Intia - maailman suurin demokratia

Tampereen Yliopiston valtio-opin emeritus apulaisprofessori Tatu Vanhanen on tullut kuuluisaksi kirjoistaan IQ and Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality. Kuten kaikki tiedämme nämä kirjat käsittelevät kansallista äo:ta ja sitä miten kansallinen äo vaikuttaa moniin hyvän elämän edellytyksiin (elinajanodote, kansantuote ja Human Develpoment Index).

Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.

Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.

Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.

Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.

Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.



Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.

Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.

Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.

En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)

Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.

Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.

Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.

Salakielet

Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi. Kotimaisten kielten laitos toteaa osittain saman romanikielen osalta:

Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).

Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.

Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.

Shiva Nataraja ja Tamilien maa

Shiva (शिव) on hindulaisuuden jumaluuden kolmiopin luova ja tuhoava jumala. Intiassa matkaava huomaa Shivan "läsnäolon" yleensä siitä, että Shivan kumppani Nandi-härkä makaa jossain valtijastaan tarkkaillen.

Shivan "pyhä perhe" ei ole suoranainen toisinto kristittyjen pyhästä perheestä. Perhe muodostuu kolmesta Jumalasta Shivasta, hänen varsin itsenäisestä vaimostaan Parvatista ja intialaisten suosituimmasta Jumalasta - onnellisen alun Jumalasta - norsupäisestä Ganeshasta. (Kuvan oikeassa alakulmassa on eräs Intian toistuvimpia symboleja - kivinen Shiva Lingam eli Shivan erektiossa oleva penis.)

Ganeshan pää juontuu Shivan mustasukkkaisuudesta. Tultuaan pitkältä matkalta kotiinsa hän näki komean miehen vaimonsa vieressä ja suutuspäissään katkaisi pojaltaan pään. Ganeshalle hankittiin nopeasti uusi pää ensimmäiseltä vastaan tulleelta nisäkkäältä. Tarinan uskottavuutta ei haitanne kuva josta voisi arvella pään olevan perua jo lapsuuden tapahtumista.

Länsimaisen kulttuurin harrastajan näkökulmasta Shivan merkittävin hahmo on kuitenkin Shiva Nataraja. Nataraja on tanssin kuningas. Nataraja-patsasta pidetään usein koko Intian kulttuurin symbolina.

Erityisesti Nataraja-patsas on symboli Tamilimaalle, joka on Shivan maa. Chidambaramin pienehkön tamilikaupungin Shri Shiva Nataraja temppeli on Tamilimaan kai kaunein Shiva Natarajalle omistettu temppeli. Myös länsimainen matkaaja pääsee näkemään temppelin pyhimmässä olevan Nataraja patsaan.

Video kuvaa temppeliä - parasta on kuitenkin musiikki.



Oma kiinnostukseni Tamilimaahan - ja se että vieraiilen siellä pian jo kolmannen kerran - johtuu ainakin siitä, että Tamilimaa on eittämättä Rajashtanin ohella syvintä ja aidointa Intiaa. Shivan maassa hindujen osuus väestöstä on yli 80%, muslimeja on kymmenisen prosenttia ja kristittyjä kuutisen prosenttia. Tamil Nadulla (தமிழ் நாடு) on varsin vahva historia. Intialaisen kulttuurin leviäminen Javalle, Balille, Burmaan, Kambodjaan ja Thaimaahan on Tamilien 900-luvun Chola-valtakunnan tuotosta.

Tamilien Chola-valtakunta oli ainoa intialainen valtakunta joka levisi Intian niemimaalta muualle. Valloittajia Intiaan on aina tullut - lähinnä luoteesta - mutta Intiasta ei ole lähdetty valloitusretkelle muulloin kuin 900-luvun Chola-valtakunnan aikana. Angkor Watin temppelikaupunki Kambodjassa on siis osittain jatkumoa tamilikulttuurista. Chidamparamin temppeli on Chola-valtakunnan perua.

Tamilit ovat edelleen vahva kansa. Tamilit ovat Intian yritteliäimpiä ihmisiä. Turistille Tamilimaa on miellyttävämpi kokemus kuin hektinen, sotkuinen ja kurjuuden, köyhyyden ja etnisten ristiriitojen vaivaama Pohjois-Intia. Tamili pitää omiensa puolta - BBC kuvaa tamileja Lontoon ehkä vahvimmin yhteen hiileen puhaltavaksi maahanmuuttajaryhmäksi - mutta on myös kiivas ja kärkäs nousemaan taisteluun.

Ps. Toni L. ehdotti minulle tutustumista myös erääseen yhteisöllisyyteen liittyvään tärkeään ilmiöön Tamil Nadussa. Erään yhteisresurssin - maataloudelle tärkeiden kastelujärjestelmien - hoito on viime aikoina Tamilimaassa romahtanut. Tämä "projekti" on toistaiseksi minulta täysin aloittamatta.

On siis kyse Pakistanin ydinaseesta

HS:n pääkirjoitus totesi tänään:

Vaikka julkinen keskustelu painottuu toisin, Pakistanin tapahtumat saattavat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen jopa syvemmin kuin Afganistanin kehitys. Samalla ulkopuolisten mahdollisuus vaikuttaa itsemääräämisoikeuttaan varjelevaan Pakistaniin on pieni.

Terroriverkosto al-Qaidan johto on paennut Afganistanista Pakistaniin, jonne myös talebanien tukialue laajeni. Jos nämä kapinapesäkkeet jäävät ennalleen, Afganistanin vakauttaminen ja kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen eivät onnistu. Yhdysvaltain joukkojen lisääminen Afganistanissa voi työntää entistä suuremman joukon kapinallisia Pakistanin puolelle.

Pakistan ei periaatteessa hyväksy maaperälleen vieraita joukkoja, joten ääri-islamistien nujertaminen jää Pakistanin armeijalle. Se kuitenkin näkee Afganistanin talebaneissa jopa liittolaisen laajempien alueellisten etujensa ajamiseksi.

Korruptioepäilyjen ahdistama siviilipresidentti Asif Ali Zardari joutui viikko sitten luovuttamaan symbolisesti pääministerille asemansa Pakistanin ydinaseen ylimpänä siviilivalvojana. Zardari on liian heikko kääntämään armeijaa yksiselitteisesti länsiliittolaisten tueksi. Riskit jakaa koko maailma.

Asia lienee selvä. Afghanistanissa ollaan - ja Obama vaatii koko länneltä yhä vahvempaa osallistumista - lähinnä siksi että talebanien voitto Afghanistanissa olisi uhka Pakistanin länsimieliselle hallitukselle. Jos Pakistan romahtaa ja äärimuslimit saavat Pakistanissakin vallan, Pakistanin ydinase siirtyy islamilaisten ääriliikkeiden haltuun ja sitä myötä Euroopassa ja Intiassa toimivien terroriristiryhmien käsiin.

Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi vuonna 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:

"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"

Mitä Sheffer ei sanonut oli se, että terroristeilla voi olla siinä vaiheessa käytössään jopa ydinase.

Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille. Ekskluusio - onnellisen yhteiskunnan välttämätön ehto - on epäonnistunut.

Afghanistanissa ei surullista kyllä olla sen takia, että Afghanistanin naisten oikeudet turvattaisiin. On tekopyhää kritisoida Obamaa siitä, että hän ei ole tehnyt mitään Afghanistanin naisten oikeuksien puolesta.

Säästöehdotuksia Vanhaselle - osa 1

HS kertoi, että keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen vaatii valtion liian korkeita menoja arvostelevia kertomaan, mistä voitaisiin luopua. Vanhasen oma vaihtoehto laman rahoittamiseen ovat muun muassa veronkorotukset.

Säästöehdotus 1:

Luovutaan presidentti-instituutiosta. Säästö on pienehkö - 13 miljoonaa euroa. Koko vuoden 2009 budjetti on 45,9 miljardia euroa. (Mielenkintoista on, että vaikka kokonaisbudjetti laski vuodesta 2008 vuoteen 2009, presidentin budjetti nousi 37%.)

Kertaluontoisia lisätuloja saadaan runsaasti myymällä presidentin virka-asunto ja kesäasunto.

Suomalaisten negatiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta

Lainaan kolmea loistavaa analyysiä suomalaisten negatiivisuudesta.

1. Johanna Korhonen kirjoitti tänään HS:ssä artikkelissa Väkivallan marinoimat suomalaisten negatiivisuudesta Sofi Oksasen tapaukseen liittyen:

Ai perkele kuinka me tosisuomalaiset suututtiin, kun tommonen akka puhuu meistä paskaa. Nyt pitäis pimulle antaa oikein isän kädestä!

Keskustelu oli täsmäesimerkki siitä, mistä pitikin puhua: väkivallan kulttuurista. Oksasen mainitsemat perheissään väkivaltaiset miehet ovat vain yksi näyte suomalaisten monipuolisesta väkivaltaosaamisesta.

Me olemme kaikki väkivallan marinoimia – nekin, jotka eivät itse hakkaa tai ole hakattavina. Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa.

Väkivallan kulttuuria kannattelee jokainen aikuinen, jonka mielestä koulukiusaamiselle "ei mahda mitään" ja opettajalle "kanteleminen" on mammanpoikameininkiä. Väkivallan kulttuuri voimistuu nettikeskusteluissa, joissa keskenkasvuiset aikuiset lietsovat nimimerkkien suojissa vihaa milloin ketäkin kohtaan.

...

Työelämässä väkivallan kulttuuri kukoistaa monipuolisena. Se on nöyryyttämistä, syrjintää, tuhoavia hierarkioita ja institutionaaliseksi kivettynyttä epäoikeudenmukaisuutta. Johtaja ei viitsi tervehtiä, ja johdettava tekee kaikkensa sabotoidakseen yhteiset pyrkimykset.

Väkivallan kulttuuria edustaa esimies, joka raivostuu ja rupeaa huutamaan, kun alainen tuo palaverissa esiin jonkin työhön liittyvän epäkohdan.

Rujoa kulttuuria pohjustaa kaikenkattava tylyys. On ihan okei päästää ovi läiskähtämään perässä kulkevan päälle. Autoilija saa posottaa pysähtymättä suojatien yli.

Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys mitätöidä ne, jotka jostakin koettavat puhua. "Suomella on omat ongelmansa, joihin Oksanen kohta kuuluu itsekin", Kalevan pääkirjoittaja määritteli.

2. Ruukinmatruuna kirjoitti aikapäiviä:

Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.

Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.

Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...

3. Negatiivisuus ja tylyys on myös valtava voimavara, kuten olen itse useasti todennut. Professori Vihavainen toi samoin kuin Ruukinmatruuna esiin negatiivisuuden voimavarana. Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:

Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.

"Länsimainen elämäntapa on uhattuna"

Tämän laajahkon ja yhteenvedonomaisen postauksen myötä jään joksikin aikaa tauolle.

Näin Talvisodan 70-vuotisjuhlan aattona on ajankohtaista keskustella siitä, miten toimia kun yhteisresurssi - esimerkkinä itsenäisyys, suomalainen elämäntapa, eurooppalainen sivistys tai kansan fyysinen koskemattomuus - on uhattuna.

Vapaa-ajattelijoiden liiton mukaan eurooppalainen elämäntapa on taas kerran uhattuna:

Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.

Samalla kun Vapaa-ajattelijat minusta varsin ansiokkaasti määrittelevät uhan, he väittävät liian hätäisen analyysin perusteella myös tietävänsä ratkaisun uhan torjumiseksi. Minusta on aika keskustella analyyttisemmin ja kiiihkottomammin siitä, miten ulkopuolisten aiheuttama uhka yhteisrerssille voidaan torjua.

Mutta ensin uhan laadusta muutama sana. Klassifion uhan kahteen luokkaan:

1. Perinteinen vapaamatkustajan tai yhteismaan ongelma. Yhteisresurssi (kalastusalue, hyvinvointiyhteiskunta) joutuu ylilaiduntamisen kohteeksi ja tuhoutuu. Tai riittävän moni ei ole halukas osallistumaan resurssin (maanpuolustus, hyvinvointiyhteiskunta) tuottamiseen.

2. Vihamielisen aktorin aiheuttama uhka. Yhteisresurssi kuten suomalainen tai eurooppalainen elämäntapa halutaan tietoisesti tuhota tai sitä halutaan heikentää.

Vapaa-ajattelijoiden esittämä uhka kuuluu siis ainakin osin jälkimmäiseen kategoriaan. Uhan analysoimiseksi on olemassa tieteelistä tutkimustietoa toisaalta ja historiallisia kokemuksia toisaalta. Kukaan ei voi tietysti hallita tätä alaa kokonaan, mutta yritän seuraavassa tuoda joitain näkökulmia asiaan.

Yhteenevetoa esitetyistä keinoista

Yhteisresurssin ylilaiduntamiseen tai tietoiseen tuhoamiseen on esitetty useanlaisia keinoja.

1. Uhan torjuminen hyvällä. Yritetään vaikuttaa hyvällä niihin, jotka uhkaavat yhteisresurssia. Islamin uhan tapauksessa yritetään saada muslimit maallistumaan - tai oletetaan että maallistuminen tapahtuu jotenkin itsestään.

2. Uhan torjuminen kovalla kovaa vastaan. Valtiovalta, jonka ensisijainen tehtävä uhan torjuminen on, lisää resursseja poliisivoimiin, rankaisee länsimaisesta tasa-arvokäsitykseksestä poikkeavat tavat käsitellä naista ja kieltäytyy hyväksymästä shariaa. 30- ja 40-luvulla suomalaista elämäntapaa puolustettiin kovalla kovaa vastaan varsin onnistuneesti.

3. Yhteisresurssin pilkkominen. Yhteiskunta pilkotaan eri lailla hallittuihin enklaaveihin. Kukin etninen ryhmä hallitsee omia resurssejaan.

Taloudellinen resurssi ykstyistetään.

4. Eksluusio. Maahanmuutto islamilaisista kulttuureista rajoitetaan mahdollisimman alhaiseksi.

Tätä keinoa suomalaiset käyttivät erittäin onnistuneesti Suomen suuriruhtinaskunnan itsenäistyessä vuonna 1917. Bolshevismin ja slavofilian uhka suomalaiselle elämänmuodolle torjuttiin luomalla raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Noin kaksi prosenttia maan väestöstä menetettiin kuitenkin ekskluusion yhteydessä. Tätä lukua voi verrata siihen hintaan, jonka Pietarin alueen suomalainen väestö maksoi siitä, että ei kyennyt kyennyt irtaantumaan Venäjästä. Pelkästään teloittamalla kuoli yli 10% väestöstä, kaikki instituutiot tuhottiin lähes täysin, väki siirrettiin synnyinseudultaan Siperiaan ja kieli menetettiin.

5. Sosiaalisen identiteetin vahvistaminen. Luodaan vahva sosiaalinen identiteetti, mihin liittyy sisäryhmämoraali ja äärimmäisessä tapauksessa ulkoryhmän demonisointi. Sosiaaliseen identiteettiin liittyy yleensä irrationaalinen ideologia kuten uskonto tai idelogia joka selittää ulkoryhmän demoonisuutta.

Sosiaalisen identiteetin vahvistamiseen liittyy myös petturuuden käsite. Puhutaan ryssänmorsiamista, ryssäläisyydestä, luokkapettureista, kerettiläisestä tai luopuruudesta. Painotettakoon että vihollisen demonisointi on sosiaalisen identiteetin vahvistamisen äärimmäinen muoto, eikä välttämätön osa.

20-30-luvun Suomessa sosiaalinen identiteeti määriteltiin suurelta osin nimenomaan viholliskuvan kautta. AKS:n johtaja Elmo Kaila määritteli suomalaisen identiteetin oleellisesti ryssävihan kautta. Syntyi organisaatio nimeltä Vihan Veljet, joka levitti dehumanisaation asiaa. Kieli oli hyvin voimakasta.

AKS:n valajäsen numero 1, Elias Simojoki, kirjoitti Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:

"Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n."

On vaikea sanoa, onko ryssänvihan lietsonnasta ollut mitään oleelista hyötyä suomalaisen elämäntavan puolustamisessa edes sotavuosina. En tiedä onko asiaa edes tutkittu. Poliittisesti motivoituneita mielipiteitä asiasta on toki esitetty.

Esiteltyjen keinojen analyysiä

Itse uskon, että keinojen 1 ja 2 mahdollisuudet ovat rajatut. Toki molemmat keinot ovat tärkeitä. Keino 3 ei islamin uhan tapauksessa oikeastaan ole muuta kuin uhan työntämistä ajassa eteenpäin. Islamilaiset enkalaavit - ovat ne maatieteellisesti tai vain henkisesti eriytyneitä - muuttuvat helposti radikaalin islamin tyyssijoiksi joista radikaalia islamia levitetään enklaavien ulkopuolelle. Toisaalta on todettava että yhteiskunnan pilkkomista enklaaveihin on joskus toteutettu ainakin jollain lailla onnistuneesti mm. Puolassa ennen Puolan jakoa, Ottomaanien valtakunnassa ja Intiassa.

Ekskluusiota ja sosiaalisen identiteetin vahvistamista on tutkittu toisen maailman sodan jälkeen ensin sosiaalipsykologiassa (Tajfel) ja myöhemmin ekologiassa (Hardin), politiikan tutkimuksessa (Ostrom), ja behavioristisessa taloustieteessä (Bowles et al).

Lainaan eri lähteitä suoraan:

0. Ekologi Garret Hardin painotti eksluusion tärkeyttä yhteismaan ongelman ratkaisussa artikkelissaan There is no Global Population Problem:

Never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.

1. Elinor Ostrom, vuoden 2009 taloustieteen nobelisti, painottaa ekskluusion tärkeyttä kirjassaan Global Commons (oma käännös)

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon. Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä resurssia.

2. Elinor Ostrom, Drama of Commons, puhuu siitä miten yhteisresurssien hoito on vaikeaa ellei sen hyödyntäjät jaa yhteisiä arvoja ja normeja ja identifoidu kuuluvaksi samaan ryhmään.

If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ...

Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ...

3. Steve Sailerin kirjoittama lyhennelmä Jared Diamondin tekstistä kirjassa Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed puhuu eksluusion tärkeydestä:

The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined

4. Steve Sailerin kommentti Ostromin Nobel-palkintoon liittyen kuvaa ekskluusiota paikallisen yhteisresurssin tapauksessa:

There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g.,
socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).

...

For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.

A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.

What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.

5. Juutalaisen sosiaalipsykologin Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria (oma käännös wikipediasta) kuvaa sosiaalisen identiteetin käsitettä:

Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme. On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.

Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.

Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.

Mitä vaikeampaan konfliktiin ryhmä joutuu sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet identifiotuvat sosiaalisesti persoonallisen identiteetin kustannuksella. Sitä enemmän ihmiset myös demonisoivat vihollisen (ulkoryhmän jäsenet)

Johtopäätös

Oma johtopäätökseni on, että ei ole muuta tehokasta, inhimillistä ja realistista tapaa ratkaista radikaalin islamin uhkaa kuin ekskluusio. Ekskluusion on lisäksi syytä perustua maahanmuuton rajoittamiseen eikä väkivaltaan.
.

Kaksi faktaa

Maa on lättänä ja maailmanloppu tulee, kun maa nousee kyljelleen ja kaatuu. (Etiopian koptilainen kirkko)

Maallistuminen on ratkaisu islamin uhkaan eurooppalaiselle sivistykselle (Vapaa-ajattelijat)

Siinä on kaksi faktaa, joista ensimmäinen ei pidä varmasti paikkaansa ja toinenkaan todennäköisesti ei. Väitteissä on kuitenkin yksi oleellinen ero: Etiopialaisen maanviljelijän elämä ei muuksi muutu vaikka hän uskoisi että maa on lättänä sen sijaan että uskoisi sen olevan pyöreä. Euroopan tulevaisuudelle on ratkaisevan tärkeää, että emme usko Vapaa-ajattelijoiden levittämää satua.

Vaapa-ajattelija-lehti toteaa siis:

Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.

Kysyn:

1. Millä perusteella ratkaisu on realistinen ?
2. Mitä muita vaihtoehtoja Vapaa-Ajattelijat ovat asian ratkaisemiseksi harkinneet ?

Vaihtoehtojahan on monia muitakin. Herää kysymys perustuuko Vapaa-ajattelijoiden analyysi skeptisen rationalismiin vai johonkin muuhun.

Suomalaisella naiselle menee huonosti

Joku näemmä mättää suomalaisten naisten(kin) elämässä pahasti.Alkoholismi lisääntyy voimakkaasti. Naiset syyllistyvät väkivaltaan parisuhteessa jopa miestä useammin. Teinitytöt taas huorittelevat, alistavat ja lyövät toisiaan HS:ssä referoidun tutkimuksen mukaan.

Oireyhtymä muiistuttaa vapaan kasvatuksen - eli sallivan ja välinpitämättömän kasvatuksen - oireyhtymää. Vapaus (ilman vastuuta) synnyttää pahuutta. Mutta oireyhtymä ei tässä tapauksessa koske lapsia, vaan aikuiset naisetkin oirehtivat pahasti.

Mies on luovuttanut olemasta perheen pää ja naisesta on tullut hyvin autonominen ja samalla kuitenkin myös itsekäs. Naisille on annettu kaikki vapaus, mutta suomalaisella naiselle ei mene kuitenkaan hyvin.
Somalityttö-porukka, joka istuu ystäviensä kanssa Ala-Malmin Subilla, näyttää onnellisemmalta kuin suomalainen tyttöporukka. Joku on mennyt pieleen ja pahasti.

Itse konservatiivina uskon tietysti, että Suomessa ennen vallinneen laimeahkon patriarkaatin tuhoutuminen on ainakin osasyy tähän. Suomalainen terve ja rakastava mies, jolla on tytär, ei ikinä toivo että tyttärestä tulisi tavallinen suomalainen teinityttö ja tavallinen suomalainen nainen. Että hän degeneroituisi iloisesta lapsesta suorituskeskeiseksi naiseksi, jonka parsiuhde mättää ja jolla on alkoholiongelma ja joka lyö lapsiaan ja miestään. Tai että tytär teininä huorittelisi ja hakkaisi ystäviään. Miehen on otettava aktiivisempi ja patriarkkaalisempi ote yhteiskunnassa.

Lukeneisto

Jos lukeneisto olisi saanut päättää, Suomen vakinainen armeija olisi joskus vuonna 1918-1922 hyökännyt Neuvostoliittoon päämääränä liittää Kuola, Viena, Aunus ja Inkeri Suomeen. Sen sijaan hallitus solmi häpeällisen rauhan Neuvostoliiton - pääperkeleen - kanssa Tartossa vuonna 1922.

Jos lukeneiston kärki olisi saanut päättää, Suomi olisi vuonna 1944 jatkanut Saksan rinnalla loppuun asti syyllistymättä häpeälliseen erillisrauhaan.

Jos lukeneisto olisi saanut päättää, Suomessa olisi 70-luvulla laadittu sananvapauden romuttava rauhanlaki sekä romutettu talous ja itsenäisyys siirtymällä sosialismiin.

70-luvulla lukeneisto onnistui toteuttamaan kansan moraalin murtamisen.

Tällä hetkellä lukeneisto on kärjessä muuttamassa Suomea monikulttuuriseksi ja monirotuiseksi helvetiksi, jossa autot palavat naisten oikeuksia sorretaan, sananvapautta rajoitetaan jne.

Kun viisautta ja nöyryyttä puuttuu, kirjaviisaudesta ja älykkyydestä ei ole kuin haittaa. Suomalaisen lukeneiston ongelma on lisäksi konformismi. Pohjoissuomalaisessa hirviporukassa on enemmän mielipiteiden kirjoa kun suomalaisella nuorella lukeneistolla. Puolet sukupolvesta liittyi 20-luvulla AKS:ään, kannatti 70-luvulla taistolaisia tai heitä hännysteleviä keskusta- ja demariopiskelijoita. Ja ne jotka eivät menneet mukaan näihin aikansa konformistisiin liikkeisiin, olivat hiljaa eivätkä tehneet mitään.

Sama jako pätee nytkin. Puolet kannattaa konformismin nykyistä instanssia - monikultturismia. Loput ovat hiljaa ja pieni porukka narisee ja esittää kritiikkiä. Hiljaa olijat hihittelevät narisijoille ja kokevat typerää ylemmyyttä.

Konformismin nykyinstanssissa on se erityispiirre että samalla kun Yliopiston monikultturistit tuomitsevat kaikkinaisen kansallismielisyyden kansallistunkkaisuutena, Yliopiston yhteiskunnaliset ja humanistiset laitokset ovat usein sisäänpäinlämpiäviä, tunkkaisia ja torjuvat tuoreet ulkomaiset vaikutteet. (Kts. tämänpäiväinen HS: "Suomeen ei haluta ulkomaisia tutkijoita".)

Vihreä Puolue

Ensisijaisina liittolaisina on pidettävä kaikkia niitä vallankumouksellisia tahoja (muun muassa syväekologit, anarkistit, kommunistit, kommunalistit, ekososialistit, survivalistit, primitivistit, konservatiivivallankumoukselliset, ekofasistit ja niin edelleen), jotka suhtautuvat aikamme ympäristökatastrofiin sen vaativalla vakavuudella sekä yleisestikin ympäristöradikaaleja tahoja.

Lähde: Puolueohjelma.

Väestönlaatu on yhteismaan ongelma - osa 2

Wikipedia kuvaa Yhteismaan ongelmaa esimerkin avulla:

Garrett Hardin kuvasi vuoden 1968 esseessään tilannetta, jossa karjanomistajat voivat laiduntaa karjaansa kylän yhteisesti omistamalla laidunmaalla eli yhteismaalla. Karjanomistajat omistavat karjansa ja saavat kaiken tuoton karjasta, kun taas karjan laiduntamisesta yhteismaan kulumisen muodossa syntyvät kulut ovat kaikkien maanomistajien yhteisesti maksamia.

Yksittäisen karjanomistajan rajahyöty, eli yhden uuden eläimen laiduntamisesta aiheutuva hyöty, vastaa eläimen arvoa. Sen sijaan eläimen laiduntamisesta aiheutuvat kustannukset yksittäiselle karjankasvattajalle ovat eläimestä yhteismaalle aiheutuvat kustannukset jaettuna yhteismaan omistajien määrällä.

Koska yhden uuden eläimen laiduntamisesta karjanomistajalle aiheutuva hyöty on itsestään selvästi korkeampi kuin siitä aiheutuva kustannus, kaikki rationaalisesti toimivat oman hyötynsä maksimointiin pyrkivät karjankasvattajat pyrkivät kasvattamaan oman karjalaumansa koon mahdollisimman suureksi mahdollisimman nopeasti. Tästä on seurauksena yhteismaan nopea täyttyminen ja kuluminen käyttökelvottomaksi.

Maahanmuutto on myös yhteismaan ongelma, jos maahanmuuton laatu on alhainen.

Kehitysaluekunta, joka perustaa vastaanottokeskuksen, saa valtiolta merkittävän tukiaisen vastaanottokeskuksen perustamiseen tai laajentamiseen. Kustannus jakaantuu koko maan kesken, koska vastaanottokeskus rakennetaan ja sitä pyöritetään verovaroin.

Osa heikkolaatuisesta maahanmuutosta tulevasta haitasta tulee toki kunnan maksettavaksi, mutta koska vastaanottokeskuksen asukas muuttaa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin Helsinkiin tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin, suuri osa haitasta tulee nimenomaan suurkaupungin (ja valtion) kannettavaksi.

Saksassa Berliinin entinen rahaministeri on todennut, että maahanmuutto eräistä maista on suurkaupungin taloudelle hyvin raskasta. Lisäksi koulujärjestelmä rapautuu. Ministeri totesi myös väestönlaadun (koululaisten laadun) laskevan.

Näin ollen kehitysaluekunnan yhdestä uudesta maahanmuuttajasta saama hyöty ylittää maahanmuuttajasta tulevan haitan, koska maahanmuutajasta tuleva haitta jakaantuu suurelta osin koko maalle. Perustamiskustannusten osalta haitta jakaantuu varmasti koko maahan, mutta myös muu haitta jakaantuu paljon tasaisemmin kuin hyöty.

Maahanmuutto on siis yhteismaan ongelma.

Joensuulainen vapaamatkustaja kirjoittaa siitä. miten vastaanottokeskuksen perustaminen on "rationaalista" siinä mielessä kuin rationaalisuus uusklassisessa taloustieteessä nähdään:

Pitäisikö Lieksaan perustaa tuo kaavailtu vastaanottokeskus? Lyhyesti: pitäisi. Onhan se nyt surullista, jos valtio tarjoaa työpaikkoja Lieksan kaltaiseen kaupunkiin oikein kultalautasella, eikä niitä oteta vastaan käytännössä pelkän ennakkoluuloisuuden vuoksi. Tässä asiassa ei taida lopulta olla kyse rahasta, vaan rakkaudesta.

Vapaamatkustaminen esitetään tässä tapauksessa vielä positiiviseksi asiaksi. Mainitsin aikaisemmin vastaavanlaisen esimerkin, jossa vapaamatkustaja esitää itsensä moraalisesti paremmaksi ihmiseksi kuin se, joka kantaa korkensa kekoon.

Väestönlaatukeskustelu Saksassa alkoi todenteolla

Yle kertoo:

Berliinin entinen rahaministeri .... Sarrazin väittää, että Berliinin väestö tyhmenee sukupolvesta toiseen, koska luokkia täyttävät entistä enemmän sellaisten vanhempien lapset, jotka aloittavat koulunkäynnin lähes kielitaidottomina, ja jotka eivät saa vanhemmiltaan tukea.

...

Lähes puolet pääkaupungin turkkilaisista ja arabimaahanmuuttajista elää sosiaaliavulla. Nelilapsinen perhe saa kuukaudessa 1 500 euroa puhtaana käteen sekä rahat vuokraan ja lämmitykseen. Yhteiskunta maksaa myös sairausvakuutuksen.

Paisuvat sosiaalikulut ovat Sarrazinin mukaan eräs syy Berliinin huonoon talouteen. Osavaltiolla on velkaa yli 60 miljardia euroa. Joka viides kaupunkilainen elää työttömyys- ja sosiaaliavun varassa. Työttömänä on runsaat 13 prosenttia työvoimasta.

Berliinin ulkomaalaisrikkaimman kaupunginosan Neuköllnin pormestari Heinz Buschkowsky (sd.) ehdottaa, että lapsilisiä maksettaisiin vain sellaisille vanhemmille, jotka huolehtivat lastensa koulunkännistä. Jos lapsi ei ilmesty kouluun, tilille ei tulisi myöskään lapsilisiä.

Sarrazin on tietysti tuomittu natsiksi - sananvapauden vastustajat ovat Saksassakin liikekannalla. Mutta:

Lehtien yleisönosastot ja nettisivut pursuavat Sarrazinin mielipiteitä puoltavia kirjoituksia. Useimpien mielestä maahanmuuton epäkohdista on korkein aika keskustella asioiden oikeilla nimillä. Mielipidekyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa saksalaisista on samaa mieltä Sarrazinin kanssa.

Keskuspankin johtokunnan varapuheenjohtajasta on tehty useita tutkimuspyyntöjä. Poliisi selvittää, onko hän syyllistynyt mielipiteillään kansankiihotukseen. Myös monet lehdet ja tv-kanavien tutkivat toimittajat ovat paneutuneet Sarrazinin väitteisiin, mutta eivät ole löytäneet hänen lausumistaan asia- tai muita virheitä.

Sarrazinin ehdotus väestönlaadun kohottamiseksi on osin samansuuntainen kuin Kansankokonaisuuden:

turkkilaisten ja arabien sijasta Saksaan olisi houkuteltava enemmän itäaasialaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia.

Muuten - suosittelen tätä Klaus Härön eugeniikkaa kritisoivaa elokuvaa Uusi Ihminen. Hyvä elokuva, vaikka en ohjaajan kanssa välttämättä samaa mieltä eugeniikasta olekaan.

"Naisjohtajat ovat ihania"

Kuten kaikki tiedämme nyky-Suomen suurimpia ongelmia on se, että media ei kehu tarpeeksi ihanaa suomalaista naista. Vastaavasti 70-luvulla suurin ongelma oli se, että Neuvostoliittoa ei tarpeeksi ylistetty suomalaisessa mediassa. 30-luvulla suurin ongelma taas oli ruotsin kielen hyvä asema Yliopistossa.

HS valistaa tänään kansalaisia siitä, että naisjohtajien arvoa ei ylistetä tarpeeksi. Naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, vaikka työolotutkimuksen mukaan miehetkin ovat tyytyväisempiä naisesimiehiin.

Itse väitteessä, että miehet ovat tyytyväisempiä naisten alaisuudessa kuin miesten alaisuudessa, ei tietenkään ole mitään pahaa. Ihmettelenkin vain sitä väitettä että naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, kun HS:kin on puhunut asiasta useita kertoja. Toisaalta muistelisin vähän aikaa sitten lukeneeni että naiset eivät välttämättä viihdy naisjohtajien alaisuudessa. Ehkä siitäkin pitäisi puhua. Lisäksi puolella suomalaisista on jo naispomo, joten naisjohtajia on jo nyt paljon.

Toisaalta ainoa kriteeri hyvälle johtajuudelle ei ole se viihtyvätkö työntekijät. Toinen kriteeri on tuloksen teko. Oma koekemukseni työmarkkinoilta on, että naisjohtajilla ja miesjohtajilla on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa ja niistä on syytä keskustella. Arvelisin, että miehet ovat EHKÄ parempia viemään läpi muutoksia ja parempia innovaatiojohtajia. Ongelmahan on se, että siitä missä naisjohtajat ovat huonompia kuin miesjohtajat ei oikeastaan sovi puhua.

Kolme suomalaista erittäin heikkoa naisjohtajaa - Astrid Thors, Tarja Halonen ja Anneli Holmlund - kuvaavat minusta naisjohtajuuden kompastuskiveä. Päämäärät otetaan ulkopuolelta (aate, YK:n peruskirjat) eikä niitä osata kyseenalaistaa. Maata johdetaan kuin Aspergerin syndroomassa.

Sinänsä naisjohtajuuden ja miesjohtajuuden eroista on hyvin tärkeä keskustella. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, jos nämä seikat ymmärretään ja otetaan huomioon.

Sinänsä en kiistä tätä dosentti Lehdon väitettä millään lailla:

Kun Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista, naisjohtajat osoittautuivat selvästi miehiä paremmiksi työntekijöiden tukemisessa ja rohkaisemisessa, työsuorituksista kiittämisessä, palautteen antamisessa, innostavuudessa, tunteiden huomioon ottamisessa sekä opiskeluun ja kehittymiseen kannustamisessa.

Kuten nykyisissä johtamismalleissa painotetaan, työntekijöiden motivaatio on avainasemassa, kun yritys pyrkii olemaan tuottava ja innovatiivinen. Tätä motivaatiota naisesimiehet ovat pystyneet houkuttelemaan esiin miehiä paremmin.

Mielenkiintoinen havainto on myös se, että miehet ovat tyytyväisempiä esimiehiinsä - sekä miehiin että naisiin - kuin naiset. Miesten tyytyväisiyys on viisi prosenttiyksiköä korkeampi kuin naisten. Ehkä tämä kuvaa sitä, naiset ovat alaisina hankalampia ja yleisestikin pahempia narisijoita.

Ai niin - eipä tietenkään - se kuvaa vain sitä että naiset osaavat vaatia ja toisaalta sitä että naisten asema työpaikalla on huonompi kuin miesten ja siksi heillä on syytäkin olla tyytymättömämpiä. Onko kukaan koskaan edes tavannut aiheetta narisevaa naista ?

Sosiaalinen pääoma ja rikollisuus

Olen useaan otteeseen todennut, että vaikka tämä blogi suhtautuu positiivisesti yhteisöllisyyteen, ja kritisoi ajallemme tyypillistä tendenssiä nähdä individualismi kollektivismia absoluuttisesti parempana asiana, olen kuitenkin täysin tietoinen yhteisöllisyyden - ja yleensä korkean sosiaalisen pääoman - nurjista puolista.

Tämä postaus käsittelee sitä, miten vahva sosiaalinen pääoma joskus lisää rikollisuutta. (Käsittelin tätä aihetta jo aiemmin Jokelan tapauksen yhteydessä kriminologi Mika Aaltolan artikkelin pohjalta.)

Sosiaalinen pääoma, yhteisöllisyys ja ulossulkeminen

Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys ei ole sama asia - sosiaalinen pääoma on laajempi käsite ja sisältää yhteisöllisyyden ("minä kuulun tähän ryhmään, sinäkin kuulut tähän ryhmään, mutta sinäpä et kuulukaan tähän ryhmään") lisäksi myös dyadiset ihmissuhteet ("me kaksi olemme ystäviä, työtovereita tai liikekumppaneita"). Usein edellisestä käytetään termiä bonding social capital ja jälkimmäisestä termiä bridging social capital. Monet ovat nähneet edellisen jotenkin huonompana sosiaalisen pääoman lajina, koska siihen liittyy ulossulkeminen. Käsitys on kuitenkin väärä. Mm. taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että ulossulkeminen on äärimmäisen tärkeä yhteistoiminnan mahdollistaja (enableri). Tietenkään ei voi kieltää, että ulossulkemiseen liittyy ongelmia, mutta ulossulkemisen mustavalkea demonisoiminen edustaa täydellistä älyllistä epärehellisyyttä. Lue myös aiempi postaukseni nurkkakuntaisesta altruismista.

Toinen yhteisöllisyyteen liittyvä piirre on sosiaalinen kontrolli (altruistinen rankaisu, vertaiskontrolli), mikä sekin joskus tietysti voi realisoitua yksilön vapauden nujertamisena, mutta on sekin myös yhteistyön tärkeä mahdollistaja.

Sosiaalinen pääoma ja rikollisuus

Kriminologi Venla Salmi on tutkinut sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteyttä. Sosiaalisen pääoman ja rikollisuuden yhteys on monimutkainen. Usein vahva sosiaalinen pääoma vähentää rikollisuutta. Toisaalta esimerkiksi nuorisoryhmän sosiaalinen pääoma saattaa vahvistaa ryhmän jäsenessä mitä tahansa ryhmässä vallitsevaa käyttäytymistä - vaikkapa rikollisuutta.

Salmi analysoi rikollisuuta mielenkiintoisesti:

Kriminologien keskuudessa ehkä tunnetuimman teorian kahdesta eri tyyppisestä polusta rikoskäyttäytymiseen kehittänyt Moffitt (1993) puhuu elämänaikaisesta ja nuoruudenaikaisesta rikoskäyttäytymisestä. Nuoruusikään rajoittunut tikoskäyttäytyminen on hyvin yleistä, jopa niin, että sitä voidaan pitää normina enemminkin kuin poikkeavana käyttäytymisenä (Moffitt 1993, 692). Suuri osa nuorista osallistuu jonkinlaiseen rikolliseen toimitaan lyhyen ajanjakson aikana nuoruudessa.

Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen pieneen ryhmään kuuluvien henkilöiden asosiaalinen käytös sen sijaan alkaa jo hyvin nuorena. Yksilökohtaiset ja ympäristöön liittyvät ongelmat kasaantuvat elämän aikana; epäsosiaalisista ja aggressiivisista lapsista kehittyy ongelmanuoria ja rikollisia aikuisia.

Voidaan esittää, että nämä kaksi ryhmää poikkeavat toisistaan myös sosiaalisen pääoman resurssien suhteen. Nuoruusikään rajoittunut rikoskäyttäytyminen ei välttämättä liity puutteelliseen sosiaaliseen pääomaan, vaan suhde perheeseen ja muuhun lähiympäristöön voi olla samanlainen kuin sellaisella nuorella, joka pidättäytyy rikoksista. Nämä nuoret saavat kuitenkin yhteiskunnan kannalta negatiivista sosiaalista pääomaa muilta rikoksia tekeviltä ja rikollisuuteen hyväksyvästi suhtautuvilta nuorilta. Negatiivinen sosiaalinen pääoman siis ilmenee yhteisöllisyytenä ja kaveruutena, joka kannustaa normien rikkomiseen. Elämänaikaisen rikoskäyttäytymisen ryhmässä näyttäisi taas siltä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ylipäätään ja tätä kautta sosiaalisessa pääomassa on puutteita.

Vuorovaikutuksen ongelmat voivat juontaa juurensa vaikeista varhaislapsuuden kokemuksista. Myös nuoren geneettiset ja persoonaan liittyvät ominaisuudet muodostavat tärkeän tekijän vaikuttaen tarjottuun ja vastaanotettuun sosiaaliseen pääomaan. Käytökseltään vaikea lapsi tai nuori voi tahtomattaankin rajoittaa omia sosiaalisen pääoman resurssejaan. Vuorovaikutustilanteissa nuoren vaikea käytös herättää vastapuolessa – niin vanhemmissa, muissa läheisissä aikuisissa kuin toisissa nuorissa – negatiivisia reaktioita, jotka ovat omiaan vahvistamaan nuoren asosiaalisia käyttäytymismalleja. Lapsi ja nuori ajautuu negatiiviseen vastavuoroiseen kierteeseen, jota on vaikea katkaista.

Puutteellisen sosiaalisen pääoman lisäksi elämänaikaisen rikoskäyttäytymiseen osallistuvat nuoret tulevat osallisiksi myös negatiivisesta sosiaalisesta pääomasta. Koska nuoret harvoin tekevät rikoksia yksin, myös tämän ryhmän nuoret löytävät vertaisryhmästä kanssatekijöitä. Aggressiivisen ja häiriköivän nuoren on kuitenkin vaikea solmia ystävyyssuhteita, ja kuten jo edellä todettiin, ainut kumppani voi löytyä toisista aggressiivista ja asosiaalisista nuorista. Tällaisen ryhmän negatiivinen sosiaalinen pääoma vaikeuttaa yhä nuoren jo muutenkin heikentyneitä mahdollisuuksia integroitua yhteisöön ja toimia yhteiskunnan hyväksymällä tavalla.

Somaleista - osa 4

Tänään HS:ssä oli Teppo Moision artikkeli monikulttuurikouluista:

Ennakkoluulot maahanmuuttajakoulusta ovat totta

On kahdenlaisia ennakkoluuloja, joita kohdistuu kouluun, jossa suuri osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia: myönteisiä ja kielteisiä.

Myönteisten ennakkoluulojen mukaan monikulttuurisessa koulussa erilaisuutta suvaitaan ja koululaiset oppivat opintojen ohessa ymmärtämään vieraita kulttuureita.

Kielteisten ennakkoluulojen mukaan erilaisten ihmisten kirjo aiheuttaa kulttuurien yhteentörmäyksiä ja huonosti suomea osaavat oppilaat hidastavat muiden opintojen etenemistä. ...

Näkemäni ja kuulemani perusteella väitän, että molemmat ennakkoluulot osuvat oikeaan. ...

Minua pisti kuitenkin eniten silmään seuraava lause:

Suomalaislasten vanhemmat eivät tiedä, miten suhtautua lastensa somalikaverien viittauksiin kunniasäännöksistä, joiden takia entiset parhaat kaverukset eivät saisikaan pitää yhteyttä.

Vielä kerran käytännöllisestä "tiedosta"

DS Wilsonin mukaan on siis olemassa kahdenlaista tietoa:

a) akateemista tietoa (faktatietoa) ja akateemisen tiedon soveltamista. Akateemisen tiedon arvo määräytyy sen mukaan kuinka hyvin akateemisilla tiedoilla (teorioilla) voidaan selittää luonnon ilmiöitä ja ennustaa uusia ilmiöitä (hypoteettis-deduduktiivinen kriteeri). Esimerkkinä tällaisesta tiedosta on painovoimateoria. Faktatiedoksi voi laskea myös kokemukseen perustuvan tiedon.

b) käytännöllistä tietoa. Käytännöllisen tiedon arvo määräytyy sen ja vain sen mukaan kuinka hyvin ko. tieto parantaa sen omaksuneen yksilön tai yhteisön kelpoisuutta. Esimerkkinä tällaisesta "tiedosta" on Jumalan olemassaolo - tai pikemmin voi olla.

Hyvä esimerkki käytännöllisestä tiedosta ovat tietynasteiset ennakkoluulot:

Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:

Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.

Kansalla oli käytännöllistä tietoa. Kansa tiesti että taistolaisuus oli herrasväen kakaroitten kotkotusta.

Koulutustason nousu ilmeisesti vähentää tällaisen käytännöllisen tiedon määrää.

Monikultturistien sota

Kaksi vuotta sitten Nato kertoi miksi Afganistanissa on pakko olla:

Jos taistelu Afganistanissa menetetään, vaikutukset näkyvät Euroopassa.

Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi tarkkaan ottaen: "This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam".

Suomi ja EU ovat Afghanistanissa siis lopulta vain ja ainoastaan siksi että olemme siellä korjaamassa EU:n katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan satoa. Jos sota hävitään, islamilainen terrorismi siirtyy laajasti Eurooppaan.

Sodassa ei olla puolustamassa afgaaninaisten oikeutta kävellä ulkona, afgaanityttöjen oikeutta käydä koulua, naisten oikeutta saada terveydenhuoltopalveluita ja päättää omista asioistaan - puhumattakaan siitä että sodassa oltaisiin puolustamassa demokratiaa. Paitsi ehkä Halosen ja Tuomiojan unissa.

Tämä on monikultturistien sota. Väestönsiirroilla on rakennettu haavoittuva maailma, jossa talebanien voitto Afganistanissa heijastuu melkein kaikkialle.

Kaupunkirakenne, Soininvaara ja white flight - spekulointia

Soininvaara on puhunut useaan otteeseen sen puolesta, että kaupinkirakenteen on kiinteydyttävä, jotta työmatka-autoilu vähenisi. Olen samaa mieltä Soininvaaran kanssa siitä, että kaupunkiraknteen kiinteyttäminen on ekologisista syistä toivottavaa.

Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.

Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.

Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.

Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)

Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.

Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.

Suomalaisten ryypiskelystä ja huoraamisesta - ja maahanmuuttajien sopeutumisesta

HS kirjoitti pari päivää sitten:

Suomalaisten ryypiskely vaikeuttaa maahanmuuttajien harrastuksia

Perisuomalainen pahe ryypiskely vaikeuttaa islaminuskoisten maahanmuuttajien harrastuksia Suomessa.

Suomalaiset kuluttavat alkoholia konserteissa, näyttelyissä, teatterissa ja jalkapallo-otteluiden jälkeen. Suurin osa muslimeista kaihtaa alkoholia, ja monet heistä kokevat suomalaisten kanssa harrastamisen vieraaksi.

Helsingin kaupungin tietokeskus selvitti maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoa. Viinaongelma nousi esille yhtenä olennaisena syynä, minkä vuoksi maahanmuuttajat harrastavat viihdettä ja kulttuuria paljolti omissa joukoissaan.

Näinhän se menee - suomalaisten hedonismi, tolkuton alkoholin käyttö, perheiden disintegraatio ja yleinen vapaamielisyys vierottavat muslimimaahanmuuttajia suomalaisesta yhteiskunnasta. Amerikkalaiseen yhteiskuntaan, missä uskonnolla on huomattavasti suurempi merkitys kuin suomalaisessa yhteiskunnassa, muslimimaahanmuuttajan on helpompi sopeutua.

Suomalaisten on hyvä kysyä, miksi muslimi-isä haluaisi varsinkaan kuusitoistakesäisen tyttärensä osallistuvan suomalaisten tyttöjen harrastuksiin, kun nämä alimmissa sosiaaliluokissa rajoittuvat lähinnä tupakan polttoon, räkimiseen, huutamiseen, siiderin julkiseen ryyppäämiseen ja huoraamiseen.

En kysy tätä siksi, että suomalaisten pitäisi alkaa muslimimaahanmuuttajien pillin mukaan toimia. Kysynpä vaan siksi, että tämä asia saataisiin selvitetyksi ja ymmärretyksi.

Kirjoitin aiemmassa postauksessani näin:

... kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.

...

Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.

Mikäli tässä epäonnistutaan maahanmuuttajien sopeutuminen voi tapahtua vain oppimistavalla 3 jos silläkään. Se merkitsee jatkuvaa konfrontaatiota maahanmuuttajien ja valtakulttuurin välillä.

Tarvitaan todellakin konservatiivista moraalista vallankumousta. Siinä ei tietysti välttämättä onnistuta. Tärkeintä kuitenkin on että asioista keskustellaan ilman "mikäs sinäkin luulet olevasi"-menttaliteettiä.

Todettakoon lisäksi, että rajoitetusta muslimien maahanmuutosta voi olla hyötyäkin, koska se voi kirvoittaa kansalaiskeskustelua Suomessa. Laajempi muslimien maahanmuutto johtaa todennäköisesti Malmön mellakoiden toisintoihin ja suuriin sosiaalisiin ongelmiin ja vastustan sitä. Mutta itse en liity siihen useimpien maahanmuuttokriittisten ja vapaa-ajattelijoiden kuoroon, että muslimien on hyväksyttävä länsimaiset arvot. Miten he voisivatkoon sopeutua sellaisiin arvoihin, mitä he eivät ympärillään edes näe. Ainoa mitä he PAHIMMASSA TAPAUKSESSA näkevät ovat BB-hedonismin edustamat arvot.

Raja on ihana instituutio - rakastakaa sitä !

Globalisaation myötä Suomi ei ole turvallinen, ellei Afghanistanissa ole länsimaisia joukkoja. Globalisaation myötä Suomi ei ole turvallinen, ellei Afrikassa ole SUPO:n agentteja.

Lainaan taas Garret Hardinia:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

On selvää, että joitain ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voi ratkaista ilman globaalia toimintaa. Jotta todelliset globaalit ongelmat saadaan ratkaistua, globaalien ongelmien määrä on minimoitava. Globaali väestöräjähdys voidaan ratkaista jakamalla se kansalllisiin väestöräjähdyksiin. Globaali terrorismi voidaan ainakin osin ratkaista jakamalla se kansallisiin terrorismiongelmiin.

Raja on ihana instituutio ja ihana yhteisresurssi - ihanampi kuin verot.

Rakastakaa sitä !

Yhteisresurssien managerointi ja uskonto

Jared Diamondin mukaan on siis olemassa kolme tapaa manageroida yhteisreursseja.

1. Keskitetty managerointi - valtio tai kunta kerää veroja yhteisresurssin hoitoon ja päätöksenteko yhteisresurssin käytöstä ja manageroinnista tapahtuu demokraattisesti.

2. Yksityistämiseen perustuva managerointi - yhteisresurssi yksityistetään ja käytöstä kerätään maksu.

3. Kolmas tie eli paikalliseen aktiviteettiin, paikalliseen autonomiseen päätöksentekoon ja paikalliseen kulttuuriin perustuva managerointi:

The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined.

Yhteisresurssi voi olla maantie, kastelujärjestelmä, metsä jota käytetään polttopuiden keruuseen, itsenäisyys jonka manageroiminen tarkottaa mm. maanpuolustusta, vesialue jota käytetäään kalastukseen tms.

1900-luvun puhdasoppiset ideologiat - sosialismi ja liberalismi - suhtautuvat usein äärimmäisen mustavalkoisesti yhteisresurssien managerointiin. Sosialistien mukaan yhteisresurssi on hoidettava tavalla 1 ja liberaalien mukaan tavalla 2. Taloustieteen nobelisti Elinor Ostromin edustama kolmas tie painottaa heterogeenisia ratkaisuja. Mitään mallia 1-3 ei ole syytä sulkea pois - Ostrom on itse tutkinut erityisesti mallin 3 toimintaa.

Malli 3 perustuu paikalliseen aktiviteettiin ja paikalliseen kulttuuriin mukaanlukien uskonto. Olellisinta on, että paikallinen yhteisö jakaa yhteiset sosiaaliset normit ja kykenee vertaisvalvonnalla ratkaisemaan vapaamatkustajanongelman. Paikallisen yhteisön on voitava määrittää kuka yhteisöön kuuluu ja rajoittaa yhteisresurssin käyttö vain yhteisön jäseniiin. Ellei näin toimita yhteisresurssin käyttö karkaa käsistä ja yhteisresurssi saattaa tuhoutua.

Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta on liian laaja ja liian heterogeeninen, on Itämeri (tai Välimeri tai ilmakehä). Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta ei kykene vertaiskontrolliin, on suomalainen ja ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta. Alankomaiden patojärjestelmä on tyyppiesimerkki yhteisresurssista jonka hyvällä manageroinnilla on dramaattinen merkitys hollantilaisten hyvinvoinnille.

Ostrom identiofioi kahdekan "suunnitteluperiaatetta", jotta paikallinen yhteisresurssien managerointi voisi onnistua:

1. Clearly defined boundaries (effective exclusion of external unentitled parties);
2. Rules regarding the appropriation and provision of common resources are adapted to local conditions;
3. Collective-choice arrangements allow most resource appropriators to participate in the decision-making process;
4. Effective monitoring by monitors who are part of or accountable to the appropriators;
5. There is a scale of graduated sanctions for resource appropriators who violate community rules;
6. Mechanisms of conflict resolution are cheap and easy of access;
7. The self-determination of the community is recognized by higher-level authorities;
8. In the case of larger common-pool resources: organization in the form of multiple layers of nested enterprises, with small local CPRs at the base level.

Managerointi perustuu useimmiten pitkällisen kulttuurievoluution kehittämiin menetelmiin eikä niinkään tietoisesti suunniteltuihin rakenteisiin.

Koska säännöillä, arvoilla ja normeilla, sääntöjen rikkojien vertaisvalvonnalla, arvojen ja normien sisäistämisellä, sääntöjen rikkojien rankaisemisella, yhteisön rajojen määrittelyllä, sisäryhmän identifioimisella, ulkopuolisten ulossulkemisella, tehokkaalla päätöksentekoprosessilla ja konfliktinratkaisukeinoilla on suuri merkitys hyvässä manageroinnissa, on helppo ymmärtää, että usein uskonto masinoidaan tarjoamaan se sosiaalinen infrastruktuuri joka tarvitaan.

Onpa evoluutiotutkija DS Wilson jopa väittänyt, että uskonnon perimmäinen tarkoitus on juuri toimia tuollaisena sosiaalisena infrastruktuurina. Tieteellisemmin sanoen uskonto on kulttuurievoluution luoma ryhmätason sopeuma eli adaptaatio, jonka eloonjääminen on perustunut juuri siihen että se on antanut ihmisille ja yhteisöille työkalun manageroida yhtesiresurrseja.

Parhaiten dokumetoitu uskontoon perustuva yhteisresurssin manageorointiesimerkki on Balin vesitemppelijärjestelmä.

Mainittakoon kuitenkin rehellisyyden nimessä että Ostrom ei ainakaan minun lukemissani teksteissä puhu paljoa uskonnosta. Uskonnon merkitys on toki tärkeä, mutta muitakin kuin uskonnollisia rakenteita ja insituutioita on toki käytetty. On toisaalta selvä että uskonnon ja muun perinteisen kulttuurin raja on kuin veteen piirretty viiva.

Elinor Ostrom etnisestä diversiteetistä

Puolimieli heitti linkin loistavaan keskusteluun, jossa Steve Sailer esittelee Robert Putnamin, Jared Diamondin ja uuden taloustieteen nobelistin Elinor Ostromin ajatuksia mm. etnisestä diversiteetistä ja vastaa monikultturistien suorastaan säälittäviin vastakommentteihin:

1. Yhteisresurssien hoito onnistuu huonommin, jos yhteisö on monikulttuurinen. Ostrom kirjoittaa kirjassaan "The Drama of the Commons."

" ... Alesina et al. (1999) find that ethnic diversity is associated with lower public goods funding across the U.S. municipalities because different ethnic groups have different preferences over the type of public good ... In the kind of rural societies considered in this chapter ... the effectiveness of social sanctions weakens as they cross ethnic reference groups. In this vein, Miguel (2000) constructs a theoretical model where the defining characteristics of ethnic groups are the ability to impose social sanctions within the community against deviant individuals and the ability to coordinate on efficient equilibria in settings of multiple equilibria. With data from the activities of primary school committees in rural western Kenya, Miguel then shows that higher levels of ethnic diversity are associated with significantly lower parent participation in parent meetings, worse attendance at school committee meetings, and sharply lower teacher attendance and motivation.

"If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ... Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ..."

2. Ulossulkeminen ja vertaisvalvonta (self-policing) ovat sosiaalisesti ja etnisesti homogeenisen ryhmän ikiaikainen ja tehokas tapa rajoittaa yhteisresurssin käyttöä ja näin estää yhteisresurssin ylikäyttö. Näiden asioiden tutkimisesta Ostrom nimenomaan sai Nobelin palkinnon.

Sailer toteaa:

Diamond notes that there are three possible solutions to what Garrett Hardin called "the tragedy of the commons," or the tendency for individuals to over-consume resources and under-invest in responsibilities held in common, leading to ecological collapse.

* Government diktat.

* Privatization and property rights -- but that's impractical with some resources, such as fish.

* "The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined."

Kolmas tapa on juuri se, jota Ostrom on tutkinut. Ostrom on puhunut ulossulkemisen tärkeydestä kirjassaan Global Commons:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Sailer toteaa: There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g., socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).

...

For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.

A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.

What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.

Katso myös Sailerin oma postaus Elinor Osotromin Nobel palkinnosta.

Suomalaisten penseys ja taistolaisuuden tappio

Vihavainen puhuu siitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:

Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.

Tuon ajan muistavana olen samaa mieltä.

Kysymys kuuluukin, miten kykenemme säilyttämään tuon upean penseyden, vittumaisuuden, ennakkoluuloisuuden, tyhmyyden ja negatiivisuuden. Varmasti kykenemme ! Juuri PERUSNEGATIIVISUUS pelastaa kansamme myös islamisaatiolta.

Vaikka "kympin tytöt" yms. kielitaitoiset, modernit, fiksusti käyttäytyvät, täysin naivit ja hyvin koulutetut ihmiset haluavat taistolaisten tapaan viedä kansamme turmioon, toivoa on.

Suomalaiset suhtautuvat nuivasti moniin asioihin - venäläisiin, itseemme, amerikkalaisiin, muslimeihin. Se on riippakivi mutta se on myös helvetin suuri voima.

Suomalainen yhteiskunta on yhteisresurssi

Suomalainen yhteiskunta on yhteisresurssi.

Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on todennut yhteisresurssien käytön organisoimisesta seuraavaa:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Onnea Elinor Ostromille !

Nobelin taloustieteen palkinto meni puoliksi taloustieteilijä Elinor Ostromille, jonka työhön Kansankokonaisuus on paljolti tukeutunut.

Ostrom on tutkinut julkishyödykkeiden tuottamista ja yhteismaan ongelmaa ja hän on haastanut sen väitteen, että ainoat mahdollisuudet hoitaa julkishyödykkeitä on julkisomistus tai yksityistäminen.

Hän on mm. tutkinut kastelujärjestelmien ylläpitoa Nepalissa, Filippiineillä ja Kataloniassa.

Katso asabiyahin aiempi postaus ulossulkemisesta, kansankokonaisuuden aiempi postaus vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisesta ja kansankokonaisuuden postaus käytännön esimerkistä tässä.

Elinor Ostrom on myös toiminut yhteistyössä taloustieteilijöiden ja antropologien Boyd, Richerson, Bowles, Gintis ja Henrich kanssa tutkien moraalin tunteiden merkitystä taloustieteessä. (Katso Ostromin loistava tekstin lyhennelmä tässä.)

Suosittelen erityisesti Ostromin kirjaa Governing the Commons, joka aukeaa ilman matematiikkaakin.

Ostrom on myös yhteistyössä maailmanpankin entisen pääekonomistin Sternin kanssa tutkinut ilmaston lämpenemisen ratkaisua.

Lainaan lopuksi Ostromin kirjaa:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Ostromin havainto on keskeinen perusta suunniteltaessa sekä ekologisten ongelmien ratkaisua että vaikkapa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Yleensä Ostromin vaatima ulossulkeminen on ajateltu perustuvan ykstyistämiseen. Ostrom on kuitenkin osottanut että aina ykstyistäminen ei ole optimaalinen ratkaisu ja joskus se ei edes ole mahdollista.

Islamin maallistuminen

On usein arveltu, että islamin maallistuminen tai ainakin modernisoituminen alkaa nimenomaan Euroopassa.

Pikemmin on ehkä kyse siitä, että islamin arvellaan olevan pakko maallistua ettei meidän eurooppalaisten käy hullusti kuin siitä että islam todennäköisesti maallistuu. Jussi K. Niemelän teksti Vapaa-ajattelijat-lehdessä on kuvaava:

Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta. Näitä puolustamaan tarvitaan näköjään älykkyydessään, rohkeudessaan ja esimerkillisyydessään vertaansa vailla oleva kaunis somalinainen. Niin muuttuu maailma, Eskoni, mutta missä menee hallitun muutoksen raja?

Itse luulen, että islamin maallistuminen ja modernisoituminen tapahtuu ensin siellä missä islam on jo voittanut. Siis esimerkiksi Iranissa. Islamilainen yhteiskuntahan maallistui tai modernisoitui jo kerran Turkissa ja muissa Ottomaanien valtakunnan islamilaisissa jälkeläisissä kuten Bosniassa.

Maalistuminen tapahtuu todennäköisesti viiimeiseksi niillä alueilla, joissa islamin lopullinen voitto on vielä saavuttamatta. Vihavainen arvelee, että islamin maallistumisesta Euroopassa ei ole paljoa merkkejä, vaan islam pikemminkin radikalisoituu kolmannen polven maahanmuutajien keskuudessa.

Kristinuskon modernisoituminen ja maallistuminenkin alkoi ensin Euroopasta. Sen sijaan kristinusko elää vielä vahvana ja syvänä monessa sellaisessa maassa (Koreassa tai monissa Afrikan maissa), joissa kristinusko on saavuttanut jalansijaa vasta 1900-luvulla. Kristinusko elää suhteellisen vahvana myös niissä maissa (Brasiliassa), joissa evankelikaaliset liikkeet saavat jalansijaa vanhoilla katolisilla alueilla ja niissä maissa (esimerkiksi Venäjällä), joissa kristinusko valtaa kommunismin jäljelle jättämää arvotyhjiötä.

Mitä ovat aikamme painolastit ?

Vihavainen määrittelee erään tärkeään perustotuuden:

Jokaisella aikakaudella on oma kulttuurinen painolastinsa, joka estää inhimillistä persoonallisuutta kehittymästä täyteen mittaansa

Kulttuuriset ja henkilökohtaiset painolastit ovat ihmiselämän haasteita ja ihmisen kehittyminen on oleellisesti noiden painolastien voittamista, silloin kun ne voitettavissa, ja niiden tietynasteista hyväksymistä, silloin kun ne eivät ole voitettavissa.

Aikamme painolastien identifioiminen on haaaste sinänsä. Kun edelleen uhotaan naisten tasa-arvon puutteesta ja naisen eurosta joka on muka kahdeksankymmentä senttiä, tällöin ei kuitenkaan olla taistelemassa niitä painolasteja vastaan, mitkä tällä aikaudella on, vaan taistellaan jotain sellaisia painolasteja vastaan, mitkä olivat jollain aiemmalla aikakaudella ja jotka on jo voitettu.

Tällainen jo ratkaistujen ongelmien ratkaiseminen on näennäisesti radikaalia ja edistyksellistä, mutta faktisesti taantumuksellista. Nykyajassa taantumus näkee siis tärkeänä päämääränään naisten tasa-arvon. Toinen taantumuksen tärkeä päämäärä on yleinen emansipaatio - vapautuminen ahdistavista säännöistä.

Nykyajan painolastit ovat aivan muualla kuin naisten heikossa asemassa tai ahdistavissa säännöissä. Eräs painolasti on pikemmin emansipaatio itsessään - pakonomainen tarrautuminen kuvitelmaan että mitä vapaampi ihminen on tekemään mitä tahansa ja mitä vapaampi ihminen on yhteisön paineesta, sitä kehittyneempi ja onnellisempi hän on.

Todellisuudessa kehittynyt ihminen on pikemmin se, joka haastaa aikansa painolastit ja hankkii itse vapautensa, ei se inisijä - esimerkiksi naistenlehtien innokas lukija - joka saa vapauden tarjottimella.

Toinen painolasti on hedonismi - kuvitelma että itsensä toteuttaminen ja mielihyvän perässä juokseminen on ainoa asia mitä järkevä ihminen voi tehdä. Hyveellisyys on muka luuserimaisuutta:

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt mihin vain

Vihavaisen mainitsee esimerkkinä amerikkalaisen sarjan Sinkkuelämää., jossa kuvataan naisen oikeutta saada toteuttaa itseään maksimaalisesti ja olla tuhma.

Hedonismi on painolasti, koska se ei tee ihmisestä onnellista ja rapauttaa yhteisön.

Kulttuurissamme yleisesti ja tällä aikaudella erityisesti on toki monia muitakin painolasteja, enkä varmastikaan tiedä niitä kaikkia. Suomalaisia vaivaa minusta edelleen uskomaton luottamus auktoriteetteihin - esimerkiksi presidenttiin - ja usko siihen että aloite tulee ylhäältä eikä alhaalta.

Mainittakoon muuten vielä, että koen itse hedonismin niin merkittävänä painolastina, että en suosittele islamilaisia maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen nykykulttuuriin vaan pikemmin haastamaan sen. Haastaminen johtaa tietysti jonkinlaisiin konflikteihin, mutta entä sitten.

Konfliktien merkityksen yhteiskunnan moottorina postuloi aikoinaan jo sosiologi Ralf Dahrendorf. Konfliktien merkityksen sisäryhmän koheesion kasvatuksessa on parhaiten selittänyt taloustieteilijä Samuel Bowles.

Tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin ?

Tsekkoslovakian Kommunistisen Puolueen uudistusmielinen ja sympaattinen pääsihteeri Alexander Dubcek totesi vuonna 1968 että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.

Pieni osa suomalaista vasemmistoakin - sen paras osa - SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen etunenässä - totesi, että Tsekkoslovakian miehitys oli väärin ja että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.

Vihavainen kuvasi HS:ssä 70-lukua näin: "Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty." Mutta usein kuitenkin tehtiin varaus, että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.

Lopulta Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteerikin ymmärsi joskus 80-luvun lopussa, että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.

Pian sosialismi sitten romahtikin ja melkein koko älymystö ymmärsi, että siitä, onko sosialismi hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin, on aivan turha edes keskustella.

Miesryhmien mukaan tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin. Maahanmuuttokriittistenkin mukaan tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.

Takkiraudassa keskusteltiin siitä, onko tasa-arvon vastaista että mies ei saa mennä hame päällä kouluun vaikka tyttö saa pukeutua poikien vaatteisiin. Arvostan sinänsä Ruukinmatruunan rehellistä pyrkimystä toteuttaa tasa-arvoa mutta vastaan kuitenkin:

Ei kiinnosta pätkääkään.

Hyvästä yhteiskunnasta voidaan keskustella käyttämättä termiä sosialismi. Hyvästä yhteiskunnasta voidaan keskustella käyttämättä termiä tasa-arvo. Sosialismin ja tasa-arvon termit liittyvät tiettyihin mustavalkoisiin ja monopolistisiin poliittisiin oppeihin - sosialismiin, feminismiin ja monikultturismiin - eikä niillä ole käyttöä tulevassa poliitttisessa keskustelussa. Välittäminen muista ihmisistä on välittämistä muista ihmisistä ilman tällaisia termejä, jotka ovat pelkkiä valepukuja niille ihmisille jotka haluavat käyttää muita hyväkseen. Lainsäädäntö voi olla sukupuolineutraalia ilman että siihen sotketaan termiä tasa-arvoa.

Lainsäädännön sukupuolineutraalisuus on tosiaasia. En ota kantaa siihen tässä onko se hyvä vai huono asia, mutta se on tosiasia. Aihe on lopppuun kaluttu.

Lakatkaa siis sanomasta että tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin. Termin hylkääminen voi pelottaa - niin se pelotti nitäkin jotka lakkasivat puhumasta sosialismista - mutta älkää pelätkö, demonit eivät pääse valloilleen vaikka joku termi, joka joskus oli ehkä kaunis, hylätäänkin. Päinvastoin - tietyt demonit tuhoutuvat.

Alkaako älymystö hätäpäissään jo valehdella ?

HS kertoo:

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mielestä yksi luenta islamista voi olla oikeutetusti se, että se on aggressiivinen uskonto.

"Mutta samanlaisen luennan voi tehdä yhtä lailla kristinuskosta. Eriskummallinen on myös Vihavaisen väite, että Suomessa elettäisiin yhä enemmän islamismin ehdoilla – en löydä siihen todisteita", Teivainen huomauttaa.

Professori Vihavaisen haastattelu sunnuntain Helsingin Sanomissa on poikinut vilkkaan mielipidevyöryn niin lehdissä kuin verkon keskustelupalstoilla. Saamaansa palautetta hän kuvaa 90-prosenttisesti myönteiseksi.

Kysyn: missä Vihavainen sanoo niin, että Suomessa eletään yhä enemmän islamismin ehdoilla ?. En usko ilman todisteita. Vihavainen sanoo HS:n mukaan ennustavansa että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

Mutta sanottakoon tässä myös selvästi se, että Vihavaisen tekstiä analysoitaessa myös jotkut liberaalit maahanmuuttokriitikot jättävät huomiotta sen, että lännen heikkenemisen syyksi Vihavainen ei identifioi maahanmuuttoa vaan hedonismin.

Myös se tuntuu eräiltä unohtuvan, että sanoessaan näin

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

Vihavainen sanoo myös näin:

Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Vihavaisen kirjoitukset eivät tietysti ole Jumalan sana, mutta teksti tuntuu olevan linjassa sen kanssa mitä me maahanmuuttokriittiset konservatiivit olemme esittäneet.

Muutama lainaus professori Vihavaisen haastattelusta

Korjaus 10.8.2010:Vihavaisen nimi on Timo eikä Matti - kiitos erään Facebook-kaverini tädille korjauksesta

Helsingin Yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen totesi HS:n haastattelussa seuraavaa. HS haastatteli häntä nimenomaan maahanmuutosta mutta hänen tärkein sanomansa liittyy länsimaisen yhteiskunnan rappioon.

1. Kulttuurin rappiosta: Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

2. Maahanmutosta ja islamista: Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön. ...

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

"Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta."

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

"Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava", Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla. "Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta."

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

"Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita."

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi.

3. Feminismistä: Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

"Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty", Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. "Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida."

4. Halla-ahosta Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota "pöyristyttävänä".

"Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta." Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

5. Venäläisyydestä ja Venäjästä: Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

"Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri."

"Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella."

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Maahanmuuton osalta Vihavainen oli siis aivan samoilla linjoilla kuin Halla-aho. Kulttuurin rappiosta ja Venäjästä hän puhuu myös asiaa.