maanantaina, joulukuuta 17, 2018

Kun antirasismi tappaa - osa 2

Black Lifes Matter -niminen kansalaisjärjestö on muun vasemmiston tuella pyrkinyt pitkään demonisoimaan poliisia mustien rikollisten ampumisesta ja esittänyt jopa että poliisi toimii ongelmalähiöissä kuin miehittäjä.

Suhteessa väkivaltarikollisten määrään ja suhteessa väkivallan uhrien määrään poliisi ampuu kuitenkin USA:ssa selvästi vähemmän mustia kuin valkoisia ja latinoita. Fergusonin tapahtumien jälkeen poliisi on tullut hyvin varovaiseksi mustien ongelmalähiöiden asukkaiden suojelemisessa - kynnys mm. ampua musta rikollinen on noussut. Seurauksena mustien lähiöiden turvallisuus on voimakkaasti alentunut - kuolonuhrien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana selvästi. Quilletten haastattelema Manhattan Instituutin tutkija ja kolumnisti Heather MacDonald esittää FBI:n tilastojen perusteella kasvun olevan 3000 henkilöä vuodessa.


Kerroin aiemmin siitä, miten UK:ssa mustien väkivaltarikollisuuteen ei puututa ja kärsijöinä ovat erityisesti ongelmalähiöiden köyhät mustat asukkaat.


Theodore Dalrymplen kirjoitus And Dying Thus Around Us Every Day  kuvaa sitä, miten rasismi-kortin heiluttelu aiheuttaa sitä, että sosiaalivirkailijat ja julkisten sairaaloiden lääkärit eivät uskalla tai muuten halua auttaa värillisiä ihmisiä. Psykoottisia mustia miehiä jätetään hoitamatta, koska lääkärit "eivät halua stigmatisoida ihmisiä ja "yhteisöjä", joita on jo pitkään stigmatisoitu". Väkivaltaa kohtaavia mustia naisia ja lapsia jätetään auttamatta samasta syystä, kun väkivallan harjoittaja on musta.

Viranomaiset haluavat signaloida kuuluvansa edistyksellisten ihmisten joukkoon ja katsovat siksi sormiensa läpi mitä hirvittävimpiä ihmiskohtaloita. Ovat siis sanalla sanoen oman maineensa takia välinpitämättömiä ihmisten kohtalosta. Psykoottisten ja väkivaltaisten miesten sukulaisia ei suostuta suojelemaan. Kirjoitus kertoo ihmisestä, joka terrorisoi koko naapurustoaan ja ajaa äitinsä tämän omistamasta kodista, jonka hankkimiseksi äiti on tehnyt pitkään työtä. Hoitava lääkäri - antirasismin valon kohdannut valkoisen keskiluokan jäsen - kieltäytyy diagnostisoimasta miestä psykoottiseksi. Sosiaalivirkailijat ja poliisi eivät tee mitään sen eteen, että musta äiti saisi kotinsa takia.


2 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Periaatteessa kyse on samasta ilmiöstä kuin Britannian grooming-skandaaleissa. Viranomaiset eivät puutu asiaan, koska puuttumalla ottaisi riskin tulla leimatuksi rasistiksi. Vähemmistöjä ei saa "leimata" eikä heihin voi kohdistaa erityistoimia, vaikka aihetta olisi.

Siksi pitää teeskennellä, että kyse olisi universaalista ongelmasta eikä tiettyyn yhteisöön liittyvästä.

Myös islamilaiseen terrorismiin puututtiin Obaman hallinnon aikana peitesanalla "väkivaltainen ekstremismi". Samalla piti puuttua tasapuolisesti myös muiden ryhmien kuin radikaalien muslimien harjoittamaan väkivaltaan ja erityisesti korostaa, kuinka monimuotoista väkivaltainen ekstremismi on.

Unknown kirjoitti...

Tämäkin ongelma on luonteeltaan hengellinen loppujen lopuksi.

Martin Luther Kingin aikoina ja sitä aiemmin oli mustien kirkkoja (Amerikassa) ja kaiketi mustien perheiden integriteetti oli parempi.

Sittemmin, tämän päivän tilanne ei ole sama. Luin netistä artikkelin joka kertoi tästä asiasta mustien keskuudessa. Ikävä kyllä en löydä artikkelia enää, en edes selaimen historiasta.