Sain mielenkiintoisen vastineen postaukseeni suomenruotsalaisuudesta. Vastine oli oikeastaan linkki keskusteluun, joka käytiin vuonna 2005 suomi24:n keskusteluryhmässä Svenskt i Finland.
Keskustelu alkoi siitä, että Ruotsissa syntynyt ja lapsuutensa elänyt suomenruotsalaisten vanhempien lapsi (nimimerkki Outsider) kertoo miten hän muuttaa Suomeen. Häntä ei kuitenkaan ilmeisesti aksenttinsa takia hyväksytä oikeaksi suomenruotsalaiseksi.
Tämä on tietysti täysin linjassa esittämäni teorian kanssa, jonka mukaan suomenruotsin ainoa (?) funktio on nimenomaan olla sisäänpääsyehto sosiaaliseen verkkoon, jota kutsuin nimellä "Den finlandssvenska ankdammen".
Nimimerkki La Castafiore, joka suom24.fi keskustelussa käyttää nimimerkkiä en_av_oss vastaa aikalailla linjassa sen kanssa mitä postauksessani sanoin.
Käänsin tekstin tähän vapaasti, nopeasti ja hiukan lyhennellen:
Mitä oikeastaan odotit ? Oletitko pääseväsi suoraan mukaan jengiin ? Mitä tarkoitat että sinua ei hyväksytä ?
Ihmisestä ei tule suomenruotsalaista vain siksi että hän puhuu ruotsia, suomenruotsalaisuus merkitsee paljon muutakin. Suomenruotsalaiset tuntevat toisensa, käymme samaa koulua, lapsemme käyvät samaa koulua, vanhemmat tuntevat toisensa, olemme serkkuja tai pikkuserkkuja, olemme kesämökkinaapureita. Näin riippumatta siitä olemmeko pohjalaisia, itäuusmaalaisia, länsiuusmaalaisia, helsinkiläisiä tai turunmaalaisia.
Käytännössä kaikki tuntevat toisensa.
Suomenruotsalaisuutta on ulkopuolisen vaikea ymmärtää. Suomenruotsalaisuus on sosiaalinen verkko, joka muistuttaa perhettä enemmän kuin yhteiskuntaa. Ankkalampi on todellisuutta hyvässä ja pahassa.
Suomenruotsia puhutaan käytännössä vain kotona ja toisten suomenruotsalaisten kanssa. Tästä syystä se on erittäin inside juttu.
Jos menet johonkin suomenruotsalaiseen porukkaan, useimmat porukan jäsenet ovat tunteneet toisensa kauan - ehkä lapsuudesta alkaen. Se minkä koet syrjinnäksi on pikemmin sitä että toiset tuntevat toisensa tavallaan liian hyvin ja moni asia on selvää ilman sanoja. Tapana ei ole ottaa huomioon sitä, että joku ei tiedä noita sanomatta selviä yhteisiä juttuja.
Ei sinua syrjitä, mutta et yksinkertaisesti ole varsinainen suomenruotsalainen niin kuin minäkään en ole Ruotsissa ruotsalainen.
Kuinka paljon olet pitänyt yhteyttä Suomeen lapsuutesi aikana ? Oletteko sinä ja vanhempasi ylläpitäneet juuria Suomeen ? Kieli ja murre ovat tärkeitä, mutta kulttuurinen yhteenkuuluvuus vielä tärkeämpää.
Suomessa suomenruotsalaiset eivät puhu riikin ruotsia. Ruotsissa asuvat suomenruotsalaiset saavat aksentin takaisin muutamassa päivässä kun käyvät Suomessa tai ovat jopa säilyttäneet aksentin Ruotsissakin.
Jos joku Suomessa asuva osaa sujuvasti suomea ja riikinruotsia, hän ei ole suomenruotsalainen. Jos joku puhuu minulle riikinruotsia, oletan hänen olevan riikinruotsalainen.
En usko että kenelläkään suomenruotsalaisella on mitään riikinruotsalaisia vastaan. Riikinruotsista on sinulle kuitenkin vain kielellistä etua, ei kulttuurista.
Ei ole kyse pahasta tahdosta vaan siitä että haet jäsenyyttä klubiin joka on toiminut kauan ja jolla on omat säännöt ja tavat jotka pitää osata jotta pääsee täysjäseneksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Huomiosi on mielenkiintoinen. Monet suomenruotsalaiset itse tiedostavat myös mennessään Ruotsiin olevansa henkisesti enemmän suomalaisia kuin ruotsalaisia. Eli suomenruotsalaisten kulttuurista puuttuvat monet riikinruotsalaiseen kulttuuriin liittyvät ominaispiirteet, joista erilainen puhetapa ei ole läheskään tärkein. Yritysmaailmassa suomenruotsalaisilta puuttuu lahdentakaisten serkkujensa diskuteerauskulttuuri. He ovat samalla tavalla suoraviivaisia nopeaan päätökseen pyrkiviä kuin suomenkieliset suomalaiset.
Suomessa Ankdammenin porukka on keskittynyt tiettyihin firmoihin, joihin he ajautuvat sosiaalisten verkostojensa kautta. Esimerkiksi Hjalliksen ja Nalle Wahlroosin taloudellinen menestys perustuu osittain näihin verkostoihin.
Suomenkielinen pääsee mukaan suomenruotsalaisten kulttuuriin avioliiton kautta. Itse olen läheltä seurannut suomenruotsalaisten voimakasta yhteisöllisyyttä, joka esimerkiksi omasta suvustani puuttuu lähes täysin.
Suomenkieliset suomalaiset puhuvat yleensä huonosti ruotsia, koska he eivät voi harjoitella sitä käytännössä. Suomenruotsalainen vaihtaa välittömästi kieltä, kun suomenkielinen tulee mukaan porukkaan. Lisäksi Suomessa opetettava ruotsi on juuri sitä Ankdammenin murretta, joka poikkeaa merkittävästi Pohjanlahden takana puhutusta.
Suomenruotsalaisuuden sisällä on hienoinen kuilu Pohjanmaan ja Etelä-Suomen välillä. Pohjanmaalla uskonnollisuus on voimakkaampaa ja Ruotsin televisio näkyy. Pohjanmaan ruotsalaiset ovat kääntäneet selkänsä Suomelle ja tuijottavat lahden taakse, kuten Jörn Donner aikanaan huomautti.
Suomenruotsalaiset ovat kärsineet väestökehitystappioita monilla paikkakunnilla erityisesti Etelä-Suomessa. Aikanaan lähes täysin ruotsinkieliset Espoo ja Kirkkonummi ovat nykyisin valtaenemmistöltään suomenkielisiä. Sipoo pyristeli pitkään ruotsinkielisenä mutta on sekin joutunut antautumaan Pääkaupunkiseudun kasvun edessä.
Pohjanmaalla ruotsinkieliset ovat säilyttäneet asemansa paremmin, vaikka pohjoisin etuvartio Kokkola onkin pitkään ollut enemmistöltään suomenkielinen. Suurin enemmistöltään ruotsinkielinen kunta on Pietarsaari, jossa ruotsinkielisten väestöosuus on 56 prosenttia. Pietarsaaren asukasluku on vain noin 20 000
Kiitos hienosta kommentista, Vasarahammer.
Mielenkiintoista suomenruotsalaisissa on, että vaikka mainitsemasi väestökehitys on ongelma heille ja suurin osa asuu nykyään suomenkielisenemmistöisillä paikkakunnilla, heidän määränsä ei ole oleellisessa laskussa.
Syntyvyys on kai korkeampi kuin missään euroooppalaisessa maassa keskimäärin paitsi ehkä Irlannissa - muistelisin että 2.2.
Seka-avioliitoissa lapset oppivat useimmiten ruotsia ja suuri osa menee ruotsinkieliseen kouluun.
En tosin valitettavasti tiedä viimeisiä lukuja seka-avioliitossa syntyneitten lasten jakautumisesta suomen- ja ruotsinkielisiin kouluihin.
Pitääpä ottaa asiaksi selvittää asap.
Etelä-Suomen suomenruotsalaiseen kulttuuriin liittyy 'blandspråk' eli hauska sekakieli, jossa ruotsin kielen sanoja on korvattu suomenkielisillä vastineilla. Nämä suomenkieliset lainat on jaoteltu jopa en- ja ett-sukuisiin.
80-luvun alussa vaikutti Evitskogista kotoisin oleva rock-yhtye Viktor Hurmio och Fetknopparna. Mitään suurta hittiä muutamaa televisioesiintymistä ja radiosoittoja luuunottamatta bändistä ei tullut. Viktor Hurmion laulujen sanat oli tehty juuri tällä sekakielellä.
Pohjanmaalla taas paikallisissa murteissa on vähemmän lainasanoja. Monet näistä murteista ovat tosin melko vaikeita ymmärtää sekä suomenkieliselle että riikinruotsalaiselle.
Lähetä kommentti