Väestön ikärakenne on koulutustason ja kansallisen äo:n ohella tärkein väestönlaadun komponentti. Suomen ikärakenne on kovaa vauhtia muuttumassa epäsuotuisammaksi.
Syntyvyys on alle 10 vuodessa laskenut nopeasti runsaasta 60 000:sta alle 50 000:een.
Syntyvyys on alle 10 vuodessa laskenut nopeasti runsaasta 60 000:sta alle 50 000:een.
On esitetty yhdeksi selitykseksi, että ihmiset eivät enää halua hankkia lapsia aikaisin tai ollenkaan, koska nuoret aikuiset eivät nauti lapsista. Elämässä on niin paljon muita mahdollisuuksia - harrastaa, matkustaa, viettää aikaa ystävien kanssa ja opiskella. On puhuttu pidennetystä nuoruudesta.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan varsinkin nuorten aikuisten onnellisuus laskeekin lasten syntymän myötä.
Taloustieteen termein venhemmuuden utiliteetti erityisesti nuorelle aikuiselle on alempi kuin lapsettomuuden utiliteetti. Lapsen hankintaa siirretään ja kun ollaan ehkä valmiita hankkimaan lapsi, lasta ei enää vanhemmalla iällä niin helposti saada. Monet eivät halua lasta vanhempanakaan. Syntyvyys laskee.
Väite, että lasten saanti alentaa onnellisuutta tai lapsettomuuden utiliteetti on vanhemmuuden utiliteettia korkeampi nuorella aikuisella, on tosi mutta yksinkertaistava väite. Lapsen hankinta 25 vuotiaana olisi nimittäin paljon mukavampaa, jos muukin nuoren ystäväpiiri hankkisi lapsen. Lapseton 25 vuotias olisi outo lintu jos ystäväpiirissä olisi vain lapsia hankkineita 25 vuotiaita. Vastaavasti lasten hankinta 25 vuotiaana on vielä paljon epämiellyttävämpää jos kaikki muut ystäväpiirissä ovat lapsettomia.
(Muitakin selityksiä lapsettomuudelle toki on, kuten miesten syrjäytyminen, mutta tämä postaus ohittaa ne.)
Formaali malli peliteoriaa ymmärtäville
Lasten hankintaa voidaan mallintaa koordinaatiopelinä, koska lapsettomuus ja vanhemmuus vaikuttavat voimakkaasti henkilön sosiaalisiin suhteisiin. Lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmat toisten vanhempien seurassa
Stategiat pelissämme olkoot pidennetty nuoruus X ja varhainen vahemmuus Y. Koska varhainen vanhemmuus alentaa henkilön utiliteettia, a on kuvassa suurempi kuin d.
Oleellista on, että koska lapsettomat käytännössä viihtyvät paremmin toisten lapsettomien seurassa ja vanhemmatkin toisten vanhempien seurassa, b ja c ovat pienempiä kuin d.
Eli b,c < d < a.
Peli johtaa siis kahteen stabiiliin Nash tasapainotilaan - toisessa kaikki seuraavat strategiaa X, toisessa kaikki seuraavat strategiaa Y.
Koordinaatiopelien teoriassa yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä on milloin populaatio siirtyy yhdestä stabiilista tasapainotilasta toiseen. Milloin esimerkiksi nuoret aikuiset alkavat siirtyä aikaisesta vanhemmuudesta Y strategiaan pidennetty nuoruus X.
Mikä on vähintäänkin selvää, että koordinaatiopelin luonteen takia tilanne on usein hyvin pitkään stabiili, erityisesti jos populaatio on suuri. Esimerkiksi strategia Y on pitkään vallitseva lähes koko väestöllä - mutta kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta jonkin häiriön takia vaihtaa strategiaa toiseen Nash tasapainotilaan X, loputkin populaatiosta alkaa vaihtaa strategiaa nopeasti.
Se, mikä lapsettomuuden / vanhemmuuden tapauksessa helpottaa siirtymistä tasapainotilasta toiseen, on se että populaatio on käytännössä strukturoitu, vaikka onkin suuri. Ihmiset eivät tapaa kahviloissa satunnaisia henkilöitä vaan ystäviään. Strukturoidussa populaatiossa lapsettomuus leviää ystävältä ystävälle.
Simulaatio
Tämä simulaatio kuvaa tilannetta, missä populaatio on jakaantunut maantieteellisesti niin että ollaan tekemisissä nimenomaan naapurien kanssa. Aluksi pidennettyä nuoruutta esiintyy vain yhdessä naapurustossa mutta lapsettomuus leviää muualle vääjäämättä. Mallia voi kritisoida epärealismista - ystävyys harvoin on maantieteellisesti strukturoitunutta, mutta olkoot tämä ensimmäinen simulaatio aiheesta. Mallissa b=c=0, a=5 ja d=1. Klikkaa vain kerran - sekoaa näköjään muuten.