Äo-tutkija Arthur Jensenin mukaan dysgenia - väestön geneettisen laadun lasku - on väestöräjähdyksen jälkeen maailman toiseksi suurin demograafinen ongelma.
Dysgenia johtuu mm. alhaisen äo:n omaavien ihmisten korkeasta syntyvyydestä. Ilmiötä kutsutaan dysgeeniseksi hedelmällisyydeksi (dysgenic fertility). On olemassa tietysti myös dysgeenistä maahanmuuttoa.
Toinen merkittävä äo-tutkija Richard Lynn on artikkelissaan
New Evidence of Dysgenic Fertility for Intelligence in the United States, Richard Lynn and Marian Van Court, Intelligence, 2004, 32, sivu 193-2002
todennut, että dysgeenisen hedelmällisyyden vaikutus USA:n väestön äo:hon on 0.9 pistettä sukupolvessa. Kolmas äo-tutkija James R. Flynn on toisaalta osoittanut kansakuntien äo:n useissa tapauksissa nousevan vuosikymmenien kuluessa.
Syynä Flynnin efektiin lienee Richard Lynnin mukaan ainakin ravintotason paraneminen. Flynnin efektin on havaittu pysähtyneen joissain kaikkein kehittyneimmissä maissa.
Teorian dysgeenisestä hedelmällisyydestä ja Flynnin efektin voisi näin ollen ajatella olevan ristiriidassa keskenään. Todellisuudessa kansakunnan äo:n kehitykseen vaikuttaa moni - vielä osin tuntematonkin - tekijä. Kokonaisvaikutuksen positiivisuus tai negatiivisuus riippuu maan olosuhteista:
Useimmiten kokonaisvaikutus lienee positiivinen. Maissa - kuten Zimbabwe - jossa ravintotilanne ja koulutus koko ajan huononee ja valkoinen väestö pakenee maasta, kokonaisvaikutus on todennäköisesti negatiivinen.
Maahanmuutto Afrikasta ja islamilaisista maista Eurooppaan on ilmeisesti voimakkaan dysgeenistä. Onhan lähtömaiden äo huomattavasti Eurooppaa alhaisempi. Toki lähtijöiden äo saattaa toisaalta olla jääjien äo:ta jonkun verran korkeampi. Se synnyttääkö ko. dysgeeninen maahanmuutto todella Euroopan kansakuntien äo:hon mitattavaa laskua on vielä osoittamatta. PISA-tulokset toki antavat tiettyjä viitteitä siihen, että maahanmuutto voisi aiheuttaa mitattavaa dysgeniaa.
Samoin voimakas muuttoliike Meksikosta USA:han on dysgeenistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väestönkasvu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väestönkasvu. Näytä kaikki tekstit
torstaina, helmikuuta 28, 2008
tiistaina, helmikuuta 26, 2008
Biopolttoaine ja väestöräjähdys
Puhuin aiemmin siitä, miten biopolttoaineisiin siirtyminen vie ruuan köyhän suusta.
Osmo Soininvaarakin ihmettelee blogillaan miksi vehnän hinta on hyvin lyhyessä ajassa neli-viisin-kertaistunut.
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen raportti selittää taustoja:
Yhdysvaltain maatalousministeriö ennustaa, että maailmassa käytetään tänä vuonna viljaa 20 miljoonaa tonnia viimevuotista enemmän. Siitä 14 miljoonaa tonnia uppoaa polttoainetuotantoon Yhdysvalloissa.
[Bio]polttoaineen kysynnän kasvulle ei näy rajoja. Yhden maastoauton tankin täyttämiseen tarvittava vilja ruokkisi yhden ihmisen vuoden ajan. Jos tankki täytetään kahden viikon välein, se ahmii vuodessa 26 ihmisen ruoat.
Yhä suurempi osa USA:n maissista poltetaan etanoliksi - hallitus tukee ruuan muuttamista polttoaineeksi: Tällä hetkellä noin kuudesosa USA:n maissisadosta käytetään biopolttoaineeksi, mutta näin tuotettu biopolttoaine tyydyttää vain kolme prosenttia polttoaineen kysynnästä. Näin ollen käytännössä koko maailman maissisato voitaisiin käyttää autojen polttoaineeksi (etanolina).
Etanolia voi todellisuudessa valmistaa monista viljoista. Sekä vehnä, maissi, että riisi mutta myös soijapapu ja sokeriruoko voidaan muuttaa autojen polttoaineeksi.
Öljyn hinnan nousu kiihdyttää edelleen biopolttoaineen käyttöä ja samalla nostaa viljan hintaa. Kiinalaisten lisääntynyt siirtyminen liharuokaan nostaa sekin viljan kulutusta ja sitä kautta viljan hintaa.
Millainen vaikutus ruuan hinnan nousulla sitten on ruuan saatavuuteen ja köyhien asemaan ?
HS kirjoittaa tänään ruuan kallistumisen uhkaavan avustusjärjestöjen ruoka-apua kehitysmaihin ja lietsovan väkivaltaisia levottomuuksia esimerkkinä Jemen ja Marokko. Viisi miljoonaa lasta kuolee nälkään joka vuosi. Avustusjärjestöt tulevat tarvitsemaan jatkuvasti lisärahoitusta kyetäkseen hoitamaan tehtävänsä. Ruoka-annoksiakin joudutaan pienentämään.
Herää kysymys miten ravinto-ongelma tullaan ratkaisemaan. Ruuan hinta tullee edelleen nousemaan ja väestön määrä kasvamaan:
Kirjoitin aiemmin:
Olen aina ihmetellyt miten ongelmat kuten väestöräjähdys, saastuminen ja ilmaston lämpeneminen pitäisi ratkaista - lokaalisti vai globaalisti.
Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Väestönräjähdys ei siis ole Hardinin mielestä globaali ongelma. Sen ratkaiseminen globaalina ongelmana päästämällä kehitysmaiden "ylijäämäväestö" teollisuusmaihin johtaa Hardinin mielestä kansalliseen itsemurhaan.
Sanoisin kuitenkin että vaikka väestöräjähdyksestä - ja sen aiheuttamasta ravintopulasta - ei kannata tehdä täysin globaalia ongelmaa päästämällä ylijäämäväestöä kehittyneisiin maihin, teollisuusmaiden on pakko ottaa osavastuu asiasta.
Semminkin kun teollisuusmaiden energiakulutus suoraan vähentää köyhien saatavilla olevan ruuan määrää.
Osmo Soininvaarakin ihmettelee blogillaan miksi vehnän hinta on hyvin lyhyessä ajassa neli-viisin-kertaistunut.
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen raportti selittää taustoja:
Yhdysvaltain maatalousministeriö ennustaa, että maailmassa käytetään tänä vuonna viljaa 20 miljoonaa tonnia viimevuotista enemmän. Siitä 14 miljoonaa tonnia uppoaa polttoainetuotantoon Yhdysvalloissa.
[Bio]polttoaineen kysynnän kasvulle ei näy rajoja. Yhden maastoauton tankin täyttämiseen tarvittava vilja ruokkisi yhden ihmisen vuoden ajan. Jos tankki täytetään kahden viikon välein, se ahmii vuodessa 26 ihmisen ruoat.
Yhä suurempi osa USA:n maissista poltetaan etanoliksi - hallitus tukee ruuan muuttamista polttoaineeksi: Tällä hetkellä noin kuudesosa USA:n maissisadosta käytetään biopolttoaineeksi, mutta näin tuotettu biopolttoaine tyydyttää vain kolme prosenttia polttoaineen kysynnästä. Näin ollen käytännössä koko maailman maissisato voitaisiin käyttää autojen polttoaineeksi (etanolina).
Etanolia voi todellisuudessa valmistaa monista viljoista. Sekä vehnä, maissi, että riisi mutta myös soijapapu ja sokeriruoko voidaan muuttaa autojen polttoaineeksi.
Öljyn hinnan nousu kiihdyttää edelleen biopolttoaineen käyttöä ja samalla nostaa viljan hintaa. Kiinalaisten lisääntynyt siirtyminen liharuokaan nostaa sekin viljan kulutusta ja sitä kautta viljan hintaa.
Millainen vaikutus ruuan hinnan nousulla sitten on ruuan saatavuuteen ja köyhien asemaan ?
HS kirjoittaa tänään ruuan kallistumisen uhkaavan avustusjärjestöjen ruoka-apua kehitysmaihin ja lietsovan väkivaltaisia levottomuuksia esimerkkinä Jemen ja Marokko. Viisi miljoonaa lasta kuolee nälkään joka vuosi. Avustusjärjestöt tulevat tarvitsemaan jatkuvasti lisärahoitusta kyetäkseen hoitamaan tehtävänsä. Ruoka-annoksiakin joudutaan pienentämään.
Herää kysymys miten ravinto-ongelma tullaan ratkaisemaan. Ruuan hinta tullee edelleen nousemaan ja väestön määrä kasvamaan:
Kirjoitin aiemmin:
Olen aina ihmetellyt miten ongelmat kuten väestöräjähdys, saastuminen ja ilmaston lämpeneminen pitäisi ratkaista - lokaalisti vai globaalisti.
Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Väestönräjähdys ei siis ole Hardinin mielestä globaali ongelma. Sen ratkaiseminen globaalina ongelmana päästämällä kehitysmaiden "ylijäämäväestö" teollisuusmaihin johtaa Hardinin mielestä kansalliseen itsemurhaan.
Sanoisin kuitenkin että vaikka väestöräjähdyksestä - ja sen aiheuttamasta ravintopulasta - ei kannata tehdä täysin globaalia ongelmaa päästämällä ylijäämäväestöä kehittyneisiin maihin, teollisuusmaiden on pakko ottaa osavastuu asiasta.
Semminkin kun teollisuusmaiden energiakulutus suoraan vähentää köyhien saatavilla olevan ruuan määrää.
sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008
Väestön kasvu kehitysmaissa
Naisten koulutuksen ja yleisen elintason nousun on väitetty pudottavan syntyvyyttä kehitysmaissa. Naiset oppivat perhesuunnittelua, oppivat käyttämään ehkäisyvälineitä ja vaatimaan kumppaniaan käyttämään ehkäisyvälineitä. Koulutus ja elintason nousu ovatkin hyviä lääkkeitä liiallisen väestönkasvuun, mutta se ei ole koko totuus:
Nykyaikaisen väestötieteen isä Thomas Malthus vierasti aikoinaan ehkäisyä moraalittomana.
Malthusin hyväksymiä menetelmiä olivat viivästetty avioliitto ja tiukka kontrolli avioliiton ulkopuolisia suhteita vastaan. Nämä olivatkin ne tavat jolla Steve Sailerin mukaan Englannissa saatiin syntyvyys laskemaan jo ennen teollistumista.
Sama menetelmä on alkanut toimia Sailerin mukaan myös Egyptissä ja muissa islamilaisissa maissa: Nuorilla ei ole kertakaikkiaan taloudellisia edellytyksiä perustaa perhettä ja avioliittojen perustaminen siirtyy yli hedelmällisimmän iän. Toisaalta uskonto estää esiaviolliset suhteet ja ainakin aviottomien lasten syntymisen.
(Taloudellinen epävarmuus ei tosin aiheuta vain avioliiton solmimisiän kasvua. Se aika mikä muuten kulutettaisiin seksiin ja perheestä huolehtimiseen, käytetään nyt uskontoon. Mitä huonommin islamilaisten maitten nuorilla aikuisilla menee sitä voimakkaammin he turvautuvat ääri-islamiin.)
Malthus toki esitti muitakin - "luonnollisempia" - ratkaisuja väestön liikakasvuun kuin avioliittoiän myöhentäminen ja esiaviollisten suhteiden demonisoinnin - nälkäkuoleman, sodat ja sairaudet. Englannin alusmaassa Irlannissa tätä menetelmää käytettiinkin "onnistuneesti" väestön kasvun rajoitukseen 1800-luvulla.
Samainen menetelmä tuntuu olevan "suosittu" myös Afrikassa. Afrikan ongelma on ilmeisesti se että sukupuolimoraali ja naisten autonomia omasta ruumistaan on niin alhainen että ei ehkäisyvalistus eikä esiaviollisten suhteiden demonisointi ole lyhyellä tähtäimellä ratkaisu Afrikan ongelmiin. Lisäksi afrikkalaisten alhainen äo alentaa heidän koulutettavuuttaan ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan omalla työllään nostaa elintasoaan.
Malthusin ns. luonnolliset ratkaisut jylläävät Afrikassa - mm. HIV ja sisällissodat. Afrikka tarvitsee tässäkin asiassa muitten maitten apua - pitkään.
Nykyaikaisen väestötieteen isä Thomas Malthus vierasti aikoinaan ehkäisyä moraalittomana.
Malthusin hyväksymiä menetelmiä olivat viivästetty avioliitto ja tiukka kontrolli avioliiton ulkopuolisia suhteita vastaan. Nämä olivatkin ne tavat jolla Steve Sailerin mukaan Englannissa saatiin syntyvyys laskemaan jo ennen teollistumista.
Sama menetelmä on alkanut toimia Sailerin mukaan myös Egyptissä ja muissa islamilaisissa maissa: Nuorilla ei ole kertakaikkiaan taloudellisia edellytyksiä perustaa perhettä ja avioliittojen perustaminen siirtyy yli hedelmällisimmän iän. Toisaalta uskonto estää esiaviolliset suhteet ja ainakin aviottomien lasten syntymisen.
(Taloudellinen epävarmuus ei tosin aiheuta vain avioliiton solmimisiän kasvua. Se aika mikä muuten kulutettaisiin seksiin ja perheestä huolehtimiseen, käytetään nyt uskontoon. Mitä huonommin islamilaisten maitten nuorilla aikuisilla menee sitä voimakkaammin he turvautuvat ääri-islamiin.)
Malthus toki esitti muitakin - "luonnollisempia" - ratkaisuja väestön liikakasvuun kuin avioliittoiän myöhentäminen ja esiaviollisten suhteiden demonisoinnin - nälkäkuoleman, sodat ja sairaudet. Englannin alusmaassa Irlannissa tätä menetelmää käytettiinkin "onnistuneesti" väestön kasvun rajoitukseen 1800-luvulla.
Samainen menetelmä tuntuu olevan "suosittu" myös Afrikassa. Afrikan ongelma on ilmeisesti se että sukupuolimoraali ja naisten autonomia omasta ruumistaan on niin alhainen että ei ehkäisyvalistus eikä esiaviollisten suhteiden demonisointi ole lyhyellä tähtäimellä ratkaisu Afrikan ongelmiin. Lisäksi afrikkalaisten alhainen äo alentaa heidän koulutettavuuttaan ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan omalla työllään nostaa elintasoaan.
Malthusin ns. luonnolliset ratkaisut jylläävät Afrikassa - mm. HIV ja sisällissodat. Afrikka tarvitsee tässäkin asiassa muitten maitten apua - pitkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)