Luin tällaisen ihan uuden antropologian alaan kuuluvan tutkimuspaperin: Intergenerational Wealth Transmission and the Dynamics of Inequality in Small-Scale Societies, joka siis käsitteli varallisuuseroja ja varakkuuden periytymistä metsästä-keräilijä-, paimentolais-, hortikulturisti- ja maanviljelijäyhteisöissä.
Kirjoittajina oli joukko behavioristisia taloustieteilijöitä ja antropologian huppunimiä: Samuel Bowles, William Irons, Frank Marlowe, Richard McElreath jne.
Johtopäätös oli kutkuttava, vaikka ei yllättävä:
Our principal conclusion is that there exist substantial differences among economic systems in the intergenerational transmission of wealth and that these arise because material wealth is more important in agricultural and pastoral societies and because, in these systems, material wealth is substantially more heritable than embodied and relational wealth.
By way of comparison, the degree of intergenerational transmission of wealth (b) in hunter-gatherer and horticultural populations is comparable to the intergenerational transmission of earnings in the Nordic social democratic countries (5) — the average b for earnings in Denmark, Sweden, and Norway is 0.18 — whereas the agricultural and pastoral societies in our data set are comparable to economies in which inequalities are inherited most strongly across generations, the United States and Italy, where the average b for earnings is 0.43. Concerning wealth inequality, the Gini measure in the hunter-gatherer and horticultural populations is almost exactly the average of the Gini measure of disposable income for Denmark, Norway, and Finland (0.24); the pastoral and agricultural populations are substantially more unequal than the most unequal of the high-income nations, the United States, whose Gini coefficient is 0.37 (21).
Varakkuudeksi on laskettu tässä materiaalinen varakkuus, sosiaalinen verkottuminen, ja henkilökohtaiset ominaisuudet kuten metsästystaito, voima ja äo.
Varakkuus voi periytyä monella tapaa. Materiaalinen varakkuus voi siirtyä suoraan isältä pojalle tai varakkaan perheen tytär voi päästä helpommin varakkaisiin naimisiin kuin köyhä. Äo ja voima voi periytyä geneettisesti, samoin sosiaaliset taidot.
Metsästäjä-keräilijöillä materiaalinen varakkuus ei juuri periydy. Paimentoilaisilla/karjankasvattajilla ja maanviljelijöillä sen sijaan vahvasti. Todellisuus ei tietenkäään ole näin mustavalkoinen - mm. Madagascarilla paimentolaiset harjoittavat laajaa tulontasausta hautajaisten yhteydessä.
Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunta muistuttaa tutkimuksen mukaan tässä suhteessa melkein yksi yhteen Pohjoismaita ja maanviljely-yhteiskunta USA:ta.
Yhdennäköisyys ei rajoitu varallisuuden periytyvyyteen. Metsästäjä-keräilijä-yhteisössä on laajaa tulontasausta samoin kuin Pohjoismaissa. Ruoka jaetaaan metsästyksen jälkeen tasan. Esimerkiksi Ache-intiaaneilla riistan kaataja ei saa ruuasta mitään, vaan ruoka jaetaan tasaan heimon jäsenten kesken.
Omaa spekulointia
Yhdennäköisyys ei jää tähänkään. Metsästäjä-keräilijäyhteisössä ruoka on julkishyödyke ja näin ollen se peli joka kuvaa yhteisön toimintaa on Public Goods with Punishment. Jokaiselle tarpeensa mukaan ja jokaiselta kykynsä mukaan sanoi Marx ja samoin sanoo Ache.
Achet jakavat ruuan, mutta edellyttävät että kaikki kynnelkykenevät osallistuvat metsästykseen. Vapaamatkustajia ja niitä jotka eivät jaa ruokaa rangaistaan. Yleensä Ache välttää rangaistukset sisäistämällä yhteisönsä moraalin - siis eräänlaisen työ- ja tasa-arvomoraalin.
Pohjoismaissa suuri osa tuloista tulee yhteiskunnalta erilaisina tukina. Hyvinvointiyhteiskunta on julkishyödyke ja se peli joka kuvaa pohjoismaisen yhteiskunnan toimintaa on periaatteessa Public Goods with Punishment. Alunperin vapaamatkustajia rangaistiin ja rangaistukset vältettiin sisäistämällä vahva työmoraali. Työmoraali perustui luterilaiseen uskoon ja kansankoti- eli kansankokonaisuus-ajatteluun. Samoin tasa-arvomoraali.
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.
Koska pohjoismainen yhteiskunta perustuu vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaan, joka taas perustuu työmoraaliin ja rankaisuun, pohjoismainen yhteiskunta on paljon haavoittuvampi kuin amerikkalainen yhteiskunta. Sekä maahanmuutolle että jo sitä ennen 60-lukulaiselle kulttuurivallankumoukselle eli työmoraalin rapauttsmiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
25 kommenttia:
Vaikuttavaa tekstiä. Kieltämättä "hyvinvointiyhteiskunnan", varsinkin Suomen osalta tuollaiset piirteet hyppäävät silmille myös muuten.
Esimerkiksi teollisuus Suomessa on ollut koko itsenäisyyden ajan - ehkä jo jossain määrin ennen sitä - jonkinlainen kansallinen projekti. Sotien jälkeinen talousjärjestelmä pääomakontrolleineen ja pankkijärjestelmineen viritettiin vientiteollisuuden tarpeiisin; vienti voidaan ajatella jonkinlaisena "metsästyksenä" kansainvälisillä markkinoilla. Tuottoja tasattiin sitten kotimaassa.
Hyvinvointiyhteiskunta voidaan nähdä tavallaan yhtenä suurena modernina projektina. Se toimi hyvin oman aikansa, mutta epäilen, että teknologia on ajanut sen ohi. Tarkoitan, että ei ole sellaista tuotantomallia, jossa Suomen tms. kaltainen kansallisvaltio voisi toimia tuolla tavalla puoliksi suljettuna. Sosialistiset maat romahtivat ja luopuivat sosialismista, vain Pohjois-Korea jäi jäljelle. Kiinakin luopui sosialismista muuten kuin nimellisesti. Voi olla, että hyvinvointavaltio on vain samalla tavalla aikansa elänyt ja epätarkoituksenmukainen. Maahanmuuton tms. vaikutukset vain tuovat nämä kipukohdat esiin.
(En väitä että näin on, mutta tätä vaihtoehtoa on syytä myös pohtia)
Hyvä kommentti.
Saatat hyvinkin olla oikeassa.
En ole hirveän innostunut antamaan mitään vahvoja mielipiteitä tämän projektin tulevaisuudesta. Ainoa mitä toivoisin nyt ensin alkuun, että asiaa käsiteltäisiin rationaalisesti, ja kysyttäisiin:
a) mikäli projektia halutaan jatkaa, mihin toimenpiteisiiin projektin turvaamiseksi pitää ryhtyä.
b) mikäli projekti halutaan ajaa hiljalleen alas, miten se konkreettisesti tapahtuu ja mitä siitä seuraa.
Hyvinvointiyhteiskunta on kaikkialla läsnä. Kun nuorten liian vähästä liikkumisesta puhutaan, valtion tai pikemmin kunnnan koululaitosta huudetaan apuun.
Projektin jatkon turvaaminen voi vaatia kuitenkin vieläkin radikaalimpia otteita kuin sen alasajon vaikutusten jälkihoito. Enkä jatkon turvaamisella tarkoita verojen nostamista. Minulle sopii periaatteessa sekä a) ja b) mutta mikään vesitetty tekohengitys verojen nostamisineen ei sovi.
Ajatus, että kaikki voi jatkua samalla tavalla, ei ole kovin vahvalla pohjalla.
En esittäisi kysymyksiä ihan tuossa järjestyksessä.
Ensiksi kysyisin, mihin tarkoitukseen hyvinvointiyhteiskunta on. Onko se itsetarkoitus, vai onko sillä jokin sellainen tehtävä, jonka voi periaatteessa toteuttaa jotenkin muuten?
Jos se on itsetarkoitus, niin sitten pitäisi miettiä, mikä siinä on se olennainen piirre, joka pitää säilyttää ja miten se säilytetään niin, että yhteiskunta toimii muuten tarkoituksenmukaisesti
Jos taas sillä on jokin tehtävä, täytyy kysyä, onko hyvinvointivaltio tarkoituksenmukainen tähän tehtävään ja minkälainen malli voi sille olla vaihtoehtoinen ja mahdollisesti tarkoituksenmukaisempi.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio olisi ehkä parempi termi.
Kuvittelin että sen tarkoitus on selvä eli että se olisi minimissään turvata vanhuksille, vammaisille ja työkyvyttömille toimeentulo verovaroin.
Käytännössähän se käsittää paljon enemmän kuin pelkästään tuon minimipäämäärän:
a) Työttömyystyrvan
b) Julkisesti tuotetun ja julkisesti subventoidun terveydenhuollon
Mikään itseisarvo se ei minusta ole vaan keino saavuttaa tuo päämäärä. Vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa vastaava tulos lienee monia. Lähinnä samanlainen on juutalaisten, amishien ja hutteriittien tapa turvata vain oman yhteisön jäsenille hyvinvointi.
Voidaan myös ajatella mallia jossa valtio ei kanna mitään huolta ihmisten toimeentulosta tai huolehtii vaikkapa vain rokotuksista ja neuvoloista.
Sitten joku muu huolehtii lopuista.
Mietin tätä asiaa tarkemmin:
Onko se itsetarkoitus, vai onko sillä jokin sellainen tehtävä, jonka voi periaatteessa toteuttaa jotenkin muuten?
Näkisin asian niin, että kaikilla jossain kontekstissa tehokkuutta nostavilla konservatiivisilla projekteilla (kansallisvaltio, sosiaalivaltio, jainilaisuus) on aina myös itseisarvo kannattajiensa sydämessä.
Ultimaattisesti tai rationaalisesti tarkasteltuna niillä ei ole kuin välinearvo: Kansallisvaltio on olemassa koska se mahdollistaa jossain kontekstissa tehokkaan julkishyödykkeen tuottamisen.
Mutta proksimaattisesti sitä kannatetaan koska se on pyhä.
Tässä on tietysti eräänlainen ristiriita mutta ristiriita jota ei voi välttää.
Kirjoitin oman näkemykseni tähän ketjuun:
http://hommaforum.org/index.php/topic,22225.30.html
Tuohan on Homman pääsivu.
Jukka, kelasitko sivua alaspäin ja laitoitko koko osoitteen osoitekenttään?
Nyt se teksti näkyy.
Herää vaan kysymys vieläkin, miten ne vanhukset joilla ei ole sukulaisia, hoidetaan ilman laaja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Jos ihmiset alkavat muodostaa paikallisia yhteisöjä samaan tapaan kuin esim. Tamilimaassa kastittomilla tapahtuu, yhteisöt syntyvät tod.näk. lapsiperheiden ja au-äitien ympärille tukiverkkoina toisaalta ja uskontokuntien ympärille "ilmaisia" hyvinvointipalveluja ulkopuolisille tarjoavina yhteisöinä toisaalta.
Nyky-Suomessa avun tarvitsijoita on valtavasti - lisäksi ihmiset ovat usein hiukan puoliavuttomia.
Siirtymäaika hyvinvointiyhteiskunnasta toisenlaiseen ratkaisuun tulee olemaan vaikea. Ja kuitenkin siirtyminen on todennäköisesti väistämätöntä.
Niin rikkkaat tietysti hankkivat hyvinvointipalvelut yksityiseltä sektorilta. Vakuutusyhtiöistä, lääkäriasemilta jne.
Tässä ketjussa vastasin nim. Whiicin ja nim. HDRiston kritiikkiin. Whiic näkee aika kapeasti ja sisäisesti värittyneesti, joten vastaaminen ei ollut vaikeaa.
http://hommaforum.org/index.php/topic,22225.msg306456.html#msg306456
Re: Jukka. Ainakin oman ratkaisuni osalta totean, että se ei ole tarkoitettu ratkaisemaan kaikkea, vaan parantamaan tilannetta. Varmasti monet tarvitsevat valtion tukea, vaikka yhteisöt vähentäisivät niiden tarvetta. Systeemin kannalta kyse on siitä, että siihen kohdistuvan resurssipaineen vähentyessä sillä on enemmän potentiaalia ja suotuisia vaihtoehtoja erilaisissa (erityisesti vaikeissa) tilanteissa.
Suurin liikkeelle paneva voima yhteisöjen suhteen ei ole esim. jokin virallinen päätös byrokratiassa siitä, että yhteisöjä tarvitaan, vaan oma-aloitteisten ihmisten perustama hyvin suunniteltu ja menestyksellinen yhteisö, joka toimii muille esimerkkinä. Menestyksen imitointi laajentaa toimintamallia ja tietyn pisteen jälkeen prosessista tulee itseään vahvistava. Jossain vaiheessa saturaatiotila hidastaa ja pysäyttää mallin laajenemisen.
En jaksanut lukea ketjua hommafoorumilta yhtään, koska kirjoittajien käsitys talouden toiminnasta oli kautta linjan jonkinlaista kansallissosialistista merkantilismia.
Siis ei hyvää päivää; Suomen vaihtotase ei ole oikeastaan koskaan käynyt pakkasella ja porukka nyökyttelee, miten tuontia pitäisi rajoittaa. Vienti ei ketään rikastuta, koska banaalisti ilmaistuna rahaa ei voi syödä.
Maailmantalouden hahmottaminen jonkinlaisena globaalina kilpailuna, jossa voittaja on kansakunta, joka haalii eniten valuuttaa, on niin lapsellinen, etten viitsi edes osallistua sellaiseen keskusteluun.
Lehdet puhuvat vaihtotaseesta. Kaikista tuuteista tulee vaihtotaseesta ja siitä että kansakunta on taloudellinen yksikkö. Ajatus voi toki olla aikansa elänyt mutta ihmiset ovat saaneet sen suuntaista informaatiota niin kauan että miten he olisivat siitä poisoppineet.
Kumpikaan ei ole ottanut kantaa siihen miten vanhusten yms. hoito pitäisi hyvinvointiyhteiskunnan jälkeisessä yhteiskunnassa hanskata.
Vanhustenhoidossa on sellainen ongelma, että a) vanhuus yleistyy, kun eliniänodote kasvaa ja b) huoltosuhde heikkenee, kun väestömäärä stabiloituu.
(Väestönkasvun loppuu ennenpitkää, koska planeetta on äärellinen; tiedän, että iso osa konservatiiveja ei hyväksy tätä)
Hyvinvointiyhteiskunnassa yksi keskeinen kantava teema on ainakin ollut, että työikäisen väestön osallistuminen työntekoon on hyvin laajaa. Tästä johtuen on esimerkiksi lasten päivähoito ja erilaiset koulunjälkeiset päiväkerhot yms. järjstetty. Ne ovat palveluita, joita ei tyypillisesti synny samassa määrin silloin, kun ihmiset maksavat itse.
Kun osallistuminen on vähäisempää, vanhuksia voidaan pitkälti hoitaa kotona samalla kuin lapsiakin. Tämä on yksi vaihtoehto. En tiedä, mitä se tarkoittaa kansantaloudellisesti.
Se johtaako modernisaatio väestönkasvun laskuun on ainakin falsifioitavissa oleva väite.
Kieltämättä syntyvyys on vähentynyt monissa maissa. Tosin Afrikan ja joidenkin muslimimaiden osalta suurta laskua ei ole vielä tapahtunut. Ja koska Eurooppa on avannut(osittain) ovensa liikaväestölle, syntyvyyden lasku ei ole johtanut kestävään väestönkasvun laskuun Euroopassa. Eli en olisi kovin optimistinen.
Mutta paljon pessimistisempi olen siitä syystä, että väestön määrä ylittää jo nyt reilusti maapallon kantokyvyn. Tai pikemmin keskikulutuksen ja väestömäärän tulo kasvaa. Ilmasto lämpenee, öljyvarannot loppuvat, kalojen määrä valtamerissä on jo romahtanut. Olen tietysti luonnastanikin pessimisti.
Sanoisin että väestömäärä tulee vähenemään, mutta riski on suuri että se tapahtuu hallitsemattomasti romahduksen kautta.
Johtaako modernisaatio väestönkasvun laskuun, on sinänsä merkityksetöntä. Ns. hyvinvointivaltioden kohdalla näin on ainakin käynyt. Olen pitkälti pessimisti näissä asioissa - kuten sinäkin - ja epäilen myös, että planeetan kantokyky on ylittynyt.
Syyt tähän ovat moninaiset, tietysti globaali yhteismaa on yksi tällainen. Kalakantojen romahdus on klassinen esimerkki yhteismaan/vangin dilemmam käytännön seurauksista.
En ole oikeastaa peak-oilista niin huolissani, se on tietysti taloudellisesti rankka seurauksineen, suurempi riski liittyy siihen, että riippuvutta fossilipolttoaineista ei katkaista, vaan öljyä korvataan hiilellä, mikä lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta jo entisestään.
Uskon myös, että jonkilaisen katastrofisen romahduksen riski on suuri, mutta toisaalta pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että siinäkin tapauksessa että tällaisia katastrofisluontoisia skenaarioita tapahtuu, niiden vaikutuksiin kyetään paikallisesti joissain päin maailmaa varautumaan.
Suomessa on karu ilmasto, mutta geologisesti stabiili maaperä ja keskinkertaisesti erilaisia luonnonvaroja. Täällä on myös uraania riittävästi lämmittämään koko maan. Sellaista romahdusta, joka yhtäkkisesti veisi mennessään kaiken, ei ole tulossa (pl. asteroiditörmäys tms), joten täällä asiat ovat loppujen lopuksi ihan kohtuullisen hyvin.
Tiedemies,
Olen muuten suht samaa mieltä mutta:
Johtaako modernisaatio väestönkasvun laskuun, on sinänsä merkityksetöntä. Ns. hyvinvointivaltioden kohdalla näin on ainakin käynyt. Olen pitkälti pessimisti näissä asioissa - kuten sinäkin - ja epäilen myös, että planeetan kantokyky on ylittynyt.
Onko väestönkasvu Euroopassa pysähtynyt jos maahanmuutto otetaan huomioon. Ehkä Bulgariassa ja Virossa ja Latviassa mutta ei kai nyt Länsi-Euroopassa.
Väestönkasvu ei Euroopassa ole pysähtynyt, jos maahanmuutto otetaan huomioon, mutta aika vähäistä se on silti. En oikein ymmärrä mitä tavoittelet.
Haen sitä, että väestönkasvu jatkuu kaikkialla.
Tosin se hidastuu monessa paikassa voimakkaasti, mutta aina on riski että jotkut kulttuurit ylläpitävät hyvin korkeaa syntyvyyttä ja nämä alkavat sitten levitä muihin maihin sulautumatta muiden maiden kulttuureihin.
Voi olla että on joitain kulttuureja jotka suorastaan kykenevät puolustautumaan "mordernisaatiota" vastaan ja leviämän kaikkialle. Väestönkasvu voi kääntyä tällöin uuteen nousuun.
Kovin vahvaa näyttöä tästä ei oikeastaan vielä ole, mutta ehdokkaita on: afghaanit, jotkut muut muslimit, amishit, mormonit, afrikkalaiset,...
Intiassa minista kuvio on selvä: eteläintialaiset kykenevät rajoittamaan omaa syntyvyyttään, mikä mahdollistaa sen etä pohjoisen ihmiset voivat levitä etelään levittämään sinne omaa huonompaa kulttuuriaan.
Ei, nim. Tiedemies, kyse on Japanin talousmallista. Ketju siirrettiin ja sen voi lukea täältä. Asia tulee lisääntyvässä määrin perustelluksi ketjun loppua kohden:
http://hommaforum.org/index.php/topic,8202.msg307722.html#new
Lisäksi vientiin ja tuontiin täytyy laskea mukaan ulkomailta Suomeen otetut lainat, jotka ovat selvästi suurempia kuin ulkomaille annetut.
Lisäksi vientiin ja tuontiin täytyy laskea mukaan ulkomailta Suomeen otetut lainat, jotka ovat selvästi suurempia kuin ulkomaille annetut.
Ne näkyvät maksutaseessa ja pääomataseessa. Lainalla ja esimerkiksi osakepääomala ei myöskään ole merkittävästi eroa isossa mittakaavassa, koska kummassakin on kyse paperista, jolla siirretään valuuttaa jollakin aikavälillä.
Sain Pete Richersonilta vastauksen mailiini !
My first thought is that immigrants that come with few skills and a very different culture will be handicapped in the early part of their assimilation process. In the US immigrants from Mexico are handicapped for a couple of generations. Our Mexican immigrants come from poor rural backgrounds, have few advanced skills and are not tigers for education. But my the third generation or so they are mostly well integrated. Our Chinese immigrants achieve higher incomes more rapidly partly because many come from urban areas with advanced skills and because they are very avid consumers of education. Somalis are probably analogous to Mexican immigrants in the US. I think the point is to see assimilation as a cultural process that takes at least a couple of generations to complete. Even then, in the US we can see traces immigrant culture that persist for many generations, such as the greater participation of people of Irish Catholics descent in politics compared to Southern Italians.
The assimilation process can also be limited if caste like boundaries prevent it. African Americans were long denied the possibility of assimilating because racial prejudice. It is said that Roma (Gyspies) actively resist assimilation. These groups may well correspond with the stag hunt model. If Somali society provides enough internal rewards and if Somalis are punished enough for violating them, then certain Somali practices can be stable even if the overall payoffs to behaving in the Swedish manner is a superior equilibrium. In the case I know best, the American Amish Anabaptists, Amish who adopt ordinary American ways are shunned and denied all the benefits of Amish society. You may remember the discussion of this case in Rob’s and my 2005 book. In detail, the assimilation process is very complex. Our voting with feet paper investigated only one dimension of the process.
Richersonin maili meni väärään paikkaan kun innostuin liikaa.
Lähetä kommentti