maanantaina, helmikuuta 03, 2014

Itä-Saksan romahdus tuli yllätyksenä. Vastaavia yllätyksiä on vireillä nytkin

HS:ssä on tänään pääkirjoitus Afganistanista ja toinen DDR:stä. Ensin puhutaan Afganistanin ongelmista hetkellä jolloin länsi on vetämässä joukkonsa pois Afganistanista.

Sitten puhutaan siitä, miten vaikeaa Saksassa olevien suurlähettiläidenkin oli vuonna 1989 tajuta, että DDR on valtiona romahtamassa. Varsinkin kun Suomen ulkopoliittinen johto suurlähettiläät mukaan lukien olivat sitoutuneet ajatukseen, että mikään ei Euroopassa saa muuttua, koska nyt Suomen on hyvä olla. Vaikka muilla ei olekaan niin mitä väliä. Rajat eivät muutu eivätkä saa muuttua.

Kuukausiliitteessä referoitujen suurlähettiläiden puheista huomaa närkästyksen siitä, että Euroopan Suomelle edullinen status quo oli 1989 vaarassa murtua. Varoittihan Koivisto jopa virolaisia itsenäistymästä. Suomi oli 1989 status quon rakastaja. Kun muu Eurooppa iloitsi, suomalaisten enemmistö nyrpisteli nenäänsä.

Kirjoitus Afganistanista ja DDR:stä nivoutuvat yhteen. HS päättää DDR-pääkirjoituksensa:

Nykymaailma on entistäkin monimutkaisempi ja muutosvauhti aiempaa kovempi. Paikalla ollaan, jotta orastava muutos aistittaisiin nopeammin kuin matkan takaa.
Itä-Saksan romahdus tuli yllätyksenä. Vastaavia yllätyksiä on vireillä nytkin.
Nyt on romahtamassa Afganistan. Se on aika ilmeistä. Suurin osa somessa keskustelevista pitää Afganistanin romahdusta varmaan hyvittavana, koska se on niille jenkeille ihan oikein. Mutta onko se "oikein" niille tytöille ja naisille, jotka nyt todennäköisesti menettävät oikeuden käydä koulua, saada terveyspalveluja ja käydä töissä.

Ei kommentteja: