Vapaus on sekä arvo että väline

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,

Kansakunnan, yksilön tai yhteisön vapaus päättää omista asioistaan on sekä arvo sinänsä että väline jonkin aikaansaamiseksi.

Itsenäisyys eli kansallinen vapaus on Suomen tapauksessa mahdollistanut yksilöiden hyvinvoinnin, fyysisen koskemattomuuden ja vapauden. Itsenäisyys on suomalaisille kuitenkin myös arvo. Itsenäisyyden säilymisen kannalta on ollut oleellista, että itsenäisyyttä ei ole mielletty vain välineeksi, vaan myös joksikin pyhäksi - arvoksi sinänsä. Ihmisen psykologia on sellainen, että pyhää/arvokasta ollaan valmiimpia puolustamaan.

Taloustieteen professori Paul Collier on sanonut:

Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.

Yksilön vapauden voi nähdä senkin yhtä hyvin sekä välineenä että arvona. Väline se on vaikkapa silloin, kun yksilön vapaus myydä ja ostaa mahdollistaa sekä yksilön itsensä hyvinvoinnin että ulkoisvaikutuksena myös muiden ihmisten hyvinvoinnin. Puhun siis markkinoiden vapaudesta.

Tämän blogin aihe on pitkälti ollut julkishyödyke - yhdessä tuotettu hyödyke. Ongelma on miten ihmiset saadaan yhdessä - suoraan tai verotuksen kautta - huolehtimaan maanpuolustuksesta, järjestyksen pidosta, omistusoikeuden suojasta, sopimusten enforsauksesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta ja köyhäin hoidosta. (Osa näistä asioista on tietysti yksityistettävissä realistisesti, mutta ei kaikkia.)

Julkishyödykkeen tuottamiseen liittyy aina vapaamatkustajan ongelma ja siksi on joskus aiheellista käyttää pakkoa ja rangaistuksen uhkaa. Vaikkapa asevelvollisuutta tai verotusta valtion tapauksessa.  Jos julkishyödyke taas tuotetaan yhteisöllisesti,  vapaamatkustamista rajoitetaan vertaisrankaisulla kuten yhteisöstä pois sulkemisella. (Ihmiset jotka pitävät vapautta arvona näkevät tämän tietysti sietämättömänä.)

Nyt tulee kirjoituksen pointti:

Rangaistuksen uhka, pakko, ja yhteisön arvojen sisäistäminen (=sisäistetty pakko) ovat eittämättä tärkeitä keinoja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun. Mutta viimeikainen tutkimus osoittaa, että myös vapaudella on erittäin suuri merkitys.

Vapaamatkustajan ongelma on huomattavasti helpompi ratkaista silloin, kun jokaisella yksilöllä on mahdollisuus valita osallistuako ollenkaan julkishyödykkeen tuottoon vain toimiako kokonaan yksin saamatta julkishyödykkeestä tulevaa hyötyä. Liittyäkö urheiluseuraan vai ollako ulkopuolella. Liittyäkö kastelujärjestelmää ylläpitävään osuuskuntaan vai toimiako yksin. Yhteisöjen sisällä vapaamatkustajia toki pitää rangaista, mikäli he vain ottavat hyödyn mutta eivät kontribuoi.

Vapaaehtoisuus on vahva menetelmä yhteistyön vahvistamiseen. Vapaamatkustaminen ei voi koskaan saada pitkäksi aikaa jalansijaa, jos yksilöt voivat aina äänestää jaloillaan ja jättäytyä julkishyödykkeitä tuottavien yhteisöjen ulkopuolelle.  Perinteisessä peliteoriassa julkishyödykkeen tuotto degeneroituu aina universaaliin vapaamatkustamiseen, mutta jo se, että lisätään peliin mukaan mahdollisuus olla ulkopuolella johtaa oskillaatioon (syklisyyteen), missä vapaamatkustaminen ei koskaan tulee vallitsevaksi. Kun mukaan lisätään vielä mahdollisuus rangaista, vapaamatkustajan ongelma saadaan usein ratkaistua.

Allaoleva simulaatio kuvaa syklisyyttä tilanteessa, missä yksilö voi jättäytyä yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Vasen alakulma edustaa tilannetta missä kaikki tekevät yhteistyötä, oikeassa alakulmassa kaikki vapaamatkustavat ja yläkulmassa kaikki toimivat yksin.

Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

Ongelma mallissa on se, että vapaaehtoisuus ei toimi välineenä silloin kun osallistumattomuus ei ole mahdollista. Ihmiskunnalla on esimerkiksi vain yksi ilmasto. Jos henkilö haluaa asua Suomen valtion alueella, hänellä ei ole mahdollisuutta olla osallistumatta tiettyihin asioihin. Esimerkiksi hän hyötyy Suomen itsenäisyydestä ja rajavalvonnasta, jotka tuotetaan julkishyödykkeenä. Hänellä on työttömyysturva ja oikeus terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Hän kärsii siitä, jos maassa on laajoja yhteiskunnallisia konflikteja vaikkapa siksi, että osa väestöstä on köyhtymiskierteessä.

Todennäköisesti pakollisen osallistumisen sfääriä kannattaa rajoittaa välttämättömään. Se vaan onkin sitten ongelmallisempaa päätellä, mikä on välttämätöntä.