Miehet käyttävät naisia useammin omaa autoa työmatkoilla kertoo HS. Tutkija toteaa itsestäänselvyyden:
Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen
Tutkijan mukaan tämä seikkaa johtuu siitä että pojille tyrkytetään asiaa lapsesta saakka. Tämä aiheuttaa sen, että miehet eivät yhtä mielellään kuin naiset käytä julkista liikennettä.
Tietenkin onkin niin että autolla ajaminen on osa monen miehen identiteettiä. Ja autoilun tärkeys pojan päässä syntyy sosialisaation kautta. Samalla tavalla ydinvoiman vastaisuus on osa vihreiden identiteettiä. Molemmat asiat (ykstyisautoilu ja ydinvoiman vastustus) ovat tietysti ongelmallisia ympäristön kannalta. Esimerkki ydinvoiman vastustuksen haitallisuudesta on vuoden 2014 taloustieteen nobelisti Jean Tirolen kirjasta Economics for Common Good, joka käsittelee ns. julkishyödykkeiden taloustiedettä.
"States sometimes spend as much as a thousand dollars per ton of carbon avoided (this used to be the case particularly in Germany, a country that does not have a lot of sunshine but installed first-generation solar power systems) when other measures to reduce emissions would cost just ten dollars per ton. This is a policy described as green by the vast majority of observers, but it is not: for the same cost, emissions could have been reduced by one hundred tons rather than a single ton!"
Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen
Tutkijan mukaan tämä seikkaa johtuu siitä että pojille tyrkytetään asiaa lapsesta saakka. Tämä aiheuttaa sen, että miehet eivät yhtä mielellään kuin naiset käytä julkista liikennettä.
Tietenkin onkin niin että autolla ajaminen on osa monen miehen identiteettiä. Ja autoilun tärkeys pojan päässä syntyy sosialisaation kautta. Samalla tavalla ydinvoiman vastaisuus on osa vihreiden identiteettiä. Molemmat asiat (ykstyisautoilu ja ydinvoiman vastustus) ovat tietysti ongelmallisia ympäristön kannalta. Esimerkki ydinvoiman vastustuksen haitallisuudesta on vuoden 2014 taloustieteen nobelisti Jean Tirolen kirjasta Economics for Common Good, joka käsittelee ns. julkishyödykkeiden taloustiedettä.
"States sometimes spend as much as a thousand dollars per ton of carbon avoided (this used to be the case particularly in Germany, a country that does not have a lot of sunshine but installed first-generation solar power systems) when other measures to reduce emissions would cost just ten dollars per ton. This is a policy described as green by the vast majority of observers, but it is not: for the same cost, emissions could have been reduced by one hundred tons rather than a single ton!"
Noin 50 euroa per tonni johtaisi kirjan mukaan suht kestävään politiikkaan ja ilmaston lämpenemisen pysähtymiseen 2 asteeseen. Ruotsissa kotitaloudet maksavat 100 euroa per tonni hiilidioksidiveroa mutta teollisuus vähemmän. Teollisuuden alempi verotus on perusteltavissa sillä että muuten on vaarana teollisuus pakenee maasta ("carbon leagage"). Saksalle ydinvoimalaitosten sulkeminen on kuitenkin "ekoteko", eikä "ekotekojen" rinnalla ympäristö paljon paina. Ydinvoiman sulkemiseen on menty pitkälti Saksan voimakkaan ympäristöliikkeen painostuksen takia. "Ekotekojen" tarkoitus ei tietenkään Saksan tapauksessakaan ole saada mitään tehokkaasti toteutettua vaan viestittää että "me olemme hyviksiä". Saksan energiapolitiikka onkin johtanut a) kasvihuonekaasujen leikkausten epäonnistumiseen ja b) Saksan riippuvuuteen venäläisestä kaasusta, millä on ilmeisiä turvallisuuspoliittisia seuraamuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti