Asiantuntija

Asiantuntijoiden mukaan kerjäämistä ei pitäisi kieltää. Asiantuntijoina haastatellaan vähemmistövaltuutettua, Vapaata Liikkuvuutta ja oikeusoppineita:

Oikeustieteilijöiden mielestä sisäministeriön työryhmän esitys kerjäämisen kieltämiseksi sisältää useita epäkohtia, jotka johtaisivat käytännössä romanien syrjintään. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä kerjäämisen kieltäminen olisi suunnilleen yhtä tehokasta ja järkevää kuin köyhyyden kieltäminen.

...Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet vastustaa kieltoaikeita, koska hän katsoo niiden kohdistuvan nimenomaan romaneihin. Myös vihreiden eduskuntaryhmä tyrmäsi kieltoaikeet heti.

(Lähde: Oikeusoppineet tyrmäävät kerjäämiskiellon, HS, 7.10.2010)

Vierastan asiantuntijuutta oman karvaan kokemukseni takia. Asiantuntijaksi kutsutaan usein henkilöä, joka tuntee perusteellisesti jonkin vallitsevan instituution (siihen mahdollisesti liittyvine moraalikäsityksineen), liiketoimintamallin tai teknologian. Maahamuuttoviranomainen, sosiaaliviranomainen tai juristi. Mutta yhtälailla GSM-puhelunvälityksen asiantuntija tai radioverkkojen asiantuntija.

Asiantuntijuus on tärkeää kun tilanne on vakaa. Mutta kun instituutiot ja teknologiat ja liiketoimintamallit muuttuvat, asiantuntijasta tulee jarrumies tai suorastaan koominen hahmo. Kun melkein koko muu maailma jo ymmärsi, että Internet tulee myös mobiiliverkkoon, mobiiliteknologian asiantuntijat uskoivat että 2G:n ratkaisut on tuotava 3G:hen eli Internet pitää "parantaa" lisäämällä siihen monimutkaista kontrollia (Internet Multimedia System, Quality of Service). Kun vallankumous oli vuonna 1918 Pietarin kaduilla jo täydessä käynnissä, duuma käsitteli asiantuntijoiden valmistelemaa Venäjän hallituksen esitystä tullilain muutokseksi.

Maahanmuuttoviranomainen kuvittelee olevansa maahanmuuton asiantuntija. Arvelenpa kuitenkin että yhden oikean vietnamilaisen työllistänyt närpiöläinen kasvihuone-yrittäjä ymmärtää enemmän maahanmuutosta kuin tällainen asiantuntija.

Sosiaalipolitiikan lainsäädännön koukeroiden ymmärtäminen on jonkinarvoista (tosin hyvin yliarvostettua) asiantuntijuutta silloin kun sosiaaliturvajärjestelmä on vakaa. Mutta kun taloudellinen perusta nykyisenlaiselta sosiaaliturvajärjestelmältä sortuu, sellaisella asiantuntijuudella ei ole mitään arvoa.

Sellaisellla asiantuntijuudella ei ole kovin suurta arvoa ennen muutostakaan. Paljon enemmän arvoa olisi sellaisella asiantuntijalla, joka ymmärtää, miten tehokas sosiaaliturva voidaan turvata tulevaisuudessakin. Siis sellainen asiantuntija, joka ymmärtää miten vapaamatkustaminen murtaa sosiaaliturvaa ja miten vaapamatkustamista voidaan rajoittaa. Ja sitä, miten maahanmuuttajat kyetään mahdollisimman tehokkaasti integroimaan suomalaiseen työelämään. Ja sellainen asiantuntija, joka ymmärtää miten kilpailu tai ns. kolmas sektori voitaisiin mobiilisoida luomaan uudenlaisia ja tehokkaampia ratkaisuja sosiaaliturvan ylläpitämiseksi.

Tällaista asiantuntijuutta voi kutsua vaikkapa visionäärisyydeksi. Itse asiassa asiantuntijan ei itse tarvitse edes osata visioida, kunhan hän ymmärtää olla jarruttamatta tai muuten haittaamatta kehitystä. Työvoimapolitiikka on hyvä esimerkki alueesta, joissa vähäisempi kontrolli auttaisi yksityistä sektoria luomaan uusia työpaikkoja.

Eva Biaudet'n huoleen siitä, että laki kohdistuu nimenomaan romaneihin voisi tietysti asiattomasti kysyä, onko Eva rasisti. En kuitenkaan kysy. Ymmärrän toki Biaudet'n huolen. Vaan kysyn:

Entäs sitten ?

Ajatuksia perussuomalaisista

Suomen vaaleissa on vihreiden mukaan muka kyse avoimen ja suljetun Suomen välisestä taistelusta. Edellistä edustaa muka vihreät, jälkimmäistä perussuomalaiset.

Vihreät ovat väärässä siinä, että perussuomalaisten erityinen ongelma olisi se, että perussuomalaiset haluavat rajoittaa maahanmuuttoa ja että perussuomalaiset muistuttavat Ruotsin SD:tä. Maahanmuutokriittisyys on pikemmin perussuomalaisten ainoa hyvä puoli. Kumpa perussuomalaiset olisivakin SD:n tai PVV:n tyyppinen yhden asian liike. Jos näin olisi, perusuomalaisten vaatimukset olisi helppo täyttää Tanskan ja Hollannin hallitusratkaisujen mukaisesti.

Mutta perussuomalaiset ovat lisäksi ja ensisijassa populistinen puolue. Populismi on yhtälailla roskaa kuin vihreiden elitismi. Vihreiden elitismi merkitsee uskoa korkeisiin periaatteisiin ja teorioihin, jotka yhteiskunnan valiojoukko (vihreät) parhaiten ymmärtää. Hyvää yhteiskuntaa kehitetään sitten korkeista periaatteista lähtien ylhäältä alaspäin perustuen eliitin viisauteen. Perussuomalaisten populismi on taas uskoa kansan muka ylivertaiseen viisauteen eliittiin verrattuna.

Maailmaa ei voi sunnitella kauniiden periaatteiden pohjalta, kuten vihreät luulevat, mutta Suomesta ei tule hyvää myöskään Soinin tyhjillä ajatuksilla. Kansa ei tiedä eikä tiedä elittikään. Populistinen kapina voi murskata huonon eliitin, mutta ei yhteiskuntaa voi perustaa populismiin.

Hallituksessa ei tarvita Tuija Braxia, Astrid Thorsia mutta ei Timo Soiniakaan.

Demokratian valtava etu muihin järjestelmiin verrattuna on, että tietyllä tavalla typerät eivät pääse dominoimaan, vaan toisella tavalla typerät tasapainottavat. Toisaalta demokratiassa radikalismi (80-luvun ympäristöliike, viime vuosien maahanmuuttokriittisyys) ja vanhojen ajatustapojen kyseenalaistaminen pääsevät esiin ja yhteiskunta voi kehittyä evoluution kautta.

Kaikesta tästä huolimatta suosittelen helsinkiläisiä äänestäjiä äänestämään Jussi Halla-ahoa eduskuntaan.

Kolme hypoteesia muslimien heikosta integroitumisesta

HS:n toimittaja Kari Huhta selitti muslimien eriytymistä muusta väestöstä - ja erityisen muslimi-etnisyyden syntyä - syrjinnällä:

Muslimien asema on Euroopan uusien pelkojen ja haasteiden mittari samalla tavalla kuin romanien syrjäytyneisyys kertoo maanosan historiasta. Tullessaan Eurooppaan muslimit ovat ilman muuta tietoisia yhteisestä uskonnostaan, mutta toisaalta he tulevat kymmenistä eri maista ja eri kulttuureista. Etninen ryhmä nimeltä muslimit syntyy eurooppalaisten ennakkoluulojen vuoksi.

Euroopan ja koko läntisen maailman kannalta on onnekasta, että väkivaltainen islamilainen ääriliike on useimmille muslimeille niin vastenmielinen, ettei edes jatkuva törmääminen syrjintään nimen tai ulkonäön vuoksi saa heitä kääntymään liikkeen kannattajiksi. Se olisi vähän sama asia kuin tuntea kristillistä yhteenkuuluvaisuutta, kun joku hullu Floridassa haluaa polttaa Koraaneja.

Kuitenkin muslimivastaisten puolueiden nousuun suhtaudutaan Euroopassa tyyneydellä, jota tuskin nähtäisiin, jos kyseessä olisi juutalaisviha tai mustiin kohdistuva rotusyrjintä.

Erojakin asenteissa on. Hollannissa on syntymässä tällä viikolla vähemmistöhallitus muslimivastaisen vapauspuolueen tuella. Ruotsissa vaalit voittanut porvaririntama kieltäytyy ottamasta vähemmistöhallitukselleen tukea muslimivastaisilta ruotsidemokraateilta.

Itse esitin aiemmin seuraavan hypoteesin siitä, miksi muslimit eivät integroidu:

kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.

Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.

Kolmas hypoteesi perustuu islamin erityisluonteeseen: Islamin usko edellyttää, että muslimi ei sopeudu vääräuskoisten valtaan, vaan kyseenalaistaa sen, ja ottaa vallan itselleen:

Se [jihad] tarkoittaa laillista, pakollista, yhteisöllistä ponnistusta muslimien hallitsemien maa-alueitten laajentamiseksi ei-muslimien hallitsemien maa-alueiden kustannuksella.

Jihadin tarkoitus toisin sanoen ei ole suoraan levittää islamin uskoa, vaan laajentaa muslimien suvereenia valtapiiriä (usko tietenkin usein seuraa lippua). Jihad on siten luonteeltaan häpeämättömän hyökkäyksellistä, ja sillä on lopullisena tavoitteenaan saavuttaa muslimien valta-asema yli koko maapallon.

Jihadisti on yhteisönsä arvostettu jäsen: Ainakin Palestiinassa jihadistit ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.

He edustavat sanalla sanoen yhteisönsä parasta nousevaa polvea. Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.

Jihad on muslimin velvollisuus. Maallistuneet muslimit vierastavat tietysti jihadia, mutta islamin näkökulmasta maallistunut muslimi on vapaa-matkustaja. Siis henkilö joka kieltäytyy osallistumasta islamin yhteisiin talkoisiin.

It's about ecosystem, stupid - osa 1

Tanskan kokemukset keskustaoikeistolaisesta vähemmistöhallituksesta, jota populistinen ja maahanmuuttokriittinen äärioikeisto tukee hallituksen ulkopuolelta, ovat olleet varsin positiiviset. Hallitus on harjoittanut suht oikeistolaista ja dynaamista talouspolitiikkaa, mutta maahanmuuttopolitiikka on muuttunut pitkäjänteisemmäksi ja varovaisemmaksi kiitos äärioikeiston vaikutuksen.

Hollannissa siirrytään käsittääkseni nyt nimenomaan Tanskan malliin, kun kolme keskustaoikeistolaista puoluetta muodostaa hallituksen äärioikeiston tuella.

Puoluepolitiikassa on ensi sijassa kysymys poliittisesta ekosysteemistä. On hiukan naivia ajatella puoluepolitiikkaa tyyliin "vihreät on parempi kuin perussuomalaiset" tai "perussuomalaiset on parempi kuin kokoomus". Hyvässä poliittisessa ekosysteemissä on useita puolueita, jotka tasapainoilevat keskenään, ajavat omaa etuaan, tekevät kompromisseja, sopeutuvat olosuhteisiin, kehittyvät rinnakkain kilpailun kautta, kiihottavat kansaa populistiseen kapinaan, harjoittavat opportunismia jne. Äärioikeiston olemassaolo yhdistettynä suht vahvaan maltilliseen oikeistoon on tehnyt Tanskan poliittisesta ekosysteemistä suhteellisen vahvan.

Kuten luonnon ekosysteemiä poliittista tai taloudellista ekosysteemiä on vaikea suunnitella ylhäältä käsin. Poliittiseen ekosysteemiin kuuluu puolueiden lisäksi kansalaisjärjestöjä, populistisia liikkeitä ja jonkinlainen eliitti. (Auta armias jos esimerkiksi populistit tai eliitti pääsisivät yhteiskuntaa dominoimaan. Siinä jäisi Australian biologisen ekosysteemin kaniini-ongelmat toiseksi.)

Suomen ongelma seuraavien vaalien jälkeen tulee ehkä olemaan se, että perussuomalaiset vaativat paikkaa hallituksesta ja he sotkevat ehkä koko hallituksen toiminnan. Jos perussuomalaiset olisivat selkeämmin äärioikeistolaisesta perinteestä nouseva puolue (Ruotsin SD, Hollannin PVV), Suomi voisi toistaa Hollannin ja Tanskan mallin. Tai siis Kokoomus ja Keskusta voisivat toistaa Tanskan mallin.

Migreeni

Migreenin perinnöllisyys - ja migreeni-geenin löytyminen - tuskin tuli kenellekään yllätyksenä.

Kiistanalaisempaa on migreeni-herkkyyden ja tietynlaisen persoonallisuus-tyypin yhteys. Migreenistä kärsiviä pidettiin aiemmin usein hysteerisinä, ahdistuneina tai neuroottisina. Kun luin uutisen, mieleeni tulivat nuo vanhat ennakkoluulot ja aloin googletta sanoja "migraine" ja "perosonality".

Naispuolinen migreenipotilas kirjoittaa blogillaan The Daily Migraine varsin tyypillisesti:

there is a bunch of literature out there on so-called “migraine personality”. The term seems to have changed a lot over time.

I was a little surprised to read about the idea that people with migraine were more likely to be controlling and neurotic. They were supposed to be predisposed to sudden emotional outbursts, hysteria, and irrational behavior. No wonder that people with migraines are often offended by the suggestion that their personality traits predisposed them to their headaches… It’s not as if having a “migraine personality” means that you’re intelligent, talented, and kind to small animals and children!

Luckily for us, this has been repeatedly shown to be wrong. Frankly, I can’t help but think that this personality profile was a result of a lot of sexism directed against women. As we know, a large majority of people with migraine are women, and it seems to me that these personality traits are ones that were the result of really bad, sexist prejudices (remember that a “hysterectomy” was supposed to cure a woman’s hysteria?). Of course, I certainly can’t prove that this is the case, but I do suspect it.

Tosiasia kuitenkin on että ns. migreeni-persoonallisuuden olemassaololle on tutkimuksissa löytänyt varsin runsaasti tukea:

The notion of a specific, measurable migraine personality type was empirically tested through the administration of the Jackson Personality Inventory (JPI) on 125 (103 female and 22 male) migraine subjects drawn from a biofeedback treatment/research project. A significant different (p < 0.01) was identified between this group and the test norms on a simultaneous comparison of all 15 JPI variables (Hotelling T2 test).

This difference was isolated along five variables (lower scores on the measures of Complexity, Risk Taking, and social Participation and higher scores on the Responsibility and Value Orthodoxy scales). A post hoc profile analysis comparison of the female and male subjects revealed only a trend toward significance on one test, thereby supporting the assumption of no sex differences. While these findings are in line with some of the migraine personality literature, support for many characteristics was not found (i.e. for the trait of anxiety).

Migreenin ja persoonallisuustyypin mahdollisessa korrelaatiossa ei tietenkään ole sen enempää ihmeteltävää kuin ihonvärin ja persoonallisuustyypin korrelaatiossa. Monille naisille on tyypillistä vetää tällaisista asioista herneet nenäänsä ja nähdä asiassa seksismiä.

Kärsin itsekin migreenistä enkä ole millään lailla loukkaantunut tai hämmästynyt esimerkiksi väitteistä, että depressio-herkkyys (tai tunnollisuus) ja migreeni-herkkyys korreloivat.

Mikroantropologiaa - havaintoja eräällä bussipysäkillä

Bussipysäkillä aamulla odotellessani huomaan mielenkiintoisen ilmiön.

Jos mietin odottaessani omiani, enkä keskity, unohdan näyttää pysähtymismerkkiä.

Kun maahanmuuttaja-busikuski (somali, arabi) näkee omissa ajatuksissaan olevan, hän usein pysähtyy, koska pysäkillä ei voi odottaa kuin yhtä bussia. Suomalainen bussikuski sen sijaan ajaa ohi.

Erityisen todennäköistä on, että suomalainen bussikuski ajaa ohi, mikäli räplään kännykkääni

En ota kantaa siihen pitäisikö bussikuskin pysähtyä. Arvaan kuitenkin, että suomalainen bussikuski kokee moraalista oikeutusta ja vahingoniloakin ajaesaan ohi. Somali ei.

Hayekia lukiessa - demokratiasta ja vapaudesta

Demokratia merkitsee sitä, että muut ihmiset tekevät päätöksiä sinua koskevissa asioissa enemmistöperiaatteella. Vapauden ja demokratian välillä on usein ristirita, koska mikä jonkun mielestä kuuluu kollektiivisen päätöksenteon piirin, ei toisen mielestä kuulu. Siihen miten ristriita ratkaistaan, on erilaisia vastauksia:

Demokratiaan dogmaattisesti suhtautuvat kuvittelevat, että kaikki on hyvin, kunhan päätös tehdään demokraattisesti. Jos suomalaisten enemmistö kannattaa pakkoruotsia, niin suomalaisten pitää se hyväksyä.

Hayekin mukaan kysymys siitä, mitkä asiat kuuluvat demokratian piiriin ja mitkä vapauden piiriin, ei ole demokraattisesti päätettävissä. Hayekin mukaan ei ole mielekästä antaa enemmistölle avointa valtakirjaa laajentaa kollektiivisen päätöksenteon sfääriä enemmistöpäätöksellä. (Suomessa perustuslakia ei voi muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä, mitä voinee pitää jonkinlaisena enemmistön mielivallan rajoittajana.)

Arvaan, että libertaarien mukaan demokraattisen päätöksenteon piiriin voidaan ottaa vain ja ainoastaan asioita, joista on eksplisiittisesti sovittu päätettävän demokraattisesti.

Suhtaudun asiaan hiukan pragmaattisemmin, mutta myönnän, että minua kuvottaa se, että joku Maija tai Matti Meikäläinen luulee, että hänellä on oikeus päättää siitä, opiskeleeko lapseni jotain marginaalista kieltä vai ei.

Demokratia on yleisesti ottaen muita hallitusmuotoja parempi järjestelmä, mutta mikään Jumalan sana ei myöskään sano, että se on paras ratkaisu missä tahansa maassa. Väitän kyllä kiven kovaan, että Syyrian alawiittien vähemmistövalta on vapauden kannalta paljon parempi kuin olisi demokratia.

Luuserin on helppo uhota

Kiitos Aakelle seuraavasta linkistä.

Nokian uho vain kasvaa sitä mukaa kun romahdus etenee.

Vanjoki on toki oikeassa siinä, että Android-ekosysteemin nousu pudottaa laitevalmistajien marginaaleja:

Vanjoki vertaa Googlen Android-alustan omaksuvia kännykkävalmistajia suomalaisiin poikiin,”jotka pissaavat housuihinsa” pysyäkseen lämpiminä talvella: väliaikainen helpotus johtaa entistä pahempaan tilanteeseen.

Vanjoki puolusti voimakkaasti Symbian-käyttöjärjestelmää ja kiisti, että Nokia siirtyisi käyttämään Androidia.

Googlen Android on ollut hurjassa vauhdissa. Analyytikoiden mukaan se leviää kuin kulovalkea yhden suuren valttikortin takia: Goolge tarjoaa toimivan alustan matkapuhelinvalmistajille ilmaiseksi. Kääntöpuolena on se, että marginaalit jäävät alhaisiksi. Samalla Android-puhelimille voi tulla vaikeuksia erottautua massasta, kun Android leviää eri valmistajien puhelimiin.

Toisaalta voi kysyä, onko parempi saada alentunut marginaali vai ei mitään ? Luulisi Nokian johdon ymmärtävän sen verran markkinataloudesta ja peliteoriasta, että välillä tasapainotilat vain yksinkertaisesti muuttuvat. Se, että aiemmassa tasapainotilassa laitevalmistaja sai A% ja uudessa tasapainotilassa vain B% ( B < A ) ei ole mitenkään tavatonta.

Totesin aiemmin:

Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.

Maailma on hyvä joskus ottaa sellaisena kuin se tulee.

Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan., totesi Paul Tillich.

Koko markkinatalouden idea on, että kuluttajat saavat mahdollisimman hyviä tuotteita halvalla, koska kilpailu ajaa ainakin tietyissä optimaalisissa tilanteissa valmistajien marginaalit alas. Android-ekosysteemi on ilmeisesti nyt vaan luonut tilanteen, mikä muistuttaa enemmän optimaalista tilannetta kuin aiempi.

Toisaalta tilanne on vielä edelleenkin kaukana siitä Googlen alunperin haaveilemasta tilanteesta, missä kuluttaja saa puhelimet ilmaiseksi ja puhelimet kustannetaan mainosrahoitteisesti:

Googlen alkuperäinen unelma oli “Your mobile phone should be free.”

Nokian romahduksesta osa N

Lopetan spekuloinnin siitä, romahtaako Nokia, tähän.

Symbian on jo faktisesti hävinnyt Androidille. Android valtaa ensin kalleimpien puhelimien markkinat, sitten yhä halvempien. Nokian vapaa pudotus alkaa. Nokia ei tietenkään mene konkurssiin, se tulee vielä kauan myymään suuria määriä halpoja puhelimia kehitysmaihin ja eläkeläisille. Innovaatio tapahtuu kuitenkin kokonaan muualla. Nokia myöntää jo, että sillä ei ole tuotetta joka kilpailee iPhonen kanssa. Siis ei "vielä".

Nokia on henkisesti kuollut. Mobile Industry Review kirjoittaa Nokia World -tapahtumasta:

NokiaWorld: What a total waste of time and resources

Well that’s the dust settling after NokiaWorld 2010 and I am left feeling entirely empty. Thank you for absolutely nothing, Nokia. Writing or speaking the word ‘Nokia‘ is the muggle equivalent of deploying a Harry Potter style Dementor: All the joy immediately seeps out of your life.

This week the company vomited out a few handsets that I can’t even be bothered to write about..

Nokian brandin arvo laskee.

HS-raati vielä usko Nokiaan ja vakuuttelee, että ostaisi Nokian osakkaeita. Jari Sarasvuon mukaan "peiliin on katsottu ja sieltä tuijottaa takaisin uusiutumiskykyinen ihminen".

Romanien karkotukset Ranskasta

Romanien karkotukset Ranskasta ovat mieleniintoinen ilmiö. Se, että nimenomaan yhteen etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä karkoitetaan maasta, on tavallaan ennenkuulumatonta.

Koen voimakasta solidaarisuutta presidentti Sarkozya kohtaan.

Tuomitsen jyrkästi EU-maiden sekaantumisen Ranskan sisäisiin asioihin. Väitän, että Ranskan hallituksen politiikka sisältää piirteitä, joista Suomellakin on potentiaalisesti erittäin paljon opittavaa.

En vastusta sinänsä humanitääristä maahanmuuttoa. Mutta maailman ongelmien globalisointi rajoja avaamalla on vihoviimeinen ratkaisu väestönkasvuun, radikaalin islamin leviämiseen ja muihin aikamme suuriin ongelmiin.

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide., Garret Hardin, ekologi.

Ranskalaisen mallin soveltaminen Suomeen on toki mahdollista vasta, kun Tarja Halonen ja Astrid Thors on hengenheimolaisineen lakaistu pois Suomen politiikan huipulta.

Kastijärjestelmä osana intialaista kristinuskoa

Käsittelin Intian kastijärjestelmän pysyvyyttä muutama päivä sitten. Käsittelin aihetta erityisesti Tamil Nadun daliitti-kristittyjen näkökulmasta.

BBC kuvaa kastin merkitystä Tamil Nadun katolisten keskuudessa aamuisessa raportisssaan ja sitä miten positiivinen ja negatiivinen syrjintä nivoutuvat yhteen: Kastit eivät virallisesti kuulu intialaiseen kristinuskoon, mutta hautausmaa on jaettu kahteen osaan ja avioliitot solmitaan kastin sisällä. Piispaksi ajetaan oman kastin mies ja alimmille kasteille halutaan kiintiöitä.

Meksiko - lupausten maa - tarkemmin sanottuna tyhjien lupausten

Presidentti Obama ja ulkoministeri Hilary Clinton ovat ajautuneet erimielisyteen Meksikon tilanteesta. Clinton väittää, että huumekartellien vahvistuminen on johtamassa samanlaiseen rikollisuuden ja suoranaisen sisällissodan tilanteeseen, mihin Kolumbia ajautui 20 vuotta sitten.

Obama sen sijaan uskoo - tai väittää uskovansa - että Meksikon eittämättä nopea viimeaikainen talouskasvu johtaa yhteiskunnan kaikinaiseen kehitykseen:

"Mexico is vast and progressive democracy, with a growing economy, and as a result you cannot compare what is happening in Mexico with what happened in Colombia 20 years ago.

Meksiko on ollut lupausten maa viimeiset sata vuotta. Lupausten, jotka eivät ole koskaan toteutuneet:

Ne, jotka uskovat ylhäältä annetettujen instituutioiden voimaan ovat uskoneet Meksikon perustuslain samankaltaisuuden USA:n perustuslain kanssa johtavan vääjäämättä Meksikon kukoistukseen.

Meksikon runsaiden raaka-ainevarojen hyödyntämisen piti 20-luvun länsimaisten tarkkailjoiden mukaan johtaa vääjäämättä kukoistukseen.

Meksikon hallitus ulotti koululaitoksen kaikkiin syrjäisiinkin kyliin minkä piti johtaa sivistystason nousuun.

Todellisuus oli toinen. Taloudellisen kehityksen hedelmät vei rikollisjoukkio, jota kutsutaan virkamiehiksi. Koululaitos ei tuottanut lukutaitoa vaan rahaa paikallisten virkamiesten taskuihin. Raataminen metsätyössä ei tuonut intiaaneille varakkuutta, vaan palkkaorjuuden.

Modernisaatioteoria ennustaa, että varakkuuden kasvu johtaa hyvinvointiin. Fukuyama toteaa toisaalta, että kansakunnan hyvinvoinnille yhtä oleellinen edellytys on sosiaalinen pääoma - luottamus. Varakkuuden kasvu voi jopa alentaa sosiaalista pääoma ja kasvattaa rikollisuutta, koska varakkuuden kasvu johtaa varallisuuseroihin ja sitä kautta paikallisyhteisöjen koheesion laskuun. Italian etelä-osat, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat esimerkkejä maista, joissa luottamuksen taso on hyvin alhainen. Keskiluokka on suppea ja korvautunut lähinnä erilaisilla välistä vetäjiltä.

Meksiko on suurten lupaisten maa kuten Afrikkakin. Tyhjien lupausten.

New York Timesin toimittajan Alan Ridingin bestseller Distant Neighbors: A Portrait of the Mexicans kuvaa Meksikoa: “Public life could be defined as the abuse of power to achieve wealth and the abuse of wealth to achieve power.”

Steve Sailer toteaa America Conservative -lehdessä: Anyone outside the extended family is assumed to have predatory intentions, which explains the famous warmth and solidarity of Mexican families.

Riding vahvistaa tämän: "Mexicans need few friends, because they have many relatives."

Meksikolainen siirtolainen tuo alhaisen luottamuksen kulttuurin mukanaan myös USA:han. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi Los Angelesiin, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.

Obama ilmeisesti uskoo itse Meksikon tulevaisuuteen kuten moni teoreetikko ennen häntä. Minusta Obama alkaa vaikuttaa yhä enemmän umpi-teoreetikolta - Jimmy Carterin toisinnolta ja Amerikan Gorbatshovilta tai Haloselta. Obama on varmasti hienoa lounasseuraa kuten oli Gorbatshovkin, mutta vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä ihmisluontoa. Hänen tukensa Ground Zero -moskeijallekin antoi viitteitä siitä, että hän on uskollinen esimerkiksi amerikkalaisen uskonnonvapauden unelmalle (=teorialle), mutta ei oikein tajua ihmisiä.

Lähde: Peruskäsitykseni Meksikosta perustuu lähinnä vasemmistolaisen kirjailijan B.S. Travenin kirjoihin Puuvillanpoimijat (Der Wobbly , 1926, suom. 1979), Sierra Madren aarre (The treasure of the Sierra Madre, 1927, suom. 1958), Silta viidakossa (Die Brücke im Dschungel, 1929, suom. 1977), Hallitus (Regierung, 1931, suom. 1981), Marssi monterialle (Der Marsch ins Reich der Caoba, 1933, suom. 1982). Olen seurannut Meksikon tapahtumia suht tiiviisti lähinnä BBC:n uutisista.

Nokian romahdus - toimitusjohtaja saa mennä

Nokia epäonnistumisen yksi arkkitehti Olli-Pekka Kallasvuo saa lähteä. Tämä on luonnollinen ratkaisu tilanteessa, jossa Nokian asema puhelinmarkkinoilla on heikentymässä kovaa vauhtia.

Pitää toki kuitenkin pitää mielessä, että koko puhelin-markkinat ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti. Applen tulo "ulkopuolellta" puhelinmarkkinoille oli vasta alkusoittoa. Googlen Android ekosysteemi rikkoo matkapuhelinalan pyhän kolmiyhteyden (=laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen), jossa Nokia on ollut vahva.

Uudessa markkinatilanteessa Nokian on hyvin vaikea löytää roolia, jossa Nokian menestystarina jatkuisi. Kallasvuon virhe on ehkä pikemmin se, että hän ei ole ymmärtänyt, että vanhoihin kultaisiin vuosiin ei edes kannata haikailla. Todellisuus on joskus hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee.

Financial Times arvioi jo tammikuussa, että Nokia on ajautumassa umpikujaan, koska se pyrkii itsepintaisesti tukeutumaan omaan käyttöjärjestelmäänsä.

Kastijärjestelmän paluu Intiaan

Kirjoitin aiemmin:

Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.

Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.

Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.

Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.

Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.

"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.

Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.

Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.

Nokian romahdus - voittajasta tulee häviäjä

Kun peli vaihtuu, voittajista tulee häviäjiä. Kun kieltolaki kaatui, salakuljettajat olivat suurimmat kärsijät. Uudessa markkinatilanteessa heillä ei ollut enää roolia.

Puhelin-markkinoilla Nokialla on ollut hyvin vahva asema. Vahva asema jatkui niin kauan kuin markkinoiden rakenne oli sama. Nokia tarjosi laitteen, käyttöjärjestelmän ja palvelut kilpailijoitaan (Samsung, LG, Sony-Ericsson, RIM, Motorola) tehokkaaammin. Tosin Nokia menetti Amerikan markkinat, koska yhteistyö operaattorien kanssa takkusi. USA:n markkinoilla operaattorit ovat kauan myyneet puhelimia tilauksen osana ja edellyttäneet puhelin-toimittajilta räätälöityjä puhelimia.

Markkinat ovat kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Laitetoimittajien rooli heikkenee ja käyttöjärjestelmä-toimittajan merkitys kasvaa. Laitetoimittajien lähes ainoa rooli on valmistaa Android-puhelimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laitetoimittajien rooli globaalisti muistuttaa siis hiukan sitä roolia, mikä laitetoimittajilla oli aiemminkin USA:n markkinoilla. Laitetoimittajan on nyt vain kumarrettava Googlelle pelkän operaattorin sijasta.

Laitteiden valmistus siirtyy kovaa vauhtia aasialaisten yritysten haltuun. Nokia ei ole löytänyt vahvaa roolia älypuhelin-toimittajana eikä ilmeisesti tule löytämäänkään. Nokia yrittää pitäytyä vanhassa roolissaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden kokonaistoimittajana. Mutta vaikka sellainen rooli onnistuu Applelta, se ei tulle onnistumaan Nokialta.

Analyytikot tuntuvat vielä elättelevän toivoa, että Nokia löytää jonkin roolin laite-markkinoilla. HS kirjoittaa artikkelissaan Analyytikot eivät usko Nokian tekevän Android-puhelimia:

Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia tuskin siirtyy käyttämään hakuyhtiö Googlen kehittämää Android-käyttöjärjestelmää puhelimissaan, arvioivat yhtiön tuntevat analyytikot.

Tutkimusyhtiö CCSInsightin analyytikon Ben Woodin mielestä Androidista ei olisi juuri mitään hyötyä Nokialle, koska se ei auttaisi yhtiötä erottumaan kilpailijoistaan.

Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.

"Matkapuhelinalan pyhä kolmiyhteys on laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen. Nokia omistaa nämä kolme tekijää ja yhdistämällä ne yhtiö aikoo rakentaa uuden käyttökokemuksen", Wood sanoo.

Wood erehtyy ainoastaan siinä, että kuvaa menneisyyttä vaikka luulee kuvaavansa (myös) tulevaisuutta. Kolmiyhteys on toki olemassa, mutta ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen laitteisiin tapahtuu Googlen ja laitetoimittajien yhteistyöllä, missä Google on laitetoimitajia vahvemmassa asemassa.

Massamarkkinoilla Nokian kilpailijoista ainoastaan Apple omistaa samat kolme tekijää. Muut valmistajat nojaavat enemmän muiden tekemiin palveluihin, joita ovat esimerkiksi musiikkikauppa, yhteisöpalvelujen puhelinsovellukset sekä kartta- ja navigointipalvelut.

"Ottamalla käyttöön Androidin Nokia menisi markkinoille, joissa on jo tungosta, eikä se edistäisi erottumista kilpailijoista", Wood sanoo.

Investointipankki Nomuran teknologia-asiantuntijan Richard Windsorin karkea arvio on, että Nokia on käyttänyt noin puoli miljardia euroa uusien Symbian 3- ja Symbian 4 -käyttöjärjestelmien kehittämiseen.

Etenkin Symbian 4:stä odotetaan merkittävää parannusta Nokian kalliiden älypuhelimien käytettävyyteen.

Windsorin mielestä vain Symbianin täydellinen romahdus voisi pakottaa Nokian siirtymään Androidiin.

Siinäkin tapauksessa Nokialla olisi valtavia ongelmia, koska sen Ovi-palvelut eivät ole yhteensopivia Androidin kanssa.

"Lähes koko Nokian älypuhelinstrategia perustuu Symbianille. Jos Symbian romahtaa, Nokia voi joutua käyttämään Meegoa kaikissa älypuhelimissaan. Äärimmäinen vaihtoehto voisi olla Android, mutta sen käyttöönotto Nokian palveluiden kanssa veisi ainakin vuoden", Windsor sanoo.

Usein äärimmäiset vaihtoehdot kuitenkin toteutuvat.

Artikkeli tunnistaa kuitenkin oikein sen, että laitevalmistajat ovat alisteisia Googlelle:

Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.

Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.

Maahnmuuttopolitiikka, Haavisto ja Heinäluoma

Olen tällä blogilla kannattanut väestönlaadun maksimointiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Voin kuitenkin hyvin ymmärtää muitakin näkökulmia. Erityisesti arvostan Pekka Haaviston esille astumista somalien pakolais-asiassa: Parasta olisi auttaa ihmisiä paikan päällä leireissä ja pyrkiä kaikin tavoin edistämään rauhanomaisen ratkaisun saamista Somaliaan, että ihmiset voisivat palata kotiin.

Haavistossa on tiettyä valtiomiesainesta. Sen sijaan Heinäluoman huoli siitä, että Suomeen tulee työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia tuntuu hyvin vieraalta: ... meillä ei ole ensi vaalikaudella työperäiseen maahanmuuttoon tarvetta. Pitää ensin työllistää täällä olevat työttömät.

Vastustan toki sitä, että Suomeen tuodaan työntekijöitä ensi sijassa alhaisen koulutustason tehtäviin kuten siivoojiksi.

Nollasumma-pelin pelaajat

Biritannian pitkäaikaisen pääministerin Tony Blairin mukaan radikaali islam on maailman suurin globaali uhka-tekijä. Radikaali islam on Tony Blairin mukaan valmis terroriin kemiallisisia aseita, biologisia aseita ja ydinaseita käyttäen omien päämääriensä hyväksi.

Terrorismin vaara on olemassa Lontoossa, Helsingissä, Amsterdamissa ja Madridissa.

Islamisaatio-skeptikot suhtautuvat islamisaation vaaraan epäluuloisesti. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tunnustamasta, että radikaalin islamin leviäminen ja sen mukanaan tuoma terrorismi on uhka kaikille Euroopan maille ja koko maailmalle. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tynnustamasta että radikaali islam siirtyy vääjäämättä jokaiseen maahan, johon tulee maahanmuuttajia Pakistanista, Marokosta, Turkista, Irakista, Syyriasta jne. Suurin osa islamilaisista maahanmuuttajista ei tietenkään ole islamisteja. Toisaalta on vääjäämätöntä näyttöä siitä, että toisen ja komannen polven muslimimaahanmuuttajat kuuluvat islamilaisen radikalisoitumisen riskiryhmään.

Islamisaatio-skeptikko on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman olemassaolon, koska se ei sovi omaan maailmankuvaan. Radikaalin islamin leviäminen vaatii eksluusiota ja ekskluusio on vasemmistolaiselle maailmanparantajalla kauhistus.

Ilmastonlämpenemis-skeptikko on toinen esimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman koska se ei sovi maailmankuvaan. Kansallismielinen tai libertaristi suhtautuu yleensä skeptisesti ilmastonlämpenemiseen. Kansallismielinen skeptikko tietää että ilmaston lämpenemisen ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, mikä supistaa jossain määrin kansallista itsemääräämisoikeutta. Libertaari skeptikko taas tietää vaistomaisesti, että puhdas markkinapohjainen ratkaisu ei ole mahdollinen ilmastonlämpenemiselle. (Ilmastonlämpeneminen on vain yksi esimerkki ekologisesta ongelmasta, joka vaatii globaalia ongelmanratkaisua. Meriekosysteemien dramaattinen köyhtyminen on toinen tyyppiongelma.)

Free-market environmentalismi kyllä etsii ratkaisua ympäristöongelmiin omsitusoikeuden uudelleenmäärittelemisen kautta, mutta tosiasiassa ei ole näyttöä siitä että omistusoikeuden uudelleen määrittelyn kautta esimerkiksi Kiinan ja USA:n hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin niin, että ne maat joilla ei ole juuri osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eivät siitä kärsisi.

Suoraan sanoen olisin enemmän kuin onnellinen, jos libertaari ratkaisu ilmaston lämpenemiseen olisi olemassa. (En toki väitä, että minullakaan on ratkaisua ilmastonlämpenemiseen, mutta en olekaan vaatimassa hyväksyttävien ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamista ennakolta kuten libertaarit tekevät.)

Kysynkin kaikilta libertaareilta: Oletetaanpa hetkeksi että ilmaston lämpeneminen on totta. Miten ilmastonlämpeneminen voitaisiin tällöin ratkaista libertaristisella tavalla ? (Lisäys kello 15:13. Saman kysymyksen teki itse asiassa myös eräs libertaari. Vastausta en löydä kommenteista)

Samoin kysyn vasemmistolta ja vihreiltä: Oletetaanpa hetkeksi että radikaali islam leviää islamilaisen maahanmuuton mukana. Miten ongelma voitaisiin tällöin ratkaista humaanilla tavalla ?

Islamisaatio-skeptikko on malliesimerkki myös ihmisestä, joka ajaa omaa egoistista etuaan. Islamisaatio-skeptikko vastustaa muslimien maahanmuuton rajoittamista lähinnä siitä syystä, että hänen maineensa humaanina ihmisenä ei kärsisi.

Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisu ei etene millän lailla, jos nollasumma-pelin pelaajat estävät edes ongelmien identifioimisen. Voimme toki käyttää seuraavat sata vuotta tyhjänpäiväiseen argumentaatioon ilmastomallien puutteista ja siitä, miten ehkä mahdollisesti muslimimaahanmuuttajat saadaan kotoutettua.

Nollasumma-pelin pelaajille ainoa ongelma on, miten minä voin voittaa väittelyssä.

Affirmative Action

Affirmative actionistä - positiivisesta syrjinnästä - on puhuttu erityisesti USA:n osalta, missä positiivisen syrjinnän kohteena ovat afroamerikkalaiset ja latinot. Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan missään liene saavuttanut sellaisia mittasuhteita kuin Malesiassa. Ehkä Intiaa lukuunottamatta.

Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.

Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.

Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.

Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.

Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.

Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.

Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.

Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.

Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.

David ja Goljat

Joskus näinkin: Survival Internationalin kampanja Dongria Kondh -heimon puolesta päättyi onnellisesti.

Kaivos-yhtiön väistyminen pienen heimon pyhältä vuorelta on ylittänyt uutiskynnyksen myös Suomessa.

Koulutuksesta

Olen puhunut puistojen siisteydestä lähinnä siksi, että puisto on yhteisresurssina suht selkeä, vaikkakin yhteiskunnallisena kysymyksenä marginaalinen. Paljon tärkeämpi asia käsitellä on koulutus.

Peruskoulutus on ainakin useimmissa maissa yhteisöllinen tai julkinen hanke, vaikka koulutus voitaisiin toki yksityistää kokonaankin.

Muistaakseni LS laittoi artikkelin Uuden Seelannin julkisen vaasan uudistuksesta, jonka ajatuksena oli raskaaalla kädellä supistaa valtionhallintoa ja vähentää veroja. Erityisesti minuun teki vaikutuksen koulujärjestelmään tehty muutos. Vanhemmille annettiin voucher, jolla he saivat hankkia koulutuspalvelun lapsilleen. Tarina Uudesta Seelannista tuli uudelleen mieleen kun luin Pasi Matilaisen Facebookiin kirjoittamia kommentteja koulutuksesta. Pasi luonnollisesti painotti markkinoita, yksityistämistä ja valinnanvapautta.

Uuden Seelannin järjestelmä ei siis merkinnyt puhdasta markkinajärjestelmää eikä yksityistämistä. Kaikille lapsille annettiin ilmainen koulutus. Yksityisiä kouluja perustettiin runsaasti, mutta julkisia koulujakin on edelleen. Valinnanvapaus ei johtanut siihen että köyhien lapset käyvät huonoja kouluja, vaan koulujen välinen kilpailu johti siihen, että tulokset paranivat kaikissa kouluissa. Myös julkisissa.

Väitänkin, että usein tällainen hybridi-järjestelmä toimii paremmin kuin puhdas markkinavetoinen järjestelmä tai puhdas valtion kontrolloima järjestelmä.

Puhtaassa markkinavetoisessa järjestelmässä lasten vanhemmat saisivat päättää kuinka paljon heidän lapsensa tarvitsevat koulutusta ja vanhemmat maksaisivat koulun itse. Tällainen puristinen malli johtaisi suurempaan koulutukselliseen ja muuhun epätasa-arvoon. Uuden Selannin malli sen sijaan pakottaa vanhemmat tekemään valintoja ja ajaa heidät aktiivisesti hakemaan mahdollisimman korkeatasoista koulutuspalvelua.

Toisaalta markkinalähtöisyden useimmat edut saavutetaan: Kenenkään ei tarvitse panna lastaan paikalliskoulun, jonka opettajakunta ei ole kyennyt ratkaisemaan kurinpito-ongelmaa. Kenenkään ei tarvitse laittaa lastaan kouluun, jossa lasta kiusataan tai jossa opetuksen taso on heikko. Koulutuksen taso nousee lähes vääjäämättä valinnan kautta. Huonot koulut (instituutiot) tuhoutuvat.

Myös Ruotsissa valinnanvapaus ja kilpailu etenevät - kiitos Ruotsin porvarihallituksen.

Ruotsalaiset yksityiskoulut laajentavat toimintaansa myös ulkomaille. Vaikka suomalaista koulua kehutaan maailman parhaaksi, koulujen laajentaminen ulkomaille ei ole näköpiirissä.

Entiset vangit yhteisöjään palvelemaan ?

Sen sijaan että rikollinen jatkaisi hedonistista elämäänsä vankilassa olon jälkeen, hän voi löytää itselleen tehtävän yhteisönsä palvelijana eäänlaisen julkishyödykkeen tuottamisessa.

Vuosisatojen ajan yhteisöt ovat rekrytoineet vankien parista sotilaita. Bosnian sodan serbitaistelijat, jotka puhdistivat etnisesti laajoja muslimialueita ja laajensivat siten serbi-yhteisön hallussa olevia yhteis-resursseja, olivat usein pikkurikollisia ja entisiä vankeja.

Kroaatti-kenraali Ante Gotovina valtasi operaatio Myrskyssä joukkoineen serbien hallussa olevat Kroatian maa-alueet (ns. Krajinan serbitasavalta), puhdisti alueen serbeistä ja liitti Krajinan alueen Kroatian suvereniteetin piiriin. Gotovina oli ennen sotaa osallistunut rikolliseen toimintaan Ranskassa.

Vaikka sekä serbien että kroaattien operaatioissa syyllistyttiin karkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, operaatioissa serbien ja kroaattien haltuun joutuneita resursseja ei ole käytännössä kokonaan palautettu. Yksityinen omistusoikeus on toki palautettu Daytonin rauhansopimuksella, mutta etniset puhdistukset ovat käytännössä jääneet voimaan. Bosnian muslimin on hyvin vaikea palata esimerkiksi Srebrenicaan ottamaan poltetut omakotitalonsa haltuunsa. Srebrenican muslimi-kaupunki on lopullisesti muuttunut serbien hallitsemaksi kaupungiksi. (Mainittakoon, että ennen Ottomaani-valtiota ja ennen Srebrenican muuttumista muslimikaupungiksi, Bosnia oli lähinnä katolinen maa.)

Totesin jo aiemmassa postauksessani, että kansanmurha ja etninen puhdistus on julkishyödykkeen tuottamista omalle yhteisölle. Vain kaikkein yhteistyökykyisimmät eläinlajit kykenevät ja syyllistyvät tällaisiin laajoihin sotiin ja joukkomurhiin. Ihmiset ja muurahaiset siis nyt lähinnä.

Bosnian ja Kroatian sodat ovat nyt menneisyyttä, mutta uudet yhteisöt rekrytoivat vankeja julkishyödykkeen tuotttamiseen muita yhteisöjä vastaan. Radikaali islam pyrkii Eurooppan islamisaatioon mm. terrorismin avulla.

Vankiloista radikaali islam löytää itselleen "kadun sotilaita":

STT:n julkaiseman uutisen mukaan Britannian vankiloista vapautuu lähivuosina jopa 800 muslimia, jotka ovat radikalisoituneet vankilavuosina. STT:n uutinen viittaa arvostetun RUSI-tutkimuslaitoksen raporttiin.

Tutkijoiden mielestä terrori-iskujen uhka voi Britanniassa kasvaa. Tutkijoiden mukaan maan omien kansalaisten tekemät terrori-iskut ovat Britanniassa todennäköisempiä kuin missään muussa länsimaassa.

(Lähteet: HS, 28.8., "Brittiarvio: entiset muslimi- vangit ovat uhka". Wikipedian artikkelit Bosnian sodasta. Noel Malcolm, Bosnia - a Short History.

Katso myös Voice Of American laajempi uutinen asiasta.)

Yhteisöjen Uhrit ry ?

Uskontojen Uhrien Tuki ry tukee niitä, jotka ovat joutuneet uskonnollisessa yhteisössä manipulaation ja painostuksen kohteeksi. Sivuja pintapuolisesti tarkastellen tuntuu kuitenkin, että se seikka, että jokainen tiivis yhteisö harjoittaa jonkinaseteista vertaisvalvontaa, vertaisrankaisemista ja jopa manipulaatiota jäseniään kohtaan, hiukan unohtuu. Mutta sinänsä pidän yhdistyksen toimintaa äärimäisen arvokkaana. Yhdistys ei ole uskonnon vastainen - revolutiivinen - vaan väärinkäytöksiin tarttuva - evolutiivinen.

Uskonnolliset yhteisöt eivät ole todellakaan ainoita yhteisöjä, joiden jäsenet tarvitsisivat joskus tukea, koska yhteisö on sairastuttanut heidät. Yritykset, perheet, lokaalit yhteisöt ja kokonaiset kansakunnat voivat olla äärimmäisen ahdistavia.

Kokemus yhteisöstä vaihtelee lisäksi voimakkaasti yksilöstä toiseen. Mikä yhdelle on turvallinen ja vahvistava kokemus on toiselle äärimmäisen ahdistava ja rajoittava kokemus. Esimerkkinä vaikkapa lestadiolaisuus. Hedonistilehdistön "paljastukset" Rauhan Yhdistysten ja Rauhan Yhdistysten jäsenten toiminnasta ottavat aina esiin vain liikkeen negatiiviset puolet. Mutta kun tapaa eläviä Rauhan Yhdistysten jäseniä - ja jopa ystävystyy heihin - huomaa että tilanne on paljon monimutkaisempi ja jäsenten kokemukset hyvin heterogeenisia.

Itse olen kokenut monta yhteisöä ahdistavaksi, mutta tiedän toki olevani yhteisöllisistä tilanteista helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä.

Venäjä-keskustelu - johtopäätös

En väitä että Kataisen ja Stubin puheet olivat fiksuja, mutta keskustelu asiasta sai erittäin vastenmielisiä piirteitä itsesensuuri-vaatimuksineen.

Etoo. Eikö mikään ole muuttunut. Vastenmielinen kansa.

Lisäys kello 10.46:

Tässä on Paavo Rautiolta hyvä puheenvuoro HS:n yliössä. Artikkelissa käsitellään Venäjä-keskustelua maltillisesti. Lainaan omaa näkökulmaani tukevaa tekstiä:

Hyvää keskustelua käydään Suomessa liturgisin muodoin. Kun vakavista yhteiskunnallisista ongelmista puhuu ennalta-arvattavin väittein ja pappisnuotilla, on hyvä keskustelija. Jos kertoo jotain uutta ja odotuksista poikkeavaa, on huono keskustelija.

Suomen erikoisalaksi sulautettu tietotekniikka ?

Aakken kommentti siitä, miten suomalainen (insinööri)osaaminen ei ehkä ole parhaimmillaan älypuhelimien teossa tuli mieleen kun luin tämän Tekesin Kimmo Aholan jutun HS:stä: .

Tosin eipä tuotakaan mistään Tekesistä oikeastaan voi paljon ohjata. Keskitetyn teollisuuspolitiikan aika on ehkä hiukan ohi. Vai onko ?

HS analysoi Androidin uhkaa Nokialle

Androidin Nokialle aiheuttama uhka on havaittu jo HS:n pääkirjoituksessakin. Muutaman päivän takaisen HS:n taloussivujen artikkelin henki "kuluttajaa ei kiinnosta mikä käyttöjärjestelmä puhelimessa on" on tipotiessään.

Toki on totta että kuluttajaa ei kiinnosta varsinaisesti itse käyttöjärjestelmä vaan käyttöjärjestelmän mahdollistama rikas ekosysteemi, mikä tarjoaa kuluttajalle parhaan mahdollisen tuotteen. Kuluttaja haluaa Android-puhelimen, koska sen hinta/laatu-suhde on alhaisin. Tästä seuraa, että kuluttaja haluaa puhelimen, jossa on Android-käyttöjärjestelmä.

(Korjaus 22.8.kello 13.27 - alunperin luki "hinta/laatu-suhde on korkein" - muutin "hinta/laatu-suhde on alhaisin". Kiitos Paavolle !)

Huonoin mahdollinen maailma

Yhteismetsien tuhoutuminen liiallisen puun keruun tai istuttamisesta laistamisen takia on klassinen yhteismaan ongelma. Kerroin aiemmin siitä miten ongelma ratkaistiin Nigerissä palauttamalla kontrolli valtiolta kyläyhteisölle.

Valton mahdollisuudet kontrolloida metsien käyttöä ovat varsinkin kehitysmaissa hyvin rajalliset puhumattakaan että valtio kykenisi motivoimaan kyläläiset istuttamaan puita. Yksityistäminenkään ei usein ole ratkaisu, koska omistusoikeuden turva on liian alhainen.

Tällaisessakaan tilanteessa peli ei ole menetetty. Kuten Hayek ja Ostrom osoittavat kulttuurievoluution kautta voi syntyä spontaanisti yhteisöllisiä ratkaisuja (instituutioita) yhteismaan ongelmaan. Paino toki sanalla voi.

Elinor Ostromin mukaan Huonoin Mahdollinen Maailma on sellainen, missä valtio ottaa tehtäväkseen sääntöjen määrittelyn ja ylläpidon, mutta ei kykene valvomaan ja sanktioiman säännön rikkojia tehokkaasti. On nimittäin niin että ihmisen sisäinen motivaatio noudattaa normia heikkenee ja yhteisön motivaatio harjoittaa vertaisvalvontaa heikkenee kun ulkopuolinen - esimerkiksi valtio - ottaa sääntöjen määrittelemisen, valvonnan ja sanktioinnin omiin käsiinsä.

Tämä asian tila on havaittu monta kertaa sekä laboratoriossa että käytännössä.:

Ihmisiä on pantu pelaamaan laboratoriossa julkishyödyke-peliä (n:n osapuolen vangin dilemmaa). Mikäli henkilöillä on mahdollisuus keskustella ennen pelaamista - tai varsinkin jos heillä on mahdollisuus harjoittaa vertaisrankaisua - suhteellisen korkea tuotto voidaan saavuttaa. Samoin jos kokeen järjestäjä sakottaa tarpeeksi korkealla summalla niitä, jotka eivät kontribuoi. (Kokeen järjestäjä edustaa vaikkapa valtiota.)

Jos sen sijaan pieni kokeenjärjestäjän asettama sakko on asetettu tukemaan vertaisrankaisuun ja ennakko-keskusteluun perustuvaa yhteistyötä, vertaisrankaisusta ja ennakko-keskustelusta saatu hyöty menetetään, koska vertaisrankaisu romahtaa ja siten myös tuotto romahtaa.

Johtopäätös tästä ei ole, että valtion harjoittama valvonta ja sanktiointi on huono asia, vaan johtopäätös on se, että jos valtio ottaa joidenkin normien valvonnan itselleen ja luo normien pohjalta lakeja ja asetuksia, sen on oltava valmis itse hoitamaan kokonaan myös monitoroimaan ja lakien valvonta tehokkaasti.

Vaikka ihmiset periaatteessa ovat samanmielisiä jostain normista, kuten että ylinopeus ja rattijuopumus ovat pahoja asioita, käytännössä lähes kukaan ei ole Suomessa valmis monitoroimaan muiden rattijuopumuksia tai ylinopeuksia ja ilmoittamaan niistä poliisille. Päinvastoin. Ihmiset saattavat valoja vilkuttamalla ilmoittaa "kanssa-autoilijoilleen" havaitsemistaan valvontatutkista. Autoilija siis kokee jonkinlaista yhteisyyttä toiseen autoilijaan eli kokee toisen autoilijan edustavan samaa sisäryhmää ja poliisin edustavan ulkoryhmää. Ajatusleikkinä voi heittää, että jos valtiollisesta ylinopeusvalvonnasta kokonaan luovuttaisiin, syntyisi todennäköisesti vertaisvalvontaan ja nykytekniikkaan perustuvia monitorointijärjestelmiä, jossa vain sanktiointi olisi valtion hallussa.

Toinen esimerkki on nollatoleranssista (STOP Töhryille projekti) luopuminen talojen sprayaamisen osalta. Tulkitsen nollatolerannssista luopumisen pyrkimykseksi saavuttaa Huonoin Mahdollinen Maailma.

Luulen, että havainto sitä, että valtion harjoittama normien monitorointi vähentää ihmisen sisäistä motivaatiota noudattaa normia, pätee yleisemminkin. Kun valtio huolehtii vanhuksista, vammaisista, kehitysavusta, ympäristön suojelusta ja puistojen siivoamisesta ihmisten sisäinen motivaatio (moraali) tehdä asioita heikkenee. Hyvinvointivaltio syntyy alunperin ehkä ihmisten sisäisestä motivaatiosta huolehtia köyhistä, mutta syntynyt instituutio nakertaa niitä ihmisen korkeita motivaatioita, joihin se alunperin perustui.

Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista. Se kumpi strategia missäkin asiassa valitaan - yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen vai valtioon perustuva - tietysti väistämättä jakaa ihmistiä poliittisesti. Semminkin kun kompromissi - matala valtiollinen kontrolli yhdistettynä vertaiskontrolliin - on tehottomin mahdollinen ratkaisu. Toisaalta jo yhteisen viitekehyksen hyväksyminen voisi auttaa eteenpäin tehokkaamman yhteiskunnan saavuttamisessa. Toki maailma on täynnään ihmisiä joille politiikka on puhdas nollasummapeli - tuloksilla ei ole merkitystä kunhan itse voitan väittelyssä.

Joku voi ihmetellä miten vertaiskontrolliin perustuva motivoituminen on erilaista kuin valtiolliseen monitorointiin perustuva. Mutta näin se vain on. Ihminen sisäistää kyllä oman sisäryhmänsä normeja, mutta ei ulkopuolisten määräämiä normeja. Jos nuori kokee esimerkiksi aikuiset ulkoryhmäksi, aikuisten suorittama valvonta ei ole vertaisvalvontaa eikä tue normien sisäistämistä.

Bipolarisaatio ja sananvapaus

Kansanmurhan tai sisällisodan lähestymisen ensimerkkejä on, kun populaatio tietyssä maassa alkaa jakaantua selvästi kahteen ryhmään - meihin ja toisiin - ja kun toisiin aletaan liittää yhä enemmän ja enemmän negatiivisia attribuutteja. Tyyppipiesimerkki on Ruandan kansanmurha.

Suomi ei kuulu nykyään kansanmurhan tai sisällisodan riskiryhmään. Suomessa vallitsi kuitenkin voimakas bipolarisaatio 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Jako punaisiin ja valkoisiin. Eräs sukulaiseni väitti että 1930-luvulla hänen kotikylässään Kokemäellä jokaisesta kyläläisestä pystyi sanomaan onko tämä punainen vai valkoinen. Bipolarisaation torjumiseen tarttui erityisesti pitkäaikainen pääministeri Kyösti Kallio. Luokkajakoa pyrittiin murtamaan mm. maareformilla (Lex Kallio).

Kun bipolarisaatio syntyy, ryhmien arvomaailma saattaa kääntyä jopa päinvastaiseksi. Mikä Pohjois-Irlannin protestantille oli terrorismia oli tasavaltalaiselle vapaustaistelua. Tasavaltalaisten pääpuolue teki IRA:n brittiläisissä vankiloissa viruvista taistelijoista kansallissankareita. Iso-Britannian parlamenttivaaleissa Sinn Fein asetti ko. sankarit ehdokkaikseen, ja nämä valittiin Iso-Britannian parlamenttiin. Edustajat eivät voineet edustajapaikkaansa ottaa vastaan, mutta se ei ollut Sinn Feinin tarkoituskaan. Sinn Fein boikotoi Iso-Britannian parlamenttia.

Suomessa ristiriita maahanmuutto-kysymyksessä on johtanut tietynaseteiseen polarisoitumiseen. Mikä yhdelle on vihan lietsontaa on toiselle työtä Euroopan ja Suomen islamisoitumisen torjumiseksi.

Ainakin kolme perussuomalaista kansanedustajaehdokasta on haastettu oikeuteen "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" tai on poliisitutkinnassa. Arvaan, että sama sisäryhmädynamiikka toimii pienemmässä mitassa kuin Pohjois-Irlannissa. Ehdokkaiden äänimäärä kasvaa huomattavasti koska he leimautuvat monen silmissä sankariksi.

Taloustieteen valtavirrat ?

Edellisestä keskustelusta tuli mieleen, että suurin ristiriita ei tunnu olevan valtavirtataloustieteen ja erilaisten behaviorististen tai evolutiivisten koulukuntien välillä, vaan valtavirran ja itävaltalaisen koulukunnan välillä.

Behavioristinen "koulukunta" edustaa sellaista ajattelua, että "rationaalisen valinnan teoria toimii suht hyvin tietyissä rajoissa". (Viittaan nyt vaikkapa Fehriin, Ostromiin ja Bowlesiin.)

Mutta ainakin libertaarien tulkinta itävaltalaisesta koulukunnasta edustaa jyrkempää irtiottoa valtavirtataloustieteestä.

Täydelliset markkinat ja markkina-aseman väärinkäyttö

Wikipedian mukaan Täydellinen kilpailu on teoreettinen taloustieteellinen malli, joka kuvaa markkinamuotoa, jossa yhdelläkään kuluttajalla tai tuottajalla ei ole sellaista markkinavoimaa, että ne pystyisivät vaikuttamaan hyödykkeen hintaan.

Koska täydellisen kilpailun markkinoilla hyödykkeen hinta on alin taloudellisesti kannattava hinta (eli hyödykkeen hinta vastaa täsmälleen sen tuotantokustannuksia) ja hyödykettä tuotetaan suurin mahdollinen määrä, perinteisen taloustieteellisen ajattelun mukaan täydellinen kilpailu johtaa tehokkaimpaan mahdolliseen taloudelliseen lopputulokseen. Valtavirtataloustiede siis pitää kilpailun täydellisyyttä yhteiskunnallisesti optimaalisena.

Taloustieteellisen teorian mukaan täydellisen kilpailun markkinat syntyvät, kun seuraavat ehdot toteutuvat:

1. Markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä: Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
2. Homogeenisuus: Hyödykkeet ovat täydellisiä substituutteja, eli kaikkien myyjien tarjoamat hyödykkeet ovat keskenään täsmälleen samanlaisia.
3. Täydellinen informaatio: Kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien myyjien asettamat hinnat.
4. Tasavertainen pääsy tuotantotekijöiden markkinoille: Kaikilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tuotantoteknologiaa ja tuotantotekijöitä.
5. Markkinoille on vapaa pääsy: Mikä tahansa yritys voi vapaasti tulla markkinalle ja poistua markkinalta.

Kenelläkään ei ole epäselvää, että kaikki täydellisen kilpailun oletukset eivät toteutuneet esimerkiksi PC-markkinoilla. Microsoftilla on katsottu olleen tietty monopoliasema . EU komissio määräsi vuonna 2004 Microsoftille 497 Euron sakot määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä.

Microsoftin markkina-asema on selvästi heikkenemässä - Linux on jo tullut jossain määrin miniläppäreihin, tabletteihin ja älypuhelimiin. Applen ja Googlen hankkeet ovat tekemässä tyhjäksi Microsoftin valta-aseman.

Uusia markkinaaseman väärinkäyttäjiä lienee jo jonossa.

Oma arvaukseni on Oracle Corporation. Oraclella on varsin dominoiva markkina-asema tietokantajärjestelmissä mm. mySQL:n oston jälkeen. Sunin ja BEA:n akvisitioiden jälkeen sillä on hyvin vahva asema myös Middleware-markkinoilla. Vaikuttaisi siltä, että sen hankintojen nimenomainen päämäärä olisi saada samantyyppinen dominoiva markkina-asema kuin mikä Microsoftilla oli aikoinaan.

Oracle on nyt hypännyt varsin aggressivisesti mukaan myös älypuhelin-markkinoille nostamalla oikeusjutun, jossa se väittää Googlen käyttävän luvatta Java-tekniikkaa ja sen patentteja Android-käyttöjärjestelmässä.

Nokia Saga osa N - pakettia odotellessa

Perinnön odottelijan ja irtisanomis-paketin odottelijan elämä on raskasta. Oikein mitään ei saa aikaiseksi moneen vuoteen, kun ei tiedä milloin odottelu päättyy.

Murros

Ihmisen maailmankuvaan vaikuttavat voimakkaasti varhaiset kokemukset. Tämä ei koske vain lapsuuden varhaisia kokemuksia vaan esimerkiksi työuran alkuvaiheen kokemuksia:
Olen puhunut paljon siitä, miten työurani alkuvaiheessa Nokian Tietoliikenteessä GSM:n toteutusta leimasi hyvin voimakas talkoohenki eli yhteisöllisyys. Käsitykseni "oikeanlaisesta" työpaikasta syntyi silloin.

Toinen varhaiseen työuraani liittynyt tapahtuma oli läheltä seurattu dramaattinen teknlogiamurros. Relaatiotietokannat korvasivat nopeasti varhaisemman tietokanta-teknologian. IBM:n tutkija E.F. Codd oli määritellyt relaatiotietokannat jo 60-luvun lopussa. Tuotteita syntyi 70-luvulla, mutta lopulta teknologia löi itsensä läpi pienessä hetkessä 80-luvun lopussa.

Murrokseen liittyi dramaattisia väittelyitä Computerworld-lehdessä, joissa vanhan teknologian edustaja Cullinet Corporationin toimitusjohtaja David Chapman erehtyi lähtemään avoimeen keskusteluun uuden teknologian profeettojen E.F. Coddin ja C.J. Daten kanssa.

Vanhan teknologian romahdus oli nopeaa. Cullinet Corporation oli häviäjä. IBM:n lisäksi suuria voittaja oli varsinkin Oracle, joka siihen aikaan oli pieni ja ketterä firma.

Mobiilimaailman nykyinen murros, missä Nokia on ottanut Cullinet Corporationin roolin, on varmasti erilainen, ja vaikeammin määriteltävissä, kuin tietokantajärjestelmien murros. Varmaa on, että Nokian nokkamiesten lausunnot jäävät kuitenkin yhtälailla historiaan kuin David Chapmanin lausunnot 80-luvulla:

Symbian and MeeGo are the best software for our smartest devices. As such, we have no plans to use any other software. Despite rumors to the contrary, there are no plans to introduce an Android device from Nokia., totesi Vanjoki.

Nokian moka ei ehkä kuitenkaan ole niinkään nähtävissä satsaamisena väärään teknologiaan vaan väärään liiketoimintamalliin. Android, joka tullee korvaamaan Symbianin älypuhelinten tärkeimpänä käyttöjärjestelmänä, ei ole vain teknisesti parempi, vaan tuo mukanaan erilaisen liiketoimintamallin tai pikemmin paremman ekosysteemin.

Android-ekosysteemi on avoimempi kuin vanha ekosysteemi. Android-ekosysteemi mahdollistaa korkeamman innovaation tason, kun käyttöjärjestelmä, sovellukset ja sovelluskauppa on eri käsissä kuin laitteet. Laitevalmistajat (HTC, Samsung, Sony-Ericsson) kilpailevat tavallaan siitä, kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Android-sovellusten käyttöön. Saman asian voisi sanoa hieman yli-yksinkertaistaen: Laitevalmistajat kilpailevat siitä kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Googlen sovellusten (gmail, chrome, blogger, google maps, youtube,...) ja mainosten mobilisointiin.

Laitevalmistajat tekevät siis vain sen minkä osaavat parhaiten ja kilpailevat keskenään, mikä on kuluttajan etu.

Ainoa ongelma on, että Google saa tässä pelissä ehkä kohtuuttoman kilpailuedun. Apple ei käsittääkseni iPhoneineen ole tämän pelin (ainoa) suuri voittaja vaan Google. Luulen että myös Samsung ja HTC. Suuria häviäjiä ovat Nokia ja Microsoft.

Yhden Android-puhelimen viikon käyttökokemus on vahvistanut käsityksiäni. Älypuhelimet kehittyvät nyt vauhdilla. Laitevalmistajat eivät kertakaikkiaan hyvästä tahdostaan huolimatta saa aikaan tällaisia näppäriä juttuja:

Kirja somalien Xeer-järjestelmästä saatavilla

Michael van Nottenin kirja somalialaisten Common Law -järjestelmästä (Xeer) on näemmä nyt saatavana paperi-kirjana.

Libertaari Sami Holmström linkkasi minut aikoinaan kyseiseen kirjaan. Katso Mises Instituutin artikeli aiheesta.

Käsittelin aihetta aiemmin:

Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Libertaarit viittaavat nähän järjestelmään osoituksena siitä, miten yhteiskunta voidaan rakentaa ilman valtiota. Libertaarien mukaan Somalian valtion (kesukushallinnon) romahtaminen 90-luvulla johti ainakin joissain tapauksissa hyvinvoinnin paranemiseen. Afrikassa yleensä siirtomaavaltaa edeltävät klaaneihin tai heimoihin perustuvat mallit toimivat heidän mukaansa paljon paremmin kuin siirtomaaherrojen luomat ja jälkeensä jättämät valtiot.

Vaikka en ole libertaari, olen samaa mieltä libertaarien kanssa siinä, että joissain tapauksissa valtion romahtaminen voi olla edistysaskel.

Kasvusta ja kansakunnasta

Pari johtamisen professoria puhuu toisaalta siitä, miten kansakunta ei ole yritys ja toisaalta siitä miten yrityksen kasvu (tai suuruus) ei ole välttämättä yritykselle eduksi, tavalla joka sopii kuin nyrkkisilmään joihinkin oleellisiin kommentteihin joita on kuultu toisaalta Valkealta ja toisaalta Tiedemieheltä.

Yleinen ilmapiiri tuntuu suorastaan pitävän moraalisesti vääränä, jos yrityksellä ei ole haluja kasvaa, ikään kuin yritys olisi valtiolle vastuussa työllistämisestä.

Konservatiivinen tietosanakirja ?

Kysymys herää ketä tällainen roska hyödyttää ? Ei tarvita mitään "konservatiivista" wikipediaa, jossa totuus saa väistyä päämäärän tieltä.

Konservativismi ei edellytä sitä, että asettuisimme tiedettä vastaan. Totuus ei ole kenenkään valittavissa. Se, joka asettuu siiliasentoon vastustajiaan kohtaan, ei koskaan voita.

Vastuusta

Tiedemies käsittelee ihmisen vastuuta omasta maailmankuvasta:

Ateismi, uskonnottomuus, miksi sitä omalla kohdallani voidaan kutsuakaan, merkitsee minulle ennenkaikkea vastuun ottamista omasta maailmankuvasta. Minä olen vastuussa siitä, että maailmakuvani on mahdollisimman oikea, minä olen vastuussa siitä, että moraalini on kunnossa. Ei naapuri, ei pastori, ei mikään kirja tai opettaja, korkeampi voima jne, vaan minä, ja minä yksin. Jos moraalini on mätä, en voi syyttää siitä ketään muuta.

Tämän asian näen toki osin eri tavalla kuin Tiedemies - minusta vastuu ihmisten moraalista on käytännössä suurelta osin muilla seuraavan logiikan mukaan:

1. Ihmisellä on sisäyntyinen taipumus sisäistää yhteisönsä normit.

2. Ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus rangaista niitä, jotka eivät noudata normeja.

3. Kun yksilö sisäistää tietyn normin hän yleensä rationalisoi päätöksensä jollain tavalla tavalla väittäen omaa normiaan parhaaksi mahdolliseksi.

4. Sisäistämistä tukee ihmisen sisäsyntyiset moraaliset tunteet kuten häpeän tunne ja syyllisyyden tunne. Sisäistäminen auttaa ihmistä välttämään rangaistuksia.

5. Rankaiseminen delegoidaan (oikeammin delegoituu) usein vertaisryhmälle, uskontokunnalle, valtiolle tai jollekin high status yksilölle.

6. Normi voi olla yhteiskunnan tehokkuutta lisäävä tai alentava.

7. Yhteisön pitkäikäisyys ja laajenemiskyky riippuu siitä kohottaako yhteisön normisto yhteisön darwinistista kelpoisuutta. Tehotonkin normisto voi joskus säilyä pitkään.

Ymmärrän kuitenkin TM:n ajatuksen - yksilön kannalta ei minustakaan ole oikein kunniallista hyväksyä yhteisön normit vain siksi että normien rikkojia rangaistaan. Mutta olenkin non-konformisti.

Vastuunotto yleensä tuntuu olevan suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa hakusessa. Poliisi kertoi tänään, että Suomessa järjestetään yhä enemmän tilaisuuksia, joiden turvalisuudesta ja siisteydestä kukaan järjestäjistä ei ole vastuussa.

Hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu on virkamiehellä. Hyvinvointiyhteiskunta on kuin isojen lasten lastenhuone, jossa jokainen sotkee ja sekoilee minkä mielii, ja äiti-virkamies-lakeija siistii jäljet. Jos juon liikaa, sairaanhoitaja hoitaa. Jos sotken puiston, kaupungin työntekijä siivoaa. Kaikki on poliitikkojen ja maahanmuuttajien vika.

Hyvinvointiyhteiskunta nykymuodossaan luo keskenkasvuisia ihmisiä.

Pelkään, että todellista halua tarttua näihin asioihin ei ole. Nykyään kuulee tosin yhä harvemmin asian vähättelyä niin kuin aikaisemmin. Harvemmin kuulee myös puhdasta kauhistelua tai moraalista uhoamista, mistä siitäkään ei ole mitään hyötyä. Ehkä jotain pientä toivoa on.

Naisten testi ja yhteismaan ongelma

Tässä postauksessa Laasanen kieltämättä osuu aika lailla oikeaan.

Macho dominoi naista ja omistaa naisen. Machon ja naisen suhde on käskytys- ja omistussuhde. Nössö palvelee naista herrasmiesmäisesti ja juoksee naisen oikkujen perässä.

Naisen on tärkeää tietää, kumpaan kategoriaan mies kuuluu. Siksi nainen testaa miestä. Naisten toimintaa ohjaa tunne, joka tuottaa oikkuja testin suorittamiseksi. Testissä nainen esittää miehelle pyyntöjä ja vaatimuksia selvittääkseen, onko mies naisen vallan alla vai päinvastoin. ...

Feminismi voidaan nähdä massiivisen kokoluokan naisten testinä (1), jossa yksittäisten naisten biologinen taipumus testata miehiä on laajentunut kollektiiviseksi yritykseksi kyykyttää yhteisön kaikkia miehiä. Länsimaat ovat feministisen naisten testin reputtaneita nössö-mies yhteiskuntia, kun taas monissa muissa valtioissa (esim. muslimimaat) on vahvoja machoyhteiskuntia. Osassa yhteiskunnista käydään kamppailua, kumpaan luokkaan ne lopulta asettuvat.

Feminismissä naiset vaativat miehiltä lisää resursseja, lisää etuoikeuksia ja lisää miehiä syrjiviä lakeja. Nössö-miehet antavat enemmän ja enemmän periksi ja lopulta yhteiskunta siirtyy kohti matriarkaattia. Tuollainen matriarkaalinen yhteiskunta on vaarassa menettää miesten panoksen ja luisua kohti rappiota maskuliinisten miesten harvetessa.

Laasanen erehtyy minusta ainoastaan siinä implisiittisessä väitteessään, että feminismi olisi jonkinlainen suunniteltu naisten kollektiivinen protesti. Pikemmin naiset erikseen tekevät po. naisten testejä ja vain jälkirationalisoivat sen sitten jonkinlaisena feminisminä.

Matriarkaatti ja feminismi on pikemmin yhteismaan ongelma. Erillisten naisten testien tekeminen, mikä on sinänsä yksittäisten naisten utiliteettia korottavaa, aiheuttaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Testien tekeminen panee yhä useammat miehet antamaan yhä enemmän periksi, jolloin yhä useampi mies kastroituu henkisesti. Yhteiskunta muuttuu nössö-yhteiskunnaksi, jossa kaikki kärsivät. Paitsi alfa-miehet.

Lopulta nössöyhteiskunta sortuu.

Laasanen linkkaa aiemmin käsittelemääni saksalaiseen videosarjaan:

Videosarja Clash of civilizations in the classroom - German pupils in the minority kertoo paljon macho- ja nössökulttuurien välisestä kuilusta Saksassa. Muslimikultuuri on macho ja saksalainen on nössö. Muslimitytöt eivät saa käydä juuri missään ja muslimipojat pitävät saksalaisia tyttöjä hutsuina. Muslimitytöt asetetaan saksalaisten tyttöjen yläpuolella, koska he pidättäytyvät seksistä ja diskoista. Muslimipojat käyvät punttisalilla, nyrkkeilemässä ja miehinen kunnia on heille kaikki kaikessa. Seurustelusuhteessa tyttö tottelee pojan määräyksiä.

Facebookissa huomasin, että jotkut kansallisliberaalit nössömiehet kauhistelivat muslimimiesten asenteita saksalaisia naisia kohtaan.

Länsimaisen kulttuurin pelastus Euroopassa voi olla vain se, että länsimainen mies karistaa itsestään nössökulttuurin ja luo uudenlaisen ajatuksen länsimaisen miehen kunniasta. Muslimien kauhisteleva kritisointi ( = ämmämäinen kirkuminen ) ja sen vaatiminen että muslimien on maallistuttava ja muslimimiesten on hyväksyttävä nössö-arvot ei hyödytä mitään.

Nokian romahdus - Symbian häviämässä Androidille

Android on siis muutamassa kuukaudessa ohittamassa Symbianin uusien älypuhelinten käytetyimpänä käytöjärjestelmänä. Ei tarvitse olla Ceausescu huomatakseen, että kätten taputus voi päättyä nopeasti.

Symbiania myydään vielä 300 000 kappaletta päivässä ja Androidia 200 000, mutta Androidin myynti on kaksinkertaistunut muutamassa kuukaudessa.

Lukumääräneutraalisuudesta ja traditioista

Kannatin aikoinaan homosuhteiden rekisteröinti-mahdollisuutta ja homojen adoptio-oikeutta. Homojen vihkiminen kirkossa hiukan jo vierastaa, mutta senkin voisin ehkä nippa nappa hyväksyä. Mutta sitten mm. Ruotsin vihreiden piirissä aletaan vaatia lukumäärä-neutraalia avioliittoa ja tajuan että tässä ei ole enää kysymys ihmisten oikeuksista vaan tehokkaan instituution (avioliiton) nakertamista.

Fundamentalisti-kristillisten homokammoisuuden vastapainoksi on syntynyt toinen ääriryhmä. Vapauden maksimoijat, joille instituutioiden nakertaminen on itsetarkoitus.

Tässä tullaan termiin konservatiivi. Konservatiiveja kritisoidaan usein vanhojen instituutioiden irrationaalisesta kannattammisesta. Ehkä pitäisikin puhua traditionalismista. Samuel Bowlesin, Friedrich Hayekin ja Elinor Ostromin teorioissa instituutiot ovat kehittyneet sponttaanisti evoluution kautta eikä pelkästään tai edes ensi sijassa rationaalisen konstruktion kautta. Instituutioita voidaan kritisoida (vrt. Popperin falsifioimiskriteeri) ja pitää kritisoida, mutta on väärää rationalismia (Hayekin mukaan) väittää että ymmärtäisimme instituution kaikki vaikutukset ja edut, ja on väärää edistyksellisyyttä vaatia olemassaolevien instituutioiden korvaamista radikaalisti erilaisella, jos vanha instituutio toimii ja uuden toimivuudesta ei ole muuta tietoa kuin rationaalisen argumentaation perustuvaa.

Hayek on vapauden puolestapuhuja mutta hänelle vapaus ei ole anarkiaa ja vapautta laeista ja instituutioista vaan "Kun noudatamme lakeja siinä merkityksessä että ne ovat yleisiä abstrakteja sääntöjä, jotka on säädetty riippumatta siitä, miten ne sopeutuvat meidän tapauksessamme, emme ole toisten ihmisten tahdon alaisia ja olemme siis vapaita."

Ruotsin vihreiden vaatimukset lukumääräneutraaleista avioliitoista ovat naiveja. Ne kertovat siitä miten jokainen liike päästessään niskan päälle alkaa muuttua öykkärimäiseksi ja menettää kosketuksensa realimaailmaan. Toiminta riskeeraa lopulta myös ympäristöliikkeen saavutukset. Jo nyt on tapahtunut se, että vihreitten kritisoijat alkavat suhtautua kielteisesti myös luonnonsuojeluun.

Voice and exit

Instituutioiden tehottomuuteen on sosiologisessa katsonnassa kaksi reagointitapaa - äänestäminen ja lähteminen eli voice ja exit. Amerikkaan muutettiin paremman elämän perään mutta myös siksi, että paettiin vapauden rajoituksia.

Äänestämisen ja lähtemisen välillä on joskus tietty ristiriita: ne, jotka lähtevät, pettävät tavallaan ne jotka jäävät. Instituutioiden muuttaminen on usein yhteishanke ja lähtemisen voi mieltää vapaamatkustamiseksi. Heikko lähtee meren taa kritisoi körttiliike Amerikkaan muuttajia.

Kolmas asiaan liittyvä seikka on lojaliteetti (loyalty):

While both exit and voice can be used to measure a decline in an organization, voice is by nature more informative in that it also provides reasons for the decline. Exit, taken alone, only provides the warning sign of decline. Exit and voice also interact in unique and sometimes unexpected ways; by providing greater opportunity for feedback and criticism, exit can be reduced; conversely, stifling of dissent leads to increased pressure for members of the organization to use the only other means available to express discontent, departure. The general principle, therefore, is that the greater the availability of exit, the less likely voice will be used.

However, the interplay of loyalty can affect the cost-benefit analysis of whether to use exit or voice. Where there is loyalty to the organization (as evidenced by strong patriotism politically, or brand loyalty for consumers), exit may be reduced, especially where options to exit are not so appealing (small job market, political or financial hurdles to emigration or moving).

Suomen instituutioiden tehottomuus ei käytännössä ole saavuttanut sitä tasoa, että monikaan Suomesta sen takia lähtisi. Sananvapauden rajoitukset esimerkiksi ärsyttävät, mutta harva silti lähtee.

Ostin Samsungin puhelimen. Asiasta tuli jälkeenpäin jotenkin hyvä mieli. Minimoin Suomen valtion saamaan verokertymän. Kyseessä on ehkä jonkinlainen negatiivinen lojaliteetti (loyalty).

Kehitysyhteistyö, valtio ja yksilön aloitteellisuus

Kokoomuslainen poliitikko Henri Heikkinen puhuu pitkälti asiaa valtiollisesta kehitysyhteistyöstä, mutta jollain lailla alan kyllästyä koko yhteiskuntakritiikkiin.

Ehkä valtion kanssa kannattaisi lopulta olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ehkä valtion toimien kritisoimisen sijasta kannattaisi enemmän keskittyä tekemään itse. Koska suomalaisten suuri enemmistö kannattaa kuitenkin laajaa valtiota, sen kanssa on toistaiseksi vaan elettävä. Pöhöttynyt valtio on eräänlainen Virtahepo Olohuoneessa ja me olemme kuin teinejä emmekä pääse siitä kokonaan eroon.

Ihmiset, jotka käyttävät suurimman osan hereilläoloajastaan poliitikkojen haukkumiseen, mutta ovat vaikkapa kunnalla töissä, ovat eräänlaisia nairisevia peräkammarin poikia, jotka ovat kovin kriittisiä vanhempiaan kohtaan mutta eivät uskalla muuttaa kotoa. (Olin juuri samanlainen aiemman työpaikkani (NSN) suhteen. Olin kriittinen narisija, mutten uskaltanut lähteä koikeilemaan siipiäni. Nokia on täynnä ihmisiä, jotka menevät joka aamu töihin vain ja ainoastaan odottamaan suurta irtisanomisrahaa.)

Itse uskon, että kehitysyhteistyö on hyödyllistä joissain tapauksissa. Olen harrastanut kehitysyhteistyötä nyt pikkuisen Kiva.org:in kautta mutta alan aktivoitua asiassa Tamilimaassa ja Suomessa luomieni kontaktien kautta. Pikkuhiljaa. Olen peruslaiska - tai en ehkä laiska mutta passiivinen. Kerron lisää.

Hyvä dokumentti Saksasta

Minusta tämä on varsin kiihkoton ja asiallinen dokumentti sivilisaatioiden kohtaamisesta saksalaisessa koulussa:



Aluksi tilanne siis oli hyvä ja saksalaiset lapset ja muslimilapset muodostivat ystävyyssuhteita. Tilanne on kuitenkin koko ajan huonontunut ja kuilu eri etnisten ryhmien välillä ilmeisesti kasvaa koko ajan.

Nyttemmin varsinkin Saksassa asuvien arabien identiteetti määräytyy pääsääntöisesti uskonnon ja arabikulttuurin kautta. Tosin arabitytöt ovat iloisia siitä, että he pääsevät kouluun. Saksalaisten tyttöjen kanssa muslimitytöt eivät seurustele.



Se muuttuuko tilanne tulevaisuudessa paremmaksi vai huonommaksi, eli eteneekö integraatio, onkin kymmenen pisteen kysymys. HS:n taannoisen artikkelin mukaan Itä-Helsingissä somalitytöt ja suomalaistytöt ystävystyvät kyllä kouluissa keskenään, mutta somalivanhemmat katkaisevat usein tyttöjen ystävyyden jossain vaiheessa.

Saksalais-videon kolmannessa ja neljännessä osassa opettaja panee oppilaansa keskustelemaan asioista. On helppo huomata, että kulttuurien kuilu on ammottava. Länsimainen tyttö on muslimin näkökulmasta huora:





Viimeinen osa vetää yhteen koko surkean todellisuuden, missä muslimilasten isät kieltäytyvät edes kättelemästä opettajaa:

Kompleksisesta järjestelmästä ja globalisaatiosta

Globalisaation ajatus oli aikoinaan kai se että ihmiset voivat harjoittaa kauppaa, tiedettä ja taidetta maailmanlaajuisesti. Että maailma olisi hiukan sellainen kuin Eurooppa oli joskus 1800-luvulla. Globaali Verkko.

Mutta se miltä globaali maailma alkaa näyttää on pikemmin yksi integroitunut Kompleksi Globaali Systeemi, jossa yhä suurempi osa kontrollista siirtyy globaaleille toimijoille.

En suhtaudu kompleksisuuden lisääntymiseen mustavalkoiseksi niin kuin ei Tainterkaan. Järjestelmän kompleksisuuden lisääminen on usein perusteltua. Kompleksisuuden kasvun rajahyöty on joskus selvästi positiivinen. Maailman hallitukset tulevat varmasti kasvattamaan globaalia kontrollia ratkaistakseen ongelmia - tai sellaiseksi koettuja - kuten pankkikriisit, ilmaston lämpeneminen, valtamerten kalakantojen romahtaminen, terrorismi, rasismi jne.

Osa kompleksisuuden kasvusta on ainakin keskipitkällä aikavälillä perusteltua. Euroopan Unioni esimerkiksi kasvattaa ilmeisesti kompleksiuuttaan voimakkaasti siirtyessään kontrolloimaan jäsenmaidensa budjetteja. Jos EU halutaan säilyttää, kontrollin lisääminen onkin välttämätöntä.

Mutta jokainen kompleksinen järjestelmä saavuttaa suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa pisteen, jossa järjestelmä romahtaa. Arvaan, että romahdus tulee olemaan melkoinen kun Globaali Systeemi romahtaa. Globaalin Systeemin romahtaminen johtaa ekokatastrofiin tai ainakin väestön romahtamiseen.

Itse asiassa Globaali Systeemi on periaatteessa hiukan samanlainen kuin Suomi konsensuksen aikaan. Mutta paljon paljon monimutkaisempi.

Onko Etelä-Afrikan valkoisten kansanmurhan valmistelu aloitettu ?

Kansanmurhien estämiseen erikoistunut Genocidewatch-järjestö on eteläafrikkalaisten lähteiden mukaan uhannut nostavansa hälytystasoa Etelä-Afrikan buuriväestön osalta tasolta 5 tasolle 6. Taso 6 merkitsee kansanmurhan valmistelua. Taso 6 on viimeinen taso ennen kansanmurhan toteutusta.

Genocidewatchin sivu on tässä.

Ps. Mitä mieltä muuten olette, kieltääkö Oikeusministeriön valmistelema sensuurilaki linkkaamisen yllä linkkaamaani tekstiin, koska blogin voi leimata rasistiseksi ? Olisiko edes Googlella oikeus linkata hakutuloksia ko. tekstiin jos Google olisi suomalainen yritys ?

"Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea" eikä edes oikea

Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea kirjoittaa vapaa toimittaja Sanni Saarinen tänään HS:n Vieraskynässä. Olen Saarisen kanssa osittain samaa osittain eri mieltä.

En ole eri mieltä siinä että länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea, vaan siinä että länsimaissa nykyään vallalla oleva feministinen naiskuva olisi ollenkaan oikea.

Feministinen naiskuva on vastakohta perinteiselle suomalaiselle nais- ja mieskuvalle, missä nainen ja mies nähtiin toisiaan täydentävinä ihmisinä, jotka avioliitossa huolehtivat yhdessä lapsistaan ja muodostavat kiinteän taloudellisen yksikön.

Pohjoismaisessa nyky-yhteiskunnassa lapsista huolehtiminen on suurelta osalta siirtynyt valtion tehtäväksi. Käytännössä avioliittojärjestelmään kohdistetaan negatiivista subventiota. Naisen ja miehen yhteisen vastuun sijasta painnotetaan naisen ja miehen itsenäisyyttä ja naisen oikeuksia. Lisäksi painotetaan eturistiriitoja sukupuolten välillä.

Naisen on oltava tuon ihmiskuvan mukaan itseään toteuttava hedonisti miehen lailla. Tässä asiassa on sekä maahanmuuttokriittinen kansallisliberaali että feministi samaa mieltä. On olemassa vain pieniä painotuseroja: Feministiä ei musliminaisen vapautuminen juuri kiinnostaa, koska se että musliminainen pysyy kotona, parantaa länsimaisen nainen asemaa avioliittomarkkinoilla. Kansallisliberaali taas haluaa "vapauttaa" musliminaisen omista syistään.

En halua itse tarjota mitään ainoaa oikeaa konservatiivista naiskuvaa, mutta sanotaan nyt näin että Saarisen kuvaama perulaisintiaanien tai suomalaisten perinteinen naiskuva on lähempänä omaa konservatiivista ihannettani kuin nyky-länsimainen tai islamilainen naiskuva.

Saarinen kirjoitti:

Ranskassa hyväksyttiin hiljattain laki, joka kieltää musliminaisten kasvot peittävän huivin käytön julkisilla paikoilla. Monissa muissakin Euroopan maissa on harkittu samansuuntaisia lakiuudistuksia.

Huivikieltoa perustellaan sukupuolten tasa-arvolla. Väitetään, että hunnutettu nainen on alistettu nainen. Jo sananvalinta "hunnutettu" osoittaa, ettei naisten oleteta päättävän pukeutumisestaan itse. Hunnutettujen naisten vapauttamista ovat vaatineet etenkin sellaiset eurooppalaiset poliitikot, jotka eivät ole muslimeja.

...

Euroopassa käyty keskustelu musliminaisten pukeutumisesta täyttää kaikki klassisen etnosentrismin tunnuspiirteet: omaa kulttuuria, sen arvoja sekä sille ominaisia ajattelu- ja toimintatapoja pidetään ainoina oikeina.

Kun oma kulttuuri muuttuu normatiiviseksi, on mahdotonta ymmärtää muiden kulttuurien edustajia heidän lähtökohdistaan. Lopulta tarve ymmärtää muita katoaa: kun oma kulttuuri näyttäytyy parhaana, se muuttuu malliksi, josta muiden on syytä ottaa oppia.

Sukupuolten tasa-arvosta käydyssä keskustelussa länsimaisesta, kodin ulkopuolella työskentelevästä ja maallistuneesta naisesta on tullut ainoa oikea vapaan naisen malli.

Tätä mallia vasten muiden kulttuurien naiset näyttävät alistetuilta: heidät on vapautettava miesvallan ikeestä seuraamaan vapaan naisen ylvästä esimerkkiä. Esimerkiksi Ranskassa huivikieltoa uhmaavia naisia rangaistaan pakollisin sopeuttamiskurssein.

Kulttuuristen ennakkoluulojen värittämä keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole ajankohtainen asia vain Euroopan sisäisessä politiikassa. Se vaikuttaa vahvasti myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön.

Monille kehitysyhteistyötä tukeville tahoille tasa-arvo on yksi rahoituksen myöntämisperusteista. Naisten aseman vahvistamiseen pyrkivässä kehitysyhteistyössä on omat sudenkuoppansa.

Esimerkiksi monissa Perun Amazonin intiaanikulttuureissa naisen ja miehen roolit ovat toisiaan täydentävät. Naisen vastuulla on kotitalous, mies tuo ravinnon kotiin, ja yhteisöä koskevat päätökset tehdään yhdessä osana arkielämää.

Elämää jäsentävä vastavuoroisuus näkyy myös intiaanikulttuurien avioliittorituaalissa. Siinä mies antaa metsältä palatessaan naiselle saaliin. Jos nainen hyväksyy lihan, valmistaa siitä aterian ja tarjoilee sen miehelle, molempien eleisiin sisältyy lupaus yhteisen elämän aloittamisesta.

Vaikka miehellä ja naisella on erilaiset roolit, he ovat samalla viivalla, jos tasa-arvona pidetään mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskevaan päätöksentekoon.

Amazonin alueen kehitysyhteistyöprojekteissa naista pidetään kuitenkin tasa-arvoisena miehen kanssa vain, jos hän toimii kuin mies. Monet hankkeet keskittyvät yksinomaan naisten taloudellisen aseman vahvistamiseen tai naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen julkisella sektorilla.

Tällaisten hankkeiden lähtökohdat ovat paikalliskulttuureille vieraita. Ne pyrkivät muutokseen, jota projektien kohteena olevat naiset eivät pyydä. Aiheutetun muutoksen oletetaan ilman muuta parantavan naisten elämää.

Takkirauta kirjoittaa samasta asiasta pari päivää myöhemmin