Kristinuskolle, islamille, vapaa-ajattelulle, ainakin naiveimmalle talousliberalismille ja monelle monelle muuulle aatteelle on ollut ominaista yksi yhteinen piirre. On löydetty yksi ja varma totuus. Ainoa oleellinen ongelma on miten muut saadaan ymmärtämään se totuus, jotta totuutta voidaan alkaa yhdessä toteuttamaan.
On olemassa yksi suuri projekti - Jeesus, islamilaisen kalifaatin pystytys, uskonnon hävitys tai kilpailun vapauttaminen. Tai kansallisvaltio tai valtion lopettaminen.
Jotkut samaan kastiiin kuuluvat aatteet ovat jo manan mailla tai hyvää vauhtia sinne menossa. Esimerkiksi sosialidemokratia. Kuka enää uskoo että kunhan kattava hyvinvointivaltio on saavitettu, muutkin ongelmat ratkeavat suht helposti.
Peliteoreetikko Ken Binmore romuttaa uskoa vapaan kilpailun kaikkivoimaisuuteen:
I think we need to re-orientate ourselves, seeing imperfect competition as the norm, both within and between institutions. Perfect competition would then be displaced from its central role, and seen rather as a limiting case of imperfect competition in which all the many different kinds of friction have become negligible.
The benefit from adopting the paradigm shift would be a sharpening in the modeling of particular institutions as a result of bringing the methods of game theory to bear in a more systematic way than at present. But there would also be a cost.
Tolstoy famously says that all happy families are the same, but each unhappy family is unhappy in its own way. Similarly, all perfectly competitive markets are the same, but each imperfectly competitive market is imperfectly competitive in its own special way.
General principles are therefore unlikely to survive the paradigm shift. Personally, I think little would be lost thereby. For example, attempts to regulate imperfectly competitive industries based on general principles derived from analogies with perfect competition or pure monopoly are notoriously unsuccessful.
There really is no alternative to spending serious money researching the unique features of each industry needing to be regulated and tailoring the regulation to the special circumstances of the industry.
Samoin uskoakseni yhteiskuntaa ei muutenkaan voi ajatella niin, että kunhan esimerkiksi yksilön vapautta lisätään ja lisätään, saavutetaan automaattisesti yhä parempi ja parempi yhteiskunta. Tai päinvastoin kunhan moraalismia ja kontrollia ja kuria lisätään, saavutetaan parempi yhteiskunta.
Esimerkiksi siihen kysymykseen pitääkö hyvinvointiturvan perustua hyvinvointiyhteiskuntaan, yksityiseen vastuuseen (vakuutuksiin) vai yhteisöllisyyteen ei välttämättä ole mitään universaalia vastausta.
Ratkaisut on mietittävä case by case siinä historiallisessa kontekstissa missä ollaan.
Tämä ei tietenkään tee taloustieteestä tai sosiologiasta turhaa.
sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010
lauantaina, maaliskuuta 13, 2010
Kulttuurien kohtaaminen
Useimmat lienevät lukeneet Vantaan Sanomien kolumnin, jossa kerrottiin tapahtuma vantaalaisesta päiväkodista:
Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta. ”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”.
Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tule syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?"
Tarina on kieltämättä pöyristyttävä. Minulla ei ole mitään halua ottaa tällä blogilla kantaa siihen, kumman nomit ovat jotenkin parempia - suomalaisten vai arabien. Sen sijaan on selvää, että suomalainen ja arabi-normisto on tässä asiassa äärimmäisen voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää ja mitä nopeampaa maahanmuutto on sitä epätodennäköisempää on että maahanmuuttajat sopeutuvat suomalaisiin käytäntöihin.
Vantaan Sanomat on väärässä siinä, että naisten ja miesten tasa-arvo perustuu ensi sijassa lakiin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Tosiasiassa se on syntynyt pitkän historiallisen prosessin tuloksena kuten arabien kunnia-normikin. Laki seuraa pikemmin yhteiskunnassa vallitsevaa normia kuin normi lakia.
Luin useita kommentteja tapahtumasta mm. facebookista.
Jotkut kritisoivat päiväkoitohenkilökuntaa siitä, että nämä taipuivat arabien kunnia-normin edessä. Arabien useimpien suomalaisten mielestä huonompi normi voitti useimpien suomalaisten mielestä paremman normin.
Toiset kritisoivat arabi-isää siitä, että tämä ei ymmärrä että maassa on toimittava maan tavalla.
Edellinen kritiikki on kieltämättä erittäin aiheellista. Kun maahanmuutto tapahtuu alemman luottamuksen yhteiskunnasta korkeamman luottamuksen yhteiskuntaan, kohdemaan ei pitäisi hevillä taipua soveltamaan maahanmuuttajan lähdemaan normeja.
Jälkimmäinen kritiikki sen sijaan on älyllisesti kestämätöntä. Metanormi "maassa maan tavalla" ei ole mikään universaali normi ja on turha olettaa että irakilainen maahanmuuttaja ajattelisi automaattisesti että hänen pitää taipua suomalaisiin normeihin. Hän ei alistu niihin, ellei häntä jollain tavalla aseteta sen tosiasian eteen että Suomessa on pakko sopeutua suomalaisiin normeihin. Jos itse joutuisin muuttamaan loppuiäkseni Egyptiin, niin en minäkään alkaisi soveltaa egyptiläisiä kunniankäsityksiä tytärtäni kohtaan kuin äärimmäisessä pakossa.
Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta. ”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”.
Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tule syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?"
Tarina on kieltämättä pöyristyttävä. Minulla ei ole mitään halua ottaa tällä blogilla kantaa siihen, kumman nomit ovat jotenkin parempia - suomalaisten vai arabien. Sen sijaan on selvää, että suomalainen ja arabi-normisto on tässä asiassa äärimmäisen voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää ja mitä nopeampaa maahanmuutto on sitä epätodennäköisempää on että maahanmuuttajat sopeutuvat suomalaisiin käytäntöihin.
Vantaan Sanomat on väärässä siinä, että naisten ja miesten tasa-arvo perustuu ensi sijassa lakiin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Tosiasiassa se on syntynyt pitkän historiallisen prosessin tuloksena kuten arabien kunnia-normikin. Laki seuraa pikemmin yhteiskunnassa vallitsevaa normia kuin normi lakia.
Luin useita kommentteja tapahtumasta mm. facebookista.
Jotkut kritisoivat päiväkoitohenkilökuntaa siitä, että nämä taipuivat arabien kunnia-normin edessä. Arabien useimpien suomalaisten mielestä huonompi normi voitti useimpien suomalaisten mielestä paremman normin.
Toiset kritisoivat arabi-isää siitä, että tämä ei ymmärrä että maassa on toimittava maan tavalla.
Edellinen kritiikki on kieltämättä erittäin aiheellista. Kun maahanmuutto tapahtuu alemman luottamuksen yhteiskunnasta korkeamman luottamuksen yhteiskuntaan, kohdemaan ei pitäisi hevillä taipua soveltamaan maahanmuuttajan lähdemaan normeja.
Jälkimmäinen kritiikki sen sijaan on älyllisesti kestämätöntä. Metanormi "maassa maan tavalla" ei ole mikään universaali normi ja on turha olettaa että irakilainen maahanmuuttaja ajattelisi automaattisesti että hänen pitää taipua suomalaisiin normeihin. Hän ei alistu niihin, ellei häntä jollain tavalla aseteta sen tosiasian eteen että Suomessa on pakko sopeutua suomalaisiin normeihin. Jos itse joutuisin muuttamaan loppuiäkseni Egyptiin, niin en minäkään alkaisi soveltaa egyptiläisiä kunniankäsityksiä tytärtäni kohtaan kuin äärimmäisessä pakossa.
perjantaina, maaliskuuta 12, 2010
tiistaina, maaliskuuta 09, 2010
Chilen maanjäristys
Nimimerkki Paavon linkkaama The Wall Street Journalin juttu väittää taloustieteilijä Milton Friedmanin pelastaneen suuren joukon ihmisiä Chilessä, koska Friedmanin ehdotukseen perustuvan talouspolitiikan ansiosta chileläiset asuvat vahvoissa taloissa, joita ei susi puhalla kumoon. Päinvastoin siis kuin haitilaiset.
Poistin loput tekstistä. Turha synnyttää asiassa pahaa verta.
On asioita joita nuoruudestasi muistat hohdokkaina tapahtumina, kuten minun tapauksessani Chilen marksilaisen hallinnon kaatuminen.
Mutta aikansa kutakin. Maailma oli mustavalkoinen.
Poistin loput tekstistä. Turha synnyttää asiassa pahaa verta.
On asioita joita nuoruudestasi muistat hohdokkaina tapahtumina, kuten minun tapauksessani Chilen marksilaisen hallinnon kaatuminen.
Mutta aikansa kutakin. Maailma oli mustavalkoinen.
Vallitseva normi
Työpaikalla on viisi ihmistä, joista yksi käyttää rasvatonta ja neljä mieluiten kevytmaitoa kahvin kanssa. Yksi neljästä ei käytä rasvatonta maitoa kahvin kanssa koskaan.
Kaikki hakevat maitoa kaupasta, mutta rasvattoman käyttäjä hakee vain rasvatonta maitoa ja neljä muuta molempia.
Reversed engineeringillä sanoisin että työpaikalla vallitseva normi on seuraava:
Rasvattoman maidon käyttäminen on moraaliseti ylivertaista, mutta muutakin maitoa saa käyttää.
Koska syöminen on nykyään korvannut naimisen moraalin sfäärin keskiöstä, tämä tutkimus lienee perusteltu. Se edustaa eräänlaista mikrososiologiaa.
Kaikki hakevat maitoa kaupasta, mutta rasvattoman käyttäjä hakee vain rasvatonta maitoa ja neljä muuta molempia.
Reversed engineeringillä sanoisin että työpaikalla vallitseva normi on seuraava:
Rasvattoman maidon käyttäminen on moraaliseti ylivertaista, mutta muutakin maitoa saa käyttää.
Koska syöminen on nykyään korvannut naimisen moraalin sfäärin keskiöstä, tämä tutkimus lienee perusteltu. Se edustaa eräänlaista mikrososiologiaa.
sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010
Megalomania, jääräpäisyys ja idealismi
Sattui nolo kömmähdys ja kirjoitin "Putnam" kun piti kirjoittaa "Fukuyama". Korjasin.
Nimimerkki Paavo arveli, että lakko-johtajana pärjää parhaiten jäärä, tai siis henkilö jota kaikki pitävät ehdottamana jääränä. Peliteoreettisesti saman voisi ilmaista niin, että lakko-johtajana pärjää henkilö joka on sitoutunut siihen, ettei Chicken-pelissä koskaan pelaa strategiaa Chicken.
"Sitoutuminen" merkitsee tässä tapauksessa käytännössä sitä, että strategiaa ei valita harkiten omaa - tai ainakaan ay-liikkeen jäsenten - etua maksimoiden, vaan strategia on seurausta lakko-johtajan persoonallisuustyypistä. Siis siitä, että lakko-johtaja on oikeasti jäärä.
Lakko-johtaja ei ole todennäköisesti pelkästään jäärä vaan hän on myös megalomaninen. Häntä ei kiinnosta ay-liikkeen jäsenten taloudellinen etu vaan oma kunniansa ja valtansa.
Fukuyama puhuu kirjassaan Historian Loppu megalomaniasta .Eurooppalainen feodaaliyhteiskunta oli megalomanian vanki. Kun sotimiseen erikoistuneen yläluokan ensisijainen päämäärä ei ollut rikastua vaan saada kunniaa, mainetta ja valtaa, jatkuvat sodat olivat väistämätön seuraus.
Amerikkalainen yhteiskunta pyrttiin heti alunperin rakentamaan sellaiseksi että megalomanialle olisi mahdollisimman vähän sijaa. Amerikkalaisilla yhteiskuntafilosofeilla oli Euroopan verinen historia silmiensä edessä ja sen toistuminen haluttiin kaikin tavoin estää. Materian kerääminen ymmärrettiin 1700-luvun USA:ssa perustellusti maineen keräämistä turvallisemmaksi ihmistä eteenpäin ajavaksi voimaksi.
Toki Eurooppakin lopulta toisen maailmonsodan päättymisen jälkeen muuttui samanlaiselsi porvarilliseksi yhteiskunnaksi kuin USA ja kunnian käsite haudattiin naurettavana.
Fukuyama toteaa kirjassaan kuitenkin, että megalomanian täydellinen poistaminen ihmisestä ei ole mahdollista eikä edes suotavaa. Seurauksena olisi Fukuyaman mielestä todennäköisesti totaalinen materialismi ja narsismi. Valtiojohtoon saataisiin tuskin muita kuin varkaita - tai Halosen kaltaisia johonkin elämälle vieraalle idealle omistautuneita ihmisiä.
Koska porvari on pelkuri, kuten Ernst Juenger sanoo, ja luulee muidenkin olevan samanlaisia pelkureita, porvarillinen yhteiskunta on haavoittuva sille, että aina uusia ja uusia megalomaneja syntyy.
Suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan sijaa taas megalomanialle. Haitat megalomaniasta ovat nytkin suuret - ruumiita ei tosin tule mutta taloudelliset menetykset ovat suuret.
Nimimerkki Paavo arveli, että lakko-johtajana pärjää parhaiten jäärä, tai siis henkilö jota kaikki pitävät ehdottamana jääränä. Peliteoreettisesti saman voisi ilmaista niin, että lakko-johtajana pärjää henkilö joka on sitoutunut siihen, ettei Chicken-pelissä koskaan pelaa strategiaa Chicken.
"Sitoutuminen" merkitsee tässä tapauksessa käytännössä sitä, että strategiaa ei valita harkiten omaa - tai ainakaan ay-liikkeen jäsenten - etua maksimoiden, vaan strategia on seurausta lakko-johtajan persoonallisuustyypistä. Siis siitä, että lakko-johtaja on oikeasti jäärä.
Lakko-johtaja ei ole todennäköisesti pelkästään jäärä vaan hän on myös megalomaninen. Häntä ei kiinnosta ay-liikkeen jäsenten taloudellinen etu vaan oma kunniansa ja valtansa.
Fukuyama puhuu kirjassaan Historian Loppu megalomaniasta .Eurooppalainen feodaaliyhteiskunta oli megalomanian vanki. Kun sotimiseen erikoistuneen yläluokan ensisijainen päämäärä ei ollut rikastua vaan saada kunniaa, mainetta ja valtaa, jatkuvat sodat olivat väistämätön seuraus.
Amerikkalainen yhteiskunta pyrttiin heti alunperin rakentamaan sellaiseksi että megalomanialle olisi mahdollisimman vähän sijaa. Amerikkalaisilla yhteiskuntafilosofeilla oli Euroopan verinen historia silmiensä edessä ja sen toistuminen haluttiin kaikin tavoin estää. Materian kerääminen ymmärrettiin 1700-luvun USA:ssa perustellusti maineen keräämistä turvallisemmaksi ihmistä eteenpäin ajavaksi voimaksi.
Toki Eurooppakin lopulta toisen maailmonsodan päättymisen jälkeen muuttui samanlaiselsi porvarilliseksi yhteiskunnaksi kuin USA ja kunnian käsite haudattiin naurettavana.
Fukuyama toteaa kirjassaan kuitenkin, että megalomanian täydellinen poistaminen ihmisestä ei ole mahdollista eikä edes suotavaa. Seurauksena olisi Fukuyaman mielestä todennäköisesti totaalinen materialismi ja narsismi. Valtiojohtoon saataisiin tuskin muita kuin varkaita - tai Halosen kaltaisia johonkin elämälle vieraalle idealle omistautuneita ihmisiä.
Koska porvari on pelkuri, kuten Ernst Juenger sanoo, ja luulee muidenkin olevan samanlaisia pelkureita, porvarillinen yhteiskunta on haavoittuva sille, että aina uusia ja uusia megalomaneja syntyy.
Suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan sijaa taas megalomanialle. Haitat megalomaniasta ovat nytkin suuret - ruumiita ei tosin tule mutta taloudelliset menetykset ovat suuret.
lauantaina, maaliskuuta 06, 2010
Hyvinvointiyhteiskunta - osa 3
Avioliitto on hieno asia, niin kauan kuin molemmat voivat luottaa toiseensa. Ajoittaisista ristiriidoista huolimatta nainen ja mies vetävät yhtä köyttä ja molemmilla on hyvä olla. Jos avioliitto alkaa rakoilla, yrität korjata sitä jonkin aikaa, mutta mikäli se ei onnistu, pitää lähteä ja pitää lähteä kokonaan. Itse olen elänyt avioliitossa saman naisen kanssa viisitoista vuotta ja olen sitoutunut elämään yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Pojoismainen hyvinvointiyhteiskuntakin on ollut minun mielestäni hieno yhteisö. Yhteisö siinä mielessä, että sitä on elähdyttänyt yhteinen arvo, että yhteiskunnan vähävaraisia ei pidä jättää. Tämä blogi on omalta osaltaan yrittänyt puhua sen puolesta.
Mutta ei puhu enää.
Luin aamulla lehdestä siitä, miten puoluejohtajat haluavat nostaa veroja jotta palvelut voidaan turvata. En kannata. Kannatan leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia. Kannatan lakko-oikeuden purkua ja omistajan oikeutta erottaa lakkoilijat välittömästi.
Tämä ilmoitus ei ole mikään kannanotto hyvinvointivaltiota vastaan sen enempää kuin avioero väkivaltaisesta siipasta on kannanotto avioliitto-instituutiota vastaan. Uskon edelleen molempiin instituutioihin.
En vain kannata tätä hyvinvointivaltiota. Vihaan sitä.
Pojoismainen hyvinvointiyhteiskuntakin on ollut minun mielestäni hieno yhteisö. Yhteisö siinä mielessä, että sitä on elähdyttänyt yhteinen arvo, että yhteiskunnan vähävaraisia ei pidä jättää. Tämä blogi on omalta osaltaan yrittänyt puhua sen puolesta.
Mutta ei puhu enää.
Luin aamulla lehdestä siitä, miten puoluejohtajat haluavat nostaa veroja jotta palvelut voidaan turvata. En kannata. Kannatan leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia. Kannatan lakko-oikeuden purkua ja omistajan oikeutta erottaa lakkoilijat välittömästi.
Tämä ilmoitus ei ole mikään kannanotto hyvinvointivaltiota vastaan sen enempää kuin avioero väkivaltaisesta siipasta on kannanotto avioliitto-instituutiota vastaan. Uskon edelleen molempiin instituutioihin.
En vain kannata tätä hyvinvointivaltiota. Vihaan sitä.
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
tiistaina, maaliskuuta 02, 2010
Kartelli on yhteisö
Kartelli on yhteisö, jonka tuottama julkishyödyke on vapaitten markkinoitten luomaa hintatasoa edullisempi hintataso yhteisön jäsenille. Samalla käytännössä aiheutetaan vapaitten markkinoitten hintatasoa epäedullisempi hintataso yhteisön ulkopuolisille.
Kartelli voi olla esimerkiksi asfaltti-kartelli tai työn myynti -kartelli.
Kartelli - kuten mikä tahansa yhteisö - käyttää vertaisrankaisua ja ulkopuolisten ekskluusiota sen takaamiseen, että tarpeeksi moni osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen.
Vertaisrankaisu materialisoituu työn myynti -kartellin tapauksessa lakkorikkurien demonisointina tai yhteisöstä poissulkemisena. Aikaisemmin rakennuksilla liittoihin (kartelliin) kuulumattomia painostettiin jopa irtisanoutumaan työpaikalta.
Porilainen sosiaalidemokraattinen Uusi Aika lehti runoili vuonna 1926 lakkorikkureista - teksti on samalla esimerkki 20-30-luvun työväenkulttuurin kukoistuksesta:
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän lakonrikkurin.
Lakonrikkuri on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on lakonrikkurilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun lakkorikkuri on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta lakonrikkuriksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon mies lakonrikkuriin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa lakonrikkurilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme lakonrikkuri myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta lakonrikkuri on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea lakonrikkuriksi. Pysy siis ihmisenä. (Lähde Rakennusliiton webbisivu.)
Asfalttikartellin tapauksessa käytettiin siinäkin KKO:n mukaan vertaisrankaisua tai ainakin vertaisrankaisulla uhkaamista:
Lemminkäinen on toiminut kartellin vetäjänä. Lemminkäinen on toiminut urakkahintojen hyväksyjänä ja urakoiden jaon koordinaattorina sekä pääsuostuttelijana, kun kysymys on ollut pienten yritysten liittämisestä kartelliin. Lemminkäinen on tällöin käyttänyt myös uhkailua yhtenä suostuttelukeinona. Kilpailuviraston näyttö osoittaa Lemminkäisen kartellitoiminnan jatkuvuuden koko edellä mainitun ajanjakson ajalta. Ainakin Lemminkäisen asfalttitoiminnan ylin johto on ollut tietoinen kartellista ja osallistunut aktiivisesti sen toimintaan.
Heklökohtainen mielipiteeni AKT-kartellin talkoista
Jos AKT-kartelli edustaisi vähäosaisia, voisin ehkä hyväksyä kartellin. Nyt en hyväksy. Näen asian niin että työmarkkinoilla toimiva kartelli AKT alkaa tänä iltana terrorisoida suomalaista teollisuutta ja tavallisten ihmisten elämää käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa.
Kartelli voi olla esimerkiksi asfaltti-kartelli tai työn myynti -kartelli.
Kartelli - kuten mikä tahansa yhteisö - käyttää vertaisrankaisua ja ulkopuolisten ekskluusiota sen takaamiseen, että tarpeeksi moni osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen.
Vertaisrankaisu materialisoituu työn myynti -kartellin tapauksessa lakkorikkurien demonisointina tai yhteisöstä poissulkemisena. Aikaisemmin rakennuksilla liittoihin (kartelliin) kuulumattomia painostettiin jopa irtisanoutumaan työpaikalta.
Porilainen sosiaalidemokraattinen Uusi Aika lehti runoili vuonna 1926 lakkorikkureista - teksti on samalla esimerkki 20-30-luvun työväenkulttuurin kukoistuksesta:
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän lakonrikkurin.
Lakonrikkuri on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on lakonrikkurilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun lakkorikkuri on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta lakonrikkuriksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon mies lakonrikkuriin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa lakonrikkurilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme lakonrikkuri myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta lakonrikkuri on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea lakonrikkuriksi. Pysy siis ihmisenä. (Lähde Rakennusliiton webbisivu.)
Asfalttikartellin tapauksessa käytettiin siinäkin KKO:n mukaan vertaisrankaisua tai ainakin vertaisrankaisulla uhkaamista:
Lemminkäinen on toiminut kartellin vetäjänä. Lemminkäinen on toiminut urakkahintojen hyväksyjänä ja urakoiden jaon koordinaattorina sekä pääsuostuttelijana, kun kysymys on ollut pienten yritysten liittämisestä kartelliin. Lemminkäinen on tällöin käyttänyt myös uhkailua yhtenä suostuttelukeinona. Kilpailuviraston näyttö osoittaa Lemminkäisen kartellitoiminnan jatkuvuuden koko edellä mainitun ajanjakson ajalta. Ainakin Lemminkäisen asfalttitoiminnan ylin johto on ollut tietoinen kartellista ja osallistunut aktiivisesti sen toimintaan.
Heklökohtainen mielipiteeni AKT-kartellin talkoista
Jos AKT-kartelli edustaisi vähäosaisia, voisin ehkä hyväksyä kartellin. Nyt en hyväksy. Näen asian niin että työmarkkinoilla toimiva kartelli AKT alkaa tänä iltana terrorisoida suomalaista teollisuutta ja tavallisten ihmisten elämää käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa.
lauantaina, helmikuuta 27, 2010
Suomenruotsalaiset - osa 6 - säilyminen
Postauksissa maahanmuuton tehokkuudesta osa 1 ja osa 2 kuvasin tilanteen, jossa migraatio tapahtui aina alhaisen luottamuksen populaatiosta korkean luottamuksen populaatioon. Oleellinen lisäoletus oli että muuttaja aina sopeutui.
Migraatio johti luottamuksen jatkuvaan kasvuun, koska korkean luottamuksen populaatioiden koko kasvoi koko ajan alhaisen luottamuksen populaatioiden kustannuksella.
Malli selittää minusta osittain sen, miksi suomenruotsalaiset eivät ole sulautuneet (tai sulautuvat varsin hitaasti), vaikka elävät nykyään suurelta osalta suomenkielisen väestön keskuudessa pienenä vähemmistönä. Monet kaksikieliset perheet valitsevat lapsilleen tietoisesti suomenruotsalaisen identiteetin.
Ankdammen on korkeamman luottamuksen populaatio kuin suomenkielinen väestö. Lisäksi jäsenyys populaatioissa on helppo tarkastaa, koska jäsenkorttina käytetään vaikeasti opittavaa symbolia eli sujuvaa ruotsinkieltä suomenruotsalaisella aksentilla. Migraatio on kaksivaiheista: ensin kantasuomalainen menee naimisiin suomenruotsalaisen kanssa ja tulee jonkinlaiseksi Ankkalammen ulkojäseneksi. Lapset pääsevät ruotsinkielisen koulutuksen kautta täysjäseniksi. Tässä suhteessa suomenruotsalaisuus eroaa dramaattisesti esimerkiksi ortodoksijuutalaisuudesta, jossa käännynnäsen lapsi on äpärääkin pahempi.
Muitakin osaselityksiä tietysti on, kuten kielen tunnustettu asema toisena virallisena kielenä, omakieliset koulut, perinteinen hyvä asema, positiivinen diskriminaatio, suomenruotsalaiset instituutiot ja ns. vanha raha (peritty omaisuus). Toisaalta suomenruotsalaiset instituutiot ovat osin seurausta korkeasta sosiaalisesta pääomasta.
Migraatio johti luottamuksen jatkuvaan kasvuun, koska korkean luottamuksen populaatioiden koko kasvoi koko ajan alhaisen luottamuksen populaatioiden kustannuksella.
Malli selittää minusta osittain sen, miksi suomenruotsalaiset eivät ole sulautuneet (tai sulautuvat varsin hitaasti), vaikka elävät nykyään suurelta osalta suomenkielisen väestön keskuudessa pienenä vähemmistönä. Monet kaksikieliset perheet valitsevat lapsilleen tietoisesti suomenruotsalaisen identiteetin.
Ankdammen on korkeamman luottamuksen populaatio kuin suomenkielinen väestö. Lisäksi jäsenyys populaatioissa on helppo tarkastaa, koska jäsenkorttina käytetään vaikeasti opittavaa symbolia eli sujuvaa ruotsinkieltä suomenruotsalaisella aksentilla. Migraatio on kaksivaiheista: ensin kantasuomalainen menee naimisiin suomenruotsalaisen kanssa ja tulee jonkinlaiseksi Ankkalammen ulkojäseneksi. Lapset pääsevät ruotsinkielisen koulutuksen kautta täysjäseniksi. Tässä suhteessa suomenruotsalaisuus eroaa dramaattisesti esimerkiksi ortodoksijuutalaisuudesta, jossa käännynnäsen lapsi on äpärääkin pahempi.
Muitakin osaselityksiä tietysti on, kuten kielen tunnustettu asema toisena virallisena kielenä, omakieliset koulut, perinteinen hyvä asema, positiivinen diskriminaatio, suomenruotsalaiset instituutiot ja ns. vanha raha (peritty omaisuus). Toisaalta suomenruotsalaiset instituutiot ovat osin seurausta korkeasta sosiaalisesta pääomasta.
keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010
Maahanmuutto ja tehokkuus - osa 2
Edellisessä osassa kuvasin matemaattista mallia, jossa ihmiskunta jakautui m:ään osapopulaatioon, jotka kukin pelasivat sisällään peliä Stag Hunt.
Tietyin oletuksin maahanmuutto nostaa ihmiskunnan keskimääräistä tehokkuutta. Oletukset olivat seuraavat:
1. Maahanmuutto tapahtuu ensi sijassa alhaisen luottamuksen maista korkean luottamuksen maihin - eli matemaattisesti ilmaistuna maista joissa vallitseva Nash tasapainotila on Pareto-tehoton maihin joissa vallitseva Nash-tasapainotila on Pareto-tehokas.
2. Maahanmuuton määrä on alle tietyn kriittisen tason.
3. Maahanmuuttaja sopeutuu - eli alkaa pelata Stag Huntia uudessa maassa niin, että hän maksimoi omaa utiliteettiaan viimeistään tietyn oppimisjakson jälkeen. Koska maahanmuuton kohdemaassa vallitsee aina korkea luottamus - eli vallitseva tasapainotila on Pareto-tehokas - maahanmuuttaja alkaa luottaa kanssaihmisiinsä - eli pelata peliä saman strategian ("Hunt Deer") mukaan kuin pääväestö.
Esimerkkejä siitä, miten maahanmuutto nostaa globaalia tehokkuutta, on eurooppalaisten muuttaminen alhaisten kansalaisvapauksien maista suhteellisesti vapaampaan Pohjois-Amerikkaan 1600-1900-luvuilla. Tai joukkopako DDR:stä vuoden 1989 elokuusta alkaen, kun Unkari lopetti Rautaesiripun vartioinnin. Joukkopako johti osaltaan DDR:n tuhoutumiseen.
Väestön kasvu ja maahanmuutto
Hyvin toisenlaisen näkökulman maahanmuuttoon luo väestöräjähdys. Voinee sanoa, että on olemassa suuri riski, että maahanmuutto korkean väestönkasvun maista alhaisen väestönkasvun maihin on omiaan viemään pohjan pois koko ongelman ratkaisulta.
Lainaan jäleen ekologi Garret Hardinia:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Hardinin mukaan siis globaali väestö-ongelma ratkeaa, kunhan se lokalisoidaan moneksi pieneksi väestöongelmaksi. Nerokas ajatus, joka toimii monessa muussakin kysymyksessä !
Suomen Kuvalehti käsittelee edelleen liian suurta väestön kasvua, mikä vaivaa erityisesti sellaisia maita kuin Afganistania, Sudania, Somaliaa ja Jemeniä. Mainittua listaa miettiessä huomaa, että jos maahanmuutto noista maista voitaisiin estää, moni muukin ongelma lokalisoituisi ja ratkeaisi helpommin.
Globalisaation hehkuttaminen ratkaisuna kaikkeen on yhtä lailla älyllisesti epärehellistä kuin lokalisoinnin ja ekskluusion esittäminen ratkaisuna kaikkkeen.
Tietyin oletuksin maahanmuutto nostaa ihmiskunnan keskimääräistä tehokkuutta. Oletukset olivat seuraavat:
1. Maahanmuutto tapahtuu ensi sijassa alhaisen luottamuksen maista korkean luottamuksen maihin - eli matemaattisesti ilmaistuna maista joissa vallitseva Nash tasapainotila on Pareto-tehoton maihin joissa vallitseva Nash-tasapainotila on Pareto-tehokas.
2. Maahanmuuton määrä on alle tietyn kriittisen tason.
3. Maahanmuuttaja sopeutuu - eli alkaa pelata Stag Huntia uudessa maassa niin, että hän maksimoi omaa utiliteettiaan viimeistään tietyn oppimisjakson jälkeen. Koska maahanmuuton kohdemaassa vallitsee aina korkea luottamus - eli vallitseva tasapainotila on Pareto-tehokas - maahanmuuttaja alkaa luottaa kanssaihmisiinsä - eli pelata peliä saman strategian ("Hunt Deer") mukaan kuin pääväestö.
Esimerkkejä siitä, miten maahanmuutto nostaa globaalia tehokkuutta, on eurooppalaisten muuttaminen alhaisten kansalaisvapauksien maista suhteellisesti vapaampaan Pohjois-Amerikkaan 1600-1900-luvuilla. Tai joukkopako DDR:stä vuoden 1989 elokuusta alkaen, kun Unkari lopetti Rautaesiripun vartioinnin. Joukkopako johti osaltaan DDR:n tuhoutumiseen.
Väestön kasvu ja maahanmuutto
Hyvin toisenlaisen näkökulman maahanmuuttoon luo väestöräjähdys. Voinee sanoa, että on olemassa suuri riski, että maahanmuutto korkean väestönkasvun maista alhaisen väestönkasvun maihin on omiaan viemään pohjan pois koko ongelman ratkaisulta.
Lainaan jäleen ekologi Garret Hardinia:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Hardinin mukaan siis globaali väestö-ongelma ratkeaa, kunhan se lokalisoidaan moneksi pieneksi väestöongelmaksi. Nerokas ajatus, joka toimii monessa muussakin kysymyksessä !
Suomen Kuvalehti käsittelee edelleen liian suurta väestön kasvua, mikä vaivaa erityisesti sellaisia maita kuin Afganistania, Sudania, Somaliaa ja Jemeniä. Mainittua listaa miettiessä huomaa, että jos maahanmuutto noista maista voitaisiin estää, moni muukin ongelma lokalisoituisi ja ratkeaisi helpommin.
Globalisaation hehkuttaminen ratkaisuna kaikkeen on yhtä lailla älyllisesti epärehellistä kuin lokalisoinnin ja ekskluusion esittäminen ratkaisuna kaikkkeen.
Väyrynen ja väestönlaatu
HS kirjoitti eilen:"Väyrynen kertoo vastustaneensa maahanmuuttoasioita käsittelevässä ministerivaliokunnassa pakolaisten vastaanottamista Kongosta sillä perusteella, että he ovat kokemusten mukaan kotoutuneet Suomeen erityisen heikosti."
Suomalainen johtaja - puujumala tai öykkäri
Johanna Korhonen kijoitti HS:ssä jälleen hyvän kolumnin syyllistyen tosin yhden oleellisen asia unohtamiseen:
Kun eduskunta viime kuussa äänesti puhemiehestään, Sauli Niinistö -niminen ehdokas sai 89 ääntä ja tuli valituksi. Tämä järkytti syvästi lehtien pääkirjoitustoimittajia.
Iltalehden mielestä "nykyinen eduskunta menetti uskottavuutensa". "Tämän lapsellisen ja täysin ala-arvoisen näytelmän vuoksi meillä on nyt kriisi myös eduskunnassa", lehti kirjoitti ja vaati pikaisesti uusia vaaleja. Ilta-Sanomien mielestä "kansanedustajien protestissa oli lapsellisia piirteitä", ja Kaleva nimitti äänestystä "kiukutteluksi".
Miksi aikuiset pääkirjoitustoimittajat pahastuivat noin paljon siitä, että kansanedustajat yrittivät äänestää itselleen mahdollisimman siedettävää esimiestä?
No kun niin ei sovi tehdä! Tärkeintä on rituaali! Ja se että Salea ei arvostella, koska se on kingi! Ja kun oli kerran sovittu niin oli sovittu, tyrskimme täällä itku kurkussa me lapsekkaat kansalaiset ja meidän tuntojamme peilaavat pääkirjoitustoimittajat.
Liki hysteeriseen rituaaliriippuvuuteen liittyy kulttuurissamme vankka kulissiusko. On ihan sama, miten asiat ovat, kunhan ne päällepäin näyttävät siisteiltä. Väkivaltaakaan ei oikeastaan ole, jos jostain löytyy tilasto, jonka mukaan hengenvaarallista sakkia on jossain muussa maassa vielä enemmän.
Kaiken tämän takana on perussairautemme: järjetön, suunnaton auktoriteettiusko. Että meillä olisi joku, iso ja jämäkkä. Sen Jonkun selän taakse pääsisimme pakoon aikuisen elämää, joka on niin rankkaa, kun pitää yrittää ajatella itse.
Johtajia me kaipaamme kiihkeästi, ja millaisia: paras valinta tehtävään kuin tehtävään on aina pitkä, rennonkallista pukua pitävä mies, jolla on sovinnainen henkilöhistoria ja vuorosanat valmiiksi opeteltuina.
Tämä on syy, miksi Mikael Jungner ei voinut jatkaa Ylen johdossa. Hän keskittyi johtajaroolin näyttelemisen sijaan itse johtamistyöhön, mutta oli muuten oma itsensä. Se oli jo liikaa.
Koska Jungner oli nähty jopa Youtuben ja Facebookin kaltaisissa epäilyttävissä paikoissa, häntä "ei mitä ilmeisimmin enää pidetty tarpeeksi vakavasti otettavana henkilönä kansallisen yleisradioyhtiön johtoon", kuten Karjalainen juhlallisesti tiivisti.
Paras johtaja tällaiselle meidäntyyppiselle porukalle olisi komea, hymyilevä, etäinen ja muuttumaton puujumala. Sitä me saisimme palvoa rauhassa, se tyydyttäisi meidän päättymättömän kaipuumme.
Korhoselta unohtui kuitenkin asian toinen puoli. Puujumalan voi korvata suomalaisten lempparijohtajana myös öykkäri - muita ihmisiä nöyryyttävä, mielivaltaan taipuvainen ja vallanhimoinen johtaja. Kun Halonen nöyryyttää hallitusta virkanimitysasioissa herravihasta kärsivä suomalainen luuseri saa lähes orgasmin.
Vihaahan luuseri vain pieniä herroja mutta todellisia despootteja ei koskaan.
Ps. Ylen johtaja-päätökseen en ota kantaa - Yle olisi minusta lakkautettava.
Kun eduskunta viime kuussa äänesti puhemiehestään, Sauli Niinistö -niminen ehdokas sai 89 ääntä ja tuli valituksi. Tämä järkytti syvästi lehtien pääkirjoitustoimittajia.
Iltalehden mielestä "nykyinen eduskunta menetti uskottavuutensa". "Tämän lapsellisen ja täysin ala-arvoisen näytelmän vuoksi meillä on nyt kriisi myös eduskunnassa", lehti kirjoitti ja vaati pikaisesti uusia vaaleja. Ilta-Sanomien mielestä "kansanedustajien protestissa oli lapsellisia piirteitä", ja Kaleva nimitti äänestystä "kiukutteluksi".
Miksi aikuiset pääkirjoitustoimittajat pahastuivat noin paljon siitä, että kansanedustajat yrittivät äänestää itselleen mahdollisimman siedettävää esimiestä?
No kun niin ei sovi tehdä! Tärkeintä on rituaali! Ja se että Salea ei arvostella, koska se on kingi! Ja kun oli kerran sovittu niin oli sovittu, tyrskimme täällä itku kurkussa me lapsekkaat kansalaiset ja meidän tuntojamme peilaavat pääkirjoitustoimittajat.
Liki hysteeriseen rituaaliriippuvuuteen liittyy kulttuurissamme vankka kulissiusko. On ihan sama, miten asiat ovat, kunhan ne päällepäin näyttävät siisteiltä. Väkivaltaakaan ei oikeastaan ole, jos jostain löytyy tilasto, jonka mukaan hengenvaarallista sakkia on jossain muussa maassa vielä enemmän.
Kaiken tämän takana on perussairautemme: järjetön, suunnaton auktoriteettiusko. Että meillä olisi joku, iso ja jämäkkä. Sen Jonkun selän taakse pääsisimme pakoon aikuisen elämää, joka on niin rankkaa, kun pitää yrittää ajatella itse.
Johtajia me kaipaamme kiihkeästi, ja millaisia: paras valinta tehtävään kuin tehtävään on aina pitkä, rennonkallista pukua pitävä mies, jolla on sovinnainen henkilöhistoria ja vuorosanat valmiiksi opeteltuina.
Tämä on syy, miksi Mikael Jungner ei voinut jatkaa Ylen johdossa. Hän keskittyi johtajaroolin näyttelemisen sijaan itse johtamistyöhön, mutta oli muuten oma itsensä. Se oli jo liikaa.
Koska Jungner oli nähty jopa Youtuben ja Facebookin kaltaisissa epäilyttävissä paikoissa, häntä "ei mitä ilmeisimmin enää pidetty tarpeeksi vakavasti otettavana henkilönä kansallisen yleisradioyhtiön johtoon", kuten Karjalainen juhlallisesti tiivisti.
Paras johtaja tällaiselle meidäntyyppiselle porukalle olisi komea, hymyilevä, etäinen ja muuttumaton puujumala. Sitä me saisimme palvoa rauhassa, se tyydyttäisi meidän päättymättömän kaipuumme.
Korhoselta unohtui kuitenkin asian toinen puoli. Puujumalan voi korvata suomalaisten lempparijohtajana myös öykkäri - muita ihmisiä nöyryyttävä, mielivaltaan taipuvainen ja vallanhimoinen johtaja. Kun Halonen nöyryyttää hallitusta virkanimitysasioissa herravihasta kärsivä suomalainen luuseri saa lähes orgasmin.
Vihaahan luuseri vain pieniä herroja mutta todellisia despootteja ei koskaan.
Ps. Ylen johtaja-päätökseen en ota kantaa - Yle olisi minusta lakkautettava.
maanantaina, helmikuuta 22, 2010
Geenit väkivallan, persoonallisuuden ja äo:n takana
Geenit vaikuttavat eilisessä HS:ssä kirjoittavan antropologi Edward Duttonin mukaan voimakkaasti persoonallisuuteen. Suomalaisten muita länsieurooppalaisia suuremman väkivaltaisuuden takaa löytyy Duttonin mukaan todennäköisesti geneettisiä syitä. (Lähde: Helsingin Sanomat, 21.2.2010, sivu C12, Edward Dutton, Geenit ja kulttuuri selittävät suomalaisten väkivaltaisuutta)
Lainaan Duttonin tekstiä:
"Länsi-Eurooppaan verrattuna Suomi on väkivaltainen yhteiskunta. Syyt siihen ovat syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja geeniperimässä.
Suomalainen väkivalta ei ole uusi ilmiö. Historiantutkija Anthony Uptonin mukaan Suomi oli jo 1800-luvulla selvästi väkivaltaisempi kuin Länsi-Euroopan valtiot.
Nykyisin Suomessa tehdään asukaslukuun nähden enemmän itsemurhia kuin muissa Pohjoismaissa, joissa luvut ovat yleensäkin korkeita. Perheväkivallassa Suomi on läntisen Euroopan kärkivaltio. Peräti 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut väkivallan uhriksi tai väkivallalla uhatuksi. Asukaslukuun nähden Suomessa tehdään keskimääräistä enemmän henkirikoksia.
Geenien uskotaan vaikuttavan merkittävästi persoonallisuuteen – ja siten myös kulttuuriin. Kulttuuri voi kehittyä omia polkujaan, mutta se on geneettisessä talutushihnassa.
Suomella on ympäristöstään poikkeava, melko yhtenäinen geenivaranto. Pienet, toisistaan erillään eläneet väestöt selittävät osittain sitä, että Suomessa esiintyy tavallista enemmän skitsofreniaa. Monien sitä sairastavien on todettu muuttuvan väkivaltaisiksi, jos he käyttävät paljon alkoholia.
Rankkaa ryyppäämistä suosiva kulttuuri, jolla on tällainen geneettinen taakka, on todennäköisesti väkivaltainen. Suomi on Länsi-Euroopan ainoa maa, jossa alkoholi on johtava kuolinsyy. Poliisin mukaan alkoholi on taustalla 85 prosentissa henkirikoksista, ja lähes kaikki henkirikoksiin syyllistyneet ovat alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä miehiä"
Tämä tuskin on enää mikään uutinen muille kuin juristeille, jotka luulevat että luonnonlait määrätään lakikirjassa.
Useimmat tämän blogin lukijat lienevät kuulleet monista tutkmuksista, jotka varsin vääjäämättä osoittavat että yksilön, kansakunnan ja ihmisrodun (keskimääräinen) äo ja persoonallisuus selittyvät suurelta osin genetiikalla. Negroidi-, kaukasoidi- ja mongolirotujen on monissa tutkimuksissa esitetty eroavan voimakkaasti äo:n, väkivaltaisuuden ja lainkuuliaisuuden osalta. Esimerkiksi negroidien muita ihmisiä suuremmaksi väitetyn väkivaltaisuuden takaa löytyy professori Rushtonin mukaan geneettisiä syitä. (Lähde: Philip Rushton, Race, Evolution and Behavior. Rotujen välisistä persoonallisuuseroista katso myös Liisa Keltikangas-Järvinen, Teperamentti ja E.O. Wilson, On Human Nature.)
Katso aiempi postaukseni rotujen ja ihmisryhmien temperamenttieroista.
Lainaan Duttonin tekstiä:
"Länsi-Eurooppaan verrattuna Suomi on väkivaltainen yhteiskunta. Syyt siihen ovat syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja geeniperimässä.
Suomalainen väkivalta ei ole uusi ilmiö. Historiantutkija Anthony Uptonin mukaan Suomi oli jo 1800-luvulla selvästi väkivaltaisempi kuin Länsi-Euroopan valtiot.
Nykyisin Suomessa tehdään asukaslukuun nähden enemmän itsemurhia kuin muissa Pohjoismaissa, joissa luvut ovat yleensäkin korkeita. Perheväkivallassa Suomi on läntisen Euroopan kärkivaltio. Peräti 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut väkivallan uhriksi tai väkivallalla uhatuksi. Asukaslukuun nähden Suomessa tehdään keskimääräistä enemmän henkirikoksia.
Geenien uskotaan vaikuttavan merkittävästi persoonallisuuteen – ja siten myös kulttuuriin. Kulttuuri voi kehittyä omia polkujaan, mutta se on geneettisessä talutushihnassa.
Suomella on ympäristöstään poikkeava, melko yhtenäinen geenivaranto. Pienet, toisistaan erillään eläneet väestöt selittävät osittain sitä, että Suomessa esiintyy tavallista enemmän skitsofreniaa. Monien sitä sairastavien on todettu muuttuvan väkivaltaisiksi, jos he käyttävät paljon alkoholia.
Rankkaa ryyppäämistä suosiva kulttuuri, jolla on tällainen geneettinen taakka, on todennäköisesti väkivaltainen. Suomi on Länsi-Euroopan ainoa maa, jossa alkoholi on johtava kuolinsyy. Poliisin mukaan alkoholi on taustalla 85 prosentissa henkirikoksista, ja lähes kaikki henkirikoksiin syyllistyneet ovat alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä miehiä"
Tämä tuskin on enää mikään uutinen muille kuin juristeille, jotka luulevat että luonnonlait määrätään lakikirjassa.
Useimmat tämän blogin lukijat lienevät kuulleet monista tutkmuksista, jotka varsin vääjäämättä osoittavat että yksilön, kansakunnan ja ihmisrodun (keskimääräinen) äo ja persoonallisuus selittyvät suurelta osin genetiikalla. Negroidi-, kaukasoidi- ja mongolirotujen on monissa tutkimuksissa esitetty eroavan voimakkaasti äo:n, väkivaltaisuuden ja lainkuuliaisuuden osalta. Esimerkiksi negroidien muita ihmisiä suuremmaksi väitetyn väkivaltaisuuden takaa löytyy professori Rushtonin mukaan geneettisiä syitä. (Lähde: Philip Rushton, Race, Evolution and Behavior. Rotujen välisistä persoonallisuuseroista katso myös Liisa Keltikangas-Järvinen, Teperamentti ja E.O. Wilson, On Human Nature.)
Katso aiempi postaukseni rotujen ja ihmisryhmien temperamenttieroista.
keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010
Jumala Syyrian johtoa suojelkoon
Mitä enemmän olen seurannut maailman kulttuuridiversiteetin katoamista, sitä enemmän olen oppinut pitämään Syyrian Alawiitti-hallinnosta.
Pelkään pahoin, että yhtenä kauniina päivänä USA tai Israel hyökkäävät Syyriaan ja kaatavat koko upean korttitalon. Tai demokratiavaatimukset maan sisällä johtavat enemmistövaltaan ja kaikkien Syyriaan paenneiden ikiaikaisten kansansirpaleiden lopulliseen tuhoon. Gnostilaisten, Yezidien tai Alawiittien itsensä. Monien monien muiden.
Toinen vaihtoehto on, että ko. ryhmät muuttavat USA:han tai Ruotsiin ja sulautuvat siellä muutamassa sukupolvessa.
Pelkään pahoin, että yhtenä kauniina päivänä USA tai Israel hyökkäävät Syyriaan ja kaatavat koko upean korttitalon. Tai demokratiavaatimukset maan sisällä johtavat enemmistövaltaan ja kaikkien Syyriaan paenneiden ikiaikaisten kansansirpaleiden lopulliseen tuhoon. Gnostilaisten, Yezidien tai Alawiittien itsensä. Monien monien muiden.
Toinen vaihtoehto on, että ko. ryhmät muuttavat USA:han tai Ruotsiin ja sulautuvat siellä muutamassa sukupolvessa.
tiistaina, helmikuuta 16, 2010
Hyvinvoinnista
Hyvinvointi voi perustua useammankinlaiseen malliin, mutta voinee ajatellla että perusmalleja on kaksi:
a) Kukin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan yksityisen aloitteellisuuden kautta. Henkilö vakuuttaa itsensä käyttäen esimerkiksi yksityisten vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutuksia tai turvautuu ystäviensä apuun. Vastavuoroisuus ja markkinat rulettavat.
b) Hyvinvointi tuotetaan julkishyödykkeenä tietyssä yhteisössä ja hyvinvointi on yhteisresurssi, jota kukin yhteisön jäsen tiettyjen sääntöjen rajoissa käyttää. Äärimmäisessä tapauksessa koko hyvinvointi tuotetaan talkoina - yleensä kuitenkin vain osa. Äärimmäistä mallia edustaa hutteriittien Bruderhof. Vapaamatkustajien rankaiseminen ja yhteinen arvomaalima ovat oleellisia edellytyksiä mallin toimivuudelle.
Hybridimalleja edustavat metsästäjä-keräilijät (Ache), jotka jakavat yleensä riistan mutta eivät kasveja, ja pohjoismainen hyvinvointivaltio. Oma käsitykseni on, että mallit a) ja b) ja jotkut niiden hybridit voivat kaikki toimia eli olla tehokkaita.
On kuitenkin oleellista ymmärtää ne rajoitukset, joihin mallien tehokkuus perustuu.
Esimerkiksi hutteriittien tapa kasvattaa lapsia on ankara. Kirkon jäsenten itsekeskeisyyttä demonisoidaan voimakkaasti ja yhteisöllle (=Jumallalle) alistumista painotetaan (Gelassenheit). Hutteriittikirkon jäsenkunta on jaettu hyvin autonomisiin yhteisöihin - siis Bruderderhofeihin - joiden koko optimoidaan pitämällä se aina noin sadan jäsenen kokoisena. Uudet Bruderhofit syntyvät aina jakamalla vanha Bruderhof tasan kahtia. Mikäli joku Bruderhof irtaantuu liikaa alkuperäisestä opista, se erotetaan kokonaisuudessaan kirkosta.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on käsittääkseni toiminut melko kauan hyvin, mutta sen tehokkuus on viimeaikoina laskenut. Konkreettisena esimerkkinä kuntien tuottavuus Suomessa on laskenut kymmenen vuoden aikana 10 % - ainakin Isokallion referoiman tutkimuksen mukaan.
Oma intuitioni sanoo, että hyvinvointivaltio on hiljalleen hylättävä.
a) Kukin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan yksityisen aloitteellisuuden kautta. Henkilö vakuuttaa itsensä käyttäen esimerkiksi yksityisten vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutuksia tai turvautuu ystäviensä apuun. Vastavuoroisuus ja markkinat rulettavat.
b) Hyvinvointi tuotetaan julkishyödykkeenä tietyssä yhteisössä ja hyvinvointi on yhteisresurssi, jota kukin yhteisön jäsen tiettyjen sääntöjen rajoissa käyttää. Äärimmäisessä tapauksessa koko hyvinvointi tuotetaan talkoina - yleensä kuitenkin vain osa. Äärimmäistä mallia edustaa hutteriittien Bruderhof. Vapaamatkustajien rankaiseminen ja yhteinen arvomaalima ovat oleellisia edellytyksiä mallin toimivuudelle.
Hybridimalleja edustavat metsästäjä-keräilijät (Ache), jotka jakavat yleensä riistan mutta eivät kasveja, ja pohjoismainen hyvinvointivaltio. Oma käsitykseni on, että mallit a) ja b) ja jotkut niiden hybridit voivat kaikki toimia eli olla tehokkaita.
On kuitenkin oleellista ymmärtää ne rajoitukset, joihin mallien tehokkuus perustuu.
Esimerkiksi hutteriittien tapa kasvattaa lapsia on ankara. Kirkon jäsenten itsekeskeisyyttä demonisoidaan voimakkaasti ja yhteisöllle (=Jumallalle) alistumista painotetaan (Gelassenheit). Hutteriittikirkon jäsenkunta on jaettu hyvin autonomisiin yhteisöihin - siis Bruderderhofeihin - joiden koko optimoidaan pitämällä se aina noin sadan jäsenen kokoisena. Uudet Bruderhofit syntyvät aina jakamalla vanha Bruderhof tasan kahtia. Mikäli joku Bruderhof irtaantuu liikaa alkuperäisestä opista, se erotetaan kokonaisuudessaan kirkosta.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on käsittääkseni toiminut melko kauan hyvin, mutta sen tehokkuus on viimeaikoina laskenut. Konkreettisena esimerkkinä kuntien tuottavuus Suomessa on laskenut kymmenen vuoden aikana 10 % - ainakin Isokallion referoiman tutkimuksen mukaan.
Oma intuitioni sanoo, että hyvinvointivaltio on hiljalleen hylättävä.
lauantaina, helmikuuta 13, 2010
Havaintoja intialaisista heimoista
Intian demografinen kartta on erittäin värikäs. Intialaisessa setelissä on tekstiä noin kymmenellä kielellä. Suurten indoeurooppalaisten ja dravidaryhmiin kuuluvien pääkielien (hindu, rajahi, punjabi, bengali, urdu, tamili, malayalam, kannada, telugu,...) lisäksi maassa on suuri määrä muita kieliä joita puhuu yli miljoona ihmistä.
Lisäksi Intiassa on suuri määrä hyvin pieniä kieliä ja heimoja. Suurin osa ihmisistä on rodultaan kaukasoideja, mutta pieniä mongoli- ja negrito-ryhmiä elää ympäri Intian metsiä.
Andamanit
Aloitetaanpa kuitenkin kaukaa. Vuonna 1999 BBC kertoi, että Amerikka asutettiin mahdollisesti ns. eteläistä reittiä Australian kautta Etelä-Amerikkaan joskus jopa 20 - 50 000 vuotta sitten.
Tulimaan alkuasukkaiden - joita nykyään on jäljellä kai vain muutamia - arveltiin olevan näiden negritojen ja myöhemmin saapuneiden intiaanien hybridejä. Ilmeisesti samoja hybridejä saattavat olla myös alkuperäiset patagonialaiset. Tiettyä evidenssiä kallon muodosta yms. hypoteesille on.
Patogianialainen ja tulimaalainen kulttuuri on tuhottu varsin äskettäin - Darwinin Beagle-matkallakin oli mukana yksi tulimaalainen. Parikymmentä ihmistä puhuu vielä Tulimaan ja Patagonian alkuperäisiä kieliä. Vielä 1800-luvun puolivälissä Tulimaan alkuasukkaat elivät itsenäistä elämää.
Ns. eteläinen muuttoreitti oli ilmeisesti nykyihmisen ensimmäinen suurempi muuttoaalto Afrikasta pois. Muutto tapahtui ehkä jopa 100 000 vuotta sitten. On tiettyä evidenssiä siitä että nämä ihmiset olivat lähempää sukua bushmanneille kuin negroideille ("neekereille"). Paljon lienee vielä selvittämättä. Näitä eteläisen muuttoaalllon ihmisiä kutsutaan yleensä negritoiksi.
Intian Andamaanien alkuasukkaita pidetään tuon eteläisen muuttoaallon ihmisinä. Arvellaanpa heidän eläneen jopa 60 000 vuotta Andamaanien saarilla. Tasmanian aboriginaalit kuuluivat samaan ryhmään, samoin nykyiset papualaiset, sekä eräät malesialaiset, filippiiniäiset ja srilankalaiset heimot. Kaikkialla nämä ihmiset ovat joutuneet hiljalleen vetäytymään muiden ihmisten tieltä. Kirjoitin aiemmin papualaisheimosta fayu.
Andamaanien alkuasukkaat elivät lähes ilman kosketusta 1800-luvulle asti, mutta papualaiset ovat olleet jo paljon ennen valkoisten tuloa melanesialaisen painostuksen alla. Andamaanien alkuasukkaiden rauhoittaminen epäonnistui briteiltä varsin totaalisesti. Epäonnistuttuaan rauhoittamisessa englantilaiset keräsivät pääsaaren väestön leireille ja väestö tuhoutui varsin noepeasti. Nykisin aiemmin viisituhantisesta Suur-Andamanien heimoa on jäljellä muutama kymmen. (Katso kuva.)
Kolme syrjäisempää heimoa jäi britti-imperialistien aggressionkin jälkeen vielä jäljelle - Onge, Jarawa ja Sentinel.
Heimoihin kuuluu nykyään alle 1000 henkeä. Jarawat ja Sentinelit kieltäytyivät kaikesta kontaktista vuoteen 1998 ja 1991 saakka, Onget ovat olleet kontaktissa jo yli 100 vuotta. Intian halllitus on myöhemmin katkaissut kontaktin Sentileleihin kokonaan. Ihmisoikeusjärjestö Survival International kannattaa
myös tiukkaa kontaktinkatkaisu-politiikkaa:
"Survival International is urging the administration of the Andaman Islands to adhere strictly to its policy of NO FURTHER CONTACT with the Sentinelese..."
Kontakti sivilisaation on aina merkinnyt andamanien tuhoa. Onget ovat vähentyneet vuoden 1901 kuudesta sadasta alle sataan. Lasku on ollut jatkuvaa. Jarawat ovat ensikohtaamisen jälkeen saaneet runsaasti sairauksia. Puolet Jarawoista linee jo saanut jonkin sukupuoliyhdynnän kautta leviävän taudin - AIDS on levinnyt heimon keskuuteen.
Sentinelit sen sijaan ovat säilyttäneet käytännössä täydellisen itsenäisyyden Intian suojeluksessa.
Jenu Kuruba
Olen koko elämäni ollut kiinnostunut kulttuuridiversiteetin säilyttämisestä. En osaa asiaa sen kummemmin perustella, mutta vastaavasti kuin koen biodiversiteetin rikkautena, koen myös kulttuuridiversiteetin rikkautena. Melkein lapsena olin ensin kiinnostunut itämerensuomalaisten kansojen kohtaloista, mutta sittemmin kaikkien maailman pienten kuttuurien kohtalosta. Tex Willer tietysti oli kai ensikosketus intiaaneihin ja yksi innostuksen lähde.
Meillä oli Intian matkalla suuri ilo käydä Karnatakan osavaltiossa Jenu Kuruba -heimon kahdessa kylässä lähellä Nagarholen kansallispuistoa. En voi väittää tietäväni heimosta paljoa muuta kuin mitä muut ovat minulle kertoneet. Se kauanko Jenu Kurubat ovat varmuudella alueen metsissä eläneet on epäselvää - eräiden näkemieni dokumenttien perusteella ainakin 600 vuotta.
Jenu Kurubat ovat pienen pieni osa Intian melkein satamiljoonaista heimolais- ja alkuperäisväestöstä (Adivasi). Koko termi Adivasi vaikuttaa hieman epämääräiseltä ja positiiivisen diskriminaation takia Adivaseihin on ns. tunkua.
Joka tapauksessa Jenu Kurubat ovat Nagarholen alueen metsäläisiä, joilla on oma kieli ja jotka eroavat valtaväestöstä jossain määrin myös ulkomuotonsa perusteella. Mitään negritoja he eivät ole, mutta veikkaisin että negritoverta on hieman enemmän kuin muissa eteläintialaisissa. Heimo on elänyt - ja elää osin edelleen - keräilijäelämää. Tärkein tuote on ollut metsähunaja, jota on vaihdettu muiden ihmisten kanssa. Metsissä edelleen runsaasti eläviä villinorsuja on kesytetty - ja kesytetään - työjuhdiksi.
Edelleen heimo elää monin paikoin varsin perinteistä elämää. Kahdessa vierailemassamme pienessä kylässä heimolaiset asuivat pienissä "risumajoissa", harrastivat keräilyä ja pienimuotoista puutarhanhoitoa. Viljelykasvit olivat metsässä luonnostaan eläviä kasveja, joita pääsimme mekin maistelemaan. Kylän miehet tosin kävivät kaikki naapuruston kahvitiloilla työssä ja palasivat illalla kotiin.
Googlen allaoleva kartta näyttää paikan jossa vierailimme:
Näytä suurempi kartta
Elämä kylässä näytti erittäin yksinkertaiselta. Viranomaiset olivat tosin tuoneet toiseen kylään vesisäiliön ja molemmissa kylissä jokaisen majan viereen oli rakennettu aurinkopaneelilla toimiva lamppu. Molemmissa kylissä oli lisäksi pieniä lapsia varten maja, jossa yksi peruskoulun käynyt heimon jäsen piti esikoulua. Vanhemmat lapset kävivät lähellä olevassa kylässä koulua.
Dramatiikkaa kylän elämään toi se, että norsut saattoivat tulla hyvinkin lähelle kylän taloja. Norsuja ajettiin pois yksinkertaisilla ritsoilla, joilla ammuttiin savipanoksia. Kävimme myös asemalla, jossa norsuja kesytettiin. Norsun kesytys vaatii yhdeltä ihmiseltä neljän kuukauden työn. Vain yksi henkilö saa ruokkia norsua - kesken olevan kesytyksen aikana norsu on edelleen hyvin vaarallinen eläin.
Pääsimme käymään heimon luona Kushalnagarin kaupungissa toimivan tribaaliorganisaation (Coorg Organisation for Rural Development, CORD) kautta. Olimme yhden yön organisaation tiloissa ja saimme hyvin ystävällisen vastaanoton. Suomalainen kehitysyhteistyö-organisaatio Siemenpuu toimii käsittääkseni yhteistyössä ko. järjestön kanssa ja Suomen valtio tukee käsittääkseni CORD:in toimintaa Siemenppun kautta.
Jenu Kurubojen suurin huolen aihe on ollut Intian paikallisen metsähallituksen halu estää Jenu Kuruboja elämästä kansallispuistoissa ja kansallispuistojen ympärillä olevissa metsähallituksen "omistamissa" metsissä. Alueet ovat kuitenkin heimon pitkäaikaisia asuinalueita. CORD:in väki kertoi myös osan ympäristönsuojelijoista olevan sitä mieltä, että kansallispuisto on tarkoitettu vain villieläimiä - eikä alkuperäisiä asukkaita - varten.
Esimerkiksi Nagarholen kansallispuiston alueella elää joitain tuhansia ihmisiä, joista suurin osa kuulunee Jenu Kuruboihin. Osa heimolaisista on ajettu alueelta pois tai estettty palaamasta. Vastaavanlaisia heimolaisten pakkosiirtoja on tapahtunut muuallakin Etelä-Intiassa. (Intian itäosien - kuten Biharin - alueen heimojen ongelmat ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Etelä-Intian. Siitä toivottavasti joskus toiste)
CORD ja muut Adivasi-organisaatiot ovat tukeneet heimolaisia erityisesti juridisesti. Intian lainsäädäntö tunnustaa nyt pitkällisten oikeusprosessien ja lainsäädäntöön vaikuttamisen jälkeen periaatteessa heimolaisten oikeuden asua niillä mailla, jossa he ovat perinteisesti asuneet ja myös oikeuden harjoittaa itsehallintoa (Panchayat).
CORD:in mukaan metsähallitus tulkitsee niitä lakeja varsin mielivaltaisesti. Toinen kylistä, jossa kävimme oli saanut käsittääkseni vasta vuonna 2006 virallisen oikeuden olemassaololleen. Toinen kylistä oli vain vähän aikaisemmin pakotettu siirtymään alkuperäiseltä paikaltaan - uuden paikan saaminen oli vaatinut jonkinlaista passiivista vastarintaa.
CORD:in toimistolla näimme videon varsin tylystä keralalais-heimon karkoituksesta omalta asuma-alueeltaan 90-luvun lopulla. Poliisi hakkasi yksittäisiä heimon jäseniä joukolla - hakkaaminen johti pariin kuolemantapaukseen.
Se, että tilanne on oleellisesti parantunut ainakin Etelä-Intiassa on myös kansainvälisen painostuksen tulosta. EU on painostanut Intiaa ja länsimaiset juristit ovat tukeneet tribaaleja oikeustaistelussa. Intian lainsäädäntö perustuu käsittääkseni samaan brittiläiseen perinteeseen kuin Kanadan ja USA:nkin. Kanadan oikeustapauksiin kuten Calder vs. Attorney General of British Columbia on käsittäääkseni onnistuneesti viitattu ennakkotapauksina.
Kanadan oikeusistuin teki päätöksen, että historiallinen maan käyttö on riittävä peruste vaatia kollektiivista omistusoikeutta maahan ns. "luonnonoikeuteen" viitaten - riippumatta siitä mikä on vallitseva lainsäädäntö.
Tilanne Etelä-Intiassa on käsittääkseni suht siedettävä verrattuna itäiseen Intiaan. Itäisen Intian osavaltioissa heimolaisten osuus on kymmeniä prosentteja koko väestöstä ja ristiriitoja on ollut paljon. Etelä-Intiassa heimolaisten osuus koko väestöstä lienee pikemmin alle prosentin ja monin paikoin - ainakin Kushalnagarin ympäristössä ristiriidat lienevät nykyään paljon pienempiä.
Nikobaarit
Luin muutama päivä sitten Andamaanien naapurisaariston - Nikobaarien - demografiasta ensimäisen kerran. Saaren väestön suuri enemmistö on nikobaareja, jotka ovat saarilla tuhansia vuosia asuneita mongoleja, ja mannermaalta viime aikoina muuttaneita intialaisia.
Päääsaaren sisäosissa on kuitenkin vähän tutkittu heimo, joka saattaa olla negritohybridejä, ja jotka ovat asuneet saarella jo 10 000 vuotta. Shompen-heimoon kuuluu muutama sataa henkeä ja he ovat jakaantuneet 10 pieneen ryhmään.
On uskomatonta miten vähän tutkittuja kansan sirpaleita nykyaikana voi elää pienehköllä valtameren saarella:
The Shompen are "the other Nicobaris", an enigmatic tribe living in the densely forested interior of Great Nicobar. There number has been roughly estimated at 300 in 2001. Very little is known about them. Recent unpublished genetic studies have indicated that the Shompen have different origins from the "ordinary" Nicobaris, although both groups have Mongolid ancestry.
...
The ancestral Shompen seem to have come to Great Nicobar from Sumatra, more (maybe much more) than 10,000 years ago.
Admiral Steen Bille was the first to contact them in 1846 and de Roepstorff, a British officer who had already published works on the languages of Nicobar and Andaman, collected ethnographic and linguistic data in 1876.
Since then very little has been added to the stock of reliable information on the Shompen, much because access to the Nicobar Islands has been restricted for foreign researchers since Indian independence. (Lähde: wikipedia ja Andaman organisaatio).
Intialaiset tutkijat ovat tosin nopeasti täyttämässä tietotyhjiötä Shompenienkin osalta.
Lisäksi Intiassa on suuri määrä hyvin pieniä kieliä ja heimoja. Suurin osa ihmisistä on rodultaan kaukasoideja, mutta pieniä mongoli- ja negrito-ryhmiä elää ympäri Intian metsiä.
Andamanit
Aloitetaanpa kuitenkin kaukaa. Vuonna 1999 BBC kertoi, että Amerikka asutettiin mahdollisesti ns. eteläistä reittiä Australian kautta Etelä-Amerikkaan joskus jopa 20 - 50 000 vuotta sitten.
Tulimaan alkuasukkaiden - joita nykyään on jäljellä kai vain muutamia - arveltiin olevan näiden negritojen ja myöhemmin saapuneiden intiaanien hybridejä. Ilmeisesti samoja hybridejä saattavat olla myös alkuperäiset patagonialaiset. Tiettyä evidenssiä kallon muodosta yms. hypoteesille on.
Patogianialainen ja tulimaalainen kulttuuri on tuhottu varsin äskettäin - Darwinin Beagle-matkallakin oli mukana yksi tulimaalainen. Parikymmentä ihmistä puhuu vielä Tulimaan ja Patagonian alkuperäisiä kieliä. Vielä 1800-luvun puolivälissä Tulimaan alkuasukkaat elivät itsenäistä elämää.
Ns. eteläinen muuttoreitti oli ilmeisesti nykyihmisen ensimmäinen suurempi muuttoaalto Afrikasta pois. Muutto tapahtui ehkä jopa 100 000 vuotta sitten. On tiettyä evidenssiä siitä että nämä ihmiset olivat lähempää sukua bushmanneille kuin negroideille ("neekereille"). Paljon lienee vielä selvittämättä. Näitä eteläisen muuttoaalllon ihmisiä kutsutaan yleensä negritoiksi.
Intian Andamaanien alkuasukkaita pidetään tuon eteläisen muuttoaallon ihmisinä. Arvellaanpa heidän eläneen jopa 60 000 vuotta Andamaanien saarilla. Tasmanian aboriginaalit kuuluivat samaan ryhmään, samoin nykyiset papualaiset, sekä eräät malesialaiset, filippiiniäiset ja srilankalaiset heimot. Kaikkialla nämä ihmiset ovat joutuneet hiljalleen vetäytymään muiden ihmisten tieltä. Kirjoitin aiemmin papualaisheimosta fayu.
Andamaanien alkuasukkaat elivät lähes ilman kosketusta 1800-luvulle asti, mutta papualaiset ovat olleet jo paljon ennen valkoisten tuloa melanesialaisen painostuksen alla. Andamaanien alkuasukkaiden rauhoittaminen epäonnistui briteiltä varsin totaalisesti. Epäonnistuttuaan rauhoittamisessa englantilaiset keräsivät pääsaaren väestön leireille ja väestö tuhoutui varsin noepeasti. Nykisin aiemmin viisituhantisesta Suur-Andamanien heimoa on jäljellä muutama kymmen. (Katso kuva.)
Kolme syrjäisempää heimoa jäi britti-imperialistien aggressionkin jälkeen vielä jäljelle - Onge, Jarawa ja Sentinel.
Heimoihin kuuluu nykyään alle 1000 henkeä. Jarawat ja Sentinelit kieltäytyivät kaikesta kontaktista vuoteen 1998 ja 1991 saakka, Onget ovat olleet kontaktissa jo yli 100 vuotta. Intian halllitus on myöhemmin katkaissut kontaktin Sentileleihin kokonaan. Ihmisoikeusjärjestö Survival International kannattaa
myös tiukkaa kontaktinkatkaisu-politiikkaa:
"Survival International is urging the administration of the Andaman Islands to adhere strictly to its policy of NO FURTHER CONTACT with the Sentinelese..."
Kontakti sivilisaation on aina merkinnyt andamanien tuhoa. Onget ovat vähentyneet vuoden 1901 kuudesta sadasta alle sataan. Lasku on ollut jatkuvaa. Jarawat ovat ensikohtaamisen jälkeen saaneet runsaasti sairauksia. Puolet Jarawoista linee jo saanut jonkin sukupuoliyhdynnän kautta leviävän taudin - AIDS on levinnyt heimon keskuuteen.
Sentinelit sen sijaan ovat säilyttäneet käytännössä täydellisen itsenäisyyden Intian suojeluksessa.
Jenu Kuruba
Olen koko elämäni ollut kiinnostunut kulttuuridiversiteetin säilyttämisestä. En osaa asiaa sen kummemmin perustella, mutta vastaavasti kuin koen biodiversiteetin rikkautena, koen myös kulttuuridiversiteetin rikkautena. Melkein lapsena olin ensin kiinnostunut itämerensuomalaisten kansojen kohtaloista, mutta sittemmin kaikkien maailman pienten kuttuurien kohtalosta. Tex Willer tietysti oli kai ensikosketus intiaaneihin ja yksi innostuksen lähde.
Meillä oli Intian matkalla suuri ilo käydä Karnatakan osavaltiossa Jenu Kuruba -heimon kahdessa kylässä lähellä Nagarholen kansallispuistoa. En voi väittää tietäväni heimosta paljoa muuta kuin mitä muut ovat minulle kertoneet. Se kauanko Jenu Kurubat ovat varmuudella alueen metsissä eläneet on epäselvää - eräiden näkemieni dokumenttien perusteella ainakin 600 vuotta.
Jenu Kurubat ovat pienen pieni osa Intian melkein satamiljoonaista heimolais- ja alkuperäisväestöstä (Adivasi). Koko termi Adivasi vaikuttaa hieman epämääräiseltä ja positiiivisen diskriminaation takia Adivaseihin on ns. tunkua.
Joka tapauksessa Jenu Kurubat ovat Nagarholen alueen metsäläisiä, joilla on oma kieli ja jotka eroavat valtaväestöstä jossain määrin myös ulkomuotonsa perusteella. Mitään negritoja he eivät ole, mutta veikkaisin että negritoverta on hieman enemmän kuin muissa eteläintialaisissa. Heimo on elänyt - ja elää osin edelleen - keräilijäelämää. Tärkein tuote on ollut metsähunaja, jota on vaihdettu muiden ihmisten kanssa. Metsissä edelleen runsaasti eläviä villinorsuja on kesytetty - ja kesytetään - työjuhdiksi.
Edelleen heimo elää monin paikoin varsin perinteistä elämää. Kahdessa vierailemassamme pienessä kylässä heimolaiset asuivat pienissä "risumajoissa", harrastivat keräilyä ja pienimuotoista puutarhanhoitoa. Viljelykasvit olivat metsässä luonnostaan eläviä kasveja, joita pääsimme mekin maistelemaan. Kylän miehet tosin kävivät kaikki naapuruston kahvitiloilla työssä ja palasivat illalla kotiin.
Googlen allaoleva kartta näyttää paikan jossa vierailimme:
Näytä suurempi kartta
Elämä kylässä näytti erittäin yksinkertaiselta. Viranomaiset olivat tosin tuoneet toiseen kylään vesisäiliön ja molemmissa kylissä jokaisen majan viereen oli rakennettu aurinkopaneelilla toimiva lamppu. Molemmissa kylissä oli lisäksi pieniä lapsia varten maja, jossa yksi peruskoulun käynyt heimon jäsen piti esikoulua. Vanhemmat lapset kävivät lähellä olevassa kylässä koulua.
Dramatiikkaa kylän elämään toi se, että norsut saattoivat tulla hyvinkin lähelle kylän taloja. Norsuja ajettiin pois yksinkertaisilla ritsoilla, joilla ammuttiin savipanoksia. Kävimme myös asemalla, jossa norsuja kesytettiin. Norsun kesytys vaatii yhdeltä ihmiseltä neljän kuukauden työn. Vain yksi henkilö saa ruokkia norsua - kesken olevan kesytyksen aikana norsu on edelleen hyvin vaarallinen eläin.
Pääsimme käymään heimon luona Kushalnagarin kaupungissa toimivan tribaaliorganisaation (Coorg Organisation for Rural Development, CORD) kautta. Olimme yhden yön organisaation tiloissa ja saimme hyvin ystävällisen vastaanoton. Suomalainen kehitysyhteistyö-organisaatio Siemenpuu toimii käsittääkseni yhteistyössä ko. järjestön kanssa ja Suomen valtio tukee käsittääkseni CORD:in toimintaa Siemenppun kautta.
Jenu Kurubojen suurin huolen aihe on ollut Intian paikallisen metsähallituksen halu estää Jenu Kuruboja elämästä kansallispuistoissa ja kansallispuistojen ympärillä olevissa metsähallituksen "omistamissa" metsissä. Alueet ovat kuitenkin heimon pitkäaikaisia asuinalueita. CORD:in väki kertoi myös osan ympäristönsuojelijoista olevan sitä mieltä, että kansallispuisto on tarkoitettu vain villieläimiä - eikä alkuperäisiä asukkaita - varten.
Esimerkiksi Nagarholen kansallispuiston alueella elää joitain tuhansia ihmisiä, joista suurin osa kuulunee Jenu Kuruboihin. Osa heimolaisista on ajettu alueelta pois tai estettty palaamasta. Vastaavanlaisia heimolaisten pakkosiirtoja on tapahtunut muuallakin Etelä-Intiassa. (Intian itäosien - kuten Biharin - alueen heimojen ongelmat ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Etelä-Intian. Siitä toivottavasti joskus toiste)
CORD ja muut Adivasi-organisaatiot ovat tukeneet heimolaisia erityisesti juridisesti. Intian lainsäädäntö tunnustaa nyt pitkällisten oikeusprosessien ja lainsäädäntöön vaikuttamisen jälkeen periaatteessa heimolaisten oikeuden asua niillä mailla, jossa he ovat perinteisesti asuneet ja myös oikeuden harjoittaa itsehallintoa (Panchayat).
CORD:in mukaan metsähallitus tulkitsee niitä lakeja varsin mielivaltaisesti. Toinen kylistä, jossa kävimme oli saanut käsittääkseni vasta vuonna 2006 virallisen oikeuden olemassaololleen. Toinen kylistä oli vain vähän aikaisemmin pakotettu siirtymään alkuperäiseltä paikaltaan - uuden paikan saaminen oli vaatinut jonkinlaista passiivista vastarintaa.
CORD:in toimistolla näimme videon varsin tylystä keralalais-heimon karkoituksesta omalta asuma-alueeltaan 90-luvun lopulla. Poliisi hakkasi yksittäisiä heimon jäseniä joukolla - hakkaaminen johti pariin kuolemantapaukseen.
Se, että tilanne on oleellisesti parantunut ainakin Etelä-Intiassa on myös kansainvälisen painostuksen tulosta. EU on painostanut Intiaa ja länsimaiset juristit ovat tukeneet tribaaleja oikeustaistelussa. Intian lainsäädäntö perustuu käsittääkseni samaan brittiläiseen perinteeseen kuin Kanadan ja USA:nkin. Kanadan oikeustapauksiin kuten Calder vs. Attorney General of British Columbia on käsittäääkseni onnistuneesti viitattu ennakkotapauksina.
Kanadan oikeusistuin teki päätöksen, että historiallinen maan käyttö on riittävä peruste vaatia kollektiivista omistusoikeutta maahan ns. "luonnonoikeuteen" viitaten - riippumatta siitä mikä on vallitseva lainsäädäntö.
Tilanne Etelä-Intiassa on käsittääkseni suht siedettävä verrattuna itäiseen Intiaan. Itäisen Intian osavaltioissa heimolaisten osuus on kymmeniä prosentteja koko väestöstä ja ristiriitoja on ollut paljon. Etelä-Intiassa heimolaisten osuus koko väestöstä lienee pikemmin alle prosentin ja monin paikoin - ainakin Kushalnagarin ympäristössä ristiriidat lienevät nykyään paljon pienempiä.
Nikobaarit
Luin muutama päivä sitten Andamaanien naapurisaariston - Nikobaarien - demografiasta ensimäisen kerran. Saaren väestön suuri enemmistö on nikobaareja, jotka ovat saarilla tuhansia vuosia asuneita mongoleja, ja mannermaalta viime aikoina muuttaneita intialaisia.
Päääsaaren sisäosissa on kuitenkin vähän tutkittu heimo, joka saattaa olla negritohybridejä, ja jotka ovat asuneet saarella jo 10 000 vuotta. Shompen-heimoon kuuluu muutama sataa henkeä ja he ovat jakaantuneet 10 pieneen ryhmään.
On uskomatonta miten vähän tutkittuja kansan sirpaleita nykyaikana voi elää pienehköllä valtameren saarella:
The Shompen are "the other Nicobaris", an enigmatic tribe living in the densely forested interior of Great Nicobar. There number has been roughly estimated at 300 in 2001. Very little is known about them. Recent unpublished genetic studies have indicated that the Shompen have different origins from the "ordinary" Nicobaris, although both groups have Mongolid ancestry.
...
The ancestral Shompen seem to have come to Great Nicobar from Sumatra, more (maybe much more) than 10,000 years ago.
Admiral Steen Bille was the first to contact them in 1846 and de Roepstorff, a British officer who had already published works on the languages of Nicobar and Andaman, collected ethnographic and linguistic data in 1876.
Since then very little has been added to the stock of reliable information on the Shompen, much because access to the Nicobar Islands has been restricted for foreign researchers since Indian independence. (Lähde: wikipedia ja Andaman organisaatio).
Intialaiset tutkijat ovat tosin nopeasti täyttämässä tietotyhjiötä Shompenienkin osalta.
keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010
Konsensus hyvinvointivaltiosta
Kaikki täällä hyvinvointiyhteiskunnasta keskustelleet (Valkea, Tiedemies, Jukka) tuntuvat olevan samaa mieltä:
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ainakin nykyisessä historiallisessa tilanteessa tehoton instituutio.
Tehottomuuden syistäkin saattaa vallita jonkinasteinen konsensus. Hyvinvointivaltio on haavoittuvampi vapaamatkustamiselle kuin esimerkiksi amerikkalainen malli.
Tämä projekti ei enää lennä.
Huomautus
Itse en usko, että jokin malli - vaikka hyvinvointivaltio - on universaalisti huono tai hyvä. Kun pelataan julkishyödyke-peliä (public goods game with punishment), mikään tasapainotila ei ole absoluuttisesti toista edullisempi.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ainakin nykyisessä historiallisessa tilanteessa tehoton instituutio.
Tehottomuuden syistäkin saattaa vallita jonkinasteinen konsensus. Hyvinvointivaltio on haavoittuvampi vapaamatkustamiselle kuin esimerkiksi amerikkalainen malli.
Tämä projekti ei enää lennä.
Huomautus
Itse en usko, että jokin malli - vaikka hyvinvointivaltio - on universaalisti huono tai hyvä. Kun pelataan julkishyödyke-peliä (public goods game with punishment), mikään tasapainotila ei ole absoluuttisesti toista edullisempi.
Teoretisointia migraatiosta vielä kerran
Boyd ja Richerson ovat siis osoittaneet, että sopivan tasoinen payoff perusteinen migraatio voi nostaa globaalin tehokkuuden lähelle maksimiaan, kun pelataan Stag Huntia.
Tämä tapahtuu niin, että tehottomista osapopulaatioista muutetaan tehokkaampiin ja muuttaja sopeutuu.
Koska tehokas tasapainotila on kuitenkin stokastisesti epästabiili ja tehoton tasapainotila stokastisesti stabiili (risk dominant), tehokas tasapainotila menetetään hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa.
Siksi on olemassa jokin optimaalinen määrä osapopulaatioita niin, että globaali tehokkuus maksimoituu pitkälläkin tähtäimellä. Tekokkuus saavuttaa maksiminsa vain jos osapopulaatioiden määrä ylittää tietyn arvon.
Tämä tapahtuu niin, että tehottomista osapopulaatioista muutetaan tehokkaampiin ja muuttaja sopeutuu.
Koska tehokas tasapainotila on kuitenkin stokastisesti epästabiili ja tehoton tasapainotila stokastisesti stabiili (risk dominant), tehokas tasapainotila menetetään hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa.
Siksi on olemassa jokin optimaalinen määrä osapopulaatioita niin, että globaali tehokkuus maksimoituu pitkälläkin tähtäimellä. Tekokkuus saavuttaa maksiminsa vain jos osapopulaatioiden määrä ylittää tietyn arvon.
maanantaina, helmikuuta 08, 2010
Hyvinvointiyhteiskunnasta - osa 2 - poliitikkojen tyhmyys
Kirjoitin viisi päivää sitten mm.:
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.
Koska pohjoismainen yhteiskunta perustuu vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaan, joka taas perustuu työmoraaliin ja rankaisuun [, yhteisiin arvoihin ja arvojen sisäistämiseen], pohjoismainen yhteiskunta on paljon haavoittuvampi kuin amerikkalainen yhteiskunta. Sekä maahanmuutolle että jo sitä ennen 60-lukulaiselle kulttuurivallankumoukselle eli työmoraalin rapauttamiselle.
Tämänpäiväinen MOT toteaa saman - eli sen että maahanmuutto on pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle erityisen ongelmallinen - postauksessaan Hyvinvointivaltion ansa:
Yhdysvaltain menestys ja elinvoima perustuu ratkaisevasti yhä uusien siirtolaispolvien elämännälkäiseen ponnisteluun kohti amerikkalaista unelmaa.
Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa siirtolaisten suhteellisen vaivaton kotoutuminen yhteiskuntaan on perustunut kahteen tekijään: avoimiin työmarkkinoihin ja niukkaan sosiaaliturvaan. Siirtolaiseksi hyväksytylle annetaan työlupa ja onnen toivotus.
Pohjois-Euroopan malli on toinen. Täällä maahanmuuttajia syleillään sosiaaliturvalla passiivisiksi. Jäykät työmarkkinat ja krooninen työttömyys jättävät nykyisellään yli puolet maahanmuuttajista työelämän ulkopuolelle.
Hyvinvointivaltio on kaivanut itselleen ansan. Olemme luoneet pelisäännöt, jotka kääntävät energiaruiskeeksi tarkoitetun siirtolaisuuden vastavoimakseen, joka syö hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.
Pääsääntö on, että jokainen maassamme laillisesti asuva ihminen on oikeutettu Suomen lakien tarjoamaan sosiaaliturvaan täysmääräisesti.
Jollekin voisi tulla mieleen, ettei varakkaan Suomi-klubin kaikkia jäsenetuja ole tarkoitettu ihan kaikille uusille tulokkaille - eiväthän he ole maksaneet klubin "jäsenmaksujakaan". Tällaisten ajatusten torjumiseksi on säädetty syrjintäkielto: perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kaikkia maassa asuvia on kohdeltava samalla tavalla.
Ansa sulkeutuu. Meidän on vain maksettava, vaikka tulokkaat eivät koskaan tekisi tuottavaa työtä ja kartuttaisi yhteistä kassaa. Ensin kaikki etuudet ja palvelut työiän ajalta ja sitten vanhuuseläkkeet. Kuinka kauan rahkeemme riittävät siihen maahanmuuton vain kiihtyessä?
Tästä kansa on huolestunut, eikä sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
Astrid Thorsin on erottava ja RKP:n on vetäydyttävä hallituksesta. On käsittämätöntä, miten tilanteessa jossa suomenruotsalaiset pelkäävät, että ymmärtämys heidän erityisasemaansa kohtaan heikkenee enemmistön keskuudessa, RKP sylkee Suomen kansan kasvoille ministerivalinnoillaan.
PR:n taju lienee RKP:n poliitikkojen keskuudessa hyvin hyvin alhainen.
Suomalaiset poliitikot eivät ole ymmärtäneet sitä, mitä ruotsalainen sosialidemokratia ymmärsi jo 30-luvulla. Ongelmana ei ole käsittääkseni epärehellisyys, vaan pelkuruus ja silkka tyhmyys. Kirjaviisaat juristit eivät kertakaikkiaan näe elämää ympärillään. Vain suuria periaatteita.
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.
Koska pohjoismainen yhteiskunta perustuu vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaan, joka taas perustuu työmoraaliin ja rankaisuun [, yhteisiin arvoihin ja arvojen sisäistämiseen], pohjoismainen yhteiskunta on paljon haavoittuvampi kuin amerikkalainen yhteiskunta. Sekä maahanmuutolle että jo sitä ennen 60-lukulaiselle kulttuurivallankumoukselle eli työmoraalin rapauttamiselle.
Tämänpäiväinen MOT toteaa saman - eli sen että maahanmuutto on pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle erityisen ongelmallinen - postauksessaan Hyvinvointivaltion ansa:
Yhdysvaltain menestys ja elinvoima perustuu ratkaisevasti yhä uusien siirtolaispolvien elämännälkäiseen ponnisteluun kohti amerikkalaista unelmaa.
Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa siirtolaisten suhteellisen vaivaton kotoutuminen yhteiskuntaan on perustunut kahteen tekijään: avoimiin työmarkkinoihin ja niukkaan sosiaaliturvaan. Siirtolaiseksi hyväksytylle annetaan työlupa ja onnen toivotus.
Pohjois-Euroopan malli on toinen. Täällä maahanmuuttajia syleillään sosiaaliturvalla passiivisiksi. Jäykät työmarkkinat ja krooninen työttömyys jättävät nykyisellään yli puolet maahanmuuttajista työelämän ulkopuolelle.
Hyvinvointivaltio on kaivanut itselleen ansan. Olemme luoneet pelisäännöt, jotka kääntävät energiaruiskeeksi tarkoitetun siirtolaisuuden vastavoimakseen, joka syö hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.
Pääsääntö on, että jokainen maassamme laillisesti asuva ihminen on oikeutettu Suomen lakien tarjoamaan sosiaaliturvaan täysmääräisesti.
Jollekin voisi tulla mieleen, ettei varakkaan Suomi-klubin kaikkia jäsenetuja ole tarkoitettu ihan kaikille uusille tulokkaille - eiväthän he ole maksaneet klubin "jäsenmaksujakaan". Tällaisten ajatusten torjumiseksi on säädetty syrjintäkielto: perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kaikkia maassa asuvia on kohdeltava samalla tavalla.
Ansa sulkeutuu. Meidän on vain maksettava, vaikka tulokkaat eivät koskaan tekisi tuottavaa työtä ja kartuttaisi yhteistä kassaa. Ensin kaikki etuudet ja palvelut työiän ajalta ja sitten vanhuuseläkkeet. Kuinka kauan rahkeemme riittävät siihen maahanmuuton vain kiihtyessä?
Tästä kansa on huolestunut, eikä sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
Astrid Thorsin on erottava ja RKP:n on vetäydyttävä hallituksesta. On käsittämätöntä, miten tilanteessa jossa suomenruotsalaiset pelkäävät, että ymmärtämys heidän erityisasemaansa kohtaan heikkenee enemmistön keskuudessa, RKP sylkee Suomen kansan kasvoille ministerivalinnoillaan.
PR:n taju lienee RKP:n poliitikkojen keskuudessa hyvin hyvin alhainen.
Suomalaiset poliitikot eivät ole ymmärtäneet sitä, mitä ruotsalainen sosialidemokratia ymmärsi jo 30-luvulla. Ongelmana ei ole käsittääkseni epärehellisyys, vaan pelkuruus ja silkka tyhmyys. Kirjaviisaat juristit eivät kertakaikkiaan näe elämää ympärillään. Vain suuria periaatteita.
sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010
Equilibrium selection osa 2 - ihmisten jakaantuminen ryhmiin
Ihmisten jakaantuminen ryhmiin on monella tapaa kehitystä edistävä tekijä.
Ajatellaan äärimmäinen tilanne jossa on olemassa kaksi heimoa A ja B, joista edellisessä statusta osoitetaan polttamalla tavaroita ja jälkimmäisellä auttamalla köyhiä. Jos olisi olemassa vain ryhmä A, tavaroiden polttamis-käytäntö saattaisi elää pitkäänkin. Yksittäisellä ryhmän A korkean statuksen jäsenellä ei välttämättä ole mitään insentiiviä alkaa osoittaa statustaan millään muulla tavalla. Mutta ajatellaanpa että ryhmä A ja ryhmä B joutuvat konfliktiin keskenään. Ryhmä B haastaa ryhmän A, jolloin käytäntö saattaa tuhoutua ryhmän A mukana.
Ylläoleva esimerkki ei ole tuulesta temmattu. USA:n luoteisrannikon intiaanit ovat kuuluisin esimerkki siitä, miten statuksen osoittaminen suht destruktiivisella tavalla on nopeennuttanut yhteisöjen tuhoa.
[Potlach is a] ceremony of West Coast American Indian peoples in which the host gave away property in order to raise the prestige and social rank of the clan. Potlatches were practised among the Tlingit, Chilkat, Haida and, most elaborately, among the Kwakiutl. Gifts were distributed according to the social rank of the recipient, and the larger the potlatch the more the host could rise in rank. In the late 19th century the custom became competitive, with blankets and other gifts being burned, leading the Canadian government to ban it in 1880.
Potlatches were accompanied by dancing, singing, and feasting, as well as the lavish distribution of property. They were a means of honouring the dead, being the culmination of a series of funeral rituals and ceremonies. They also served to strengthen alliances between the clan of the deceased and the living spouse's lineage.
Antropologinen kirjallisuus kertoo esimerkkejä siitä, miten noituus on vähentynyt sitä kautta että noituutta harrastavan heimon ne jäsenet, joilla on sukulaisia naapuriryhmässä, vaihtavat ryhmää.
Valtiot, ykstyiset yritykset, yhdistykset, etniset ryhmät ja uskontokunnat ovat korvanneet heimot nyky-yhteiskunnassa. (Yrityskin on selvästi yhteisö siksi, että työntekijöiden insentiivit ovat suurelta osin sosiaalisia eivätkä vain taloudellisia. Toisaalta voinee sanoa että mitä enemmän insentiivit ovat konstruktiivisella tavalla sosiaalisia, sitä tehokkaampi yritys on.)
Yhtäkaikki ne yritykset, joissa huonot käytännöt ovat päässeet vallitseviksi, korvautuvat toisilla yrityksillä joissa hyvät käytännöt ovat päässeet vallitseviksi. Pienet erot siinä, miten innovaatiota palkitaan tai miten statusta signaloidaan, voivat vaikuttaa yrityksen tulokseen dramaattisestikin.
Yritysten keskijohto kilpailee monin tavoin statuksesta yrityksen sisällä. Korkeaa statusta signaloidaan sillä moneenko strategiakalvoon henkilö on saanut nimensä tai sillä montako positiivista tuotekehityspäätöstä henkilö on saanut ajettua läpi. Tuotekehityspäätösten läpiajaminen on henkilön statuksen paranemisen kannalta järkevää sellaisissakin tilanteissa, joissa tuotekehityksen aloittaminen ei ole yrityksen edun mukaista. Tämä on erityisen tyypillistä kun yrityksellä on aiemman hyvän tuloksen takia runsaasti irtonaista rahaa.
Politiikka on nykymuodossaan pitkälti statuksen signaloimista toisaalta ja äänten kalastamista toisaalta. Statusta signaloidaan toisille eurooppalaispoliitikoille esimerkiksi ajamalla läpi suurempia pakolaiskiintiöitä. Se, onko tällainen pakolaiskiintiöiden edistäminen yhteiskunnan edun mukaista, on toissijaista. Ääniä kalastetaan yhä kasvavalta eläkeläisjoukolta välittämättä siitä, että verojen nousu muuttaa Suomen yhä epäattraktiivisemmaksi nuorille koulutetuille.
Mutta ryhmävalintaa onneksi toimii. Onneksi pakolais-, vero- ja sosiaalipolitiikka ei EU:n sisällä ole synkronoitu vaan valtioiden välinen variaatio pysyy. Kehitys on edelleen mahdollista.
Ajatellaan äärimmäinen tilanne jossa on olemassa kaksi heimoa A ja B, joista edellisessä statusta osoitetaan polttamalla tavaroita ja jälkimmäisellä auttamalla köyhiä. Jos olisi olemassa vain ryhmä A, tavaroiden polttamis-käytäntö saattaisi elää pitkäänkin. Yksittäisellä ryhmän A korkean statuksen jäsenellä ei välttämättä ole mitään insentiiviä alkaa osoittaa statustaan millään muulla tavalla. Mutta ajatellaanpa että ryhmä A ja ryhmä B joutuvat konfliktiin keskenään. Ryhmä B haastaa ryhmän A, jolloin käytäntö saattaa tuhoutua ryhmän A mukana.
Ylläoleva esimerkki ei ole tuulesta temmattu. USA:n luoteisrannikon intiaanit ovat kuuluisin esimerkki siitä, miten statuksen osoittaminen suht destruktiivisella tavalla on nopeennuttanut yhteisöjen tuhoa.
[Potlach is a] ceremony of West Coast American Indian peoples in which the host gave away property in order to raise the prestige and social rank of the clan. Potlatches were practised among the Tlingit, Chilkat, Haida and, most elaborately, among the Kwakiutl. Gifts were distributed according to the social rank of the recipient, and the larger the potlatch the more the host could rise in rank. In the late 19th century the custom became competitive, with blankets and other gifts being burned, leading the Canadian government to ban it in 1880.
Potlatches were accompanied by dancing, singing, and feasting, as well as the lavish distribution of property. They were a means of honouring the dead, being the culmination of a series of funeral rituals and ceremonies. They also served to strengthen alliances between the clan of the deceased and the living spouse's lineage.
Antropologinen kirjallisuus kertoo esimerkkejä siitä, miten noituus on vähentynyt sitä kautta että noituutta harrastavan heimon ne jäsenet, joilla on sukulaisia naapuriryhmässä, vaihtavat ryhmää.
Valtiot, ykstyiset yritykset, yhdistykset, etniset ryhmät ja uskontokunnat ovat korvanneet heimot nyky-yhteiskunnassa. (Yrityskin on selvästi yhteisö siksi, että työntekijöiden insentiivit ovat suurelta osin sosiaalisia eivätkä vain taloudellisia. Toisaalta voinee sanoa että mitä enemmän insentiivit ovat konstruktiivisella tavalla sosiaalisia, sitä tehokkaampi yritys on.)
Yhtäkaikki ne yritykset, joissa huonot käytännöt ovat päässeet vallitseviksi, korvautuvat toisilla yrityksillä joissa hyvät käytännöt ovat päässeet vallitseviksi. Pienet erot siinä, miten innovaatiota palkitaan tai miten statusta signaloidaan, voivat vaikuttaa yrityksen tulokseen dramaattisestikin.
Yritysten keskijohto kilpailee monin tavoin statuksesta yrityksen sisällä. Korkeaa statusta signaloidaan sillä moneenko strategiakalvoon henkilö on saanut nimensä tai sillä montako positiivista tuotekehityspäätöstä henkilö on saanut ajettua läpi. Tuotekehityspäätösten läpiajaminen on henkilön statuksen paranemisen kannalta järkevää sellaisissakin tilanteissa, joissa tuotekehityksen aloittaminen ei ole yrityksen edun mukaista. Tämä on erityisen tyypillistä kun yrityksellä on aiemman hyvän tuloksen takia runsaasti irtonaista rahaa.
Politiikka on nykymuodossaan pitkälti statuksen signaloimista toisaalta ja äänten kalastamista toisaalta. Statusta signaloidaan toisille eurooppalaispoliitikoille esimerkiksi ajamalla läpi suurempia pakolaiskiintiöitä. Se, onko tällainen pakolaiskiintiöiden edistäminen yhteiskunnan edun mukaista, on toissijaista. Ääniä kalastetaan yhä kasvavalta eläkeläisjoukolta välittämättä siitä, että verojen nousu muuttaa Suomen yhä epäattraktiivisemmaksi nuorille koulutetuille.
Mutta ryhmävalintaa onneksi toimii. Onneksi pakolais-, vero- ja sosiaalipolitiikka ei EU:n sisällä ole synkronoitu vaan valtioiden välinen variaatio pysyy. Kehitys on edelleen mahdollista.
perjantaina, helmikuuta 05, 2010
Equilibrium selection
Koordinaatiopeleissä kuten Stag Huntissa se, mikä Nash-tapapaino tila valikoituu, on oleellinen kysymys. Puhutaan Equilibrium Selectionistä.
Usein payoff-dominant tasapainotila häviää risk-dominantille tasapainotilalle eli tehokas ratkaisu häviää tehottomalle. Peyton Young niminen taloustieteilijä ja matemaatikko on tutkinut asiaa hiukan toisesta näkökulmasta, mutta tullut hiukan samanlaiseen johtopäätökseen.
Antropologit pitävät Equilibrium Selectioniä hyvin hyvin tärkeänä asiana. Rankaisu, konformismi ja arvojen sisäistäminen johtavat siihen että melkein millaiset normit tahansa voivat ryhmän sisällä stabiloitua ja kulttuurinen diversiteetti on runsasta.
Antropologien mukaan kulttuurinen ryhmävalinta voi olla yksi merkittävä "equilibrium selection device". Näin on nimenomaan siksi että variaatio ryhmien sisällä on kulttuurin osalta usein alhaisempaa kuin ryhmien välillä - siis päinvastoin kuin asia on geneettisen variaation suhteen. Yllättävää on, että moni taloustieteilijä, mm. juuri Young ja Samuel Bowles, ovat samaa mieltä.
Biologeja koko Equilibrium Selection ei tunnu juuri kiinnostavan.
Usein payoff-dominant tasapainotila häviää risk-dominantille tasapainotilalle eli tehokas ratkaisu häviää tehottomalle. Peyton Young niminen taloustieteilijä ja matemaatikko on tutkinut asiaa hiukan toisesta näkökulmasta, mutta tullut hiukan samanlaiseen johtopäätökseen.
Antropologit pitävät Equilibrium Selectioniä hyvin hyvin tärkeänä asiana. Rankaisu, konformismi ja arvojen sisäistäminen johtavat siihen että melkein millaiset normit tahansa voivat ryhmän sisällä stabiloitua ja kulttuurinen diversiteetti on runsasta.
Antropologien mukaan kulttuurinen ryhmävalinta voi olla yksi merkittävä "equilibrium selection device". Näin on nimenomaan siksi että variaatio ryhmien sisällä on kulttuurin osalta usein alhaisempaa kuin ryhmien välillä - siis päinvastoin kuin asia on geneettisen variaation suhteen. Yllättävää on, että moni taloustieteilijä, mm. juuri Young ja Samuel Bowles, ovat samaa mieltä.
Biologeja koko Equilibrium Selection ei tunnu juuri kiinnostavan.
keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010
Hyvinvointiyhteiskunnasta
Luin tällaisen ihan uuden antropologian alaan kuuluvan tutkimuspaperin: Intergenerational Wealth Transmission and the Dynamics of Inequality in Small-Scale Societies, joka siis käsitteli varallisuuseroja ja varakkuuden periytymistä metsästä-keräilijä-, paimentolais-, hortikulturisti- ja maanviljelijäyhteisöissä.
Kirjoittajina oli joukko behavioristisia taloustieteilijöitä ja antropologian huppunimiä: Samuel Bowles, William Irons, Frank Marlowe, Richard McElreath jne.
Johtopäätös oli kutkuttava, vaikka ei yllättävä:
Our principal conclusion is that there exist substantial differences among economic systems in the intergenerational transmission of wealth and that these arise because material wealth is more important in agricultural and pastoral societies and because, in these systems, material wealth is substantially more heritable than embodied and relational wealth.
By way of comparison, the degree of intergenerational transmission of wealth (b) in hunter-gatherer and horticultural populations is comparable to the intergenerational transmission of earnings in the Nordic social democratic countries (5) — the average b for earnings in Denmark, Sweden, and Norway is 0.18 — whereas the agricultural and pastoral societies in our data set are comparable to economies in which inequalities are inherited most strongly across generations, the United States and Italy, where the average b for earnings is 0.43. Concerning wealth inequality, the Gini measure in the hunter-gatherer and horticultural populations is almost exactly the average of the Gini measure of disposable income for Denmark, Norway, and Finland (0.24); the pastoral and agricultural populations are substantially more unequal than the most unequal of the high-income nations, the United States, whose Gini coefficient is 0.37 (21).
Varakkuudeksi on laskettu tässä materiaalinen varakkuus, sosiaalinen verkottuminen, ja henkilökohtaiset ominaisuudet kuten metsästystaito, voima ja äo.
Varakkuus voi periytyä monella tapaa. Materiaalinen varakkuus voi siirtyä suoraan isältä pojalle tai varakkaan perheen tytär voi päästä helpommin varakkaisiin naimisiin kuin köyhä. Äo ja voima voi periytyä geneettisesti, samoin sosiaaliset taidot.
Metsästäjä-keräilijöillä materiaalinen varakkuus ei juuri periydy. Paimentoilaisilla/karjankasvattajilla ja maanviljelijöillä sen sijaan vahvasti. Todellisuus ei tietenkäään ole näin mustavalkoinen - mm. Madagascarilla paimentolaiset harjoittavat laajaa tulontasausta hautajaisten yhteydessä.
Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunta muistuttaa tutkimuksen mukaan tässä suhteessa melkein yksi yhteen Pohjoismaita ja maanviljely-yhteiskunta USA:ta.
Yhdennäköisyys ei rajoitu varallisuuden periytyvyyteen. Metsästäjä-keräilijä-yhteisössä on laajaa tulontasausta samoin kuin Pohjoismaissa. Ruoka jaetaaan metsästyksen jälkeen tasan. Esimerkiksi Ache-intiaaneilla riistan kaataja ei saa ruuasta mitään, vaan ruoka jaetaan tasaan heimon jäsenten kesken.
Omaa spekulointia
Yhdennäköisyys ei jää tähänkään. Metsästäjä-keräilijäyhteisössä ruoka on julkishyödyke ja näin ollen se peli joka kuvaa yhteisön toimintaa on Public Goods with Punishment. Jokaiselle tarpeensa mukaan ja jokaiselta kykynsä mukaan sanoi Marx ja samoin sanoo Ache.
Achet jakavat ruuan, mutta edellyttävät että kaikki kynnelkykenevät osallistuvat metsästykseen. Vapaamatkustajia ja niitä jotka eivät jaa ruokaa rangaistaan. Yleensä Ache välttää rangaistukset sisäistämällä yhteisönsä moraalin - siis eräänlaisen työ- ja tasa-arvomoraalin.
Pohjoismaissa suuri osa tuloista tulee yhteiskunnalta erilaisina tukina. Hyvinvointiyhteiskunta on julkishyödyke ja se peli joka kuvaa pohjoismaisen yhteiskunnan toimintaa on periaatteessa Public Goods with Punishment. Alunperin vapaamatkustajia rangaistiin ja rangaistukset vältettiin sisäistämällä vahva työmoraali. Työmoraali perustui luterilaiseen uskoon ja kansankoti- eli kansankokonaisuus-ajatteluun. Samoin tasa-arvomoraali.
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.
Koska pohjoismainen yhteiskunta perustuu vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaan, joka taas perustuu työmoraaliin ja rankaisuun, pohjoismainen yhteiskunta on paljon haavoittuvampi kuin amerikkalainen yhteiskunta. Sekä maahanmuutolle että jo sitä ennen 60-lukulaiselle kulttuurivallankumoukselle eli työmoraalin rapauttsmiselle.
Kirjoittajina oli joukko behavioristisia taloustieteilijöitä ja antropologian huppunimiä: Samuel Bowles, William Irons, Frank Marlowe, Richard McElreath jne.
Johtopäätös oli kutkuttava, vaikka ei yllättävä:
Our principal conclusion is that there exist substantial differences among economic systems in the intergenerational transmission of wealth and that these arise because material wealth is more important in agricultural and pastoral societies and because, in these systems, material wealth is substantially more heritable than embodied and relational wealth.
By way of comparison, the degree of intergenerational transmission of wealth (b) in hunter-gatherer and horticultural populations is comparable to the intergenerational transmission of earnings in the Nordic social democratic countries (5) — the average b for earnings in Denmark, Sweden, and Norway is 0.18 — whereas the agricultural and pastoral societies in our data set are comparable to economies in which inequalities are inherited most strongly across generations, the United States and Italy, where the average b for earnings is 0.43. Concerning wealth inequality, the Gini measure in the hunter-gatherer and horticultural populations is almost exactly the average of the Gini measure of disposable income for Denmark, Norway, and Finland (0.24); the pastoral and agricultural populations are substantially more unequal than the most unequal of the high-income nations, the United States, whose Gini coefficient is 0.37 (21).
Varakkuudeksi on laskettu tässä materiaalinen varakkuus, sosiaalinen verkottuminen, ja henkilökohtaiset ominaisuudet kuten metsästystaito, voima ja äo.
Varakkuus voi periytyä monella tapaa. Materiaalinen varakkuus voi siirtyä suoraan isältä pojalle tai varakkaan perheen tytär voi päästä helpommin varakkaisiin naimisiin kuin köyhä. Äo ja voima voi periytyä geneettisesti, samoin sosiaaliset taidot.
Metsästäjä-keräilijöillä materiaalinen varakkuus ei juuri periydy. Paimentoilaisilla/karjankasvattajilla ja maanviljelijöillä sen sijaan vahvasti. Todellisuus ei tietenkäään ole näin mustavalkoinen - mm. Madagascarilla paimentolaiset harjoittavat laajaa tulontasausta hautajaisten yhteydessä.
Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunta muistuttaa tutkimuksen mukaan tässä suhteessa melkein yksi yhteen Pohjoismaita ja maanviljely-yhteiskunta USA:ta.
Yhdennäköisyys ei rajoitu varallisuuden periytyvyyteen. Metsästäjä-keräilijä-yhteisössä on laajaa tulontasausta samoin kuin Pohjoismaissa. Ruoka jaetaaan metsästyksen jälkeen tasan. Esimerkiksi Ache-intiaaneilla riistan kaataja ei saa ruuasta mitään, vaan ruoka jaetaan tasaan heimon jäsenten kesken.
Omaa spekulointia
Yhdennäköisyys ei jää tähänkään. Metsästäjä-keräilijäyhteisössä ruoka on julkishyödyke ja näin ollen se peli joka kuvaa yhteisön toimintaa on Public Goods with Punishment. Jokaiselle tarpeensa mukaan ja jokaiselta kykynsä mukaan sanoi Marx ja samoin sanoo Ache.
Achet jakavat ruuan, mutta edellyttävät että kaikki kynnelkykenevät osallistuvat metsästykseen. Vapaamatkustajia ja niitä jotka eivät jaa ruokaa rangaistaan. Yleensä Ache välttää rangaistukset sisäistämällä yhteisönsä moraalin - siis eräänlaisen työ- ja tasa-arvomoraalin.
Pohjoismaissa suuri osa tuloista tulee yhteiskunnalta erilaisina tukina. Hyvinvointiyhteiskunta on julkishyödyke ja se peli joka kuvaa pohjoismaisen yhteiskunnan toimintaa on periaatteessa Public Goods with Punishment. Alunperin vapaamatkustajia rangaistiin ja rangaistukset vältettiin sisäistämällä vahva työmoraali. Työmoraali perustui luterilaiseen uskoon ja kansankoti- eli kansankokonaisuus-ajatteluun. Samoin tasa-arvomoraali.
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.
Koska pohjoismainen yhteiskunta perustuu vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaan, joka taas perustuu työmoraaliin ja rankaisuun, pohjoismainen yhteiskunta on paljon haavoittuvampi kuin amerikkalainen yhteiskunta. Sekä maahanmuutolle että jo sitä ennen 60-lukulaiselle kulttuurivallankumoukselle eli työmoraalin rapauttsmiselle.
tiistaina, helmikuuta 02, 2010
Hollanti, Geert Wilders, polarisaatio ja tehokkuus
Geert Wildersin oikeudenkäynnin yhteydessä Hollannissa punnitaan sitä, milloin polarisaatio on hyvä ja milloin paha asia.
Hollannin hallituksen tilaama asiantuntijaraportti toteaa sinänsä aivan oikein:
The political debate has become sharper. Polarization is on the one hand a fundamental part of the democratic praxis. Polarization contributes to an open dialogue which in principle everyone can join.
On the other hand, polarization, may also threaten that participation and an open debate when “the atmosphere” is so bad that people do not dare join in.
But polarization as a process of (experienced) estrangement (discrimination; stigmatizing) between (groups of) people can make individuals sensitive though radicalization. From the studied “radicalisms” arise the main outlines of the image of contrarian movements.
Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Hollannin hallituksen tilaamalla asiantuntijaraportilla tullaan vielä perustelemaan Wildersille annettavaa tuomiota.
Äärimmäinen polarisaatio voi todellakin olla erittäin suuri ongelma. Suomen historiaa tunteva tietää, miten Suomen poliittinen elämä polarisoitui viime vuosisadan (1900-luvun) alkupuolella ja erityisesti 30-luvulla. Viime aikojen esimerkkejä polarisaatiosta ja sen seurauksista on Ruandan kansanmurha. Toisaalta pitää muistaa että kansan tehokkaaseen itsepuolustukseen liittyy aina stigmatisaatiota.
Maahanmuuttokeskustelulle on tyypiilistä että väitellään siitä onko Wilders - tai joku muu yksilö - rasisti vai ei. Olisi ehkä kuitenkin mielekkäämpää keskustella siitä, onko polarisaatio tai stigmatisaatio tehokasta vai tehotonta siinä historiallisessa tilanteessa, joka Hollanissa tällä hetkellä vallitsee.
Kommentit joiden funktio on osoittaa kirjoittajansa poliittinen korrektius hylätään.
Hollannin hallituksen tilaama asiantuntijaraportti toteaa sinänsä aivan oikein:
The political debate has become sharper. Polarization is on the one hand a fundamental part of the democratic praxis. Polarization contributes to an open dialogue which in principle everyone can join.
On the other hand, polarization, may also threaten that participation and an open debate when “the atmosphere” is so bad that people do not dare join in.
But polarization as a process of (experienced) estrangement (discrimination; stigmatizing) between (groups of) people can make individuals sensitive though radicalization. From the studied “radicalisms” arise the main outlines of the image of contrarian movements.
Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Hollannin hallituksen tilaamalla asiantuntijaraportilla tullaan vielä perustelemaan Wildersille annettavaa tuomiota.
Äärimmäinen polarisaatio voi todellakin olla erittäin suuri ongelma. Suomen historiaa tunteva tietää, miten Suomen poliittinen elämä polarisoitui viime vuosisadan (1900-luvun) alkupuolella ja erityisesti 30-luvulla. Viime aikojen esimerkkejä polarisaatiosta ja sen seurauksista on Ruandan kansanmurha. Toisaalta pitää muistaa että kansan tehokkaaseen itsepuolustukseen liittyy aina stigmatisaatiota.
Maahanmuuttokeskustelulle on tyypiilistä että väitellään siitä onko Wilders - tai joku muu yksilö - rasisti vai ei. Olisi ehkä kuitenkin mielekkäämpää keskustella siitä, onko polarisaatio tai stigmatisaatio tehokasta vai tehotonta siinä historiallisessa tilanteessa, joka Hollanissa tällä hetkellä vallitsee.
Kommentit joiden funktio on osoittaa kirjoittajansa poliittinen korrektius hylätään.
sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010
Maahanmuutto ja tehokkuus - osa 1
Olen aiemmin Putnamin kokeelliseen tutkimukseen vedoten todennut että maahanmuutto saattaa alentaa ihmisten välistä luottamusta.
Luottamuksen taso vaikuttaa siihen, miten ihmiset toimivat tilanteissa, joissa on kaksi mahdollistaa strategiaa, joista toinen edellyttää suurempaa luottamusta, mutta johtaa tehokkaampaan tulokseen kuin toinen, joka ei edellytä luottamusta.
Matemaattisesti asian voi ilmaista niin, että maahanmuutto saattaa johtaa siirtymiseen Pareto-tehokkaasta Nash-tasapainotilasta tehottomampaan Nash-tasapainotilaan, kun pelataan esimerkiksi peliä Stag Hunt.
Stag Hunt
Wikipedia määrittelee Stag huntin seuraavasti:
In game theory, the stag hunt is a game which describes a conflict between safety and social cooperation. Other names for it or its variants include "assurance game", "coordination game", and "trust dilemma".
Jean-Jacques Rousseau described a situation in which two individuals go out on a hunt. Each can individually choose to hunt a stag or hunt a hare. Each player must choose an action without knowing the choice of the other. If an individual hunts a stag, he must have the cooperation of his partner in order to succeed. An individual can get a hare by himself, but a hare is worth less than a stag. This is taken to be an important analogy for social cooperation.
The stag hunt differs from the Prisoner's Dilemma in that there are two Nash equilibria: when both players cooperate and both players defect.
In the Prisoners Dilemma, however, despite the fact that both players cooperating is Pareto efficient, the only Nash equilibrium is when both players choose to defect
Maahanmuuton matemaattinen mallinnus
Antropologit Boyd ja Richerson mallintavat maahanmuuttoa uudessa paperissaan. Tai oikeastaan he mallintavat migraatiota yhteisöstä toiseen, eivätkä välttämättä palkästään alueelta tai maasta toiseen.
Kuten kaikissa matemaattisissa malleissa, tässäkin tehdään tietysti suuri joukko yksinkertaistavia oletuksia. Oletukset määrittelevät siis ne tilanteet, joissa johtopäätökset pätevät.
Huomattakoon että Boydin ja Richersonin tutkimus keskittyy ensi sijaisesti siihen, miten maahanmuutto vaikuttaa tehokkuuteen globaalisti.
Oletukset
Populaatiossa pelataan peliä Stag Hunt. Pelissä on siis kaksi Nash-tasapainotilaa (instituutiota) joista toinen (A) on Pareto-optimaalinen ja toinen (B) ei. Eli tehokkuus A:ssa W(A) on suurempi kuin B:ssä W(B):
W(A) > W(B)
Populaatio on jakaantunut n:ään osapopulaatioon. m:ssä osapopulaatiossa vallitsee Pareto-optimaalinen tasapainotila (m < n).
Lisätään malliin maahanmuutto. Maahanmuuttoa tapahtuu populaatiosta B populaatioon A suhteessa populaation B kokoon ja suhteessa populaatioiden A ja B tehokkuuden eroon W(A) - W(B).
Mallin ennustus
Jos oletetaan että peliä pelataan useita kertoja ja maahanmuuttajat oppivat HILJALLEEN pelaamaan peliä optimaalisesti uudessa osapopulaatiossaan esimerkiksi matkimalla enemmistöä, johtopäätös on, että maahanmuutto johtaa pitkällä tähtäimellä globaalin tehokkuuden kasvuun edelyttäen että maahanmuutto on tarpeeksi pientä.
Kasvu seuraa siitä ja vain siitä, että niiden populaatioiden, joissa vallitsee tehokas tasapainotila, yksilömäärä kasvaa. Minkään osapopulaation yksilökohtainen tehokkuus ei sen sijaan muutu. (Lyhyellä tähtäimellä vastaanottavan populaation yksilökohtainen tehokkuus tietysti jopa laskee.)
Mikäli maahanmuutto on suhteessa oppimiseen nopeaa, maahanmuutto ei välttämättä kasvata globaalia tehokkuutta vaan saattaa yhtä hyvin laskea sitä. Se laskeeko tehokkuus vai kasvaa, riippuu monista tekijöistä.
Lisäksi isot populaatiot onnistuvat ylensä "jyräämään" pienemmät vaikka pienempien populaatioiden kokonaistehokkuus olisi suurempi:
In the case of very large societies impinging upon very small societies the model suggests indeed that a large society with alow payoff equilibrium can overwhelm a small society with a higher payoffequilibrium.
Toisaalta näin ei todellisessa elämässä aina ole - eräät ryhmät kieltäytyvät assimiloitumusta valtavirtaan:
At least some small societies do not assimilate, such as the Anabaptist groups in the US and Canada. Those with high payoff equilibria are more likely to evolve such boundaries than ones with low payoff equilibria.
Anabaptistit merkitsee siis amisheja, hutteriitteja ja mennoniitteja.
Oma varaukseni
Ylläoleva malli on minusta toimiva ja johtopäätös pätee niillä oletuksilla jotka on tehty.
Luulen kuitenkin, että ainakin kun mallinnetaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Stag Hunt ei kuvaa hyvin tilannetta. Parempi malli saattaisi olla Public Goods Game with Punishment.
Palaan tähän aiheeseen osassa 2.
Luottamuksen taso vaikuttaa siihen, miten ihmiset toimivat tilanteissa, joissa on kaksi mahdollistaa strategiaa, joista toinen edellyttää suurempaa luottamusta, mutta johtaa tehokkaampaan tulokseen kuin toinen, joka ei edellytä luottamusta.
Matemaattisesti asian voi ilmaista niin, että maahanmuutto saattaa johtaa siirtymiseen Pareto-tehokkaasta Nash-tasapainotilasta tehottomampaan Nash-tasapainotilaan, kun pelataan esimerkiksi peliä Stag Hunt.
Stag Hunt
Wikipedia määrittelee Stag huntin seuraavasti:
In game theory, the stag hunt is a game which describes a conflict between safety and social cooperation. Other names for it or its variants include "assurance game", "coordination game", and "trust dilemma".
Jean-Jacques Rousseau described a situation in which two individuals go out on a hunt. Each can individually choose to hunt a stag or hunt a hare. Each player must choose an action without knowing the choice of the other. If an individual hunts a stag, he must have the cooperation of his partner in order to succeed. An individual can get a hare by himself, but a hare is worth less than a stag. This is taken to be an important analogy for social cooperation.
The stag hunt differs from the Prisoner's Dilemma in that there are two Nash equilibria: when both players cooperate and both players defect.
In the Prisoners Dilemma, however, despite the fact that both players cooperating is Pareto efficient, the only Nash equilibrium is when both players choose to defect
Maahanmuuton matemaattinen mallinnus
Antropologit Boyd ja Richerson mallintavat maahanmuuttoa uudessa paperissaan. Tai oikeastaan he mallintavat migraatiota yhteisöstä toiseen, eivätkä välttämättä palkästään alueelta tai maasta toiseen.
Kuten kaikissa matemaattisissa malleissa, tässäkin tehdään tietysti suuri joukko yksinkertaistavia oletuksia. Oletukset määrittelevät siis ne tilanteet, joissa johtopäätökset pätevät.
Huomattakoon että Boydin ja Richersonin tutkimus keskittyy ensi sijaisesti siihen, miten maahanmuutto vaikuttaa tehokkuuteen globaalisti.
Oletukset
Populaatiossa pelataan peliä Stag Hunt. Pelissä on siis kaksi Nash-tasapainotilaa (instituutiota) joista toinen (A) on Pareto-optimaalinen ja toinen (B) ei. Eli tehokkuus A:ssa W(A) on suurempi kuin B:ssä W(B):
W(A) > W(B)
Populaatio on jakaantunut n:ään osapopulaatioon. m:ssä osapopulaatiossa vallitsee Pareto-optimaalinen tasapainotila (m < n).
Lisätään malliin maahanmuutto. Maahanmuuttoa tapahtuu populaatiosta B populaatioon A suhteessa populaation B kokoon ja suhteessa populaatioiden A ja B tehokkuuden eroon W(A) - W(B).
Mallin ennustus
Jos oletetaan että peliä pelataan useita kertoja ja maahanmuuttajat oppivat HILJALLEEN pelaamaan peliä optimaalisesti uudessa osapopulaatiossaan esimerkiksi matkimalla enemmistöä, johtopäätös on, että maahanmuutto johtaa pitkällä tähtäimellä globaalin tehokkuuden kasvuun edelyttäen että maahanmuutto on tarpeeksi pientä.
Kasvu seuraa siitä ja vain siitä, että niiden populaatioiden, joissa vallitsee tehokas tasapainotila, yksilömäärä kasvaa. Minkään osapopulaation yksilökohtainen tehokkuus ei sen sijaan muutu. (Lyhyellä tähtäimellä vastaanottavan populaation yksilökohtainen tehokkuus tietysti jopa laskee.)
Mikäli maahanmuutto on suhteessa oppimiseen nopeaa, maahanmuutto ei välttämättä kasvata globaalia tehokkuutta vaan saattaa yhtä hyvin laskea sitä. Se laskeeko tehokkuus vai kasvaa, riippuu monista tekijöistä.
Lisäksi isot populaatiot onnistuvat ylensä "jyräämään" pienemmät vaikka pienempien populaatioiden kokonaistehokkuus olisi suurempi:
In the case of very large societies impinging upon very small societies the model suggests indeed that a large society with alow payoff equilibrium can overwhelm a small society with a higher payoffequilibrium.
Toisaalta näin ei todellisessa elämässä aina ole - eräät ryhmät kieltäytyvät assimiloitumusta valtavirtaan:
At least some small societies do not assimilate, such as the Anabaptist groups in the US and Canada. Those with high payoff equilibria are more likely to evolve such boundaries than ones with low payoff equilibria.
Anabaptistit merkitsee siis amisheja, hutteriitteja ja mennoniitteja.
Oma varaukseni
Ylläoleva malli on minusta toimiva ja johtopäätös pätee niillä oletuksilla jotka on tehty.
Luulen kuitenkin, että ainakin kun mallinnetaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Stag Hunt ei kuvaa hyvin tilannetta. Parempi malli saattaisi olla Public Goods Game with Punishment.
Palaan tähän aiheeseen osassa 2.
Epäluottamus pohjoismaisessa organisaatiossa
Olen oikeastaan aika hämmentynyt siitä, miten tolkuton kuilu ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on. Monikansallisessa organisaatiossa suomalaisten ja ruotsalaisten yhteistyö tuntuu toimivan kaikkein huonoimmin.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
torstaina, tammikuuta 28, 2010
Johtopäätös versio 1
On siis analysoitava sitä milloin yhteiskunnan jakaantuminen enemmän tai vähemmän suljettuihin yhteisöihin johtaa Pareto-tehokkaisiin ratkaisuihin.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010
Burkha-kielto
Burkha-kieltoa ollaan näemmä järjestämässä Ranskaan ja muihinkin Euroopan maihin.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
maanantaina, tammikuuta 25, 2010
Elias Simojoen kuolemasta 70 vuotta
25. tammikuuta tulee kuluneeksi 70 vuotta Akateemisen Karjalaseuran valajäsen n:o 1 Elias Simojoen sankarikuolemasta.Elias Simojoki oli vapaussodan, Aunuksen retken ja Karjalan vapaustaistelun veteraani. Hän oli eräs kaksi- ja kolmekymmenluvun merkittävin poliittinen figuuri - ajattelija, toimija, fanaatikko, Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja, loistava puhuja ja kirjoittaja. Hän oli se mies, joka toi naiset Suur-Suomi-aatteen pariin.
Simojoki ei kumartanut ketään. Mannerheimia hän soimi Vienan kansalle antamansa lupauksen (Miekkavalan) pettämisestä:
"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."
Simojoki osallistui Viron diktaattorin Konstantin Pätsin kyyditykseen ja menetti tästä hyvästä väliaikaisesti papin virkansa. Hän osallistui myös asuinseudulllaan Kiuruvedellä vasemmistolaisten muilutuksiin, mutta oli kuitenkin yleisesti varsin pidetty huumorintajuinen pappi.
Simojoki oli AKS:n alkuaikojen puheenjohtajan Elmo Kailan kanssa AKS:n sisarjärjestön Vihan Veljien keskeisin hahmo. Vihasta pyrittiin tekemään näiden kahden toimesta kolmekymmenluvun isänmaallisuuden kulmakivi.
Simojoki lietsoi vihaa Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus !
Rakkaus voitti vihan Elias Simojoen omassa elämässä. Sakari Virkkunen kuvaa Simojoen sankarikuolemaa Elias Simojoki -elämäkerrassaan:
"Elias Simojoki kuoli tammikuun 25. päivänä 1940 niin kuin oli elänytkin: aatteen puolesta yltiöpäisesti. Kuollessaan hän toteutti lähimmäisen rakkauden aatetta - Hän meni lopettamaan Laatokan jäälle haavoittunen venäläisen hevosen tuskat. Siinä hän onnistui oman elämänsä hinnalla.
Hevonen oli jäänyt virumaan lahdelle... Elias Simojoki kuuli eläimen huudot ja päätti mennä tekemään lopun sen kärsimyksistä. Rannalta käsin se ei käynyt päinsä. ... Ampumamatka oli liian pitkä.
Elias Simojoki hiihtää päämääräänsä... Keskipäivän kirkkaudessa hän tavoittaa haavoittuneen eläinraukan, ottaa pitkäpiippuisen parabellumin vyöltä ja päästää kärsivän eläimen tuskista.
Työ on tehty ja yksinäinen hiihtäjä kääntää suksensa takaisin Konnunsaarta kohti. Silloin räsähtää Nuolainniemen rannalta konekivääri."
Simojoki oli aina kiistelty hahmo - samaan aikaan pidetty ja vihattu - Kekkonen joka oli 30-luvun lopulla IKL:n vihollinen numero yksi kirjoitti Simojoelle:
Sinä olet ollut parhain toverini julkisten vastustajieni sankassa parvessa...
perjantaina, tammikuuta 22, 2010
Ystävällisyydestä
Pitkän matkan jälkeen on tapana selittää, miten ihania ja positiivisia ulkomaalaiset ovat ja miten negatiivisia suomalaiset ovat. Tamil Nadussakin pisti silmään ihmisten positiivisuus ja erityisesti ystävällisyys lapsia kohtaan. Ihmiset vaikuttivat lisäksi suht tyytyväisiltä.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
torstaina, tammikuuta 21, 2010
Kun ekskluusio mättää
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on vähän rastasta pienempi ruoikoissa viihtyvä lintu.
Rytikerttunen on päältä ruskea, alta vaalea lintu, jonka erottaa rastaskerttusesta pienemmän koon, solakamman ulkomuotonsa ja melodisemman laulunsa avulla. Hyvin samannäköisistä luhta- ja viitakerttusesta sen erottaminen maastossa on vaikeaa, jopa mahdotonta. Luhtakerttusesta rytikerttunen eroaa laulun ja punaruskean selkäpuolen avulla, mutta tarkempi määrittäminen vaatii siiven yksityiskohtien tarkkailua. Viitakerttusesta se eroaa pidemmän käsisiiven ulottuman, laulun ja selän värin avulla. Nuoret linnut ovat hyvin samannäköisiä. Ryti- ja luhtakerttunen voivat risteytyä keskenään ja risteymien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa jopa kädessä.
Käki (Cuculus canorus) on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin. Useimmiten käki munii Suomessa leppälintujen pesiin. Muita lintulajeja, joiden pesiin käki munii, ovat mm. västäräkki, harmaasieppo ja järripeippo.
(Lähde: wikipedia.)
sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010
Sponttaanisuus, itsekkyys ja rasismi
Adam Smith käsitti, että ihmisten oman edun tavoittelu johtaa sponttaanisti (näkymätön käsi) yhteiseen hyvään.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
perjantaina, tammikuuta 15, 2010
Rasismi on siis väärin ja uskonto irrationaalista mutta johtavatko ne tehokkaisiin ratkaisuihin ?
Markkinatalous tuottaa ns. näkymättömän käden ohjaamana usein lopputuloksia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita. Wikipedia toteaa:
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Freakonomics ja väestönlaatu
Olen esittänyt väestönlaadun (esimerkiksi kansallinen äo, väestön lainkuuliaisuus, väestön työmoraali) olevan julkishyödyke ja että väestönlaatuun voi vaikuttaa mm. maahanmuuttopolitiikalla.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Maahanmuuttokeskustelu edistynyt ?
Muutaman viikonkin lomamatka - palaan Intian matkan herättämiin ajatuksiin vielä useassa postauksessa - avasi silmät huomaamaan että maahanmuuton käsittely valtamediassa on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Sellon tapahtumat ovat varmasti osasyy.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009
Intia - maailman suurin demokratia
Tampereen Yliopiston valtio-opin emeritus apulaisprofessori Tatu Vanhanen on tullut kuuluisaksi kirjoistaan IQ and Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality. Kuten kaikki tiedämme nämä kirjat käsittelevät kansallista äo:ta ja sitä miten kansallinen äo vaikuttaa moniin hyvän elämän edellytyksiin (elinajanodote, kansantuote ja Human Develpoment Index).
Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.
Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.
Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.
Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.
Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.
Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.
Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.
Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.
En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)
Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.
Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.
Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.
Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.
Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.
Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.
Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.
Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.
Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.
Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.
Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.
En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)
Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.
Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.
Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.
tiistaina, joulukuuta 08, 2009
Salakielet
Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi. Kotimaisten kielten laitos toteaa osittain saman romanikielen osalta:
Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).
Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.
Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.
Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).
Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.
Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)