Sitoutuminen

Peliteoriassa sitoutuminen merkitsee sitä että ihminen rajoittaa mahdollisia strategioitaan. (Pelaaja sitoutuu esimerkiksi pelaamaan vangin dilemmassa aina samaa strategiaa kuin vastapelaaja.)

Arkikielessä sitoutuminen tarkoittaa aivan samaa asiaa - sitä että ihminen sulkee pois tietyt mahdollisuudet tulevaisuudessa. Ongelma on miten vakuttaa muut ihmiset siitä että sitoutuminen on todellinen eli että kyseessä on sitoumus eikä pelkkä lupaus.

Nykyaikainen avioliittolupaus ei esimerkiksi ole oikeastaan mikään sitoumus koska eroaminen on suhteellisen helppoa. Yhteiskunnassa, jossa avionrikkojat kivitetään, avioliittolupaus on pikemminkin sitoumus. Nykyään painotetaan mm. avioehdon tekemisen merkitystä avioliittoa solmitessa. Avioehto saattaa tietysti olla järkevä teko, mutta avioehdon teko myös viestittää sitä että avioliittositoumus ei ole todellinen sitoumus.

Sitoutumisen koko idea on että sitoutuminen hyödyttää myös sitoutujaa itseään. Mutta sitoumisesta ei ole hyötyä ellei kykene vakuuttamaan muita sitoutumisen aitoudesta. Joskus sitoutuminen voi peustua juriidiseen sopimukseen esimerkiksi ostajan ja myyjän välillä - läheskään aina tämä ei ole mahdollista.

Esimerkki sitoumuksesta oli kun Meksikon valtaaja Cortes poltti omien sotilaidensa ja atsteekkien nähden ne laivat joilla Cortesin joukot saapuivat Meksikoon. Cortes osoitti tällä teollaan että hänen joukkonsa sitoutuvat taistelemaan voittoon tai häviöön asti. Pakeneminen oli rajoitettu pois Cortesin ja hänen sotilaidensa strategioista.

Jos laivojen polttamisen sijaan Cortes olisi vain julistanut taistelevansa loppuun asti, lupaus olisi ollut helppo myöhemmin purkaa. Lupaus olisi ollut vain lupaus ei oikea sitoumus. Lupaus muuttui sitoumukseksi kun laivat poltettiin.

USA:n Etelä-valtoiden mies on perinteisesti ollut kärkäs tarttumaan aseeseen jos hänen omaisuuttaan tai mainettaan on loukattu. Etelä-valtioiden mies on sitoutunut puolustamaan kunniaansa. Voimme tässä tapauksessa puhua sitoutumisesta eikä pelkästä lupauksesta siksi ja vain siksi että Etelä-valtioissa vallitsee kunnian kulttuuri: jos Etelä-valtion mies ei uskalla kostaa loukkaajalleen hän menettää maineensa kaikkien ihmisten silmissä.

Natsi-Saksa sitoutti taitavasti SS-kuolemankomppaniat: Sodan alussa kaikille SS-miehille kerrottiin tehtävän luonne ja annettiin ns. omantunnon aroille oikeus kieltäytyä. Ne jotka osallistuivat murhiin tiesivät siksi että he olivat vapaaehtoisia ja että heidän kohtalonsa oli sidottu natsihallinnon tulevaisuuteen.

Mitä tästä siis voi oppia. No, vähintään sen että aina ei kannata huolehtia että takaportti on auki. Rohkea uskaltaa polttaa laivat ja viisas tekee sen vain kun on oikea hetki. Yksilö joka jättää laivan polttamatta kuolee ehkä yksinäisenä. Kansa joka ei uskalla polttaa laivoja joutuu ehkä elämään pakolaisena vieraalla maalla.

Aiheesta löytyy enemmän tästä lähteestä kappaleesta 1 ja tarkemmin kappaleesta 5. (Cortes-tarina on tuossa lähteessä. SS-kuolemankomppanioista kerrottiin HS:ssä pari vuotta sitten kirja-arvostelussa. Etelä-valtioiden kunniankulttuurista on mm. Boydin ja Richersonin kirjassa "Ei ainoastaan geeneistä".)