan.
Sanoisin kuitenkin että vaikka väestöräjähdyksestä - ja sen aiheuttamasta ravintopulasta - ei kannata tehdä täysin globaalia ongelmaa päästämällä ylijäämäväestöä kehittyneisiin maihin, teollisuusmaiden on pakko ottaa osavastuu asiasta.
Semminkin kun teollisuusmaiden energiakulutus suoraan vähentää köyhien saatavilla olevan ruuan määrää.
Repivä keskustelu maahanmuutosta
Siihen repivään keskusteluun ja syyttelyyn mikä tällä hetkellä käydään maahanmuutosta ja rasismista haluan omalta osaltani sanoa:
1. Itse olen joissain tapauksissa syksyllä 2006 käyttänyt ilmaisuja jotka ovat loukkaavia ja omasta mielestäni turhia. Olen siitä pahoillani ja pyydän anteeksi jo toisen kerran. Jos minut halutaan siitä haastaa oikeuteen, niin vastaan puheistani sitten siellä. (Yhteydenotto osoitteeseen kansankokonaisuus@gmail.com niin ei tarvitse käyttää aikaa identiteetin arvaamiseen.)
2. Kohta 2 ei millään tavalla muuta muuksi sitä että Suomen on todella valittava maahanmuuttajansa tarkasti. En näe miten Suomea hyödyttäisi ottaa suuria määriä maahanmuuttajia esimerkiksi islamilaisista maista tai Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta - päinvastoin.
3. Ne ihmiset, jotka kiistävät kohdassa 2 esitetyn valikoimisen oikeutuksen tai sen järkevyyden, esittävät usein itsensä suurina humanisteina. Itse uskon, että monessa tapauksessa on kyse moraalisesta mädännäisyydestä: Oma hetkellinen etu voittaa keskustelussa ja loistaa moralistina menee kansakunnan kokonaisedun edelle. Pikemmin kuin humanismista on kyse äärimmäisestä narsismista ja/tai älyllisestä epärehellisyydestä.
4. Väestönlaatu on julkishyödyke ja näihin talkoisiin osallistuminen on melko kallista. Talkoolaisia syytetään oikeudessa ja demonisoidaan webissä. Vapaa-matkustajat saavat moraalisia irtopisteitä.
1. Itse olen joissain tapauksissa syksyllä 2006 käyttänyt ilmaisuja jotka ovat loukkaavia ja omasta mielestäni turhia. Olen siitä pahoillani ja pyydän anteeksi jo toisen kerran. Jos minut halutaan siitä haastaa oikeuteen, niin vastaan puheistani sitten siellä. (Yhteydenotto osoitteeseen kansankokonaisuus@gmail.com niin ei tarvitse käyttää aikaa identiteetin arvaamiseen.)
2. Kohta 2 ei millään tavalla muuta muuksi sitä että Suomen on todella valittava maahanmuuttajansa tarkasti. En näe miten Suomea hyödyttäisi ottaa suuria määriä maahanmuuttajia esimerkiksi islamilaisista maista tai Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta - päinvastoin.
3. Ne ihmiset, jotka kiistävät kohdassa 2 esitetyn valikoimisen oikeutuksen tai sen järkevyyden, esittävät usein itsensä suurina humanisteina. Itse uskon, että monessa tapauksessa on kyse moraalisesta mädännäisyydestä: Oma hetkellinen etu voittaa keskustelussa ja loistaa moralistina menee kansakunnan kokonaisedun edelle. Pikemmin kuin humanismista on kyse äärimmäisestä narsismista ja/tai älyllisestä epärehellisyydestä.
4. Väestönlaatu on julkishyödyke ja näihin talkoisiin osallistuminen on melko kallista. Talkoolaisia syytetään oikeudessa ja demonisoidaan webissä. Vapaa-matkustajat saavat moraalisia irtopisteitä.
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
Päihdeäitien pakkohoito
Suomessa syntyy 200 äidin alkoholin käytön takia vammautunutta lasta vuodessa.
HS:n tämän päiväisen mielipidetiedustelun (päivän kysymys) mukaan 92% ihmisistä kannattaa pakkohoitoa päihdeäideille. Laki ei kuitenkaan mahdollista pakkohoitoa.
Tämä on selvästi asia jossa lainsäädäntö on ristiriidassa sekä lapsen edun että yleisen oikeuskäsityksen kanssa. Laki on myös ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.
HS:n tämän päiväisen mielipidetiedustelun (päivän kysymys) mukaan 92% ihmisistä kannattaa pakkohoitoa päihdeäideille. Laki ei kuitenkaan mahdollista pakkohoitoa.
Tämä on selvästi asia jossa lainsäädäntö on ristiriidassa sekä lapsen edun että yleisen oikeuskäsityksen kanssa. Laki on myös ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.
lauantaina, helmikuuta 23, 2008
Pygmit - eräs ihmisrotujen muunnelma
Usein sanotaan että nykyajan hektisessä ja stressaavassa maailmassa lapsetkaan eivät saa olla lapsia. Sanotaan, että lapsilla ei ole aikaa varttua rauhassa. Leikkiä, olla viattomia. Koko maailma ympärillä haluaa tehdä heistä nopeasti aikuisia tai ainakin itsenäisiä nuoria, sukukypsiä, aktiivisia, aikaansaavia, kriittisiä, reippaita, sanavalmiita, kauniita, seksikkäitä.
Täydentävän näkökulman lyhyeen lapsuuteen tuovat tutkimukset aikaisen puberteetin syistä ja aikaisen puberteetin vaikutuksista ihmisen elinkaareen. Belskyn et al aloittama tutkimusperinne on tullut mm. siihen johtopäätökseen että stressaava lapsuusympäristö, vanhempien avioero yms. aikaistavat tyttöjen puberteettia. (Katso esimerkiksi seuraava Belsky-kriittinen tutkimus tästä tutkimusperinteestä.)
"Korkeariskisessä ympäristössä adaptiivisin strategia naiselle on lisääntyä nopeasti ja usein - ennen kuin nainen kuolee. Tämä kasvattaa naisen todennäköisyyttä saada geeninsä seuraavaan sukupolveen...
Sen sijaan adaptiivisin strategia naiselle joka elää stabiilissa kotiympäristössä on siirtää seksuaalista aktiviteettia ja lisääntymistä, tuottaa vähemmän jälkeläisiä, investoida enemmän aikaa ja resursseja kuhunkin lapseen. Näin lasten todennäköisyys säilyä hengissä kasvaa.
Edellistä strategiaa kutsutaan ekologiassa r-strategiaksi ja jälkimmäistä K-strategiaksi.
Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista lukea Economist-lehdestä Cambridgen Yliopiston tutkijoiden tutkimus pygmeistä. Pygmit eivät ole rotu, vaan "muunnelma" mistä tahansa rodusta. Tunnetuimpia pygmejä ovat Kongon kääpiöt mutta pygmejä on myös mm. Filippiineillä.
Pygmit kehittyvät kuten muutkin luonnonkansat 12-vuotiaaseen saakka mutta sen jälkeen he lopettavat kasvamasta ja saavuttavat puberteetin. Muilla luonnonkansoilla puberteetti saavutetaan kolme vuotta myöhemmin.
Tutkijat eivät ole vielä selittäneet syytä tällaiseen sopeumaan. Mikä seikka pygmien ympäristössä aiheuttaa ilmiön ? Onko ympäristö jollain lailla sellainen että äärimmäinen r-strategia "lisäänny nopeasti ja aikaisin, kuolet kuitenkin pian" on parempi kuin K-strategia "etsi hyvä kumppani, tee lapsia harvakseltaan ja satsaa kuhunkin lapseen paljon".
Jotain selitystä voisi myös antaa esimerkki toisesta eläinlajista - turskilta: Jäämeren Turskien perimä on muuttunut niin että ne tulevat sukukypsiksi paljon aiemmin kuin ennen. Turskien tapauksessa tämä liittyy ryöstökalastukseen. (Lähde HS 18.12. - Arja Kivipelto.)
Pygmeille aikaisen puberteetin lisäksi tyypillistä on lyhyt elinaika. Elinajan odotus on joillain pygmeillä vain 16 vuotta.
(Tekstiä poistettu muutama rivi kesäkuussa 2008.)
Katso wikipedian artikkeli Rushtonin teoriasta, joka on saanut kryptisen nimen "differential r/K- selection theory".
Huomautus
Kun puhutaan r- ja K-strategiasta pitäisi muistaa että ei puhuta absoluuttisista vaan suhteellisista asioista: Kaikki ihmiset ovat K-strategisempia kuin useimmat muut eläimet ja mongolit ovat K-strategisempia kuin muut ihmiset.
(Lisäys/selvennys kesäkuussa 2008 alla.)
Tällä hetkellä Rushtonin teoriaa rotuerojen syistä on pidettävä hypoteesina - se on saanut kritiikkiä myös roturealistien taholta.
Täydentävän näkökulman lyhyeen lapsuuteen tuovat tutkimukset aikaisen puberteetin syistä ja aikaisen puberteetin vaikutuksista ihmisen elinkaareen. Belskyn et al aloittama tutkimusperinne on tullut mm. siihen johtopäätökseen että stressaava lapsuusympäristö, vanhempien avioero yms. aikaistavat tyttöjen puberteettia. (Katso esimerkiksi seuraava Belsky-kriittinen tutkimus tästä tutkimusperinteestä.)
"Korkeariskisessä ympäristössä adaptiivisin strategia naiselle on lisääntyä nopeasti ja usein - ennen kuin nainen kuolee. Tämä kasvattaa naisen todennäköisyyttä saada geeninsä seuraavaan sukupolveen...
Sen sijaan adaptiivisin strategia naiselle joka elää stabiilissa kotiympäristössä on siirtää seksuaalista aktiviteettia ja lisääntymistä, tuottaa vähemmän jälkeläisiä, investoida enemmän aikaa ja resursseja kuhunkin lapseen. Näin lasten todennäköisyys säilyä hengissä kasvaa.
Edellistä strategiaa kutsutaan ekologiassa r-strategiaksi ja jälkimmäistä K-strategiaksi.
Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista lukea Economist-lehdestä Cambridgen Yliopiston tutkijoiden tutkimus pygmeistä. Pygmit eivät ole rotu, vaan "muunnelma" mistä tahansa rodusta. Tunnetuimpia pygmejä ovat Kongon kääpiöt mutta pygmejä on myös mm. Filippiineillä.
Pygmit kehittyvät kuten muutkin luonnonkansat 12-vuotiaaseen saakka mutta sen jälkeen he lopettavat kasvamasta ja saavuttavat puberteetin. Muilla luonnonkansoilla puberteetti saavutetaan kolme vuotta myöhemmin.
Tutkijat eivät ole vielä selittäneet syytä tällaiseen sopeumaan. Mikä seikka pygmien ympäristössä aiheuttaa ilmiön ? Onko ympäristö jollain lailla sellainen että äärimmäinen r-strategia "lisäänny nopeasti ja aikaisin, kuolet kuitenkin pian" on parempi kuin K-strategia "etsi hyvä kumppani, tee lapsia harvakseltaan ja satsaa kuhunkin lapseen paljon".
Jotain selitystä voisi myös antaa esimerkki toisesta eläinlajista - turskilta: Jäämeren Turskien perimä on muuttunut niin että ne tulevat sukukypsiksi paljon aiemmin kuin ennen. Turskien tapauksessa tämä liittyy ryöstökalastukseen. (Lähde HS 18.12. - Arja Kivipelto.)
Pygmeille aikaisen puberteetin lisäksi tyypillistä on lyhyt elinaika. Elinajan odotus on joillain pygmeillä vain 16 vuotta.
(Tekstiä poistettu muutama rivi kesäkuussa 2008.)
Katso wikipedian artikkeli Rushtonin teoriasta, joka on saanut kryptisen nimen "differential r/K- selection theory".
Huomautus
Kun puhutaan r- ja K-strategiasta pitäisi muistaa että ei puhuta absoluuttisista vaan suhteellisista asioista: Kaikki ihmiset ovat K-strategisempia kuin useimmat muut eläimet ja mongolit ovat K-strategisempia kuin muut ihmiset.
(Lisäys/selvennys kesäkuussa 2008 alla.)
Tällä hetkellä Rushtonin teoriaa rotuerojen syistä on pidettävä hypoteesina - se on saanut kritiikkiä myös roturealistien taholta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)