torstaina, syyskuuta 09, 2010

Kastijärjestelmän paluu Intiaan

Kirjoitin aiemmin:

Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.

Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.

Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.


Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.

Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.

"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.

Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.

Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Daliittien onnistumisessa piilee heidän oman epäonnistumisensa siemen.

Mitä enemmän he saavat avustusta valtion harjoittamasta syrjinnästä ja mitä enemmän he saavat valtion tukia, sitä veltommiksi, saamattomammiksi ja kyvyttömämmiksi he tulevat. Ja sitä enemmän heidän omat yhteistyön muotonsa hajoavat.

Demokratian toimiminen edellyttää seuraavaa:

- Demokratia on sen verran paikallista, että keskivertoihmisellä on mahdollisuus käsittää miten politiikka sillä tasolla toimii, ja käsitettävien asioiden laajuus ja määrä on rajattu. Vallan toiminnasta tulee tehdä kouluaine, jolloin manipuloivan vallankäytön mahdollisuudet vähenevät.

- Mitä tahansa ihminen tai ryhmät äänestävät, kulujen, velvollisuuksien, haittojen, kieltojen, esteiden ja hyötyjen pitää koskea yhtäläisesti kaikkia demokratian piiriin kuuluvia, poikkeuksena ne joiden on mahdotonta huolehtia itsestään, kuten vammaiset, lapset, dementoituneet vanhukset jne.

- Ihmisillä on omaa valtaa, resursseja ja kyvykkyyttä keskitason yhteiskunnallisten rakenteiden muodossa, eli yhteisöjä, jotka tuottavat suuren osan ihmisten tarvitsemista materiaalisista ja sosiaalisista asioista. Yhteiskunnan tai yksityisten koulujen tarjoaman koulutuksen tulee olla sellaista, että se antaa tarvittavat taidot itsenäiseen elämään paikallisissa yhteisöissä. Nykyinen koulutus tähtää ihmisten tekemiseen riippuvaiseksi systeemistä (Universaali moduulikoulutus). Koulutuksen tulee siirtyä lisääntyvässä määrin paikallisille yhteisöille, ja valtion koulutuksen tavoitteena tulee olla valtion koulutuksen tekeminen tarpeettomaksi.

Jukka kirjoitti...

Intialainen yhteiskunta ei taida jakaa sosiaalitukea kenellekään.

Kiintiöt ovat kyllä käytännössä eri asia, vaikka toki viran kiintiön kautta saava saa samalla tuloja.