Negatiivisuus on voimavara

Paavo Ruotsalainen totesi aikoinaan että elämä on murhehuone johon Vapahtaja-vainaa joskus tuo hetkellisen armon vilauksen. Suomalaisen kulttuurin parhaimmisto on aina tiennyt että elämä on onnetonta ja ahdistuneisuus on luovan ihmisen osa. Kari Hotakainen totesi muutama viikko sitten että huono itsetunto ja syyllisyys ovat valtava voimavara kirjailijalle.

Kauan suomalaiset ovat tienneet että amerikkalaisten ja ruotsalaisten positiivisuudessa on jotain mätää - ihmisen ei kuulu olla positiivinen. Itku pitkästä ilosta ! Mollimusiikki on parempaa kuin ruotsalaisten duurimusiikki.

Viime vuosikymmeninä kaikenlaiset Esa Saariset ovat hymyssä suin esittäneet positiivisuuden ilosanomaa. Ainakin keski-ikäistä miestä tuollainen ällöttää. Tietäähän sen että ei tuollaisesta hyvää seuraa. Joku turkulainen ravintoloitsija - Turkuhan on suomalaisen negatiivisuuden uljas pääkaupunki - totesikin että vielä pitkään sen jälkeen kun Esa Saarinen on jo alkanut kasvaa koiranputkea, turkulainen negatiivisuus elää ja voi hyvin.

Moni nuoremman polven suomalainen uhoaa että Suomi on muuttunut eurooppalaiseksi maaksi, jossa palveluammateissa ollaan ystävällisiä asiakkaille ja joka kadunkulmassa on joku ihana kahvila. Negatiivisuus on uhanalainen asia. Työpaikoillakaan ei enää saa olla negatiivinen, vaan erilaiset psykologit käyvät väittämässä että "I am ok, you are ok" on parempi kuin "I am not ok, you are not ok".

Tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan tue tällaista positiivisuusintoilua. Jo Durkheimista alkaen sosiologit ja uskontotieteilijät ovat havainneet että mm. initiaatiorituaaleissa on ns. "negatiivinen bias". Negatiiviset initiaatiorituaalit tekevät niitä harjoittavasta ryhmästä vahvemman ja yhtenäisemmän kuin positiiviset initiaatioritualit.

Kansat ja heimot, jotka ovat jatkuvasti joutuneet puolustautumaan naapureitaan vastaan tai jotka ovat tehneet usein ryöstöretkiä naapurikansojen keskuuteen, ovat harjoittaneet hyvin rankkoja initiaatiorituaaleja, joissa on esimerkiksi viillelty poikien sukuelimiä ja asetettu pojat pelkäämään henkensä edestä.

Katso aikaisemmat kirjoitukseni rituaaleista ja terrorismista.


Suomenkin armeijassa aiemmin harjoitetulla simputuksella on todennäköisesti aivan rationaalinen selitys. Simputus on negatiivinen initiaatiorituaali joka vahvistaa asevelvollisten ryhmäkoheesiota.

Negatiivisuus on siis voimavara jota ei sovi halveksia. Kun Euroopan ja Islamin vastakkainasettelu edelleen vääjäämättä pahenee, tarvitsemme todella suomalaista ja eurooppalaista yhteenkuuluvuutta eli ryhmäkoheesiota. Ehkä (negatiiivisilla) rituaaleillakin on tuon yhteenkuuluvuuden rakentamisessa roolinsa.