Valkoisen miehen rappio?

Referoin aiemmin Charles Murrayn kirjaa USA:n valkoisen alaluokan rappiosta. Merkittävä osa valkoisista miehistä on Murrayn mukaan pudonnut työmarkkinoilta. Työmarkkinoilta putoamiseen liittyy myös putoaminen perhe-järjestelmän ulkopuolelle: Miehet, jotka eivät elä lastensa kanssa tai joille ei ole lapsia, ovat USA:ssa tilastollisesti tehottomampia yhteiskunnan jäseniä kuin muut miehet. Syy/seuraus-suhde on ilmeisesti kaksisuuntainen.

Valkoisen alaluokan (alin 30%) rappio kuminoituu avioliiton merkityksen romahtamisena ja isättömien lasten määrän räjähtämisenä. Kun miehellä ei ole perhettä eli kun hän ei edes koe sitä porukkaa, joka ehkä asuu samassa asunnossa kuin hän ja jossa hän saa naiselta seksiä, omaksi perheekseen, jonka eteen hänen pitäisi tehdä työtä, mies syrjäytyy usein työmarkkinoilta. Jos ei kokonaan, ainakin hänestä tulee alisuorittaja. Kaikkinainen naapuriapu esimerkiksi lasten kasvatuksessa on alaluokan lähiöissä degeneroitunut siihen, että yksihuoltaja-äiti sysää lapsensa lasten äidinäidille. Rikollisuus on lisääntynyt ja yhteisöllisyys on romahtanut.

Tässä väitteessä ei tietenkään ole sinällään mitään uutta. Murray tuo keskusteluun kaksi uutta asiaa a) raaan tilastotiedon, joka osoittaa ilmiön laajuuden ja b) poliittisen johtopäätöksen. Jättäessään suositukset kirjan loppuun hän tekee kirjastaan helpommin hyväksyttävän myös konservatiiveille ja vasemmistoliberaaleille.

Kopioin tähän muutaman tilasto-tiedon. 

Eronneiden osuus avioliiton solmineista on noussut valkoisen alaluokan keskuudessa 35%:iin ja on jatkuvassa nousussa, kun se ylemmän keskuudessa on kymmenen prosentin luokkaa ja tasaantunut. Naimattomien määrä on vastaavasti 25% ja 10%. Myös tyytyväisyys omaan avioliittoon on alaluokan keskuudessa laskenut nopeasti ja on jatkuvassa laskussa, kun taas ylemmän keskiluokan keskuudessa tyytyväisyys omaan avioliittoon on korkea ja nousussa. 40-vuotiaiden alaluokan äitien alaikäisistä lapsista 25% asuu molempien vanhempien luona kun vastaava luku on ylemmän keskiluokan keskuudessa 85%. 

Mitä Charles Murray ei omien sanojensakaan mukaan kuitenkaan havainnut hyvin perusteellisen kirjansa kirjoittamisen aikaan oli se seikka, että keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa - kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.

Economist-lehden mukaan välitön syy kuolleisuuden kasvuun on alkoholimyrkytysten ja huumeiden yliannostus-kuolemien kasvu. Ilmeisesti perimmäisempi syy on masennuksen kasvusta johtuva alkoholin ja huumeiden käytön voimakas lisääntyminen. (Katso varsin dramaattinen kuva kuoleman syistä.)

Kun on seurannut Suomea kuukautta vaille 60 vuotta, ei voi olla havaitsematta, että miehen asema yhteiskunnassa on Suomessa heikentynyt voimakkaasti ja syrjäytyminen on lisääntynyt. Kuolleisuusluvut eivät ilmeisesti ole vielä nousseet - Suomessa miesten elämäntapojen fyysinen tervehtyminen on vielä peittänyt tällaiset ilmiöt.