Taloustieteen professori Vesa Kanniainen on vanhoilla päivillään tehnyt tutkimusta maanpuolustuksen alalta ja julkaisi alalta tohtorin väitöskirjan.
HS referoi:
KANNIAISEN tutkimuksien lähtökohta on se, että kansallinen turvallisuus on julkishyödyke ja osa kansakunnan hyvinvointia. Hän käyttääkin tutkimuksissaan taloustieteestä tuttuja matemaattisia analyysivälineitä.
...
Tali-Ihantalan ja esimerkiksi Thermopylain taistelujen ihmeet voidaan selittää taloustieteellisellä ja matemaattisella analyysillä...
Sen mukaan suomalaiset ja kreikkalaiset sotilaat taistelivat hurjasti ja uhrautuvasti siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Vastaavaa syytä ei ollut hyökkäävillä venäläisillä ja persialaisilla joukoilla.
....
KANNIAINEN on tutkinut muun muassa sitä, miksi sotilas sotii ylivoimaista vihollista vastaan. Miksi pienet puolustusarmeijat ovat menestyneet suuria hyökkäysarmeijoita vastaan?
”Pieni puolustusvoima taistelee aggressiivisemmin kuin suuri hyökkäysarmeija. Olen formuloinut teoreettisen analyysin, jossa ajatellaan, että nykyinen sukupolvi välittää tulevista sukupolvista. Vihollisellahan ei ole tätä kannustinta, koska sitä ei uhkaa mikään. Sen ei tarvitse miettiä tulevia sukupolviaan.”
Kanniainen puhuu taloustieteellisesti mallinnetusta ”ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle.
...
mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa.
Kiintoisin havainto lienee se, että mitä pienempi on puolustusarmeija, sitä suurempi on riskinotto eli uhrautumisalttius.
...
KANNIAINEN on tutkinut myös sitä, kumpi on parempi valinta: yleinen asevelvollisuus vai vapaaehtoisuuteen perustuva tai ammattiarmeija. Hänen tarkastelunsa lähtee siitä, että on olemassa pienen turvariskin ja suuren turvariskin maita.
Analyysin mukaan pienen turvariskin mailla on mahdollisuus ylläpitää pienempää vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa kuin suuren turvariskin mailla. Suuren turvariskin maiksi Kanniainen lukee esimerkiksi Israelin, Baltian maat ja Suomen.
Kanniainen katsoo, että Suomi on tehnyt oikean valinnan kun ylläpitää asevelvollisuutta.
”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”
Itse artikkeli, jossa asevelvollisuusarmeijan etua selvitetään on tässä: Security gradient and national defense – the optimal choice between a draft army and a professional army Kanniainen mm. toteaa, että korkean riskin valtioissa sotilailla on merkittävä riski kaatua sodassa - jotta palkka-armeija toimisi palkkojen pitäisi korkean riskin valtioissa olla oleellisesti korkeampi kuin alemman riskin valtioissa. Tätä kustannusta ei Kanniaisen mukaan oteta yleensä huomioon perinteisessä tutkimuksessa. Toisaalta itselleni herää myös kysymys, miten palkka-armeijan sotilaat saadaan sitoutumaan työnantajaansa sodan yhtäkkiä alkaessa.
Kanniainen mainitsee esimerkkeinä korkean riskin valtioista Israelin, Baltian maat ja Suomen.
PS. Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista.
Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tyottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.
HS referoi:
KANNIAISEN tutkimuksien lähtökohta on se, että kansallinen turvallisuus on julkishyödyke ja osa kansakunnan hyvinvointia. Hän käyttääkin tutkimuksissaan taloustieteestä tuttuja matemaattisia analyysivälineitä.
...
Tali-Ihantalan ja esimerkiksi Thermopylain taistelujen ihmeet voidaan selittää taloustieteellisellä ja matemaattisella analyysillä...
Sen mukaan suomalaiset ja kreikkalaiset sotilaat taistelivat hurjasti ja uhrautuvasti siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Vastaavaa syytä ei ollut hyökkäävillä venäläisillä ja persialaisilla joukoilla.
....
KANNIAINEN on tutkinut muun muassa sitä, miksi sotilas sotii ylivoimaista vihollista vastaan. Miksi pienet puolustusarmeijat ovat menestyneet suuria hyökkäysarmeijoita vastaan?
”Pieni puolustusvoima taistelee aggressiivisemmin kuin suuri hyökkäysarmeija. Olen formuloinut teoreettisen analyysin, jossa ajatellaan, että nykyinen sukupolvi välittää tulevista sukupolvista. Vihollisellahan ei ole tätä kannustinta, koska sitä ei uhkaa mikään. Sen ei tarvitse miettiä tulevia sukupolviaan.”
Kanniainen puhuu taloustieteellisesti mallinnetusta ”ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle.
...
mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa.
Kiintoisin havainto lienee se, että mitä pienempi on puolustusarmeija, sitä suurempi on riskinotto eli uhrautumisalttius.
...
KANNIAINEN on tutkinut myös sitä, kumpi on parempi valinta: yleinen asevelvollisuus vai vapaaehtoisuuteen perustuva tai ammattiarmeija. Hänen tarkastelunsa lähtee siitä, että on olemassa pienen turvariskin ja suuren turvariskin maita.
Analyysin mukaan pienen turvariskin mailla on mahdollisuus ylläpitää pienempää vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa kuin suuren turvariskin mailla. Suuren turvariskin maiksi Kanniainen lukee esimerkiksi Israelin, Baltian maat ja Suomen.
Kanniainen katsoo, että Suomi on tehnyt oikean valinnan kun ylläpitää asevelvollisuutta.
”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”
Itse artikkeli, jossa asevelvollisuusarmeijan etua selvitetään on tässä: Security gradient and national defense – the optimal choice between a draft army and a professional army Kanniainen mm. toteaa, että korkean riskin valtioissa sotilailla on merkittävä riski kaatua sodassa - jotta palkka-armeija toimisi palkkojen pitäisi korkean riskin valtioissa olla oleellisesti korkeampi kuin alemman riskin valtioissa. Tätä kustannusta ei Kanniaisen mukaan oteta yleensä huomioon perinteisessä tutkimuksessa. Toisaalta itselleni herää myös kysymys, miten palkka-armeijan sotilaat saadaan sitoutumaan työnantajaansa sodan yhtäkkiä alkaessa.
Kanniainen mainitsee esimerkkeinä korkean riskin valtioista Israelin, Baltian maat ja Suomen.
PS. Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista.
Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tyottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.
3 kommenttia:
Silloin, kun julkisyhteisö käyttää pakkoa jäsentensä hengen, terveyden ja työkyvyn riskeeraamiseen oman olemassaolonsa turvaamiseen, kyse on orjuudesta, ja paljon julmemmasta orjuudesta kuin neekeriorjuus Amerikassa. Ayn Randin sanoin "asevelvollisuus on kaikkien ihmisoikeuksien mitätöintiä".
Me maksamme veroa sen takia, että niillä kustannetaan valtiolle sisäinen väkivaltakoneisto (poliisi) ja ulkoinen väkivaltakoneisto (puolustusvoimat). Valtio, joka ei kykene saamaan riittävästi vapaaehtoisia oman olemassaolonsa turvaamiseen - niin kotimaasta kuin ulkomailta - ei ansaitse olemassaolon oikeutta.
Pakko on hyvä keino saada ihmisiä pidättäytymästä tekemästä jotain asiaa, mutta harvinaisen huono keino saada heidät tekemään yhtään mitään.
Ei maanpuolustus perustu pakkoon vaan kansan maanpuolustustahtoon. Yhteistuumin tapahtuaan miesten toimintaan - ja miksei naistenkin. Se osa väestöstä joka kokee tämmöisen enemmän pakkona kuin velvollisuutena ja vapaaehtoisena miesten yhteistoimintana ei olekaan varsinaisesti kansaa, vaan toisen luokan väkeä.
Maanpuolustustahto voi toki rapista ja nakertua. Ei se ole mikään automaattisesti ja ikuisesti säilyvä. SMoni pieni kansa on maanpuolustustahdon puutteessa jäänyt isompien naapureidensa tuhoamaksi. Sinäkin teet liberaalilla nakerrustyölläsi paljon harmia tälle asialle, mutta tietysti suurempi ongelma on että ihmisten on nyky-yhteiskunnassa helppo vapaamatkustaa - äänestää jaloillaan ja lähteä maasta tai ryhtyä sivareiksi.
Palkka-armeija tuskin on koskaan onnistunut puolustamaan pientä maata isoa maata vastaan. Uhri on liian suuri rahalla korvattavaksi. Isoissa maissa palkka-armeija on tietysti mahdollisuus.
Suomesta saisi sotilaallisesti suuren jos Suomi liittoutuisi.
Lähetä kommentti