Aikoinaan heinänteko oli Suomessa yksi kesän kohokohta. Talon väki - mukana oli usein myös muita kyläläisiä - teki yhdessä heinän. Yhteistä tekemistä juhlistettiin jopa pukeutumalla parhaimpiin.
Yhteinen tekeminen lähentää ihmisiä - lisää ihmisten välistä solidaarisuutta ja empatiaa. Suomessa puhuttiin aikoinaan talvisodan hengestä. Yhteinen tekeminen - neuvostouhan torjuminen - lisäsi ihmisten välistä solidaarisuutta voimakkaasti.
Taloustieteessä puhutaan julkishyödykkeen tuottamisesta. Julkishyödyke voi olla vaikkapa maantie tai kansallinen itsenäisyys, josta kaikki hyötyvät yhtä lailla. Julkishyödykkeen tuottamisen onnistuu parhaiten, jos kyetään luomaan yhteishenki ja vapaamatkustaminen kyetään rajoittamaan minimiin.
Toisaalta julkishyödykkeen tuottaminen ei pekästään edellytä yhteishenkeä vaan se myös tuottaa yhteishenkeä. Ihmiset, jotka osallistuvat talkoisiin, kokevat ainakin hetkellistä veljeyttä ja tasa-arvoisuutta.
Spartan miespuolisten kansalaisten koko elämä oli yhteistä tekemistä Spartan hyväksi. Kansalaiset olivat kaikki sotilaita ja heidän tehtävänään oli puolustaa Spartaa ulkoisilta vihollisilta ja pitää alistetut heimot kurissa. Spartan kansalaiset olivat keskenään tasa-arvoisia - heitä kutsuttiin nimellä Homoioi mikä merkitsee suomeksi tasa-arvoista. Spartalainen yhteiskunta kokonaisuutena ei ollut tasa-arvoinen vaan kansalaiset alistivat muita.
Spartalaiset siis alistivat talkoilla muita ihmisiä. Toisaalta he olivat itse vain osa spartalaista kansankokonaisuutta ja heidän tarpeensa oli alistettu Spartalle. Heikot poikavauvat jopa tapettiin - päätöksen teki Sparta.
Eteläafrikkalaiset alistivat yhdessä mustia. Kun apartheid (talkoot) loppui, Etelä-Afrikan valkoisen väestön yhteisyys alkoi karista. Apartheidin loppumiseen vaikutti ilmisesti voimakkaasti eräitten valkoisten vapaamatkustaminen ja petturuus.
Kerroin aiemmin siitä miten Puolan aatelisto alisti kansaa mutta oli sisäisesti varsin tasa-arvoinen melkein samaan tapaan kuin spartalaiset.
Paradoksaalista tässä on tietysti se että ylläpitääkseen epätasa-arvoa ja omaa asemaansa hierarkkian huipulla (asema on johtavan luokan julkishyödyke !) johtava luokka joutuu tekemään yhteistyötä (tuottamaan julkishyödykettä) joka sitten lisää yhteisyyden tunnetta johtavan luokan sisällä.
Samaan tapaa sota ja kansanmurha lisää siihen osallistuvan ihmisryhmän yhteisyyttä. Kyseessä on eräänlainen anomalia ihmisen altruismissa: ollakseen altruistinen ihmisen on ehkä järjestäydyttävä heimoiksi, jotka ovat antagonistisia toisia heimoja kohtaan. Kulttuurin tutkijat Boyd ja Richerson jopa väittävät että ihmismielessä on synnynnäinen "ryhmäjakomoduuli", joka jakaa ihmiskunnan kahteen osaan - ulkoryhmään (ne) ja sisäryhmään (me).
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
Claus von Stauffenberg - fasismin vastaisen vastarinnan marttyyri ?
Saksalaisten viime aikoina yrittäessä luoda uudelleen positiivista saksalaista identiteettiä he ovat luoneet katseensa saksalaisiin sankareihin, jotka ovat taistelleet totalitarismia vastaan. Kreivi Claus Philipp Maria Graf Schenk von Stauffenberg - Hitlerin vastaisen salaliiton ehkä keskeisin hahmo ja mies joka vei pommin Hitlerin huoneeseen - on valittu tällaiseksi sankariksi. von Stauffenberg on oivallinen sankari myös siksi että hänet teloitettiin eli hän oli myös "vastarintaliikkeen" marttyyri.
Ainoa ongelma von Stauffenbergissa on että hän ei ollut demokraatti. Päinvastoin hän oli aristokraatti ja upseeri - autoritäärinen tai kuten nykyään sanottaisiin äärioikeistolainen.
Aristokraattien viha Hitleriä kohtaan ei ilmeisesti johtunutkaan siitä että Hitler oli anti-semiitti tai siitä että Hitler oli autoritäärinen. Viha johtui siitä että Hitler halusi murtaa säätyvallan Saksan armeijassa - tuoda kansanmiehiä upseeristoon ja vähentää aateliston valtaa Saksan armeijassa.
Hitler onnistuikin murtamaan aateliston vallan Saksan armeijassa ja tekemään Saksan armeijasta Euroopan suurista armeijoista kaikkein tasa-arvoisimman. Kuten aikaisemmassa postauksessani totesin natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää.
von Stauffenbergin ja muitten salaliittolais-upseerien teon taustalla ei siis todennäköisesti ollut ainakaan pelkästään totalitarismin tai anti-semitismin vastustaminen - vaan suuttumus feodalismin viimeisen linnakkeen rapautumisesta. Lopullinen päätös Hitlerin murhaamisesta johtui sitten ilmeisesti Saksan sotamenestyksen romahtamisesta.
Toisaalta esittämäni kuva von Stauffenbergista voi olla hiukan liian kyyninen - von Stauffenbergin etääntymiseen Hitleristä vaikutti ilmeisesti myös natsien raakuudet mm. juutalaisia kohtaan kristalliyönä 1938 ja Itä-Euroopan juutalaisten tuhoaminen Saksan hyökätessä NL:oon vuonna 1941. Toisaalta myös von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli erilaista kuin natsien demokratian vastaisuus - se oli eliitin uskoa siihen että kansa ei ole kykenevä johtamaan maata. von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli enemmän feodalismia kuin fasismia.
Toisaalta kuva voi olla myös liian siloitteleva: von Stauffenberg oli pitkään Hitlerin puolella. Hän oli tyytyväinen Hitlerin valtaannoususta ja vasta myöhemmin tuli kriittisemmäksi Hitleriä kohtaan ja lopulta asettui Hitleriä vastaan.
Lähteet:
1. Saksankielisen Wikipedian artikkeli von Stauffenbergista.
2. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999
sunnuntai, heinäkuuta 29, 2007
Hämeen-Anttilan teoria terrorismista
Turunsanomat referoi taannoin professori Jaakko Hämeen-Anttilaa:
"Hämeen-Anttilan mukaan terrorismin ja väkivallan syyt niin Lähi-idässä kuin New Yorkissakin ovat taloudellisia ja sosiaalisia. Köyhä, työtön ja turhautunut ihminen turvautuu helposti väkivaltaan."
Onko tämä siis yleisesti hyväksytty teoria terrorismista ? Räjäyttelevätkö afrikkalaiset ja etelä-amerikkalaiset pommeja, koyhiä kun ovat ? Ovatko terroristit kouluttamattomia ja köyhiä ? Onko Jaakko Hämeen-Anttila terrorismin asiantuntija ? Luulen, että vastaus on ei, ei, ei ja ei. Mutta antakaamme puheenvuoro kahdelle uskontotieteilijälle ja terrorismin tutkijalle:
Uskontotieteilijä Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Vähemmän koulutetut taas ovat maltillisempia ja konservatiivisempia.
Uskontotieteilijä Richard Sosiksen teorian mukaan taas muslimiterroristit viestittää teollaan sitoutumistaan muslimiyhteisöön. Lännessä asuva muslimi alkaa kahden kulttuurin välisessä konfliktilaneteessa identifioitua voimakkaammin muslimiksi kuin muslimimaassa asuva uskonveljensä.
Ristiriitatilanteessa muslimiyhteisö vaatii jäseniltään yhä voimakkaampaa sitoutumista ryhmän arvoihin - sitoutumista ei voi selkeämmin osoittaa kuin asettamalla henkensä alttiiksi oman ryhmänsä puolesta.
Ristiriitatilanteessa maailma siis muuttuu mustavalkeammksi - vaihtehtona on fanatismi tai maallistuminen. Sosisin mukaan on siis hyvin todennäköistä että monikultturismi lisää terrorismia.
Lähteet:
1. Sosis, Richard and Candace Alcorta, Militants and Martyrs: Evolutionary Perspectives on Religion and Terrorism , in Natural Security: A Darwinian Approach to a Dangerous World, edited by R. Sagarin and T. Taylor
2. Edge, The Reality Club, Discussion on Beyond Belief.
3. Scott Atran, Genesis of Suicide Terrorism, Science, Vol 229
"Hämeen-Anttilan mukaan terrorismin ja väkivallan syyt niin Lähi-idässä kuin New Yorkissakin ovat taloudellisia ja sosiaalisia. Köyhä, työtön ja turhautunut ihminen turvautuu helposti väkivaltaan."
Onko tämä siis yleisesti hyväksytty teoria terrorismista ? Räjäyttelevätkö afrikkalaiset ja etelä-amerikkalaiset pommeja, koyhiä kun ovat ? Ovatko terroristit kouluttamattomia ja köyhiä ? Onko Jaakko Hämeen-Anttila terrorismin asiantuntija ? Luulen, että vastaus on ei, ei, ei ja ei. Mutta antakaamme puheenvuoro kahdelle uskontotieteilijälle ja terrorismin tutkijalle:
Uskontotieteilijä Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Vähemmän koulutetut taas ovat maltillisempia ja konservatiivisempia.
Uskontotieteilijä Richard Sosiksen teorian mukaan taas muslimiterroristit viestittää teollaan sitoutumistaan muslimiyhteisöön. Lännessä asuva muslimi alkaa kahden kulttuurin välisessä konfliktilaneteessa identifioitua voimakkaammin muslimiksi kuin muslimimaassa asuva uskonveljensä.
Ristiriitatilanteessa muslimiyhteisö vaatii jäseniltään yhä voimakkaampaa sitoutumista ryhmän arvoihin - sitoutumista ei voi selkeämmin osoittaa kuin asettamalla henkensä alttiiksi oman ryhmänsä puolesta.
Ristiriitatilanteessa maailma siis muuttuu mustavalkeammksi - vaihtehtona on fanatismi tai maallistuminen. Sosisin mukaan on siis hyvin todennäköistä että monikultturismi lisää terrorismia.
Lähteet:
1. Sosis, Richard and Candace Alcorta, Militants and Martyrs: Evolutionary Perspectives on Religion and Terrorism , in Natural Security: A Darwinian Approach to a Dangerous World, edited by R. Sagarin and T. Taylor
2. Edge, The Reality Club, Discussion on Beyond Belief.
3. Scott Atran, Genesis of Suicide Terrorism, Science, Vol 229
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Metsästäjä-keräilijä-heimosta EU:hun - ihmisyhteisön organisoituminen
Metsästäjä-keräilijä eli hyvin yhteisöllistä elämää, jossa heimo-yhteisön normit rajoittivat tarkkaan ihmisen tekemisiä. Elämässä oli toisaalta monia positiivisia piirteitä: kaadettu riista jaettiin kaikkien heimon jäsenten kesken. Jos metsästysonni oli myötäinen kukaan ei nähnyt nälkää - myös leskien lapsista huolehdittiin. Heimo oli tasa-arvoinen - jokainen heimon miespuolinen jäsen sai vaikuttaa päätöksiin siitä mihin metsästysretki tai sotaretki suunnattiin.
Heimon jäsenen kohtalo riippui ensi sijassa heimon kohtalosta. Ihmisellä ei ollut elämää heimon ulkopuolella ja heimon tuho merkitsi usein heimon jäsenen tuhoutumista. Toisaalta jos mies kuoli taistelussa heimonsa puolesta hänen lapsistaan huolehdittiin. Heimon jäsenten kesken vallitsi voimakas solidaarisuus ja luottamus. Työtä tehtiin yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tämä koski erityisesti miehiä joitten tehtävä (metsästys ja sotiminen) vaati erityisen vahvaa yhteisöllisyyttä.
Heimojen välillä vallitsi voimakas antagonismi. Se heimo joka kykeni tehokkaimpaan yhteistyöhön tuhosi heimon joka ei kyennyt yhtä hyvään yhteistyöhön. Heimojen organisoitumisessa tapahtui heimojen välisen ryhmävalinnan takia koko ajan kehitystä.
Eriheimolaiset olivat aina potentiaalisia vihollisia. Heimon jäsenten moraali oli sisäryhmä-moraalia, jossa oman ryhmän jäseniä kohdeltiin veljinä mutta toisen heimon jäsenten tappaminen oli kunniakas teko.
Yhteisön normien rikkojia rangaistiin tylysti. Välttääkseen rangaistuksia ihminen kehittyi evoluution myötä sisäistämään heimon normit ja kokemaan syyllisyyttä normien rikkomisesta, vaikka ei olisi jäänytkään kiinni rikkomuksesta. Sisäistämistä kutsuttiin milloin jumalaksi milloin omatunnoksi.
Ihminen on kehittynyt siksi ihmiseksi jonka tunnemme tällaisessa heimoympäristössä. Ihmisellä on siksi kyky yhteistyöhön muittenkin kuin sukulaistensa kanssa - päinvastoin kuin simpansseilla. Yhtestyö on kuitenkin ehdollista - ihminen tekee yhteistyötä vain jos muutkin tekevät ja jos hän kokee tulevansa kohdelluksi reilusti.
Laajan organisaation ongelma
Ihmisyhteisöt kasvoivat historian kuluessa - syntyi suuria valtiota ja ylikansallisia yrityksiä. Ongelmaksi tuli miten saada ihmiset, joitten heimotunteet oli "optimoitu" pieniin yhteisöihin, toimimaan yhteistyössä suuressa organisaatiossa - miten esimerkiksi estää yrityksen tai valtion jakautuminen omaa etuaan jakaviksi klikeiksi. Ongelma on sama suuryrityksillä ja valtioilla. Ero on ehkä siinä että suuryritykset ovat tajunneet ongelman mutta valtioitten osalta elätellään kuvitelmaa että mitään ongelmaa ei ole vaan erilaisuus (erihenkisyys) on aina vain rikkaus.
Boyd ja Richerson käsittelevät ongelmaa ja sen ratkaisua sekä valtioitten että yritysten osalta:
1. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999
2. P.J. Richerson et al, Managing the Evolution of Business Cultures
Ratkaisut ongelmaan ovat aina puolinaisia - ongelmaa ei voida kokonaan ratkaista sillä laaja organisaatio sisältää aina sisäisten ristiriitojen siemenen. Ongelma on kuitenkin osittain ratkeava - paljon voi tehdä ristiriitojen vähentämiseksi.
Pakkovalta
Tylyin tapa muodostaa laaja organisaatio on se että yksi heimo A alistaa muut heimot B, ...,Z. Alistaminen vaatii kuitenkin voimaa ja paljon työtä ryhmän A puolelta. Alistaminen on ryhmän A yhteinen ponnistus (julkishyödyke) ja vaatii ryhmän A sisällä hyvin voimakasta yhteistyökykyä. Heimo A muodostaa eliitin, jonka sisällä kuitenkin heimotunteiden on oltava voimakkaita.
Hyvän esimerkin tällaisesta organisoitumisesta tarjoaa 1500-1700-lukujen Puola, vaikkakin Puolassa eliitti (aatelisto) edusti samaa etnistä ryhmää kuin alistettu kansa (maaorjat). Aateliston keskuudessa vallitsi suhteellisen vahva tasa-arvo: aateliston jäsenet kutsuivat toisiaan veljiksi (pan) ja sisariksi (pani). Tasa-arvo oli viety niin pitkälle että jokaisella Puolan aatelissuvulla oli veto-oikeus kaikkiin valtiopäivien päätöksiin.
Puolan aatelisto käytti myös hajoita-ja-hallitse-menetelmää. Maaorjien kurissa pitämiseksi aatelisto toi maahan paljon vierasta väestöä: mm. juutalaisia ja saksalaisia, joille annettiin erityisoikeuksia. Uskonnonvapauden takia maahan muutti vainoja pakenevia ihmisiä.
Juutalaisten tehtäväksi annettiin monet alistamiseen liittyvät erityistoimet kuten veronkanto. Juutalaiset olivat omiaan tehtävään korkean älykkyytensä ja sisäryhmä-moraalinsa takia.
Puolan pakkovalta, joka perustui väestön suuuren enemmistön alistamiseen, oli kuitenkin pitkän päälle heikko. Puola joutui 1700-luvulla naapurimaidensa jakamaksi.
Vastaavaan elitismin, alistamisen ja hajoita-ja-hallitse-tekniikan yhdistämiseen on perustunut moni valtio ja valitettavan moni yrityskin. Tällaisessakin organisaatiossa on toki myös kauniitakin piirteitä - kuten Puolan aateliston veljeyden aate. Mutta suurelle enemmistölle Puola oli pakkoyhteiskunta: "Aateliston taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien helvetti" Puolasta oli tapana sanoa.
Segmentaarinen hierarkkia
Eittämättä laaja organisaatio vaatii aina jonkinasteista hierarkkiaa mutta hierarkkia voi olla inhimillisempi ja tehokkaampi kuin Puolan aateliston harjoittama pakkovalta. Boyd ja Richerson puhuvat segmentaarisesta hierarkkiasta jossa jokainen taso on jäjestäytynyt omiksi heimoikseen. Ylimmällä tasolla on yksi heimo (johto) X, jonka alla on lukuisia heimoja X1, X2, ... Heimon Xi alla on taas heimot Xi1, Xi2 jne.
Kukin heimo Xij on suht tasa-arvoinen mutta kullakin heimolla on kuitenkin johtaja joka on samalla myös ylemmän heimon Xi jäsen. Heimon sisällä johtajan asema ei saa olla liian voimakas, mutta johtajan on kuitenkin huolehdittava siitä että organisaation ylätasoilta tulevat käskyt toteutetaan. Heimon Xij pitää olla varsin itsenäinen ja tasa-arvoinen, mutta sen päämäärien on kuitenkin oltava linjassa koko organisaation päämäärien kanssa.
Segmentaarinen hierarkkia sopii yhtä lailla yrityksiin, armeijaan ja valtioon. Sekin sisältää toki monia ristiriitojen siemeniä mutta on tehokkaampi kuin pakkoon, alistamiseen, elitismiin ja hajoita-ja-hallitse-tekniikkaan perustuva pakko-organisaatio.
Katso aiempi postaukseni Natsi-Saksan armeijan organisaatiosta.
Euroopan unioni pakkovaltana
Euroopan Unioni yrittää korvata kansallisvaltion EU-eliitin johtamalla ylikansallisella valtiolla, mikä tuntuu merkitsevän hidasta siirtymistä kohti pakko-organisaatiota. Kansa on EU:n ongelma samalla tavalla kuin Puolan aatelistonkin. Ongelman ratkaisuksi EU:n eliitti etsii vanhoja työkaluja - esimerkiksi maahanmuuton avulla pyritään luomaan eliitin päämääriä tukeva vierasperäinen heimo Eurooppaan.
Heimon jäsenen kohtalo riippui ensi sijassa heimon kohtalosta. Ihmisellä ei ollut elämää heimon ulkopuolella ja heimon tuho merkitsi usein heimon jäsenen tuhoutumista. Toisaalta jos mies kuoli taistelussa heimonsa puolesta hänen lapsistaan huolehdittiin. Heimon jäsenten kesken vallitsi voimakas solidaarisuus ja luottamus. Työtä tehtiin yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tämä koski erityisesti miehiä joitten tehtävä (metsästys ja sotiminen) vaati erityisen vahvaa yhteisöllisyyttä.
Heimojen välillä vallitsi voimakas antagonismi. Se heimo joka kykeni tehokkaimpaan yhteistyöhön tuhosi heimon joka ei kyennyt yhtä hyvään yhteistyöhön. Heimojen organisoitumisessa tapahtui heimojen välisen ryhmävalinnan takia koko ajan kehitystä.
Eriheimolaiset olivat aina potentiaalisia vihollisia. Heimon jäsenten moraali oli sisäryhmä-moraalia, jossa oman ryhmän jäseniä kohdeltiin veljinä mutta toisen heimon jäsenten tappaminen oli kunniakas teko.
Yhteisön normien rikkojia rangaistiin tylysti. Välttääkseen rangaistuksia ihminen kehittyi evoluution myötä sisäistämään heimon normit ja kokemaan syyllisyyttä normien rikkomisesta, vaikka ei olisi jäänytkään kiinni rikkomuksesta. Sisäistämistä kutsuttiin milloin jumalaksi milloin omatunnoksi.
Ihminen on kehittynyt siksi ihmiseksi jonka tunnemme tällaisessa heimoympäristössä. Ihmisellä on siksi kyky yhteistyöhön muittenkin kuin sukulaistensa kanssa - päinvastoin kuin simpansseilla. Yhtestyö on kuitenkin ehdollista - ihminen tekee yhteistyötä vain jos muutkin tekevät ja jos hän kokee tulevansa kohdelluksi reilusti.
Laajan organisaation ongelma
Ihmisyhteisöt kasvoivat historian kuluessa - syntyi suuria valtiota ja ylikansallisia yrityksiä. Ongelmaksi tuli miten saada ihmiset, joitten heimotunteet oli "optimoitu" pieniin yhteisöihin, toimimaan yhteistyössä suuressa organisaatiossa - miten esimerkiksi estää yrityksen tai valtion jakautuminen omaa etuaan jakaviksi klikeiksi. Ongelma on sama suuryrityksillä ja valtioilla. Ero on ehkä siinä että suuryritykset ovat tajunneet ongelman mutta valtioitten osalta elätellään kuvitelmaa että mitään ongelmaa ei ole vaan erilaisuus (erihenkisyys) on aina vain rikkaus.
Boyd ja Richerson käsittelevät ongelmaa ja sen ratkaisua sekä valtioitten että yritysten osalta:
1. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999
2. P.J. Richerson et al, Managing the Evolution of Business Cultures
Ratkaisut ongelmaan ovat aina puolinaisia - ongelmaa ei voida kokonaan ratkaista sillä laaja organisaatio sisältää aina sisäisten ristiriitojen siemenen. Ongelma on kuitenkin osittain ratkeava - paljon voi tehdä ristiriitojen vähentämiseksi.
Pakkovalta
Tylyin tapa muodostaa laaja organisaatio on se että yksi heimo A alistaa muut heimot B, ...,Z. Alistaminen vaatii kuitenkin voimaa ja paljon työtä ryhmän A puolelta. Alistaminen on ryhmän A yhteinen ponnistus (julkishyödyke) ja vaatii ryhmän A sisällä hyvin voimakasta yhteistyökykyä. Heimo A muodostaa eliitin, jonka sisällä kuitenkin heimotunteiden on oltava voimakkaita.
Hyvän esimerkin tällaisesta organisoitumisesta tarjoaa 1500-1700-lukujen Puola, vaikkakin Puolassa eliitti (aatelisto) edusti samaa etnistä ryhmää kuin alistettu kansa (maaorjat). Aateliston keskuudessa vallitsi suhteellisen vahva tasa-arvo: aateliston jäsenet kutsuivat toisiaan veljiksi (pan) ja sisariksi (pani). Tasa-arvo oli viety niin pitkälle että jokaisella Puolan aatelissuvulla oli veto-oikeus kaikkiin valtiopäivien päätöksiin.
Puolan aatelisto käytti myös hajoita-ja-hallitse-menetelmää. Maaorjien kurissa pitämiseksi aatelisto toi maahan paljon vierasta väestöä: mm. juutalaisia ja saksalaisia, joille annettiin erityisoikeuksia. Uskonnonvapauden takia maahan muutti vainoja pakenevia ihmisiä.
Juutalaisten tehtäväksi annettiin monet alistamiseen liittyvät erityistoimet kuten veronkanto. Juutalaiset olivat omiaan tehtävään korkean älykkyytensä ja sisäryhmä-moraalinsa takia.
Puolan pakkovalta, joka perustui väestön suuuren enemmistön alistamiseen, oli kuitenkin pitkän päälle heikko. Puola joutui 1700-luvulla naapurimaidensa jakamaksi.
Vastaavaan elitismin, alistamisen ja hajoita-ja-hallitse-tekniikan yhdistämiseen on perustunut moni valtio ja valitettavan moni yrityskin. Tällaisessakin organisaatiossa on toki myös kauniitakin piirteitä - kuten Puolan aateliston veljeyden aate. Mutta suurelle enemmistölle Puola oli pakkoyhteiskunta: "Aateliston taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien helvetti" Puolasta oli tapana sanoa.
Segmentaarinen hierarkkia
Eittämättä laaja organisaatio vaatii aina jonkinasteista hierarkkiaa mutta hierarkkia voi olla inhimillisempi ja tehokkaampi kuin Puolan aateliston harjoittama pakkovalta. Boyd ja Richerson puhuvat segmentaarisesta hierarkkiasta jossa jokainen taso on jäjestäytynyt omiksi heimoikseen. Ylimmällä tasolla on yksi heimo (johto) X, jonka alla on lukuisia heimoja X1, X2, ... Heimon Xi alla on taas heimot Xi1, Xi2 jne.
Kukin heimo Xij on suht tasa-arvoinen mutta kullakin heimolla on kuitenkin johtaja joka on samalla myös ylemmän heimon Xi jäsen. Heimon sisällä johtajan asema ei saa olla liian voimakas, mutta johtajan on kuitenkin huolehdittava siitä että organisaation ylätasoilta tulevat käskyt toteutetaan. Heimon Xij pitää olla varsin itsenäinen ja tasa-arvoinen, mutta sen päämäärien on kuitenkin oltava linjassa koko organisaation päämäärien kanssa.
Segmentaarinen hierarkkia sopii yhtä lailla yrityksiin, armeijaan ja valtioon. Sekin sisältää toki monia ristiriitojen siemeniä mutta on tehokkaampi kuin pakkoon, alistamiseen, elitismiin ja hajoita-ja-hallitse-tekniikkaan perustuva pakko-organisaatio.
Katso aiempi postaukseni Natsi-Saksan armeijan organisaatiosta.
Euroopan unioni pakkovaltana
Euroopan Unioni yrittää korvata kansallisvaltion EU-eliitin johtamalla ylikansallisella valtiolla, mikä tuntuu merkitsevän hidasta siirtymistä kohti pakko-organisaatiota. Kansa on EU:n ongelma samalla tavalla kuin Puolan aatelistonkin. Ongelman ratkaisuksi EU:n eliitti etsii vanhoja työkaluja - esimerkiksi maahanmuuton avulla pyritään luomaan eliitin päämääriä tukeva vierasperäinen heimo Eurooppaan.
Mustalaiskulttuurin ongelmat
"Kun yhteisöllisyys muuttuu sellaiseksi että kaikki hyvä on sisäpuolella ja kaikki huono ulkopuolella, yhteisö muuttuu itselleen ja toisille vaaralliseksi", sanoo mustalaistaiteilija Rainer Friman kritisoidessaan romaanien sisäistä keskustelukulttuuria.
Mustalaiskulttuuri on tällä hetkellä pahassa kriisissä - toivon vilpittömästi että mustalaiset löytävät ratkaisun ongelmiinsa.
Toisaalta on selvää että suomalainen sosiaalivaltio, joka on koko ajan pannut vastuun kaikista romaanien ongelmista valtaväestölle, on tehnyt suuren karhunpalveluksen mustalaisille. Jos olisi kiihkottomasti myönnetty se tosiasia että mustalaiskulttuuri on aina ja kaikkialla sisäisistä syistä ongelmallinen oman sisäryhmämoraalinsa takia, ongelmat olisi ehkä voitu jotenkin ratkaista tai ainakin niitä olisi voitu lieventää. Kun sosiaali-ihmiset ovat kieltäneet tämän tosiasian (mustalaisten sisäryhmämoraalin), ongelmat ovat vain pahenneet.
Sisäryhmämoraalilla tarkoitetaan siis käytännössä sitä, että muilta kuin mustalaisilta saa varastaa ja ei-mustalaisten pettäminen on suorastaan kunniakas teko mustalaisille.
Toinen romaanitaiteilija Kiba Lumberg valittaa myös että verikostosta ei saa puhua.
Katso aiempi artikkelini mustalaisista.
Selvää on että sosiaali-ihmisten kyvyttömyys puhua mustalaiskulttuurin sisäisistä ongelmista pätee samalla tavalla maahanmuuttajakulttuureihin. Suomessa on jopa erityinen virasto tällaisten asioitten avoimen keskustelun estämiseksi.
"Ei voida mennä siihen että tietyt ryhmittymät menevät kultttuurin taakse ja sillä verukkeella polkevat ihmisoikeuksia ja sananvapautta", sanoo Kiba Lumberg.
Mustalaiskulttuuri on tällä hetkellä pahassa kriisissä - toivon vilpittömästi että mustalaiset löytävät ratkaisun ongelmiinsa.
Toisaalta on selvää että suomalainen sosiaalivaltio, joka on koko ajan pannut vastuun kaikista romaanien ongelmista valtaväestölle, on tehnyt suuren karhunpalveluksen mustalaisille. Jos olisi kiihkottomasti myönnetty se tosiasia että mustalaiskulttuuri on aina ja kaikkialla sisäisistä syistä ongelmallinen oman sisäryhmämoraalinsa takia, ongelmat olisi ehkä voitu jotenkin ratkaista tai ainakin niitä olisi voitu lieventää. Kun sosiaali-ihmiset ovat kieltäneet tämän tosiasian (mustalaisten sisäryhmämoraalin), ongelmat ovat vain pahenneet.
Sisäryhmämoraalilla tarkoitetaan siis käytännössä sitä, että muilta kuin mustalaisilta saa varastaa ja ei-mustalaisten pettäminen on suorastaan kunniakas teko mustalaisille.
Toinen romaanitaiteilija Kiba Lumberg valittaa myös että verikostosta ei saa puhua.
Katso aiempi artikkelini mustalaisista.
Selvää on että sosiaali-ihmisten kyvyttömyys puhua mustalaiskulttuurin sisäisistä ongelmista pätee samalla tavalla maahanmuuttajakulttuureihin. Suomessa on jopa erityinen virasto tällaisten asioitten avoimen keskustelun estämiseksi.
"Ei voida mennä siihen että tietyt ryhmittymät menevät kultttuurin taakse ja sillä verukkeella polkevat ihmisoikeuksia ja sananvapautta", sanoo Kiba Lumberg.
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
Italialainen sheikki: "90 % moskeijoista terroristimyönteisten järjestöjen hallussa"
90 % Europpan moskeijoista on terroristimyönteisten liikkeiden hallussa toteaa Italian Islamilaisen Kulttuurin Instituutin johtaja sheikki Abdul Aziz Palazi.
AKP:n voitto
Islamistinen AKP voitti siis Turkin vaalit.
Haluan ensinnäkin onnitella AKP:n johtoa. Hienoa että maltillinen konservatiivinen perinteistä turkkilaista kulttuuria kannattava puolue voitti. Turkki on nyt määrittelemässä itsensä muslimivaltioksi. Samalla Turkki osoittaa Euroopalle että Turkki on selkeästi ei-eurooppalainen valtio. AKP tosin itse näkee Turkin tulevaisuudessa EU:n jäsenenä. Uskon kuitenkin että Euroopan kansojen kannalta Turkin EU-jäsenyys ei ole suotavaa. Turkkilaisilla on selkeästi erilainen identiteetti kuin eurooppalaisilla ja Turkin jäsenyys johtaisi helposti monikultturismin (balkanisoitumisen) edelleen etenemiseen Euroopassa. Etniset konfliktit lisääntyisivät helposti entisestään.
No joka tapauksessa islamin voitto Turkissa oli taas puukon isku kiihkomielisimmälle liberalismille ja monikultturismille Euroopassa. Viesti oli selvä: vaikka te halveksitte omaa eurooppalaista kristillistä ja/tai kansallista perinnettänne ja haluatte sen tuhoa, muu maailma määrittelee itsensä kansallisesti ja/tai uskonnollisesti.
Liberalismin ongelmana on että se kokee itsensä jotenkin rationaalisempana ja tieteellisempänä kuin muut ideologiat. Homo Economicus - tieteessä jo virheelliseksi osoitettu ihmiskuva - elää (oikeisto)liberaalin päässä edelleen. Thorsit ja Rehnit ja Stubbit vilpittömästi uskovat edustavansa Euroopan terävintä eliittiä.
Haluan ensinnäkin onnitella AKP:n johtoa. Hienoa että maltillinen konservatiivinen perinteistä turkkilaista kulttuuria kannattava puolue voitti. Turkki on nyt määrittelemässä itsensä muslimivaltioksi. Samalla Turkki osoittaa Euroopalle että Turkki on selkeästi ei-eurooppalainen valtio. AKP tosin itse näkee Turkin tulevaisuudessa EU:n jäsenenä. Uskon kuitenkin että Euroopan kansojen kannalta Turkin EU-jäsenyys ei ole suotavaa. Turkkilaisilla on selkeästi erilainen identiteetti kuin eurooppalaisilla ja Turkin jäsenyys johtaisi helposti monikultturismin (balkanisoitumisen) edelleen etenemiseen Euroopassa. Etniset konfliktit lisääntyisivät helposti entisestään.
No joka tapauksessa islamin voitto Turkissa oli taas puukon isku kiihkomielisimmälle liberalismille ja monikultturismille Euroopassa. Viesti oli selvä: vaikka te halveksitte omaa eurooppalaista kristillistä ja/tai kansallista perinnettänne ja haluatte sen tuhoa, muu maailma määrittelee itsensä kansallisesti ja/tai uskonnollisesti.
Liberalismin ongelmana on että se kokee itsensä jotenkin rationaalisempana ja tieteellisempänä kuin muut ideologiat. Homo Economicus - tieteessä jo virheelliseksi osoitettu ihmiskuva - elää (oikeisto)liberaalin päässä edelleen. Thorsit ja Rehnit ja Stubbit vilpittömästi uskovat edustavansa Euroopan terävintä eliittiä.
lauantaina, heinäkuuta 21, 2007
Irakilainen muslimi: "Kaikki muslimit on karkoitettava lännestä - myös minut"
Amerikassa asuva irakilainen shiiamuslimi Khudayr Taher ehdottaa että kaikki muslimit olisi karkoitettava USA:sta ja Euroopasta. Hän perustelee vaatimustaan sillä että muslimien maahanmuuton aiheuttama terrorismiriski on suuri - ja toisaalta eurooppalaisten ja amerikkalaisten turvallisuusviranomaisten on hyvin vaikeaa selvittää ketkä muslimit ovat terroristeja ketkä eivät.
Vaikka tästä karkoituksesta terrorismiin syyllistymättömät muslimit toki kärsisivät, tämä ei siinä mielessä ole Taherin mielestä ongelma koska nämäkään syyttömät eivät koe yleensä mitään lojalitettia niitä maita kohtaan jotka ovat tarjonneet heille turvapaikan ja inhimillisen elämän. Taherin mielestä länsimailla on oikeus puolustaa omaa turvallisuuttaan ja siksi karkoitus on Taherin mukaan oikeutettu.
Katso alkuperäinen lähde.
Taherin ehdotukseen en ota mitään kantaa. Tästä asiasta ei Suomessa voi avoimesti keskustella koska maassamme ei vallitse mielipiteen vapaus. Hienoa että Internet mahdollistaa sen että suomalaisetkin voivat lukea näitä mielipiteitä vapaasti.
Vaikka tästä karkoituksesta terrorismiin syyllistymättömät muslimit toki kärsisivät, tämä ei siinä mielessä ole Taherin mielestä ongelma koska nämäkään syyttömät eivät koe yleensä mitään lojalitettia niitä maita kohtaan jotka ovat tarjonneet heille turvapaikan ja inhimillisen elämän. Taherin mielestä länsimailla on oikeus puolustaa omaa turvallisuuttaan ja siksi karkoitus on Taherin mukaan oikeutettu.
Katso alkuperäinen lähde.
Taherin ehdotukseen en ota mitään kantaa. Tästä asiasta ei Suomessa voi avoimesti keskustella koska maassamme ei vallitse mielipiteen vapaus. Hienoa että Internet mahdollistaa sen että suomalaisetkin voivat lukea näitä mielipiteitä vapaasti.
perjantaina, heinäkuuta 20, 2007
Sitoutuminen
Peliteoriassa sitoutuminen merkitsee sitä että ihminen rajoittaa mahdollisia strategioitaan. (Pelaaja sitoutuu esimerkiksi pelaamaan vangin dilemmassa aina samaa strategiaa kuin vastapelaaja.)
Arkikielessä sitoutuminen tarkoittaa aivan samaa asiaa - sitä että ihminen sulkee pois tietyt mahdollisuudet tulevaisuudessa. Ongelma on miten vakuttaa muut ihmiset siitä että sitoutuminen on todellinen eli että kyseessä on sitoumus eikä pelkkä lupaus.
Nykyaikainen avioliittolupaus ei esimerkiksi ole oikeastaan mikään sitoumus koska eroaminen on suhteellisen helppoa. Yhteiskunnassa, jossa avionrikkojat kivitetään, avioliittolupaus on pikemminkin sitoumus. Nykyään painotetaan mm. avioehdon tekemisen merkitystä avioliittoa solmitessa. Avioehto saattaa tietysti olla järkevä teko, mutta avioehdon teko myös viestittää sitä että avioliittositoumus ei ole todellinen sitoumus.
Sitoutumisen koko idea on että sitoutuminen hyödyttää myös sitoutujaa itseään. Mutta sitoumisesta ei ole hyötyä ellei kykene vakuuttamaan muita sitoutumisen aitoudesta. Joskus sitoutuminen voi peustua juriidiseen sopimukseen esimerkiksi ostajan ja myyjän välillä - läheskään aina tämä ei ole mahdollista.
Esimerkki sitoumuksesta oli kun Meksikon valtaaja Cortes poltti omien sotilaidensa ja atsteekkien nähden ne laivat joilla Cortesin joukot saapuivat Meksikoon. Cortes osoitti tällä teollaan että hänen joukkonsa sitoutuvat taistelemaan voittoon tai häviöön asti. Pakeneminen oli rajoitettu pois Cortesin ja hänen sotilaidensa strategioista.
Jos laivojen polttamisen sijaan Cortes olisi vain julistanut taistelevansa loppuun asti, lupaus olisi ollut helppo myöhemmin purkaa. Lupaus olisi ollut vain lupaus ei oikea sitoumus. Lupaus muuttui sitoumukseksi kun laivat poltettiin.
USA:n Etelä-valtoiden mies on perinteisesti ollut kärkäs tarttumaan aseeseen jos hänen omaisuuttaan tai mainettaan on loukattu. Etelä-valtioiden mies on sitoutunut puolustamaan kunniaansa. Voimme tässä tapauksessa puhua sitoutumisesta eikä pelkästä lupauksesta siksi ja vain siksi että Etelä-valtioissa vallitsee kunnian kulttuuri: jos Etelä-valtion mies ei uskalla kostaa loukkaajalleen hän menettää maineensa kaikkien ihmisten silmissä.
Natsi-Saksa sitoutti taitavasti SS-kuolemankomppaniat: Sodan alussa kaikille SS-miehille kerrottiin tehtävän luonne ja annettiin ns. omantunnon aroille oikeus kieltäytyä. Ne jotka osallistuivat murhiin tiesivät siksi että he olivat vapaaehtoisia ja että heidän kohtalonsa oli sidottu natsihallinnon tulevaisuuteen.
Mitä tästä siis voi oppia. No, vähintään sen että aina ei kannata huolehtia että takaportti on auki. Rohkea uskaltaa polttaa laivat ja viisas tekee sen vain kun on oikea hetki. Yksilö joka jättää laivan polttamatta kuolee ehkä yksinäisenä. Kansa joka ei uskalla polttaa laivoja joutuu ehkä elämään pakolaisena vieraalla maalla.
Aiheesta löytyy enemmän tästä lähteestä kappaleesta 1 ja tarkemmin kappaleesta 5. (Cortes-tarina on tuossa lähteessä. SS-kuolemankomppanioista kerrottiin HS:ssä pari vuotta sitten kirja-arvostelussa. Etelä-valtioiden kunniankulttuurista on mm. Boydin ja Richersonin kirjassa "Ei ainoastaan geeneistä".)
Arkikielessä sitoutuminen tarkoittaa aivan samaa asiaa - sitä että ihminen sulkee pois tietyt mahdollisuudet tulevaisuudessa. Ongelma on miten vakuttaa muut ihmiset siitä että sitoutuminen on todellinen eli että kyseessä on sitoumus eikä pelkkä lupaus.
Nykyaikainen avioliittolupaus ei esimerkiksi ole oikeastaan mikään sitoumus koska eroaminen on suhteellisen helppoa. Yhteiskunnassa, jossa avionrikkojat kivitetään, avioliittolupaus on pikemminkin sitoumus. Nykyään painotetaan mm. avioehdon tekemisen merkitystä avioliittoa solmitessa. Avioehto saattaa tietysti olla järkevä teko, mutta avioehdon teko myös viestittää sitä että avioliittositoumus ei ole todellinen sitoumus.
Sitoutumisen koko idea on että sitoutuminen hyödyttää myös sitoutujaa itseään. Mutta sitoumisesta ei ole hyötyä ellei kykene vakuuttamaan muita sitoutumisen aitoudesta. Joskus sitoutuminen voi peustua juriidiseen sopimukseen esimerkiksi ostajan ja myyjän välillä - läheskään aina tämä ei ole mahdollista.
Esimerkki sitoumuksesta oli kun Meksikon valtaaja Cortes poltti omien sotilaidensa ja atsteekkien nähden ne laivat joilla Cortesin joukot saapuivat Meksikoon. Cortes osoitti tällä teollaan että hänen joukkonsa sitoutuvat taistelemaan voittoon tai häviöön asti. Pakeneminen oli rajoitettu pois Cortesin ja hänen sotilaidensa strategioista.
Jos laivojen polttamisen sijaan Cortes olisi vain julistanut taistelevansa loppuun asti, lupaus olisi ollut helppo myöhemmin purkaa. Lupaus olisi ollut vain lupaus ei oikea sitoumus. Lupaus muuttui sitoumukseksi kun laivat poltettiin.
USA:n Etelä-valtoiden mies on perinteisesti ollut kärkäs tarttumaan aseeseen jos hänen omaisuuttaan tai mainettaan on loukattu. Etelä-valtioiden mies on sitoutunut puolustamaan kunniaansa. Voimme tässä tapauksessa puhua sitoutumisesta eikä pelkästä lupauksesta siksi ja vain siksi että Etelä-valtioissa vallitsee kunnian kulttuuri: jos Etelä-valtion mies ei uskalla kostaa loukkaajalleen hän menettää maineensa kaikkien ihmisten silmissä.
Natsi-Saksa sitoutti taitavasti SS-kuolemankomppaniat: Sodan alussa kaikille SS-miehille kerrottiin tehtävän luonne ja annettiin ns. omantunnon aroille oikeus kieltäytyä. Ne jotka osallistuivat murhiin tiesivät siksi että he olivat vapaaehtoisia ja että heidän kohtalonsa oli sidottu natsihallinnon tulevaisuuteen.
Mitä tästä siis voi oppia. No, vähintään sen että aina ei kannata huolehtia että takaportti on auki. Rohkea uskaltaa polttaa laivat ja viisas tekee sen vain kun on oikea hetki. Yksilö joka jättää laivan polttamatta kuolee ehkä yksinäisenä. Kansa joka ei uskalla polttaa laivoja joutuu ehkä elämään pakolaisena vieraalla maalla.
Aiheesta löytyy enemmän tästä lähteestä kappaleesta 1 ja tarkemmin kappaleesta 5. (Cortes-tarina on tuossa lähteessä. SS-kuolemankomppanioista kerrottiin HS:ssä pari vuotta sitten kirja-arvostelussa. Etelä-valtioiden kunniankulttuurista on mm. Boydin ja Richersonin kirjassa "Ei ainoastaan geeneistä".)
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Hierarkkia - monimutkaisen organisaation vättämätön paha
Kun yhteiskunta kasvoi keräilijä-metsästäjä-yhteiskunnasta monimutkaiseksi maatalousyhteiskunnaksi, yhteiskuntaan syntyi hierarkkia. Oleellista hierarkian toimivuudelle missä tahansa organisaatiossa (yritys, armeija tms.) on kuinka hyvin alaiset arvostavat esimiestään ja kuinka paljon esimies voi luottaa alaisiinsa. Jos molemminpuolinen arvostus ja luottamus vallitsee ja esimiehet jakavat samat arvot kuin alaiset, organisaatio toimii tehokkaasti. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvaa kontrollia, raportointia alhaalta ylöspäin ja yksityiskohtaista käskytystä jokaisen tehtävän suorittamiseksi. Tällaisessa tilanteessa alaiset kokevat johtajuuden usein epäoikeudenmukaiseksi. He purnaavat ja jopa kapinoivat.
Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.
Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.
tiistaina, heinäkuuta 17, 2007
Maallistuva yhteiskunta
Luin uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen uskontotieteellisen kirjan Jumalten Keinu joka kuvaa uskontotieteen koko kenttää mukaanluettuna kognitiivinen uskontotiede ja evolutiiivinen uskontotiede. Kirja on aloittelijalle raskas mutta aihetta hiukan tuntevalle paljon uusia ajatuksia herättävä. Yksi asia minua hämmästytti: viimeisessä kappaleessa uskonnon tulevaisuudesta Pyysiäinen oletti maallistumisen jatkuvan. Minusta se on hiukan kyseenalainen johtopäätös vaikka se usein ainakin suomalaisessa keskustelussa tehdään. Maallistuminen jatkuu ehkä Euroopassa mutta sielläkin islamilainen fundamentalismi leviää. USA:ssa, Kiinassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa fundamentalistisilla ja konservatiiivisilla kirkoilla menee sen sijaan todella kovaa.
Liberaalit haluavat tietysti uskoa että heidän maailmankuvastaan tulee jatkossa vallitseva kaikkialla maailmassa mutta onko tällaiseen uskoon perusteita.
Liberaalit haluavat tietysti uskoa että heidän maailmankuvastaan tulee jatkossa vallitseva kaikkialla maailmassa mutta onko tällaiseen uskoon perusteita.
maanantaina, heinäkuuta 16, 2007
Uskonto on jokaisen yksityinen asia, sanotaan
Uskonto on jokaisen yksityinen asia, sanotaan. Vaikkapa Suomessa.
Mutta uskontososiologi Emile Durkheim sanoi vuonna 1905 että uskonto on vain yhteisöllisyyden valepuku. Kun ihmiset sanovat että uskonto on yksityinen asia he erehtyvät pahasti. On selvää että tuskin kukaan muslimi ja varsin harva kristitty tai juutalainen kokee uskonnon pelkästään yksityisenä asiana. Uskonto on yhteisöllinen kokemus ja kertoo mm. normien muodossa miten meidän on kohdattava toiset ihmiset ja yhteisö, Yksityistynyt uskonto on laimentunut uskonto.
Ehkä ihmiset tarkoittavat sanoessaan "uskonto on jokaisen yksityinen asia" todellisuudessa että "uskonnon pitäisi olla jokaisen yksityinen asia". Mutta se väite on vain arvoväite / mielipide muitten joukossa. Ei sillä että joku Suomessa sanoo "uskonnon pitäisi olla jokaisen yksityinen asia" ole mitään vaikutusta Suomeen muuttavan muslimin tai sikhin ajatusmaailmaan. Väitettä voi toki toistella kuin mitä tahansa riittiä tai opinakappaletta mutta se jättää muut kuin opinkappaleeseen uskovat täysin kylmäksi - tai herättää korkeintaan vihaa ja halveksuntaa.
Mutta uskontososiologi Emile Durkheim sanoi vuonna 1905 että uskonto on vain yhteisöllisyyden valepuku. Kun ihmiset sanovat että uskonto on yksityinen asia he erehtyvät pahasti. On selvää että tuskin kukaan muslimi ja varsin harva kristitty tai juutalainen kokee uskonnon pelkästään yksityisenä asiana. Uskonto on yhteisöllinen kokemus ja kertoo mm. normien muodossa miten meidän on kohdattava toiset ihmiset ja yhteisö, Yksityistynyt uskonto on laimentunut uskonto.
Ehkä ihmiset tarkoittavat sanoessaan "uskonto on jokaisen yksityinen asia" todellisuudessa että "uskonnon pitäisi olla jokaisen yksityinen asia". Mutta se väite on vain arvoväite / mielipide muitten joukossa. Ei sillä että joku Suomessa sanoo "uskonnon pitäisi olla jokaisen yksityinen asia" ole mitään vaikutusta Suomeen muuttavan muslimin tai sikhin ajatusmaailmaan. Väitettä voi toki toistella kuin mitä tahansa riittiä tai opinakappaletta mutta se jättää muut kuin opinkappaleeseen uskovat täysin kylmäksi - tai herättää korkeintaan vihaa ja halveksuntaa.
perjantaina, heinäkuuta 06, 2007
Kritiikki Dawkinsin Jumalhouretta kohtaan voimistuu
Kritiikki Richard Dawkinsin kirjaa Jumalhoure kohtaan voimistuu tiedepiireissä. Biologi DS Wilson, joka on itse soveltanut evoluutioteoriaa uskontotieteeseen loistavassa kirjassaan Darwin's Cathedral kritisoi Dawkinsin kirjaa Sceptic-lehdessä:
1. Dawkins ei ole itse harjoittanut uskontotieteellistä tutkimusta eikä kulttuurin tutkimusta paitsi esittäessään hypoteesin ns. meemistä eli kulttuurigeenistä. Kuitenkin Dawkins esittää kirjansa olevan tieteellinen esitys uskonnosta. Wilson kirjoittaa:
"As with religion, Dawkins has not conducted empirical research on cultural evolution, preferring to play the role of Mycroft Holmes, who sat in his armchair and let his younger brother Sherlock do the legwork"
Kuten suomalaiset uskontotieteilijät Ilkka Pyysiäinen ja Kimmo Ketolakin ovat todenneet (katso tämä ja tämä), Dawkins ei ole edes oikein tutustunut uskontotieteen tai kulttuurievoluution nykytutkimukseen. Näin ollen Dawkinsin kirja ei edes käy hyvästä tieteen popularisaatiosta.
2. Käsitellessään ryhmävalintaa Dawkins syyllistyy todella pahaan virheeseen. Ensin hän tavalliseen tapaansa kritisoi ryhmävalintaa ja toteaa sen hyödyttömäksi teoriaksi. Sitten Dawkins kehuu kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richersonin työtä mutta ei mainitse ollenkaan sitä että Boydin ja Richersonin teoria perustuu mitä suurimmassa määrin ryhmävalinnalle. Wilson jatkaa:
"Two evolutionary Sherlocks of culture are Peter Richerson and Robert Boyd, authors of the 2005 book Not By Genes Alone: How Culture Transformed Human Evolution. One of the sleights of hand performed by Dawkins in The God Delusion, which takes a practiced eye to detect, is to first dismiss group selection and then to respectfully cite the work of Richerson and Boyd without mentioning that their theory of cultural evolution is all about group selection."
Minusta Dawkins on ollut aikamme merkittävimpiä tieteen popularisoijia ja hänen kirjansa Itsekäs Geeni muutti minunkin maailmankuvani. Sittemmin hänestä on tullut fanaattinen dogmaatikko, joka tekee lähinnä hallaa evoluutiotieteelle.
DS Wilson on ateisti niin kuin Dawkinskin mutta hänen uskontotieteellisestä kirjastaan se ei ainakaan minulle selvinnyt. Jokaiselle Dawkinsin lukijalle hänen fanaattinen ateisminsa on ilmeistä. Jumalhoure on ateistinen pamfletti siinä kuin Aaltosen "Miksi en kuulu kirkkoon" - ei tieteellinen teos eikä tieteen popularisaatio.
En halua kiistää Dawkinsin oikeutta kirjoitaa ateistinen pamfletti - hyviä pamfletteja tarvitaan. Hyvä pamfletti kuitenkin väittäessään perustuvansa nykytieteen tuloksiin myös perustuu nykytieteen tuloksiin.
Maailmassa on lukuisia loistavia ja mielenkiintoisia uskontotieteellisiä kirjoja kuten Wilsonin Darwins Cathedral. Jumalhoure ei ole yksi näistä. Maailmassa on varmasti myös hyviä ateistisia pamfletteja. Jumalhoure ei ole yksi näistäkään.
1. Dawkins ei ole itse harjoittanut uskontotieteellistä tutkimusta eikä kulttuurin tutkimusta paitsi esittäessään hypoteesin ns. meemistä eli kulttuurigeenistä. Kuitenkin Dawkins esittää kirjansa olevan tieteellinen esitys uskonnosta. Wilson kirjoittaa:
"As with religion, Dawkins has not conducted empirical research on cultural evolution, preferring to play the role of Mycroft Holmes, who sat in his armchair and let his younger brother Sherlock do the legwork"
Kuten suomalaiset uskontotieteilijät Ilkka Pyysiäinen ja Kimmo Ketolakin ovat todenneet (katso tämä ja tämä), Dawkins ei ole edes oikein tutustunut uskontotieteen tai kulttuurievoluution nykytutkimukseen. Näin ollen Dawkinsin kirja ei edes käy hyvästä tieteen popularisaatiosta.
2. Käsitellessään ryhmävalintaa Dawkins syyllistyy todella pahaan virheeseen. Ensin hän tavalliseen tapaansa kritisoi ryhmävalintaa ja toteaa sen hyödyttömäksi teoriaksi. Sitten Dawkins kehuu kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richersonin työtä mutta ei mainitse ollenkaan sitä että Boydin ja Richersonin teoria perustuu mitä suurimmassa määrin ryhmävalinnalle. Wilson jatkaa:
"Two evolutionary Sherlocks of culture are Peter Richerson and Robert Boyd, authors of the 2005 book Not By Genes Alone: How Culture Transformed Human Evolution. One of the sleights of hand performed by Dawkins in The God Delusion, which takes a practiced eye to detect, is to first dismiss group selection and then to respectfully cite the work of Richerson and Boyd without mentioning that their theory of cultural evolution is all about group selection."
Minusta Dawkins on ollut aikamme merkittävimpiä tieteen popularisoijia ja hänen kirjansa Itsekäs Geeni muutti minunkin maailmankuvani. Sittemmin hänestä on tullut fanaattinen dogmaatikko, joka tekee lähinnä hallaa evoluutiotieteelle.
DS Wilson on ateisti niin kuin Dawkinskin mutta hänen uskontotieteellisestä kirjastaan se ei ainakaan minulle selvinnyt. Jokaiselle Dawkinsin lukijalle hänen fanaattinen ateisminsa on ilmeistä. Jumalhoure on ateistinen pamfletti siinä kuin Aaltosen "Miksi en kuulu kirkkoon" - ei tieteellinen teos eikä tieteen popularisaatio.
En halua kiistää Dawkinsin oikeutta kirjoitaa ateistinen pamfletti - hyviä pamfletteja tarvitaan. Hyvä pamfletti kuitenkin väittäessään perustuvansa nykytieteen tuloksiin myös perustuu nykytieteen tuloksiin.
Maailmassa on lukuisia loistavia ja mielenkiintoisia uskontotieteellisiä kirjoja kuten Wilsonin Darwins Cathedral. Jumalhoure ei ole yksi näistä. Maailmassa on varmasti myös hyviä ateistisia pamfletteja. Jumalhoure ei ole yksi näistäkään.
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
Hobbesilaisen lähestymistavan ongelmia
Markkinatalous on ollut eräs onnistuneimpia yhteiskunnallisia innovaatioita kautta aikojen. Markkinatalouden ajatus on laittaa itsekkäät yksilöt kilpailemaan keskenään ja näin saavuttamaan mahdollisimman hyvä lopputulos.
Markkinatalous perustuu David Humen havaintoon että
in contriving a system of government ... every man ought to be supposed to be a knave, and to have no other end, in all his actions, than his private interest
mikä suomeksi käännettynä tarkoittaa suunnilleen sitä että kun suunnittelemme jotain järjestelmää (yritystä, talousjärjestelmä, yhteiskuntajärjestelmää) meidän pitää olettaa että jokainen ihminen on täysin itsekäs kaikissa teoissaan. Humen ihmiskäsitys on siis hobbesilainen - ihmiset voidaan saada tekemään hyviä tekoja vain jos hyvien tekojen tekeminen hyödyttää ihmistä.
Tietyin reunaehdoin Humen ajatus on johtanut hyvin hedelmälliseen tulokseen. Markkinatalous on luonut valtavan tuottavuuden nousun luodessaan talousjärjestelmän, jossa omistajuus on hyvin määritelty omistuslainsädännöllä ja kilpailua on edistetty kilpailulainsäädännöllä.
Toisissa tilanteissa tulos ei ole ollut yhtä hyvä:
1. Uusklassinen taloustiede ennustaa itse että mm. tilanteessa joissa ns. täydelliset sopimukset eivät ole mahdollisia, optimaalista tulosta ei välttämättä saavuteta. Esimerkkinä työsopimus. Työsopimus ei normaalisti ole täydellinen: vaikka sopimuksessa voidaan sopia palkan taso siinä ei voida kuin yksinkertaisten töitten tapauksessa määritellä työntekijän suorittaman työn määrää.
2. Ihminen ei välttämättä toimi Humen itsekkyysoletuksen mukaisesti. Esimerkiksi työntekijä saattaa - saadessaan mielestään kohtuullista palkkaa - tehdä "velvolisuuden tunteesta" tai "hyvän motivaation takia" paljon enemmän kuin itsekkään toimijan oletus edellyttäisi.
Toisaalta useissa tilanteissa on todettu että mikäli yksilöä käsitellään kuin hän olisi itsekäs toimija, hän alkaa myös toimia kuten itsekäs toimija. Tästä voi olla esimerkiksi seurauksena alentunut työpanos.
Bowles toteaakin että useassa tilanteessa järkevämpää kuin rakentaa yhteiskunnan tai yrityksen säännöt ja insentiivit itsekäs toimija -oletukselle olisi rakentaa sääntöjä jotka edistävät ihmisen sosiaalisuutta ja moraalisuutta. Lakien, sääntöjen ja instituutioiden pitäisi olla sellaisia että
1. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat sosiaalisesti, saisivat tilaisuuden toimia sosiaalisesti
2. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat itsekkäästi, ajautuisivat sosiaalisten ihmisten kannustuksesta ja painostuksesta myös toimimaan sosiaalisesti
Minusta hyvin oleellinen huomio on se että Internet-taloudessa omistusoikeus on menettämässä osittain merkityksensä. Esimerkiksi yhä suurempi osa koodista (softasta) tehdään
avoimena lähdekoodina. Avoimen lähdekoodin projekteissa hyödykkeen tuottaja ei saa rahallsita korvausta tekemästään työstä - eikä kuluttaja maksa tuotteesta. Hyödyke tuotetaan talkoilla ja omistajuus on epäselvä.
Tällainen Internet-talous toimii hyvin eri tavalla kuin hobbesilainen systeemi. Bowlesin mukaan se muistuttaa huomattavasti enemmän roussealaista keräilijä-metsästäjä-yhteisöä kuin omistusoikeuteen perustuvaa hobbesilaista yhteiskuntaa.
Maailma ei tietenkään ole mustavalkoinen - omistusoikeudella on valtava merkitys tulevaisuuden taloudessa. Pointtini onkin enemmän juuri sanoa että maailma ei ole niin mustavalkoisen hobbesilainen kuin David Hume ja moni muu oletti -
ei talousjärjestelmä mutta ei myöskään yhteiskunta. Yhteiskunnassakin palveluiden tuottaminen voi joskus onnistua paljon paremmin ja halvemmalla yhteisöllisesti talkoina kuin valtion toiminnalla. Yhteisöllinen hyödykkeiden tuotto lisää myös ihmisten sosiaalisuutta ja vähentää vapaamatkustamista.
Katso aiemnat postaukseni tähän liittyen tästä ja tästä.
Markkinatalous perustuu David Humen havaintoon että
in contriving a system of government ... every man ought to be supposed to be a knave, and to have no other end, in all his actions, than his private interest
mikä suomeksi käännettynä tarkoittaa suunnilleen sitä että kun suunnittelemme jotain järjestelmää (yritystä, talousjärjestelmä, yhteiskuntajärjestelmää) meidän pitää olettaa että jokainen ihminen on täysin itsekäs kaikissa teoissaan. Humen ihmiskäsitys on siis hobbesilainen - ihmiset voidaan saada tekemään hyviä tekoja vain jos hyvien tekojen tekeminen hyödyttää ihmistä.
Tietyin reunaehdoin Humen ajatus on johtanut hyvin hedelmälliseen tulokseen. Markkinatalous on luonut valtavan tuottavuuden nousun luodessaan talousjärjestelmän, jossa omistajuus on hyvin määritelty omistuslainsädännöllä ja kilpailua on edistetty kilpailulainsäädännöllä.
Toisissa tilanteissa tulos ei ole ollut yhtä hyvä:
1. Uusklassinen taloustiede ennustaa itse että mm. tilanteessa joissa ns. täydelliset sopimukset eivät ole mahdollisia, optimaalista tulosta ei välttämättä saavuteta. Esimerkkinä työsopimus. Työsopimus ei normaalisti ole täydellinen: vaikka sopimuksessa voidaan sopia palkan taso siinä ei voida kuin yksinkertaisten töitten tapauksessa määritellä työntekijän suorittaman työn määrää.
2. Ihminen ei välttämättä toimi Humen itsekkyysoletuksen mukaisesti. Esimerkiksi työntekijä saattaa - saadessaan mielestään kohtuullista palkkaa - tehdä "velvolisuuden tunteesta" tai "hyvän motivaation takia" paljon enemmän kuin itsekkään toimijan oletus edellyttäisi.
Toisaalta useissa tilanteissa on todettu että mikäli yksilöä käsitellään kuin hän olisi itsekäs toimija, hän alkaa myös toimia kuten itsekäs toimija. Tästä voi olla esimerkiksi seurauksena alentunut työpanos.
Bowles toteaakin että useassa tilanteessa järkevämpää kuin rakentaa yhteiskunnan tai yrityksen säännöt ja insentiivit itsekäs toimija -oletukselle olisi rakentaa sääntöjä jotka edistävät ihmisen sosiaalisuutta ja moraalisuutta. Lakien, sääntöjen ja instituutioiden pitäisi olla sellaisia että
1. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat sosiaalisesti, saisivat tilaisuuden toimia sosiaalisesti
2. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat itsekkäästi, ajautuisivat sosiaalisten ihmisten kannustuksesta ja painostuksesta myös toimimaan sosiaalisesti
Minusta hyvin oleellinen huomio on se että Internet-taloudessa omistusoikeus on menettämässä osittain merkityksensä. Esimerkiksi yhä suurempi osa koodista (softasta) tehdään
avoimena lähdekoodina. Avoimen lähdekoodin projekteissa hyödykkeen tuottaja ei saa rahallsita korvausta tekemästään työstä - eikä kuluttaja maksa tuotteesta. Hyödyke tuotetaan talkoilla ja omistajuus on epäselvä.
Tällainen Internet-talous toimii hyvin eri tavalla kuin hobbesilainen systeemi. Bowlesin mukaan se muistuttaa huomattavasti enemmän roussealaista keräilijä-metsästäjä-yhteisöä kuin omistusoikeuteen perustuvaa hobbesilaista yhteiskuntaa.
Maailma ei tietenkään ole mustavalkoinen - omistusoikeudella on valtava merkitys tulevaisuuden taloudessa. Pointtini onkin enemmän juuri sanoa että maailma ei ole niin mustavalkoisen hobbesilainen kuin David Hume ja moni muu oletti -
ei talousjärjestelmä mutta ei myöskään yhteiskunta. Yhteiskunnassakin palveluiden tuottaminen voi joskus onnistua paljon paremmin ja halvemmalla yhteisöllisesti talkoina kuin valtion toiminnalla. Yhteisöllinen hyödykkeiden tuotto lisää myös ihmisten sosiaalisuutta ja vähentää vapaamatkustamista.
Katso aiemnat postaukseni tähän liittyen tästä ja tästä.
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Romaanien rikollisuudesta
Yrjöperskeles-blogi käsittelee samaa aihetta kuin minä jokin aika sitten - eli sitä miten valtaväestön asenteet ovat muka ensi sijainen syy mustalaisväestön ongelmiin.
Romaanit eroavat korkean rikollisuutensa suhteen kaikista muista Suomen vanhoista vähemmistöistä (tataareista, ruotsalaisista, saamelaisista ja juutalaisista) ja ovat pitkälti itse aiheuttaneet valtaväestön asenteet. Romaanit ovat johtaneet Suomen rikollistilastoja kautta aikojen. Romaanikulttuuri jopa eksplisiittisesti hyväksyy ei-mustalaisilta varastamisen.
Nyt romaanit ovat laajentaneet asosiaalista käyttäytymistään varkauksista ja viinan myynnistä huumerikoksiin. Yrjöperskeles kuvaa tilannetta:
13.06.2007 esitetyssä a-studiossa mustalaisväestöön kuuluva taiteilija Rainer Friman käsitteli itse asiassa samoja aiheita. Hän puhui mustalaisnuorison keskuudessa räjähdysmäisesti kasvaneesta huumeitten käytöstä, totesi että jos vaatii oikeuksia on oltava valmis täyttämään velvollisuuksia ja kehotti mustalaisyhteisöä katsomaan peiliin. Ohjelmassa ollut romanifoorumin edustaja ei halunnut puhua huumeongelmasta ollenkaan, vaan jankkasi jatkuvasti manne-tv:stä. Mustalaisnuorison ongelmista hän ei kommentoinut muuta kuin sen, että mustalaiskulttuurin ulkopuolinen vaikutus on aikaansaanut ongelmia.
Looginen seuraus asiasta on nyt sitten se, että Rainer Friman on saanut mustalaisväestöltä useita tappouhkauksia.
Siinä suhteessa valtaväestöä voi minusta kuitenkin syyttää, että monien valtaväestöön kuuluvien sosiaalivirkoilijoiden romaaneihin kohdistuva ymmärtäminen ja hyysääminen on todennäköisesti osasyy romaanien ongelmiin. Jos romaanit olisi asetettu ottamaan vastuu omasta elämästään, tilanne ei ehkä olisi ajautunut niin pahaksi kuin on käynyt.
Romaanit eroavat korkean rikollisuutensa suhteen kaikista muista Suomen vanhoista vähemmistöistä (tataareista, ruotsalaisista, saamelaisista ja juutalaisista) ja ovat pitkälti itse aiheuttaneet valtaväestön asenteet. Romaanit ovat johtaneet Suomen rikollistilastoja kautta aikojen. Romaanikulttuuri jopa eksplisiittisesti hyväksyy ei-mustalaisilta varastamisen.
Nyt romaanit ovat laajentaneet asosiaalista käyttäytymistään varkauksista ja viinan myynnistä huumerikoksiin. Yrjöperskeles kuvaa tilannetta:
13.06.2007 esitetyssä a-studiossa mustalaisväestöön kuuluva taiteilija Rainer Friman käsitteli itse asiassa samoja aiheita. Hän puhui mustalaisnuorison keskuudessa räjähdysmäisesti kasvaneesta huumeitten käytöstä, totesi että jos vaatii oikeuksia on oltava valmis täyttämään velvollisuuksia ja kehotti mustalaisyhteisöä katsomaan peiliin. Ohjelmassa ollut romanifoorumin edustaja ei halunnut puhua huumeongelmasta ollenkaan, vaan jankkasi jatkuvasti manne-tv:stä. Mustalaisnuorison ongelmista hän ei kommentoinut muuta kuin sen, että mustalaiskulttuurin ulkopuolinen vaikutus on aikaansaanut ongelmia.
Looginen seuraus asiasta on nyt sitten se, että Rainer Friman on saanut mustalaisväestöltä useita tappouhkauksia.
Siinä suhteessa valtaväestöä voi minusta kuitenkin syyttää, että monien valtaväestöön kuuluvien sosiaalivirkoilijoiden romaaneihin kohdistuva ymmärtäminen ja hyysääminen on todennäköisesti osasyy romaanien ongelmiin. Jos romaanit olisi asetettu ottamaan vastuu omasta elämästään, tilanne ei ehkä olisi ajautunut niin pahaksi kuin on käynyt.
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Sotaa saamme kiittää paljosta !
Tämä kirjoitus on pitkä kuin nälkävuosi ! Olen kuitenkin yrittänyt tehdä tässä kirjoituksessa jonkinlaisen yhteenvedon tai johtopäätöksen kaikesta - joten tekstin pituus ja raskaus annettakoon anteeksi:
Taloustieteilijä Samuel Bowles käsittelee kirjassaan Microeconomics sitä miten ihmisen instituutiot muuttuvat ihmisen kulttuurievoluution myötä. Siis sitä miten yksi instituutio tietyssä historiallisessa murtuu ja toinen nousee.
Bowles tutkii siis samaa asiaa - instituutioiden muutosta - mitä oppi-isänsä Marx mutta tekee sen uuden taloustieteellisen ja kulttuurievolutiivisen tiedon varassa: Hän mm. kiistää Marxin väitteen että alarakenne (esimerkiksi maatalous) syntyy ensin ja ylärakenne eli instituutio (yksityisomaisuus) sitten alarakenteen muutoksen seurauksena. Sen sijaan hän osoittaa molempien kehittyvän rinnan (co-evolution).
Instituutioilla Bowles tarkoittaa siis esimerkiksi yksityisomaisuutta joka syntyi maatalouden kehityksen myötä ja resurssien jakamista tasan yhteisön jäsenten välillä mikä oli tyypillistä keräilijä-metsästäjäheimoille.
Bowles näkee ihmiskunnan kulttuurievolutiossa ainakin kaksi erilaista yhteiskunnan perustyyppiä - roussealaisen ja hobbeslaisen, joita hän käsittelee peliteorian avulla - siis formaalisti ja matemaattisesti. Hän puhuu roussealaisesta ja hobbeslaisesta (Nashin) tasapainotilasta. Termi tasapainotila merkitsee yksinkertaistaen sitä, että ihmisyhteisö voi varsin kauan pysyä yhdessä tasapainotilassa, mutta tasapainotilojen väliset tilat ovat epävakaita.
Rousseaulainen tasapainotila
Roussealaiselle tasapainotilalle on tyypillistä resurssien jakaminen yhteisön jäsenten kesken, ihmisten välinen voimakas yhteistyö ja mm. yksiavioisuus. Rousseaulainen yhteisö ylläpitää ryhmän tiukasti määriteltyjä yhteisiä normeja lähinnä vertaisvalvonnalla. Jako sisäryhmään ja ulkoryhmään on vahva.
Roussealainen yhteisön voimakas yhteistyö ja resurssien (esimerkiksi ruuan) jako mahdollisti aikoinaan suurriistan metsästyksen. Tasajako ei tietenkään merkinnyt sosialidemokraattista hyvinvointivaltioita vaan jokaisen yhteisön jäsenen oli sitouduttava yhteisön arvoihin ja päämääriin - esimerkiksi osallistuttava metsästykseen kykyjensä mukaan.
Roussealainen yhteisö oli vallitseva hyvin pitkään ihmisen evolutiivisessa historiassa ja ihmisen geneettiseenkin perimään on ilmeisesti koodattu valmius toimia tällaisessa yhteisössä. Voisi ehkä jopa väittää että rousseaulainen yhteisö on jonkinlainen ihmisen oletus-yhteisö. Poikkeamat roussealaisuudesta herättävät usein ihmisessä suuttumuksen tunteita - suuttumusta esim. siitä että jotkut ihmiset saavat enemmän kuin on reilua.
Rousseaulaisen yhteisö syntyi ympäristössä, jossa ryhmäkonfliktit olivat erittäin tavallisia. Sotaa saamme Bowlesin mukaan kiittää siitä että ihmisen kyky tietyissä olosuhteissa tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sukulaisten kanssa on kehittynyt voimakkaaksi. Lähisukulaisimmallamme simpansseilla altruismi kohdistuu vain sukulaisiin.
Evolutioteorian mielessä voimme sanoa että roussealainen yhteisö - ja ihmisen roussealainen mieli - on kehittynyt ryhmävalinnnan avulla. Ryhmävalinta on kauan ollut evoluutioteoreetikkojen silmissä pannassa, mutta on taas nousemassa arvoonsa.
Hobbeslainen tasapainotila
Rousseaulainen yhteisö ei tietenkään ole ainoa tapa jolla ihmisyhteisö organisoituu. Maatalousyhteiskunta ei olisi ehkä ollut edes mahdollinen ilman yksityisomistuksen syntyä. Maatalouden synty ja ykstyisomaisuus johti kuitenkin yhteisöllisyyden voimakkaaseen vähenemiseen ja suurten ja hierarkkisten valtioiden syntymään. Uutta tasapainotilaa leimasi siis alentunut yhteistyö ihmisten kesken mutta myös suhteellisen tasa-arvon vaihtuminen äärimmäiseen epätasa-arvoon.
Normien ylläpitoon oli pakko luoda erityisiä instituutioita kuten poliisi. Valtion pakkoinstituutiot degeneroituivat usein korruptoituneiksi omaa etuaan ajaviksi organisaatioiksi - tai vain yhteiskunnan yläluokan etua ajavaksi instituutioksi.
Hobbeslainen yhteisö kehittyi toki historian myötä hiljalleen paljon parempaan suuntaan uusien instituutioiden syntymisen myötä: Elinkeinovapauden käyttöönotto mahdollisti itsekkäitten yksilöiden valtiosta riippumattoman taloudellisen toiminnan.
Monenlaiset vastavuoroisuusverkot mahdollistivat yhteistyön kehittymisen omaa etuaan ajavien yksilöiden välillä. Kauppaa tehtiin laajoilla alueilla valtioiden rajojen yli - syntyi kauppaliittoja kuten Itämeren Hansa. Robert Wrightin loistava kirja Nonzero kuvaa hobbeslaisen yhteiskunnan kehittymistä kohti kasvavaa yhteistyötä vastavuoroisuuden lisääntyessä. Nonzero on tavallaan parasta mitä länsimainen liberalistinen yhteiskunta voi saavuttaa.
Hobbeslainen yhteisö on kuitenkin usein sisäisesti heikompi kuin roussealainen yhteisö. Toisaalta salliessaan yksilöille enemmän vapauksia se voi olla myös vahvempi kuin roussealainen yhteisö. Ongelma on se, että kasvava vastavuoroisuus ja sen mukanaan tuoma yhteiskunnallinen edistys ei ole ainoa mahdollinen tulevaisuus lieraalille lännelle:
Toisaalta liberaalinen länsi joutuu jatkuvasti kilpailemaan hyvin erilaisten kulttuurien kanssa kuten islamin. (Islam ei ehkä ole mikään puhdas roussealainen yhteisö mutta ainakin sen kannattajilla on sisäryhmämoraali ja tiukka normisto.) Rajojen avaaminen ihmisten ja tavaroiden vapaalle liikkumiselle ja globaalille kilpailulle pakottaa liberaalin lännen kilpailemaan näitten kulttuurien kanssa. Liberaalilla lännellä ei ole oikein keinoja tällaiseen kilpailuun - liberalismi painottaa ihmisen yksilöllisyyttä ja yksilöiden kilpailua keskenään. Lineralismilta puuttuu jopa käsitteistö tällaisten roussealaisempien yhteisöjen ymmärtämiseen. Roussealaisemmat yhteisöt leimataan yksinkertaisesti hulluiksi. Roussealaisia yhteisöjähän on aina elänyt hobbeslaisen yhteisön sisällä. Ne ovat tyypillisesti uskonnollisesti määriteltyjä suljettuja yhteisöjä. Äärimmäisiä esimerkkejä onnistuneesta roussealaisesta yhteisöstä ovat hutteriitit.
Toisaalta läntinen yhteiskunta on jatkuvasti vaarassa rapautua itsekkyyden ja vapaamatkustamisen leviäimisen myötä. Esimerkiksi Pohjoismaissa vallitseva hyvinvointiyhteiskunta kannattaessaan vastikkeetonta sosiaalihuoltoa edistää vapaamatkustamista. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta propagoi myös mallia jossa ihminen ei ole itse vastuussa tekemisistään vaan kaikki normien rikkominen johtuu muka olosuhteista. Rangaistuksia pidetään epämuodikkaina - samoin yhteisön yhteisiä normeja. Varsinkin Pohjoismaissa ja Euroopassa leviää hillitön hedonismi, mistä seurauksena on läntisen elämän muodon heikkeneminen edelleen.
On olemassa suuri riski että toisaalta rajojen avaamisen, alentuneen syntyvyyden ja hedonismin seurauksena länsi heikkenee kuten Rooma aikanaan. Ongelma on myös pitkä rauhan tila - itsekeskeisyys kasvaa ilmeisesti aina ryhmäkonfliktien vähetessä.
Ratkaisu ?
Paluu rousseaulaisempiin yhteisöihin voi potentiaalisesti olla lännen ratkaisu. En tarkoita välttämättä että lännestä pitäisi tehdä yksi suuri moraalinen yhteisö joka ehdottomasti pakottaa yhteisön jäsenet yhteen tiukkaan muottiin. Mutta niitä roussealaisia piirteitä joita lännessä vielä on jäljellä pitäisi viljellä ja kannustaa.
Suomessa olemme ehkä hieman paremmassa asemassa tässä suhteessa kuin vaikkapa Ruotsissa. Suomalainen ymmärtää esimerkiksi islamin ja ryssän usein vielä selkeänä ulkoryhmänä. Suomalaisilla on vielä yhteisiä arvoja, vaikka niistä ei paljon ääneen uhota. Ongelma on tietysti se että valtiokoneisto ja ns. älymystö on asettunut voimakkaasti perinteistä suomalaisuutta vastaan.
Konfliktit lännen ja islamin sekä lännen ja Venäjän välillä tulevat todennäköisesti leimaamaan tulevaisuutta. Toivoa sopii että nämä konfliktit lisäävät lännen ihmisten yhteen hiileen puhaltamista. Toivoa sopinee myös että konfliktit lännen ja islamin välillä pahenevat nopeasti ennen kuin voimasuhteet ovat kääntyneet täysin islamin eduksi ?
Vaihtoehtoinen johtopäätös voisi olla, että koska auttamatta länsi on balkanisoitumassa kilpailevien kulttuurien ja heimojen taistelukentäksi, läntisten ihmisten on kyettävä myös tribalisoitumaan. Tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi kristilliset fundamentalistiset ryhmät leviäisivät Eurooppaan, tasa-arvo, tieteen vapaus yms. hylättäisiin ja tilalle tulisi korkea syntyvyys ja tiukka moraali.
Taloustieteilijä Samuel Bowles käsittelee kirjassaan Microeconomics sitä miten ihmisen instituutiot muuttuvat ihmisen kulttuurievoluution myötä. Siis sitä miten yksi instituutio tietyssä historiallisessa murtuu ja toinen nousee.
Bowles tutkii siis samaa asiaa - instituutioiden muutosta - mitä oppi-isänsä Marx mutta tekee sen uuden taloustieteellisen ja kulttuurievolutiivisen tiedon varassa: Hän mm. kiistää Marxin väitteen että alarakenne (esimerkiksi maatalous) syntyy ensin ja ylärakenne eli instituutio (yksityisomaisuus) sitten alarakenteen muutoksen seurauksena. Sen sijaan hän osoittaa molempien kehittyvän rinnan (co-evolution).
Instituutioilla Bowles tarkoittaa siis esimerkiksi yksityisomaisuutta joka syntyi maatalouden kehityksen myötä ja resurssien jakamista tasan yhteisön jäsenten välillä mikä oli tyypillistä keräilijä-metsästäjäheimoille.
Bowles näkee ihmiskunnan kulttuurievolutiossa ainakin kaksi erilaista yhteiskunnan perustyyppiä - roussealaisen ja hobbeslaisen, joita hän käsittelee peliteorian avulla - siis formaalisti ja matemaattisesti. Hän puhuu roussealaisesta ja hobbeslaisesta (Nashin) tasapainotilasta. Termi tasapainotila merkitsee yksinkertaistaen sitä, että ihmisyhteisö voi varsin kauan pysyä yhdessä tasapainotilassa, mutta tasapainotilojen väliset tilat ovat epävakaita.
Rousseaulainen tasapainotila
Roussealaiselle tasapainotilalle on tyypillistä resurssien jakaminen yhteisön jäsenten kesken, ihmisten välinen voimakas yhteistyö ja mm. yksiavioisuus. Rousseaulainen yhteisö ylläpitää ryhmän tiukasti määriteltyjä yhteisiä normeja lähinnä vertaisvalvonnalla. Jako sisäryhmään ja ulkoryhmään on vahva.
Roussealainen yhteisön voimakas yhteistyö ja resurssien (esimerkiksi ruuan) jako mahdollisti aikoinaan suurriistan metsästyksen. Tasajako ei tietenkään merkinnyt sosialidemokraattista hyvinvointivaltioita vaan jokaisen yhteisön jäsenen oli sitouduttava yhteisön arvoihin ja päämääriin - esimerkiksi osallistuttava metsästykseen kykyjensä mukaan.
Roussealainen yhteisö oli vallitseva hyvin pitkään ihmisen evolutiivisessa historiassa ja ihmisen geneettiseenkin perimään on ilmeisesti koodattu valmius toimia tällaisessa yhteisössä. Voisi ehkä jopa väittää että rousseaulainen yhteisö on jonkinlainen ihmisen oletus-yhteisö. Poikkeamat roussealaisuudesta herättävät usein ihmisessä suuttumuksen tunteita - suuttumusta esim. siitä että jotkut ihmiset saavat enemmän kuin on reilua.
Rousseaulaisen yhteisö syntyi ympäristössä, jossa ryhmäkonfliktit olivat erittäin tavallisia. Sotaa saamme Bowlesin mukaan kiittää siitä että ihmisen kyky tietyissä olosuhteissa tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sukulaisten kanssa on kehittynyt voimakkaaksi. Lähisukulaisimmallamme simpansseilla altruismi kohdistuu vain sukulaisiin.
Evolutioteorian mielessä voimme sanoa että roussealainen yhteisö - ja ihmisen roussealainen mieli - on kehittynyt ryhmävalinnnan avulla. Ryhmävalinta on kauan ollut evoluutioteoreetikkojen silmissä pannassa, mutta on taas nousemassa arvoonsa.
Hobbeslainen tasapainotila
Rousseaulainen yhteisö ei tietenkään ole ainoa tapa jolla ihmisyhteisö organisoituu. Maatalousyhteiskunta ei olisi ehkä ollut edes mahdollinen ilman yksityisomistuksen syntyä. Maatalouden synty ja ykstyisomaisuus johti kuitenkin yhteisöllisyyden voimakkaaseen vähenemiseen ja suurten ja hierarkkisten valtioiden syntymään. Uutta tasapainotilaa leimasi siis alentunut yhteistyö ihmisten kesken mutta myös suhteellisen tasa-arvon vaihtuminen äärimmäiseen epätasa-arvoon.
Normien ylläpitoon oli pakko luoda erityisiä instituutioita kuten poliisi. Valtion pakkoinstituutiot degeneroituivat usein korruptoituneiksi omaa etuaan ajaviksi organisaatioiksi - tai vain yhteiskunnan yläluokan etua ajavaksi instituutioksi.
Hobbeslainen yhteisö kehittyi toki historian myötä hiljalleen paljon parempaan suuntaan uusien instituutioiden syntymisen myötä: Elinkeinovapauden käyttöönotto mahdollisti itsekkäitten yksilöiden valtiosta riippumattoman taloudellisen toiminnan.
Monenlaiset vastavuoroisuusverkot mahdollistivat yhteistyön kehittymisen omaa etuaan ajavien yksilöiden välillä. Kauppaa tehtiin laajoilla alueilla valtioiden rajojen yli - syntyi kauppaliittoja kuten Itämeren Hansa. Robert Wrightin loistava kirja Nonzero kuvaa hobbeslaisen yhteiskunnan kehittymistä kohti kasvavaa yhteistyötä vastavuoroisuuden lisääntyessä. Nonzero on tavallaan parasta mitä länsimainen liberalistinen yhteiskunta voi saavuttaa.
Hobbeslainen yhteisö on kuitenkin usein sisäisesti heikompi kuin roussealainen yhteisö. Toisaalta salliessaan yksilöille enemmän vapauksia se voi olla myös vahvempi kuin roussealainen yhteisö. Ongelma on se, että kasvava vastavuoroisuus ja sen mukanaan tuoma yhteiskunnallinen edistys ei ole ainoa mahdollinen tulevaisuus lieraalille lännelle:
Toisaalta liberaalinen länsi joutuu jatkuvasti kilpailemaan hyvin erilaisten kulttuurien kanssa kuten islamin. (Islam ei ehkä ole mikään puhdas roussealainen yhteisö mutta ainakin sen kannattajilla on sisäryhmämoraali ja tiukka normisto.) Rajojen avaaminen ihmisten ja tavaroiden vapaalle liikkumiselle ja globaalille kilpailulle pakottaa liberaalin lännen kilpailemaan näitten kulttuurien kanssa. Liberaalilla lännellä ei ole oikein keinoja tällaiseen kilpailuun - liberalismi painottaa ihmisen yksilöllisyyttä ja yksilöiden kilpailua keskenään. Lineralismilta puuttuu jopa käsitteistö tällaisten roussealaisempien yhteisöjen ymmärtämiseen. Roussealaisemmat yhteisöt leimataan yksinkertaisesti hulluiksi. Roussealaisia yhteisöjähän on aina elänyt hobbeslaisen yhteisön sisällä. Ne ovat tyypillisesti uskonnollisesti määriteltyjä suljettuja yhteisöjä. Äärimmäisiä esimerkkejä onnistuneesta roussealaisesta yhteisöstä ovat hutteriitit.
Toisaalta läntinen yhteiskunta on jatkuvasti vaarassa rapautua itsekkyyden ja vapaamatkustamisen leviäimisen myötä. Esimerkiksi Pohjoismaissa vallitseva hyvinvointiyhteiskunta kannattaessaan vastikkeetonta sosiaalihuoltoa edistää vapaamatkustamista. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta propagoi myös mallia jossa ihminen ei ole itse vastuussa tekemisistään vaan kaikki normien rikkominen johtuu muka olosuhteista. Rangaistuksia pidetään epämuodikkaina - samoin yhteisön yhteisiä normeja. Varsinkin Pohjoismaissa ja Euroopassa leviää hillitön hedonismi, mistä seurauksena on läntisen elämän muodon heikkeneminen edelleen.
On olemassa suuri riski että toisaalta rajojen avaamisen, alentuneen syntyvyyden ja hedonismin seurauksena länsi heikkenee kuten Rooma aikanaan. Ongelma on myös pitkä rauhan tila - itsekeskeisyys kasvaa ilmeisesti aina ryhmäkonfliktien vähetessä.
Ratkaisu ?
Paluu rousseaulaisempiin yhteisöihin voi potentiaalisesti olla lännen ratkaisu. En tarkoita välttämättä että lännestä pitäisi tehdä yksi suuri moraalinen yhteisö joka ehdottomasti pakottaa yhteisön jäsenet yhteen tiukkaan muottiin. Mutta niitä roussealaisia piirteitä joita lännessä vielä on jäljellä pitäisi viljellä ja kannustaa.
Suomessa olemme ehkä hieman paremmassa asemassa tässä suhteessa kuin vaikkapa Ruotsissa. Suomalainen ymmärtää esimerkiksi islamin ja ryssän usein vielä selkeänä ulkoryhmänä. Suomalaisilla on vielä yhteisiä arvoja, vaikka niistä ei paljon ääneen uhota. Ongelma on tietysti se että valtiokoneisto ja ns. älymystö on asettunut voimakkaasti perinteistä suomalaisuutta vastaan.
Konfliktit lännen ja islamin sekä lännen ja Venäjän välillä tulevat todennäköisesti leimaamaan tulevaisuutta. Toivoa sopii että nämä konfliktit lisäävät lännen ihmisten yhteen hiileen puhaltamista. Toivoa sopinee myös että konfliktit lännen ja islamin välillä pahenevat nopeasti ennen kuin voimasuhteet ovat kääntyneet täysin islamin eduksi ?
Vaihtoehtoinen johtopäätös voisi olla, että koska auttamatta länsi on balkanisoitumassa kilpailevien kulttuurien ja heimojen taistelukentäksi, läntisten ihmisten on kyettävä myös tribalisoitumaan. Tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi kristilliset fundamentalistiset ryhmät leviäisivät Eurooppaan, tasa-arvo, tieteen vapaus yms. hylättäisiin ja tilalle tulisi korkea syntyvyys ja tiukka moraali.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)