Facebook ja yhteisönormien ylläpito

Terveessä ihmisyhteisössä normin rikkojaa ojennetaan. Rikkeen suuruudesta riippuen rangaistus on suuri tai pieni. Mutta jos normin rikkoja hyväksyy ojennuksen ja lupaa muuttaa tapojaan, se on sitten siinä.

Facebook toimii toisin.

Otan esimerkin itsestäni: olen käyttänyt aikaisemmin lukuisia kertoja Venäjästä sanaa jota ei Facebookin normien mukaan saa käyttää. No todellisuudessa ko. sanaa ei ole missään kieltolistalla sanottu, mutta en takerru tähän.

Facebook antaa ko. sanan käytöstä bännin eli sulkee käyttäjän Facebookin tärkeimmistä toiminnoista.

Mutta bännien antaminen ei jää tähän, etkä pysty mitenkään vaikuttamaan siihen saatko uudelleen bännin. Facebook toimii nimittäin niin, että kun edellinen bänni on loppunut, se odottaa muutaman päivän ja etsii seuraavan pari vuotta vanhan tekstin, jossa vaikkapa samaa Venäjä-sanan synonyyymiä on käytetty. Ja antaa uuden bännin. Luuppi pyörii.

Opetus: Jos tiedät että olet joskus käyttänyt väärää sanoa jostakin, peli on Facebookin osalta pelattu. Käyttäytymistä ei kannata muuttaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Facebook toki tietää, että normin rikkojien rankaisemminen Facebookissa ei ole kovin tehokasta käyttäytymisen muuttamisen näkökulmasta. Todennäköisesti Facebook harjoittaakin vain hyvesignalointia tilanteessa, missä se on itse ryvettynyt todella pahasti Venäjän infosodan passiivisessa tukemisessa ja on hyötynyt Venäjän infosodasta riihikuivaa rahaa.

Syntyvyyden romahdus

Väestön ikärakenne on koulutustason ja kansallisen äo:n ohella tärkein väestönlaadun komponentti. Suomen ikärakenne on kovaa vauhtia muuttumassa epäsuotuisammaksi.

Syntyvyys on alle 10 vuodessa laskenut nopeasti runsaasta 60 000:sta alle 50 000:een.

On esitetty yhdeksi selitykseksi, että ihmiset eivät enää halua hankkia lapsia aikaisin tai ollenkaan, koska nuoret aikuiset eivät nauti lapsista. Elämässä on niin paljon muita mahdollisuuksia - harrastaa, matkustaa, viettää aikaa ystävien kanssa ja opiskella. On puhuttu pidennetystä nuoruudesta.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan varsinkin nuorten aikuisten onnellisuus laskeekin lasten syntymän myötä.



Taloustieteen termein venhemmuuden utiliteetti erityisesti nuorelle aikuiselle on alempi kuin lapsettomuuden utiliteetti. Lapsen hankintaa siirretään ja kun ollaan ehkä valmiita hankkimaan lapsi, lasta ei enää vanhemmalla iällä niin helposti saada. Monet eivät halua lasta vanhempanakaan. Syntyvyys laskee. 

Väite, että lasten saanti alentaa onnellisuutta tai lapsettomuuden utiliteetti on vanhemmuuden utiliteettia korkeampi nuorella aikuisella, on tosi mutta yksinkertaistava väite. Lapsen hankinta 25 vuotiaana olisi nimittäin paljon mukavampaa, jos muukin nuoren ystäväpiiri hankkisi lapsen. Lapseton 25 vuotias olisi outo lintu jos ystäväpiirissä olisi vain lapsia hankkineita 25 vuotiaita. Vastaavasti lasten hankinta 25 vuotiaana on vielä paljon epämiellyttävämpää jos kaikki muut ystäväpiirissä ovat lapsettomia.

(Muitakin selityksiä lapsettomuudelle toki on, kuten miesten syrjäytyminen, mutta tämä postaus ohittaa ne.)

Formaali malli peliteoriaa ymmärtäville

Lasten hankintaa voidaan mallintaa koordinaatiopelinä, koska lapsettomuus ja vanhemmuus vaikuttavat voimakkaasti henkilön sosiaalisiin suhteisiin. Lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmat toisten vanhempien seurassa

Stategiat pelissämme olkoot pidennetty nuoruus X ja varhainen vahemmuus Y. Koska varhainen vanhemmuus alentaa henkilön utiliteettia, a on kuvassa suurempi kuin d.

Oleellista on, että koska lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmatkin toisten vanhempien seurassa, b ja c ovat pienempiä kuin d.

Eli b,c < d < a.

Peli johtaa siis kahteen stabiiliin Nash tasapainotilaan - toisessa kaikki seuraavat strategiaa X, toisessa kaikki seuraavat strategiaa Y.

Koordinaatiopelien teoriassa yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä on milloin populaatio siirtyy yhdestä stabiilista tasapainotilasta toiseen. Milloin esimerkiksi nuoret aikuiset alkavat siirtyä aikaisesta vanhemmuudesta Y strategiaan pidennetty nuoruus X.

Mikä on vähintäänkin selvää, että koordinaatiopelin luonteen takia tilanne on usein hyvin pitkään stabiili, erityisesti jos populaatio on suuri. Esimerkiksi strategia Y on pitkään vallitseva lähes koko väestöllä - mutta kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta jonkin häiriön takia vaihtaa strategiaa toiseen Nash tasapainotilaan X, loputkin populaatiosta alkaa vaihtaa strategiaa nopeasti.

Se, mikä lapsettomuuden / vanhemmuuden tapauksessa helpottaa siirtymistä tasapainotilasta toiseen, on se että populaatio on käytännössä strukturoitu, vaikka onkin suuri. Ihmiset eivät tapaa kahviloissa satunnaisia henkilöitä vaan ystäviään. Strukturoidussa populaatiossa lapsettomuus leviää ystävältä ystävälle.

Simulaatio

Tämä simulaatio kuvaa tilannetta, missä populaatio on jakaantunut maantieteellisesti niin että ollaan tekemisissä nimenomaan naapurien kanssa.  Aluksi pidennettyä nuoruutta esiintyy vain yhdessä naapurustossa mutta lapsettomuus leviää muualle vääjäämättä. Mallia voi kritisoida epärealismista - ystävyys harvoin on maantieteellisesti strukturoitunutta, mutta olkoot tämä ensimmäinen simulaatio aiheesta. Mallissa b=c=0, a=5 ja d=1.  Klikkaa vain kerran - sekoaa näköjään muuten.

Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

Perhe ja suku radikaalien ideologioiden hampaissa

Timo Hännikäisen Sarastus-artikeli Ilmiantamisen maailmanhistoria kertoo mm. siitä, miten totalitäärinen Neuvostoliitto pyrki nakertamaan perheen merkitystä vieraannuttamalla lapset perheestä. Äärimmäisessä tulkinnassa sankariksi nostettiin poika, joka ilmiantoi oman isänsä. Ihanteena oli perhelojaliteetin korvaaminen lojaliteetilla sosialismia ja isänmaata kohtaan.

Kuten Hännikäinenkin osoitti tässä suhteessa kommunismi jatkoi aiempien radikaalien ideologioiden perinnettä. Jeesus totesi Matteuksen mukaan:

Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.

300-luvulla kristinusko muuttui valtionuskonnoksi ja ainoaksi sallituksi uskonnoksi. Uudessa mahtiasemassa kirkko painotti ydinperheen merkitystä, lasten kunnioitusta vanhempiaan kohtaan ja yksiavioisuutta. Perheen arvovallan painottaminen oli kuitenkin suurelta osin näennäistä ja ydinperheen merkityksen painottaminen suvun kustannuksella palveli kirkon mahtiaseman painottamista. Kirkon päämääränä oli omaisuutensa ja valtansa kasvattaminen.

Siksipä kirkko ei ainoastaan demonisoinut avionrikkomista, vaan myös adoptiota. Lapsettoman (tai pojattoman) perheen ei sopinut adoptoida vaikkapa sukulaislapsiaan sillä tarkoituksella, että miehen kuoleman jälkeen maaomaisuuden pysyminen suvussa taattaisiin. Parempi oli, että leski jäisi yksin ja testamenttaisi omaisuutensa kirkolle. Monet rikkaat lesket jopa perustivat nunnaluostareita, joihin sitten muuttivat itse asumaan vanhoilla päivillään.

Vanhan testamentin mukaan miehen velvollisuus oli naida veljensä kuoleman jälkeen veljen leski ainakin mikäli veli oli ilman perillistä. Kristinusko suhtautui leskien uudelleenavioitumiseen ylipäätään hyvin kielteisesti. Kirkollinen laki pyrki erityisesti rajoittamaan avioliittoja sukulaisten kanssa - sukulaisiksi laskettiin tässä yhteydessä myös sukulaisten lesket. Veljen lesken naimista pyrittiin perustelemaan raamatun opetuksella, vaikka mitään sellaista kieltoa ei raamatusta löydy.

Kirkko meni kuitenkin pidemmälle. Perinnön antamista muille kuin rintaperillisille alettiin ensin demonisoida. Maaomaisuuden siirtäminen sisaren pojalle oli kirkon propagandan mukaan jollain lailla luonnotonta - jopa syntiä. Siinäkin tilanteessa, missä rintaperillisiä oli, oli suotavaa antaa vähintään osa perinnöstä kirkolle. Esitettiin ajatus, että perhe voisi tavallaan adoptoida Jeesksen yhdeksi lapsekseen jolloin kirkko perisi luontevasti osan omaisuutta.

Myöhemmin kirkko pyrki saamaan rikkaat maanomistajat ohittamaan omat lapsensa jopa kokonaan. Isän taivaspaikan ja autuuden turvaaminen esitettiin ensisijaisena ja lasten maaomaisuuden menettäminen toissijaisena.

Papiston selibaatti oli kirkon tapa estää papillisten sukujen syntymisen ja papiston rikastuminen kirkon kustannuksella. Pappien au-lapset kuten ylipäätään jalkavaimojen lapset jätettiin perinnöttä uudessa kristillisessä Euroopassa siinä missä aiemmin jalkavaimojen lapset usein perivät. Jalkavaimon ottaminen tilanteessa missä varsinainen vaimo ei ollut saanut perillistä ei siis auttanut omaisuuden pysymisessä suvussa.

Aina kirkko ei tietenkään pyrkimyksissään onnistunut - ennen kuolemaa omaisuus saatettiin esimerkiksi myydä halpaan hintaan sukulaisille, jolloin ilman rintaperillisiä olevalta vainajalta jäi vain pieni määrä rahaa.

Nykyajan radikaalit ideologiat - kuten sosialidemokratia - ovat onnistuneet samalla tavalla alentamaan perheen ja suvun merkitystä. Vanhusten hoito on mm. siirtynyt hyvinvointivaltion tehtäväksi ja perinnöstä otetaan suuri osa verona hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin. Onpa jopa esitetty ajatusta, että mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä perintöveron pitäisi olla sata prosenttia. Rikkaat varmasti onnistuisivat juristien avulla siirtämään rahat tässäkin tapauksessa lapsilleen siististi ennen perinnön jakoa ja näin estämään perinnön sosialisoinnin. Mutta päämäärähän olisikin tavallisten ihmisten perheiden arvovallan murentaminen.

Samaan aikaan sosialidemokratia edistää verotuksen keinoin laajoja tulonsiirtoja nuorilta eläkeläisille.

On myös julkisuudessa esitetty hedonistista yksilökeskeistä ajatusta, että jokainen kuluttakoon elämänsä aikana hankkimansa varallisuuden itse sen sijaan, että jättäisi rahat lapsen lapsilleen. Tietysti jo muutenkin varakkaille lapsille on turha jättää suuria varallisuuksia, varsinkin jos se merkitsee sitä että vanhus kituuttaa lopun elämäänsä. Toisaalta kun tällaisia suosituksia käyttää itse omat rahansa tehdään, varmimmin niitä noudattavat muutenkin egoistisimmat isovanhemmat, joilla ei ole aikaa lapsen lapsilleen. Suositus tekee hedonismista hyväksyttävämpää.

Lähde: The development of the family and marriage in Europe, antropologi Jack Goody. 

PS. Joku kysyy mielessään, miksi perhe-insttuution heikentäminen sitten on huono asia.  Kysymys on tietysti aiheellinen, sillä perhe voi olla yhtälailla ahdistava ja yksilön elämää supistava kuin turvaa antava ja yksilön kehitystä tukeva. Hyvin perhe- tai sukukeskeisessä yhteiskunnassa ihmiset suosivat aina sukulaisiaan muiden ihmisten kustannuksella. Valtion virkamiehenä tällaisen yhteiskunnan jäsen on nepotisti. Itse ajattelen, että tässä pätee jonkinlainen kultainen keskitie. Esitän hypoteesin, että Suomessa yksilökeskeisyys ja hyvinvointivaltiokeskeisyys on heikentänyt perheen asemaa liikaa ja seurauksena on mm. syntyvyyden liiallinen lasku.

Palaan nepotismiin myöhemmässä postauksessa.

Mattisin ero paljasti presidentti Niinistön turvallisuuspolitiikan heikkouden - osa 2

Edellisessä postauksessa raportoin siitä, miten HS kritisoi Sauli Niinistön Neljän Pilarin turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Myös US lainaa muutamia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita samasta asiasta:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka US:n mukaan:

”Yhdysvaltain puolustusministerin eron jälkeen Suomen mahdollisuudet saada konkreettista tukea on täydellisesti alistettu Yhdysvaltain presidentin ailahtelevalle törmäilylle. Koska Suomi ei uskalla vahvistaa puolustustaan Nato-jäsenyydellä, se on riippuvainen Yhdysvalloista”, hän kirjoittaa Facebookissa.

Tarkka nostaa esiin Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen kolmenvälisen aiesopimuksen SOIn (Statement of Intent) , jonka hän kuvailee Mattisin eroon asti olleen ”ainoa edes jollakin tavalla uskottavan tuntuinen turvallisuusdokumentti, joka hädän hetkellä saattaisi tukea Suomen puolustusta”.

”Tässä tilanteessa Natoon liittyminen olisi edes teoriassa mahdollisesti toimiva tapa vaimentaa Yhdysvaltain presidentin arvaamattomuuden seurauksista. Tietysti Yhdysvallat on avainasemassa, jos tositilanteessa joudutaan testaamaan Naton turvatakuun toimivuus. Se ei kuitenkaan voisi hallita sitä kuviota yksin.  Jos Yhdysvaltain presidentti haluaa murtaa Naton turvatakuuartiklan, sillä olisi vastassaan todennäköisesti huomattava joukko Naton jäseniä. Suomen kannattaisi olla siinä rintamassa. Jos sotilaallisesti liittoutumaton Suomi joutuisi aseellisen kriisiin, Yhdysvaltain kolmikantainen aiesopimus Ruotsin ja Suomen kanssa olisi heikoissa kantimissa”, Tarkka kommentoi.

”Tietysti Yhdysvallat pystyy koska tahansa romuttamaan Naton viidennen artiklan turvatakuut, mutta se ei olisi ihan helppoa. Irtautuminen SOI-aiesopimuksesta olisi twiitin mittainen ilmoitusasia”

Pitkän uran diplomaattina tehnyt Antti Kuosmanen:

Hän kuvailee Trumpin ”myyvän turvallisuutta” ja tämän asenteen tultua entistä selvemmin esille, kun Yhdysvaltain presidentti kommentoi Mattisin lähtöä.

”Minun käsitykseni on, että Trumpin Nato-nuivuudessakaan ei ole kysymys ensisijaisesti rahoista, vaan perustavanlaatuisesta suhtautumisesta liittosuhteisiin. Hän myy turvallisuutta kuin mafiapomo suojelua. Asenne on käynyt selvääkin selvemmäksi kerta toisensa jälkeen, viimeksi Mattisin erokirjeestä ja vähän aikaisemmin esimerkiksi ulkoministeri Pompeon äskettäisestä, Brysselissä pidetystä puheesta ilmenevästä ”strategisesta” näkemyksestä, jonka mukaan nykyistä parempi ja Kiinan uhkaa vastaan tehokas ”liberaali” maailmanjärjestys syntyy, kun kaikki maat ajavat omia etujaan piittaamatta mitään muiden eduista, ja nykyisen järjestelmän keskeiset instituutiot lähtien YK:sta ja päätyen EU:hun romutetaan”, hän kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.

Yhdysvaltain poliittisen historian väitöskirjatutkija Jani Kokko sanoo, että Mattis oli harvoja presidentti Donald Trumpin hallinnon korkea-arvoisia edustajia, joka aidosti ymmärsi Suomen ja samalla myös Ruotsin erityisaseman Euroopan turvallisuuspoliittisessa arkkitehtuurissa.

”Venäjän lisääntyneen voimapolitiikan ja ekspansiivisten pyrkimysten aikana ei ole hyvä asia, mikäli Yhdysvaltain etääntyminen Euroopasta vahvistuu myös ministeritasolla”, 

Jokainen tiesi, että Mattis eroaa tai erotetaan suurella todennäköisyydellä ennen Trumpin kauden loppua. Tilanne oli siis täysin arvattavissa. Halosen-Niinistön-Tuomiojan seikkailupolitiikka on vienyt Suomen tähän tilanteeseen. Juho Kusti Paasikiven viisaus Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku on unohtunut näiltä kokonaan. Haloselle ja Tuomiojalle tosiasiat ovat alistetut ideologialle, Niinistö ilmeisesti ei ymmärrä ulkopolitiikkaa tarpeeksi ja on siksi taitamaton.

HS: Mattisin ero paljasti turvallisuuspolitiikkamme heikkouden

HS kritisoi Mattisin eron jälkeen implisiittisesti Sauli Niinistön neljän pilarin ulkopoliittista linjaa eli Keisarin uusia vaatteita:

Suomen ja myös Ruotsin kannalta [Mattisin] ero paljastaa rakenteellisen heikkouden verkottuneessa puolustusyhteistyössä, jota ne ovat yhdessä vahvistaneet Yhdysvaltojen ja myös muiden puolustusliitto Naton keskeisten jäsenmaiden kanssa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta puolustusyhteistyön verkosto on heikko, ja Trumpin kaudella yhteistyön vahvistuminen on ollut hyvin paljon yhden henkilön eli Mattisin varassa.Mattisin jälkeenkin Washingtonissa on vielä keskeisissä ulko- ja puolustuspolitiikan tehtävissä koko joukko ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. He ovat kuitenkin yhä kauempana Trumpista. 

Jo aiemmin kansanedustaja Elina Lepomäki kritisoi Niinistön linjaa:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut Suomen turvallisuusasemaa kokonaisuudeksi, joka seisoo neljän pilarin varassa, joita ovat oma uskottava puolustuskyky, läntiset kumppanuudet, hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa sekä YK ja muut kansainväliset yhteisöt. 

- Se (neljän pilarin politiikka) ei ole riittävää, meillä ei pitäisi olla varaa jäädä konfliktin hetkellä yksin, Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Lepomäki haastaa. 

 Jos Suomi pitää muodollisesta liittoutumattomuudesta kiinni ja jos esimerkiksi Baltian alueella syttyy konflikti, niin Suomi on Lepomäen mukaan käytännössä saman tien sodassa. 

 - On selvää, että sodan hetkellä, kun joudumme hakemaan liittoutumia, neuvotteluasemamme on heikompi kuin rauhan aikana." 

Suomalaista keskustelua vaivaa Lepomäen mukaan tietämättömyys, piittaamattomuus ja keskeisenä elementtinä puutteellinen riskienhallinta.

Keskustelun heikkous lähtee minusta siitä, että Sauli Niinistö on päättänyt olla selittämättä kansalle missä todellisuudessa mennään:

 1. EU ei tarjoa turvatakuita eikä sitä tarjoa Ruotsi-yhteistyö.

 2. Suhteet Venäjään ovat huonot, mutta se kiistetään.

 3. Jostain syystä Natoon ei uskalleta nyt mennä - todennäköisesti Putinin uhkailujen takia.

 4. Suomi on surkeassa tilanteessa, mutta tätä ei uskalleta kansalle kertoa vaan ajatellaan että on parempi että kansa ei asiantilaa tajua. Seurauksena on suomalaisen keskustelun vajoaminen tietämättömyyden ja piittaamattomuuden tilaan.

5. Trumpin valinnan ja Mattisin ero ovat edelleen heikentäneet Suomen tilannetta edelleen.

Kun antirasismi tappaa - osa 2

Black Lifes Matter -niminen kansalaisjärjestö on muun vasemmiston tuella pyrkinyt pitkään demonisoimaan poliisia mustien rikollisten ampumisesta ja esittänyt jopa että poliisi toimii ongelmalähiöissä kuin miehittäjä.

Suhteessa väkivaltarikollisten määrään ja suhteessa väkivallan uhrien määrään poliisi ampuu kuitenkin USA:ssa selvästi vähemmän mustia kuin valkoisia ja latinoita. Fergusonin tapahtumien jälkeen poliisi on tullut hyvin varovaiseksi mustien ongelmalähiöiden asukkaiden suojelemisessa - kynnys mm. ampua musta rikollinen on noussut. Seurauksena mustien lähiöiden turvallisuus on voimakkaasti alentunut - kuolonuhrien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana selvästi. Quilletten haastattelema Manhattan Instituutin tutkija ja kolumnisti Heather MacDonald esittää FBI:n tilastojen perusteella kasvun olevan 3000 henkilöä vuodessa.

Kerroin aiemmin siitä, miten UK:ssa mustien väkivaltarikollisuuteen ei puututa ja kärsijöinä ovat erityisesti ongelmalähiöiden köyhät mustat asukkaat.

Theodore Dalrymplen kirjoitus And Dying Thus Around Us Every Day  kuvaa sitä, miten rasismi-kortin heiluttelu aiheuttaa sitä, että sosiaalivirkailijat ja julkisten sairaaloiden lääkärit eivät uskalla tai muuten halua auttaa värillisiä ihmisiä. Psykoottisia mustia miehiä jätetään hoitamatta, koska lääkärit "eivät halua stigmatisoida ihmisiä ja "yhteisöjä", joita on jo pitkään stigmatisoitu". Väkivaltaa kohtaavia mustia naisia ja lapsia jätetään auttamatta samasta syystä, kun väkivallan harjoittaja on musta.

Viranomaiset haluavat signaloida kuuluvansa edistyksellisten ihmisten joukkoon ja katsovat siksi sormiensa läpi mitä hirvittävimpiä ihmiskohtaloita. Ovat siis sanalla sanoen oman maineensa takia välinpitämättömiä ihmisten kohtalosta. Psykoottisten ja väkivaltaisten miesten sukulaisia ei suostuta suojelemaan. Kirjoitus kertoo ihmisestä, joka terrorisoi koko naapurustoaan ja ajaa äitinsä tämän omistamasta kodista, jonka hankkimiseksi äiti on tehnyt pitkään työtä. Hoitava lääkäri - antirasismin valon kohdannut valkoisen keskiluokan jäsen - kieltäytyy diagnostisoimasta miestä psykoottiseksi. Sosiaalivirkailijat ja poliisi eivät tee mitään sen eteen, että musta äiti saisi kotinsa takia.

Tiede-lehti: älykkyyden takana olevat geenit osin selvinneet

Älykkyyden takana olevat geenit ovat osin selvinneet:

Erityisiä älykkyysgeenejä etsittiin pitkään turhaan. Viime aikoina tutkimuskeinot ovat kehittyneet niin, että ainakin osa äo:n geneettisestä pohjasta on saatu tunnistettua.

Kukin älykkyyteen kytkeytyvä geeni on yksin melko voimaton, mutta yhdessä kaikki noin 500 tähän mennessä tunnistettua geeniä vaikuttavat jo tuntuvasti.

James Flynn puolustaa rotujen äo-erojen tutkimusta - tarkemmin sanoen tutkimuksen vapautta

Maailman yksi kuuluisimpia älykkyys-tutkijoita ja ns. Flynnin efektin keksijä James Flynn kiistää rotujen väliset geneettiset erot äo:ssa, mutta yhtä kaikki puolustaa eri mieltä olevien sananvapautta ja tutkimuksen vapautta:

There should be no academic sanctions against those who believe that were environments equalized, genetic differences between black and white Americans would mean that blacks have an IQ deficit. Whether the evidence eventually dictates a genetically caused deficit of nil or 5 or 10 or 20 IQ points is irrelevant. The hypothesis is intelligible and subject to scientific investigation. If that is so, you must have already investigated it if you are to know what is true or false. To prohibit others from investigation or publication of their results is to designate certain truths as the property of an elite to be forbidden to anyone else. It is to insulate them from whatever new evidence the scientific method may provide that would modify belief. A word to those who seek respectability by banning race/gene research: how much respectability would you get if your position were stated without equivocation? What if you were to openly say genetic equality between the races may or may not be true; and that is exactly why I forbid it to be investigated. Or: “I do not know if genetic equality is true and do not want anyone else to know.

Nostan hattua. Kirjoitin Flynnistä 2007:

Steve Sailerin artikkeli James R. Flynnin uudesta kirjasta kannattaa lukea, jos on hämmentynyt julkisesta keskustelusta äo:sta ja rotueroista. Älykkyystutkijoiden keskuudessa ei todellisuudessa vallitseva suuria erimielisyyksiä koko asiassa.

Referoin Sailerin artikkelia.

Vasemmistolainen äo-tutkija James R. Flynn havaitsi aikoinaan, että vuosien mittaan kansakuntien keskimääräinen äo-taso nousee. Ilmiötä alettiin kutsua Flynnin efektiksi. Monet älykkyystutkimukseen kriittisesti suhtautuvat ovat väittäneet, että Flynnin efekti osoittaa, ettei äo kerro juuri mitään oleellista ihmisen kognitiivisista kyvyistä ja toisaalta että väitteellä rotujen välisistä älykkyseroista ei ole mitään katetta.

Mielenkiintoista on havaita että Flynn ei itse kannata kumpaakaan johtopäätöstä - ainakaan enää. Hänen mukaansa äo on hyvä mittari ihmisen kognitiiviselle kyvyille ja että mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on noin 10 pisteen ero äo:ssa.

Flynn toki vasemmistolaisena tutkijana toivoo että joskus pitkän ajan kuluttua rotujen väliset äo-erot kapenisivat nollaksi. Mutta vahvaa näyttöä siitä että näin olisi ainakaan nopeasti tapahtumassa ei ole. Kuitenkin - kuten Flynn ja Charles Murray ovat viime aikoina osoittaneet - tiettyä kaventumista mm. USA:n valkoisten ja mustien äo-eroissa on tapahtunut. Ero lienee tällä hetkellä noin 10:n luokkaa ja on kaventunut kolmessa kymmenessä vuodessa useilla pisteillä.

(Sailerin artikkelin referointi loppuu.)

...Älykkyys ei tietenkään ole ainoa asia jossa rodut eroavat. Isossa-Britanniassa tehdyn BBC:n referoiman tutkimuksen mukaan karibialaisperäinen (negroidi)mies sairastuu noin 10 kertaa helpommin psykoosiin kuin valkoinen. BBC toki selittää asiaa sosiaalisilla syillä. (Tämäkin on tosin suuri edistysaskel, koska aiemmin mustien yliedustus psykooseissa leimattiin psykiatrian harjoittamaksi rasismiksi.)

...Suomalainen kasvatustieteen professori Liisa Keltikangas-Järvinenkin mainitsee kirjassaan Temperamentti, että ihmisryhmien välillä on perinnöllisiä temeramenttieroja - että kiinalaiset ovat perinnöllisesti valkoisia stabiilimpia.

Erätappio asevelvollisuudelle hovissa

Asevelvollisuus kohtasi erätappion hovioikeudessa, mutta taistelu jatkuu.

HELSINGIN hovioikeus ei näytä ottavan enää käsittelyynsä totaalikieltäytyjien vapauttamisratkaisuja. Hovioikeus hylkäsi perjantaina kolme syyttäjän jatkokäsittelyhakemusta.

Siten kolmen totaalikieltäytyjän saamat vapauttavat käräjätuomiot jäävät voimaan. Se tukee entisestään tilannetta, että ase- ja siviilipalveluksesta voi nyt kieltäytyä vakaumuksen perusteella ilman rangaistusta.

Kaikki kolme miestä kieltäytyivät suorittamasta siviilipalvelusta pasifistisista syistä. Syyttäjä oli vaatinut heidän tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen tai valvontarangaistukseen.

Asevelvollisuudesta olen aiemmin kirjoittanut laajemmin mm. tässä.

Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista. 

Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tuottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.

Toisen argumentin mukaan "vakaumuksen" takia kieltäytymistä ei saisi sivistysvaltiossa rangaista. Kansankokonaisuus näkee asian niin, että se miten vapaamatkustajat jälkirationalisoivat oman vapaamatkustamisensa "vakaumuksia" konstruoimalla ei ole kansanyhteisön huoli. Se mikä on sosiaalisesti konstruoitu on sosiaalisesti dekonstruoitavissa. Yhteisön moraali muuttuu ja totaalikieltytymisen esittäminen moraalisena ratkaisuna on dekonstruoitavissa tilanteessa, missä Venäjä uhkaa naapurimaitaan. Moraali vaatii miestä puolustamaan kansakuntaa, eikä luikkimista käpykaartiin.

Viime aikoina on ollut muodikasta esittää vapaamatkustaminen "vakaumuksena" - on sitten kyse laumaimmuniteetin tuottamisesta (rokotukset) tai asevelvollisuudesta. Tällainen ajattelu on murrettava.

Kolmannen argumentin mukaan miesten asevelvollisuus on tasa-arvon idean vastainen. Naiset on vapautettu asevelvollisuudesta mutta miehet ei. Kansankokonaisuuden vasta-argumentti on sama kuin argumentin yksi osalta. Vaikka tasa-arvo onkin tärkeä päämäärä a) ihmisoikeus-näkökulmasta ja kansankoheesion kannalta, se on kuitenkin vain yksi päämäärä muiden joukossa. Tasa-arvoa tai muita ihmisoikeuksia ei ole olemassa ilman erillisyyttä Venäjästä. Erilaisten päämäärien (tasa-arvo, yksilön vapaus, itsenäisyys) välillä on aina konflikteja. Tasa-arvo on toki nykydiskurssissa tärkeä asia, mutta sen ylipainottamisessa on ns. mopo lähtenyt jo käsistä.

Vaatiessaan tässä asiassa tasa-arvoa miehille, "miesliike" implisiittisesti toteaa, että mies on vain nainen jolla on munat, eikä kansanyhteisöä muodostava ja suojeleva sukupuoli.

Hyvää itsenäisyyspäivää Halosen taulun Vainolaista Vastaan hengessä !

Tänään Venäjä on Ukrainan kimpussa. Huomenna se voi olla minkä tahansa naapurinsa kimpussa.

Väestönlaatu - lainaus Mika Keräsen kirjotuksesta

Mika Keränen kirjoittaa Sarastuksessa Ruotsin 30-luvun sosialidemokratian kahden terävimmän kärjen Gunnar ja Arva Myrdalin asenteista väestönlaatuun:

Huoli väestönlaadusta ei kuitenkaan ole 30-luvun fasistien tai heidän nykyaikaisten seuraajiensa erityispiirre. Ruotsalaiset yhteiskuntatieteilijät, sosialidemokraatit ja kansankodin rakentajat Gunnar Myrdal (1898-1987) sekä puolisonsa Alva Myrdal (1902-86) perustivat koko elämäntyönsä pitkälti huolehtimiseen ruotsalaisen kansankodin väestönlaadusta. Vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassaan Kris i befolkningsfrågan Myrdalit ilmaisivat huolensa siitä, että Ruotsissa tuolloin voimassa ollut sterilisointilaki ei ollut riittävän radikaali tuottaakseen maahan ”parempaa ihmismateriaalia”. Sosiologeille yleiseen tapaan Myrdalit tuntuivat suorastaan välttelevän puhumasta ihmisyksilöistä, sen sijaan he suosivat jo mainitun ”ihmismateriaalin” lisäksi sellaisia käsitteitä kuin ”väestökanta” tai ”kansanmateriaali”. Myrdalien vaikutus ei liene ollut aivan vähäinen siihen, että sosialidemokraattinen pääministeri Per Albin Hansson (1885-1946) kiristi sterilisointilakeja entisestään vuonna 1941.

Gunnar ja Alva Myrdal.

Edistyksellisinä yhteiskuntatieteilijöinä Myrdalit tähtäsivät hyvin rasvatun koneen lailla toimivaan, ultramoderniin, ehdottoman tasa-arvoiseen mutta myös läpikotaisin kollektivisoituun yhteiskuntaan, jonka jäsenet olisivat timantinterveitä ja rikkeettömän onnellisia uuden edistyksellisen ajan uusia ihmisiä; ennen toista maailmansotaa tuon tulevan utopian asukit olivat usein myös pitkiä, vaaleita ja sinisilmäisiä pohjoisen rodun valioyksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen utopian tämä puoli sattuneesta syystä melko pian painui taka-alalle… Monista myrdalilaisen yhteiskuntakybernetiikan innoittamien kaavoitus- ja rakennussuunnitelmien arkkitehtonisista havainnekuvista tulee oudosti mieleen oman aikamme Pohjois-Korean näyteikkunapääkaupunki Pjongjang… Havainnekuvat ovat havainnekuvia, ja todellisuus on aina niitä rujompi. Nyky-Tukholman uuden keskustan Sergelin toreineen tuntevat kaikki. Mutta yhtä kaikki huomaamme, että sosialidemokraattisessakin yhteiskuntautopiassa voi aistia totalitarismin vienon tuoksahduksen. Eikä kyseessä välttämättä aina ole totalitarismin vasen siipi eli marxismi-leninismi (tai stalinismi, kuinka vain).

Nuori Gunnar Myrdal näet seurasi 30-luvulla erittäin kiinnostuneena kansallissosialismin nousua Ruotsin eteläisessä naapurimaassa. Hän piti hitleriläistä versioita sosialismista nuorekkaana aatteena ja katsoi tulevaisuuden kuuluvan sille; kuinka lähellä Myrdal oli täydellistä kääntymystä, on minulle epäselvää, mutta ilman epäilystä hän suhtautui natseihin eräässä vaiheessa varsin sympaattisesti. Sinänsä ei ole mikään uutinen, että moni äärivasemmistolainen on tuntenut natsismin kutsun ja myös vastannut siihen (toki myös päinvastainen liike on ollut yhtä yleistä); Suomessakin vuonna 1944 perustetussa kommunistien bulvaanijärjestössä SKDL:ssä tai sen tuntumassa vaikutti henkilöitä, jotka olivat vain muutamaa vuotta aikaisemmin flirttailleet kaikella antaumuksella sinänsä vähälukuisten suomalaisten natsien kanssa. Mutta kun Gunnar Myrdal ei ollut mikään äärivasemmistolainen vaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon uskova sosialidemokraatti. Näyttääkin vastaansanomattomalta, että edes sosialidemokratia ei tarjoa mitään automaattista rokotusta natsismin seireeninlauluja vastaan. Niin ikään on selvää, että kansallissosialismin ”sosialistinen” puoli ei ole likimainkaan niin instrumentaalinen ja toisarvoinen osa kyseisen liikkeen ideologiaa kuin nykyvasemmistolaiset mielellään uskoisivat.

Keräsen kirjoitus on muutenkin lukemisen arvoinen.

USA - valkoisen miehen rappio - osa 4

Raportoin aiemmin siitä miten kuolleisuus on alkanut kasvaa valkoisen väestön keskuudessa USA:ssa.
Uusin Economistin numero käsittelee nyt sitä, miten itsemurhat ovat laskussa melkein kaikkialla maailmassa paitsi USA:ssa.

USA:ssakin itsemurhien määrän kasvu keskittyy vain kahteen ryhmään - valkoisiin ja intiaaneihin.

USA:n 2000-luvun kehitys on Economistin mukaan vastakkainen Venäjän 2000-luvun kehitykselle, mutta samankaltainen kuin Venäjän kehitys 1990-luvulla. Venäjällä itsemurhien määrä nousi 90-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, mutta itsemurhien määrä on laskenut voimakkaasti 2000-luvulla Venäjän taloudellisen nousun myötä - ja minusta myös Venäjän sotilaallisen suurvalta-aseman osittaisen palauttamisen takia. Krimin valtaus mm. nosti kansallista innostusta venälöisten keskuudessa.

Economistin mukaan selityskin itsemurhien kasvuun voi olla USA:n 2000-luvun osalta samantyyppinen kuin Venäjän 90-luvun osalta. Osin taloudellinen - osin jotain muuta:

Uskon että kyseessä on sekä arvokriisi että taloudellisen aseman heikkeneminen. Charles Murrayn Coming Apart - State of White America mukaan valkoisen alaluokan (alin 30%) rappio kuminoituu avioliiton merkityksen romahtamisena ja isättömien lasten määrän räjähtämisenä. Kun miehellä ei ole perhettä tai kun hän ei edes koe sitä porukkaa, joka ehkä asuu samassa asunnossa kuin hän ja jossa hän saa joltain naiselta seksiä, omaksi perheekseen, jonka eteen hänen pitäisi tehdä työtä, mies syrjäytyy usein työmarkkinoilta. Jos ei kokonaan, ainakin hänestä tulee alisuorittaja. 

Kaikkinainen naapuriapu esimerkiksi lasten kasvatuksessa on valkoisen(kin) alaluokan lähiöissä degeneroitunut siihen, että yksihuoltaja-äiti sysää lapsensa lasten äidinäidille. Rikollisuus on lisääntynyt ja yhteisöllisyys on romahtanut.

Lisäksi valkoinen väestö - varsinkin sen köyhin osa - on pitkälti unohdettu - varsinkin progressiivinen vasemmisto ja demokraattinen puolue on unohtanut valkoiset työväenluokan. Valkoiselle kurjistuneelle työväenluokalle on ilmaistu selvästi, että heidän ongelmansa ei eliittiä kiinnosta. USA oli aiemmin valkoisen miehen maa - enää se ei sitä ole ja varsinkin alimman sosiaaliluokan valkoiset ovat työpaikan lisäksi menettäneet asemansa - sekä perheessä, yhteisöissään ja koko maassa.

Tilanne on ehkä kuitenkin muuttunut Trumpin valinnan myötä siltä osin, että valkoinen väestö kokee ehkä, että Amerikka on palautettu heille. Veikkaan, että Trumpin valinta saattaa jopa alentaa valkoisten itsemurhien määrää. Aika näyttää. Veikkaukseni on tällä hetkellä tietysti vain sivistynyt arvaus.

Toksinen äitiys

Wikipedia:

Suomessa alkoholi on suuri teratogeeni, eli aine joka aiheuttaa eniten sikiövaurioita. Tutkimusten mukaan Suomessa noin 6 % raskaana olevista naisista on päihdeongelmaisia eli alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden ongelmakäyttäjiä. Vuosittain päihdeongelmaisille äideille syntyy arviolta noin 3 600 lasta. Päihdeongelmaiset äidit synnyttävät keskimäärin 2,7 lasta kokonaishedelmällisyysluvun ollessa esimerkiksi vuonna 2001 Suomessa 1,7.

Väestönlaatu on julkishyödyke.

Syntyvyyden romahdus

Nyt kun syntyvyyden laskun syitä on alettu poliittisissa piireissä retostella joskus ilman varsinaista tietoa kannattaa toistaa Väestöliiton tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin tutkimuksiin perustuvia faktoja. 

1. ”Vuosituhannen vaihteessa aikuiseksi tullut sukupolvi poikkeaa monella tavalla aiemmista. Se elää pitkittynyttä nuoruutta eikä vanhemmuus ole itsestään selvä osa elämänpolkua.”

 2. ”Tähän yhdistyy iso kulttuurinen murros, jossa ­ lapsia halutaan aiempaa vähemmän. Vanhemmuutta kohtaan liittyy myös paljon ahdistusta ja epävarmuutta. Lapsiperheen kuva näyttäytyy ulkopuoliselle kielteisenä. Ensin on synnytyspelot ja imetyspelot ja sitten prismaperheet, jotka vain juoksevat jauhelihatarjousten perässä."

3. Taloudellinen ahdinko tai miesten syrjäytyminen ei oleellisesti selitä syntyvyyden alenemista. Suomessa on tällä hetkellä muihin aikoihin ja muihin maihin verrattuna erittäin hyvät taloudelliset edellytykset hankkia lapsia.

4. Kun lapsen saamista myöhennetään, usein lapsen saanti ei enää onnistu ilman medikalisaatiota. 

Minusta kohta 1 on mielenkiintoisin. Kun suuri osa nuoren aikuisen tuttavapiiriä on lapsetonta, lapsettomuudesta ei tule sosiaalista haittaa niin kuin aiemmin jolloin lapsetonta pariskuntaa pidettiin kummajaisena. (Varmasti vieläkin osa lapsettomista kokee vanhempiensa taholta painostusta, mutta tuskin juuri kaveriensa taholta, joka on tässä lopulta se oleellinen asia. Kaikesta loukkaantujat tietysti erikseen.)

Kyse on käsittääkseni samasta ilmiöstä kuin taloustieteilijä Timur Kuranin esittämässä teoriassa preferenssin falsifioinnista. Kun ihmiset ympärilläsi alkavat olla yhä useammin lapsettomia, lapsettomuudesta - Kuranin tapaksessa mielipiteen A ilmaisemisesta - tuleva sosiaalinen haitta alkaa aleta. Lapsettomuus lisääntyy jolloin lapsettomuuden haitat vähenevät edelleen. Kyseessä on siis positiiivinen takaisinkytkentä. Lapsettomuudesta tulevat taloudelliset ja muut hyödyt (=omaa aikaa enemmän) taas pysyvät samoina kuin ennenkin.

Lapsettomuuden koettu utiliteetti u näin ollen on muuttunut positiivisemmaksi ainakin siinä elämän vaiheessa, jossa lapsen saaminen on lääketieteellisesti tarkasteltuna optimaalisinta. Tai pikemmin niin että yhä suuremmalla osalla f nuoria aikuisia lapsettomuuden koettu utiliteetti u on positiivinen. 

Utiliteetin nousu tietysti vahvistaa edelleen ilmiön (lapsettomuus) frekvenssiä f, mikä edelleen nostaa lapsettomuuden utiliteettia u. Lapsettomuuden utiliteetti nimittäin riippuu lapsettomuuden frekvenssistä ja vieläpä niin että riippuvuus on positiivinen.

Edessämme on todennäköisesti syntyvyyden alenemisen edelleen eteneminen ja hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan aleneminen.

Argeologi David Reich kognitiivisista eroista populaatioiden välillä

Svante Pääbon oppilas David Reich on kirjoittanut muinaisen DNA:n tutkimuksesta kirjan Who We Are and How We Got Here: Ancient DNA and the New Science of the Human Past. (Terra Cognita -kustatamo on tehnyt jälleen kulttuuriteon ja kääntänyt kirjan suomeksi.)

Kirjoitin kirja-arvostelun Sarastukseen. Lainaus:

"Jos erot pituudessa tai kallon ympärysmitassa voivat syntyä muutamassa tuhannessa vuodessa, ei ole järkevää lyödä vetoa sen puolesta, ettei vastaavia eroja ole kognitiivisissa tai käyttäytymiseroissa. Vaikka emme tiedä minkä suuruisia erot ovat, meidän on syytä valmistaa tiedettä ja yhteiskuntaa siihen, että eroja on, sen sijaan että työntäisimme päämme pensaaseen ja teeskentelisimme, että eroja ei voida löytää.

Reich tyrmää täysin nykyään suositun ajatuksen, että ihmispopulaatiot ovat niin vähän aikaa sitten toisistaan eronneita, että kognitiiviset erot ihmispopulaatioiden välillä ovat hyvin epätodennäköisiä. Luonnonvalinta on saanut muutamissa tuhansissa vuosissa aikaan merkittäviä eroja populaatioden välille – esimerksi eteläeurooppalaisten ja pohjoiseurooppalaisten pituus on kehittynyt luonnovalinnan myötä eri suuntiin.

Kognitiivisten kykyjen erot voivat kasvaa Reichin mukaan samalla tavalla. Itse kognitiivisten erojen olemassaoloon Reich ei ota lopullista kantaa puoleen eikä toiseen, mutta toteaa että ihmiskunnan kannattaa varautua siihen että populaatioiden välisiä kognitiivisia eroja tullaan toteamaan:

Keskimääräinen aika siitä jolloin populaatiot ovat erkaantuneet […] on noin 50 000 vuotta joillakin ei-afrikkalaisilla populaatioilla ja jopa 200 000 joillakin Saharan eteläpuolisilla populaatioilla. Tällainen aikamäärä on kaukana merkityksettömästä ihmisen evoluution näkökannalta."

Nokian puhelinliiketoiminta romahduksesta pieneen nousuun

Nokian puhelinliiketoiminta romahti, koska Nokian johto ei kyennyt teknologiamurroksessa reagoimaan tehokkaasti. Yksi tapa reagoida olisi ollut lähteä Androidin kelkkaan ajoissa ja muuttaa Nokia puhtaaksi laitevalmistajaksi. Tämäkin olisi kuitenkin johtanut marginaalien alenemiseen ja laajoihin irtisanomisiin, koska laitevalmistus ei vaadi suurta määrää ohjelmistokehittäjiä. Viime aikojen keskustelu Nokian johtajuusongelmasta on unohtanut sen, että hyväkään johtaja olisi tuskin saanut kulta-aikoja pysymään.

Jos Nokian tilannetta katsoo tänään, loppujen lopuksi Nokia on mennyt Andoirdin kelkkaan mutta ei ryhtymällä laitevalmistajaksi vaan ryhtymällä pelkäksi brandin ja patenttien myyjäksi Android-puhelimille. Tämä business malli tuottaa Nokialle tulosta. Kunka paljon, en tiedä.

Tämä tuli mieleen tästä varsin erinomaisesta kolumnista HS:ssässä. 

Suomalainen ei ole välttämättä naivi - hän voi olla myös teeskentelijä

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik puolustelee suomalaisia toteamalla, että nämä eivät välttämättä ole naiveja vaan teeskentekijöitä:

"virolaiset sortuvat monesti virhearvioon, että suomalaiset ovat naiiveja Venäjän suhteen. Katutasolla näin saattaa monesti ollakin, mutta Suomen ulkopolitiikan tekijät tuntevat itänaapurinsa. Virolaisten on vaikea käsittää, että naiivilta kuulostava puhe on osa Suomen tapaa tulla toimeen Venäjän kanssa. Teeskennelty naivius auttaa luomaan hyviä suhteita Venäjään – ja siihen Suomi aina pyrkii, vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen. Ulkopuolisen on mahdoton tietää tarkkaan, missä kulkee teeskentelyn ja oikean hyväuskoisuuden välinen raja. Näin on tarkoituskin."

Eli toisin sanoen: vaikka suuri osa Suomen kansaa on Venäjän suhteen naivia (koska poliitikot puhuvat heille suut ja korvat täyteen että Suomen suhteet Venäjään ovat ihan ok), ulkopoliittinen johto tietää että puheet hyvistä suhteista ovat teeskentelyä. 

Toisaalta Raik myös varoittelee suomalaisia jatkuvan teeskentelyn vaaroista:

"Suomessa harjoitettavan teeskentelyn vaarana on, että myös suomalaisilta itseltään hämärtyy naiviuden ja teeskentelyn välinen raja ja puheita hyvistä naapurisuhteista aletaan uskoa liian kirjaimellisesti. Täällä tuntuu edelleen suomettumisen ajan itsesensuurin varjo, vaikka viime vuosina Venäjä-keskustelu on muuttunut avoimemmaksi."

Afrikka on erilainen - osa 2

HS kirjoittaa tänään Afrikan väestökehityksestä sinänsä varsin erinomaisessa artikkelissa Vuonna 2100 afrikkalaisia on jopa neljä miljardia – HS:n tulevaisuus­kirjeenvaihtaja matkusti syvälle Senegalin syrjäseudulle selvittämään, mitä se tarkoittaisi maailmalle mm. näin:

"Korkeassa syntyvyydessä ei sinänsä ole mitään erityisen ”afrikkalaista”. Joissakin maissa, kuten Etelä-Afrikassa ja Botswanassa, hedelmällisyysluku on selvästi alle kolmen. Hedelmällisyysluvulla tarkoitetaan lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat.  Hedelmällisyysluvulla tarkoitetaan lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat. Mutta Senegalin hedelmällisyysluku on maanosalle tyypillisempi: 4,7. Se on meidän ajallemme tosi iso luku.

Afrikka muodostaa maailman mitassa poikkeuksen: kaikkialla muualla, myös hyvinkin köyhissä maissa kuten Bangladeshissa, keskivertoperheen lapsiluku on viime vuosikymmeninä pudonnut selvästi ja varsin nopeasti." (Boldaus Kansankokonaisuuden)

Poliittinen korrektius on tehnyt kepposen HS:n toimittajalle. HS esittää totena kaksi väitettä, jotka ovat selkeässä ristiriidassa keskenään. Mutta eipä jämähdetä siihen. Todellisuus on siis HS:n mukaan tämmöinen:

YK:n tulkinta asiasta on tämä:

The new study also says Africa is likely to see the largest increase in population — from about 3.5 billion to 5.1 billion people — during the next 85 years.

United Nations Population Division Director John Wilmoth, one of the study's authors, says researchers previously anticipated population trends in Africa would follow patterns in other countries, increasing at a slower rate as birth control use became more widespread. But that has not turned out to be the case.

“The level of contraceptive use has continued to increase but slowly — more slowly than expected — and fertility therefore has been falling less rapidly than expected, and the population therefore continues to grow more rapidly than we expected,” he said. Research conducted jointly by the United Nations and the University of Washington anticipates the population of Asia will peak at five billion people by 2050, up from 4.4 billion people today."

YK:n mukaan Afrikka siis on erilainen. Pelkkä köyhyys ei erilaisuutta selitä - ja vaikka selittäisikin, selitettäväksi jää se miksi juuri Afrikka on köyhä. Esimerkiksi Bangladeshissä, jota vielä vähän aikaa sitten pidettiin maailman köyhyyden ruumiillustumana, syntyvyys on romahtanut ja talouskin on selkeässä nousussa vaikka tulotaso on vielä hyvin alhainen ja ääri-islamismin uhka on tuntuva.

Kansankokonaisuuden käsitys on, että syyt ovat osin biologiset ja osin institutionaaliset. Keskustelu jatkukoon. Keskustelulla on merkittävä relevanssi siksi, että Afrikan jatkuva väestönkasvu uhkaa koko maailmaa samalla tavalla kuin ilmaston lämpeneminen. Väestönkasvu tietysti myös osaltaan pahentaa ilmaston lämpenemistä.

Mikäli maahanmuutto Afrikasta kiihtyy hallitsemattomaksi, seuraukset koskevat nimenomaan Eurooppaa. Väestönlaatu on julkishyödyke. Toisaalta, jos asiaa tarkastelee afrikkalaisten kannalta, Eurooppaan siirtyvät maahanmuuttajat lähettävät Afrikkaan rahaa, mikä parantaa Afrikan kehitysmahdollisuuksi.

Maanpuolustus, kaksoiskanalaisuus, maahanmuutto ja sitoutuminen isänmaahan

Olen lukenut Francis Fukuyaman kirjaa Identity. En ole samaa mieltä kaikesta, mutta Fukuyaman puheenvuoro on minusta äärimmäisen arvokas. Hän edustaa hyvin vahvaa ja selkeää keskilinjan vaihtoehtoa vasemmistolaisen identiteettipolitiikan ja oikeistolaisen identiteettipolitiikan välillä.

Fukuyama pitää identiteettiä - ja vaatimusta siitä että ihmisen identiteetti tunnustetaan - sinällään keskeisenä ihmisluonnon osana, mutta näkee kuitenkin nykyisen identiteettipolitiikan äärimmäisen ongelmallisena. Fukuyama uskoo, että vaikkapa homojen ja mustien oikeudet eivät olisi USA:ssa edenneet ilman identiteettpolitiikka. Identiteettipolitiikan haitat ovat kuitenkin suuret - valkoisen väestön reaktio vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan johti mm. valkoisen identiteettipolitiikan radikalisoitumiseen ja Trumpin valintaan presidentiksi.

Sinälläänhän tämä identiteettipolitiikan ongelmallisuuden toteaminen ei ole mikään uusi asia.  Mm. tämän saman ovat sanoneet monet muutkin keskilinjan poliittiset ajattelijat:

So there is nothing wrong with identity politics as such; it is a natural and inevitable response to injustice. It becomes problematic only when identity is interpreted or asserted in certain specific ways. Identity politics for some progressives has become a cheap substitute for serious thinking about how to reverse the thirty-year trend in most liberal democracies toward greater socioeconomic inequality... 

A significant part of the white American working class has been dragged into an underclass, comparable to the experience of African-Americans during the 1970s and ’80s. Yet one has heard little concern from activists on the left, at least until recently, about the burgeoning opioid crisis, or the fate of children growing up in impoverished single-parent families in the rural United States. Progressives today have no ambitious strategies for dealing with the potentially immense job losses that will accompany advancing automation, or the income disparities that technology may bring to all Americans, white or black, male or female.

Seurauksena identiteettipolitiikan kärjistymisestä on politiikan äärimmäinen polarisoituminen.

Mutta mielenkiintoista kirjassa on se, että Fukuyama näkee yhteisen kansallisen/kultturisen identiteetin - ja tiettyyn rajaan asti yhteisen arvopohjan - äärimmäisen keskeiseksi asiaksi mm. demokratian säilymiselle. Maahanmuuttajia ei esimerkiksi pidä Fukuyaman mielestä hyväksyä kansalaisiksi automaattisesti, vaan optimaalista olisi vaatia heiltä uskottavaa sitoutumista uuden kotimaansa arvoihin. Sitoutuminen voi parhaimmillaankin olla uskottavaa vain mikäli uskollisuus-signaalin antaminen on kallista.

Contemporary liberal democracies do not demand a lot in return for state protection of their citizens’ rights, and in particular the right to vote. The sense of national community might be strengthened by a universal requirement for national service. Such a mandate would underline the fact that citizenship requires commitment and sacrifice to maintain. One could do it by serving either in the military or in a civilian capacity. This requirement is actually articulated in the American naturalization oath, which enjoins willingness to bear arms on behalf of the country, or to work in a civilian service as required by law.

If such service was correctly structured, it would force young people to work together with others from very different social classes, regions, races, and ethnicities, just as military service does today. And like all forms of shared sacrifice, it would be a powerful way of integrating newcomers into the national culture. National service would be a contemporary form of classical republicanism, a form of democracy that encouraged virtue and public-spiritedness rather than simply leaving citizens alone to pursue their private lives.

...full enjoyment of rights actively enforced by state power is a reward for membership in a national community and acceptance of that community’s rules. The right to vote is particularly important, since it gives individuals a share of state power.

Täysien oikeuksien vaatiminen ilman, että on valmis sitoutumaan ja uhrautumaan, ei Kansankokonaisuuden mielestä ole hyväksyttävää tehokkuusnäkökulmasta. On sitten kyse maahanmuuttajista tai kansalaisista.

Kaksoiskansalaisuuden Fukuyama näkee ongelmallisena.

Dual citizenship has become increasingly widespread today as migration levels have increased. For many people who travel or have family in different countries, having multiple passports is a great convenience. But if one takes national identity seriously, it is a rather questionable practice. Different nations have different identities and different interests that can engender potentially conflicting allegiances. The most obvious problem involves military service: if the two countries of which one is a citizen go to war with each other, one’s loyalties are automatically in question.

Homoista ja lesboista osa 3: hyökkäys tiedettä vastaan

Dosentti Markus Rantala ja kumppanit julkaisivat jonkin aikaa sitten tutkimuksen lesbouden synnystä. HS referoi tutkimusta positiivisessa hengessä. Tieteen vastaiset voimat - tällä kertaa feministit - reagoivat tutkimukseen, koska eivät poliittisista syistä hyväksy femmen ja butchin kategorioita lesbo-tutkimuksessa.

Rantalan kanssa julkaissut Severi Luoto vastasi hyökkäykseen HS:ssä:

TIINA TUPPURAINEN kritisoi (HS Mielipide 10.9.) uutista (HS Tiede 5.9.) lesbouden alkuperästä ja butch ja femme -kategorisoinnista. Alkuperäisen tiedeartikkelin kirjoittajina koemme, että Tuppuraisen kirjoitus antoi virheellisen kuvan tutkimuksestamme.

Tuppuraisen mukaan lähdeviitteet eivät tue väitettämme butch ja femme -kategorioiden merkittävyydestä. Hän on artikkelimme 472 lähdeviitteen joukosta poiminut neljä artikkelia, joissa käytettyjä metodeja hän kritisoi.


Emme käyttäneet pelkästään näitä neljää artikkelia kyseisen kategorisoinnin perusteluna, vaan argumenttimme perustuu kymmeniin tutkimuksiin. Vaikka jokainen lesbo – tai jokainen lesbotutkija – ei kokisi omakseen kyseistä ”kulttuurista”­ ­tapaa ymmärtää lesboutta, se ei tarkoita, etteikö se olisi biologisesti pätevä tapa tehdä tiedettä ja ymmärtää yksilöiden välistä vaihtelua.


Tiedeartikkelissa painotamme, että seksuaalisen orientaation kategoriat muodostavat jatkumon, johon kuuluvat muun muassa biseksuaaliset naiset: kaikki yksilöt eivät sovi yksioikoisesti näihin kahteen mediassa esille nostettuun kategoriaan.

Tällaisen tutkimuksen tekeminen ei mitenkään syrji – se vain tutkii eroavaisuuksia. Erilaisuus ei tee ihmisistä eriarvoisia.

Suosittelemme lukijoita tutustumaan itse tiedeartikkeliimme "A Life History Approach to the Female Sexual Orientation Spectrum: Evolution, Development, Causal Mechanisms, and Health" ja siinä käyttämäämme laajaan todistusaineistoon.

Butch ja femme -kategorioista tai niitä vastaavista kategorioista on raportoitu antropologisissa tutkimuksissa monessa eri kulttuurissa. Ne ovat yhä osa monien lesbojen identiteettiä – siitäkin huolimatta, että feministit ovat yrittäneet päästä niistä eroon 1960-luvulta lähtien.

Se, identifioituvatko lesbot universaalisti butchiksi tai femmeksi, on artikkelissamme esittämämme mallin osalta toissijaista. Kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten butch- ja femme-seksuaalisuutta ilmennetään. Tämä ei muuta sitä, että sikiökauden testosteroni- ja estrogeenialtistus voivat kumpikin aiheuttaa homoseksuaalisen suuntautumisen vaikuttaen samalla muihin ominaisuuksiin eri lailla.