Joku punikki-ystäväni linkkasi tutkimukseen, joka mukaan kaikki suomalaiset pientä vähemmistöä lukunottamatta haluaisivat olla töissä. Ihmiset eivät siis loisi tahallaan muiden kustannuksella. Oletetaanpa, että tutkimus pätee eli että melkein kaikki suomalaiset ovat kysyttäessä haluavatko he päästä töihin vastanneet "haluan".
Tällaisella tutkimus-tuloksella ei ole kuitenkaan mitään arvoa. Sama, jos kysyisi yrittäjiltä, haluatteko että joku ostaa teidän tuotteitanne/palveluitanne? Olen tavannut vain kerran 90-luvun alussa yrittäjän, joka ei halunnut myydä mitään. Kyseessä oli hyvin vanha nainen, joka piti liikettä nimeltä Kallion Kuva. Nainen harrasti yrittämistä lähinnä sosiaalisista syistä tavatakseen ihmisiä. Hän omisti itse liikehuoneiston ja piti sitä olohuoneenaan, johon kaikki kalliolaiset olivat tervetulleita. Jos joku meinasi ostaa jonkun tavaran hänellä oli tapana väittää, että se on varattu.
Kallion Kuva oli poikkeus. Tottakai yrittäjät yleensä haluavat myydä tuotteitaan/palveluitaan. Kyse on siitä, onko yrittäjällä kykyä ja halua ja insentiivi parantaa tuotteidensa/palveluidensa hinta/laatu-suhdetta niin että tuotteet menevät kaupaksi ja onko yrittäjä valmis markkinoimaan tuotteitaan ja ottamaan riskejä, vai tekeekö yrittäjä työtään vain puuhastellakseen jotain esimerkiksi luottaen, että aviomies ylläpitää häntä ikuisesti.
Sama pätee työmarkkinoilla. Moni ei tee mitään sen eteen, että ammattitaito kehittyy ja suhtautuu lisäksi vielä täysin passiivisesti siihen tilanteeseen, että hänen työpaikkansa jatkuvasti irtisanoo ihmisiä esimerkiksi koska työnantaja ei enää pärjää markkinoilla. Jos henkilö sitten irtisanotaan, hän kokee olevansa uhri. Hulluimmat kuvittelevat, että kun he ovat suorittaneet jonkun Irtiarjestatieteen maisterin tutkinnon, heidän pitäisi saada koulutustaan vastaavaa työtä. No harvemmin tosin enää nykyään.
Väitän, että Suomessa ihmisten insentiivi kehittää omaa ammattitaitoaan on liian alhainen.
Tällaisella tutkimus-tuloksella ei ole kuitenkaan mitään arvoa. Sama, jos kysyisi yrittäjiltä, haluatteko että joku ostaa teidän tuotteitanne/palveluitanne? Olen tavannut vain kerran 90-luvun alussa yrittäjän, joka ei halunnut myydä mitään. Kyseessä oli hyvin vanha nainen, joka piti liikettä nimeltä Kallion Kuva. Nainen harrasti yrittämistä lähinnä sosiaalisista syistä tavatakseen ihmisiä. Hän omisti itse liikehuoneiston ja piti sitä olohuoneenaan, johon kaikki kalliolaiset olivat tervetulleita. Jos joku meinasi ostaa jonkun tavaran hänellä oli tapana väittää, että se on varattu.
Kallion Kuva oli poikkeus. Tottakai yrittäjät yleensä haluavat myydä tuotteitaan/palveluitaan. Kyse on siitä, onko yrittäjällä kykyä ja halua ja insentiivi parantaa tuotteidensa/palveluidensa hinta/laatu-suhdetta niin että tuotteet menevät kaupaksi ja onko yrittäjä valmis markkinoimaan tuotteitaan ja ottamaan riskejä, vai tekeekö yrittäjä työtään vain puuhastellakseen jotain esimerkiksi luottaen, että aviomies ylläpitää häntä ikuisesti.
Sama pätee työmarkkinoilla. Moni ei tee mitään sen eteen, että ammattitaito kehittyy ja suhtautuu lisäksi vielä täysin passiivisesti siihen tilanteeseen, että hänen työpaikkansa jatkuvasti irtisanoo ihmisiä esimerkiksi koska työnantaja ei enää pärjää markkinoilla. Jos henkilö sitten irtisanotaan, hän kokee olevansa uhri. Hulluimmat kuvittelevat, että kun he ovat suorittaneet jonkun Irtiarjestatieteen maisterin tutkinnon, heidän pitäisi saada koulutustaan vastaavaa työtä. No harvemmin tosin enää nykyään.
Väitän, että Suomessa ihmisten insentiivi kehittää omaa ammattitaitoaan on liian alhainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti