Täydellinen kilpailu ja työmarkkinat

Klassisessa taloustieteessä täydellinen kilpailu nähdään keinona, jolla saavutetaan tehokkain mahdollinen taloudellinen lopputulos.

Täydellisessä kilpailussa markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä. Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.

Myös työmarkkinat halutaan saada täydellisesti kilpailluiksi jolloin myös työn hinta määräytyy markkinamekanismien perusteella. Työmarkkinoiden täydellinen kilpailu on tietysti täysin ristiriidassa ammattiyhdistysten vallan kanssa. Ovathan ammattiyhdistykset eräänlaisia työn myyntikartelleja. Globalisaatiota, työntekijöiden vapaata liikkumista ja ammattiyhdistysten vallan vähentämistä perustellaan klassisessa taloustieteessä juuri tällä täydellisen kilpailun ideaalilla.

En halua väittää, etteikö kilpailu olisi usein tärkeä ja positiivinen tekijä. Behavioristisen taloustieteen tulokset kuitenkin osoittavat että asia ei ole mustavalkoinen varsinkaan mitä tulee työmarkkinoihin. Ei edes työnantajalle !

Täydellinen kilpailu työmarkkinalla johtaa helposti tilanteeseen, että työntekijät alkavat toimia täysin itsekkäästi sen sijaan että he toimisivat ns. vahvan vastavuoroisesti yritystä/työnantajaa kohtaan: Itsekäs työntekijä minimoi työmääränsä tilanteessa jossa työnantajalla ei ole mahdollisuuksia sanktioida laiskuutta. Työnmäärää on jatkuvasti kontrolloitava, koska työntekijään ei voi luottaa. Vahvasti vastavuoroinen (moraalinen) työntekijä saadessaan hyvää palkkaa kokee velvollisuudekseen yritystä (ja työtovereitaan) kohtaan tehdä "oman osuutensa".

Työntekijän itsekkyys laukeaa siis behavioristisen taloustieteen mukaan tilanteessa, jossa työnantajat pyrkivät kilpailuttamaan työn hintaa. Esimerkiksi globalisaation etuja työntekijöilleen mainostava yritys viestittää työntekijöilleen että "pyrimme saamaan palkat niin alas kuin mahdollista". Työntekijä alkaa silloin myös toimia Homo Economicuksen tavoin ("pyrin saamaan mahdollisimman paljon palkkaa mahdollisimman pienellä työmäärällä").

Työntekijän suhde yritykseensä muuttuu siis täydellisessä kilpailussa molemminpuoliseksi itsekkääksi hyödyn tavoitteluksi. Työntekijän sitoutuminen yritykseen on alhaista ja työnantajan sitoutuminen työntekijään on alhaista. Työntekijän työnteko perustuu jatkuvaan kontrolliin ja työnantaja pyrkii minimoimaan palkan.

Yrityksen suhde työntekijäänsä on samanlainen kuin ilotalossa käyvän miehen suhde prostituoituun. Pahimmillaan täydellinen molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde ja parhaimmillaan hiukan pitkäaikaisempi asiakassuhde eli hyväksikäyttösuhde, jossa vallitsee edes jonkinasteinen alhainen vastavuoroisuus.

Olen kirjoittanut moraalin ja vastavuoroisuuden merkityksestä yritysmaailmaassa aiemmin tässä, tässä, tässä ja subjebtiivisemmin tässä.

Reiluutta ja vastavuoroisuutta ja sen vaikutusta yrityksen toimintaan on tutkinut erityisesti taloustieteilijä Ernst Fehr. Behavioristisesta taloustieteestä sai 2002 Nobel-palkinnon amerikkalainen taloustieteilijä ja psykologi Daniel Kahneman.