Jarkko Tontti: Suhteessa Venäjään Suomi pysyy edelleen kyykyssä

Siinä missä Viro ja Saksa kritisoivat Venäjää, kun kritisoitavaa on, Suomi pysyy kyykyssä ja puhuu yya-ajan tyhjänpäiväisyyksiä luottamuksellisista suhteista, kirjoittaa Jarkko Tontti. Tarja Halonen oli erityisen yya-henkinen jäärä. Hän ei ainoastaan mielistellyt venäläisiä, vaan piti yllä heikkoja suhteita USA:han:

Tarja Halonen jatkoi suomettumisen perinnettä Venäjä-suhteissa ja piti yllä tunnetason Yhdysvaltain-vastaisuutta. Virkamiestasolta toimintaa seuranneet ovat sanoneet suoraan, että hänen aikanaan suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät selkeästi.

Halosen politiiikka oli puhdasta tunteilua ja Venäjän mielistelyä. Niinistö on sentään hyvin varovaisesti puhunut Venäjän ihmisoikeusloukkauksista. Ero Viroon tai jopa Saksaan on kuitenkin valtava.

Ilveksen ja Merkelin on helppo puhua asioista niiden oikeilla nimillä, koska Viro ja Saksa ovat Naton jäseniä.

Muumilaaksossa sen sijaan kuvitellaan yhä, että maailman ongelmista voi pysyä erossa olemalla hissukseen. Hätkähdyttävä osa suomalaisia vastustaa Nato-jäsenyyttä selkäydinreaktiolla. Kekkonen oli iso mies, ja isolla miehellä on pitkä varjo. Kuten kaikki perinteet, Nato-vastaisuuskin pysyy voimissaan, koska kukaan ei uskalla koetella sitä nykyhetkessä.

Itse toivoisin kaikkein mieluiten Euroopan unionin yhteistä puolustusta, mutta siitä ei näytä tulevan mitään. Jostain syystä suomalaiset ja muut eurooppalaiset haluavat maksaa kymmenistä pikkuisista esikunnista, kenraaleista ja muista paperisotilaista sen sijaan, että puolustusmäärärahoilla ostettaisiin puolustusta.

Suurin ongelma ei ole objektiivisesti tarkasteltuna kuitenkaan mielistely - monet suomalaiset pitävät naapurimaan lipomista suoranaisena valtioviisautena. "Kunnioittakaamme" nyt hetken heidän uussuomettuneita ja uuskekkoslaisia "arvojaan".

Sensijaan suurin on se Tolkin mainitsema ongelma, että Suomen johto panee puolustus- ja ulkopolitiikassa pään pensaaseen. Kun lapsuudesta saakka on kuultu valheita luottamuksellisista suhteista, ministeritasollakin unohdetaan realiteetit ja ainakin osittain uskotaan että suhteet Venäjään ovat kunnossa. Se mitä Kiovassa tapahtuu ja Georgiassa tapahtui ei koske meitä. Jos Suomi joskus on Venäjän hampaissa lapsiasiain tms. osalta, "viisas" "ymmärtää" että kyseessä on vain Venäjän sisäpolitiikka.

Muumilaaksossa sen sijaan kuvitellaan yhä, että maailman ongelmista voi pysyä erossa olemalla hissukseen.

Suomen oma puolustus ei Suomea puolusta. Suomen ammattiupseereista 80% ei pidä Suomen puolustusta uskottavana eikä ulkomaista arviota Suomen puolustuspolitiikasta edes uskalleta pyytää. (Lähde HS.) Suomi ei myöskään ole asemassa, missä puolustuksesta voitaisiin kokonaan luopua. Nato on ainoa mahdollisuus turvata Suomen puolustus.

Niin paljon kuin arvostankin Suomen talvisotaa ja ihailen sitä miten se vahvisti kansakuntaa, sen synnyttämä usko siihen että Suomi on aina ja ikuisesti yksin - ja yksin sen pitää itseään puolustaa -  on tuhoon tuomittua ajattelua. Miehiä makuutetaan melkein vuosi asevelvollisuus-armeijassa oikeastaan aivan turhaan.

Minua ei pakottaminen palkattomaan työhön sinällään haittaa - maksammehan pakolla verojakin. Maanpuolustus on julkishyödykkeen tuottamista ja ammoisista ajoista miehet ovat sen keskenään hoitaneet. "Tasa-arvon" nimissä on vaadittu sitä, että naistenkin pitäisi osallistua. Koska sukupuolten "tasa-arvo" ei minua sytytä muutenkaan, tällainen argumentaatio ei vakuuta minua.

Minua harmittaa se, että asevelvollisuudella ei tosiasiassa saada aikaiseksi juuri mitään. Asevelvollisikäisten keskimääräinen motivaatiotasokin on eittämättä varsin alhainen. 

Sosiaalidemokraatit hylkäävät lapset

Sosiaaliministeri Susanna Huovinen on tehnyt päätöksen olla viemättä eteenpäin raskauden aikana päihteitä käyttävien naisten pakkohoidon mahdollistavan lakimuutoksen. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä oli valmistellut lakihanketta useita vuosia. Lakihanke on myös hallitusohjelmassa.

Kokoomuksen kansanedustajat Pia Kauma ja Jaana Pelkonen toteavat:

Suomessa syntyy yli 600 alkoholin vaurioittamaa lasta vuodessa ja riskiryhmä on vielä laajempi. Osa vaurioista näkyy vasta kouluiässä esimerkiksi oppimisvaikeuksina. Ministeri Huovisen päätös on tyrmistyttävä ja vaarantaa monien vielä syntymättömien suomalaislasten terveyden ja tulevaisuuden... Tämän asian kohdalla ei ole enää varaa odottaa. Ministerin toimettomuus pakkohoidon suhteen tulee vaarantamaan lähivuosien aikana tuhansien lasten terveyden.

Asia on ollut esillä vuodesta 2005 ja pakkohoito-laki pyrittiin saamaan voimaan ensi kerran vuonna 2005 ja uudelleen vuonna 2010.

(Lähde: Demari)

Kansankokonaisuus tuomitsee sosialidemokraattien lasten vastaiset toimet jyrkästi. Inhimillisyys edellyttää että nämä alkoholistinaiset pysäytetään. Sosiaalipuolen ammattilaisilta saamieni tietojen mukaan samat naiset ovat eräissä tapauksissa saattaneet vammauttaa jopa kolme lasta. Nämä naiset ovat ehkä itsekin sairaita - alkoholismi on ehkä sairaus siinä missä pedofiliakin - mutta se ei tietenkään ole minkäänlainen syy olla pysäyttämättä näitä ihmisiä.

Inhimillisyys ei ole ainoa peruste vaatia pakkohoitoa tai pakkosterilisaatiota, vaikkakin ehkä tärkein. Väestönlaatu on julkishyödyke, jota kaikkien on vaalittava. Heikkolaatuinen väestö tuottaa heikkolaatuisen yhteiskunnan kuten mm. Maailmanpankin raportti vuodelta 2007 osoitti.

Huovinen käyttää lakiteknisiä perusteita estääkseen lain muutoksen. (Lähde: Verkkouutiset.) Tätä lakia on odotettu jo tarpeeksi kauan. Kansankokonaisuus pitää Huovisen toimintaa rikoksena ihmisyyttä kohtaan ja rikoksena väestönlaatua kohtaan. Tulevaisuudessa näistä rikoksista saatetaan vielä luoda takautuva laki.

Professori Korpela Venäjästä: "minä ole tässä havainnut mitään merkittävää [muutosta] 700:n viime vuoden aikana"

Koska Venäjä on Venäjä vaikka voissa paistaisi, on tärkeää ymmärtää sen hyvät ja huonot puolet realistisesti. 

Historian professori Jukka Korpela kirjoittaa tänään HS:ssä otsikolla "Venäjällä ihmisoikeudet ovat yhteisölle alisteisia" seuraavasti:

Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mukaan (HS Vieraskynä 7. 2.) Venäjä ei edes yritä kunnioittaa ihmisoikeuksia. Amerikkalaiseen hyvä–paha-eetokseen, yksilönvapauteen ja liberaaliin maailmaan uskovat selittävät tätä kierojen johtajien pahuudella. Pietarilaisälyköiden, länteen muuttaneiden venäläisten ja venäläisten ihmisoikeusjärjestöjen mielipiteet heijastavat muka venäläisten oikeaa halua.

Venäjällä matkustava näkee elintason kasvaneen. Useimmat venäläisystäväni ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Läntisten tutkimuslaitosten mielipidemittaukset todistavat enemmistön tukevan nykyisen hallinnon päätöksiä. Venäläisten ihmisoikeusaktivistien tukijoukot ovat minimaalisia. Pietari ja Moskova eivät myöskään ole koko Venäjä.

Korruption, mielivallan ja nepotismin läpi kannattaa yrittää ymmärtää venäläisen järjestelmän periaatteita muunakin kuin takapajuisuutena.

YK:n universaalien, absoluuttisten, yhdenmukaisten, jakamattomien ja yksilölähtöisten ihmisoikeuksien taustalla on 1100-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut kirjoitettuun lakiin nojautuva suvereenivaltion muodostuminen, valistusfilosofia ja nykyinen globalisaatio. Vaikka Venäjä on sitoutunut arvoihin oikeudellisesti, kulttuuri ei aina kulje politiikan mukana.

Idässä ihmisoikeudet tarkoittavat oikeutta viettää hyvää elämää. Ne ovat kontekstualisoituja ja yhteisölle alistettuja. Kun yhteiskunta ei ole kehittynyt yksilöiden ja roomalaisen oikeuden vaan yhteisöllisyyden ja uskonnollis-moraalisen totuuden varaan, vallan legitimiteettikin perustellaan toisin. Eroa ei kannata banalisoida ortodoksisuuteen, koska sekin on vain tämän kulttuurin tulos.

Vaikka opin äärellä voi irvailla, on presidentti Vladimir Putinkin patriarkan mielestä "Jumalan lahja". Antti Rokan kaltainen sankari on huonosti käyttäytyvä moukka ja vänrikki Koskela huono johtaja.

Itäinen maailma on yhteisöjen maailma siinä missä länsi on yksilöiden maailma. Tästä on myös kysymys tammikuisessa Venäjän ulkoasiainministeriön EU:n ihmisoikeusloukkauksia kritisoivassa muistiossa. Siihen kannattaa suhtautua analyyttisesti eikä pitää sitä propagandistisena vitsinä.

Yhteisöllinen käsitys ihmisoikeuksista johtaa yksilöllisten ihmisoikeuksien loukkauksiin mutta voi johtaa muilla aloilla hyvinvointiin. Riittääkö perusrakenteen muuttamiseen pienen vähemmistön vaatimus, vaikka tuon vähemmistön syrjäytyminen olisi samalla tavalla järjestelmän välttämättömyys kuin vanhusten yksinäisyys Suomessa?

Kun Johansson väitti Venäjällä tapahtuneen asenneilmaston muutoksen, en minä ole tässä havainnut mitään merkittävää 700:n viime vuoden aikana. Vaatimus ihmisoikeusjärjestöille rekisteröityä ulkomaisina agentteina heijastaa yhteiskunnan aitoa käsitystä siitä, että nämä ovat vieraita toimijoita. Koetaan vakavasti pluralismin vaarantavan kulttuurin perusrakennetta eli sobornost-ajattelua, jonka kehittymistä voi seurata 1000-luvulta alkaen.

Venäläiset ihmisoikeusaktivistitkin näkevät asian näin, koska he etsivät näkyvyyttä ulkomailla.

Amenesty uskoo, että Venäjä voi muuttua samanlaiseksi vaapaaksi. individualistiseksi ja moderniksi valtioksi kuin länsi ja että sen pitääkin muuttua sellaiseksi. Ja se todennäköisesti muuttuukin sellaiseksi. Vääjäämättä.

Perinteisesti Suomessa on uskottu Venäjän muuttumattomuuteen, mikä lieneekin paljon realistsempi teoria. Venäjä on ja pysyy - meidän ei tarvitse ottaa kantaa siihen onko Venäjä paha vai hyvä, kunhan ymmärremme, että meidän on varjeltava erillisyyttämme Venäjästä kuten esi-isämme aina tajusivat.

Kirjoitin Sarastukseen aiemmin:

Venäjän muuttumiseen uskovan teorian rinnalla elää perinteinen suomalainen teoria Venäjästä, jota voinee kutsua essentialistiseksi. Venäjä on alati samanlainen, muuttumaton ja ennen kaikkea Suomea uhkaava. Perinteisestä teoriasta puhutaan harvoin eksplisiittisesti, mutta se on iskostunut ihmisten mieliin.

Venäjää leimaa perinteisen teorian mukaan muuttumaton vapauden puute. Venäjällä ei ole koskaan ollutkaan demokratiaa. Toisaalta venäläinen talonpoika ei ole koskaan ollut vapaa, koska hän ei päinvastoin kuin suomalainen talonpoika ole itse hallinnut viljelemäänsä maatilkkua. Venäjä voi teoriassa kehittyä kohti demokratiaa, mutta siihen kuluu luultavammin vuosisata kuin vuosikymmen.

Perinteisen teorian mukaan suomalainen elämäntapa on parempaa venäläiseen elämäntapaan verrattuna. Suomalainen mieltää työn ihmisen elämän keskipisteeksi ja elämäntavan väitetty paremmuus perustuu työhön: suomalainen tekeminen on ylivertaista venäläisten tekemiseen verrattuna. Huonosti tehtyä työtä kutsutaan edelleenkin ryssimiseksi.

Suomalaisten erillisyyttä venäläisistä painotetaan. Suomalaiset ovat oleellisesti erilaisia kuin venäläiset eikä venäläisiltä ole mitään opittavaa. Tsaarin vallan aikanakaan – tai varsinkaan sen aikana – venäläisestä kulttuurista ei haluttu ottaa vaikutteita. Ei edes sivistyneistö. Kontaminaatiota venäläisyydestä on itse asiassa usein vältelty kuin tautia.

...

Päinvastoin kuin usein väitetään, perinteinen teoria ei ole oleellisesti vihan lietsontaa, siis ryssävihaa. Enemmän on kyse äärimmäisestä epäluulostaVenäjää ja sen tarkoitusperiä kohtaan. Venäjä on parhaimmillaan talviuntaan nukkuva karhu ja pahimmillaan hereillä oleva ja raivostunut karhu. Venäjänsuututtaminen on typerää. Venäjästä pitää pysyä niin kaukana kuin mahdollista. Perinteinen teoria on siis jopa animistinen. Karhun sisäiset motiivit eivät ole oleellisia.

Kontakti venäläisiin on mielekästä rajoittaa kauppavaihtoon.

Microsoft/Nokian romahdus: Microsoft/Nokia valitsee halpapuhelimiin Androidin

Siirsin teknologia-asiat toiseen blogiini - postaus aiheesta on siis siellä.

Nokia valitsee tosiasiassa siis Windowsin sijaan Linuxin (Android) puhelimiinsa koska Windows ei ole tarpeeksi sopeutumiskykyinen ja siitä ei saada halpis-älypuhelinta. Linux tulee myös Chromebookin muodossa kovaa vauhtia PC:eihin. Kyllä tämä on melkoista Linuxin voittokulkua, vaikka muoto missä Linux leviää on ehkä hiukan erilainen kuin mitä Linux-ihmiset alunperin ajattelivat. Tosin Linus Throvalds itse sanoi jo muutama vuosi sitten, että Linux ei tule PC:ehinkään sellaisenaan vaan Chromebookin tms. alla.

Tämä on toki myös open source softawaren, vapaaehtoisuuden ja talkoohengen voittokulkua markkinapurismista.

Itä-Saksan romahdus tuli yllätyksenä. Vastaavia yllätyksiä on vireillä nytkin

HS:ssä on tänään pääkirjoitus Afganistanista ja toinen DDR:stä. Ensin puhutaan Afganistanin ongelmista hetkellä jolloin länsi on vetämässä joukkonsa pois Afganistanista.

Sitten puhutaan siitä, miten vaikeaa Saksassa olevien suurlähettiläidenkin oli vuonna 1989 tajuta, että DDR on valtiona romahtamassa. Varsinkin kun Suomen ulkopoliittinen johto suurlähettiläät mukaan lukien olivat sitoutuneet ajatukseen, että mikään ei Euroopassa saa muuttua, koska nyt Suomen on hyvä olla. Vaikka muilla ei olekaan niin mitä väliä. Rajat eivät muutu eivätkä saa muuttua.

Kuukausiliitteessä referoitujen suurlähettiläiden puheista huomaa närkästyksen siitä, että Euroopan Suomelle edullinen status quo oli 1989 vaarassa murtua. Varoittihan Koivisto jopa virolaisia itsenäistymästä. Suomi oli 1989 status quon rakastaja. Kun muu Eurooppa iloitsi, suomalaisten enemmistö nyrpisteli nenäänsä.

Kirjoitus Afganistanista ja DDR:stä nivoutuvat yhteen. HS päättää DDR-pääkirjoituksensa:

Nykymaailma on entistäkin monimutkaisempi ja muutosvauhti aiempaa kovempi. Paikalla ollaan, jotta orastava muutos aistittaisiin nopeammin kuin matkan takaa.

Itä-Saksan romahdus tuli yllätyksenä. Vastaavia yllätyksiä on vireillä nytkin.

Nyt on romahtamassa Afganistan. Se on aika ilmeistä. Suurin osa somessa keskustelevista pitää Afganistanin romahdusta varmaan hyvittavana, koska se on niille jenkeille ihan oikein. Mutta onko se "oikein" niille tytöille ja naisille, jotka nyt todennäköisesti menettävät oikeuden käydä koulua, saada terveyspalveluja ja käydä töissä.

Johtopäätöstä maahanmuuttokeskustelusta

"Maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikat"-ajatus ei ole kestävää maahanmuutto-kritiikkiä. Työvoiman tarjonnan kasvu ei johda tyttömyyteen vaan dynaamisempaan yhteiskuntaan.

Toki maahanmuutto voi heikentää heikoimmin koulutettujen suomalaisten palkkatasoa ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan saada kunnallisia asuntoja, mutta en pidä tätä ensi sijaisena huolen aiheena. Globaaleillla markkinoilla työvoima joutuu joka tapauksessa kilpailemaan muiden maiden asukkaiden kanssa. Palkkaerot saattavat myös kasvaa, mutta sekin on vääjäämätöntä globalisoituvassa maailmassa, missä alhaisen koulutustason työtä voidaan siirtää kehitysmaihin.

Palkkaerojen kasvua pitää joka tapauksessa hillitä jonkinlaisen kansalaispalkka-järjestelmän tai muiden tulonsiirtojen kautta. Maa, jossa alimmat sosiaaliluokat eivät hyödy kasvusta, on epästabiili.

Maahanmuuttoa pitää arvioida ensi sijassa sillä perusteella, miten maahanmuutto vaikuttaa väestönlaatuun ja kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen.

Microsoftin romahdus jatkuu: Windows Phone, koulut

Lehdistö raportoi viime viikolla, että Windows Phonen eli käytännössä Lumian, markkinaosuuden kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt jonkinmoiseen laskuun. Uusi Suomi kysyi, onko Microsoft ostanut Nokialta kuraa. Markkinaosuuden notkahdus on dramaattista, koska markkinaosuus on ennestäänkin alhainen ja markkinat odottivat nousua tilanteessa, missä Microsoft oli pannut koko voimansa Lumian taakse.

Microsoftin tulos on edelleen hyvä - Windows myy tosin vuosi vuodelta vähemmän. Microsoft on nyt kovaa vauhtia menettämässä koulut. Microsoftin markkinaosuus USA:n kouluissa putosi 48%:sta 28%:iin 2012-vuodesta 2013Q3:een. Tulevat työntekijät ja päätöksen tekijät eivät pian kouluissa Microsoftin Officea ja Windowsia näe.

Windowsin asema pelimaailmassa on toki vielä kova ja yritysten pilvipalveluissa voimakkaasti kasvava. Microsoft saattaa onnistua muuttamaan itsensä PC-softa-firmasta johonkin toiseen rooliin samalla lailla kuin Nokia näyttäisi onnistuneen muuttamaan itsensä puhelin-firmasta verkkoinfran valmistajaksi. Romahdus on viisauden alku.

Rokottamatta jättäminen, siivellä eläminen ja kansanterveys

Kirjoitin aikoinaan rokottamatta jättämisestä yhteisöllisyden näkökulmasta:

Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää. Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:

"Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals."

On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä.

On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään. 

HS kirjoitti tänä aamuna Lohjan tapauksesta:

"Tämä on niin sanottua siivellä elämistä", professori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksesta kuvaa.

"Tällaiset yhteisöt saattavat pärjätä siksi, koska Suomessa tuhkarokkorokotuksen suosio on erittäin korkea, jotain 97–98 prosenttia. Tauti ei leviä normaalisti Suomessa, ja rokottamatta tartunnalta voi säästyä pitkällekin."

Vesikari arvelee, että steineryhteisössä ei olla kovimpia mahdollisia rokotevastustajia, mutta luonnonmukaisuus on arvossaan. Steinerajattelu ei neuvo jättämään rokotuksia pois.

"He pitävät esimerkiksi tuhkarokkoa normaalina lastentautina, joka lasten tavallaan kuuluu luonnonjärjestyksen mukaan sairastaa, ja sairastaminen vain vahvistaa vastustuskykyä. Se pitää paikkansa mutta edellyttää, että lapsi selviää siitä hengissä."

Samainen HS on kuitenkin antanut tilaa väärän tiedon levittäjille. Akuliina Saarikoski selitti HS:ssä aikoinaan:

Suomalaisessa rokotevimmassa arvioidaan tehokkuutta kansanterveyden, ei yksilöiden terveyden kannalta. Jos mittari on tämä, hyväksytään samalla että tietty prosentti rokotettavista sairastuu rokotteista aiheutuviin sairauksiin, kuten narkolepsiaan.

Rokotteista on vaikea saada objektiivista tietoa, koska kaikki lääkärit viittaavat kansanterveyslaitoksen suosituksiin, jotka siis puolestaan laaditaan kansan, ei yksilöiden terveyttä ajatellen.

Kyse on nimenomaan kansanterveydestä tai siis lauman terveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä. No toivottavasti Lohjan tapauksesta opittiin ja miksipä ei opittaisi.

Venäjä keksii universalismin ja hyödylliset idiootit aina uudelleen

Venäläiset keksivät internationalismin/universalismin aina uudelleen. Dostojevskilaiset uskoivat että tsaarin Venäjä on universalistinen valtio, joka turvaa mm. vähemmistöjen kuten suomalaisugrilaisten aseman. Neuvostoliitto loi vasemmistolaisen universalismin. Koko maailman kommunistinen liike oli alistettu Kominternille ja suuri joukko vasemmistolaisia seurasi Neuvostolliittoa kuin lampaat. Ranskalainen älymystö etunenässä.

Ranskan kommunistipuolue mm. kieltäytyi tukemasta Ranskan taistelua Saksaa vastaan vastaan koska Neuvostoliitto ja Saksa olivat sillä hetkellä liitossa keskenään. Neuvostoliitto oli kommunistin isänmaa. Suomalainen Otto-Wille Kuusinen oli tyyppiesimerkki. 

Nyt Venäjällä toivotaan, että koko maailman konservatiivit pitäisivät Putinia johtotähtenään: 

""It is a mistake to believe that Putin wants to lower a new Iron Curtain, build a new Berlin Wall and pursue a policy of isolationism," Morozov wrote in Colta.ru.  "On the contrary, Putin is creating a new Comintern. This is not isolationism, but rather the maximum Putinization of the world. The Comintern was a complex system that worked with ideologically sympathetic intellectuals and politicians. What we are seeing now is not an attempt to restore the past, but the creation of an entirely new hegemony."" 

Osa amerikkalaisesta traditionalismista haluaa seurata Putinia ja Suomessa jotkut haluavat liittyä mukaan. 

While his stance as a defender of traditional values has drawn the mockery of Western media and cultural elites, Putin is not wrong in saying that he can speak for much of mankind," conservative American commentator Patrick Buchanan wrote. "Putin may be seeing the future with more clarity than Americans still caught in a Cold War paradigm."

Kutsuttakoon näitä konservatiiveja vaikkapa Putinin hyödyllisiksi idiooteiksi. Nämä ihmiset palvelevat Venäjän hegemonia-pyrkimyksiä aivan samallalailla kuin Kuusinen aikoinaan. Ihminen voi olla konservatiivi tai traditionalisti ja samalla ymmärtää, että Venäjä on vapauden vihollinen. 

Ukrainalaiset veljemme tarvitsevat kaiken tukemme.

al-Qaida etenee?

Suosittelen lukemaan Financial Timesin artikkelin siitä, miten päinvastaisista puheista huolimatta al-Qaida etenee. Sen toiminta on levinnyt laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin ja se pitää hallussaan alueita mm. Syyriassa ja Irakissa. Sen päämääränä onkin nyt enemmän kuin suora lännen vastainen toiminta, "emiraattien" luominen eri puolille maailmaa.

Putin - Suomen ja Ukrainan kansojen vihollinen

Tänään Ukrainan kansa - tai sen terve osa - taistelee Viktor Janukovytšin hallitusta vastaan Kiovan kaduilla. Janukovytš ja hänen kannattajansa Itä-Ukrainassa ovat myyneet maansa Putinille öljystä ja kaasusta. Janukovytš on ryhtynyt supistamaan Ukrainan demokratiaa ja ihmisoikeuksia lainsäädännön kautta. Kiovan kaduilla on käynnissä sota demokratian ja vapauden puolesta. Ukraina on Venäjän painostuksesta luisumassa kohti samankaltaista autoritääristä hallintoa kuin Venäjä ja Turkki.

Venäjä on ajat sitten ilmaissut että sen päämääränä on naapurimaidensa suvereniteetin romuttaminen. Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais loi aikoinaan ajatuksen Venäjän uudesta imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ennustettiin 2005 olevan Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä oli jo silloin voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi totesi silloin Ulkopolitiikka-lehdessä energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrki Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.

Helsingin Sanomat ennusti myös vuonna 2006:

Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen.

Ulkopolitiikka-lehti kirjoitti 2005, että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittivat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.

Tänään Putin puhuu HS:n mukaan euraasian yhdentymisestä:

"Euraasian yhtyminen tarjoaa mahdollisuuden koko Neuvostoliiton jälkeiselle alueelle muuntua globaalin kehityksen yhdeksi itsenäiseksi keskukseksi sen sijaan, että se on jossakin Euroopan ja Aasian liepeillä"... 

Putin jätti sanomatta, kuka Euraasian unionia johtaa. Venäjän politiikka kertoo vastauksen: Venäjä tietenkin. 

Moskovassa tiedetään, että toive paluusta supervallaksi on turha, jos Ukraina lipsahtaa lännen leiriin. Putinin maailmankuva perustuu nollasummapeliin. Venäjää suosiva Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš onkin lähtenyt Venäjän tielle rajoittamaan kansalaisvapauksia ja muita kansanvallan edellytyksiä.

Euraasian liitto on Neuvostoliiton jatko. Se korjaa osittain sitä "onnettomuutta", joka Neuvostoliiton hajoaminen joillekin ihmisille oli.

Suomessa vastustetaan epäviisaasti tässä tilanteessa Nato-jäsenyyttä. Vanhemmat haikailevat ilmeisesti jonkun kekkoslaisen ajan perään ja nuoremmat elävät hedonistin Ruususen unta, johon ei kuulu huoli kansakunnan tulevaisuudesta.

Korkman jukisesta sektorista

Sixten Korkman toteaa, että julkisen sektorin kokojen vertaaminen eri maiden välillä on vaikeaa.

Julkisten menojen vertailu Suomen ja muiden maiden välillä on hankalaa, sanoo Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.

Tilastointiin liittyy Korkmanin mukaan sudenkuoppia, jotka tekevät vertailun vaikeaksi. Esimerkiksi tulonsiirtojen ja etuuksien verottaminen vaihtelee eri maissa, mikä vaikuttaa julkisten menojen suuruuteen.

Lisäksi vertailua vaikeuttaa se, että julkisen sektorin tehtävät määritellään hyvin eri tavoin eri maissa. Suomessa julkinen sektori kerää veroja koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämiseen, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmiset joutuvat maksamaan ison osan terveydenhuollosta ja koulutuksesta omasta taskustaan.

Korkman on tietysti oikeassa. 

Julkinen sektori voi lisäksi olla joskus tehokaskin palvelun tuottaja. Tekesin toiminta esimerkiksi edisti suomalaisen peliteollisuuden syntyä voimakkaasti.

Välttämättä esimerkiksi Suomen terveydenhuollon suurin ongelma ei ole julkisten palveluiden tuotannossa vaan erilaisissa kartelleissa. Apteekki-kartellissa. Lääkäriliitto-kartellissa, joka on "asiantuntija"-lausunnoillaan pitänyt lääkärien koulutuksen alhaisena, mikä on johtanut lääkäripulaan ja sitä kautta lääkärien palkkojen nousuun. Mutta kilpailuviranomaiset, jotka nekin ovat osa julkista sektoria, eivät näitä kartelleja ole tehottomuutensa takia purkaneet. 

Julkinen terveydenhuolto on epäonnistunut dramaattisesti terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistamisessa. Suomalaisen julkisen koulun taso on ollut suht korkea, mutta viimeaikaisten tutkimusten ja opettajien omien kokemusten perusteella julkisen koulutuksen taso on laskussa. 

Suuri osa ihmisistä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska taloudelliset insentiivit eivät toimi, kun verotus ja tulon siirrot ovat korkeita. Suuri osa ihmisistä ei aktiivisesti huolehdi mielekkään koulutuksen hankkimisesta ja hankkiudu pois eilisen päivän aloilta ja romahtavista firmoista.

Vastakkainasettelun aika?

Markku Stenholm pohdiskelee ansiokkaasti suomalaista yhteiskuntaa Burken hengessä.

Kommentoin tässä yhtä kohtaa kirjoituksessa.

"Konservatismi nähdään liian usein pelkkänä haluna säilyttää vanhaa tai jopa palata siihen. Suomessa, jos ei muuallakin Euroopassa, käsityksiin konservatismista on vaikuttanut myös USA:n politiikan kaksinapaisuus. Muodostamme näkemyksellisen kehyksen siitä mitä jenkit sanovat konservativismiksi ja mitä he sanovat liberalismiksi ja sovitamme omat näkemyksemme noihin kehyksiin. Tämä yksinkertaistaa ajattelua liikaa, eivätkä USA:n politiikan vastakkainasettelulle perustuvat näkemykset enää kuvaa todellisuutta. Niitä on myös vaikea, ellei mahdoton, sovittaa eurooppalaiseen aatehistoriaan, vaan ne latistuvat eräänlaiseksi vapaamielisyyden ja tiukkapipoisuuden vastakkainasetteluksi."

Amerikkalaisen vastakkainasettelun siirtyminen Eurooppaan on huolestuttavaa mutta varsin vääjäämöntä.

Lähes kaikki ideologiset suuntaukset Euroopassa kopioivat oleelliselta osin ajatteluaan ja symbooleitaan USA:sta. Jopa USA:han kielteisesti suhtautuvien ideologioiden kannattajat kopioivat USA-kielteiset ajatuksensa suurelta osin USA:sta. Alunperin eurooppalaisia, mutta Euroopassa unohtuneita, ajatuksia kopioidaan USA:n kautta takaisin Eurooppaan.

Kopioitaessa ei lopioida vain teorioita ja ideoita vaan myös viholliskuvat. Esimerkiksi puheet "liberaalista eliitistä" on kopioitu pitkälti amerikkalaisilta webbisivuilta, samoin ajatus että konservatismi on puhdasta pahuutta on kopioitu USA:sta, samoin libertaarien viha valtiokeskeisiä ideologioita vastaan.

Rehellisestä ihmisestä amerikkalaisten viholliskuvat eivät ainakaan aluksi ihan täysin matchaa eurooppalaiseen todellisuuteen. Eri tavalla ajattelevat eivät ole ehkä kumminkaan aivan niin hulluja kuin amerikkalaiset aateveljet esittävät. Eurooppalaiset konservatiivit ja kristityt eivät sentään kai kannata kreationismia?  Epärehellisimmät ihmiset selittelevät ongelman jotenkin pois.

Mutta "ongelma" on itseään korjaava. Samaan aikaan kuin itse kopioidaan ajatuksia ja viholliskuvia USA:sta, myös muut kopioivat ajatteluaan USA:sta. Alunperin virheellinen viholliskuva - vastapuoli nimittäin ei oikeasti ole niin hullu kuin viholliskuva antaa ymmärtää - korjautuu sitä kautta, että vastapuoli alkaa muuttua samanlaiseksi kuin vastapuoli on amerikkalaisilla aateveljillä.

Teoriaa (viholiskuvaa) ei korjata muuttamalla teoriaa paremmaksi vaan muuttamalla todellisuus lähemmäs teoriaa. Itse asiassa todellisuutta ei tarvitse edes muuttaa tietoisesti vastaamaan mainiota teoriaa, vaan todellisuus muuttuu itsestään kun kaikki kopioivat amerikkalaisten ajattelua.

Seurauksena on vastakkainasettelun yhteiskunta, missä suuri osa mielipiteistä muodostetaan sitä kautta, että halutaan signaloida kuulumista ryhmään eikä sitä kautta että halutaan harjoittaa hyvää politiikkaa. Toisin sanoen seurauksena on tehoton yhteiskunta.

Mustalaisten avioliittoinstituutio - osa 5: kuolema ja lesken asema

Olen kirjoittanut aiemmin mm. romanien avioliittoinstituutiosta ja havainnut että Suomen mustalaiset ovat yksi harvoja yhteisöjä, joilta puuttuu perinteinen avioliittoinsituutio:

Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi.

(Lainaus: Pentikäinen et al, Suomen Kulttuurivähemmistöt)

Kirkon ohjeessa työntekijöilleen todetaan taas:

Vihkiminen on romanien keskuudessa verrattain uusi ilmiö. Kirkollisen vihkimisen harvinaisuus on perua ajalta, jolloin kirkolliset toimitukset olivat romaneilta kiellettyjä. Romanien liittyminen yhteen noudattaa myös omaa kulttuurista kaavaansa, johon ei ole tarvittu kirkollista instituutioita.  

Yhteen meneminen on romanikulttuurissa häveliäisyyden piiriin kuuluva alue ja siksi romanikulttuuri lienee niitä harvoja kulttuureja maailmassa, jossa avioliitto ei ole keskeinen perhejuhla traditioineenYleensä uskovaiset romanit haluavat myös kirkollisen ja virallisen vihkimisen. Häveliäisyyssyistä kutsuvieraina ovat yleensä nuoret ihmiset. Isompiakin häitä järjestetään, mutta ne ovat huomattavasti pääväestöä harvinaisempia. Vihkiessä papin on hyvä tiedustella etukäteen, mitä kulttuuriseikkoja vihkitoimituksessa on hyvä ottaa huomioon.

Nyt luin Facebookista Ville Vuorela-nimisen ihmisen kommentin, jossa hän kertoi:

Katselin aikanaan yhden jakson "kakolan kaalet" -sarjaa. Romaniperheen isä kuolee = asiat rikotaan, lakanat revitään, huonekalut tuhotaan, kerrostaloasunto oli pakko myydä kun niitä ei enää nykyisin voi polttaa. Ja kaikki tämä perheessä johon jää ainakin leski ja aikamiespoika.

Toisin sanoen kun romanimies kuolee hänen tavaransa hävitetään. Esimerkiksi huonekalut. 

Täytyypä selvitellä romanien hautajais-perinteitä ja lesken oikeuksia tarkemmin. Mutta tavaroiden hävittäminen vaikuttaisi webbikeskustelujen perusteella olevan totta. Kukaan ei esimerkiksi suomi24:n romanipalstalla kiellä tätä väitettä:

Kun romani kuolee, niin irtaimisto hävitetään. Selitä siinä sitten sossussa, että lesken pitäisi saada uus rokokookalusto ja nahkasohvat kun vanhat on poltettu kuolemantapauksen vuoksi ja märssy romutettu ilman että olis edes mankkaa sisältä myyty.

Tarkimmat mustilaisethan hävittää koko astiaston, jos yksi astia siitä on tippunut lattialle. Tai jos keittiönpöytä on saastunut, niin tuhannen päreiksi sekin, vedellä sitä ei puhtaaksi saa. Tämmöisten tapojen ylläpitoon tarvitaan valkolaisia. 

Päinvastoin tapoja puolustellaan.

Hirvenmetsästys, kansalaisyhteiskunta ja monikulttuurisuus

Jean-Jacques Rousseau kuvasi ensi kerran hirvenmetsästystä malliesimerkkinä ihmisten välisen yhteistyön problematiikasta. Tässä perinteessä taloustieteessä on luotu hirvenmetsästys-peli (Stag Hunt), jota käytetään mallintamaan mm. kansalaisyhteiskunnan sosiaalista kontrahtia. 

Käsittelen kansalaisyhteiskuntaa ja sen suhdetta monikultturismiin Sarastuksen artikkelissa Hirvenmetsästys, kansalaisyhteiskunta ja monikulttuurisuus.

Krugman jutteli pehmeitä ja elvytyksen kannattajat taputtavat

Paul Krugman kertoi, että Suomessa ei leikkauksia tarvita.

Mietitäänpä siis vaihtoehtoja mitä Suomen pitäisi tehdä saadakseen talouden keskipitkällä aikavälillä kuntoon ja velkaantumisen loppumaan.

Vaihtoehtoja

90-luvun alussa ja aina ennenkin kilpailukyky nostettiin - ja julkisen sektorin kustannukset pidettiin kurissa - devalvoimalla. Nyt siitä keinoa ei ole. Lähinnä vastaava keino on sisäinen devalvaatio. Sisäinen devalvaatio merkitsisi palkkojen leikkauksia ja menojen leikkauksia. Lainojen leikkaus ei kuitenkaan käsittääkseni onnistu, koska tällä kertaa kaikki lainat on sidottu ulkoiseen valuuttaan - sitähän euro tehollisesti on - ja pankkijärjestelmä on liian riippuvainen ulkomaisesta pankkijärjestelmästä, jotta lainojen leikkaukset onnistuisivat. Sisäinen devalvaatio ilmeisesti johtaisi kotitalouksien faktiseen ylivelkaantumiseen.

Toinen vaihtoehto sitten on, että kilpailukyky nousee työn tuottavuutta nostamalla ilman palkan ja tulonsiirtojen leikkauksia. Se on pitkä tie, eikä ole mitään takeita siitä että siinä onnistutaan. Toki se osa kilpailukyvyn nostamisesta onnistuu helposti, missä kilpailukyvytön teollisuus ajetaan alas, mutta onnistuuko uusien työpaikkojen luonti uusille aloille. Ja mitä takeita on että nämä uudet työpaikat edustavat korkeampaa työn tuottavuutta eikä vain alempia palkkakustannuksia. Ylipäätään on vaikea uskoa, että laman aikana työn tuottavuuden nostaminen ajamalla työpaikkoja nurin olisi oikea lääke. Suuren ja tehottoman julkisen sektorin tuottavuutta ei kuitenkaan saada nostettua, koska luova tuho puuttuu käytännössä julkiselta puolelta ja koska tulonsiirtojen supistuksiin ei ole poliittista tahtoa.

Kolmas vaihtoehto sitten on, että Suomen kilpailukyvyssä ei ole oikeasti mitään ongelmaa ja velkaantuminenkaan ei ole mitenkään hälyttävää, kuten Krugman tuntuu ajattelevan. Totta on toki, että Nokia ajautui ongelmiin aivan muista syistä kuin työn tuottavuus -ongelmien takia. Nokia ajautui ongelmiin, koska markkinajohtajan on nyt vaan kertakaikkiaan vaikea sopeutua tilanteeseen, missä teknologia menee uusiksi. Krugmannin ajatus kaatuu todennäköisesti siihen, että Vanhan Nokian edustama teollisuuden ala (mobiili-laite -business) ei ole ainoa ala, joka Suomessa on kuihtumassa.

Mihin Suomi oikeasti ajautuu?

Suomi ylläpitää nyt laajaa julkista sektoria laajoine tulonsiirtoineen lainarahalla - julkista sektoria joka epäonnistuu jatkuvasti kaikissa uudistuksissaan, koska järjestelmä on liian kompleksinen kehitettäväksi. Tällainen monimutkainen järjestelmä ei korjaudu kuin supistamalla ja korvaamalla vanhoja rakenteita kokonaan uusilla - esimerkiksi yksityistämällä. Mutta poliittinen tahto ja kyky puuttuu. Jatkuvasti esitetään lisäksi, että näivettyvää teollisuutta pitäisi ylläpitää valtion rahoin. Kansan enemmistö kannattaa valtion telakoita. Toisin sanoen suuri osa suomalaisista kuvittelee, että voimme noin vain siirtyä takaisin 80-luvulle.

Latvian tie - eli sisäinen devalvaatio - ei Suomessa onnistu koska väki on liian mukavuuden haluista ja uskovat populismissaan tajuavansa miten asioita hoidetaan. Eurosta eroamiseenkaan ei näytä olevan rohkeutta, eikä edes Krugman kannata sitä. Oikeastaan jäljelle jää sitten ajautuminen. Ajaudutaan kun ei ole kykyä tehdä ratkaisuja:

Velkaantumisen kasvu jatkuu - mukaan lukien kuihtuvan teollisuuden tukeminen velkarahalla ja myöhempi konkurssiin päästäminen. Toisaalta ykstyinen sektori leikkaa työpaikkoja, mikä nostaa ehkä vielä työttömyyttä. Hiljalleen alkaa kuitenkin syntyä uusia työpaikkoja, joissa on joko korkeampi työn tuottavuus tai - useimmiten - alhaisempi palkka. Palkat siis laskevat kuitenkin. Mutta tällainen palkan laskeminen onnistuu helpommin kuin sisäinen devalvaatio koska tässä ei tarvita poliittista rohkeutta.

On kuitenkin epätodennäköistä, että velkaantuminen saadaan kuriin koska eläkkeitä ja tulonsiirtoja ei alenneta mutta palkat alenevat ainakin aluksi. Julkisen sektorin työntekijät ja eläkeläiset nostelevat mukavia rahoja kuten ennenkin. Hinnatkin laskevat deflaation myötä - eläkeläiset ja virkamiehet hyötyvät. Yhteiskunta alkaa näivettyä toden teolla. Suomi romahtaa pahimmassa tapauksessa ja tulonsiirroista riippumaton väki siirtyy muualle. Näivettymisen ja romahduksen jälkeistä aikaa on vaikea ennustaa. Venäläisiä maahanmuuttajia tänne on todennäköisesti jatkossakin tulossa. Venäläiset ja kiinalaiset ostavat omakotitalot ja yritykset kuin Microsoft Nokian.

Tietotekniikka ja opetus - mietteitä omien kokemusten pohjalta

Koulukirja-business on kustannusyhtiöille suhteellisen helppo tapa rahastaa julkista sektoria (koulutointa) ja myös koululaisten vanhempia. Samalla tavalla julkista terveydenhuoltoa on rahastettu tietojärjestelmien kehityksessä. Julkishallintoa on helppo kusettaa.

Vaihtoehtoisessa maillissa opetusmateriaali olisi verkossa ilmaiseksi. Mutta vaaransa on siinäkin. Jonkun pitää tuottaa oppimateriaalia ja siinä on taas uusi mahdollisuus rahastukseen. Kustannusyhtiöt tietenkin esittäisivät itsensä alan asiantuntijoiksi ja yrittäisivät monopolisoida opetusmateriaalin tuottamisen. Toisaalta tietokonelaitteiden myyjät näkisivät mahdollisuuden rahastaa julkissektoria. Opettajat toteaisivat että heitä pitää jatkokouluttaa ja taas kuluisi rahaa. Ay-liike vaatisi opettajille koulutukseen koulutusvapaita. Koko idea romahtaisi lopulta rahan puutteeseen, vaikka päämääränä oli säästää ja tuottaa korkeatasoisempaa opetusmateriaalia.

Olen kotiopettanut pojalle ohjelmointia ja sitä kautta saanut asiaan hiukan konkretiaa. USA:ssa näyttää olevan webbi-sivuja joissa voi opiskella ilman koulukirjoja. Esimerkiksi code.org webbissivu ohjelmointiopetusta varten on käännetty suurelta osalta suomeksi. Sivujen tekemiseen on kyllä sijoitettu suhteellisen paljon resursseja (yritysten rahoja, julkista rahaa ja vapaaehtoistyötä), mutta ne ovat käyttäjälle täysin ilmaisia.

Herättää optimismia. Suomen kannattaa minusta liikkua tässä nyt sen verran hitaasti, että ei asiaa aleta sössiä. Lisä-vaaranahan on, että hommaa aletaan hoitaa opetusministeriössä "asiantuntijoiden" voimin ja uudet opetusmenetelmät määrätään kouluille joillain ukaaseilla ylhäältä alas. Kouluille ja opettajille pitäisi antaa autonomia alkaa vaihtaa koulukirjoja verkko-opetukseen. Yksityistäminen lienee helpoin tapa korottaa koulujen autonomiaa ja nostaa niiden insentiivejä kehittää opetusmateriaaleja itse.

Toisaalta nykyjärjestelmässäkin on mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni jotkut opettajat ovatkin alkaneet kehittää itse opetusmateriaalia. Yksin tai talkoina.

Taloyhtiössä tapahtuu eli miten suhtautua häirikköön?

Talossa asuu ihminen, joka polttaa ilotulitteilla asuntonsa - ehkä lääkehumallassa - ja tuhoaa samalla parin naapurin asunnon. Häiriökäyttäytymistä on ollut pitkään jo tätä ennen.  Roskia säilytetään rivitaloasunnon pihassa eikä sitä kanneta roskikseen. Naapurissa oleva eläkeläis-pariskunta kärsii ko. ihmisen touhusta. Häirikkö-asukkailla on varaa asua omistusasunnossa, koska joku aikaisempi sukuplvi on onnistunut keräämään omaisuutta.

Omistusasunnon saa häiriökäyttäytymisen takia otettua yhtiön haltuun muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten ihminen voi muuttaa takaisin asuntoonsa ja jatkaa naapureiden terrorisointia, kunnes asunto otetaan taas monimutkaisen menettelyn kautta haltuun. Laki tuntuisi puolustavan ensi sijassa näiden häiriköiden oikeutta. Keskiverto demari saakin orgasmin, jos kaupunki tai valtio tai joku niiden tukema "kansalaisjärjestö" onnistuu sijoittamaan entisen vangin tai narkkarin asumaan keskiluokan asuma-alueelle. Entinen vanki saattaa murtautua saman taloyhtiön muihin asuntoihin - tai ainakin hänen asumisensa valtion ylläpitämän kansalaisjärjestön omistamassa asunnossa alentaa asunto-osakeyhtiön asuntojen arvoa. Ihmiset muuttavat pois, jos ihmeen kautta saavat asuntonsa myytyä.

Kun ihmiset eivät voi vaikuttaa asioihinsa, syntyy lynkkkaus-ilmapiiri. Syntyy ilmapiiri, että otetaanpa laki omiin käsiinsä. "Johan on kumma ellemme me yhtä vitun narkkaria saa kuriin", naapurit ajattelevat.
Taloyhtiössä asuvat juristit yms. hyssyttelevät "kiihkoilijoita". Toinen tulkinta on kuitenkin tämä:

Jotkut henkilöt signaloivat itsekkäistä syistä kuulumistaan johonkin ryhmään ja vapaamatkustavat rankaisijoiden kustannuksella. Altruistinen rankaisu eli vertaisrankaisu ("lynkkaaminen") on julkishyödyke ja siksi siihen liittyy auttamatta vaapaamatkustajan ongelma.

No parempi toki, jos väkivaltamonopoli huolehtii häiriköistä. Oman käden oikeudella voi olla monenlaisia haitallisia sivuvaikutksia. Mutta väkivaltamonopolilla pitäisi myös olla halu auttaa ihmisiä ja keinot käytössään. Olen kuullut jo yhden perussuomalaisen kansanedustajan ratkaisuehdotuksen häiriköiden kuriin laittamiseen. Ehkä muillakin on ratkaisuvaihtoehtoja. Demari ehdottanee tulonsiirtoja ja lisää tukiasumista, mutta onko kenelläkään vakavasti otettavia ja rehellisiä ehdotuksia?

(Lähde: itse koettua ja vanhan ystävän kokemaa elämä.)

Packalenin malli on hyvä pohja keskustelulle

Yön pari nukuttuani ja asiaa mietittyäni annan tukeni Packalenin mallille. Packalenin malli tukee nimenomaan heikkotuloisia ihmisiä, jotka joutuvat asumaan kaupungin asunnoissa. Jos narkomaanit ja muu vastaava väki keskitetään nolla-alueille, tavalliset ihmiset voivat asua rauhassa.

Packalen on tyrmätty eliitin taholta 100%:sti - niin kuin Suomessa on tapana. Monella ihmisellä on ollut vahva tarve signaloida omaa edistyksellisyyttään. Tässä on ollut helppo tapa signaloida. Vähävaraisista viis!

Packalenin ehdotus on minusta hyvä pohja keskustelulle siitä, miten jatkuvaa harmia muille ihmisille aiheuttavat narkomaanit ja muut taparikolliset saadaan neutralisoitua siinä mielessä, että heidän aiheuttamansa haitta muille ihmisille minimoidaan.

Toki ehdotuksessa on huonojakin puolia kuten se, että jos heikkolaatuinen väki keskitetään samalle alueelle, heidän mahdollisuutensa sosiaalistua kunnon ihmisiksi alenee edelleen.

Kansalaisyhteiskunta ja islam

Ensimmäinen osa kaksiosaisesta artikkelisarjastani kansalaisyhteiskunnasta on julkaistu Sarastuksessa. Kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia käsitellään tällä kertaa kokeellisen peliteoriankin näkökulmasta. 

Packalenin ehdotus - alustavia ajatuksia

Packalenin ehodtuksessa on yksi etu - ihmisillä on mallissa insentiivi yrittää parantaa sosiaalista asemaansa. Tuon yrittämisen ulkoisvaikutukset ovat todennäköisesti yhteiskunnan kannalta positiivisia. Mutta voisiko saman insentiivin saada aikaan jollain rakentavammalla tavalla kuten korvaamalla sosiaalinen asuminen, toimeentulotuki, työttömyyskorvaukset ja muut ihmisen passivoimisen keinot kansalaispalkalla ja kunnalisten asuntojen ykstyistämisellä? Ehkä.

Packalenin mallia on kritisoitu moraalisin perustein:

Paitsi että pistemalli on lain puolesta ongelmallinen,  Alanko-Kahiluoto paheksuu sitä myös moraalisin perustein. Hänen mukaansa malli rankaisisi lapsia vanhempien virheistä.

"Tässä yhteiskunnassa tyypillisesti koko perhe kärsii isän humalapäissään riehunnasta. Nyt vielä heidät pakkomuutettaisiin tutulta asuinalueelta pois."

Lapset kärsivät aina vanhempiensa virheistä. Esimerkiksi alkoholistiäitien lapset kärsivät tolkuttomasti äitinsä virheistä. Miksei Alanko-Kahiluoto maininnut tätä?

Packalenin malli identifioi sen perustotuuden, että alue missä asuu paljon heikkolaatuista väkeä (roskasakkia), on huono asuntoalue. Keinona ihmisten pakkosiirtämiset kuullostaa - ensi alkuun ainakin - tehottomalta ja epäinhimilliseltä tavalta parantaa asuinalueiden keskimääräistä laatua.

Microsoftin romahdus ja Chromebookin riemuvoitto?

Nokian (jo ohitetun) romahduksen jälkeen Suomeen syntyi tuhansia Microsoft-työpaikkoja. Toivoa sopii että työpaikat säilyvät.

Microsoftin monopoli PC-markkinoilla on kuitenkin tämän vuoden aikana Forbes-lehden mukaan romahtanut, kun USA:ssa Googlen Chromebookin markkinaosuus on sekä yritysmaailmassa että kuluttajapuolella noussut hyvin nopeasti viime vuoden alle 1%:sta jonnekin 20%:n tasolle. On vaikea tätäkään taustaa vastaan nähdä, miten Microsoftin puhelimetkaan voisivat pärjätä kovin hyvin.

Chromebookin voittokulku on osa HTML5:n ja webin voittokulkua. "Kaikki" tietojenkäsittely on nopeasti menossa webbiin. Microsoftin Windows-strategiassakin HTML5:lla ja Javascriptilla on tärkeä asema. Microsoftin Windows10 tulee kuulemma olemaan puhdas "web access kone" Chromebookin tapaan.

Microsoft liikkuu kumminkin aivan liian hitaasti. Sillä on liikaa vanhaa businessta (Microsoft Office) puolustettavanaan, jotta se olisi halunnut liikkua nopeampaa. Keskipitkän aikavälin etu romuttaa pitkän aikavälin busineksen.

Suomi nousuun - optimismia ilmassa

Tänä vuonna yritysmaailmassa on minusta iskenyt voimakkaasti silmille se vanha totuus tai vanha hypoteesi, että suomalaiset ovat hyviä insinööritaidoissa mutta huonoja markkinoinnissa ja liiketoimintamallien miettimisessä.

Nokia valmisti teknisesti laadukkaita puhelimia, joita kukaan ei oikein halunnut ostaa. Nyt markkinamiehet ja liiketoimintamallien miettijät on vaihdettu toisiin - Microsoftin miehiin. Insinöörit pysyvät. Koreasta, Kiinasta ja USA:sta on tullut Suomeen firmoja teettämään insinöörityötä täällä. On Inteliä, Samsungia, Microsoftia, Huaweita. Insinöörityötä ja softan vääntöä siirretään Suomeen eikä vain Kiinaan ja Intiaan. (No minulla ei ole lukuja, voi olla että trendi ei vielä näy tilastoissa.)

Olen huomannut omassa työpaikassani aivan saman trendin. Insinöörityö firman sisällä siirtyy Suomeen ja markkinointi ja liiketoimintamallien miettiminen maasta pois.

Tulos ei ole välttämättä mitenkään hullumpi. Ilmassa on hiukan optimismia. Kunpa valtion supistaminen saataisiin vaan vihdoinkin käyntiin. Siis rakenteiden romuttaminen. Siltä osin ei näytä vielä millään lailla hyvältä.

No tämä valtio on huono - vältelkää sitä arkielämässänne. Käykää kuitenkin äänestämässä.

Sosiaalinen ihminen viihtyy yhteisössä, koska hänelle tulee yhteisöllisyydestä hyvä mieli. Tämä ominaisuus tukee ihmistä ryhmässä toimimisessa. Vähemmän sosiaalinen ihminen kokee jatkuvaa vaivaantumista ryhmässä. Miksi minä tällä olen? Milloin voin lähteä pois? Tämä ominaisuus tukee ihmistä, kun huonosti toimivasta työyhteisöstä, yhdistyksestä tms. pitää lähteä jatkamaan matkaa. Sosiaalinen ihminen taas helposti jämähtää tehottomaankin yhteisöön. Epäsosiaalinen lähtee silloinkin, kun ei pitäisi.

Suomen valtiosta on tullut jonkinlainen tehoton yhteisö. (Yhteisö se on siinä mielessä, että sen puitteissa toteutamme talkoina köyhäinhoitoa, koulutuksen tuottamista, eläkesäästämistä, työttömyysvakuutus-järjestelmää jne.) Sitä ei ehkä voi hylätä mutta ainakin sitä voi vältellä.

Tuloerot ja säätykierto

Tuloeroilla on jokin optimitaso.

Matalat tuloerot vähentävät insentiiviä yrittää. Matalat tuloerot ja korkea sosiaaliturva tekee ihmisistä myös moraalisesti mätiä - he alkavat kuvitella että muiden velvollisuus on elättää heidät ainakin mikäli heidän toimintaansa ei selkeästi paheksuta.

Korkeat tuloerot taas alentavat yhteiskuntarauhaa. Muitakin haittoja on - esimerkiksi se, että jos tuloerot ovat korkeat, suuri osa ihmisistä ei saa edes perustarpeitaan tyydytettyä. Palkkaerojen kasvu lisää syrjäytymistä ja protektionismin populistista kannatusta.

Myös alhainen säätykierto liittynee korkeisiin tuloeroihin.

Kallion Kuva

Joku punikki-ystäväni linkkasi tutkimukseen, joka mukaan kaikki suomalaiset pientä vähemmistöä lukunottamatta haluaisivat olla töissä. Ihmiset eivät siis loisi tahallaan muiden kustannuksella. Oletetaanpa, että tutkimus pätee eli että melkein kaikki suomalaiset ovat kysyttäessä haluavatko he päästä töihin vastanneet "haluan".

Tällaisella tutkimus-tuloksella ei ole kuitenkaan mitään arvoa. Sama, jos kysyisi yrittäjiltä, haluatteko että joku ostaa teidän tuotteitanne/palveluitanne? Olen tavannut vain kerran 90-luvun alussa yrittäjän, joka ei halunnut myydä mitään. Kyseessä oli hyvin vanha nainen, joka piti liikettä nimeltä Kallion Kuva. Nainen harrasti yrittämistä lähinnä sosiaalisista syistä tavatakseen ihmisiä. Hän omisti itse liikehuoneiston ja piti sitä olohuoneenaan, johon kaikki kalliolaiset olivat tervetulleita. Jos joku meinasi ostaa jonkun tavaran hänellä oli tapana väittää, että se on varattu.

Kallion Kuva oli poikkeus. Tottakai yrittäjät yleensä haluavat myydä tuotteitaan/palveluitaan. Kyse on siitä, onko yrittäjällä kykyä ja halua ja insentiivi parantaa tuotteidensa/palveluidensa hinta/laatu-suhdetta niin että tuotteet menevät kaupaksi ja onko yrittäjä valmis markkinoimaan tuotteitaan ja ottamaan riskejä, vai tekeekö yrittäjä työtään vain puuhastellakseen jotain esimerkiksi luottaen, että aviomies ylläpitää häntä ikuisesti.

Sama pätee työmarkkinoilla. Moni ei tee mitään sen eteen, että ammattitaito kehittyy ja suhtautuu lisäksi vielä täysin passiivisesti siihen tilanteeseen, että hänen työpaikkansa jatkuvasti irtisanoo ihmisiä esimerkiksi koska työnantaja ei enää pärjää markkinoilla. Jos henkilö sitten irtisanotaan, hän kokee olevansa uhri. Hulluimmat kuvittelevat, että kun he ovat suorittaneet jonkun Irtiarjestatieteen maisterin tutkinnon, heidän pitäisi saada koulutustaan vastaavaa työtä. No harvemmin tosin enää nykyään.

Väitän, että Suomessa ihmisten insentiivi kehittää omaa ammattitaitoaan on liian alhainen.

Kriisitietoisuus

Olen itse useaan kertaan ajatellut ja sanonut optimisesti ääneenkin, että kyllä Suomi selviää tästäkin kriisistä, kunhan syntyy voimakas kriisitietoisuus, joka laittaa suomalaiset puhaltamaan yhteiseen hiileen ja ratkaisemaan kestävyysvajeen ongelman. Siksi olikin mielenkiintoista lukea poliittisen historian professori Pauli Kettusen hieman kriittinen kirjoitus kriisitietoisuudesta.

Lainaan Kettusta:

Palkoista, budjetista ja rakennepaketista on sovittu. Teemme enemmän työtä, katamme kestävyysvajeen, kohennamme kilpailukykyä, vakuutamme luottoluokittajat ja pelastamme hyvinvointivaltion.

Suomessa poliittista keskustelua hallitsevan selviytymiskertomuksen voimanlähteenä on kriisitietoisuus. Vastuuntunnon vastakohta on kriisitietoisuuden puute.

Kriisi voi tarkoittaa äärimmäisten vaihtoehtojen vaihetta, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Kriisi voi merkitä myös murrosta, joka päättää ajanjakson ja aloittaa uuden. Saksalaisen käsitehistorioitsijan Reinhart Koselleckin mukaan kriisi voi tarkoittaa myös eri tilanteissa toistuvaa ratkaisun pakkoa, kestokriisiä.

Suomessa poliittinen eliitti on sisällyttänyt tehtävänasetteluihinsa kaikki nämä kriisin merkitykset.

...

Myös nyky-Suomessa konsensukseen vetoavilla politiikan perusteluilla on rajansa. Kriisitietoisuutta on rakennettu "meidän" kilpailukykymme parantamiseksi, mutta ei ole selvää, ketkä kuuluvat "meihin". Kaikki yksilöiden ja ryhmien erilaiset edut, tarpeet ja tavoitteet eivät ole taivutettavissa kilpailukyvyn palvelukseen. Toisaalta globaali kapitalismi on vapauttanut osan meistä kansallisista siteistä ja niiden luomasta solidaarisuudesta.

Talouselämän edustajilla on kaksoisrooli. He edustavat ylikansallista taloudellista toimeliaisuutta ja sen vaatimuksia, ja he ovat määrittämässä kansallisia vastauksia näihin vaatimuksiin. Rooli on ristiriitainen ja vaikutusvaltainen. Tämä on näkynyt Elinkeinoelämän keskusliiton vaihtelevassa suhtautumisessa tulopolitiikkaan.

Euroopan talouskriisissä EU:n ja erityisesti euroryhmän päätöksenteko on välittänyt globaalin finanssikapitalismin vaatimukset kansallisen politiikan rajoitteiksi. Vaatimuksiin sitoutuneet poliittiset eliitit kohtaavat kansalaisten protesteja muuallakin kuin velkakriisin syyllisiksi leimatuissa maissa, myös luottoluokittajien suosikkimaassa Suomessa. Jotkut ajavat kansallista sulkeutumista, toiset demokratian ylikansallista laajentamista.

Protestit osoittavat, että politiikan oikeuttaminen on vaikeaa sekä EU:ssa että kansallisvaltiossa. Kriisitietoisuuden opettaminen ei ratkaise näitä ongelmia.

Olen samaa mieltä Kettusen kanssa siitä, että välttämättä kriisitietoisuudesta ei ole enää lääkkeeksi nyky-Suomen ongelmiin. Toisaalta, ellei kriisitietoisuudesta ole lääkkeeksi, tuskin on mistään muustakaan. Ellei konsensusta synny siitä, että kestävyysvaje on pakko ratkaista, Suomi lähtee tielle, jota leimaa kasvava valtion velka, kasvava verotus, hidastuva kansantulon nousu ja jossain vaiheessa kasvuun lähtevä nuoren aktiiviväestön maastamuutto vaikkapa Viroon.

Viroon on todella helppo lähteä, jos toimii sopivalla alalla. Kotiin kavereitten ja sukulaisten luo on matkaa vähemmän kuin Jyväskylään. Nykyään Tartossa suomalaiset opiskelevat aloja, jotka mahdollistavat työn Suomessa. Mutta samaan aikaan monet suomalaiset nuoret keskittyvät jo nyt opinnoissaan aloihin, jotka mahdollistavat helpon ulkomaille lähdön.

Tai toki on olemassa toinenkin potentiaalinen ratkaisu kriisitietoisuuden lisäksi. Sotilasdiktatuuri. Sotilasdiktatuuri on kumminkin hyvin ongelmallinen tapa hoitaa kriisejä. Ensinnäkin se pitää toteuttaa. Toiseksi harvoin sekään johtaa menestykseen. Etelä-Amerikassakin korkeintaan Chilessä sotilasdiktatuuri on kyennyt ratkaisemaan yhteiskunnallisen kriisin ja inhimillinen hinta on ollut ollut valtava. Rajojen sulkeminen kilapilulta ja/tai solidaarinen yhdessä köyhtyminen solidaarisen palkkapolitiikan, hyvinvointiyhteiskunnan ja/tai devalvaation nimissä ei sen sijaan ole enää mikään vaihtoehto.

Toivon, että kriisitietoisuutta edelleen löytyy.

Vapaus on sekä arvo että väline

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,

Kansakunnan, yksilön tai yhteisön vapaus päättää omista asioistaan on sekä arvo sinänsä että väline jonkin aikaansaamiseksi.

Itsenäisyys eli kansallinen vapaus on Suomen tapauksessa mahdollistanut yksilöiden hyvinvoinnin, fyysisen koskemattomuuden ja vapauden. Itsenäisyys on suomalaisille kuitenkin myös arvo. Itsenäisyyden säilymisen kannalta on ollut oleellista, että itsenäisyyttä ei ole mielletty vain välineeksi, vaan myös joksikin pyhäksi - arvoksi sinänsä. Ihmisen psykologia on sellainen, että pyhää/arvokasta ollaan valmiimpia puolustamaan.

Taloustieteen professori Paul Collier on sanonut:

Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.

Yksilön vapauden voi nähdä senkin yhtä hyvin sekä välineenä että arvona. Väline se on vaikkapa silloin, kun yksilön vapaus myydä ja ostaa mahdollistaa sekä yksilön itsensä hyvinvoinnin että ulkoisvaikutuksena myös muiden ihmisten hyvinvoinnin. Puhun siis markkinoiden vapaudesta.

Tämän blogin aihe on pitkälti ollut julkishyödyke - yhdessä tuotettu hyödyke. Ongelma on miten ihmiset saadaan yhdessä - suoraan tai verotuksen kautta - huolehtimaan maanpuolustuksesta, järjestyksen pidosta, omistusoikeuden suojasta, sopimusten enforsauksesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta ja köyhäin hoidosta. (Osa näistä asioista on tietysti yksityistettävissä realistisesti, mutta ei kaikkia.)

Julkishyödykkeen tuottamiseen liittyy aina vapaamatkustajan ongelma ja siksi on joskus aiheellista käyttää pakkoa ja rangaistuksen uhkaa. Vaikkapa asevelvollisuutta tai verotusta valtion tapauksessa.  Jos julkishyödyke taas tuotetaan yhteisöllisesti,  vapaamatkustamista rajoitetaan vertaisrankaisulla kuten yhteisöstä pois sulkemisella. (Ihmiset jotka pitävät vapautta arvona näkevät tämän tietysti sietämättömänä.)

Nyt tulee kirjoituksen pointti:

Rangaistuksen uhka, pakko, ja yhteisön arvojen sisäistäminen (=sisäistetty pakko) ovat eittämättä tärkeitä keinoja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun. Mutta viimeikainen tutkimus osoittaa, että myös vapaudella on erittäin suuri merkitys.

Vapaamatkustajan ongelma on huomattavasti helpompi ratkaista silloin, kun jokaisella yksilöllä on mahdollisuus valita osallistuako ollenkaan julkishyödykkeen tuottoon vain toimiako kokonaan yksin saamatta julkishyödykkeestä tulevaa hyötyä. Liittyäkö urheiluseuraan vai ollako ulkopuolella. Liittyäkö kastelujärjestelmää ylläpitävään osuuskuntaan vai toimiako yksin. Yhteisöjen sisällä vapaamatkustajia toki pitää rangaista, mikäli he vain ottavat hyödyn mutta eivät kontribuoi.

Vapaaehtoisuus on vahva menetelmä yhteistyön vahvistamiseen. Vapaamatkustaminen ei voi koskaan saada pitkäksi aikaa jalansijaa, jos yksilöt voivat aina äänestää jaloillaan ja jättäytyä julkishyödykkeitä tuottavien yhteisöjen ulkopuolelle.  Perinteisessä peliteoriassa julkishyödykkeen tuotto degeneroituu aina universaaliin vapaamatkustamiseen, mutta jo se, että lisätään peliin mukaan mahdollisuus olla ulkopuolella johtaa oskillaatioon (syklisyyteen), missä vapaamatkustaminen ei koskaan tulee vallitsevaksi. Kun mukaan lisätään vielä mahdollisuus rangaista, vapaamatkustajan ongelma saadaan usein ratkaistua.

Allaoleva simulaatio kuvaa syklisyyttä tilanteessa, missä yksilö voi jättäytyä yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Vasen alakulma edustaa tilannetta missä kaikki tekevät yhteistyötä, oikeassa alakulmassa kaikki vapaamatkustavat ja yläkulmassa kaikki toimivat yksin.

Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

Ongelma mallissa on se, että vapaaehtoisuus ei toimi välineenä silloin kun osallistumattomuus ei ole mahdollista. Ihmiskunnalla on esimerkiksi vain yksi ilmasto. Jos henkilö haluaa asua Suomen valtion alueella, hänellä ei ole mahdollisuutta olla osallistumatta tiettyihin asioihin. Esimerkiksi hän hyötyy Suomen itsenäisyydestä ja rajavalvonnasta, jotka tuotetaan julkishyödykkeenä. Hänellä on työttömyysturva ja oikeus terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Hän kärsii siitä, jos maassa on laajoja yhteiskunnallisia konflikteja vaikkapa siksi, että osa väestöstä on köyhtymiskierteessä.

Todennäköisesti pakollisen osallistumisen sfääriä kannattaa rajoittaa välttämättömään. Se vaan onkin sitten ongelmallisempaa päätellä, mikä on välttämätöntä.

Oksitosiinin rooli aukeaa hiljalleen

Oksitosiini-hormonista puhutaan paljon. Kuvio alkaa hiljalleen rakentua:

Oksitosiini liittyy varmasti rakkauteen ja luottamukseen ihmisten välilllä. Autismia kyetään EHKÄ hoitamaan antamalla autisteille oksitosiinia ja tekemällä autisteista näin ollen hiukan normaalimpia ja hiukan tuntevampia ihmisiä. Oikeita ihmisiä. Oksitosiini lisää nimenomaan kiintymystä ja empatiaa sisäryhmän jäseniä kohtaan. Oksitosiini vahvistaa luottamusta sisäryhmän jäsenten välillä ja vahvistaa etnosentrismiä. Samalla se alentaa luottamusta ulkoryhmän jäseniin. Oksitosiini liittyy myös äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan. Jollain tavalla oksitosiini liittynee myös anoreksiaan, joka on keskiluokkaisten tyttöjen sairaus. Oksitosiinilla voidaan mahdollisesti myös parantaa anoreksiaa ja psykopatiaa.

Tuo siis perustui raakaan tutkimukseen. Siirryn nyt intuition puolelle.

TODENNÄKÖISESTI yliälyllisistä kympin tytöistä, joita leimaa usein ns. periaatteellisuus viisauden sijasta, voitaisiin tehdä normaaleja ihmisiä antamalla heille oksitosiinia. TODENNÄKÖISESTI "puolittainen" autismi selittää nimittäin heidän kykenemättömyytensä olla hyviä äitejä ja olla samalla lojaaleja sisäryhmän jäseniä. Tunnette varmaan naisen, jota kiinnostaa moraaliset periaatteet ylitse kaiken. Nämä ihmiset ovat tyypillisesti sellaisia, että heidän pitää lukea kirjoista miten eletään ja miten vaikkapa lapsia hoidetaan, koska normaalin ihmisen tunneäly puuttuu. He saattavat kyetä kiihottamaan itsensä johonkin tunnetilaan katselemalla tarpeeksi kärsiviä afrikkalaisia lapsia, mutta heidän empatian kykynsä lapsiaan, miestään jne. kohtaan on voimakkaasti alentunut. Heitä on ilmeisesti paljon (nais)poliitikkojen keskuudessa erityisesti Suomen kaltaisissa nössö-maissa, mutta ei sen sijaan Viron kaltaisissa nousevissa valtioissa. Nämä ihmiset ovat täysin kykenemättömiä ymmärtämään sisäryhmä-logiikkaa. Siis sitä, että ihmiskunta jakaantuu aina sisäryhmiin, joita kohtaan normaali ihminen kokee lojaliteettia.

Anorektikko, psykopaatti ja autisti ovat eräänlaisia zombeja - eivät ihan ihmisiä. Tulevaisuudessa heidät voidaan ainakin osittain parantaa.

Suomalaista tutkimusta instituutioiden taloustieteestä

Suomalainen tutkija Mika Kallioinen on julkaissut kirjan The Bonds of Trade: Economic Institutions in Pre-modern Northern Europe Itämeren kauppa-insitituutioiden synnystä. Kirja vaikuttaisi olevan korkeatasoinen. Helsingin Ylopiston tutkija Ilkka Leskelä on kirjoittanut kirjasta arvostelun. (Kirja jää tosin ainakin minulta ostamatta, koska hinta näyttäisi olevan 75 dollaria Amazonin kaupassa ja Kindle-versio ja pokkari-versio ilmeisesti puuttuvat. Surullista. Näinkö suomalainen tieteellinen kirjallisuus mitätöidään.)

Arvostelusta selviää muuten mielenkiintoinen pointti. Kun saksalaiset valtasivat 1000-luvun alussa suuren osan Itämeren aluetta, he faktisesti tuhosivat olemassaolevat kauppainstituutiot ja kauppasuhteet ja korvasivat ne omillaan. Samalla kauppiaat vaihtuivat saksalaisiin.

Baltia oli oikeastaan aivan samanlaisen kolonialismin kohteena kuin vaikkapa Kongo. Itseasiassa Baltian kantaväestö suorastaan orjuutettiin. Baltiassa ei ollut maaorjuutta, vaan suora orjuus, missä kansalla ei ennen 1800-luvun alkua ollut edes teoreettista oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Baltian maapäivät totesivat vielä 1800-luvulla, että kantaväestö on roomalaisen lain mukaan vallatun maan asukkaina orjia. Vasta 1800-luvulla kantaväestön lyöminen metalliesineillä kiellettiin lailla ja kantaväestö sai omistaa haarukan ja veitsen. Suomessa nykyään asuvan Stackelbergin aatelissuku myi alustalaisensa Ukrainaan maaorjiksi 1800-luvun alussa.

Hansakin oli siis tavallaan imperialistien kauppa-organisaatio. Ruotisi-Suomi oli jonkinlainen Itämeren Etiopia, jota Saksa ei onnistunut kolonialisoimaan.

Yhteistoiminta ja syklinen maailmankuva

Jokainen, joka on toiminut yhdistyksissä tai taloyhtiöiden hallituksissa tai ollut pitkään työssä samassa yrityksessä, on huomannut ilmiön että yhteistyö saattaa alussa olla hyvin vilkasta, mutta sitten se jollain tavalla kuukahtaa. Yhteistoiminta kuukahtaa esimerkiksi sitä kautta, että aletaan riidellä tai sitä kautta että muutamat harvat tekevät kaikki työt ja muut vapaamatkustavat.

Yksinkertaisimmassa matemaattisessa mallissa on kolmenlaisia ihmisiä. On niitä (loners) jotka eivät osallistu yhdistyksiin tms. ollenkaan vaan tekevät itse. Sitten on niitä (co-operators) jotka tekevät yhdistyksissä työn ja saavat tietysti myös edun ja niitä jotka saavat edun mutta eivät tee mitään.

Tein koodin pätkän (webbisivun javascriptillä), joka näyttää miten tällainen malli toimii. Yhteistoiminnan taso lähtee populaatiossa sykliseen liikkeeseen, missä eri vaiheissa kukin strategia joko vahvistuu tai heikkenee. Kun lonereita on paljon, co-operator hyötyy, kun co-operatoreita on paljon, defectorit hyötyvät ja kun defectoreita on paljon, lonerit hyötyvät. Tässä mallissa sykli jatkuu ikuisesti. Malli on esitetty tässä paperissa.

Webbisivu ei ole kovin visuaalinen koska en ole mikään webbi-ohjelmoija. Mutta täytyy parannella kun ehtii.

Tämänkin ajan olisin voinut käyttää naisvoimistelun sm-kisojen talkoissa.