Olen aiemmin Putnamin kokeelliseen tutkimukseen vedoten todennut että maahanmuutto saattaa alentaa ihmisten välistä luottamusta.
Luottamuksen taso vaikuttaa siihen, miten ihmiset toimivat tilanteissa, joissa on kaksi mahdollistaa strategiaa, joista toinen edellyttää suurempaa luottamusta, mutta johtaa tehokkaampaan tulokseen kuin toinen, joka ei edellytä luottamusta.
Matemaattisesti asian voi ilmaista niin, että maahanmuutto saattaa johtaa siirtymiseen Pareto-tehokkaasta Nash-tasapainotilasta tehottomampaan Nash-tasapainotilaan, kun pelataan esimerkiksi peliä Stag Hunt.
Stag Hunt
Wikipedia määrittelee Stag huntin seuraavasti:
In game theory, the stag hunt is a game which describes a conflict between safety and social cooperation. Other names for it or its variants include "assurance game", "coordination game", and "trust dilemma".
Jean-Jacques Rousseau described a situation in which two individuals go out on a hunt. Each can individually choose to hunt a stag or hunt a hare. Each player must choose an action without knowing the choice of the other. If an individual hunts a stag, he must have the cooperation of his partner in order to succeed. An individual can get a hare by himself, but a hare is worth less than a stag. This is taken to be an important analogy for social cooperation.
The stag hunt differs from the Prisoner's Dilemma in that there are two Nash equilibria: when both players cooperate and both players defect.
In the Prisoners Dilemma, however, despite the fact that both players cooperating is Pareto efficient, the only Nash equilibrium is when both players choose to defect
Maahanmuuton matemaattinen mallinnus
Antropologit Boyd ja Richerson mallintavat maahanmuuttoa uudessa paperissaan. Tai oikeastaan he mallintavat migraatiota yhteisöstä toiseen, eivätkä välttämättä palkästään alueelta tai maasta toiseen.
Kuten kaikissa matemaattisissa malleissa, tässäkin tehdään tietysti suuri joukko yksinkertaistavia oletuksia. Oletukset määrittelevät siis ne tilanteet, joissa johtopäätökset pätevät.
Huomattakoon että Boydin ja Richersonin tutkimus keskittyy ensi sijaisesti siihen, miten maahanmuutto vaikuttaa tehokkuuteen globaalisti.
Oletukset
Populaatiossa pelataan peliä Stag Hunt. Pelissä on siis kaksi Nash-tasapainotilaa (instituutiota) joista toinen (A) on Pareto-optimaalinen ja toinen (B) ei. Eli tehokkuus A:ssa W(A) on suurempi kuin B:ssä W(B):
W(A) > W(B)
Populaatio on jakaantunut n:ään osapopulaatioon. m:ssä osapopulaatiossa vallitsee Pareto-optimaalinen tasapainotila (m < n).
Lisätään malliin maahanmuutto. Maahanmuuttoa tapahtuu populaatiosta B populaatioon A suhteessa populaation B kokoon ja suhteessa populaatioiden A ja B tehokkuuden eroon W(A) - W(B).
Mallin ennustus
Jos oletetaan että peliä pelataan useita kertoja ja maahanmuuttajat oppivat HILJALLEEN pelaamaan peliä optimaalisesti uudessa osapopulaatiossaan esimerkiksi matkimalla enemmistöä, johtopäätös on, että maahanmuutto johtaa pitkällä tähtäimellä globaalin tehokkuuden kasvuun edelyttäen että maahanmuutto on tarpeeksi pientä.
Kasvu seuraa siitä ja vain siitä, että niiden populaatioiden, joissa vallitsee tehokas tasapainotila, yksilömäärä kasvaa. Minkään osapopulaation yksilökohtainen tehokkuus ei sen sijaan muutu. (Lyhyellä tähtäimellä vastaanottavan populaation yksilökohtainen tehokkuus tietysti jopa laskee.)
Mikäli maahanmuutto on suhteessa oppimiseen nopeaa, maahanmuutto ei välttämättä kasvata globaalia tehokkuutta vaan saattaa yhtä hyvin laskea sitä. Se laskeeko tehokkuus vai kasvaa, riippuu monista tekijöistä.
Lisäksi isot populaatiot onnistuvat ylensä "jyräämään" pienemmät vaikka pienempien populaatioiden kokonaistehokkuus olisi suurempi:
In the case of very large societies impinging upon very small societies the model suggests indeed that a large society with alow payoff equilibrium can overwhelm a small society with a higher payoffequilibrium.
Toisaalta näin ei todellisessa elämässä aina ole - eräät ryhmät kieltäytyvät assimiloitumusta valtavirtaan:
At least some small societies do not assimilate, such as the Anabaptist groups in the US and Canada. Those with high payoff equilibria are more likely to evolve such boundaries than ones with low payoff equilibria.
Anabaptistit merkitsee siis amisheja, hutteriitteja ja mennoniitteja.
Oma varaukseni
Ylläoleva malli on minusta toimiva ja johtopäätös pätee niillä oletuksilla jotka on tehty.
Luulen kuitenkin, että ainakin kun mallinnetaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Stag Hunt ei kuvaa hyvin tilannetta. Parempi malli saattaisi olla Public Goods Game with Punishment.
Palaan tähän aiheeseen osassa 2.
sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010
Epäluottamus pohjoismaisessa organisaatiossa
Olen oikeastaan aika hämmentynyt siitä, miten tolkuton kuilu ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on. Monikansallisessa organisaatiossa suomalaisten ja ruotsalaisten yhteistyö tuntuu toimivan kaikkein huonoimmin.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
torstaina, tammikuuta 28, 2010
Johtopäätös versio 1
On siis analysoitava sitä milloin yhteiskunnan jakaantuminen enemmän tai vähemmän suljettuihin yhteisöihin johtaa Pareto-tehokkaisiin ratkaisuihin.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010
Burkha-kielto
Burkha-kieltoa ollaan näemmä järjestämässä Ranskaan ja muihinkin Euroopan maihin.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
maanantaina, tammikuuta 25, 2010
Elias Simojoen kuolemasta 70 vuotta
25. tammikuuta tulee kuluneeksi 70 vuotta Akateemisen Karjalaseuran valajäsen n:o 1 Elias Simojoen sankarikuolemasta.Elias Simojoki oli vapaussodan, Aunuksen retken ja Karjalan vapaustaistelun veteraani. Hän oli eräs kaksi- ja kolmekymmenluvun merkittävin poliittinen figuuri - ajattelija, toimija, fanaatikko, Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja, loistava puhuja ja kirjoittaja. Hän oli se mies, joka toi naiset Suur-Suomi-aatteen pariin.
Simojoki ei kumartanut ketään. Mannerheimia hän soimi Vienan kansalle antamansa lupauksen (Miekkavalan) pettämisestä:
"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."
Simojoki osallistui Viron diktaattorin Konstantin Pätsin kyyditykseen ja menetti tästä hyvästä väliaikaisesti papin virkansa. Hän osallistui myös asuinseudulllaan Kiuruvedellä vasemmistolaisten muilutuksiin, mutta oli kuitenkin yleisesti varsin pidetty huumorintajuinen pappi.
Simojoki oli AKS:n alkuaikojen puheenjohtajan Elmo Kailan kanssa AKS:n sisarjärjestön Vihan Veljien keskeisin hahmo. Vihasta pyrittiin tekemään näiden kahden toimesta kolmekymmenluvun isänmaallisuuden kulmakivi.
Simojoki lietsoi vihaa Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus !
Rakkaus voitti vihan Elias Simojoen omassa elämässä. Sakari Virkkunen kuvaa Simojoen sankarikuolemaa Elias Simojoki -elämäkerrassaan:
"Elias Simojoki kuoli tammikuun 25. päivänä 1940 niin kuin oli elänytkin: aatteen puolesta yltiöpäisesti. Kuollessaan hän toteutti lähimmäisen rakkauden aatetta - Hän meni lopettamaan Laatokan jäälle haavoittunen venäläisen hevosen tuskat. Siinä hän onnistui oman elämänsä hinnalla.
Hevonen oli jäänyt virumaan lahdelle... Elias Simojoki kuuli eläimen huudot ja päätti mennä tekemään lopun sen kärsimyksistä. Rannalta käsin se ei käynyt päinsä. ... Ampumamatka oli liian pitkä.
Elias Simojoki hiihtää päämääräänsä... Keskipäivän kirkkaudessa hän tavoittaa haavoittuneen eläinraukan, ottaa pitkäpiippuisen parabellumin vyöltä ja päästää kärsivän eläimen tuskista.
Työ on tehty ja yksinäinen hiihtäjä kääntää suksensa takaisin Konnunsaarta kohti. Silloin räsähtää Nuolainniemen rannalta konekivääri."
Simojoki oli aina kiistelty hahmo - samaan aikaan pidetty ja vihattu - Kekkonen joka oli 30-luvun lopulla IKL:n vihollinen numero yksi kirjoitti Simojoelle:
Sinä olet ollut parhain toverini julkisten vastustajieni sankassa parvessa...
perjantaina, tammikuuta 22, 2010
Ystävällisyydestä
Pitkän matkan jälkeen on tapana selittää, miten ihania ja positiivisia ulkomaalaiset ovat ja miten negatiivisia suomalaiset ovat. Tamil Nadussakin pisti silmään ihmisten positiivisuus ja erityisesti ystävällisyys lapsia kohtaan. Ihmiset vaikuttivat lisäksi suht tyytyväisiltä.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
torstaina, tammikuuta 21, 2010
Kun ekskluusio mättää
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on vähän rastasta pienempi ruoikoissa viihtyvä lintu.
Rytikerttunen on päältä ruskea, alta vaalea lintu, jonka erottaa rastaskerttusesta pienemmän koon, solakamman ulkomuotonsa ja melodisemman laulunsa avulla. Hyvin samannäköisistä luhta- ja viitakerttusesta sen erottaminen maastossa on vaikeaa, jopa mahdotonta. Luhtakerttusesta rytikerttunen eroaa laulun ja punaruskean selkäpuolen avulla, mutta tarkempi määrittäminen vaatii siiven yksityiskohtien tarkkailua. Viitakerttusesta se eroaa pidemmän käsisiiven ulottuman, laulun ja selän värin avulla. Nuoret linnut ovat hyvin samannäköisiä. Ryti- ja luhtakerttunen voivat risteytyä keskenään ja risteymien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa jopa kädessä.
Käki (Cuculus canorus) on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin. Useimmiten käki munii Suomessa leppälintujen pesiin. Muita lintulajeja, joiden pesiin käki munii, ovat mm. västäräkki, harmaasieppo ja järripeippo.
(Lähde: wikipedia.)
sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010
Sponttaanisuus, itsekkyys ja rasismi
Adam Smith käsitti, että ihmisten oman edun tavoittelu johtaa sponttaanisti (näkymätön käsi) yhteiseen hyvään.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
perjantaina, tammikuuta 15, 2010
Rasismi on siis väärin ja uskonto irrationaalista mutta johtavatko ne tehokkaisiin ratkaisuihin ?
Markkinatalous tuottaa ns. näkymättömän käden ohjaamana usein lopputuloksia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita. Wikipedia toteaa:
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Freakonomics ja väestönlaatu
Olen esittänyt väestönlaadun (esimerkiksi kansallinen äo, väestön lainkuuliaisuus, väestön työmoraali) olevan julkishyödyke ja että väestönlaatuun voi vaikuttaa mm. maahanmuuttopolitiikalla.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Maahanmuuttokeskustelu edistynyt ?
Muutaman viikonkin lomamatka - palaan Intian matkan herättämiin ajatuksiin vielä useassa postauksessa - avasi silmät huomaamaan että maahanmuuton käsittely valtamediassa on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Sellon tapahtumat ovat varmasti osasyy.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009
Intia - maailman suurin demokratia
Tampereen Yliopiston valtio-opin emeritus apulaisprofessori Tatu Vanhanen on tullut kuuluisaksi kirjoistaan IQ and Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality. Kuten kaikki tiedämme nämä kirjat käsittelevät kansallista äo:ta ja sitä miten kansallinen äo vaikuttaa moniin hyvän elämän edellytyksiin (elinajanodote, kansantuote ja Human Develpoment Index).
Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.
Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.
Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.
Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.
Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.
Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.
Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.
Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.
En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)
Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.
Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.
Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.
Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.
Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.
Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.
Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.
Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.
Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.
Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.
Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.
En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)
Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.
Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.
Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.
tiistaina, joulukuuta 08, 2009
Salakielet
Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi. Kotimaisten kielten laitos toteaa osittain saman romanikielen osalta:
Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).
Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.
Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.
Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).
Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.
Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.
Shiva Nataraja ja Tamilien maa
Shiva (शिव) on hindulaisuuden jumaluuden kolmiopin luova ja tuhoava jumala. 
Intiassa matkaava huomaa Shivan "läsnäolon" yleensä siitä, että Shivan kumppani Nandi-härkä makaa jossain valtijastaan tarkkaillen.
Shivan "pyhä perhe" ei ole suoranainen toisinto kristittyjen pyhästä perheestä. Perhe muodostuu kolmesta Jumalasta Shivasta, hänen varsin itsenäisestä vaimostaan Parvatista ja intialaisten suosituimmasta Jumalasta - onnellisen alun Jumalasta - norsupäisestä Ganeshasta. (Kuvan oikeassa alakulmassa on eräs Intian toistuvimpia symboleja - kivinen Shiva Lingam eli Shivan erektiossa oleva penis.)
Ganeshan pää juontuu Shivan mustasukkkaisuudesta. Tultuaan pitkältä matkalta kotiinsa hän näki komean miehen vaimonsa vieressä ja suutuspäissään katkaisi pojaltaan pään. Ganeshalle hankittiin nopeasti uusi pää ensimmäiseltä vastaan tulleelta nisäkkäältä. Tarinan uskottavuutta ei haitanne kuva josta voisi arvella pään olevan perua jo lapsuuden tapahtumista.
Länsimaisen kulttuurin harrastajan näkökulmasta Shivan merkittävin hahmo on kuitenkin Shiva Nataraja. Nataraja on tanssin kuningas. Nataraja-patsasta pidetään usein koko Intian kulttuurin symbolina.
Erityisesti Nataraja-patsas on symboli Tamilimaalle, joka on Shivan maa. Chidambaramin pienehkön tamilikaupungin Shri Shiva Nataraja temppeli on Tamilimaan kai kaunein Shiva Natarajalle omistettu temppeli. Myös länsimainen matkaaja pääsee näkemään temppelin pyhimmässä olevan Nataraja patsaan.
Video kuvaa temppeliä - parasta on kuitenkin musiikki.
Oma kiinnostukseni Tamilimaahan - ja se että vieraiilen siellä pian jo kolmannen kerran - johtuu ainakin siitä, että Tamilimaa on eittämättä Rajashtanin ohella syvintä ja aidointa Intiaa. Shivan maassa hindujen osuus väestöstä on yli 80%, muslimeja on kymmenisen prosenttia ja kristittyjä kuutisen prosenttia. Tamil Nadulla (தமிழ் நாடு) on varsin vahva historia. Intialaisen kulttuurin leviäminen Javalle, Balille, Burmaan, Kambodjaan ja Thaimaahan on Tamilien 900-luvun Chola-valtakunnan tuotosta.
Tamilien Chola-valtakunta oli ainoa intialainen valtakunta joka levisi Intian niemimaalta muualle. Valloittajia Intiaan on aina tullut - lähinnä luoteesta - mutta Intiasta ei ole lähdetty valloitusretkelle muulloin kuin 900-luvun Chola-valtakunnan aikana. Angkor Watin temppelikaupunki Kambodjassa on siis osittain jatkumoa tamilikulttuurista. Chidamparamin temppeli on Chola-valtakunnan perua.
Tamilit ovat edelleen vahva kansa. Tamilit ovat Intian yritteliäimpiä ihmisiä. Turistille Tamilimaa on miellyttävämpi kokemus kuin hektinen, sotkuinen ja kurjuuden, köyhyyden ja etnisten ristiriitojen vaivaama Pohjois-Intia. Tamili pitää omiensa puolta - BBC kuvaa tamileja Lontoon ehkä vahvimmin yhteen hiileen puhaltavaksi maahanmuuttajaryhmäksi - mutta on myös kiivas ja kärkäs nousemaan taisteluun.
Ps. Toni L. ehdotti minulle tutustumista myös erääseen yhteisöllisyyteen liittyvään tärkeään ilmiöön Tamil Nadussa. Erään yhteisresurssin - maataloudelle tärkeiden kastelujärjestelmien - hoito on viime aikoina Tamilimaassa romahtanut. Tämä "projekti" on toistaiseksi minulta täysin aloittamatta.
Intiassa matkaava huomaa Shivan "läsnäolon" yleensä siitä, että Shivan kumppani Nandi-härkä makaa jossain valtijastaan tarkkaillen.
Shivan "pyhä perhe" ei ole suoranainen toisinto kristittyjen pyhästä perheestä. Perhe muodostuu kolmesta Jumalasta Shivasta, hänen varsin itsenäisestä vaimostaan Parvatista ja intialaisten suosituimmasta Jumalasta - onnellisen alun Jumalasta - norsupäisestä Ganeshasta. (Kuvan oikeassa alakulmassa on eräs Intian toistuvimpia symboleja - kivinen Shiva Lingam eli Shivan erektiossa oleva penis.)Ganeshan pää juontuu Shivan mustasukkkaisuudesta. Tultuaan pitkältä matkalta kotiinsa hän näki komean miehen vaimonsa vieressä ja suutuspäissään katkaisi pojaltaan pään. Ganeshalle hankittiin nopeasti uusi pää ensimmäiseltä vastaan tulleelta nisäkkäältä. Tarinan uskottavuutta ei haitanne kuva josta voisi arvella pään olevan perua jo lapsuuden tapahtumista.
Länsimaisen kulttuurin harrastajan näkökulmasta Shivan merkittävin hahmo on kuitenkin Shiva Nataraja. Nataraja on tanssin kuningas. Nataraja-patsasta pidetään usein koko Intian kulttuurin symbolina. Erityisesti Nataraja-patsas on symboli Tamilimaalle, joka on Shivan maa. Chidambaramin pienehkön tamilikaupungin Shri Shiva Nataraja temppeli on Tamilimaan kai kaunein Shiva Natarajalle omistettu temppeli. Myös länsimainen matkaaja pääsee näkemään temppelin pyhimmässä olevan Nataraja patsaan.
Video kuvaa temppeliä - parasta on kuitenkin musiikki.
Oma kiinnostukseni Tamilimaahan - ja se että vieraiilen siellä pian jo kolmannen kerran - johtuu ainakin siitä, että Tamilimaa on eittämättä Rajashtanin ohella syvintä ja aidointa Intiaa. Shivan maassa hindujen osuus väestöstä on yli 80%, muslimeja on kymmenisen prosenttia ja kristittyjä kuutisen prosenttia. Tamil Nadulla (தமிழ் நாடு) on varsin vahva historia. Intialaisen kulttuurin leviäminen Javalle, Balille, Burmaan, Kambodjaan ja Thaimaahan on Tamilien 900-luvun Chola-valtakunnan tuotosta.
Tamilien Chola-valtakunta oli ainoa intialainen valtakunta joka levisi Intian niemimaalta muualle. Valloittajia Intiaan on aina tullut - lähinnä luoteesta - mutta Intiasta ei ole lähdetty valloitusretkelle muulloin kuin 900-luvun Chola-valtakunnan aikana. Angkor Watin temppelikaupunki Kambodjassa on siis osittain jatkumoa tamilikulttuurista. Chidamparamin temppeli on Chola-valtakunnan perua.
Tamilit ovat edelleen vahva kansa. Tamilit ovat Intian yritteliäimpiä ihmisiä. Turistille Tamilimaa on miellyttävämpi kokemus kuin hektinen, sotkuinen ja kurjuuden, köyhyyden ja etnisten ristiriitojen vaivaama Pohjois-Intia. Tamili pitää omiensa puolta - BBC kuvaa tamileja Lontoon ehkä vahvimmin yhteen hiileen puhaltavaksi maahanmuuttajaryhmäksi - mutta on myös kiivas ja kärkäs nousemaan taisteluun.
Ps. Toni L. ehdotti minulle tutustumista myös erääseen yhteisöllisyyteen liittyvään tärkeään ilmiöön Tamil Nadussa. Erään yhteisresurssin - maataloudelle tärkeiden kastelujärjestelmien - hoito on viime aikoina Tamilimaassa romahtanut. Tämä "projekti" on toistaiseksi minulta täysin aloittamatta.
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
On siis kyse Pakistanin ydinaseesta
HS:n pääkirjoitus totesi tänään:
Vaikka julkinen keskustelu painottuu toisin, Pakistanin tapahtumat saattavat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen jopa syvemmin kuin Afganistanin kehitys. Samalla ulkopuolisten mahdollisuus vaikuttaa itsemääräämisoikeuttaan varjelevaan Pakistaniin on pieni.
Terroriverkosto al-Qaidan johto on paennut Afganistanista Pakistaniin, jonne myös talebanien tukialue laajeni. Jos nämä kapinapesäkkeet jäävät ennalleen, Afganistanin vakauttaminen ja kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen eivät onnistu. Yhdysvaltain joukkojen lisääminen Afganistanissa voi työntää entistä suuremman joukon kapinallisia Pakistanin puolelle.
Pakistan ei periaatteessa hyväksy maaperälleen vieraita joukkoja, joten ääri-islamistien nujertaminen jää Pakistanin armeijalle. Se kuitenkin näkee Afganistanin talebaneissa jopa liittolaisen laajempien alueellisten etujensa ajamiseksi.
Korruptioepäilyjen ahdistama siviilipresidentti Asif Ali Zardari joutui viikko sitten luovuttamaan symbolisesti pääministerille asemansa Pakistanin ydinaseen ylimpänä siviilivalvojana. Zardari on liian heikko kääntämään armeijaa yksiselitteisesti länsiliittolaisten tueksi. Riskit jakaa koko maailma.
Asia lienee selvä. Afghanistanissa ollaan - ja Obama vaatii koko länneltä yhä vahvempaa osallistumista - lähinnä siksi että talebanien voitto Afghanistanissa olisi uhka Pakistanin länsimieliselle hallitukselle. Jos Pakistan romahtaa ja äärimuslimit saavat Pakistanissakin vallan, Pakistanin ydinase siirtyy islamilaisten ääriliikkeiden haltuun ja sitä myötä Euroopassa ja Intiassa toimivien terroriristiryhmien käsiin.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi vuonna 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:
"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"
Mitä Sheffer ei sanonut oli se, että terroristeilla voi olla siinä vaiheessa käytössään jopa ydinase.
Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille. Ekskluusio - onnellisen yhteiskunnan välttämätön ehto - on epäonnistunut.
Afghanistanissa ei surullista kyllä olla sen takia, että Afghanistanin naisten oikeudet turvattaisiin. On tekopyhää kritisoida Obamaa siitä, että hän ei ole tehnyt mitään Afghanistanin naisten oikeuksien puolesta.
Vaikka julkinen keskustelu painottuu toisin, Pakistanin tapahtumat saattavat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen jopa syvemmin kuin Afganistanin kehitys. Samalla ulkopuolisten mahdollisuus vaikuttaa itsemääräämisoikeuttaan varjelevaan Pakistaniin on pieni.
Terroriverkosto al-Qaidan johto on paennut Afganistanista Pakistaniin, jonne myös talebanien tukialue laajeni. Jos nämä kapinapesäkkeet jäävät ennalleen, Afganistanin vakauttaminen ja kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen eivät onnistu. Yhdysvaltain joukkojen lisääminen Afganistanissa voi työntää entistä suuremman joukon kapinallisia Pakistanin puolelle.
Pakistan ei periaatteessa hyväksy maaperälleen vieraita joukkoja, joten ääri-islamistien nujertaminen jää Pakistanin armeijalle. Se kuitenkin näkee Afganistanin talebaneissa jopa liittolaisen laajempien alueellisten etujensa ajamiseksi.
Korruptioepäilyjen ahdistama siviilipresidentti Asif Ali Zardari joutui viikko sitten luovuttamaan symbolisesti pääministerille asemansa Pakistanin ydinaseen ylimpänä siviilivalvojana. Zardari on liian heikko kääntämään armeijaa yksiselitteisesti länsiliittolaisten tueksi. Riskit jakaa koko maailma.
Asia lienee selvä. Afghanistanissa ollaan - ja Obama vaatii koko länneltä yhä vahvempaa osallistumista - lähinnä siksi että talebanien voitto Afghanistanissa olisi uhka Pakistanin länsimieliselle hallitukselle. Jos Pakistan romahtaa ja äärimuslimit saavat Pakistanissakin vallan, Pakistanin ydinase siirtyy islamilaisten ääriliikkeiden haltuun ja sitä myötä Euroopassa ja Intiassa toimivien terroriristiryhmien käsiin.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi vuonna 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:
"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"
Mitä Sheffer ei sanonut oli se, että terroristeilla voi olla siinä vaiheessa käytössään jopa ydinase.
Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille. Ekskluusio - onnellisen yhteiskunnan välttämätön ehto - on epäonnistunut.
Afghanistanissa ei surullista kyllä olla sen takia, että Afghanistanin naisten oikeudet turvattaisiin. On tekopyhää kritisoida Obamaa siitä, että hän ei ole tehnyt mitään Afghanistanin naisten oikeuksien puolesta.
Säästöehdotuksia Vanhaselle - osa 1
HS kertoi, että keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen vaatii valtion liian korkeita menoja arvostelevia kertomaan, mistä voitaisiin luopua. Vanhasen oma vaihtoehto laman rahoittamiseen ovat muun muassa veronkorotukset.
Säästöehdotus 1:
Luovutaan presidentti-instituutiosta. Säästö on pienehkö - 13 miljoonaa euroa. Koko vuoden 2009 budjetti on 45,9 miljardia euroa. (Mielenkintoista on, että vaikka kokonaisbudjetti laski vuodesta 2008 vuoteen 2009, presidentin budjetti nousi 37%.)
Kertaluontoisia lisätuloja saadaan runsaasti myymällä presidentin virka-asunto ja kesäasunto.
Säästöehdotus 1:
Luovutaan presidentti-instituutiosta. Säästö on pienehkö - 13 miljoonaa euroa. Koko vuoden 2009 budjetti on 45,9 miljardia euroa. (Mielenkintoista on, että vaikka kokonaisbudjetti laski vuodesta 2008 vuoteen 2009, presidentin budjetti nousi 37%.)
Kertaluontoisia lisätuloja saadaan runsaasti myymällä presidentin virka-asunto ja kesäasunto.
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Suomalaisten negatiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta
Lainaan kolmea loistavaa analyysiä suomalaisten negatiivisuudesta.
1. Johanna Korhonen kirjoitti tänään HS:ssä artikkelissa Väkivallan marinoimat suomalaisten negatiivisuudesta Sofi Oksasen tapaukseen liittyen:
Ai perkele kuinka me tosisuomalaiset suututtiin, kun tommonen akka puhuu meistä paskaa. Nyt pitäis pimulle antaa oikein isän kädestä!
Keskustelu oli täsmäesimerkki siitä, mistä pitikin puhua: väkivallan kulttuurista. Oksasen mainitsemat perheissään väkivaltaiset miehet ovat vain yksi näyte suomalaisten monipuolisesta väkivaltaosaamisesta.
Me olemme kaikki väkivallan marinoimia – nekin, jotka eivät itse hakkaa tai ole hakattavina. Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa.
Väkivallan kulttuuria kannattelee jokainen aikuinen, jonka mielestä koulukiusaamiselle "ei mahda mitään" ja opettajalle "kanteleminen" on mammanpoikameininkiä. Väkivallan kulttuuri voimistuu nettikeskusteluissa, joissa keskenkasvuiset aikuiset lietsovat nimimerkkien suojissa vihaa milloin ketäkin kohtaan.
...
Työelämässä väkivallan kulttuuri kukoistaa monipuolisena. Se on nöyryyttämistä, syrjintää, tuhoavia hierarkioita ja institutionaaliseksi kivettynyttä epäoikeudenmukaisuutta. Johtaja ei viitsi tervehtiä, ja johdettava tekee kaikkensa sabotoidakseen yhteiset pyrkimykset.
Väkivallan kulttuuria edustaa esimies, joka raivostuu ja rupeaa huutamaan, kun alainen tuo palaverissa esiin jonkin työhön liittyvän epäkohdan.
Rujoa kulttuuria pohjustaa kaikenkattava tylyys. On ihan okei päästää ovi läiskähtämään perässä kulkevan päälle. Autoilija saa posottaa pysähtymättä suojatien yli.
Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys mitätöidä ne, jotka jostakin koettavat puhua. "Suomella on omat ongelmansa, joihin Oksanen kohta kuuluu itsekin", Kalevan pääkirjoittaja määritteli.
2. Ruukinmatruuna kirjoitti aikapäiviä:
Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.
Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.
Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...
3. Negatiivisuus ja tylyys on myös valtava voimavara, kuten olen itse useasti todennut. Professori Vihavainen toi samoin kuin Ruukinmatruuna esiin negatiivisuuden voimavarana. Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
1. Johanna Korhonen kirjoitti tänään HS:ssä artikkelissa Väkivallan marinoimat suomalaisten negatiivisuudesta Sofi Oksasen tapaukseen liittyen:
Ai perkele kuinka me tosisuomalaiset suututtiin, kun tommonen akka puhuu meistä paskaa. Nyt pitäis pimulle antaa oikein isän kädestä!
Keskustelu oli täsmäesimerkki siitä, mistä pitikin puhua: väkivallan kulttuurista. Oksasen mainitsemat perheissään väkivaltaiset miehet ovat vain yksi näyte suomalaisten monipuolisesta väkivaltaosaamisesta.
Me olemme kaikki väkivallan marinoimia – nekin, jotka eivät itse hakkaa tai ole hakattavina. Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa.
Väkivallan kulttuuria kannattelee jokainen aikuinen, jonka mielestä koulukiusaamiselle "ei mahda mitään" ja opettajalle "kanteleminen" on mammanpoikameininkiä. Väkivallan kulttuuri voimistuu nettikeskusteluissa, joissa keskenkasvuiset aikuiset lietsovat nimimerkkien suojissa vihaa milloin ketäkin kohtaan.
...
Työelämässä väkivallan kulttuuri kukoistaa monipuolisena. Se on nöyryyttämistä, syrjintää, tuhoavia hierarkioita ja institutionaaliseksi kivettynyttä epäoikeudenmukaisuutta. Johtaja ei viitsi tervehtiä, ja johdettava tekee kaikkensa sabotoidakseen yhteiset pyrkimykset.
Väkivallan kulttuuria edustaa esimies, joka raivostuu ja rupeaa huutamaan, kun alainen tuo palaverissa esiin jonkin työhön liittyvän epäkohdan.
Rujoa kulttuuria pohjustaa kaikenkattava tylyys. On ihan okei päästää ovi läiskähtämään perässä kulkevan päälle. Autoilija saa posottaa pysähtymättä suojatien yli.
Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys mitätöidä ne, jotka jostakin koettavat puhua. "Suomella on omat ongelmansa, joihin Oksanen kohta kuuluu itsekin", Kalevan pääkirjoittaja määritteli.
2. Ruukinmatruuna kirjoitti aikapäiviä:
Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.
Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.
Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...
3. Negatiivisuus ja tylyys on myös valtava voimavara, kuten olen itse useasti todennut. Professori Vihavainen toi samoin kuin Ruukinmatruuna esiin negatiivisuuden voimavarana. Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009
"Länsimainen elämäntapa on uhattuna"
Tämän laajahkon ja yhteenvedonomaisen postauksen myötä jään joksikin aikaa tauolle.
Näin Talvisodan 70-vuotisjuhlan aattona on ajankohtaista keskustella siitä, miten toimia kun yhteisresurssi - esimerkkinä itsenäisyys, suomalainen elämäntapa, eurooppalainen sivistys tai kansan fyysinen koskemattomuus - on uhattuna.
Vapaa-ajattelijoiden liiton mukaan eurooppalainen elämäntapa on taas kerran uhattuna:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.
Samalla kun Vapaa-ajattelijat minusta varsin ansiokkaasti määrittelevät uhan, he väittävät liian hätäisen analyysin perusteella myös tietävänsä ratkaisun uhan torjumiseksi. Minusta on aika keskustella analyyttisemmin ja kiiihkottomammin siitä, miten ulkopuolisten aiheuttama uhka yhteisrerssille voidaan torjua.
Mutta ensin uhan laadusta muutama sana. Klassifion uhan kahteen luokkaan:
1. Perinteinen vapaamatkustajan tai yhteismaan ongelma. Yhteisresurssi (kalastusalue, hyvinvointiyhteiskunta) joutuu ylilaiduntamisen kohteeksi ja tuhoutuu. Tai riittävän moni ei ole halukas osallistumaan resurssin (maanpuolustus, hyvinvointiyhteiskunta) tuottamiseen.
2. Vihamielisen aktorin aiheuttama uhka. Yhteisresurssi kuten suomalainen tai eurooppalainen elämäntapa halutaan tietoisesti tuhota tai sitä halutaan heikentää.
Vapaa-ajattelijoiden esittämä uhka kuuluu siis ainakin osin jälkimmäiseen kategoriaan. Uhan analysoimiseksi on olemassa tieteelistä tutkimustietoa toisaalta ja historiallisia kokemuksia toisaalta. Kukaan ei voi tietysti hallita tätä alaa kokonaan, mutta yritän seuraavassa tuoda joitain näkökulmia asiaan.
Yhteenevetoa esitetyistä keinoista
Yhteisresurssin ylilaiduntamiseen tai tietoiseen tuhoamiseen on esitetty useanlaisia keinoja.
1. Uhan torjuminen hyvällä. Yritetään vaikuttaa hyvällä niihin, jotka uhkaavat yhteisresurssia. Islamin uhan tapauksessa yritetään saada muslimit maallistumaan - tai oletetaan että maallistuminen tapahtuu jotenkin itsestään.
2. Uhan torjuminen kovalla kovaa vastaan. Valtiovalta, jonka ensisijainen tehtävä uhan torjuminen on, lisää resursseja poliisivoimiin, rankaisee länsimaisesta tasa-arvokäsitykseksestä poikkeavat tavat käsitellä naista ja kieltäytyy hyväksymästä shariaa. 30- ja 40-luvulla suomalaista elämäntapaa puolustettiin kovalla kovaa vastaan varsin onnistuneesti.
3. Yhteisresurssin pilkkominen. Yhteiskunta pilkotaan eri lailla hallittuihin enklaaveihin. Kukin etninen ryhmä hallitsee omia resurssejaan.
Taloudellinen resurssi ykstyistetään.
4. Eksluusio. Maahanmuutto islamilaisista kulttuureista rajoitetaan mahdollisimman alhaiseksi.
Tätä keinoa suomalaiset käyttivät erittäin onnistuneesti Suomen suuriruhtinaskunnan itsenäistyessä vuonna 1917. Bolshevismin ja slavofilian uhka suomalaiselle elämänmuodolle torjuttiin luomalla raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Noin kaksi prosenttia maan väestöstä menetettiin kuitenkin ekskluusion yhteydessä. Tätä lukua voi verrata siihen hintaan, jonka Pietarin alueen suomalainen väestö maksoi siitä, että ei kyennyt kyennyt irtaantumaan Venäjästä. Pelkästään teloittamalla kuoli yli 10% väestöstä, kaikki instituutiot tuhottiin lähes täysin, väki siirrettiin synnyinseudultaan Siperiaan ja kieli menetettiin.
5. Sosiaalisen identiteetin vahvistaminen. Luodaan vahva sosiaalinen identiteetti, mihin liittyy sisäryhmämoraali ja äärimmäisessä tapauksessa ulkoryhmän demonisointi. Sosiaaliseen identiteettiin liittyy yleensä irrationaalinen ideologia kuten uskonto tai idelogia joka selittää ulkoryhmän demoonisuutta.
Sosiaalisen identiteetin vahvistamiseen liittyy myös petturuuden käsite. Puhutaan ryssänmorsiamista, ryssäläisyydestä, luokkapettureista, kerettiläisestä tai luopuruudesta. Painotettakoon että vihollisen demonisointi on sosiaalisen identiteetin vahvistamisen äärimmäinen muoto, eikä välttämätön osa.
20-30-luvun Suomessa sosiaalinen identiteeti määriteltiin suurelta osin nimenomaan viholliskuvan kautta. AKS:n johtaja Elmo Kaila määritteli suomalaisen identiteetin oleellisesti ryssävihan kautta. Syntyi organisaatio nimeltä Vihan Veljet, joka levitti dehumanisaation asiaa. Kieli oli hyvin voimakasta.
AKS:n valajäsen numero 1, Elias Simojoki, kirjoitti Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n."
On vaikea sanoa, onko ryssänvihan lietsonnasta ollut mitään oleelista hyötyä suomalaisen elämäntavan puolustamisessa edes sotavuosina. En tiedä onko asiaa edes tutkittu. Poliittisesti motivoituneita mielipiteitä asiasta on toki esitetty.
Esiteltyjen keinojen analyysiä
Itse uskon, että keinojen 1 ja 2 mahdollisuudet ovat rajatut. Toki molemmat keinot ovat tärkeitä. Keino 3 ei islamin uhan tapauksessa oikeastaan ole muuta kuin uhan työntämistä ajassa eteenpäin. Islamilaiset enkalaavit - ovat ne maatieteellisesti tai vain henkisesti eriytyneitä - muuttuvat helposti radikaalin islamin tyyssijoiksi joista radikaalia islamia levitetään enklaavien ulkopuolelle. Toisaalta on todettava että yhteiskunnan pilkkomista enklaaveihin on joskus toteutettu ainakin jollain lailla onnistuneesti mm. Puolassa ennen Puolan jakoa, Ottomaanien valtakunnassa ja Intiassa.
Ekskluusiota ja sosiaalisen identiteetin vahvistamista on tutkittu toisen maailman sodan jälkeen ensin sosiaalipsykologiassa (Tajfel) ja myöhemmin ekologiassa (Hardin), politiikan tutkimuksessa (Ostrom), ja behavioristisessa taloustieteessä (Bowles et al).
Lainaan eri lähteitä suoraan:
0. Ekologi Garret Hardin painotti eksluusion tärkeyttä yhteismaan ongelman ratkaisussa artikkelissaan There is no Global Population Problem:
Never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.
1. Elinor Ostrom, vuoden 2009 taloustieteen nobelisti, painottaa ekskluusion tärkeyttä kirjassaan Global Commons (oma käännös)
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon. Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä resurssia.
2. Elinor Ostrom, Drama of Commons, puhuu siitä miten yhteisresurssien hoito on vaikeaa ellei sen hyödyntäjät jaa yhteisiä arvoja ja normeja ja identifoidu kuuluvaksi samaan ryhmään.
If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ...
Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ...
3. Steve Sailerin kirjoittama lyhennelmä Jared Diamondin tekstistä kirjassa Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed puhuu eksluusion tärkeydestä:
The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined
4. Steve Sailerin kommentti Ostromin Nobel-palkintoon liittyen kuvaa ekskluusiota paikallisen yhteisresurssin tapauksessa:
There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g.,
socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).
...
For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.
A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
5. Juutalaisen sosiaalipsykologin Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria (oma käännös wikipediasta) kuvaa sosiaalisen identiteetin käsitettä:
Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme. On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Mitä vaikeampaan konfliktiin ryhmä joutuu sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet identifiotuvat sosiaalisesti persoonallisen identiteetin kustannuksella. Sitä enemmän ihmiset myös demonisoivat vihollisen (ulkoryhmän jäsenet)
Johtopäätös
Oma johtopäätökseni on, että ei ole muuta tehokasta, inhimillistä ja realistista tapaa ratkaista radikaalin islamin uhkaa kuin ekskluusio. Ekskluusion on lisäksi syytä perustua maahanmuuton rajoittamiseen eikä väkivaltaan.
.
Näin Talvisodan 70-vuotisjuhlan aattona on ajankohtaista keskustella siitä, miten toimia kun yhteisresurssi - esimerkkinä itsenäisyys, suomalainen elämäntapa, eurooppalainen sivistys tai kansan fyysinen koskemattomuus - on uhattuna.
Vapaa-ajattelijoiden liiton mukaan eurooppalainen elämäntapa on taas kerran uhattuna:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.
Samalla kun Vapaa-ajattelijat minusta varsin ansiokkaasti määrittelevät uhan, he väittävät liian hätäisen analyysin perusteella myös tietävänsä ratkaisun uhan torjumiseksi. Minusta on aika keskustella analyyttisemmin ja kiiihkottomammin siitä, miten ulkopuolisten aiheuttama uhka yhteisrerssille voidaan torjua.
Mutta ensin uhan laadusta muutama sana. Klassifion uhan kahteen luokkaan:
1. Perinteinen vapaamatkustajan tai yhteismaan ongelma. Yhteisresurssi (kalastusalue, hyvinvointiyhteiskunta) joutuu ylilaiduntamisen kohteeksi ja tuhoutuu. Tai riittävän moni ei ole halukas osallistumaan resurssin (maanpuolustus, hyvinvointiyhteiskunta) tuottamiseen.
2. Vihamielisen aktorin aiheuttama uhka. Yhteisresurssi kuten suomalainen tai eurooppalainen elämäntapa halutaan tietoisesti tuhota tai sitä halutaan heikentää.
Vapaa-ajattelijoiden esittämä uhka kuuluu siis ainakin osin jälkimmäiseen kategoriaan. Uhan analysoimiseksi on olemassa tieteelistä tutkimustietoa toisaalta ja historiallisia kokemuksia toisaalta. Kukaan ei voi tietysti hallita tätä alaa kokonaan, mutta yritän seuraavassa tuoda joitain näkökulmia asiaan.
Yhteenevetoa esitetyistä keinoista
Yhteisresurssin ylilaiduntamiseen tai tietoiseen tuhoamiseen on esitetty useanlaisia keinoja.
1. Uhan torjuminen hyvällä. Yritetään vaikuttaa hyvällä niihin, jotka uhkaavat yhteisresurssia. Islamin uhan tapauksessa yritetään saada muslimit maallistumaan - tai oletetaan että maallistuminen tapahtuu jotenkin itsestään.
2. Uhan torjuminen kovalla kovaa vastaan. Valtiovalta, jonka ensisijainen tehtävä uhan torjuminen on, lisää resursseja poliisivoimiin, rankaisee länsimaisesta tasa-arvokäsitykseksestä poikkeavat tavat käsitellä naista ja kieltäytyy hyväksymästä shariaa. 30- ja 40-luvulla suomalaista elämäntapaa puolustettiin kovalla kovaa vastaan varsin onnistuneesti.
3. Yhteisresurssin pilkkominen. Yhteiskunta pilkotaan eri lailla hallittuihin enklaaveihin. Kukin etninen ryhmä hallitsee omia resurssejaan.
Taloudellinen resurssi ykstyistetään.
4. Eksluusio. Maahanmuutto islamilaisista kulttuureista rajoitetaan mahdollisimman alhaiseksi.
Tätä keinoa suomalaiset käyttivät erittäin onnistuneesti Suomen suuriruhtinaskunnan itsenäistyessä vuonna 1917. Bolshevismin ja slavofilian uhka suomalaiselle elämänmuodolle torjuttiin luomalla raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Noin kaksi prosenttia maan väestöstä menetettiin kuitenkin ekskluusion yhteydessä. Tätä lukua voi verrata siihen hintaan, jonka Pietarin alueen suomalainen väestö maksoi siitä, että ei kyennyt kyennyt irtaantumaan Venäjästä. Pelkästään teloittamalla kuoli yli 10% väestöstä, kaikki instituutiot tuhottiin lähes täysin, väki siirrettiin synnyinseudultaan Siperiaan ja kieli menetettiin.
5. Sosiaalisen identiteetin vahvistaminen. Luodaan vahva sosiaalinen identiteetti, mihin liittyy sisäryhmämoraali ja äärimmäisessä tapauksessa ulkoryhmän demonisointi. Sosiaaliseen identiteettiin liittyy yleensä irrationaalinen ideologia kuten uskonto tai idelogia joka selittää ulkoryhmän demoonisuutta.
Sosiaalisen identiteetin vahvistamiseen liittyy myös petturuuden käsite. Puhutaan ryssänmorsiamista, ryssäläisyydestä, luokkapettureista, kerettiläisestä tai luopuruudesta. Painotettakoon että vihollisen demonisointi on sosiaalisen identiteetin vahvistamisen äärimmäinen muoto, eikä välttämätön osa.
20-30-luvun Suomessa sosiaalinen identiteeti määriteltiin suurelta osin nimenomaan viholliskuvan kautta. AKS:n johtaja Elmo Kaila määritteli suomalaisen identiteetin oleellisesti ryssävihan kautta. Syntyi organisaatio nimeltä Vihan Veljet, joka levitti dehumanisaation asiaa. Kieli oli hyvin voimakasta.
AKS:n valajäsen numero 1, Elias Simojoki, kirjoitti Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n."
On vaikea sanoa, onko ryssänvihan lietsonnasta ollut mitään oleelista hyötyä suomalaisen elämäntavan puolustamisessa edes sotavuosina. En tiedä onko asiaa edes tutkittu. Poliittisesti motivoituneita mielipiteitä asiasta on toki esitetty.
Esiteltyjen keinojen analyysiä
Itse uskon, että keinojen 1 ja 2 mahdollisuudet ovat rajatut. Toki molemmat keinot ovat tärkeitä. Keino 3 ei islamin uhan tapauksessa oikeastaan ole muuta kuin uhan työntämistä ajassa eteenpäin. Islamilaiset enkalaavit - ovat ne maatieteellisesti tai vain henkisesti eriytyneitä - muuttuvat helposti radikaalin islamin tyyssijoiksi joista radikaalia islamia levitetään enklaavien ulkopuolelle. Toisaalta on todettava että yhteiskunnan pilkkomista enklaaveihin on joskus toteutettu ainakin jollain lailla onnistuneesti mm. Puolassa ennen Puolan jakoa, Ottomaanien valtakunnassa ja Intiassa.
Ekskluusiota ja sosiaalisen identiteetin vahvistamista on tutkittu toisen maailman sodan jälkeen ensin sosiaalipsykologiassa (Tajfel) ja myöhemmin ekologiassa (Hardin), politiikan tutkimuksessa (Ostrom), ja behavioristisessa taloustieteessä (Bowles et al).
Lainaan eri lähteitä suoraan:
0. Ekologi Garret Hardin painotti eksluusion tärkeyttä yhteismaan ongelman ratkaisussa artikkelissaan There is no Global Population Problem:
Never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.
1. Elinor Ostrom, vuoden 2009 taloustieteen nobelisti, painottaa ekskluusion tärkeyttä kirjassaan Global Commons (oma käännös)
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon. Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä resurssia.
2. Elinor Ostrom, Drama of Commons, puhuu siitä miten yhteisresurssien hoito on vaikeaa ellei sen hyödyntäjät jaa yhteisiä arvoja ja normeja ja identifoidu kuuluvaksi samaan ryhmään.
If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ...
Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ...
3. Steve Sailerin kirjoittama lyhennelmä Jared Diamondin tekstistä kirjassa Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed puhuu eksluusion tärkeydestä:
The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined
4. Steve Sailerin kommentti Ostromin Nobel-palkintoon liittyen kuvaa ekskluusiota paikallisen yhteisresurssin tapauksessa:
There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g.,
socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).
...
For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.
A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
5. Juutalaisen sosiaalipsykologin Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria (oma käännös wikipediasta) kuvaa sosiaalisen identiteetin käsitettä:
Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme. On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Mitä vaikeampaan konfliktiin ryhmä joutuu sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet identifiotuvat sosiaalisesti persoonallisen identiteetin kustannuksella. Sitä enemmän ihmiset myös demonisoivat vihollisen (ulkoryhmän jäsenet)
Johtopäätös
Oma johtopäätökseni on, että ei ole muuta tehokasta, inhimillistä ja realistista tapaa ratkaista radikaalin islamin uhkaa kuin ekskluusio. Ekskluusion on lisäksi syytä perustua maahanmuuton rajoittamiseen eikä väkivaltaan.
.
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Kaksi faktaa
Maa on lättänä ja maailmanloppu tulee, kun maa nousee kyljelleen ja kaatuu. (Etiopian koptilainen kirkko)
Maallistuminen on ratkaisu islamin uhkaan eurooppalaiselle sivistykselle (Vapaa-ajattelijat)
Siinä on kaksi faktaa, joista ensimmäinen ei pidä varmasti paikkaansa ja toinenkaan todennäköisesti ei. Väitteissä on kuitenkin yksi oleellinen ero: Etiopialaisen maanviljelijän elämä ei muuksi muutu vaikka hän uskoisi että maa on lättänä sen sijaan että uskoisi sen olevan pyöreä. Euroopan tulevaisuudelle on ratkaisevan tärkeää, että emme usko Vapaa-ajattelijoiden levittämää satua.
Vaapa-ajattelija-lehti toteaa siis:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.
Kysyn:
1. Millä perusteella ratkaisu on realistinen ?
2. Mitä muita vaihtoehtoja Vapaa-Ajattelijat ovat asian ratkaisemiseksi harkinneet ?
Vaihtoehtojahan on monia muitakin. Herää kysymys perustuuko Vapaa-ajattelijoiden analyysi skeptisen rationalismiin vai johonkin muuhun.
Maallistuminen on ratkaisu islamin uhkaan eurooppalaiselle sivistykselle (Vapaa-ajattelijat)
Siinä on kaksi faktaa, joista ensimmäinen ei pidä varmasti paikkaansa ja toinenkaan todennäköisesti ei. Väitteissä on kuitenkin yksi oleellinen ero: Etiopialaisen maanviljelijän elämä ei muuksi muutu vaikka hän uskoisi että maa on lättänä sen sijaan että uskoisi sen olevan pyöreä. Euroopan tulevaisuudelle on ratkaisevan tärkeää, että emme usko Vapaa-ajattelijoiden levittämää satua.
Vaapa-ajattelija-lehti toteaa siis:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta.
Kysyn:
1. Millä perusteella ratkaisu on realistinen ?
2. Mitä muita vaihtoehtoja Vapaa-Ajattelijat ovat asian ratkaisemiseksi harkinneet ?
Vaihtoehtojahan on monia muitakin. Herää kysymys perustuuko Vapaa-ajattelijoiden analyysi skeptisen rationalismiin vai johonkin muuhun.
Suomalaisella naiselle menee huonosti
Joku näemmä mättää suomalaisten naisten(kin) elämässä pahasti.Alkoholismi lisääntyy voimakkaasti. Naiset syyllistyvät väkivaltaan parisuhteessa jopa miestä useammin. Teinitytöt taas huorittelevat, alistavat ja lyövät toisiaan HS:ssä referoidun tutkimuksen mukaan.
Oireyhtymä muiistuttaa vapaan kasvatuksen - eli sallivan ja välinpitämättömän kasvatuksen - oireyhtymää. Vapaus (ilman vastuuta) synnyttää pahuutta. Mutta oireyhtymä ei tässä tapauksessa koske lapsia, vaan aikuiset naisetkin oirehtivat pahasti.
Mies on luovuttanut olemasta perheen pää ja naisesta on tullut hyvin autonominen ja samalla kuitenkin myös itsekäs. Naisille on annettu kaikki vapaus, mutta suomalaisella naiselle ei mene kuitenkaan hyvin.
Somalityttö-porukka, joka istuu ystäviensä kanssa Ala-Malmin Subilla, näyttää onnellisemmalta kuin suomalainen tyttöporukka. Joku on mennyt pieleen ja pahasti.
Itse konservatiivina uskon tietysti, että Suomessa ennen vallinneen laimeahkon patriarkaatin tuhoutuminen on ainakin osasyy tähän. Suomalainen terve ja rakastava mies, jolla on tytär, ei ikinä toivo että tyttärestä tulisi tavallinen suomalainen teinityttö ja tavallinen suomalainen nainen. Että hän degeneroituisi iloisesta lapsesta suorituskeskeiseksi naiseksi, jonka parsiuhde mättää ja jolla on alkoholiongelma ja joka lyö lapsiaan ja miestään. Tai että tytär teininä huorittelisi ja hakkaisi ystäviään. Miehen on otettava aktiivisempi ja patriarkkaalisempi ote yhteiskunnassa.
Oireyhtymä muiistuttaa vapaan kasvatuksen - eli sallivan ja välinpitämättömän kasvatuksen - oireyhtymää. Vapaus (ilman vastuuta) synnyttää pahuutta. Mutta oireyhtymä ei tässä tapauksessa koske lapsia, vaan aikuiset naisetkin oirehtivat pahasti.
Mies on luovuttanut olemasta perheen pää ja naisesta on tullut hyvin autonominen ja samalla kuitenkin myös itsekäs. Naisille on annettu kaikki vapaus, mutta suomalaisella naiselle ei mene kuitenkaan hyvin.
Somalityttö-porukka, joka istuu ystäviensä kanssa Ala-Malmin Subilla, näyttää onnellisemmalta kuin suomalainen tyttöporukka. Joku on mennyt pieleen ja pahasti.
Itse konservatiivina uskon tietysti, että Suomessa ennen vallinneen laimeahkon patriarkaatin tuhoutuminen on ainakin osasyy tähän. Suomalainen terve ja rakastava mies, jolla on tytär, ei ikinä toivo että tyttärestä tulisi tavallinen suomalainen teinityttö ja tavallinen suomalainen nainen. Että hän degeneroituisi iloisesta lapsesta suorituskeskeiseksi naiseksi, jonka parsiuhde mättää ja jolla on alkoholiongelma ja joka lyö lapsiaan ja miestään. Tai että tytär teininä huorittelisi ja hakkaisi ystäviään. Miehen on otettava aktiivisempi ja patriarkkaalisempi ote yhteiskunnassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)