Filosofian professori Raimo Tuomela on julkaissut mielenkiintoisen kirjan The Philosophy of Sociality. Toinen filosofian professori Sami Pihlström arvioi kirjaa HS:ssä.
Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta - olen lukenut siitä tosin vasta kymmenenisen sivua. Tuomelan kirja tutkii sosiaalisuutta käytännöllisen filosofian sekä Robert Boydin ja Peter Richersonin kulttuurievoluutio-teorian pohjalta - toisin sanoen kulttuurisen ryhmävalinnan ja geeni-kulttuuri-koevoluution pohjalta.
Käytännöllistä filosofiaa vähän tuntevalla kuten minulle Tuomelan oma kontribuutio on hieman vaikeampaa ymmärtää.
Keskeinen käsite Tuomelalla on me-moodi kontra minä-moodi. Me-moodi liittyy käsittääkseni siihen että ryhmällä on jonkinlainen kollektiivinen mieli tai ainakin kollektiivinen intentio sen sijaan että ryhmän intentio olisi vain yksilöiden intentioiden summa. Ryhmäintentio syntyy niitten koordinointi/synkronointiprosessien kautta joita Boydin ja Richersonin teorian mukaan ovat mm. imitaatio, altruistinen rangaistus, arvojen sisäistäminen, syyllisyyden ja häpeän tunne jne.
Tuomela puhuu sisäryhmämoraalista ja sosiaalisesta identiteetistä pitkälti samoin termein kuin Henri Tafel tai samoin kuin Boyd ja Richerson.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
Käytä biopolttoaineita ja tapa oranki sukupuuttoon
Vihreät suosivat biopolttoaineiden käyttöä atomivoiman ja fossiilisten polttoaineiden sijasta. Biopolttoaineet ovatkin hieno asia, jos ei pidä sademetsistä vaan haluaa että ne muutetaan nopeasti siisteiksi plantaaseiksi. HS:n mukaan 80 % orankien asuinpaikoista on jo muutettu plantaaseiksi.
Vihreät kannattavat myös afrikkalaisten maahanmuutto Eurooppaan. Se onkin hieno ajatus jos haluaa lisätä kulutusta ja saastumista. Luonnon ystävänä kaipaan aivan toisenlaisia keinoja. Ilmaston lämpenemisen ja sademetsien tuhoamisen estäminen on lähes mahdoton urakka ilmankin sitä, että eräät ihmiset luonnonsuojelun ja humanismin nimissä ovat kantona kaskessa. Surettaa tämä maailman tila. Eihän se tietysti ole vihreiden syy mutta kaipaisi näiltä Soininvaaroilta hiukan rehellisyyttä. Vai onko vihreäliike muuttunut jonkinlaiseksi kokoomuksen apupuolueeksi, jonka kannattamisella saa hyvän omantunnon ja edistyksellisen leiman halvalla ? Helvetin halvalla.
Lue aiempi postaukseni ilmaston lämpenemisestä ja toinen aihetta sivuava artikkeli.
Ps. Lue myös postaukseni äo:sta, mikä tuntuu taas kiitos Watsonin epädiplomaattisen keskustelunavauksen olevan kuuma aihe. Tavallaanhan aihe on kyllä jo loppuun kaluttu. Jokainen edes ajoittain rehellisyyteen taipuvainen tajuaa, että afrikkalaisten äo on selvästi eurooppalaisten ja aasialaisten äo:ta alempi, mutta rikollisuus ja mielenterveysongelmat toisaalta rajusti korkeampia. Minusta tästäkään syystä ei Afrikasta maahanmuuttajia kannata juuri ottaa.
Vihreät kannattavat myös afrikkalaisten maahanmuutto Eurooppaan. Se onkin hieno ajatus jos haluaa lisätä kulutusta ja saastumista. Luonnon ystävänä kaipaan aivan toisenlaisia keinoja. Ilmaston lämpenemisen ja sademetsien tuhoamisen estäminen on lähes mahdoton urakka ilmankin sitä, että eräät ihmiset luonnonsuojelun ja humanismin nimissä ovat kantona kaskessa. Surettaa tämä maailman tila. Eihän se tietysti ole vihreiden syy mutta kaipaisi näiltä Soininvaaroilta hiukan rehellisyyttä. Vai onko vihreäliike muuttunut jonkinlaiseksi kokoomuksen apupuolueeksi, jonka kannattamisella saa hyvän omantunnon ja edistyksellisen leiman halvalla ? Helvetin halvalla.
Lue aiempi postaukseni ilmaston lämpenemisestä ja toinen aihetta sivuava artikkeli.
Ps. Lue myös postaukseni äo:sta, mikä tuntuu taas kiitos Watsonin epädiplomaattisen keskustelunavauksen olevan kuuma aihe. Tavallaanhan aihe on kyllä jo loppuun kaluttu. Jokainen edes ajoittain rehellisyyteen taipuvainen tajuaa, että afrikkalaisten äo on selvästi eurooppalaisten ja aasialaisten äo:ta alempi, mutta rikollisuus ja mielenterveysongelmat toisaalta rajusti korkeampia. Minusta tästäkään syystä ei Afrikasta maahanmuuttajia kannata juuri ottaa.
maanantaina, lokakuuta 29, 2007
Kabaree
Liza Minellin hienoimpia roolisuorituksia on pääosa elokuvassa Kabare. Elokuva kuvaa kabareetanssijan ja varautuneen englantilaisen kirjailijan rakkaustarinan 30-luvun alun Saksassa.
Elokuvassa tulee myös esille kahden äärimmäisen maailman - (varsin hedonistisen) individualismin ja (äärimmäisen) kollektivismin värinen ristiriita: Samalla kun kaksi yksilöä käy läpi rakkauttaan Saksan kansa yrittää luoda uudelleen omaa ensimmäisessä maailmansodassa murskattua kansallista identiteettiään. Molemmat yritykset epäonnistuvat pahasti.
Elokuvan tekijät ovat tavallaan yksilön puolella yhteisöllisyyttä vastaan, mikä on tietysti luonnollista koska yhteisöllisyys tässä tapauksessa merkitsee natsismia. Elokuva tulkitsee kuitenkin 30-luvun alun Saksaa niin, että se antaa tilan toisenlaisellekin tulkinnalle. Yhteisöllisesti sykkivämpään sydämeen tekee suuremman vaikutuksen kuin kahden yksilön keskustelu siitä pitäisikö sikiö abortoida vai ei tai ollako homoseksuelli vai heteroseksuelli.
En kuitenkaan halua olla tuossa joukossa. Pidän liikaa kulttuurien diversiteetistä enkä halua muille ihmisille turhaa kärsimystä.
Mutta ehkä kaikki saksalaisetkaan eivät halunneet - jotkut ajautuivat mukaan tuohon joukkoon. Samoin kuin venäläiset nuoret ajautuvat Venäjän äärikapitalistisen kokeilun jälkeen putinilaiseen fasismiin.
Tässä on muuten hyvä kuvaus elokuvan taustoista.
Elokuvassa tulee myös esille kahden äärimmäisen maailman - (varsin hedonistisen) individualismin ja (äärimmäisen) kollektivismin värinen ristiriita: Samalla kun kaksi yksilöä käy läpi rakkauttaan Saksan kansa yrittää luoda uudelleen omaa ensimmäisessä maailmansodassa murskattua kansallista identiteettiään. Molemmat yritykset epäonnistuvat pahasti.
Elokuvan tekijät ovat tavallaan yksilön puolella yhteisöllisyyttä vastaan, mikä on tietysti luonnollista koska yhteisöllisyys tässä tapauksessa merkitsee natsismia. Elokuva tulkitsee kuitenkin 30-luvun alun Saksaa niin, että se antaa tilan toisenlaisellekin tulkinnalle. Yhteisöllisesti sykkivämpään sydämeen tekee suuremman vaikutuksen kuin kahden yksilön keskustelu siitä pitäisikö sikiö abortoida vai ei tai ollako homoseksuelli vai heteroseksuelli.
En kuitenkaan halua olla tuossa joukossa. Pidän liikaa kulttuurien diversiteetistä enkä halua muille ihmisille turhaa kärsimystä.
Mutta ehkä kaikki saksalaisetkaan eivät halunneet - jotkut ajautuivat mukaan tuohon joukkoon. Samoin kuin venäläiset nuoret ajautuvat Venäjän äärikapitalistisen kokeilun jälkeen putinilaiseen fasismiin.
Tässä on muuten hyvä kuvaus elokuvan taustoista.
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Moraalin tunteet - osa 2: Syyllisyys ja häpeä
Lapseni ja nuorena minulla oli varmaan hiukan ylikehittynyt ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän tunne. Olen sittemmin huomannut että monella muullakin ihmisellä on sama "ongelma". Murrosikäisenä syyllisyydentunne tuli äärettömän vahvaksi ja jyrkkä uskonnollisuus tuli mukaan kuvaan. Sittemmin riuhtaisin itseni irti uskonnollisuudesta ja aloin uhota että
syyllisyys on kristinuskon synnyttämä tauti.
Aikanaan uhoamisvaihe meni ohi ja ymmärsin että reiluus, syyllisyys ja häpeä ovat ihmisen yhteistyön oleellisia käyttövoimia. Kun työkalupakettiin lisää vielä arvojen sisäistämisen ja rangaistuksen niin työkalupakki alkaa olla täydellinen. No ei sentään aivan - vastavuoroisuus ja äidinrakkaus - ovat vielä tärkeämpiä työkaluja.
Ymmärsin kuitenkin myös sen, että niin tärkeitä kuin nämä moraalin tunteet ovatkin, niissä on myös suuret riskinsä. Syyllisyys ja häpeä murtavat ihmisen ellei siihen ole vastavoimaa. Kristinuskossa vastavoima on armo, "maallisella" ihmisellä vastavoiman voi tarjota keskustelu läheisten kanssa ja läheisten antama anteeksianto. Ihminen joka uskoo perisyntiin ilman armoa murtuu varmasti:
Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa,
toteavat luterilaiset tunnustuskirjat.
Suomalainen yhteiskunta tuntuu olevan samassa uhovaiheessa kuin minä aiemmin. Mitään ei saa kieltää, mitään ei pidä hävetä, mistään ei pidä kokea syyllisyyttä. Elämme vain kerran - vain typerys kokee häpeää teoistaan ! Ruukinmatruunaa edustaa minusta tätä uhoa todetessaan:
"Mitä taas prostituutioon tulee, vanha suomalainen sananlasku sanoo, että "ennen maa repee ennenkuin huora häpee", ja mikäli Salli ry:tä ja seksiammattilaisten kannanottoja on uskominen, se pitää paikkaansa. Heille prostituutio on työ siinä missä mikä tahansa työ. Kristillisestä moraalista poisoppiminen kestää aikansa, mutta se on täysin mahdollista.
...
Mitä ihmeen väliä sillä on, menettääkö joku kunniansa tai maineensa jonkun toisten silmissä?"
Kannattaa kuitenkin miettiä, onko vaikkapa Suomelle parempi jos kaikki ihmiset oppivat pois häpeästä. Annetaanpa suunvuoro behavioristiselle taloustieteelle.
Taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa kirjassaan Microeconomics että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa perinteelliselle (uusklassiselle) taloustieteelle. Miksi ihmiset jatkuvasti osallistuvat julkishyödykkeiden tuottamiseen (esimerkiksi talkoisiin), vaikka Homo Economicus -teorian mukaan näin ei pitäisi olla ?
Behavioristiselle taloustieteelle julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen ei ole ongelma: Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan moraalin tunteisiin kuten häpeän ja syyllisyyden tunteeseen. Ultimaattinen (evolutiivinen) selitys löytyy ryhmävalinnasta ja geeni-kulttuuri-koevoluutiosta.
Evoluutioteoriaan työnsä perustavat kulttuuriantropologit Joe ja Natalie Heinrich kirjassaan Why People Co-operate painottavat altruistisen rangaistuksen ja moraalisten tunteiden merkitystä ihmisen yhteistyölle.
Kun otan Ruukinmatruunan tässä silmätikukseni, koen tiettyä häpeän tunnetta. Ehkä tulkitsen hänen puheitaan hiukan kuin piru raamattua. En oikein usko - sen verran kiihkoisesti hän ottaa - monen muun liberaalin lailla - prostituoidun uudeksi uljaaksi ihanneyksilökseen.
Voisin uskoa että Huxleyn Uuden Uljaan Maailman häpeämättömyyden ideaali toteutuisikin prostituoiduissa kuten Ruukinmatruuna väittää ellei heidän "ammattinsa" vaatisi aika usein heroiinia vastavoimaksi häpeälle.
syyllisyys on kristinuskon synnyttämä tauti.
Aikanaan uhoamisvaihe meni ohi ja ymmärsin että reiluus, syyllisyys ja häpeä ovat ihmisen yhteistyön oleellisia käyttövoimia. Kun työkalupakettiin lisää vielä arvojen sisäistämisen ja rangaistuksen niin työkalupakki alkaa olla täydellinen. No ei sentään aivan - vastavuoroisuus ja äidinrakkaus - ovat vielä tärkeämpiä työkaluja.
Ymmärsin kuitenkin myös sen, että niin tärkeitä kuin nämä moraalin tunteet ovatkin, niissä on myös suuret riskinsä. Syyllisyys ja häpeä murtavat ihmisen ellei siihen ole vastavoimaa. Kristinuskossa vastavoima on armo, "maallisella" ihmisellä vastavoiman voi tarjota keskustelu läheisten kanssa ja läheisten antama anteeksianto. Ihminen joka uskoo perisyntiin ilman armoa murtuu varmasti:
Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa,
toteavat luterilaiset tunnustuskirjat.
Suomalainen yhteiskunta tuntuu olevan samassa uhovaiheessa kuin minä aiemmin. Mitään ei saa kieltää, mitään ei pidä hävetä, mistään ei pidä kokea syyllisyyttä. Elämme vain kerran - vain typerys kokee häpeää teoistaan ! Ruukinmatruunaa edustaa minusta tätä uhoa todetessaan:
"Mitä taas prostituutioon tulee, vanha suomalainen sananlasku sanoo, että "ennen maa repee ennenkuin huora häpee", ja mikäli Salli ry:tä ja seksiammattilaisten kannanottoja on uskominen, se pitää paikkaansa. Heille prostituutio on työ siinä missä mikä tahansa työ. Kristillisestä moraalista poisoppiminen kestää aikansa, mutta se on täysin mahdollista.
...
Mitä ihmeen väliä sillä on, menettääkö joku kunniansa tai maineensa jonkun toisten silmissä?"
Kannattaa kuitenkin miettiä, onko vaikkapa Suomelle parempi jos kaikki ihmiset oppivat pois häpeästä. Annetaanpa suunvuoro behavioristiselle taloustieteelle.
Taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa kirjassaan Microeconomics että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa perinteelliselle (uusklassiselle) taloustieteelle. Miksi ihmiset jatkuvasti osallistuvat julkishyödykkeiden tuottamiseen (esimerkiksi talkoisiin), vaikka Homo Economicus -teorian mukaan näin ei pitäisi olla ?
Behavioristiselle taloustieteelle julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen ei ole ongelma: Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan moraalin tunteisiin kuten häpeän ja syyllisyyden tunteeseen. Ultimaattinen (evolutiivinen) selitys löytyy ryhmävalinnasta ja geeni-kulttuuri-koevoluutiosta.
Evoluutioteoriaan työnsä perustavat kulttuuriantropologit Joe ja Natalie Heinrich kirjassaan Why People Co-operate painottavat altruistisen rangaistuksen ja moraalisten tunteiden merkitystä ihmisen yhteistyölle.
Kun otan Ruukinmatruunan tässä silmätikukseni, koen tiettyä häpeän tunnetta. Ehkä tulkitsen hänen puheitaan hiukan kuin piru raamattua. En oikein usko - sen verran kiihkoisesti hän ottaa - monen muun liberaalin lailla - prostituoidun uudeksi uljaaksi ihanneyksilökseen.
Voisin uskoa että Huxleyn Uuden Uljaan Maailman häpeämättömyyden ideaali toteutuisikin prostituoiduissa kuten Ruukinmatruuna väittää ellei heidän "ammattinsa" vaatisi aika usein heroiinia vastavoimaksi häpeälle.
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
Suomenruotsalaiset - hurrarna
Suur-Helsingissä sijaitsevassa taloyhtiössämme asuu arviolta 80 aikuista ja 15 lasta ja nuorta. Aikuisista arviolta 10 on ruotsinkielisiä ja lapsista kaksi.
Kerran keväällä ja kerran syksyllä järjestettäviin talkoisiin osallistuu arviolta 15-30 aikuista joista ruotsinkielisiä 8-10.
Kerran keväällä ja kerran syksyllä järjestettäviin talkoisiin osallistuu arviolta 15-30 aikuista joista ruotsinkielisiä 8-10.
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Reiluus
Ruukinmatruuna väitti jonkin aikaa sitten muuten loistavassa postauksessaan että reiluus on realiteettien edessä vain tyhjä iskusana ilman substanssia.
Ihminen ajaa tämän teorian mukaan egoistisesti omaa etuaan egoistien täyttämässä maailmassa, taipuu vahvemman edessä ja polkee heikompaansa. Tämä perinteisten taloustieteilijöiden ja liberaalien perusoletus - voisi ehkä jopa sanoa haave pahasta maailmasta - on se teoria, johon perustuu Macchiavellin ajattelu ja Suomen sodanjälkeinen ulkopolitiikka. Paasikivi ja Kekkonen olivat Macchiavellin oppilaita.
En kiistä etteikö Paasikivi ollut suuri valtiomies. Siinä kontekstissa jossa Suomi toimi vuonna 1946 - 1956 reiluudella ja hyvällä tahdolla ei ollut paljon tilausta. Eikä ollut Kekkosenkaan aikaan.
Mutta väitteet, että
reiluudella ei ole mitään paikkaa maailmassa
ja että
ihminen pärjää aina parhaiten kun taipuu (väki)vallan edessä
eivät päde yleisesti. Eivät aina eivätkä kaikkialla. Toki joskus (usein) ja jossain.
Sekä laboratoriotilanteessa että todellisuudessa ihmiset jakavat resursseja toisilleen vaikka heillä ei olisi siihen mitään pakkoa eivätkä he saisi siitä mitään etua. Samoin ihmiset edellyttävät toisilta ihmisiltä oikeudenmukaisuutta ja reiluutta.
Ihmiset rankaisevat pahan tekijöitä jopa silloin kun pahuus ei kohdistuu heihin itseensä. Ihmiset puolustautuvat vääryyttä vastaan ja kostavat heihin kohdistuvan vääryyden, vaikka väärintekijä olisi heitä monin verroin vahvempi ja jopa tuhoaisi heidät. Ihmiset tietävät että heitä rangaistaan, jos he toimivat epäreilusti, vaikka rankaisijalle olisi siitä oleellista haittaa
Rationaalinen ihminen ottaa ihmisten luontaisen reiluuden ja kunnian tunnon huomioon:
Rationaalinen työnantaja tietää, ettei hän voi maksaa kahdelle ihmiselle A ja B jatkuvasti samaa palkkaa, jos A tekee paljon enemmän työtä kuin B. Tai voi, mutta seurauksena on työyhteisön ilmapiirin tulehtuminen.
Mm. behavioristinen taloustieteilijä Ernst Fehr on tutkinut reiluutta.
Reiluutta tutkitaan laboratorio-oloissa mm. panemalla joukko ihmisiä pelaamaan ns. ultimatum-peliä:
Ultimatum-pelissä on kaksi pelaaja A ja B jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä A ja toisena B. A saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja B:n kesken niin että A saa 1000-x euroa ja B x euroa. B joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy A saa 1000-x euroa ja B x euroa.
Taloustieteen mukaan B:n pitäisi hyväksyä jokainen tarjous x > 0. Lisäksi A tietää B:n olevan rationaalinen ja hyväksyvän kaikki tarjoukset, joten A maksimoi voittonsa antamalla pienimmän mahdollisimman summan (1 penniä) jonka B hyväksyy.
Todellisuudessa näin ei käy, vaikka A ja B pelaisivat vain kerran, A ja B eivät tuntisi toisiaan eivätkä edes näkisi toisiaan: Jos A tarjoaa liian vähän, B hylkää tarjouksen. A tietää tämän ja kulttuurista riippuen tarjoaa keskimäärin noin 300-400 euroa. Joissain kulttuureissa A tarjoaa keskimäärin jopa 600 euroa ja B hylkää lähes säännöllisesti A:n tarjouksen kun A tarjoaa alle 500 euroa !
B selvästi edellyttää tiettyä reiluutta ja A tietää tämän.
Muutetaanpa peliä vielä hieman. Sen sijaan että B kykenisi hyväksymään tai hylkäämään tarjouksen B:n on pakko hyväksyä tarjous aina. A:n tarjoama rahasumma x laskee tällöin oleellisesti harvoin kuitenkaan nollaan asti. Tätä peliä kutsutaan Diktaattori-peliksi.
Nyt peliin tuodaan kolmas osapuoli C, jolle annetaan 500 euroa ja oikeus rangaista A:ta. Rangaistus tapahtuu niin että C saa riistää A:lta osan A:n saamasta voitosta 1000-x, mutta C joutuu itse maksamaan tästä oikeudesta. Jos C riistää A:lta y euroa - raha pannaan kokonaan sivuun - C joutuu maksamaan rankaisuoikeudesta y/2 euroa.
Monet henkilöt ovat C:n roolissa valmiita luopumaan esimerkiksi kolmanneksesta omasta rahastaan voidakseen rangaista A:ta, kun A tarjoaa B:lle hyvin pienen rahasumman x.
Laboratoriokokeet on suoritettu niin että raha on todellista ja että rahasumma on merkittävä verrattuna koehenkilöiden normaaliin tulotasoon. Esimerkiksi niin että 1000 euroa vastaa koehenkilön kahden kuukauden palkkaan.
Fehrin et al tutkimukset osoittavat että ihmisellä on taipumus reiluuteen ja taipumus edellyttää muilta ihmisiltä reiluutta. Ihmiset rankaisevat toisia jotka eivät noudata reiluutta. Ihmiset myös tietävät varautua tällaisiin rangaistuksiin.
Toinen tavallaan hyvin erilainen ilmiö kuin reiluus on kunniankulttuuri. Myös kunniankulttuuri panee ihmisen käyttäytymään vastoin "rationaalisuusoletusta". Mutta palaan siihen aiheeseen toisessa postauksessa.
Ihminen ajaa tämän teorian mukaan egoistisesti omaa etuaan egoistien täyttämässä maailmassa, taipuu vahvemman edessä ja polkee heikompaansa. Tämä perinteisten taloustieteilijöiden ja liberaalien perusoletus - voisi ehkä jopa sanoa haave pahasta maailmasta - on se teoria, johon perustuu Macchiavellin ajattelu ja Suomen sodanjälkeinen ulkopolitiikka. Paasikivi ja Kekkonen olivat Macchiavellin oppilaita.
En kiistä etteikö Paasikivi ollut suuri valtiomies. Siinä kontekstissa jossa Suomi toimi vuonna 1946 - 1956 reiluudella ja hyvällä tahdolla ei ollut paljon tilausta. Eikä ollut Kekkosenkaan aikaan.
Mutta väitteet, että
reiluudella ei ole mitään paikkaa maailmassa
ja että
ihminen pärjää aina parhaiten kun taipuu (väki)vallan edessä
eivät päde yleisesti. Eivät aina eivätkä kaikkialla. Toki joskus (usein) ja jossain.
Sekä laboratoriotilanteessa että todellisuudessa ihmiset jakavat resursseja toisilleen vaikka heillä ei olisi siihen mitään pakkoa eivätkä he saisi siitä mitään etua. Samoin ihmiset edellyttävät toisilta ihmisiltä oikeudenmukaisuutta ja reiluutta.
Ihmiset rankaisevat pahan tekijöitä jopa silloin kun pahuus ei kohdistuu heihin itseensä. Ihmiset puolustautuvat vääryyttä vastaan ja kostavat heihin kohdistuvan vääryyden, vaikka väärintekijä olisi heitä monin verroin vahvempi ja jopa tuhoaisi heidät. Ihmiset tietävät että heitä rangaistaan, jos he toimivat epäreilusti, vaikka rankaisijalle olisi siitä oleellista haittaa
Rationaalinen ihminen ottaa ihmisten luontaisen reiluuden ja kunnian tunnon huomioon:
Rationaalinen työnantaja tietää, ettei hän voi maksaa kahdelle ihmiselle A ja B jatkuvasti samaa palkkaa, jos A tekee paljon enemmän työtä kuin B. Tai voi, mutta seurauksena on työyhteisön ilmapiirin tulehtuminen.
Mm. behavioristinen taloustieteilijä Ernst Fehr on tutkinut reiluutta.
Reiluutta tutkitaan laboratorio-oloissa mm. panemalla joukko ihmisiä pelaamaan ns. ultimatum-peliä:
Ultimatum-pelissä on kaksi pelaaja A ja B jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä A ja toisena B. A saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja B:n kesken niin että A saa 1000-x euroa ja B x euroa. B joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy A saa 1000-x euroa ja B x euroa.
Taloustieteen mukaan B:n pitäisi hyväksyä jokainen tarjous x > 0. Lisäksi A tietää B:n olevan rationaalinen ja hyväksyvän kaikki tarjoukset, joten A maksimoi voittonsa antamalla pienimmän mahdollisimman summan (1 penniä) jonka B hyväksyy.
Todellisuudessa näin ei käy, vaikka A ja B pelaisivat vain kerran, A ja B eivät tuntisi toisiaan eivätkä edes näkisi toisiaan: Jos A tarjoaa liian vähän, B hylkää tarjouksen. A tietää tämän ja kulttuurista riippuen tarjoaa keskimäärin noin 300-400 euroa. Joissain kulttuureissa A tarjoaa keskimäärin jopa 600 euroa ja B hylkää lähes säännöllisesti A:n tarjouksen kun A tarjoaa alle 500 euroa !
B selvästi edellyttää tiettyä reiluutta ja A tietää tämän.
Muutetaanpa peliä vielä hieman. Sen sijaan että B kykenisi hyväksymään tai hylkäämään tarjouksen B:n on pakko hyväksyä tarjous aina. A:n tarjoama rahasumma x laskee tällöin oleellisesti harvoin kuitenkaan nollaan asti. Tätä peliä kutsutaan Diktaattori-peliksi.
Nyt peliin tuodaan kolmas osapuoli C, jolle annetaan 500 euroa ja oikeus rangaista A:ta. Rangaistus tapahtuu niin että C saa riistää A:lta osan A:n saamasta voitosta 1000-x, mutta C joutuu itse maksamaan tästä oikeudesta. Jos C riistää A:lta y euroa - raha pannaan kokonaan sivuun - C joutuu maksamaan rankaisuoikeudesta y/2 euroa.
Monet henkilöt ovat C:n roolissa valmiita luopumaan esimerkiksi kolmanneksesta omasta rahastaan voidakseen rangaista A:ta, kun A tarjoaa B:lle hyvin pienen rahasumman x.
Laboratoriokokeet on suoritettu niin että raha on todellista ja että rahasumma on merkittävä verrattuna koehenkilöiden normaaliin tulotasoon. Esimerkiksi niin että 1000 euroa vastaa koehenkilön kahden kuukauden palkkaan.
Fehrin et al tutkimukset osoittavat että ihmisellä on taipumus reiluuteen ja taipumus edellyttää muilta ihmisiltä reiluutta. Ihmiset rankaisevat toisia jotka eivät noudata reiluutta. Ihmiset myös tietävät varautua tällaisiin rangaistuksiin.
Toinen tavallaan hyvin erilainen ilmiö kuin reiluus on kunniankulttuuri. Myös kunniankulttuuri panee ihmisen käyttäytymään vastoin "rationaalisuusoletusta". Mutta palaan siihen aiheeseen toisessa postauksessa.
tiistaina, lokakuuta 23, 2007
Pascal Boyerin kirja suomeksi
Kognitiivisen uskontotieteilijän Pascal Boyerin kirja Religion Explained on julkaistu suomeksi nimellä Ja ihminen loi jumalat. Kääntäjä on Tiina Arppe ja kustantaja on WSOY. Boyerin suomalainen kollega uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen on kirjoittanut esipuheen kirjaan.
En tunne kognitiotiedettä kovinkaan hyvin, enkä ota kantaa Boyerin teoriaan. Mutta ainakin lukuelämyksenä kirja on minusta todella huikea. Katso adlibrisin mainos kirjasta. Kirja on saatavilla myös Akateemisesta.
Parasta kirjassa on että se ei ota kantaa puuduttavaan keskusteluun Jumalan olemassaolosta puoleen eikä toiseen.
Kimmo Ketola kehuu kirjaa Tieteessä tapahtuu lehdessä.
En tunne kognitiotiedettä kovinkaan hyvin, enkä ota kantaa Boyerin teoriaan. Mutta ainakin lukuelämyksenä kirja on minusta todella huikea. Katso adlibrisin mainos kirjasta. Kirja on saatavilla myös Akateemisesta.
Parasta kirjassa on että se ei ota kantaa puuduttavaan keskusteluun Jumalan olemassaolosta puoleen eikä toiseen.
Kimmo Ketola kehuu kirjaa Tieteessä tapahtuu lehdessä.
Eskolan kirjan arvostelu
Lukekaapa vielä Jukka Tarkan varsin myönteinen arvostelu Seikko Eskolan kirjasta jatkona edelliseen postaukseeni.
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Professori Eskola: sekularismi taannuttaa Euroopan
Professori Seikko Eskola kirjoittaa tänään ilmestyneessä Kanavassa sekularisaation epäonnistumisesta.
Ainoa maanosa jossa sekularisaatio on onnistunut on Länsi-Eurooppa: Venäjällä, Kiinassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä uskonto on päinvastoin vahvistamut asemaansa. Uskonnon asema vahvistuu myös politiikassa.
Referoin Eskolan pääväitteitä alla:
1. USA:ssa 95 prosenttia kansasta uskoo Jumalaan ja ns. uudesti syntyneitten kristittyjen osuus on 39 prosenttia väestöstä. Amerikkalaisten kristittyjen fundamentalistien koulutustaso on korkea, eikä väite fundamentalisteista köyhinä epäonnistujina päde.
2. The Economist lehteä lainaava Eskola väittää helluntailaisuuden olevan maailman nopeiten leviävä uskonnollinen liike. Helluntailaisia on nykyään 500 miljoonaa. Helluntailaisia ja muita karismaatikkoja on puolet Brasilian ja Kenian väestöstä.
3. Uskontososiologi Peter L. berger on todennut että parhaiten modernisoituvassa maailmassa pärjäävät voimakkaimmin sekularisaatiota vastustavat fundamentalistiset ja karismaattiset kirkot.
4. Vaikka Huntingtonin teoria sivilisaatioiden törmäyksestä ei yleisesti pädekään, islamin ja lännen välisiä suhteita se kuvaa hyvin. Radikaali islam on nimenomaan maallistuneen länsimaisuuden vastainen liike. Pyhää sotaa käydään Eskolan mukaan koko jumalankieltävää länttä vastaan.
5. Maallistuminen on Euroopalle jo taakka. Osa islamilaisesta terrorista selittyy vastareaktiona Euroopan maallistumista ja materialismia vastaan.
6. Islamin ja lännen ristiriita ei ole islamin ja kristinuskon välinen konflikti, vaan läntisen kevytmieliseksi koetun elämäntavan - johon kuuluu kaupallisuus, sananvapaus, naisten vapaus ja yliseksuaalisuus - ja islamin välinen konflikti.
7. Islamistit haluavat saavuttaa autonomian Euroopan muslimiyhteisölle ja toteuttaa oman yhteisönsä sisällä shariaa. Intiassahan tämä on jo onnistunut.
8. Kulttuurirelativismissaan ja suvaitsevaisuudessaan länsi ei pärjää islamille. Muslimit eivät anna missään periksi - länsi melkein kaikessa.
9. Demokratiaan islamistit suhtautuvat kuten Hitler - otetaan sen avulla valta ja tuhotaan demokratia.
10. Eskola painottaa demografiaa ja huomauttaa että Euroopassa voi hyvinkin olla muslimienemmistö vuosisadan lopussa. Tilanne on vakava - amerikkalainen teologi George Weigel puhuu Euroopan itsemurhasta. Taloushistorioitsija Ferguson vertaa Euroopan väestökehitystä mustaan surmaan.
11. Hyvinvointiyhteiskunta on ulkoistaessaan hoivan yhteiskunnalle luonut vain itsestään kiinnostuneen ihmisen. Veltto ja lasten synnyttämistä välttävä eurooppalainen on synnyttänyt taantuvan Euroopan.
Suomi on kehittymässä alkoholin suurkulutuksen takia nimenomaan tämän vanhainkodin sairasosastoksi.
12. Sekularisaatio ei leviä Euroopasta muualle, koska vanhainkodit eivät levitä innovaatiota minnekään.
Olen samaa mieltä Eskolan kanssa erityisesti siinä, että Euroopan sekulaari hedonismi taannuttaa ja mädättää Euroopan. Lopulta Eurooppa taantuu niin, että islam tuhoaa loputkin siitä Euroopasta, jonka tunnemme.
Mutta silloinkaan ei voi todellisuudessa sanoa islamin tuhonneen Euroopan. Euroopa tuhoaa itsensä.
Uskon että Euroopan voi pelastaa vain konservatiivinen vallankumous - tai ehkä syvä lama - mitä jyrkempi sen parempi. Muistan miten ylpeä olin Euroopasta 90-luvun alussa kun Viro, Puola ja Tsekkoslovakia vapautuivat kommunismista. Siitä ylpeydestä ei ole paljoa jäljellä.
Eskolan oma johtopäätös ja suositus jää sen sijaan hiukan ilmaan: hän toteaa ympäripyöreästi että suhteitten hoito islamiin ja islamilaisiin maihin on mitä tärkein asia. Eskola tuntuu vielä toivovan, että asiat ovat korjattavissa kunhan
uskonnon ja erityisesti islamin rooli ymmärretään.
(Lähde: Seikko Eskola, sekularisaatio, uskonto ja politiikka, Kanava, 8/2007.)
Ainoa maanosa jossa sekularisaatio on onnistunut on Länsi-Eurooppa: Venäjällä, Kiinassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä uskonto on päinvastoin vahvistamut asemaansa. Uskonnon asema vahvistuu myös politiikassa.
Referoin Eskolan pääväitteitä alla:
1. USA:ssa 95 prosenttia kansasta uskoo Jumalaan ja ns. uudesti syntyneitten kristittyjen osuus on 39 prosenttia väestöstä. Amerikkalaisten kristittyjen fundamentalistien koulutustaso on korkea, eikä väite fundamentalisteista köyhinä epäonnistujina päde.
2. The Economist lehteä lainaava Eskola väittää helluntailaisuuden olevan maailman nopeiten leviävä uskonnollinen liike. Helluntailaisia on nykyään 500 miljoonaa. Helluntailaisia ja muita karismaatikkoja on puolet Brasilian ja Kenian väestöstä.
3. Uskontososiologi Peter L. berger on todennut että parhaiten modernisoituvassa maailmassa pärjäävät voimakkaimmin sekularisaatiota vastustavat fundamentalistiset ja karismaattiset kirkot.
4. Vaikka Huntingtonin teoria sivilisaatioiden törmäyksestä ei yleisesti pädekään, islamin ja lännen välisiä suhteita se kuvaa hyvin. Radikaali islam on nimenomaan maallistuneen länsimaisuuden vastainen liike. Pyhää sotaa käydään Eskolan mukaan koko jumalankieltävää länttä vastaan.
5. Maallistuminen on Euroopalle jo taakka. Osa islamilaisesta terrorista selittyy vastareaktiona Euroopan maallistumista ja materialismia vastaan.
6. Islamin ja lännen ristiriita ei ole islamin ja kristinuskon välinen konflikti, vaan läntisen kevytmieliseksi koetun elämäntavan - johon kuuluu kaupallisuus, sananvapaus, naisten vapaus ja yliseksuaalisuus - ja islamin välinen konflikti.
7. Islamistit haluavat saavuttaa autonomian Euroopan muslimiyhteisölle ja toteuttaa oman yhteisönsä sisällä shariaa. Intiassahan tämä on jo onnistunut.
8. Kulttuurirelativismissaan ja suvaitsevaisuudessaan länsi ei pärjää islamille. Muslimit eivät anna missään periksi - länsi melkein kaikessa.
9. Demokratiaan islamistit suhtautuvat kuten Hitler - otetaan sen avulla valta ja tuhotaan demokratia.
10. Eskola painottaa demografiaa ja huomauttaa että Euroopassa voi hyvinkin olla muslimienemmistö vuosisadan lopussa. Tilanne on vakava - amerikkalainen teologi George Weigel puhuu Euroopan itsemurhasta. Taloushistorioitsija Ferguson vertaa Euroopan väestökehitystä mustaan surmaan.
11. Hyvinvointiyhteiskunta on ulkoistaessaan hoivan yhteiskunnalle luonut vain itsestään kiinnostuneen ihmisen. Veltto ja lasten synnyttämistä välttävä eurooppalainen on synnyttänyt taantuvan Euroopan.
Suomi on kehittymässä alkoholin suurkulutuksen takia nimenomaan tämän vanhainkodin sairasosastoksi.
12. Sekularisaatio ei leviä Euroopasta muualle, koska vanhainkodit eivät levitä innovaatiota minnekään.
Olen samaa mieltä Eskolan kanssa erityisesti siinä, että Euroopan sekulaari hedonismi taannuttaa ja mädättää Euroopan. Lopulta Eurooppa taantuu niin, että islam tuhoaa loputkin siitä Euroopasta, jonka tunnemme.
Mutta silloinkaan ei voi todellisuudessa sanoa islamin tuhonneen Euroopan. Euroopa tuhoaa itsensä.
Uskon että Euroopan voi pelastaa vain konservatiivinen vallankumous - tai ehkä syvä lama - mitä jyrkempi sen parempi. Muistan miten ylpeä olin Euroopasta 90-luvun alussa kun Viro, Puola ja Tsekkoslovakia vapautuivat kommunismista. Siitä ylpeydestä ei ole paljoa jäljellä.
Eskolan oma johtopäätös ja suositus jää sen sijaan hiukan ilmaan: hän toteaa ympäripyöreästi että suhteitten hoito islamiin ja islamilaisiin maihin on mitä tärkein asia. Eskola tuntuu vielä toivovan, että asiat ovat korjattavissa kunhan
uskonnon ja erityisesti islamin rooli ymmärretään.
(Lähde: Seikko Eskola, sekularisaatio, uskonto ja politiikka, Kanava, 8/2007.)
sunnuntai, lokakuuta 21, 2007
Yhteistyön romahtaminen
Yhteistyö romahtaa varmimmin, mikäli suuri joukko ihmisiä alkaa auttaa toisia ihmisiä vaatimatta vastavuoroisuutta, toteaa kulttuuriantropologit Joe ja Natalie Henrich uudessa yhteistyötä käsittelevässä kirjassaan Why People Cooperate.
Toisin sanoen jos yhteisössä on vain kahta ihmistyyppiä A ja B joista A auttaa kaikkia ja B pettää kaikkia paitsi ehkä omia lapsiaan, Henrichin mukaan ihmistyyppi B pääsee hyötymään tilanteesta ja ihmistyyppi B lisääntyy nopeasti ihmistyypin A kustanuksella.
Taloustieteilijä Samuel Bowles kutsuu ihmistyyppiä A pyhimykseksi. Pyhimykselle on tyypillistä mm., että hänen mielestään rangaistukset eivät auta vaan pahat ihmiset muuttuvat hyviksi lempeydellä ja rakkaudelle.
Termi pyhimys on ehkä hieman harhaanjohtava. Kysymys on siis todellisuudessa eräänlaisesta vapaamatkustajasta. Siis henkilöstä joka ei suostu osallistumaan rikollisten rankaisemiseen ja jopa kiistää rikollisten rankaisemisen arvon.
Rikollisten rankaiseminen (=lain ja järjestyksen ylläpito) on taloustieteen terminologiaa käyttäen siis julkishyödyke ja sen tuottamisesta kieltäytyjä (pyhimis) on vapaamatkustaja:
Jos suuri osa ihmisistä - ihmistyyppi C - osallistuu rikollisten (ihmistyyppi B) rankaisemiseen, ihmistyyppi B pysyy kyllä aisoissa, mutta koska ihmistyyppi A ei osallistu rankaisemiseen, A taas lisääntyy ihmistyypin C kustannuksella. Kun ihmistyyppin C osuus sitten on alentunut tarpeeksi ihmistyyppiin A verrattuna, ihmistyyppi B alkaa hyötyä siitä ettei häntä rankaista mistään. Yhteistyö romahtaa.
Perinteisempää terminologiaa käyttäen pyhimys on siis pahimman sortin veneenkeikuttaja.
Toisin sanoen jos yhteisössä on vain kahta ihmistyyppiä A ja B joista A auttaa kaikkia ja B pettää kaikkia paitsi ehkä omia lapsiaan, Henrichin mukaan ihmistyyppi B pääsee hyötymään tilanteesta ja ihmistyyppi B lisääntyy nopeasti ihmistyypin A kustanuksella.
Taloustieteilijä Samuel Bowles kutsuu ihmistyyppiä A pyhimykseksi. Pyhimykselle on tyypillistä mm., että hänen mielestään rangaistukset eivät auta vaan pahat ihmiset muuttuvat hyviksi lempeydellä ja rakkaudelle.
Termi pyhimys on ehkä hieman harhaanjohtava. Kysymys on siis todellisuudessa eräänlaisesta vapaamatkustajasta. Siis henkilöstä joka ei suostu osallistumaan rikollisten rankaisemiseen ja jopa kiistää rikollisten rankaisemisen arvon.
Rikollisten rankaiseminen (=lain ja järjestyksen ylläpito) on taloustieteen terminologiaa käyttäen siis julkishyödyke ja sen tuottamisesta kieltäytyjä (pyhimis) on vapaamatkustaja:
Jos suuri osa ihmisistä - ihmistyyppi C - osallistuu rikollisten (ihmistyyppi B) rankaisemiseen, ihmistyyppi B pysyy kyllä aisoissa, mutta koska ihmistyyppi A ei osallistu rankaisemiseen, A taas lisääntyy ihmistyypin C kustannuksella. Kun ihmistyyppin C osuus sitten on alentunut tarpeeksi ihmistyyppiin A verrattuna, ihmistyyppi B alkaa hyötyä siitä ettei häntä rankaista mistään. Yhteistyö romahtaa.
Perinteisempää terminologiaa käyttäen pyhimys on siis pahimman sortin veneenkeikuttaja.
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
Rotujen segregaatio
Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.
Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.
Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:
Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.
Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.
UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.
En väitä, että asia näin varmasti on. Sailerin teoriaa on tässä vaiheessa pidettävä hypoteesina. Toisaalta Sailerin ajatus on kuitenkin täysin linjassa kulttuurievoluution kanssa: Ihmiset imitoivat nimenomaan oman ryhmänsä jäseniä. Mitä suurempi ero kahden kulttuurisen ryhmän A ja B välillä on, sitä vähemmän ryhmän A jäsenet imitoivat ryhmän B jäseniä. Koska UK:ssa musta ja valkoinen alaluokka elävät useammin samoila alueilla ja seurustelevat keskenään, valkoinen alaluokka imitoi mustan alaluokan tapoja.
Sääli vain, että imitointi ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tuntuu nimenomaan kohdistuvan mustiin, eikä niinkään intialaisiin tai kiinalaisiin !
Segregaatio saattaa siis olla positiivinen asia ryhmän A kannalta, jos:
1. segregaatio luo ryhmälle A identiteetin "emme ole samanlaisia kuin ryhmä B"
2. ryhmä B on rikollisuuteen taipuvainen ryhmä.
Segregaatiosta on toki muutakin hyötyä - toki myös paljon haittaa:
1. Jos ulkopuoliset käsittelevät ryhmän A jäseniä ensi sijassa ryhmän A jäseninä eikä yksilöinä, ryhmän A kannattaa huolehtia siitä, että yksittäinen ryhmän A jäsen ei pilaa ryhmän A mainetta ryhmän C silmissä. Jolloin ryhmä ratkaisee sisäiset ongelmansa itse.
Kääntöpuoli on se, että vaikka haluaisitkin nousta oman (alhaisen statuksen) ryhmäsi yläpuolelle - esimerkkinä mustalainen joka haluaa opiskella - sinua käsitellään edelleen vain ryhmäsi jäsenenä.
2. Luottamustaso lähiön sisällä on suurempi kun lähiö on etnisesti puhdas kuten Putnam osoitti.
Tämän postauksen innnoitti tämä kalina.
Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.
Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:
Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.
Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.
UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.
En väitä, että asia näin varmasti on. Sailerin teoriaa on tässä vaiheessa pidettävä hypoteesina. Toisaalta Sailerin ajatus on kuitenkin täysin linjassa kulttuurievoluution kanssa: Ihmiset imitoivat nimenomaan oman ryhmänsä jäseniä. Mitä suurempi ero kahden kulttuurisen ryhmän A ja B välillä on, sitä vähemmän ryhmän A jäsenet imitoivat ryhmän B jäseniä. Koska UK:ssa musta ja valkoinen alaluokka elävät useammin samoila alueilla ja seurustelevat keskenään, valkoinen alaluokka imitoi mustan alaluokan tapoja.
Sääli vain, että imitointi ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tuntuu nimenomaan kohdistuvan mustiin, eikä niinkään intialaisiin tai kiinalaisiin !
Segregaatio saattaa siis olla positiivinen asia ryhmän A kannalta, jos:
1. segregaatio luo ryhmälle A identiteetin "emme ole samanlaisia kuin ryhmä B"
2. ryhmä B on rikollisuuteen taipuvainen ryhmä.
Segregaatiosta on toki muutakin hyötyä - toki myös paljon haittaa:
1. Jos ulkopuoliset käsittelevät ryhmän A jäseniä ensi sijassa ryhmän A jäseninä eikä yksilöinä, ryhmän A kannattaa huolehtia siitä, että yksittäinen ryhmän A jäsen ei pilaa ryhmän A mainetta ryhmän C silmissä. Jolloin ryhmä ratkaisee sisäiset ongelmansa itse.
Kääntöpuoli on se, että vaikka haluaisitkin nousta oman (alhaisen statuksen) ryhmäsi yläpuolelle - esimerkkinä mustalainen joka haluaa opiskella - sinua käsitellään edelleen vain ryhmäsi jäsenenä.
2. Luottamustaso lähiön sisällä on suurempi kun lähiö on etnisesti puhdas kuten Putnam osoitti.
Tämän postauksen innnoitti tämä kalina.
perjantaina, lokakuuta 19, 2007
Laillisuus, moraali vai kunnia
Turun Mikaelin seurakunta piilottelee kurdipakolaista, jolla ei ole oleskelulupaa Suomessa. Seurakunta toimii lain vastaisesti mutta noudattaa omasta mielestään kristillistä moraalia.
Kurdimies tappaa tyttärensä, joka on mennyt ruotsalaisen miehen kanssa yhteen, koska tytön teko rikkoo miehen käsityksen mukaan suvun kunniaa.
Suomalainen mies tuomitaan menettämään lastensa tapaamisoikeus - omasta mielestään ilman todellista syytä. Mm. Takkiraudan mukaan miehen on taivuttava oikeuden päätökseen, koska ei muuta voi (=uskalla).
Mutta toimiiko suomalainen mies moraalisesti oikein, kun hän alistuu päätökseen, joka riistää hänen lapsiltaan isän ? Voimmeko arvostaa häntä vai menettääkö hän kunniansa meidän silmissämme ?
Omasta mielestäni koko Suomen kansa saa häpeää nössöistä, jotka taipuvat tuollaisissa tilanteissa. Joku voi sanoa, että ehkä mies todellisuudessa oli kelvoton isä tai hän ei välitä lapsistaan tarpeeksi että viitsisi taistella. Ehkä, mutta silloin hänen häpeänsä on vielä suurempi.
Mutta unohdettakoon minun mielipiteeni. Yleinen kysymys kuuluu, onko miehen toimittava laillisuuden, moraalin vai kunniansa vaatimalla tavalla ?
Yleisesti ottaen laillisuus on hyvä kriteeri, kun laki ei ole mielivaltainen vaan linjassa kansakokonaisuuden moraalin ja edun kanssa. Lisäksi pitää olla olemassa vahva koneisto (uskonto, poliisi, kirkko tai Neighborhood Watch) joka ylläpitää lakia. Elleivät edellytykset toteudu, laillisuus murtuu.
Kurdimies tappaa tyttärensä, joka on mennyt ruotsalaisen miehen kanssa yhteen, koska tytön teko rikkoo miehen käsityksen mukaan suvun kunniaa.
Suomalainen mies tuomitaan menettämään lastensa tapaamisoikeus - omasta mielestään ilman todellista syytä. Mm. Takkiraudan mukaan miehen on taivuttava oikeuden päätökseen, koska ei muuta voi (=uskalla).
Mutta toimiiko suomalainen mies moraalisesti oikein, kun hän alistuu päätökseen, joka riistää hänen lapsiltaan isän ? Voimmeko arvostaa häntä vai menettääkö hän kunniansa meidän silmissämme ?
Omasta mielestäni koko Suomen kansa saa häpeää nössöistä, jotka taipuvat tuollaisissa tilanteissa. Joku voi sanoa, että ehkä mies todellisuudessa oli kelvoton isä tai hän ei välitä lapsistaan tarpeeksi että viitsisi taistella. Ehkä, mutta silloin hänen häpeänsä on vielä suurempi.
Mutta unohdettakoon minun mielipiteeni. Yleinen kysymys kuuluu, onko miehen toimittava laillisuuden, moraalin vai kunniansa vaatimalla tavalla ?
Yleisesti ottaen laillisuus on hyvä kriteeri, kun laki ei ole mielivaltainen vaan linjassa kansakokonaisuuden moraalin ja edun kanssa. Lisäksi pitää olla olemassa vahva koneisto (uskonto, poliisi, kirkko tai Neighborhood Watch) joka ylläpitää lakia. Elleivät edellytykset toteudu, laillisuus murtuu.
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Vastoinkäymiset ja sosiaalinen pääoma
Suomessa puhutaan usein talvisodan hengestä - miten Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen vuonna 1939 aiheutti ennennäkemättömän yhteishengen kasvun.
Vastoinkäymiset vahvistavat tiettyyn rajaan asti sosiaalista pääomaa. Äärimmäiset vastoinkäymiset - kuten juutalaisten joutuminen Auschwitziin tai inkeriläisten kansanmurha Venäjällä - saattavat toki jo sitten olla niin kovia vastoinkäymisiä, että ne murtavat kansan selkärangan. Natsit onnistuivat lisäksi hajota ja hallitse -tekniikalla panemaan veljen veljeä vastaan - antamalla kurinpidon keskitysleireillä juutalaisille "poliiseille".
Irtisanomisuhanalaiset työntekijät saattavat hekin asettua toinen toistaan vastaan, kun kisaillaan siitä kuka ensin joutuu ulos. Toisaalta uhka - ja varsinkin uhan toteutuminen - saattavat myös vahvistaa sosiaalisten verkkojen merkitystä (sosiaalista pääomaa). Kun työpaikka menee tai on uhan alla, on tärkeää käyttää sosiaalisia verkkoja uuden työpaikan haussa.
Se, että uhka lisää sosiaalista verkottumista selittyy evolutiivisesti varmasti sillä että sosiaalisia verkkoja tarvitaan enemmän kun uhka on päällä.
Sosiaaliset tunteet ovat kuitenkin useimmiten aitoja eivätkä laskelmoivia. Uhkan tunne laukaisee halun ottaa yhteyden vanhoihin ystäviin tai työtovereihin. Ihmisen sosiaalipsykologia on niin rakennettu. Se, että yhteenotto voi poikia vaikka uuden työpaikan, on usein pelkkä yhteydenoton sivuvaikutus.
Tämä tuli mieleen vanhojen työkavereitten aktivoitumisesta lähettämään kutsuja linkedin verkkoon ja muista yhteydenotoista.
Vastoinkäymiset vahvistavat tiettyyn rajaan asti sosiaalista pääomaa. Äärimmäiset vastoinkäymiset - kuten juutalaisten joutuminen Auschwitziin tai inkeriläisten kansanmurha Venäjällä - saattavat toki jo sitten olla niin kovia vastoinkäymisiä, että ne murtavat kansan selkärangan. Natsit onnistuivat lisäksi hajota ja hallitse -tekniikalla panemaan veljen veljeä vastaan - antamalla kurinpidon keskitysleireillä juutalaisille "poliiseille".
Irtisanomisuhanalaiset työntekijät saattavat hekin asettua toinen toistaan vastaan, kun kisaillaan siitä kuka ensin joutuu ulos. Toisaalta uhka - ja varsinkin uhan toteutuminen - saattavat myös vahvistaa sosiaalisten verkkojen merkitystä (sosiaalista pääomaa). Kun työpaikka menee tai on uhan alla, on tärkeää käyttää sosiaalisia verkkoja uuden työpaikan haussa.
Se, että uhka lisää sosiaalista verkottumista selittyy evolutiivisesti varmasti sillä että sosiaalisia verkkoja tarvitaan enemmän kun uhka on päällä.
Sosiaaliset tunteet ovat kuitenkin useimmiten aitoja eivätkä laskelmoivia. Uhkan tunne laukaisee halun ottaa yhteyden vanhoihin ystäviin tai työtovereihin. Ihmisen sosiaalipsykologia on niin rakennettu. Se, että yhteenotto voi poikia vaikka uuden työpaikan, on usein pelkkä yhteydenoton sivuvaikutus.
Tämä tuli mieleen vanhojen työkavereitten aktivoitumisesta lähettämään kutsuja linkedin verkkoon ja muista yhteydenotoista.
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Yritysjohto ja ahdistus
Moni on ihmetellyt miksi telealalla - esimerkiksi NSN:ssä - yhä on johtotehtävissä miehiä, jolla on monien vuosien takaa optioiden ansiosta niin paljon rahaa, että heillä on sataprosenttinen taloudellinen turva. Ei sellaisilla ihmisillä ole käsittääkseni minkäänlaista hinkua eteenpäin. Ei kunnianhimoa. Eikä ainakaan riskinottokykyä.
Raha aiheuttaa ihmisessä lisäksi sen, että hän luulee olevansa älykäs ja parempi kuin muut, koska hän on saanut jostain rahaa. Lottovoittajatkin alkavat kuvitella olevansa ei vain muita onnekkaampia vaan myös muita fiksumpia. Sitten nämä ihmiset vielä istuvat työpaikan ruokapöydässä keskenään keskustelemassa salkuistaan. Harrastavat sosiaalista verkottumista muitten fiksujen kanssa.
Teleala, joka on valtavassa murroksessa tarvitsee aivan toisenlaisia johtajia. Innovatiivisempia. Spontaanimpia. Ja erityisesti ahdistuneempia - ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä elleivät saa todella jotain aikaiseksi.
Toisaalta - kyllähän rikkaatkin voivat olla innovatiivisia ja itsekriittisiä ja ahdistuneita. Esimerkiksi aidosti uskova yritysjohtaja, joka tietää ettei Jumalansa edessä ole tuhkaa arvokkaampi, ei ehkä yhtä helposti syyllisty ylpeyden ja itsetyytyväisyyden syntiin. Mene tiedä.
Raha aiheuttaa ihmisessä lisäksi sen, että hän luulee olevansa älykäs ja parempi kuin muut, koska hän on saanut jostain rahaa. Lottovoittajatkin alkavat kuvitella olevansa ei vain muita onnekkaampia vaan myös muita fiksumpia. Sitten nämä ihmiset vielä istuvat työpaikan ruokapöydässä keskenään keskustelemassa salkuistaan. Harrastavat sosiaalista verkottumista muitten fiksujen kanssa.
Teleala, joka on valtavassa murroksessa tarvitsee aivan toisenlaisia johtajia. Innovatiivisempia. Spontaanimpia. Ja erityisesti ahdistuneempia - ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä elleivät saa todella jotain aikaiseksi.
Toisaalta - kyllähän rikkaatkin voivat olla innovatiivisia ja itsekriittisiä ja ahdistuneita. Esimerkiksi aidosti uskova yritysjohtaja, joka tietää ettei Jumalansa edessä ole tuhkaa arvokkaampi, ei ehkä yhtä helposti syyllisty ylpeyden ja itsetyytyväisyyden syntiin. Mene tiedä.
tiistaina, lokakuuta 16, 2007
Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään
Like on julkaissut kroaattikirjailija Slavenka Drakulicin kirjan "Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään". Kirja käsittelee aihetta, miksi kunnollisista kroaattipojista tuli kansanmurhaajia. HS:n arvostelun mukaan selitykseksi heitetään vanha kunnon joukkopsykoosi-teoria.
On tärkeää tutkia joukkomurhia ja niihin johtanutta kehitystä, mutta joukkopsykoosi-teoria ei selitä mitään. Se vain antaa ilmiölle nimen.
Kansanmurhan välttäminen edellyttää todellista ymmärrystä ja teoriaa sosiaalisesta identiteetistä. Juutalainen sosiaalipsykologi Henri Tajfel on kuvannut sosiaalisen identiteetin teoriallaan millaiset sosiaaliset tunteet ja millaiset yhteiskunnalliset tilanteet synnyttävät kansanmurhan. Ihminen jakaa Tajfelin mukaan muut ihmiset kahteen ryhmään - omiin ja muihin. Tietyissä tilanteissa muita (ulkoryhmää) aletaan demonisoida - demonisointi johtaa pahimmassa tapauksessa kansanmurhaan. Näin kävi kohtalokkain seurauksin myös Kroatian ja Bosnian muslimeille.
Robert Boyd ja Peter Richersson arvelevat, että taipumus jakaa ihmiset omiin ja muihin - ja kohdistaa muihin erilaista moraalia kuin omiin - on synnynnäinen. Taipumus on syntynyt ihmisen evoluutiossa ryhmävalinnan seurauksena.
Harva eläinlaji itse asiassa edes kykenee joukkomurhaan, koska joukkomurha vaatii pitkälle kehittynyttä yhteistyötä. Vain kaikkein altruistisimmat lajit kuten muurahainen ja ihminen kykenevät sellaiseen yhteistyöhön satojen ja tuhansien yksilöiden kesken, mitä laaja joukkomurha edellyttää. Katso aiempi postaukseni kansanmurhasta julkishyödykkeenä.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka pyrkii aktiivisesti estämään kansanmurhia - perustaa toimintansa Tajfelin teoriaan.
On tärkeää tutkia joukkomurhia ja niihin johtanutta kehitystä, mutta joukkopsykoosi-teoria ei selitä mitään. Se vain antaa ilmiölle nimen.
Kansanmurhan välttäminen edellyttää todellista ymmärrystä ja teoriaa sosiaalisesta identiteetistä. Juutalainen sosiaalipsykologi Henri Tajfel on kuvannut sosiaalisen identiteetin teoriallaan millaiset sosiaaliset tunteet ja millaiset yhteiskunnalliset tilanteet synnyttävät kansanmurhan. Ihminen jakaa Tajfelin mukaan muut ihmiset kahteen ryhmään - omiin ja muihin. Tietyissä tilanteissa muita (ulkoryhmää) aletaan demonisoida - demonisointi johtaa pahimmassa tapauksessa kansanmurhaan. Näin kävi kohtalokkain seurauksin myös Kroatian ja Bosnian muslimeille.
Robert Boyd ja Peter Richersson arvelevat, että taipumus jakaa ihmiset omiin ja muihin - ja kohdistaa muihin erilaista moraalia kuin omiin - on synnynnäinen. Taipumus on syntynyt ihmisen evoluutiossa ryhmävalinnan seurauksena.
Harva eläinlaji itse asiassa edes kykenee joukkomurhaan, koska joukkomurha vaatii pitkälle kehittynyttä yhteistyötä. Vain kaikkein altruistisimmat lajit kuten muurahainen ja ihminen kykenevät sellaiseen yhteistyöhön satojen ja tuhansien yksilöiden kesken, mitä laaja joukkomurha edellyttää. Katso aiempi postaukseni kansanmurhasta julkishyödykkeenä.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka pyrkii aktiivisesti estämään kansanmurhia - perustaa toimintansa Tajfelin teoriaan.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Epämukavuusalue ahdistaa
Vaihdoin työpaikkaa pari kuukautta sitten. Koska alakin vaihtui toiseen oltuani monta vuotta telealalla, joudun oppimaan paljon uutta.
Mutta ennen kaikkea olen menettänyt sen varmuuden ja mukavuuden jonka asiantuntijuus ihmiselle antaa. Epämukavuusalueelle joutuminen ahdistaa minua. Erityisen ahdistavaa oli joutuminen ensi kertaa asiakkaan eteen.
Herännäisyyden perustaja Paavo Ruotsalainen vaati meitä hyväksymään sen että elämme ahdistuksessa. Olemme Murhehuoneen asukkaita. Mutta murhehuoneessa asuminen veisi meiltä järjen ellemme ajoittain saisi kokea Armonvilausta. (Katso körttisanakirja).
Itsetyytyväisyys, jonka jatkuva mukavuusalueella eläminen antaa, tekee ihmisestä kehityskyvyttömän paskan. Kun koko organisaatio, yritys tai kansa elää pitkään hyvinvoinnissa, yhteisö rapautuu itsetyytyväisyyden alla. Esimerkiksi telealalla itsetyytyväisyys sekä nöyryyden ja ahdistuksen puute on yhdessä heikkenevien markkinoiden kanssa johtanut suoranaiseen moraaliseen mädännäisyyteen.
Entinen työtoverini kertoi lapsistaan joista toinen on koko ajan tyytyväinen itseensä, vaikka on saamaton. Se että poika on lisäksi lahjakas vain pahentaa hänen itsetyytyväisyyttään. Toinen lapsista, vaikkakin on työkaverin mukaan hyvä oppilas ja kaunis nuori tyttö, on jatkuvasti tyytymätön itseensä. Työkaveri ihmetteli miten hän saisi poikaansa sitä ahdistusta, jota hänellä itsellään oli tylyn ja itsetuntoa nujertavan kotikasvatuksen takia liiankin kanssa.
Mutta ennen kaikkea olen menettänyt sen varmuuden ja mukavuuden jonka asiantuntijuus ihmiselle antaa. Epämukavuusalueelle joutuminen ahdistaa minua. Erityisen ahdistavaa oli joutuminen ensi kertaa asiakkaan eteen.
Herännäisyyden perustaja Paavo Ruotsalainen vaati meitä hyväksymään sen että elämme ahdistuksessa. Olemme Murhehuoneen asukkaita. Mutta murhehuoneessa asuminen veisi meiltä järjen ellemme ajoittain saisi kokea Armonvilausta. (Katso körttisanakirja).
Itsetyytyväisyys, jonka jatkuva mukavuusalueella eläminen antaa, tekee ihmisestä kehityskyvyttömän paskan. Kun koko organisaatio, yritys tai kansa elää pitkään hyvinvoinnissa, yhteisö rapautuu itsetyytyväisyyden alla. Esimerkiksi telealalla itsetyytyväisyys sekä nöyryyden ja ahdistuksen puute on yhdessä heikkenevien markkinoiden kanssa johtanut suoranaiseen moraaliseen mädännäisyyteen.
Entinen työtoverini kertoi lapsistaan joista toinen on koko ajan tyytyväinen itseensä, vaikka on saamaton. Se että poika on lisäksi lahjakas vain pahentaa hänen itsetyytyväisyyttään. Toinen lapsista, vaikkakin on työkaverin mukaan hyvä oppilas ja kaunis nuori tyttö, on jatkuvasti tyytymätön itseensä. Työkaveri ihmetteli miten hän saisi poikaansa sitä ahdistusta, jota hänellä itsellään oli tylyn ja itsetuntoa nujertavan kotikasvatuksen takia liiankin kanssa.
sunnuntai, lokakuuta 14, 2007
Kysymyksiä meemiteoriasta
Olen hiukan hämmentynyt sen suhteen, tarkoittiko Richard Dawkins meemin samanlailaiseksi replikaattoriksi kuin geeni, joka kopioituu samanlaisena (=faithfully) aivoista toiseen.
Dawkinsin työtoveri Susan Blackmore väittää nimittäin Boydin ja Richersonin "Ei pelkästään geeneistä" kirjan kritiikissä, että Dawkins ei edellytä että meemi on samanlainen replikaattori kuin geeni:
Nor do replicators have to be "discrete, faithfully replicating, genelike bits of information". Dawkins long ago pointed out that the copying fidelity of most memes is very low, there is often no right way of deciding where one meme begins and another ends, and most memes do not appear to be particulate – themes later taken up by both Dennett (1995) and me (Blackmore 1999). These facts do not disqualify songs, stories, scientific theories or technologies from being replicators; these memes are just rather poor quality replicators – as we might expect from an evolutionary process that began only a few million years ago at most.
Kulttuurievoluution tämän hetken ykkösnimet Robert Boyd ja Peter Richerson taas kritisoivat meemiteoriaa siitä, että se edellyttää että meemi on replikaattori.
B&R:n mukaan Dawkinsin replikaattorille on nimenomaan ominaista:
a) Fidelity. The copying must be sufficiently accurate that even after a long chain of copies the replicator remains almost unchanged
b) Fecundity. At least some varieties of the replicator must be capable of generating
more than one copy of themselves.
c) Longevity. Replicators must survive long enough to affect their own rate of replication.
Replicators give rise to cumulative adaptive evolution because replicators are targets of natural selection. Genes are replicators — they are copied with astounding accuracy, they can spread rapidly, and they persist throughout the life time of an organism directing its machinery of life. Dawkins thinks that beliefs and ideas are also replicators. On the face of it, this is an apt analogy. Beliefs and ideas can be copied from one mind to another, spreading through a population, controlling the behavior of people who hold them.
Boyd ja Richerson hylkäävät sen että kulttuuri kopioituu niin kuin geenit:
But there are reasons to doubt that beliefs and skills are replicators, at least in the same sense that genes are. Unlike genes, ideas are not transmitted intact from one brain to another. Instead the information in one brain generates some behavior, somebody else observes this behavior, and then (somehow) creates the information necessary to generate very similar behavior. The problem is that there is no guarantee that the information in the second brain is the same as the first. For any phenotypic performance there are potentially an infinite number of rules that would generate that performance. Memes will be transmitted from brain to brain only if most people induce a unique rule from a given phenotypic performance. While this may often be the case, it is also plausible that genetic, cultural, or developmental differences among people may cause them to infer different memes from the same overt behavior. To the extent that these differences shape future cultural change, the replicator model captures only part of cultural evolution.
Boydin ja Richersonin mukaan replikaattorit eivät ole välttämättömiä kumulatiiviselle evoluutiolle.
Blackmore antaa taas ymmärtää että Boyd ja Richerson näkevät eroa oman teoriansa ja meemiteorian välillä sielläkin missä eroa ei todellisuudessa ole:
Could it be that Richerson and Boyd are merely rejecting the word "meme" because of its popular connotations, when their theory is really equivalent to memetics? I have wondered about this for many years, because it is clear that along the spectrum of gene-culture coevolution theories, Boyd and Richerson have always been the closest to memetics; that is, they have come very close to treating their cultural variants as true replicators that evolve in their own way, and without being firmly held on Wilson's genetic leash. So the answer depends on whether Richerson and Boyd think that cultural variants are replicators or not. In this book we have the answer, and it is "no".
Onko siis meemiteorian ja Boydin ja Richersonin välillä ristiriitaa ollenkaan ?
Ehkä ei ole, mutta minusta ainakin sen voi ehdottomasti todeta, että meemiteoria on täysi raakile tai pelkkä intuitiivinen heitto, jos sitä vertaa Boydin ja Richersonin pitkälle kehitetyyn ja matemaattisesti eleganttiin "rakennelmaan".
Toisaalta kunnes toisin osoitetaan, uskon itse, että tietty ristiriita saattaa olla olemassa.
Dawkinsin työtoveri Susan Blackmore väittää nimittäin Boydin ja Richersonin "Ei pelkästään geeneistä" kirjan kritiikissä, että Dawkins ei edellytä että meemi on samanlainen replikaattori kuin geeni:
Nor do replicators have to be "discrete, faithfully replicating, genelike bits of information". Dawkins long ago pointed out that the copying fidelity of most memes is very low, there is often no right way of deciding where one meme begins and another ends, and most memes do not appear to be particulate – themes later taken up by both Dennett (1995) and me (Blackmore 1999). These facts do not disqualify songs, stories, scientific theories or technologies from being replicators; these memes are just rather poor quality replicators – as we might expect from an evolutionary process that began only a few million years ago at most.
Kulttuurievoluution tämän hetken ykkösnimet Robert Boyd ja Peter Richerson taas kritisoivat meemiteoriaa siitä, että se edellyttää että meemi on replikaattori.
B&R:n mukaan Dawkinsin replikaattorille on nimenomaan ominaista:
a) Fidelity. The copying must be sufficiently accurate that even after a long chain of copies the replicator remains almost unchanged
b) Fecundity. At least some varieties of the replicator must be capable of generating
more than one copy of themselves.
c) Longevity. Replicators must survive long enough to affect their own rate of replication.
Replicators give rise to cumulative adaptive evolution because replicators are targets of natural selection. Genes are replicators — they are copied with astounding accuracy, they can spread rapidly, and they persist throughout the life time of an organism directing its machinery of life. Dawkins thinks that beliefs and ideas are also replicators. On the face of it, this is an apt analogy. Beliefs and ideas can be copied from one mind to another, spreading through a population, controlling the behavior of people who hold them.
Boyd ja Richerson hylkäävät sen että kulttuuri kopioituu niin kuin geenit:
But there are reasons to doubt that beliefs and skills are replicators, at least in the same sense that genes are. Unlike genes, ideas are not transmitted intact from one brain to another. Instead the information in one brain generates some behavior, somebody else observes this behavior, and then (somehow) creates the information necessary to generate very similar behavior. The problem is that there is no guarantee that the information in the second brain is the same as the first. For any phenotypic performance there are potentially an infinite number of rules that would generate that performance. Memes will be transmitted from brain to brain only if most people induce a unique rule from a given phenotypic performance. While this may often be the case, it is also plausible that genetic, cultural, or developmental differences among people may cause them to infer different memes from the same overt behavior. To the extent that these differences shape future cultural change, the replicator model captures only part of cultural evolution.
Boydin ja Richersonin mukaan replikaattorit eivät ole välttämättömiä kumulatiiviselle evoluutiolle.
Blackmore antaa taas ymmärtää että Boyd ja Richerson näkevät eroa oman teoriansa ja meemiteorian välillä sielläkin missä eroa ei todellisuudessa ole:
Could it be that Richerson and Boyd are merely rejecting the word "meme" because of its popular connotations, when their theory is really equivalent to memetics? I have wondered about this for many years, because it is clear that along the spectrum of gene-culture coevolution theories, Boyd and Richerson have always been the closest to memetics; that is, they have come very close to treating their cultural variants as true replicators that evolve in their own way, and without being firmly held on Wilson's genetic leash. So the answer depends on whether Richerson and Boyd think that cultural variants are replicators or not. In this book we have the answer, and it is "no".
Onko siis meemiteorian ja Boydin ja Richersonin välillä ristiriitaa ollenkaan ?
Ehkä ei ole, mutta minusta ainakin sen voi ehdottomasti todeta, että meemiteoria on täysi raakile tai pelkkä intuitiivinen heitto, jos sitä vertaa Boydin ja Richersonin pitkälle kehitetyyn ja matemaattisesti eleganttiin "rakennelmaan".
Toisaalta kunnes toisin osoitetaan, uskon itse, että tietty ristiriita saattaa olla olemassa.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
"Raukat menee merten taa"
Vanha iskulause "Raukat menee merten taa" herättää aina tunteita. Iskulause tuli taas mieleeni kun luin Herald Tribunesta artikkelin libanonilaisten maastamuutosta. Libanonilaiset muuttavat suurin joukoin maasta - kuka EU:hun, kuka USA:aan, kuka Qatariin.
Kolutetut lähtevät useammin kuin kouluttamattomat, nuoret useammin kuin vanhat ja maroniittikristityt useammin kuin shiiat. Vanha iskulause "Raukat menee merten taa" saattaa kuullostaa typerältä sitä taustaa vasten, että tietenkään nämä ihmiset eivät ole yksilöinä heikompia kuin ne jotka jäävät. Todennäköisesti päinvastoin.
Individualistisesta näkökulmasta iskulause "Raukat menee merten taa" on mieletön. Iskulausetta pitää kuitenkin tarkastella siinä kontekstissa jossa sitä käytettiin ja jossa sitä käytetään. Vaikka iskulauseen sanamuoto lienee Kiannon käsialaa ajatus maastamuuttajasta heikkona yksilönä esitettiin esimerkiksi Pohjanmaan ja Savon herännäisyydessä (körttiläisyydessä) jo ennen Kiantoa.
Iskulause esitettiin samassa kontekstissa kuin toinen iskulause "sielu on vahva mutta ruumis heikko". Maastamuuttaja on heikko kristitty ja raukkamainen omiensa (seurakunnan) pettäjä.
Iskulause on Dawkinsin termiä käyttäen meemi eli kulttuurigeeni. Se oli meemi joka ryhmävalinnan näkökulmasta vahvisti körttiliikkeen konsistenssia, Ryhmävalinnan näkökulmasta se merkitsi "Maahanmuuttaja on porukan pettäjä". Malmivaara pilkkaa Joonan kirjan selityksissä ihmisiä jotka sanovat että kyllä Amerikassakin on kirkkoja. Körttiliikkeen näkökulmasta maastamuuttaja oli menetetty Kristuksen sotilas.
Kun kansa taistelee olemassaolostaan niin kuin Suomi talvisodassa väite "Raukat menee merten taa" muuttuu todeksi. Se ei ehkä ole totta sanan "totuus" luonnontieteellisessä merkityksessä. Mutta biologi DS Wilson määrittelee luonnontieteellisen totuuden lisäksi pragmaattisen totuuden.
Väite on tosi jos ja vain jos siihen uskominen vahvistaa yksilön tai ryhmän kelpoisuutta
Voimme siksi todeta, että jos körttisaarnaaja sanoi "Raukat menee merten taa" hän puhui totta. Väitteen "Raukat menee merten taa" totuudellisuutta kannattaa ehkä miettiä myös Suomen kansallisen liikkeen näkökulmasta.
Lukekaapa vuoden takainen postaukseni käytännöllisestä tiedosta.
Kolutetut lähtevät useammin kuin kouluttamattomat, nuoret useammin kuin vanhat ja maroniittikristityt useammin kuin shiiat. Vanha iskulause "Raukat menee merten taa" saattaa kuullostaa typerältä sitä taustaa vasten, että tietenkään nämä ihmiset eivät ole yksilöinä heikompia kuin ne jotka jäävät. Todennäköisesti päinvastoin.
Individualistisesta näkökulmasta iskulause "Raukat menee merten taa" on mieletön. Iskulausetta pitää kuitenkin tarkastella siinä kontekstissa jossa sitä käytettiin ja jossa sitä käytetään. Vaikka iskulauseen sanamuoto lienee Kiannon käsialaa ajatus maastamuuttajasta heikkona yksilönä esitettiin esimerkiksi Pohjanmaan ja Savon herännäisyydessä (körttiläisyydessä) jo ennen Kiantoa.
Iskulause esitettiin samassa kontekstissa kuin toinen iskulause "sielu on vahva mutta ruumis heikko". Maastamuuttaja on heikko kristitty ja raukkamainen omiensa (seurakunnan) pettäjä.
Iskulause on Dawkinsin termiä käyttäen meemi eli kulttuurigeeni. Se oli meemi joka ryhmävalinnan näkökulmasta vahvisti körttiliikkeen konsistenssia, Ryhmävalinnan näkökulmasta se merkitsi "Maahanmuuttaja on porukan pettäjä". Malmivaara pilkkaa Joonan kirjan selityksissä ihmisiä jotka sanovat että kyllä Amerikassakin on kirkkoja. Körttiliikkeen näkökulmasta maastamuuttaja oli menetetty Kristuksen sotilas.
Kun kansa taistelee olemassaolostaan niin kuin Suomi talvisodassa väite "Raukat menee merten taa" muuttuu todeksi. Se ei ehkä ole totta sanan "totuus" luonnontieteellisessä merkityksessä. Mutta biologi DS Wilson määrittelee luonnontieteellisen totuuden lisäksi pragmaattisen totuuden.
Väite on tosi jos ja vain jos siihen uskominen vahvistaa yksilön tai ryhmän kelpoisuutta
Voimme siksi todeta, että jos körttisaarnaaja sanoi "Raukat menee merten taa" hän puhui totta. Väitteen "Raukat menee merten taa" totuudellisuutta kannattaa ehkä miettiä myös Suomen kansallisen liikkeen näkökulmasta.
Lukekaapa vuoden takainen postaukseni käytännöllisestä tiedosta.
lauantaina, lokakuuta 06, 2007
Pakistan ja Intia
Pakistanilainen työtoverini menee naimisiin. En ole kysynyt häneltä onko vaimo hänen isän vai äidin puoleinen serkkunsa.
Pakistanista tulee paljon IT-työntekijöitä länteen. En tunne montaa mutta vaikuttavat ihan mukavilta tyypeiltä. En tiedä onko heillä tapana räjäyttää itsensä vai ei.
Pakistan on outo maa, Se on kulttuuriperinnöltään osa monikulttuurista Intiaa. Pakistan muodostettiin Intiasta niin, että suurin osa Intian tuhansista väestöryhmistä poistettiin maasta. Tavallaan sama asia jos Suomesta poistettaisiin muut ammattiryhmät paitsi rakennustyöläiset ja kalastajat.
Tuloksena ei ollut toimiva homogeeninen kansallisvaltio vaan jonkinlainen tynkäyhteiskunta.
Etniset konfliktit väestöryhmien välillä ovat moninverroin tavallisempia Pakistanissa kuin Intiassa: Intialainen muslimi, jonka suku jäi Lucknowhun, Delhiin tai Varanasiin (Intiaan) on paremmin turvassa kuin pikkuserkkunsa jonka perhe siirtyi Lahoreen tai Karachiin. Toisaalta Intiasta Pakistaniin muuttaneet urdunkieliset muslimit, joita kutsutaan muhajireiksi, terrorisoivat itse Karachin kaduilla muita etnisiä ryhmiä. Shiiat ja sunnit räjäyttelevät toistensa moskeijoita. Luoteis-Pakistanin heimoalueilla on hyvin levotonta - al Qaidan läsnäolo alueella pahentaa tilannetta entisestään.
Maltillinen intialainen islam on muuttunut radikaalimmaksi pakistanilaiseksi islamiksi.
Intia
Lännen vasemmistolaiset haluavat usein nähdä Intian jonain epätasa-arvon tyyssijana, jota globaali kapitalisti vielä riistää. Intian itsenäistymisen ajan veritekoja kuvataan suomalaisissa kouluissa hirveinä. Verrattuna Kiinaan, Eurooppaan ja Venäjään Intian viimeisen sadan vuoden historia on ollut kuitenkin rauhallista aikaa.
Intiaa demonisoidaan. Intia on kuitenkin nopeasti kehittyvä valtio ja maailman suurin demokratia. Pakistan on Intian rappeutuma. Kastroitu Intia. Lopputulemassa Intia on yksi harvoja edes joten kuten onnistuneita monikulttuurivaltioita. Intia ei vasemmistolaisille kuitenkaan kelpaa mallimaaksi - Intia on liian todellinen siihen tarkoitukseen. Vasemmisto haluaa utopian.
Pakistanista tulee paljon IT-työntekijöitä länteen. En tunne montaa mutta vaikuttavat ihan mukavilta tyypeiltä. En tiedä onko heillä tapana räjäyttää itsensä vai ei.
Pakistan on outo maa, Se on kulttuuriperinnöltään osa monikulttuurista Intiaa. Pakistan muodostettiin Intiasta niin, että suurin osa Intian tuhansista väestöryhmistä poistettiin maasta. Tavallaan sama asia jos Suomesta poistettaisiin muut ammattiryhmät paitsi rakennustyöläiset ja kalastajat.
Tuloksena ei ollut toimiva homogeeninen kansallisvaltio vaan jonkinlainen tynkäyhteiskunta.
Etniset konfliktit väestöryhmien välillä ovat moninverroin tavallisempia Pakistanissa kuin Intiassa: Intialainen muslimi, jonka suku jäi Lucknowhun, Delhiin tai Varanasiin (Intiaan) on paremmin turvassa kuin pikkuserkkunsa jonka perhe siirtyi Lahoreen tai Karachiin. Toisaalta Intiasta Pakistaniin muuttaneet urdunkieliset muslimit, joita kutsutaan muhajireiksi, terrorisoivat itse Karachin kaduilla muita etnisiä ryhmiä. Shiiat ja sunnit räjäyttelevät toistensa moskeijoita. Luoteis-Pakistanin heimoalueilla on hyvin levotonta - al Qaidan läsnäolo alueella pahentaa tilannetta entisestään.
Maltillinen intialainen islam on muuttunut radikaalimmaksi pakistanilaiseksi islamiksi.
Intia
Lännen vasemmistolaiset haluavat usein nähdä Intian jonain epätasa-arvon tyyssijana, jota globaali kapitalisti vielä riistää. Intian itsenäistymisen ajan veritekoja kuvataan suomalaisissa kouluissa hirveinä. Verrattuna Kiinaan, Eurooppaan ja Venäjään Intian viimeisen sadan vuoden historia on ollut kuitenkin rauhallista aikaa.
Intiaa demonisoidaan. Intia on kuitenkin nopeasti kehittyvä valtio ja maailman suurin demokratia. Pakistan on Intian rappeutuma. Kastroitu Intia. Lopputulemassa Intia on yksi harvoja edes joten kuten onnistuneita monikulttuurivaltioita. Intia ei vasemmistolaisille kuitenkaan kelpaa mallimaaksi - Intia on liian todellinen siihen tarkoitukseen. Vasemmisto haluaa utopian.
perjantaina, lokakuuta 05, 2007
Universalismista ja partikularismista ja "rasismista"
Keskusteltiin taas kerran maahanmuutosta ja ns. rasismista. Tällä kertaa keskustelun kiivaudesta huolimatta voinee sanoa että saavutettiin edes jotain yhteisymmärrystä - minä ymmärsin mitä toinen sanoi ja toinenkin taisi ymmärtää mitä minä sanoin. Kumpikaan ei hyväksynyt toisensa mielipiteitä.
Minä sanoin mm. näin:
[Neekeriorjien maahanmuuton] kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.
Eli yleisemmin väitin, että
a) maahanmuutosta on tiettyä haittaa ja haitat kestävät jopa vuosisatoja
b) haitat ovat erityisen suuria muslimien ja negroidien osalta
c) haitat pitää ottaa huomioon maahanmuuton kustannusarvioissa
d) jos joku (yritys) hyötyy maahanmuutosta, hyödyn saajan pitää kantaa kustannukset
e) Suomella on oikeus valita maahanmuuttajat millä tahansa perusteella
Anti-rasisti taas totesi mm.:
En minä ole sanonut sinun syyllistyvän suoranaiseen laittomuuteen. Mutta rasistihan sinä selvästi olet. Siitä on oikeastaan ihan turha kiemurrella.
...
Vaikka älykkyydessä onkin eroja ( sitä en toki kiellä), niin mikä merkitys sillä on? Niinhän pitää elävässä elämässä ollakin. Jos lähdetään tekemään sellaisia johtopäätöksiä, että alhainen älykkyys johtaa väkivaltaan jne., mennään todella pahasti metsään. Väkivaltaan löytyy varmasti ainakin 100 huomattavasti tärkeämpää syytä. Sinun mukaan ilmeisesti noita kansanryhmiä vastaan on oikeutettua julkaista propagandaa ja soveltaa sitä jonkin omaksi katsomansa ideologian perusteella. Vailla mitään käytännön pohjaa.
Tälläinen ajattelumallihan on pohjana etnisille puhdistuksille ja rotusorrolle. Ja jopa rotuhygienialle. Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki vammaiset ja pysyvästi sairaatkin poistaa yhteiskunnasta? Heitähän on vain kuluja veronmaksajille. Tai peräti maksattaa heidän muita kalliimpi elämä heidän vanhemmillaan?
Yleisemmin Anti-rasisti lienee sitä mieltä, että
a) on vaarallista ja moraalitonta valita maahanmuuttajat esimerkiksi sen perusteella mitä rotua tai mitä uskontoa potentiaaliset maahanmuuttajat ovat
b) lopputulemassa eri ihmisryhmillä ei edes ole sellaisia eroja, että muutenkaan olisi perusteita rajoittaa maahanmuuttoa rodun ja uskonnon perusteella
Anti-rasistin väite b) on minusta täysin katteeton. Väite a) sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi. Anti-rasistin väite a) ja vastaavasti oma väitteeni e) ovat toistensa vastakohtia. Väitteet ovat ns. arvoväitteitä eikä Humen giljotiinin perusteella voi sanoa kumpi on oikeassa.
Kyseessä on ero ns. universaalisen moraalin ja partikulaarisen moraalin välillä. Minä (partikularisti) ajattelen, että minun kuuluu ajaa ensi sijassa perheeni ja oman kansani etua. Että se on suorastaan moraalinen velvollisuuteni. Anti-rasisti lienee universalisti, joka haluaa ajaa maailman kaikkien kansojen ja ihmisten etua ns. tasapuolisesti. Hän uskonee, että se on suorastaan hänen moraalinen velvollisuuteni. Hän uskoo että minä (partikularisti) olen paha ihminen. Minusta hän ei ole kovin viisas - käytän nyt sanaa viisas sinä mielessä kuin Takkirauta puhuessaan ateisteista:
... että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella.
Catilina analysoi vuonna 2005 universalismia ja partikularismia minusta upeasti. Catilina uskoo, että universalisti on harvinainen valkoihoinen luonnonoikku. Universalisti paheksuu kaikkea partikularismia "rasismina", mutta erehtyy samalla luulemaan että tätä "rasismia" ilmenee vain hänen oman kansansa tai muitten läntisten kansojen keskuudessa.
Todellisuudessa asia on Catilinan mukaan juuri päinvastoin - universalismi on nimenomaan läntinen pohjoisen ihmisen keksintö. Luonnonoikku. En tiedä, onko asia näin, mutta kannattaa kuunnella Catilinaa:
Mikä on synnyttänyt tai mahdollistanut tällaisen tyypin? [So. universalistin]
Mielenkiintoisin teoria on evolutiivinen. Valkoihoiset ovat varsin pienen, pohjoista havumetsävyöhykettä asuttaneen metsästäjä-keräilijöitten populaation jälkeläisiä. He ovat valikoituneet siten, että heidän selviytymisstrategiansa pääasiassa luonnonolosuhteita vastaan on ollut löyhien ja pienten individualistiyhteisöjen altruismi. Altruismi on ollut evoluutioteorioiden ongelma pelkällä esiintymisellään, sillä sen säilyminen on teoreettisesti erittäin vaikeasti ymmärrettävä. Kommunikoivana eläimenä ihminen kykenee altruistiseen rankaisuun ja moraaliseen paheksumiseen.
Paheksuminen käyttää universaalia moraalia, joka tässä ryhmässä on moraalinormi. Kaikki ovat samalla viivalla, mutta vapaamatkustajia rankaistaan altruistisesti, usein huomattavasti oman edun vastaisestikin ja itselle vahinkoa tuottaen. Tätä voidaan havainnoida ja tutkia juuri sitä varten kehitettyjen pelien avulla, ja kaukaasialaiset (valkoiset) pelaavatkin niitä luonnostaan juuri tällaisin strategioin.
Tilanne on ollut toinen Lähi- ja Keski- idän paimentolaiskulttuureissa, joissa populaatiot ovat valikoituneet kamppaluissa muita ryhmiä kohtaan. Tällaisen populaation jälkeläiset pelaavat täysin toisin strategioin, ja heidän moraalinen paheksuntansa, jopa fyysisiä hyökkäyksiä myöten, kohdistuu yhteisön normien rikkojiin ja yhteisön heikentäjiin. Heidän moraanlinsa ei ole universaalinen, vaan partikulaarinen. Moraalista on se, mikä hyödyttää yhteisöjä ja niiden koheesiota. Yhteisön jättäminen on kuolemalla rankaistava rikos Näissä sukulaisuusavioliitot ovat normi, ja usein ne järjestetään autoritaarisesti, ja poikkeamasta seuraa kuolema.
Tässä valkoinen liberaali kohtaa käsittämättömän ilmiön: Hän tuntee kyllä käsitteenä oman edun tavoittelun muiden kustannuksella, ja sisäänsä rakennetun mekanisminsa mukaan paheksuu sitä pää punaisena. Hän tuntee myös yhteisen edun tavoittelun ja ihailee sitä kyyneliin asti. Oman sukulaisuusryhmän (jotka ovat usein hyvin tiiviksi hitsattuja vuosituhansien sukulaisavioliitoilla) suosiminen, jopa omalla henkilökohtaisella uhrilla, saati sitten muitten, kustannuksella, on hänelle vieras asia, nelikulmainen ympyrä.
Tällaisissa kulttuureissa mainittuja pelejä pelataan täysin toisin strategioin. Valkoisen ensijaisesti luottaessa hyvin tuntemattomaan, jota hän ei koskaan enää tapaa, yhteenhitsattu heimoyhteiskunta luottaa vain omiinsa. Lisäksi jos ulkopuolista petetään omalle ryhmälle etua saavuttaen, on tehty erittäin moraalinen ja ihailtava teko.
Sivuhuomautuksena tällaiset yhteiskunnat ovat poikkeuksetta ahtaan patriarkaalisia ja naista alistavia, mihin siihenkin on syynsä. Nykyään valkoisen liberaalin moraalinen raivo kohdistuu korvikekäyttäytymisenä omaan ryhmään, jonka rikollisuudeta ja rappiosta hän on vakuuttunut, ja jonka hän altruistisen rankaisun käsistä täysin karanneessa paroksysmassaan haluaa tuhota. Mitä enemmän hän tuhoaa sitä, sitä suurempaan moraaliseen pääomaan ja muilta saamaansa ihailuun hän katsoo olevansa oikeutettu.
Kahden kuvatun kulttuurin (Tätä on kulttuurievoluutio. Se ei ole postmodernin kirjallisuuden lukemista ja vihreiden opintopiireissä opittujen oppien soveltamista.) törmätessä pelikentällä, etnosentrinen ryhmä, jonka moraali on omaa etuaan ajavaa partikulaarista, pyyhkäisee kevyesti olemattomiin metsästäjä-keräilijöitten jälkeläiset.
Ainoa lohduttava piirre on, että valkoiset liberaalit eivät lisäänny suvullisesti mainittavassa määrin, vaan ovat riippuvaisia proselyyteistä, joita ei riitä rajattomiin. Sen sijaan yhteisölliset, usein uskonnolliset konservatiivit, lisääntyvät voimakaasti, vaikka eivät ehkä kaapujen peittämiä synnytyskoneita pystykään kilpailussa voittamaan, mutta sitten astuvatkin kuvaan jo toiset tekijät ja säännötkin. Valkoinen liberaali tuhoaa aatteen palo silmissään sitä ainoaa yhteiskuntaa, joka on hänen laisensa irvikuvan esiintymisen tehnyt mahdolliseksi, ja jonka säilymisestä hän ja hänen hienot ajatuksensa ovat täysin riippuvaisia. Hän ei tajua tätä, koska hän luulee oikeasti olevansa valitseva normi maailmassa, ja kaikkien muitten olevan ihanien kulttuurillisten lavasteittensa alla olennaisesti samoja kuin hän.
Minä sanoin mm. näin:
[Neekeriorjien maahanmuuton] kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.
Eli yleisemmin väitin, että
a) maahanmuutosta on tiettyä haittaa ja haitat kestävät jopa vuosisatoja
b) haitat ovat erityisen suuria muslimien ja negroidien osalta
c) haitat pitää ottaa huomioon maahanmuuton kustannusarvioissa
d) jos joku (yritys) hyötyy maahanmuutosta, hyödyn saajan pitää kantaa kustannukset
e) Suomella on oikeus valita maahanmuuttajat millä tahansa perusteella
Anti-rasisti taas totesi mm.:
En minä ole sanonut sinun syyllistyvän suoranaiseen laittomuuteen. Mutta rasistihan sinä selvästi olet. Siitä on oikeastaan ihan turha kiemurrella.
...
Vaikka älykkyydessä onkin eroja ( sitä en toki kiellä), niin mikä merkitys sillä on? Niinhän pitää elävässä elämässä ollakin. Jos lähdetään tekemään sellaisia johtopäätöksiä, että alhainen älykkyys johtaa väkivaltaan jne., mennään todella pahasti metsään. Väkivaltaan löytyy varmasti ainakin 100 huomattavasti tärkeämpää syytä. Sinun mukaan ilmeisesti noita kansanryhmiä vastaan on oikeutettua julkaista propagandaa ja soveltaa sitä jonkin omaksi katsomansa ideologian perusteella. Vailla mitään käytännön pohjaa.
Tälläinen ajattelumallihan on pohjana etnisille puhdistuksille ja rotusorrolle. Ja jopa rotuhygienialle. Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki vammaiset ja pysyvästi sairaatkin poistaa yhteiskunnasta? Heitähän on vain kuluja veronmaksajille. Tai peräti maksattaa heidän muita kalliimpi elämä heidän vanhemmillaan?
Yleisemmin Anti-rasisti lienee sitä mieltä, että
a) on vaarallista ja moraalitonta valita maahanmuuttajat esimerkiksi sen perusteella mitä rotua tai mitä uskontoa potentiaaliset maahanmuuttajat ovat
b) lopputulemassa eri ihmisryhmillä ei edes ole sellaisia eroja, että muutenkaan olisi perusteita rajoittaa maahanmuuttoa rodun ja uskonnon perusteella
Anti-rasistin väite b) on minusta täysin katteeton. Väite a) sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi. Anti-rasistin väite a) ja vastaavasti oma väitteeni e) ovat toistensa vastakohtia. Väitteet ovat ns. arvoväitteitä eikä Humen giljotiinin perusteella voi sanoa kumpi on oikeassa.
Kyseessä on ero ns. universaalisen moraalin ja partikulaarisen moraalin välillä. Minä (partikularisti) ajattelen, että minun kuuluu ajaa ensi sijassa perheeni ja oman kansani etua. Että se on suorastaan moraalinen velvollisuuteni. Anti-rasisti lienee universalisti, joka haluaa ajaa maailman kaikkien kansojen ja ihmisten etua ns. tasapuolisesti. Hän uskonee, että se on suorastaan hänen moraalinen velvollisuuteni. Hän uskoo että minä (partikularisti) olen paha ihminen. Minusta hän ei ole kovin viisas - käytän nyt sanaa viisas sinä mielessä kuin Takkirauta puhuessaan ateisteista:
... että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella.
Catilina analysoi vuonna 2005 universalismia ja partikularismia minusta upeasti. Catilina uskoo, että universalisti on harvinainen valkoihoinen luonnonoikku. Universalisti paheksuu kaikkea partikularismia "rasismina", mutta erehtyy samalla luulemaan että tätä "rasismia" ilmenee vain hänen oman kansansa tai muitten läntisten kansojen keskuudessa.
Todellisuudessa asia on Catilinan mukaan juuri päinvastoin - universalismi on nimenomaan läntinen pohjoisen ihmisen keksintö. Luonnonoikku. En tiedä, onko asia näin, mutta kannattaa kuunnella Catilinaa:
Mikä on synnyttänyt tai mahdollistanut tällaisen tyypin? [So. universalistin]
Mielenkiintoisin teoria on evolutiivinen. Valkoihoiset ovat varsin pienen, pohjoista havumetsävyöhykettä asuttaneen metsästäjä-keräilijöitten populaation jälkeläisiä. He ovat valikoituneet siten, että heidän selviytymisstrategiansa pääasiassa luonnonolosuhteita vastaan on ollut löyhien ja pienten individualistiyhteisöjen altruismi. Altruismi on ollut evoluutioteorioiden ongelma pelkällä esiintymisellään, sillä sen säilyminen on teoreettisesti erittäin vaikeasti ymmärrettävä. Kommunikoivana eläimenä ihminen kykenee altruistiseen rankaisuun ja moraaliseen paheksumiseen.
Paheksuminen käyttää universaalia moraalia, joka tässä ryhmässä on moraalinormi. Kaikki ovat samalla viivalla, mutta vapaamatkustajia rankaistaan altruistisesti, usein huomattavasti oman edun vastaisestikin ja itselle vahinkoa tuottaen. Tätä voidaan havainnoida ja tutkia juuri sitä varten kehitettyjen pelien avulla, ja kaukaasialaiset (valkoiset) pelaavatkin niitä luonnostaan juuri tällaisin strategioin.
Tilanne on ollut toinen Lähi- ja Keski- idän paimentolaiskulttuureissa, joissa populaatiot ovat valikoituneet kamppaluissa muita ryhmiä kohtaan. Tällaisen populaation jälkeläiset pelaavat täysin toisin strategioin, ja heidän moraalinen paheksuntansa, jopa fyysisiä hyökkäyksiä myöten, kohdistuu yhteisön normien rikkojiin ja yhteisön heikentäjiin. Heidän moraanlinsa ei ole universaalinen, vaan partikulaarinen. Moraalista on se, mikä hyödyttää yhteisöjä ja niiden koheesiota. Yhteisön jättäminen on kuolemalla rankaistava rikos Näissä sukulaisuusavioliitot ovat normi, ja usein ne järjestetään autoritaarisesti, ja poikkeamasta seuraa kuolema.
Tässä valkoinen liberaali kohtaa käsittämättömän ilmiön: Hän tuntee kyllä käsitteenä oman edun tavoittelun muiden kustannuksella, ja sisäänsä rakennetun mekanisminsa mukaan paheksuu sitä pää punaisena. Hän tuntee myös yhteisen edun tavoittelun ja ihailee sitä kyyneliin asti. Oman sukulaisuusryhmän (jotka ovat usein hyvin tiiviksi hitsattuja vuosituhansien sukulaisavioliitoilla) suosiminen, jopa omalla henkilökohtaisella uhrilla, saati sitten muitten, kustannuksella, on hänelle vieras asia, nelikulmainen ympyrä.
Tällaisissa kulttuureissa mainittuja pelejä pelataan täysin toisin strategioin. Valkoisen ensijaisesti luottaessa hyvin tuntemattomaan, jota hän ei koskaan enää tapaa, yhteenhitsattu heimoyhteiskunta luottaa vain omiinsa. Lisäksi jos ulkopuolista petetään omalle ryhmälle etua saavuttaen, on tehty erittäin moraalinen ja ihailtava teko.
Sivuhuomautuksena tällaiset yhteiskunnat ovat poikkeuksetta ahtaan patriarkaalisia ja naista alistavia, mihin siihenkin on syynsä. Nykyään valkoisen liberaalin moraalinen raivo kohdistuu korvikekäyttäytymisenä omaan ryhmään, jonka rikollisuudeta ja rappiosta hän on vakuuttunut, ja jonka hän altruistisen rankaisun käsistä täysin karanneessa paroksysmassaan haluaa tuhota. Mitä enemmän hän tuhoaa sitä, sitä suurempaan moraaliseen pääomaan ja muilta saamaansa ihailuun hän katsoo olevansa oikeutettu.
Kahden kuvatun kulttuurin (Tätä on kulttuurievoluutio. Se ei ole postmodernin kirjallisuuden lukemista ja vihreiden opintopiireissä opittujen oppien soveltamista.) törmätessä pelikentällä, etnosentrinen ryhmä, jonka moraali on omaa etuaan ajavaa partikulaarista, pyyhkäisee kevyesti olemattomiin metsästäjä-keräilijöitten jälkeläiset.
Ainoa lohduttava piirre on, että valkoiset liberaalit eivät lisäänny suvullisesti mainittavassa määrin, vaan ovat riippuvaisia proselyyteistä, joita ei riitä rajattomiin. Sen sijaan yhteisölliset, usein uskonnolliset konservatiivit, lisääntyvät voimakaasti, vaikka eivät ehkä kaapujen peittämiä synnytyskoneita pystykään kilpailussa voittamaan, mutta sitten astuvatkin kuvaan jo toiset tekijät ja säännötkin. Valkoinen liberaali tuhoaa aatteen palo silmissään sitä ainoaa yhteiskuntaa, joka on hänen laisensa irvikuvan esiintymisen tehnyt mahdolliseksi, ja jonka säilymisestä hän ja hänen hienot ajatuksensa ovat täysin riippuvaisia. Hän ei tajua tätä, koska hän luulee oikeasti olevansa valitseva normi maailmassa, ja kaikkien muitten olevan ihanien kulttuurillisten lavasteittensa alla olennaisesti samoja kuin hän.
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Venäjä on vahva ja puoli-autoritäärinen maa
Venäjän muuttumista yhä autoritäärisempään suuntaan käsitellään Foreign Affairs-lehdessä ja sen venäläisessä sisarlehdessä Rossija v globalnoi politike. Jälkimmäisen lehden toimitusneuvostossa istuu mm. Martti Ahtisaari.
Referoin artikkeleita lyhyesti alla HS:n 30.9. julkaisemien artikkeleiden "Kuuma kolmiodraama, ei kylmä sota" ja "Diktatuurin markkinarvo" perusteella.
Ylipäätään lehtien kolme kommentaattoria toteavat, että se kuvitelma että markkinatalous edellyttää demokratiaa on osoittautumassa vääräksi. Venäjä ja Kiina ovat onnistuneet yhdistämään puoli-autoritäärisen järjestelmän ja markkinatalouden.
EU heikkenee koko ajan suhteessa Venäjään energiariippuvuutensa takia. USA pyrkii venäläisen politiikan tutkijan Sergei Karganovin mukaan estämään EU:ta lähentymästä liikaa Venäjää. Keinona on Karganovin mukaan yleinen lännen ja Venäjän sotilaallisen vastakkainasettelun lisääminen.
Karganov ennustaakin kasvavaa vastakkainasettelua lännen ja Venäjän välillä.
Venäjän ja Kiinan vahvuus on se, että autoritäärisessä maassa on helpompi saada koko eliitti (poliitikot, teollisuus, armeija) puhaltamaan samaan hiileen. Mikäli autoritäärinen markkinatalous onnistuu Venäjällä ja Kiinassa, se voi saada seuraajia myös pienistä maista.
Israelilainen tutkija Azar Gat toteaa:
"Kylmä sota sai meidät ehkä unohtamaan että pitkäaikaisempi aatteellinen konflikti ... ei ole ollut taistelu kapitalismin ja kommunismin vaan taistelu liberalismin ja autoritäärisyyden välillä."
Amerikkalainen tutkija Robert Kagan toteaa:
"Autokratian perinteellä on pitkä ja kunnianarvoisa menneisyys, eikä ole lainkaan niin selvää kuin luultiin, ettei sillä olisi tulevaisuutta."
Referoimani artikkelit osoittavat että puoli-autoritäärinen järjestelmä todennäköisesti vahvistuu Venäjällä jatkossakin. Suomi tullee siis kohtaamaan uudelleen hieman NL:n tavalla johdetun, mutta taloudellisesti paljon vahvemman, naapurivaltion. On mielenkiintoista seurata miten tämä tulee vaikuttamaan Suomen politiikkaan ja Suomen suhteeseen EU:hun.
Uskon, että eliitin konsensus-henki tulee vahvistumaan. Mutta tuleeko eliitin konsensus olemaan kansankokonaisuutta hyödyttävää vai ei on auki. Eliitti on EU:n myötä erkaantunut kansankokonaisuudesta jo hyvin kauas. Mutta tuleeko vahvistuvan autoritäärisen Venäjän vaikutus kasvattamaan vai vähentämään tuota erkaantumista ?
Vai tuleeko Suomi ajautumaan Kekkosen ajan kaltaiseen "valistuneeseen itsevaltaisuuteen" ja Korpilammen henkeen, mikä merkitsi todennäköisesti vähäisempää erkaantumista kansankokonaisuuden edusta kuin nyky-politiikka.
Pelkään myös, että eliitin konsensus tulee edelleen rajoittamaan sananvapautta Suomessa. Mielestäni sananvapaus on jo nyt kaventunut enemmän kuin esimerkiksi Kekkosen aikana.
Referoin artikkeleita lyhyesti alla HS:n 30.9. julkaisemien artikkeleiden "Kuuma kolmiodraama, ei kylmä sota" ja "Diktatuurin markkinarvo" perusteella.
Ylipäätään lehtien kolme kommentaattoria toteavat, että se kuvitelma että markkinatalous edellyttää demokratiaa on osoittautumassa vääräksi. Venäjä ja Kiina ovat onnistuneet yhdistämään puoli-autoritäärisen järjestelmän ja markkinatalouden.
EU heikkenee koko ajan suhteessa Venäjään energiariippuvuutensa takia. USA pyrkii venäläisen politiikan tutkijan Sergei Karganovin mukaan estämään EU:ta lähentymästä liikaa Venäjää. Keinona on Karganovin mukaan yleinen lännen ja Venäjän sotilaallisen vastakkainasettelun lisääminen.
Karganov ennustaakin kasvavaa vastakkainasettelua lännen ja Venäjän välillä.
Venäjän ja Kiinan vahvuus on se, että autoritäärisessä maassa on helpompi saada koko eliitti (poliitikot, teollisuus, armeija) puhaltamaan samaan hiileen. Mikäli autoritäärinen markkinatalous onnistuu Venäjällä ja Kiinassa, se voi saada seuraajia myös pienistä maista.
Israelilainen tutkija Azar Gat toteaa:
"Kylmä sota sai meidät ehkä unohtamaan että pitkäaikaisempi aatteellinen konflikti ... ei ole ollut taistelu kapitalismin ja kommunismin vaan taistelu liberalismin ja autoritäärisyyden välillä."
Amerikkalainen tutkija Robert Kagan toteaa:
"Autokratian perinteellä on pitkä ja kunnianarvoisa menneisyys, eikä ole lainkaan niin selvää kuin luultiin, ettei sillä olisi tulevaisuutta."
Referoimani artikkelit osoittavat että puoli-autoritäärinen järjestelmä todennäköisesti vahvistuu Venäjällä jatkossakin. Suomi tullee siis kohtaamaan uudelleen hieman NL:n tavalla johdetun, mutta taloudellisesti paljon vahvemman, naapurivaltion. On mielenkiintoista seurata miten tämä tulee vaikuttamaan Suomen politiikkaan ja Suomen suhteeseen EU:hun.
Uskon, että eliitin konsensus-henki tulee vahvistumaan. Mutta tuleeko eliitin konsensus olemaan kansankokonaisuutta hyödyttävää vai ei on auki. Eliitti on EU:n myötä erkaantunut kansankokonaisuudesta jo hyvin kauas. Mutta tuleeko vahvistuvan autoritäärisen Venäjän vaikutus kasvattamaan vai vähentämään tuota erkaantumista ?
Vai tuleeko Suomi ajautumaan Kekkosen ajan kaltaiseen "valistuneeseen itsevaltaisuuteen" ja Korpilammen henkeen, mikä merkitsi todennäköisesti vähäisempää erkaantumista kansankokonaisuuden edusta kuin nyky-politiikka.
Pelkään myös, että eliitin konsensus tulee edelleen rajoittamaan sananvapautta Suomessa. Mielestäni sananvapaus on jo nyt kaventunut enemmän kuin esimerkiksi Kekkosen aikana.
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Talouselämä ja arvokeskustelu (versio 2)
HS:n yliössä on HS:n pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin arvostelu mm. Cultorin toimitusjohtajana toimineen Gustav von Hertzenin kirjasta Demokratian Haaste.
Kirja vaikuttaa kinnostavalta. Siinä käsitellään nollasumma- ja ei-nollasumma-pelejä, arvoja, yhteiskuntaa, sosiaalihuoltoa, Jumalaa, ihmisten välistä yhteistyötä ja vapaamatkustamista talouselämän silmin.
von Hertzenin hyvästä yrityksestä huolimatta Blåfield näkee kirjan hyvin yksipuolisena. Kirja näkee muitten puutteet mutta ei omia puutteita. Itseäni pistivät silmään mm. seuraavat von Hertzenin väitteet:
1. Globalisaation vastustajat - joihin von Hertzen varmaankin laskee myös maahanmuuton rajoittamisen kannattajat - ovat vaivainen B-joukkue joka ei ole mitään mistään oppinut.
2. Kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa yksinkertaisesti sopimalla maailmanlaajuisesta hiilidioksidiverosta.
Se että kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa hiilidioksidiverolla on tietysti trivialiteetti. Sen mm. Osmo Soininvaara kertoi meille jossain kirjassaan jo 80-luvulla. Se että ulkomaalaisten maahantuonti on edullista työnantajalle, koska palkkakustannukset laskevat, kilpailukyky paranee ja yritysten voitot kasvavat, on myös trivialiteetti.
Jos von Hertzen luulee, ettei B-joukkue ymmärrä näitä trivialiteetteja, niin hän erehtyy. von Hertzen ei ehkä itse ymmärrä sitä, että todellisuudessa sekä globalisaatio että ilmaston lämpeneminen ovat monimutkaisempia ilmiöitä kuin hän kuvittelee:
1. Ilmaston lämpenemisen estämisen vaikea kysymys ei ole se, minkätasoinen hiilidioksidiveron pitäisi olla, vaan se miten verosta onnistutaan ylipäätään sopimaan globaalisti. Jos sopimusta ei voida saada aikaan, vero ei silloin ole mikään ratkaisu ollenkaan.
2. Jo 1700-luvulla valkoiset USA:n etelävaltioiden plantaasinomistajat todistivat, että palkkakustannukset laskevat ja kannattavuus nousee, kun maahan tuodaan ulkomaista työvoimaa. Kyllä B-joukkue senkin tietää.
Mutta päinvastoin kuin von Hertzen B-joukkue tietää senkin, että kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.
Miksi kapitalisti ei ota tällaisia kustannuksia huomioon ? Siihenkin B-joukkue tietää myös vastauksen: Kapitalisti maksattaa kustannukset yhteiskunnalla, joten kustannukset voi jättää kapitalistin omista kustannusarvioista pois.
Jos yhteiskunta ei kykene ratkaisemaan talouselämän aiheuttamaa ongelmaa, yritys toteaa että investointiympäristö on Suomessa heikentynyt ja yritys siirtyy muualle.
Lisäys kello 19.20
Lukekaapa ihmeessä Mikko Ellilän postaus aiheeseen liittyen - Mikon mukaan rajoittamaton maahanmuutto ei ole vapaata markkinataloutta (liberalismia).
Olen samaa mieltä Mikon kanssa.
Valitettavasti talouselämä ei tässä kysymyksessä toimi niin kuin opettaa. Kustannukset kaatuvat yhteiskunnalle ja vapaa markkinatalous ei toteudu. Mutta sama ongelmahan oli aiemmin saastumisenkin suhteen: saastuttaja ei maksanut esimerkiksi järven pilaantumista. Mutta tilanne muuttui - kiitos siitä kuuluu mm. ympäristöliikkeelle.
Kirja vaikuttaa kinnostavalta. Siinä käsitellään nollasumma- ja ei-nollasumma-pelejä, arvoja, yhteiskuntaa, sosiaalihuoltoa, Jumalaa, ihmisten välistä yhteistyötä ja vapaamatkustamista talouselämän silmin.
von Hertzenin hyvästä yrityksestä huolimatta Blåfield näkee kirjan hyvin yksipuolisena. Kirja näkee muitten puutteet mutta ei omia puutteita. Itseäni pistivät silmään mm. seuraavat von Hertzenin väitteet:
1. Globalisaation vastustajat - joihin von Hertzen varmaankin laskee myös maahanmuuton rajoittamisen kannattajat - ovat vaivainen B-joukkue joka ei ole mitään mistään oppinut.
2. Kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa yksinkertaisesti sopimalla maailmanlaajuisesta hiilidioksidiverosta.
Se että kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa hiilidioksidiverolla on tietysti trivialiteetti. Sen mm. Osmo Soininvaara kertoi meille jossain kirjassaan jo 80-luvulla. Se että ulkomaalaisten maahantuonti on edullista työnantajalle, koska palkkakustannukset laskevat, kilpailukyky paranee ja yritysten voitot kasvavat, on myös trivialiteetti.
Jos von Hertzen luulee, ettei B-joukkue ymmärrä näitä trivialiteetteja, niin hän erehtyy. von Hertzen ei ehkä itse ymmärrä sitä, että todellisuudessa sekä globalisaatio että ilmaston lämpeneminen ovat monimutkaisempia ilmiöitä kuin hän kuvittelee:
1. Ilmaston lämpenemisen estämisen vaikea kysymys ei ole se, minkätasoinen hiilidioksidiveron pitäisi olla, vaan se miten verosta onnistutaan ylipäätään sopimaan globaalisti. Jos sopimusta ei voida saada aikaan, vero ei silloin ole mikään ratkaisu ollenkaan.
2. Jo 1700-luvulla valkoiset USA:n etelävaltioiden plantaasinomistajat todistivat, että palkkakustannukset laskevat ja kannattavuus nousee, kun maahan tuodaan ulkomaista työvoimaa. Kyllä B-joukkue senkin tietää.
Mutta päinvastoin kuin von Hertzen B-joukkue tietää senkin, että kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.
Miksi kapitalisti ei ota tällaisia kustannuksia huomioon ? Siihenkin B-joukkue tietää myös vastauksen: Kapitalisti maksattaa kustannukset yhteiskunnalla, joten kustannukset voi jättää kapitalistin omista kustannusarvioista pois.
Jos yhteiskunta ei kykene ratkaisemaan talouselämän aiheuttamaa ongelmaa, yritys toteaa että investointiympäristö on Suomessa heikentynyt ja yritys siirtyy muualle.
Lisäys kello 19.20
Lukekaapa ihmeessä Mikko Ellilän postaus aiheeseen liittyen - Mikon mukaan rajoittamaton maahanmuutto ei ole vapaata markkinataloutta (liberalismia).
Olen samaa mieltä Mikon kanssa.
Valitettavasti talouselämä ei tässä kysymyksessä toimi niin kuin opettaa. Kustannukset kaatuvat yhteiskunnalle ja vapaa markkinatalous ei toteudu. Mutta sama ongelmahan oli aiemmin saastumisenkin suhteen: saastuttaja ei maksanut esimerkiksi järven pilaantumista. Mutta tilanne muuttui - kiitos siitä kuuluu mm. ympäristöliikkeelle.
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
Eläköön ydinperhe !
Parasta (hyvässä) ydinperheessä on se, että isä on läsnä lapsilleen ja lastensa äidille.
Isän merkitys on erityisen suuri tyttären sosiaalistumisen kannalta: Isättä kasvaneitten tyttöjen riski tulla ennen aikojaan raskaaksi on moninkertainen ydinperheessä eläviin tyttöihin verrattuna. Isän poissaolon on havaittu kasvattavan tyttären stressiä - kuukautiset mm. aikaistuvat noin vuodella. Myös tyttären omanarvontunto kärsii oleellisesti isättä kasvamisesta.
Isättä kasvava lapsi joutuu todennäköisemmin perheväkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohteeksi kuin ydinperheessä kasvava lapsi - nimenomaan äidin uusien miesystävien taholta. Tämä taulukko kertoo yhteenvedonomaisesti isättömyyden aiheuttamista ongelmista.
Oleellisin etu isän läsnäolosta on kuitenkin se, että hyvä isä/aviomies rohkaisee vaimoaan vauvan hoidossa. Isän läsnäolo parantaa äidin mielialaa, mikä vaikuttaa äidin kykyyn sitoutua lastenhoitoon.
Luulisikin, että nimenomaan naisjärjestöt haluaisivat suojella ydinperhettä. Sen sijaan - katso Takkirauta-blogin artikkeli ydinperheestä - feministit näkevät ydinperheen jonkinlaisena pahan alkuna ja juurena:
Yksi feministien perimmäisiä vihan kohteita on perhe. Feministien tavoite kautta aikojen on ollut naisten vapauttaminen - rikkomalla perheet ja tuhoamalla yhteiskunnan perusyksikön käsite. Voidaan tosin kysyä, että mistä vapautetaan, ja mihin - täydelliseen vastuuttomuuteen ja huithapeliuteenko? feministien viha perhettä kohtaan juontaa juurensa jo Friedrich Engelsiin, jonka mielestä naisen työ perheessä - lasten synnyttäminen, kasvattaminen ja sen hoito - oli palkatonta työn uusintamista. Feminismillä ja kommunismilla on siis yhteiset, dialektiset, juuret.
Takkirauta-blogi kirjoittaa edelleen:
Yksinhuoltajuuden ongelma on useinkin kurinpito: mitä useampia lapsia huoltajalla on, sitä vähemmän hän kykenee allokoimaan näille resursseja, ja puberteetissa kurinpito tulee usein ongelmaksi lasten haastaessa äidin auktoriteetin. Termi son-of-a-bitch on usein seurausta juuri kyvyttömyydestä kurinpitoon tai vastuunottoon. Yksinhuoltajien lapsilla on normaalia suurempi taipumus syrjäytyä tai tulla rikollisiksi.
Yhteiskunnan huipulla, siellä missä raha ja valta haisevat - perheet ovat hyvin tiiviitä, perhesiteet tiukkoja ja läheisiä, avioerot harvinaisia ja lapsista huolehditaan pitkälle ja heidät koulutetaan pitkälle. Sen sijaan yhteiskunnan pohjakerroksissa avioerot ovat sääntö, lapset useinkaan eivät tunne isäänsä, yksinhuoltajuus on normi, lasten heitteillejättö yleistä ja väkivalta, niin henkinen kuin fyysinenkin, tavallista.
Tasa-arvo ja seksuaalinen vapautuminen ovat vapauttaneet nimenomaan keskiluokkaisen/koulutetun naisen. Alempien sosiaaliluokkien naisista seksuaalinen vapautuminen on tehnyt lähinnä hyväksikäytettyjä: esim. Etelä-Amerikassa, jota usein ylistetään elämänilon tyyssijaksi Rion karnevaaleineen, köyhät naiset hoitavat lapset yksin, koska miehet eivät ota vastuuta lapsistaan ja naisistaan.
Etelä-Amerikan seksuaalinen "vapaus" on kuitenkin jo saavuttanut lakipisteensä. Yhä useampi nainen liittyy patriarkaalisiin - ydinperheen pyhyyttä painottaviin - fundamentalistisiin lahkoihin. Miehet liittyvät naisten perässä.
Sama ilmiö tapahtui aikoinaan, kun kristinusko levisi Roomassa 200-300-luvulla: naiset hakivat kristinuskosta turvaa ja pysyvää avioliittoa. Miehet tulivat perässä.
Se, missä muodossa patriarkaattisuus palaa Eurooppaan, kun se palaa, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä.
Isän merkitys on erityisen suuri tyttären sosiaalistumisen kannalta: Isättä kasvaneitten tyttöjen riski tulla ennen aikojaan raskaaksi on moninkertainen ydinperheessä eläviin tyttöihin verrattuna. Isän poissaolon on havaittu kasvattavan tyttären stressiä - kuukautiset mm. aikaistuvat noin vuodella. Myös tyttären omanarvontunto kärsii oleellisesti isättä kasvamisesta.
Isättä kasvava lapsi joutuu todennäköisemmin perheväkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohteeksi kuin ydinperheessä kasvava lapsi - nimenomaan äidin uusien miesystävien taholta. Tämä taulukko kertoo yhteenvedonomaisesti isättömyyden aiheuttamista ongelmista.
Oleellisin etu isän läsnäolosta on kuitenkin se, että hyvä isä/aviomies rohkaisee vaimoaan vauvan hoidossa. Isän läsnäolo parantaa äidin mielialaa, mikä vaikuttaa äidin kykyyn sitoutua lastenhoitoon.
Luulisikin, että nimenomaan naisjärjestöt haluaisivat suojella ydinperhettä. Sen sijaan - katso Takkirauta-blogin artikkeli ydinperheestä - feministit näkevät ydinperheen jonkinlaisena pahan alkuna ja juurena:
Yksi feministien perimmäisiä vihan kohteita on perhe. Feministien tavoite kautta aikojen on ollut naisten vapauttaminen - rikkomalla perheet ja tuhoamalla yhteiskunnan perusyksikön käsite. Voidaan tosin kysyä, että mistä vapautetaan, ja mihin - täydelliseen vastuuttomuuteen ja huithapeliuteenko? feministien viha perhettä kohtaan juontaa juurensa jo Friedrich Engelsiin, jonka mielestä naisen työ perheessä - lasten synnyttäminen, kasvattaminen ja sen hoito - oli palkatonta työn uusintamista. Feminismillä ja kommunismilla on siis yhteiset, dialektiset, juuret.
Takkirauta-blogi kirjoittaa edelleen:
Yksinhuoltajuuden ongelma on useinkin kurinpito: mitä useampia lapsia huoltajalla on, sitä vähemmän hän kykenee allokoimaan näille resursseja, ja puberteetissa kurinpito tulee usein ongelmaksi lasten haastaessa äidin auktoriteetin. Termi son-of-a-bitch on usein seurausta juuri kyvyttömyydestä kurinpitoon tai vastuunottoon. Yksinhuoltajien lapsilla on normaalia suurempi taipumus syrjäytyä tai tulla rikollisiksi.
Yhteiskunnan huipulla, siellä missä raha ja valta haisevat - perheet ovat hyvin tiiviitä, perhesiteet tiukkoja ja läheisiä, avioerot harvinaisia ja lapsista huolehditaan pitkälle ja heidät koulutetaan pitkälle. Sen sijaan yhteiskunnan pohjakerroksissa avioerot ovat sääntö, lapset useinkaan eivät tunne isäänsä, yksinhuoltajuus on normi, lasten heitteillejättö yleistä ja väkivalta, niin henkinen kuin fyysinenkin, tavallista.
Tasa-arvo ja seksuaalinen vapautuminen ovat vapauttaneet nimenomaan keskiluokkaisen/koulutetun naisen. Alempien sosiaaliluokkien naisista seksuaalinen vapautuminen on tehnyt lähinnä hyväksikäytettyjä: esim. Etelä-Amerikassa, jota usein ylistetään elämänilon tyyssijaksi Rion karnevaaleineen, köyhät naiset hoitavat lapset yksin, koska miehet eivät ota vastuuta lapsistaan ja naisistaan.
Etelä-Amerikan seksuaalinen "vapaus" on kuitenkin jo saavuttanut lakipisteensä. Yhä useampi nainen liittyy patriarkaalisiin - ydinperheen pyhyyttä painottaviin - fundamentalistisiin lahkoihin. Miehet liittyvät naisten perässä.
Sama ilmiö tapahtui aikoinaan, kun kristinusko levisi Roomassa 200-300-luvulla: naiset hakivat kristinuskosta turvaa ja pysyvää avioliittoa. Miehet tulivat perässä.
Se, missä muodossa patriarkaattisuus palaa Eurooppaan, kun se palaa, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä.
"Antirasismista"
Olen joutunut siellä sun täällä leimatuksi rasistiksi. Ottamatta nyt kantaa tekeekö afrikkalaisten maahanmuuton vastustaminen ja rotujen äo-erojen tunnustaminen ihmisestä rasistin vai en, haluaisin kysyä mitkä vaikuttimet näillä ihmisillä on.
Ovatko nämä ihmiset suuria humanisteja ? Itse uskon, että he kirkuvat lähinnä viran puolesta. Joku on saanut hyväpalkkaisen toimen vähemmistövaltuutetun toimistossa ja haluaa leimata mahdollisimman monta ihmistä rasistiksi. Toinen haluaa loistaa netti-väittelyssä narsismin aurinkona. Sen sijaan Suomen tulevaisuus ei näitä ihmisiä kiinnosta.
Prodoksen blogilla "antirasisti" Finnjävel naureskeli sillä, että "rasistit" ovat usein miehiä joilla on pari lasta. Ehkä siinä juuri onkin pointti: lapsiaan rakastavat työssä käyvät isät vastustavat usein afrikkalaista ja islamilaista maahanmuuttoa. Ehkä Finnjävel on oikeassa. Ehkä ne joilla on lapsia ovat todella keskimäärin enemmän kiinnostuneita tulevaisuudesta kuin muut.
Ovatko nämä ihmiset suuria humanisteja ? Itse uskon, että he kirkuvat lähinnä viran puolesta. Joku on saanut hyväpalkkaisen toimen vähemmistövaltuutetun toimistossa ja haluaa leimata mahdollisimman monta ihmistä rasistiksi. Toinen haluaa loistaa netti-väittelyssä narsismin aurinkona. Sen sijaan Suomen tulevaisuus ei näitä ihmisiä kiinnosta.
Prodoksen blogilla "antirasisti" Finnjävel naureskeli sillä, että "rasistit" ovat usein miehiä joilla on pari lasta. Ehkä siinä juuri onkin pointti: lapsiaan rakastavat työssä käyvät isät vastustavat usein afrikkalaista ja islamilaista maahanmuuttoa. Ehkä Finnjävel on oikeassa. Ehkä ne joilla on lapsia ovat todella keskimäärin enemmän kiinnostuneita tulevaisuudesta kuin muut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)