Suomen Sotilas painottaa maahanmuuton laatua

Suomen Sotilas -lehdessä on erittäin tasokas kirjoitus maahanmuutosta, joka kannattaa lukea. Ei tarvitse olla suositusten kanssa samaa mieltä, mutta kirjoituksessa on erittäin hyviä pointteja.

"Juuri irakilaisten työttömyys on Suomessa suurinta (yli 50 %), eikä ole syitä olettaa että uudet irakilaiset maahanmuuttajat työllistyisivät aiempia paremmin, ainakaan jos sosiaali- ja työllisyyspolitiikkamme ei muutu ja jos työn hinta Suomessa ei laske – niin ja se muuten ei ole pienipalkkaisen taskusta pois koska se laskee myös hintoja ja käynnistää taloudellisesti myönteisen syklin.

Muita huonosti työllistyneitä kansallisuuksia ovat olleet afgaanit ja somalit – ja nämä kaksi kansallisuutta ovat nytkin turvapaikanhakutilastoissa irakilaisten jälkeen suurimpia. Ilmeisesti Suomen vetovoimatekijänä heidän parissaan eivät ole ainakaan toimivat työmarkkinat.

Eli Suomeen tulevat maahanmuutajat eivät työllisty koska työmarkkinat eivät jousta. Toisaalta Suomi houkuttelee juuri sellaisia maahanmuuttajia joita työllistyminen ei kiinnosta vaan joita kiinnostaa sosiaaliturva."

"Jo nyt tiedetään, että maailman pakolaisleireiltä yritteliäimmät ja kyvykkäimmät pyrkivät anglosaksisiin maihin, päästäkseen nopeasti töihin, kun taas pohjoismaita kehutaan niiden työttömyyskorvauksista ja muista etuuksista. Usein esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat vaihtavat hyvin nopeasti maata jos töitä ei löydy, he kun ovat useimmiten työn perässä. Toisin on monien Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien suhteen, todistavat tilastot, ilman sen suurempaa rasismia."

Kirjoituksessa on myös vahva liityntä SAK:n nykyiseen Suomen vastaiseen politiikkaan. Suomeen on tietoisesti otettu vastaan maahanmuuttajia, joiden ei edes ole tarkoitettu työllistyvän:

"Suomessapa siirtolaisuuden vapauttamista vastusti jo 1970-luvulla sinnikkäimmin vasemmistolainen ammattiyhdistysliike, joka pelkäsi kilpailua työmarkkinoilla eli vähempään tyytyväisen halpatyövoiman tuontia. Vasemmistolaisilla toimittajilla oli tapanaan arvostella mm. Sveitsiä siirtotyöläisten riistosta. Kun Suomi päätti ottaa Vietnamin venepakolaisia, heitä otettiin hyvin vähän, mieluiten työkyvyttömiä invalideja. Silloin sanottiin, että Suomi osallistuu pakolaiskriisien hoitoon laadulla määrän sijasta. Hienoista asunnoista ja sosiaaliturvasta tehtiin hyveitä, joilla korvattiin se että Suomi otti hyvin vähän pakolaisia. Näin luotiin maine, joka on kantanut näihin päiviin asti. Samalla saatiin pakolaisista ja heidän jälkeläisistään yksi Suomen ahkerimmista väestöryhmistä rakentamaan Suomea. Vietnamilaistaustaisilla kun taitaa useammin olla kaksi työtä kuin ei työtä ollenkaan."

Suuri syy sille, että maahanmuuttajat eivät työllisty ovat suljetut työmarkkinat ja työn keinotekoisesti korkea hinta, jolloin kysyntä ja tarjonta eivät tule toisiaan vastaan. Koska maahanmuuttahat tietävät, että Suomi ei ole työllistäjä vaan hyysääjä, Suomeen myös valikoituu Suomen kannalta heikkolaatuista sakkia:

"Suomella on ilmeisesti sitkeä maine maana, joka ei passita siirtolaisia töihin, vaan tarjoaa heille passivoivaa sosiaaliturvaa. Toisaalta niinhän teeme tasa-arvoisesti omillemmekin.

Suomessa ei tarvitse tehdä töitä jos ei haluta. Suomi ei kiinnostakaan sotaa pakenevia syyrialaisperheitä, jotka jäävät Ruotsiin vaikka keväästä 2011 alkaen kaikki syyrialaiset turvapaikanhakijat ovat saaneet jäädä Suomeen aivan kuten Ruotsiinkin."

"Ensi perjantaina ammattiyhdistysliikkeemme osoittaa mieltään lyömällä kapuloita kansantalouden rattaisiin.

Kysymys on pitkälti siitä, että Suomessa ei olla valmiita toimimaan edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan vaan vaaleissa hävinnyt vasemmisto yrittää nyt vaikuttaa asioihin korporatiivisin ja ulkoparlamentaarisin keinoin. Tämä tekee myös ulkomaalaispolitiikan kovin haastavaksi. Kun maassa jätetään moni työ tekemättä koska se on liian kallista, ja kun julkinen sektori on paikoin palkkajohtaja, on kovin vaikeaa työllistää maahanmuuttajia tuottavalla ja yhteiskuntaa rikastuttavalla tavalla, olivatpa he sitten työperäisiä ja haluisia tai eivät. Kotouttamisen kannalta nimittäin työ on se paras lääke ja se on myös meidän kaikkien etu. Ilman työtä ei ole elämää."

Mihin Merkelin linja johtaa?

Amerikkalaisessa Foreign Policy-lehdessä on artikkeli, jonka liberaali ja ihmisoikeushenkinen sanoma on, että Euroopan on madallettava rajojaan, vaikka se vaikeaa tulee olemaankin. Riski artikkelin mukaan on että kehitys johtaa Euroopan destabilisoitumiseen. Lehden mukaan riskeistä huolimatta on jatkettava tällä tiellä. Rajojen avaaminen tulee johtamaan pakolaisuuden määrän kiihtymiseen ja pakolaisia alkaa tulla kaikkialta Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Artikkelissa on äärimmäisestä maahanmuuttomyönteisestä linjastaan huolimatta hyvin rehellinen ote - päinvastoin kuin useimmissa maahanmuuttomyönteisissä artikkeleissa:

1. Samaan aikaan kun Eurooppa valmistautuu - jos Merkel saa mielensä läpi - ottamaan vastaan enemmän pakolaisia Syyriasta, tilanne muuttuu kokonaisvaltaisesti ja maahanmuutto kasvaa mahdollisesti hyvin radikaalisti nykyisestä:

"We mustn’t delude ourselves about hard this will be. Lowering the barriers to entry will increase the flow of refugees — maybe radically. Even should we agree to turn back economic refugees and only accept victims of war and repression, that category includes Malians and Nigerians and South Sudanese and God knows how many others. Many of the 3.5 million Syrian refugees currently quartered in Turkey, Lebanon, and Jordan could decide to try their luck in Europe. "

2. Poliittisesti tämä merkitsee FA:n artikkelin mukaan suurella todennäköisyydellä katastrofia - mutta artikkeli kuitenkin kannattaa valitulla tiellä jatkamista:

"And as the numbers rise, so, too, will the popularity of far-right parties in Europe.

Without brave political leadership, the refugee crisis could become a political catastrophe for Europe. Merkel has admitted that the flood of new people “will occupy and change our country in coming years.” That’s a nettle that no other leader has yet been willing to grasp. But if they don’t, the nativists will exploit those changes in order to orchestrate a Fortress Europe. Is there any reason to doubt, for example, that France’s National Front will use the migrant influx to vault over the Socialists in the 2017 presidential balloting? President Francois Hollande can either lead on the issue or be buried by it. (I admit, of course, that he could lead on the issue and be buried by it.) "

Oma käsitykseni on, että Venäjä tässä se suuri voittaja on. Ensin se on tuellaan Assadille pahentanut pakolaiskriisiä dramaattisesti. Sitä kautta Venäjä on saanut Euroopan poliittisesti rikki. Poliittinen painopiste on siirtynyt Euroopassa venäjänmielisille puolueille kuten Ranskan FN.

Laillistetut kartellit

Kansanedustaja Elina Lepomäki totesi kirjoituksessaan pari päivää sitten:

"Ammattiliitoille on annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotka rajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla (myös ennakoivasti, vastustamalla koulutuspaikkojen lisäämistä), avoimena tavoitteenaan kiristää jäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaiden kustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta.

Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja tai peräti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyys heikoillekin kartellin jäsenille. Piilaaksossa kuohuttaa par’aikaa työnantajapuolen kartelli, jossa suuret työnantajat ovat sopineet keskenään palkoista hidastaakseen palkkakehitystä. Kartelliin osallistuneita työnantajia vastaan on alkamassa oikeusmenettely.

Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisista haitoista vallitsee täysi yksimielisyys, ja kehittyneissä maissa ne on pääsääntöisesti kielletty. EU:n laajuinen kilpailulainsäädäntö kieltää jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit. Kysymys kuuluukin, miksi tällaiset sallitaan yhä Suomessa?"

Akava-nimisen järjestön, jonka päätoimiala on kartelli, puheenjohtaja Fjäder totesi, että Suomi nousee vain sopimalla. Yleissitovat sopimukset ovat kuitenkin kartelleja - minunkin puolestani ja minulta lupaa pyytämättä on tehty sopimus nyt 30-vuoden ajan. 

Fjäderin logiikalla voisi vaatia Lidliä sopimaan hintapolitiikasta S:n ja K:n kanssa ja Onnibussia sopimaan Matkahuollon kanssa, jotta Suomi saataisiin nousuun.

Tämän päivän Suomen ongelma on kartellisoitumisen lisäksi se, että demokraattisesti valittu hallitus ei pysty tekemään päätöksiä, vaan päätökset edellyttävät junnaavat neuvottelut erilaisten ulkoparlamentaaristen ryhmien kanssa, joilta lisäksi tuntuu puuttuvan halu neuvotella. Kompromissihaluttomuus on johtunut kartellien vahvuudesta.

Se, että ylipäätään hallituksen pitää neuvotella kartellien kanssa, on kuitenkin ensisijainen ongelma.

Konsensus-politiikalla oli paikkansa sodan aikana ja sen jälkeen. Nykyajan dynaaminen globaali maailma asettaa Suomelle sellaiset haasteet, että sopimisen aika on ohi. Toisaalta ay-liikkeen rooli on nykyään puhtaasti destruktiivinen - mitä enemmän ay-liikkeen valtaa kyetään murtamaan sitä parempi yhteiskunta meillä on. 

Ps. Suosittelen Suomen fiksuimman vasemmistolaisen Tommi Uschanovin tämän päiväistä artikkelia, jossa Uschanov käsittellee Sipilän ja Thatcherin poliitiikan eroa.

Suhtautuminen pakolaisten vastaanottoon muuttunut positiivisemmaksi? Miksi?

Oma kokemukseni on, että osa ihmisistä jotka aikaisemmin suhtautuivat pakolaisten vastaanottamiseen negatiivisesti, ovat alkaneet suhtautua siihen positiivisemmin. Hypoteesiani ei tietenkään ole vielä osoitettu todeksi. Eli tämä kirjoitus on suhteellisen spekulatiivinen. Hypoteesini perustuu keskusteluun ihmisten kanssa, eikä tilastolliseen tutkimukseen.

Oletan, että mielipidemuutos johtuu pitkälti siitä, että Immonengaten myötä maahanmuuttokriittisyyttä on voimakkaasti demonisoitu suomalaisessa keskustelussa. Meistä on tehty median silmissä todella pahoja ja/tai ahdasmielisiä ihmisiä. .

Antropologinen ja sosiaalipsykologinen tutkimus osoittaa, että ihmisen yhteistoiminta perustuu pitkälti vertaisrankaisuihin. Normeja ylläpidetään ihmisyhteisössä demonisoimalla normien rikkojia. Normien sisällöllä ei tässä kontekstissa ole niinkään suurta merkitystä - normit jotka vertaisrangaistuksen myötä muuttuvat vallitseviksi voivat olla yhteisön hyvinvoinnin kannalta hyviä tai huonoja.

Harva tietenkään myöntää itse muuttaneensa mieltä siksi, että ei kestä sitä että leimautuu muiden silmissä pahaksi. Mielipiteen muutos perustellaan tietysti muulla tavalla. Siksi on aivan turha mennä kyselemään ihmisiltä, miksi he ovat muuttaneet mieltään jossain asiassa. Ihmiset selittävät aina mielipiteen muodostuksensa itselleen parhain päin. Kukaan ei esimerkiksi sano:

Vastustan ydinvoimaa / en usko ilmaston lämpenemiseen ihmisten toiminnan tuloksena, koska en halua että kaverini hylkivät minua mielipiteeni takia. Olen konformisti eli laumasielu.

Toki muitakin mahdollisia selityksiä ilmiölle on.

Ilmiön toinen puoli on, että maahanmuuttokriittiset ovat uhan alla kääntyneet melkolailla siiliasentoon. Kaikki kritiikki esimerkiksi perussuomalaisia kohtaan koetaan pahantahtoisena hyökkäyksenä. Eli yritetäänpä nyt kaikki osallistua kansalaiskeskusteluun miehekkäästi - kuunnellaan mitä muut sanovat ja osallistutaan keskusteluun niiden kanssa jotka ovat valmiita keskustelemaan. Siiliasentoon meneminen ei hyödytä.

Sopimisen kulttuuri on kaatumassa

Antti Rinne kritisoi eilen hallitusta "sopimisen kulttuurin" tahallisesta murentamisesta:

"Tämä rakenne on outo. Se pistää miettimään, halutaanko sellaista yhteiskuntaa, jossa yritykset ja kansalaiset eivät voi olla pitkässä juoksussa varmoja siitä, mitä tulee tapahtumaan."
Rinteen mukaan suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut se, että se on hyvin ennakoitava.
"Kiitos sopimisen kulttuurin.""

Asia on on itse asiassa juuri toisin päin. Suomalainen yhteiskunta on "sopimisen kulttuurin" takia vetokratia (Osmo Soininvaaran termi). Uudistuksia ei saada aikaan koska tarvitaan konsensusta. Ruotsin ja Britannian voima on ollut blokkipolitiikassa ja siinä, että blokkihallitus on tähän mennessä kyennyt hyvin nopeasti tekemään uudistuksia enemmistöpäätöksellä. (Nyttemmin maahanmuuttokeskustelun sivutuotteena blokkipolitiikka on näissäkin maissa tosin murtumassa, mutta tarvittavia uudistuksia on onnistuttu toteuttamaan jo valmiiksi.)

Sopimisen kulttuuri toimi tehokkaasti vähemmän dynaamisessa maailmassa sodan jälkeen mutta ei taida toimia enää. Tosin Paasikiven ja Kekkosen aikaan ulkopolitiikka ei perustunut sopimisen kulttuuriin. Sopimisen kulttuuri olisi ollutkin liian hidas ulkopolitiikkaan suhteellisen dynaamisesti muuttuvan maailman tilanteen takia.

Rinne on haluton mihinkään uudistuksiin nykyisen hallituksen aikana. Uudistukset ovat Rinteelle ongelmallisia, koska Suomen edistyminen nykyisen hallituksen aikana murentaisi ay-liikkeen ja sen poliittisen siiven SDP:n kannatusta.

HS:n mukaan Rinne puhuu pitkään vientikilpailukyvyn tärkeydestä, mutta sanoo että kaikkiin kohdistuva palkanalennus tai työajan pidennys ei ole nyt oikea keino. "Varmaan joudutaan myöhemmin palaamaan työaikaan, kun tarvitaan väestön vanhetessa lisää käsiä, mutta sen aika ei ole nyt".

Rinne siis on sitä mieltä, että ei tarvita sisäistä devalvaatiota eikä työajan pidentämistä.

Nyt on todellakin aika murtaa ay-liikkeen rooli ylähuoneena. Sisäinen devalvaatio on välttämättömyys, jos olemme euro-järjestelmässä mukana. Voi tietysti kysyä, kuuluuko Suomen edes olla euro-järjestelmässä. Sen asian ratkaiseminen kuuluu kuitenkin demokraattiselle päätöksentekokoneistolle eikä ay-liikkeelle ja sen poliittiselle siivelle SDP:lle.

SDP on keskisuuri puolue, mutta käyttää yhdessä ay-liikkeen kanssa suurta valtaa, joka on ensi sijassa ulkoparlamentaarista.

SDP ei tietysti ole tarkkaan ottaen ainoa, joka käyttää ulkoparlamentaarista valtaa: globaalit markkinat vaikuttavat Suomen tilanteeseen, EU vaikuttaa, samoin Venäjän fasistihallinto ja jopa sää. Kaikkeen emme kykene itse vaikuttamaan, mutta siltä osin kuin pystymme meidän pitää tietysti aina kysyä, onko ulkoparlamentaarinen valta päässyt liian pitkälle saatuun hyötyyn verrattuna. Mutta markkinat, EU ja Venäjä eivät ole tämän postauksen aihe.

Jos SDP/ay-liike käyttäisi ulkoparlamentaarista valtaa sillä tavalla, että siitä saataisiin hyötyä yhteiskunnalle, en olisi varmaan sitä kritisoimassakaan, mutta vallan käyttö on pitkälti aiheuttamassa Suomen näivettymistä.

Syyria, Obama, ISIS ja Iran

Olen puolustanut Syyrian nykyhallintoa, koska se on tähän asti taannut vähemmistöjen olemassaolon Syyriassa. Toisenlaista näkökulmaa edustaa Foreign Policyn artikkeli: USA:n kykenemättömyys saada Assadin harjoittamat sunni-siviileihin kohdistuneet murhat loppumaan ja USA:n veljeily Iranin kanssa vahvistaa koko ajan ISIS:in asemaa Levantissa ja Mesopotamiassa. Helppoa ratkaisua ongelmaan ei ole.

Tatu Vanhanen on kuollut

Professori Tatu Vanhanen on kuollut. Minulla oli ilo kuulua samaan yhdistykseen tämän tinkimättömän totuuden etsijän kanssa. Vanhanen ei ollut kiinnostunut selkääntaputtelijoista tai mielistelijöistä - hän oli oman tiensä kulkija.

Hänen merkittävä työnsä demokraattisen ja taloudellisen kehityksen esteiden ja mahdollistajien ymmärtämiseksi sai suomalaisessa yhteiskunnassa monet inkvisiittorit innostumaan. Hänen työnsä puolustajiksi nousi kuitenkin heti alussa joitain vasemmistolaisiakin suomalaisia tutkijoita - Helsingin Yliopiston sosiaalipolitiikan professori JP Roos etunenässä.

Kansallisen äo:n merkitys kehityksen enabloijana on saanut sittemmin tukea maailmalla. Lainaan aiempaa kirjoitustani:

Maailmanpankin tutkimus toteaa, että koulutuksen kestoaikaa on yliarvostettu yhteiskunnan talouskehityksen moottorina.

Tärkeämpi moottori ovat ns. kognitiiviset taidot, joita voi Maailmanpankin mukaan mitata mm. Pisa-testillä. Maailmanpankki ei mainitse äo:ta - eikä Lynniä eikä Vanhasta. Mutta kun otamme huomioon, että Pisa-tulokset mittaavat pitkälti juuri äo:ta, johtopäätös on selvä:

Maailmanpankin raportti tukee Lynnin ja Vanhasen johtopäätöstä eli äo selittää suuren osan BKT-vaihteluista maitten välillä.

Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:

Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.

... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.

Maailmanpankin raportti on tässä.

Lisäys vanhaan kirjoitukseeni:

Aika on tietysti myös osoittanut Vanhasen mallin rajoitukset. Vaikka äo on tärkeä enabloija, myös markkinoiden toimivuus, yhteiskunnan instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan laatu sekä yhteiskunnan luottamuksen taso ovat tärkeitä. Olen käsitellyt Vanhasen mallin rajoituksia mutta myös ilmeisiä voittoja vuonna 2012.

Politikot yllättyvät pakolaisaallosta?

Sisäministeri Petteri Orpo väitti tänään HS:ssä:

Kukaan ei vielä kesken hallitusohjelmaväännön aavistanut, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin oltaisiin tilanteessa, jossa Suomeen arvioidaan tulevan tänä vuonna yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Se on 10 000 enemmän kuin keväällä ennakoitiin.

"Ei Smolnassa käyty vielä mitään tällaista keskustelua kuin mitä nyt nähdään."

Orpo on tietysti oikeassa siinä, että oli varmaankin yllätys että tilanne räjähti hallituksen silmille juuri nyt kesällä 2015, eikä esimerkiksi vasta alkuvuonna 2016. Mutta muuten tilanne ei voi olla ainakaan sisäministeriön virkamiehille yllätys.

Kuten olen aiemmin sanonut korttitalon romahtaminen tietyllä hetkellä t voidaan aina esittää yllätyksenä ja ulkoisten ilmiöiden seurauksena (tuli "yllättäen" tuuli). Tosiasiassa korttitalon romahdus on sisäsyntyinen asia - vain ajankohta on yllätys. Tuuli tulee aina ennemmin tai myöhemmin.

Samalla tavalla Euroopan korttitalo-rajan ja Suomen korttitalo-rajan romahtaminen - romahtaminen siinä mielessä että maahan tulee joukoittain pakolaisia halusi Suomen kansa vai ei - ei voi todellisuudessa tulla kenellekään yllätyksenä: Afrikan jatkuva väestöräjähdys, elintasokuilu Euroopan ja lähialueiden välillä, Syyrian sisällissota, Euroopan rajojen heikko vartiointi ja Eurooppaan levinnyt ajatus että meidän pitää auttaa kaikkia hädässä olevia ovat ilmiöinä olleet olemassa jo pitkään ja tekevät Euroopan rajoista korttitaloja. Kreikan rajavartioiden lahjottavuus on ollut pitkään tiedossa.

Pakolaisongelma on ollut Kreikassa ja Italiassa päällä jo pitkään. Oli tietenkin vain ajankysymys milloin tilanne räjähtää Suomenkin osalta. Suomalaisilla poliitikoilla ja kansallakin on tapana puhua kaikesta niin että "ei ole mitään merkkejä että tapahtuu X", vaikka jonkun ilmiön X tapahtumisen riski on selkeästi hyvin korkea. Se, että ilmiö X ei ole vielä tapahtunut tekee muka ilmiön  X tapahtumisesta yllätyksen. Venäjän politiikan aggressiivisuuden kasvu haluttiin samalla lailla kieltää vielä Georgian sodan jälkeenkin. Siksi Natoon menoon ei ollut "mitään syytä". Ja kun Venäjän painostus Suomea, Baltiaa, Ruotsia, Ukrainaa kohtaan alkoi, sekin oli muka yllätys. "Suomella ei kuitenkaan ole mitään pelättävää".

Vastaavia ilmiöitä X, jotka vielä eivät ole tapahtuneet, mutta joiden todennäköisyys on tuntuva haittaan suhteutettuna on ainakin:

1. Pakolaisuuden kiihtyminen tai ainakin pysyminen samalla tasolla vuodesta toiseen. Jos Eurooppaa vastaanottaa tänä vuonna suuren joukon maahanmuuttajia, ongelma ei mitenkään helpotu vaan venepakolaisuus kiihtyy. Joka kerta kun yksittäinen henkilö saa turvapaikan, Eurooppa lähettää Afrikkaan ja Syyriaan viestin, että Eurooppaan kannattaa yrittää.

2. ISIS:in tulo Suomeen ja islamilaisen radikalismin yleinen räjähtäminen käsiin kaikkialla Euroopassa. ISIS suorastaan lähettää taistelijoita Eurooppaan ja panee nämä tekeytymään pakolaisiksi. Moni muslimipakolainen radikalisoituu Suomessa.

3.  Perheenyhdistämiset kasvattavat pakolaisten määrää edelleen. Jos Suomi nyt ottaa 15000 turvapaikanhakijasta vastaan vaikkapa 8000, myös perheenyhdistämiset kiihtyvät, mikä nostaa pakolaisten määrän Suomessa edelleen.

4. Venäjän aggression kohdistuminen Suomeen ja/tai Baltiaan. (Tätä olen käsitellyt aiemmin moneen kertaan, enkä käsittele tätä nyt.)

Mitä riskeihin 1 - 3 tulee nämä tulevat kaikki - tai useimmat - olemaan Orpolle yllätyksiä, jos laukeavat. Tai niin hän tulee todennäköisesti väittämään.  Orpo on ehkä juuri varautuakseen pakolaisuuden kiihtymiseen alkanut hengenheimolaistensa kanssa perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttokriittisten demonisoimisen.

No siinä suhteessa nostan kuitenkin Orpolle hattua, että hän puolittain myöntääkin riskin 1 ja 3:

"Ei kukaan voi luvata turvapaikanhakijoiden määrän laskevan."

Orpo on myös luvannut, että hallitus selvittää pitääkö perheenyhdistämisen sääntöjä tiukentaa:

"Olen sitä mieltä, että meidän on välttämättä oltava tiukkoja siinä, millä edellytyksillä perhettä yhdistetään." Hallitus voisi velvoittaa Suomessa asuvan perheenkokoajan vastaamaan aiempaa useammissa tapauksissa perheenjäsenten toimeentulosta. Nyt myös selvitetään, voitaisiinko perheenyhdistämisen edellytykseksi asettaa se, että Suomessa oleva perheenkokoaja on osallistunut kotouttamistoimenpiteisiin.

Voihan Orpo tietysti olla vilpitönkin. Mutta joka tapauksessa hän perustelee toimiaan moraalisten perusteiden lisäksi sillä, että Suomen pitää tehdä niin kuin EU:ssa on sovittu. Edelleen hän esittää ne, jotka eivät hänen perusteitaan hyväksy, moraalisesti pahoiksi.

Sipilä kaipaa neuvoa

"Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt otamme vastuun kokonaan itsellemme. Tarvitsemme tähän aikaa"

Annan yhden. On ilo auttaa.

Helsingin Sanomien vaihtoehto viisi on käytännössä osin samanhenkinen:

Hallitus toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti lainsäädännön, jolla se edistää paikallista sopimista. Se johtaisi siihen, että yrityksissä voitaisiin päättää monista asioista työehtosopimuksista poiketen.

Monen yrittäjän mielestä äärimmilleen vietynä lakimuutos lisäisi Suomen kilpailukykyä enemmän kuin yhteiskuntasopimus. Hallitus aikoo myös heikentää työttömyysturvaa. Palkansaajajärjestöt olisivat halunneet liittää nämä hankkeet yhteiskuntasopimukseen, jolloin ne olisivat voineet vaikuttaa niihin enemmän kuin normaalissa lakiprosessissa, jossa työmarkkinaosapuolia vain kuullaan.

Päätös voi vähentää työmarkkinajärjestöjen valtaa. Muutokset tulevat aiheuttamaan lähes varmasti jopa lakkoja, mutta hallitus on vapaampi toteuttamaan oman halunsa ilman yhteiskuntasopimusta.

Jos paikallisesti ei saada sopimusta aikaan, firmat joutuvat saneeraamaan, mutta haitta tulee sitten vain yhdelle alalle ja ihan ansion mukaan.

Aiheet

Uussuomettuminen etenee: Tosiasiaväitteet korvataan rituaaleilla

Presidentti Niinistö lausui Talouselämän mukaan jotain tyyliin

P: "Ahvenanmaan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei ole tapahtunut pienintäkään muutosta".

Lause P näyttää pintapuolisesti tarkasteltuna normaalilta tosiasia-väitteeltä, joka on joko tosi tai epä-tosi. Kyseessä ei kuitenkaan ole tosiasiaväite. Niinistön "väitteen" P voi tietysti asettaa kyseenalaiseksi ja sanoa että "väite" on epätosi, mutta Suomen poliittinen johto ei sellaista keskustelua halua eikä siihen osallistu, koska jokainen täysjärkinen tajuaa muutenkin, että tosiasia-väitteeksi ajateltuna lause ei tietenkään pidä paikkaansa.

70-luvulla puhuttiin "Suomen ja Venäjän luottamuksellisista suhteista". Ainakin vanhempi väki tajusi että kyseessä ei ollut tosiasiaväite vaan eräänlainen rituaali.

Pappi sanoo jumalanpalveluksessa, että ehtoollisviini on "Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu". Harva sentään oikeasti uskoo että viinilasissa on verta. Jotkut kuitenkin uskovat väitteeseen P.

Suomi on taas kuin YYA-Suomi - julkisesti puhutaan muuta kuin minkä tiedetään olevan totta. Kuten 70-luvulla ihmiset jakaantuvat nytkin kahteen porukkaan:

a) niihin jotka tietävät, että oikeasti johtavien poliitikkojen puheet eivät ole edes tarkoitettu tosiasia-väitteiksi vaan ne ovat vain eräänlainen rituaali ja

b) niihin jotka luulevat että Niinistö esittää tosiasiaväitteen sanoessaan että Ahvenanmaan turvallisuustilanne ei ole muuttunut tai että Venäjä ei uhkaa Suomea.

Ryhmän a) ihmiset tiesivät 70-luvulla että Suomen ja Venäjän suhteet perustuvat muuhun kuin luottamukseen mutta osa - ryhmä b) - ei tiennyt. Tosiasioiden katsominen suoraan silmiin on ahdistavaa. Toisaalta moni ihminen on niin nuori ja kokematon, että luulee ylläolevan lauseen P oikeasti olevan tosiasia-väite. Näin ei kuitenkaan ole. 

Ukraina - Venäjän seuraava hyökkäysvaihe alkamassa

Venäjän masinoimat kapinalliset ovat siis aloittamasssa uuden hyökkäysvaiheen Ukrainaan. Minskin nykyinen "sopimus", jonka jokainen tiesi olevan vain silmänlumetta ja jonka Ukraina joutui allekirjoittamaan Lännen painostuksesta ja Lännen raukkamaisuuden takia, on ilmeisesti murenemassa näinä päivinä.

Euroopan Unioni esitti silmänlumeeksi julistuksen jossa todettiin:

"The Minsk Agreements must be implemented in good faith, starting with full observation of the ceasefire and genuine withdrawal of heavy weapons"

Jokainen todellisuustajuinen tietää, että sopimus, jossa on Venäjän hallituksen nimi alla, ei ole sopimus. Mutta kuten Hitlerin aikaankin, Lännellä ei ole munaa myöntää, että Venäjä ei pysähdy ennen kuin se pysäytetään.

"Kokonaistilanteen kehitys näyttää huolestuttavalta. Merkit ovat nyt sellaisia, että sodan puhkeaminen uudestaan on ajan kysymys. Tuntuu, että nyt tehdään tarkistusammuntoja", sanoo everstiluutnantti Pentti Forsström Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta.

Taisteluiden kiihtyminen loppukesästä on ollut kaikkien tiedossa. Duuman puhemies Naryzhkin ennusti "aktiivista kansainvälistä syksyä".

Tosiasioita ei kuitenkaan Lännessä haluta tunnustaa ääneen niin kuin ei Hitlerinkään aikana. Tutkimuslaitos Carnegie Europen vieraileva tutkija Ulrich Speck arvioi tänään HS:n mukaan:  

"Minsk II on paras saatavilla oleva vaihtoehto, kun huomioidaan se tosiasia, ettei kukaan lännessä halua taistelua Venäjän kanssa Ukrainan vuoksi tai tilanteen päätymistä sijaissotaan, joka voisi laajentua."

Venäjä jatkaa sotaansa Ukrainan kansaa kohtaan vielä vuosia ja estää samalla Ukrainan taloudellisen kehityksen. Mikä tahansa Natoon kuulumaton Venäjän Rajamaa voi joutua saman kohtalon kohteeksi.  (Venäjällä SAATTAA kuitenkin olla myös kiire - seuraava USA:n presidentti saattaa olla selkeästi jämäkämpi kuin nykyinen.)

Myös Baltian maat saattavat toki joutua Venäjän valtaamaksi, mutta siinä vaiheessa tilanne tietysti muuttuu kokonaan toiseksi ja Lännen suhtautuminenkin muuttuu. Venäjän pysäyttämiseksi olisi minimissään luotava selkeä Red Line, jonka yli Venäjä ei voi mennä, tuomalla Baltian ja Puolaan kymmeniä tuhansia Nato-sotilaita. Ydinaseen käyttökynnys olisi alennettava niin, että hyökkäyksen kohteeksi joutuvan Nato-maan alueella olisi eversti-tasoinen Nato-upseeri joka hyökkäyksen tapahtuessa voisi laukaista ydinaseen. Tai Lännen olisi vaikkapa selkeästi ja ennakolta ilmoitettava, että johonkin Nato-maahan suoritettu hyökkäys johtaa automaattisesti Pietarin kaupungin hävittämiseen maailmankartalta.

Red Linen määrittelyssä on tietysti se ongelma, että faktisesti sen itäpuoliset alueet ovat Venäjälle vapaata riistaa. Mutta niinhän ne ovat pitkälti nytkin. Venäjä voi rauhassa vallata koko Ukrainan tai jopa Suomen - hintana on vain taloussuhteiden katkeaminen Länteen.

Kun Länsi pelaa Chicken Game Venäjän kanssa ja kun Putin on onnistunut vakuuttamaan Lännen johtajat omasta psykopaattisuudestaan, Länsi on tilanteessa heikoilla. Lännen on tavalla tai toisella kyettävä alentamaan ydinaseen käyttökynnystä nimenomaan siten, että uhkaus käyttää ydinasetta Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa vakuuttaa Venäjän. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli selkeä konventionaalisen aseistuksen ylivoima Euroopassa kuten tällä hetkellä Venäjällä Itä-Euroopassa, mutta Neuvostoliitto oli vakuuttunut että salamasota Länsi-Saksaan olisi suurella todennäköisyydellä johtanut ydinsotaan eikä siksi tarttunut houkutukseen. Tällä hetkellä monet kommentaattorit pitävät salamasotaa Baltiaa vastaan kuitenkin täysin mahdollisena. Lännellä on petrattavaa.

Rasistien demonisointi - kirje hyville ihmisille

Tervehdys Hyvä Ihminen,

Yritän olla kirjeessäni vilpitön, vaikka aihe on hankala.

Immosgate näyttää näkökulmastanne onnistuneelta koko kansan tekemältä rasismin tuomitsemiselta. Melkein kaikki on saatu VR:n konduktööri mukaan lukien tuomitsemaan rasismi. 

Olette kokeneet lämmintä yhteisyyttä, kun olette osallistuneet rasismin vastaisiin talkoisiin. Olette saaneet jakaa yhteisen arvon "Rasismi on väärin."

Yhteiset arvot ovat eittämättä yhteiskunnan toimivuudelle tärkeää. Siinä olen kanssanne aivan samaa mieltä. Yhteisten arvojen ajaminen onnistuu usein tehokkaimmin kun löydetään yhteinen vihollinen. Nyt se yhteinen vihollinen on rasisti. Tai siis meidän näkökulmastamme maahanmuuttokriittinen, jota te kutsutte rasistiksi. Meistä on tietysti epämiellyttävää olla se vihollinen - mutta unohdetaan nyt se asia - ehkä olemme ansainneet sen.

Mutta eipä nyt kiistellä termeistä tai siitä onko viholliskuvanne oikeutettu. Teillä on toki pointtinne niin kuin meilläkin. Maahanmuuttokriittiset ovat syyllistyneet ylilyönteihin siinä missä te olette kieltäytyneet katsomasta vaikkapa islamilaisen maahanmuuton ongelmia silmiin. Mutta puhutaanpa nyt demonisoinnista sen vaikutusten näkökulmasta eikä siitä näkökulmasta, onko demonisointi oikeutettua.

Demonisointinne on eittämättä ollut onnistunutta. Ruotsin ja Ranskan esimerkki osoittavat kuitenkin, että maahanmuuttokriittisten onnistunutkaan demonisointi ei kanna pitkän päälle. Elätte nyt hetkellisessä yhteisyyden huumassa, mutta todellisuus tulee vielä eteenne kuin ruotsalaisille ja ranskalaisille hyvis-ystävillenne.

Kansan jakaantumisesta - johon demonisointinne johtaa - hyötyy lähinnä Putin. Jo nyt Euroopassa on syntynyt laaja EU- ja maanhanmuutto-kriittinen oppositio, joka veljeilee Putinin kanssa. Koko Euroopan tulevaisuus on vaarassa.

Teillä - tai oikeastaan myös meillä - on tässä iso ongelma.

Kekkonen onnistui 40-luvulla integroimaan Venäjän kanssa veljeilleet kommunistit yhteiskunnan osaksi ainakin jollain tavalla. Ns. saarislaisten osalta jopa niin hyvin, että Saarinen oli ainoa puoluejohtaja joka tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen. 

Onnistuisikohan sama nyt maahanmuuttokriittisten osalta? Vielä ei siltä näytä.

Terveisin, Jukka Aakula

Ahvenanmaa ilman turvatakuita - osa 6 - miehityksen uhka konkretisoituu

Puolustusministeri Jussi Niinistö sanoo asian vihdoin suoraan:

Suomen armeija varautuu nyt tilanteeseen, jossa Ahvenanmaalle ilmestyy ”vihreitä miehiä”. 

Yle toteaa:

Jos Baltiassa tai Itämerellä syttyy aseellinen konflikti, Venäjä yrittäisi sotilasasiantuntijoiden mukaan miehittää Ahvenanmaan ja Ruotsin Gotlannin.

Aseellisen konfliktin todennäköisyys on noussut merkittävästi. Monen arvion mukaan on olemassa riski, että Venäjä kokeilee Nato-maiden sitoutumista viidenteen artiklaansa tekemällä salamahyökkäyksen Baltiaan niin kuin Saksa aikoinaan Puolaan. Jos Nato ei vastaa Baltian suvereenisuuden loukkaamiseen viidennen artiklan mukaisesti, Naton pelote romahtaa kokonaan.

Nato ei voi siis olla vastaamatta Venäjän alueloukkaukseen jollain tavalla. Mutta todennäköisesti se parhaimmillaankin toteaa - samaan tapaan kuin UK ja Ranska, jotka olivat antaneet turvatakuut Puolalle 30-luvulla - että Nato on sodassa Venäjän kanssa, mutta ei ryhdy aktiivisesti vapauttamaan Baltiaan. Tällaisessa tilanteessa Itämeren saarista alkaa kilpajuoksu. Nato miehittää nopeasti Bornholmin ja Venäjä yrittää saada haltuunsa Ahvenanmaan ja Gotlannin. Suomi ajautuu lopullisesti Venäjän vasallivaltioksi ja Ruotsi hakee Naton jäsenyyttä.

Venäjän uhan alla pahiten olevat valtiot (Ukraina, Moldova, Suomi, Baltia, Ruotsi, Georgia) menettävät todennäköisesti jo nyt taloudellisia investointeja Venäjän painostuksen takia. Tämä on tietysti venäläisen tarkoituskin - taloudellisesti heikko valtio on myös muutenkin heikompi. Yhteiskuntarauha järkkyy ja Venäjä voi käyttää hyväkseen marginaalisoituneita ihmisiä Rajamaissa omien päämääriensä edistämiseen.

Ps. Persut, vihreät ja vasemmistoliitto muiden puolueiden tuella ovat taas onnistuneet kääntämään suomalaisten katseet kokonaan "monikultturismi"-"keskusteluun", jota ei tässä ajassa voi pitää kuin toisen luokan kysymyksenä Venäjän uhan rinnalla.

Yksilöiden aivojen yhdistäminen johtaa yksilöiden autonomian menettämiseen?

Kirjoitin ryhmä-älystä vuonna 2008. Kirjoitus herätti ainakin yhdessä ultra-individualistissa lähes hysteerisen kohtauksen kommentti-osiossa.

"Jaaha. Että sellaista zen-buddhismia. Väite, että yksilöllä ei ole vapaa tahtoa, on sen verran suuressa ristiriidassa transhumanismin [1] kanssa, että tämä määrä pseudotiedettä riittää minulle. Kiitos ja kuulemiin, Kettunen kuittaa".

Siinä vaiheessa en toki vielä ymmärtänyt koko kysymyksen laajuutta. Viimeisten muutaman vuoden aikana digitalisaatio on johtanut siihen että aivoja on alettu yhdistää suoraan toisiinsa tietoverkkojen avulla neuroniverkoiksi.

Jo nyt, vaikka ollaan aivan tutkimuksen alkuvaiheessa, henkilö A kykenee ohjaamaan toisen henkilön B käsiä niin että B kykenee silmät sidottuna pelaamaan tietokonepeliä.

Tulevaisuudessa useamman "yksilön" aivot yhdistetään yhä kiinteämmin toisiinsa neuroniverkoiksi, missä yksilöiden autonomia alenee ja lopulta ehkä menetetään kokonaan. Miksi ihmiset sitten suostuvat tällaiseen? Todennäköisesti siksi että yhdistetyt aivot toimivat tehokkaammin kuin yksittäisten aivojen summa. Ihmiset saavat siitä taloudellista hyötyä, että liittävät aivonsa neuroniverkkoon. Jo nykyisissä tutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että neljä rottaa, joiden aivot on yhdistetty, toimivat tehokkaammin kuin neljä rottaa erikseen.

Tämä on todellista transhumanismia - tai pikemmin "transindividualismia". Aikaa tähän menee uskoakseni korkeintaan muutamia vuosikymmeniä. Jotkut varsin vakavasti otettavat tiedemiehet ovat puhuneet ns. singulariteetin toteutumisesta muutaman kymmenen vuoden sisällä. Uskon että sen sijaan siirrytään jonkinasteiseen individualismin jälkeiseen aikaan ehkä samalla aikataululla.

Muurahaisethan ovat saavuttaneet eräänlaisen superorganismi-tason jo viimeistään 50 miljoonaa vuotta sitten. Biologiassa puhutaan major transitionista.

Euro on katastrofi?

Washington Post vättää Iltalehden mukaan, että euro on Suomelle katastrofi.

Syynä O´Brien pitää euroa. Hänen mielestään Nokian ja paperiteollisuuden romahduksista olisi voitu selvitä paremmin, jos valuutta olisi voitu devalvoida. Koska Suomi on eurossa, se ei kuitenkaan ole mahdollista.

- Sen sijaan maa on joutunut vähentämään menoja leikkaamalla palkoista. Se ei ainoastaan vie kauemmin vaan on myös vahingollisempaa taloudelle, kun ihmisiä täytyy irtisanoa, jotta palkanalennuksiin suostuttaisiin.

Tuloksena on O´Brienin mukaan pidempi taantuma kuin mitä Suomessa muistetaan koskaan olleen. Ei edes 1990-luvun alun lama vedä kirjoittajan mukaan vertoja nykyiselle tilanteelle.

Olen samaa mieltä, että euro on Suomessa ongelma. Baltiassa euro ei kuitenkaan ole ongelma, koska palkkoja on huomattavasti helpompi alentaa. Esimerkiksi valtion virkamiesten palkkoja alennettiin suht nopeasti valtioneuvoston päätöksellä. Suomessa ei palkkakartellin ("sopimusten yleissitovuus") takia palkkakustannuksia voida laskea ilman irtisanomisia.

Toisaalta kyllä Suomessakin palkat ovat alentuneet ja samaan aikaan myös hinnat ovat alentuneet. Palkat ovat itse asiassa monellakin alalla alentuneet dramaattisesti jo vuoden 2013 alkuun mennessä - samoin ainakin ruuan ja bussilippujen hinnat ovat alentuneet selkeästi.

Euroerolla yhdistettynä devalvaatioon kilpailukyky olisi nopeammin korjattavissa. Samalla kuitenkin rakenteelliset muutokset jäisivät tekemättä - ja ay-liikkeen palkkakartelli ja esimerkiksi taksijärjestelmän kartellit jäisivät murskaamatta.

Parempi vaihtoehto on minusta se, että Suomi ryhtyy voimakkaasti murentamaan vanhoja rakenteita. Soininvaaran vetokratiaksi kutsuma kolmikanta-valtio on korvattava demokratialla, jossa enemmistöhallitus tekee rakenneuudistuksia vaikka ay-liikkeestä välittämättä. Mikäli demokratiaa ei saada aikaan hyvällä, se pitää saada aikaan pahalla. Suljetun talouden rakenteet on murrettava joka tapauksessa.

Aika näyttää kykeneekö Sipilän hallitus tekemään rakenneuudistuksia tarpeeksi nopeasti.

Kreikan romahdus - vai euron?

Kirjoitin muutama päivä sitten:

Rakentavat vaihtoehdot ovat a) lainojen leikkaukset yhdistettynä rankkoihin rakenteellisiiin uudistuksiin tai b) Kreikan euroero ja Kreikan talouspolitiikan irtaantuminen eurojärjestelmän kontrollista.

HS kertoo tänään, että Kreikan pitäisi harkita eurosta lähtöä.

Vaikka kolmivuotisen lainasopimuksen ehdot toteutettaisiin, Kreikka tarvitsisi lähes varmasti taas pian uuden lainan.

Sama tarina toistaa itseään. Harvardin professori Kenneth Rogoff valitti jo vuonna 2011 rahaliiton halvaantunutta päätöksentekoa. Päättäjät "vaativat entistä suurempia lainaohjelmia, entistä epätodellisempien talouskuriehtojen kera. He eivät vain potki palloa eteenpäin, vaan työntävät lumipalloa vuorta alas", Rogoff kirjoitti.

Jos Kreikka hyväksyy sopimuksen, sillä on tuskin mitään edellytyksiä kasvaa. Velkasuhde nousisi rajusti, ja euromaat ovat haluttomia myöntämään lisähuojennuksia lainaehtoihin.

IMF tietää tilanteen mahdottomuuden. Sen uusi, velkahelpotuksia vaativa raportti tuntuu kielivän halusta päästä irti Kreikan rahoituksesta.

...

Kaikki ymmärtävät uuden lainaohjelman ongelmat. Kukaan ei vain ilmeisesti halua olla se, joka pakotti Kreikan ulos eurosta. Siksi mustaa pekkaa heitellään taholta toiselle. Vain Schäuble uskaltaa sanoa ääneen, mitä kaikki ajattelevat.

Suuri virhe tapahtui vuonna 2010, jolloin muut eurovaltiot ottivat Kreikan velkojan roolin antaessaan ensimmäisen hätälainan. Ranska ja Saksa olisivat voineet pelastaa omat pankkinsa, ja Kreikka olisi pärjännyt pelkällä IMF-avulla. Kun kriisiin sotkettiin eurovaltioiden sisäpolitiikka, se alkoi elää omalla painollaan.

On vaikea ajatella, että mitään yhteistä "eurooppalaista projektia" enää olisi. Rahaliittoa määrittää nyt pikemminkin pelkkä velkojan ja velallisen mekaaninen suhde. Jos tähän halutaan joskus muutos, Kreikan lähtö eurosta näyttää olevan välttämätön.

Suomessakin Kreikan tilanteesta on tullut mitä suurimmassa määrin sisäpolitiikkaa. Mm. Väyrynen haluaa nut romuttaa Suomen euro-jäsenyyden. Vastustan itse eurosta eroamista, koska Suomen on minusta nyt Venäjän uhatessa Rajamaita pidettävä kiinni kaikista länsimaisista instituutioista.

Kreikan romahdus

Pienestä eurooppalaisesta taloudesta Kreikasta on tullut Euroopan politiikan keskipiste. Kreikka-asialla kerätään nyt poliittisia pisteitä äänestäjien keskuudessa. Suomi ja Saksa ovat ajaneet läpi tiukan paketin, jonka Kreikan parlamentti lienee hyväksymässä.  Taitaa kuitenkin olla niin, että Kreikka ajautuu tällä menolla vain kohti jatkuvaa kurjistumista niin kuin Venäjä 90-luvun alussa. Lopputulemassa Kreikka romahtaa sisällissotaan, armeija ottaa myöhemmin vallan tms.

Rakentavat vaihtoehdot ovat a) lainojen leikkaukset yhdistettynä rankkoihin rakenteellisiiin uudistuksiin tai b) Kreikan euroero ja Kreikan talouspolitiikan irtaantuminen eurojärjestelmän kontrollista. Talouselämä-lehti kirjoittaa.

"Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vihjaa, että se saattaa perääntyä Kreikan uudesta lainaohjelmasta, jos maan velkaa ei leikata huomattavasti. IMF julkisti tiistaina aiemmin päivällä julkisuuteen vuotaneen "salaisen" raportin, jonka mukaan Kreikan velanleikkaustarve on paljon suurempi kuin mitä maanantaina solmitussa sopimuksessa myönnetään."

HS lainaa taloustieteilijä Jeffrey Sachsia:

"Kova talouskuri vaatii aina myös suuria velkahelpotuksia. Maanantain sovussa ne loistavat poissaolollaan."

Sachs on ollut mukana taltuttamassa talouskriisejä muun muassa Boliviassa vuonna 1985, Puolassa vuonna 1989 ja Venäjällä vuonna 1992.

Microsoft ajamassa alas puhelin-businesstaan? Tuskin.

Kirjoitin vajaa 2 vuotta sitten:

"Yleinen käsitys USA:ssa alkaa olla selvä: Microsoft osti Nokian, koska puhelinliiketoiminnan saaminen sen omiin käsiin oli oleellinen osa Microsoftin TÄYSIN VÄÄRÄÄ strategiaa matkia Applea. 

Uuden toimitusjohtajan myötä Microsoft on ilmeisesti hiljalleen ajamassa koko matkapuhelin-liiketoimintaansa alas - Microsoft/Nokian työntekijät Suomessa tulevat menettämään työpaikkansa."

Pintapuolisesti näyttää, että ennustus olisi ollut oikea. Vaikuttaisi siltä, että koko 5,4 miljardin euron kauppasumma olisi ollut Microsoftin osalta täysi virheinvestointi. Vaikuttaisi pintapuolisesti tarkasteltuna myös siltä, että entiset Nokian työntekijät Microsoftilla irtisanotaan ennemmin tai myöhemmin kaikki.

Toisaalta Microsoft ei kuitenkaan ole keskittymässä jatkossakaan pelkkään pilveen ja yritysohjelmistoihin - eikä ole luopumassa kokonaan applemaisesta strategiastaan olla läsnä kaikilla päätelaite-markkinoilla. Windows 10:n strategia on nimittäin vielä aikaisemmastakin selkeämmin se, että sama käyttöjärjestelmä toimii pelikonsolissa, tabletissa, puhelimessa ja PC:ssä. 

Forbes mm. kirjoittaa: 

The news has left many people convinced that Microsoft may be on its way to exiting the phone business altogether. But what if the opposite is true, and Microsoft has never been better positioned to succeed in mobile? With the impending release of Windows 10 on July 29th, Microsoft will likely solve on of its key problems: getting developers to build apps for Windows Phone. Windows 10 allow developers to easily create software that runs on various types of devices from PCs to phones, tablets, the Xbox One game console and even HoloLens, its new augmented reality device. In Windows 10, they’ll be able to create so-called universal apps that run on any size device, as long as the device runs Microsoft’s latest OS.

Tosiasia taitaa olla, että Microsoft pitää kyllä puhelin-businessta tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeänä - nyt vaan leikataan lyhyen tähtäimen tappioita. Oudoltahan se hiukan kuullosta. Pääjohtaja Nadella totesi:

"I am committed to our first-party devices including phones, however, we need to focus our phone efforts in the near term while driving reinvention. We are moving from a strategy to grow a standalone phone business to a strategy to grow and create a vibrant Windows ecosystem that includes our first-party device family.”

Nadellan ideana on keskittyä ensisijassa yritysmaailmaan. Tarjota yrityksille päätelaitteet (PC:t, tabletit ja puhelimet), joissa kaikissa on sama käyttöjärjestelmä ja samanlainen käytön hallinta, ja tarjota yrityksille sovelluksia ja sovellusten hostaus-ympäristöjä kuten Office365 ja Azure.

Elvytys, vyön kiristys ja luottamus

Lienee olemassa aika vahvaa yksimielisyyttä siitä, että budjetin pitäisi olla suht koht tasapainossa, mutta vain yhden talouden syklin yli. Laskukaudella valtion menot saavat olla tuloja suuremmat ja nousukaudella sitten tuo vaje pitäisi kuroa umpeen. Jostain syystä Euroopassa on nyt syvän laman aikaan harjoitettu voimakasta vyönkiristystä, mikä on ilmeisesti pahentanut lamaa. Pankkien riskien sosialisointi eli tappioiden maksattaminen veronmaksajilla on pahentanut tilannetta.

Vasemmistolaiset ovat kai aiheestakin kritisoineet vyönkiristys-politiikka. Ongelma esimerkiksi Vasemmistoliiton osalta on kuitenkin se, että ne jotka periaatteessa ovat samaa mieltä, että vyönkiristystä ei pidä tehdä laskukauden aikana, eivät luota Vasemmistoliittoon. Kun alkaa uusi nousu, ja budjettia pitäisi leikata, Vasemmistoliitto ei tule sitä kannattamaan vaan vaatii sosiaalimenojen nostamista.

Kyseessä on myös sitoutumisongelma. Vasemmistolla ei - ei Kreikassa eikä Suomessa - ole oikein mitään keinoa, jolla se pystyisi sitoutumaan ennakolta siihen, että kun nousukausi alkaa, menoja aletaan voimakkaasti leikata. Sitoutumisongelma on Kreikalla yleisestikin - moni ei luota siihen, että jos Kreikan lainat vaikkapa osin annettaisiin anteeksi, Kreikka sitoutuisi muuttamaan tapansa.

Philippe Legrain - euromyönteinen mutta vyönkiristys-politiikkaa kritisoinut taloustieteilijä - kirjoitti kirjassaan European Spring: Why Our Economies and Politics are in a Mess - and How to Put Them Right:

A more intelligent rule might stipulate that governments balance their budget over the economic cycle. That would give them leeway to borrow in downturns, while repaying debt in upswings. In effect, it would enable government to smooth consumption patterns – by propping up the spending of those who lose their jobs in a recession without immediately taxing those still in work more, for instance – thereby helping to stabilise the economy too. However, governments can quite easily game such rules and borrow more than they ought to by stretching their definition of the economic cycle (as Gordon Brown did when he was Britain’s finance minister from 1997 to 2007).

Worse, governments may “bribe” voters by continually borrowing more to fund higher spending than they can raise in taxes, at the cost of ever-rising debt. The French government, for instance, has never run a surplus since 1974; gross public debt has risen from a post-war low of 20 per cent of GDP in 1980 to 90 per cent in 2012.


Ongelma on siis myös demokratia. Olen puhunut kansan korruptiosta. Poliitikot ostavat ääniä antamalla etuja eri eturyhmille ja kaikki kärsivät lopulta tehottomasta taloudesta. Toisaalta Euroopan taloudessa ei liene kyse vain pahasta lamasta, vaan myös rakenteellisista ongelmista, jotka aiheuttavat pitkäaikaista alhaisen kasvun trendiä. Rakenteellisiin ongelmiin elvytys ei ole oikea ratkaisu vaan menot on joko alennettava vastaamaan alentunutta kasvua tai kasvulle on luotava edellytyksiä vahvistamalla markkinataloutta, lisäämällä työntekoa, purkamalla kartelleja, purkamalla työsopimusten yleissitovuus jne.

Valtion lainanotto voi periaatteessa olla kannattavaa myös nousukaudella, jos se sijoitetaan viisaasti tuottaviin investointeihin (tie, koulutus tms.). Tästä syntyy seuraava sitoutumis-ongelma. Koska vasemmiston - tai miksei myös oikeiston - etu on ostaa verovaroilla äänestäjilleen ääniä, poliitikoilla on usein insentiivi väittää sellaisiakin investointeja tuottaviksi, jotka eivät oikeasti tuota lisäkasvua. Luottamuksen puute estää optimaalisen politiikan teon.

A further reason why governments might legitimately wish to borrow is to spread over time the cost of long-term investments, especially those that boost future growth and tax revenues. For example, if a government is planning to build a high-speed rail network that will provide benefits for decades to come, it makes sense to spread the costs over time.

So an even smarter rule would enable governments to borrow to invest throughout the economic cycle. The danger, though, is that governments will reclassify all sorts of other spending as investment in order to borrow more – and that their investments will deliver poor returns. That is a good reason to try to find ways to keep governments honest – for example, by establishing an independent fiscal authority to monitor public accounts and budget decisions.

Luottamuksen vahvistamiseen ei ole helppoa lääkettä. Oikeistolla on tietysti myös sitoutumisongelma, koska vasemmisto ei luota oikeiston haluun säilyttää hyvinvointivaltio.

Venäjän painostus Suomen lopulliseksi nujertamiseksi tulee jatkumaan

Monet suomalaiset poliitikot ovat olleet hyvin järkyttyneitä siitä, että Venäjä on meille vihainen, koska Suomi esti venäläisten matkustuskielto-listalla olleiden parlamentaarikkojen maahantulon. Moni pitää Suomen toimintaa suurena virheenä. Tilanne onkin varsin paha.

Selvää on, että Venäjä oli tarkoituksella lähettämässä Suomeen juuri sellaisia henkilöitä jotka olivat pakotelistalla. Venäjä oli tehnyt pakotelistalla olevien henkilöiden Suomeen pääsystä Suomelle hankalan tilanteen tarkoituksella. Jos Suomi olisi taipunut, se olisi merkittävä askel Suomen muuttumiseksi Venäjän vasalliksi.

Mutta samalla kun Venäjä loi Suomelle hankalan tilanteen, se teki asiasta itselleen kunniakysymyksen.

Suomi kieltäytyessään taipumasta loukkasi Venäjän näkökulmasta sen kunniaa. Ellei Venäjä kosta Suomelle, se menettää kunniansa omissa ja liittolaistensa silmissä. Ehkä pelkkä kosto ei itse asiassa Venäjälle riitä kunnian palautukseen, vaan Venäjä tulee tekemään kaikkensa pannakseen Suomen taipumaan. Ehkä kunnian palautus vaatii Suomen lopullista nöyryyttämistä.

Suomessa on selkeästi voimistunut linja, joka valmistelee Suomen irtautumista Lännestä takaisin suomettumiseen. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Kaikkonen ja SDP:n puheenjohtaja Rinne etunenässä. On hyvinkin mahdollista, että Venäjä jatkaa uhkailujaan niin kauan, että Sipilä korvataan Keskustan johdossa venäläismielisellä suomettajalla.

No olisiko tätä voinut välttää taiatavammalla politikalla? Ei olisi - ennemmin tai myöhemmin Venäjän painostuksen oli määrä alkaa. Sattumalta se alkoi nyt tästä ETYK-juhlasta. Nato-jäsenyys olisi auttanut Suomea varmasti melko paljon suojautumaan tällaisilta tilanteilta, mutta vaikka Suomi olisi Natossa, samanlaista painostusta olisi syntynyt. Suomessa on suuri joukko heikkoja lenkkejä / Troijan hevosia, jotka haluavat ajaa Suomen ulkopolitiikan takaisin suomettumis-linjalle.

Suomen on minusta nyt oltava hyvin tiukka Venäjän suhteen ja rohkea tulevaisuuden edessä. Suomettajien toiminta on paljastettava jokaisessa tilanteessa - henkilökohtaisia suhteita tähän porukkaan pitää välttää - heidän ihmisarvonsa pitää selkeästi kyseenalaistaa.

Islamilainen maahanmuutto Eurooppaan vahvistaa Putinin asemaa

On kiistatonta:

Islamilainen maahanmuutto ja sen sivuvaikutuksena Eurooppaan tuleva islamistinen terrorismi, lisää Euroopassa kansalaisten tyytymättömyyttä, joka muiden vaikutusten ohella hyödyttää epäsuorasti mutta hyvin voimakkaasti Venäjän hallintoa.

Proxy-vaikutus syntyy siitä, että maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus nousee jatkuvasti ja maahanmuuttokriittiset puolueet ovat käytännössä hyvin usein EU- ja Nato-kriittisiä ja suhtautuvat myönteisesti Putinin hallintoon. Kirjoitin Mitä mieltä Suomessa saa olla kirjassa näin:

Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset puolueet ovat nähneet sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n, positiiviseksi. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt.

Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena mm. islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan.

Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now mm.

Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae in 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”.

Mitä paavi Jonhanness Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla?

Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla.

Eräiden kansallismielisten puolueiden Venäjä-myönteisyys on kuitenkin edennyt tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan puhua näistä puolueista Putinin kätyreinä tai värikkäämmin ryssänmorsiamina. Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho totesi syyskuussa, kun EU solmi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa samaan aikaan kuin Ukraina oli Venäjän agression kohteena, seuraavasti:

Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. ...

Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.

Solmukohta oli Venäjän ja sen krimiläisten kätyrien suorittama Krimin valtaus.

Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat mm. Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisivat julkilausuman Ukrainan tilanteesta [, joka myötäili Venäjän kantaa].

(Todellisuudessa ylläoleva teksti ei ole kirjan viimeisestä julkaistusta versiosta vaan hieman vanhemmasta raakaversiosta.)

Onkin suurena riskinä, että terrorismin vahvistuminen, joka jo muutenkin on tietenkin äärimmäisen haitallista, vielä heikentää Natoa ja alentaa mm. Baltian maiden turvatakuita.

Mikä on Sarastus? Henkilökohtaisia kommentteja Vihreälle Langalle

Vihreä lanka kirjoittaa Perussuomalaisten taustoista ja yrittää osoittaa PS:n joidenkin jäsenien olevan liitossa äärioikeiston kanssa. En ota kirjoitukseen kantaa paitsi Sarastus-lehden osalta ja silloinkin 100%:sti vain omissa nimissäni.

Vihreä Lanka kirjoittaa Sarastuksesta tavalla, joka minusta on suurimmaksi osaksi totta:

Mikä on Sarastus?

”Sarastus on alkujaan kirjailija Timo Hännikäisen ja Rami Leskisen projekti, nettilehti, johon he ovat useita vuosia kirjoittaneet fasistisista teemoista. Leskinen tunnetaan 1990-luvun alun skinipiireistä, Hännikäinen kääntyi joitakin vuosia sitten.

Sarastuksen teksteissä kirjoittajat edustavat enemmän omia näkemyksiä kuin yhteistä ideologiaa. Tekstejä yhdistää traditionaalinen konservatiivisuus, joka on joiltakin piirteiltään hyvin lähellä fasismia. Mukana on aika laaja kirjo kirjoittajia. Hännikäisen tekstien pohjalta voi sanoa hänen suhtautuvan joiltain osin positiivisesti fasismiin, mutta ilman rotuoppeja.

Sivuilla kukoistaa etninen nationalismi, mutta lehden keskustelu ei ole päivänpolttavaa kuten Hommaforumilla, se ei koske esimerkiksi tämänhetkistä pakolaiskysymystä.”

Kommentoin: Lehti ei ole mitenkään erityisesti Leskisen ja Hännikäisen projekti. Hännikäinen on tietysti lehdessä primus motor. On täysin totta, että kirjoitukset edustavat kirjoittajien omaa mielipidettä ja lehden kirjoittajien kesken on usein hyvin erilaisia näkemyksiä maailman asioista. 

Se, onko lehdessä fasismiin myötämielisesti suhtautuvia kirjoituksia, en ota kantaa. Jokainen voi lukea artikkeleita ja miettiä vastaako kirjoitus hänen fasismi-määritelmäänsä. Omissa artikeleissani on ollut paljon kansan käsitteen esillä pitämistä perinteisestä kansallismielisestä näkökulmasta ja joskus demokratian universaalin arvon (arvo sinänsä) kyseenalaistamista. Lehden kukin artikkeli edustaa kuitenkin kirjoittajansa omaa kantaa.

Olen painottanut sitä, että demokratia on arvokas asia silloin kun se toimii ja tukee kansalaisyhteiskuntaa. Samallalailla kansan käsite on arvokas silloin kun se toimii. Vihreät ovat puhdasoppisina monikultturismin kannattajina dekonstruoimassa kansan käsitettä ja korvaamassa sitä monikulttuurisuuden ja maailmankansalaisen käsiteillä. Esimerkiksi vihreä älykkö Jarkko Tontti lausui HS:n haastattelussa vuonna 2011:

”Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.”

Esimerkiksi Oxfordin yliopiston Afrikan kulttuurin professori  Paul Collier tyrmää kansan käsitteen mustavalkoisen ideologistisen ja anti-pragmaattisen dekonstruktion - lainasin häntä Sisun Vieraskynässä:

”Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.

Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.

Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.

Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.”

Jos demokratia ei kykene turvaamaan Euroopan kansojen erillisyyttä, vaan jättää eurooppalaiset islamilaisen, venäläisen ja afrikkalaisen invaasion armoille, demokratia ei välttämättä toimi eikä ole kykenevä ratkaisemaan ongelmia sisältäpäin. 

Erillisyys ei sekään tietysti ole mikään arvo sinänsä, vaan keino estää haitallinen invaasio, jonka mukana tulee vääjäämättä islamilainen terrorismi ja muut ongelmat. Viittaan kirjoituksiini Erillisyys - osa 1 ja Erillisyys - osa 2 Sarastus-lehdessä. Hyvänä viimeaikaisena esimerkkinä on Suomen jättäminen ilman turvatakuita ikumuistoista vihollistamme Venäjää vastaan. Varsinkin edellistä presidenttiämme ja edellistä ulkoministeriämme Tuomiojaa innostivat ideologistiset perusteet tyrmätä erillisyyden puolustus Venäjää vastaan.

Toisena esimerkkinä kykenemättömyys ymmärtää Afrikan yhä edelleen jatkuvan väestöräjähdyksen ongelmatiikkaa ja sitä, että Euroopan erillisyys Afrikasta on välttämättömyys. Ekologi Garret Hardin on osoittanut miten väestöongelman ratkaisemisen ensimmäinen askel on lokalisoida ongelma niihin maihin, joita se koskee ja estää näitä maita ratkaisemasta omia ongelmiaan liikaväestön muutolla maasta.

Länsimaisuuden puolustus ei voi perustua "suvaitsevaisuuden" viitekehykseen vaan siihen viitekehykseen, että Eurooppa nähdään jonakin mikä on selkeästi määriteltyä ja jonka ulkopuolelle jää Islam, Venäjä ja Afrikka. Euroopan on kyettävä näkemään itsensä erillisenä. Euroopan on kyettävä olemaan samaan aikaan erillinen suhteessa Venäjään, Islamiin ja Afrikkaan ja toisaalta avoin koska eurooppalaisuuden ydin on keskeisesti avoin kansalaisyhteiskunta. Erillisyyden ja avoimuuden yhdistäminen vaatii jatkuvaa herkkyyttä. Eurooppalaisen pitää olla samaan aikaan sotilas ja kriittinen ja sivistynyt kansalainen.

Millainen yhteys on Sarastuksella ja maahanmuuttovastaisella Hommaforumilla, jossa Olli Immonen on aktiivinen keskustelija?  
”Ne tuuppaavat olemaan aika kaukana toisistaan, liikkeiden välillä ei ole henkilövaihtoa käytännössä ollenkaan. Hommaforum keskittyy aika pitkälti vain maahanmuuttokysymyksiin, mukana on varsinaiselta poliittiselta kodiltaan monenlaista väkeä. Usein avoimen fasistiset kirjoitukset siivotaan pois. Esimerkiksi juutalaisvastaiset kommentit eivät ole Hommaforumilla suosiossa.” 

Kommentti: On totta, että Homma-foorumilla ja Sarastuksella ei ole juurikaan yhteisiä jäseniä.  En kuitenkaan miellä Sarastusta varsinaisesti liikkeeksi. Juutalaisvastaisuuksia ei ole myöskään Sarastus-lehdessä.

Riippuvuus muista vahvistaa yhteistyötä, mutta myös rajoittaa vapautta

Olen kirjoittanut pian kymmenen vuotta yhteisöllisyydestä ja samalla tietysti myös yksilön autonomiasta.  Yksi varhainen havainto oli se, että yksilöiden riippuvuus toisista saman yhteisön jäsenistä saattaa vahvistaa yksilöiden kykyä tehdä yhteistyötä ja synnyttää merkittäviä tehokkuusetuja. Riippuvuus muista yksilöistä samalla kuitenkin määritelmänomaisesti alentaa yksilön autonomiaa.

Esimerkkinä mainitsin mm. seuraavan:

Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta.

Toinen esimerkki on Rajamaiden asukkaiden riippuvuus toisistaan. Rajamaan asukkaan hyvinvointi on voimakkaasti riippuvainen koko yhteisön kyvystä puolustaa aluettaan, eikä vain yksilön omasta toiminnasta tyyliin Suo, kuokka ja Jussi. Rajamaan asukkaat joko kykenivät ratkaisemaan yhteistoimin puolustuksen ongelman ja turvaamaan olemassaolonsa tai tuhoutuivat. Ei olekaan ihme, että kansakunnat ja valtakunnat syntyivät nimenomaan Rajaseudun hengen generoimana. Historioitsia Peter Turchin on todennut:

Rajaseutu (frontier) on paikka missä sosiaalinen koheesio konfliktin indusoimana kasvaa. Jyrkin konflikti on vahvoilla kulttuurirajoilla (meta-ethnic frontier). Esimerkki kulttuurirajasta oli 1200-1600-luvuilla se metsäseudun ja aukean tasangon raja (steppe frontier), joka kulkee Moskovan eteläpuolella länteen ja itään. Pohjoisessa eli maataloutta ja metsästystä harjoittavia ortodoksikristittyjä, jotka olivat slaaveja ja suomalaisugrilaisia. Etelässä oli kirjava joukko islamiin kääntyneitä paimentolaisheimoja, joita alettiin myöhemmin kutsua yleisnimellä tataarit

Muistan keskustelun +Henri Hansenin kanssa amishi-esimerkistä muutaman vuoden takaa. Olimme eri mieltä asiasta siinä mielessä, että Henri painotti yksilön vapautta ottaa vakuutus sieltä mistä haluaa ja minä näin vakuutuskiellossa rationaalisen tavan vahvistaa yhteisön sisäistä koheesiota.

(Tukholman School of Economicsin professori Jörgen Weibull osoittaa riippuvuuden tehokkuutta vahvistavan vaikutuksen matemaattisesti. Kun ihmisen hyvinvointi on riippuvaista muiden hyvinvoinnista, Vangin dilemma transformoituu Koordinaatio-peliksi eli yhteistyön sfääri kasvaa.)

Muutama päivä sitten tajusin, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta palkansaajan eläkemaksuineen on käytännössä eksaktisti samalla tavalla rajoittava kuin amishien järjestelmä. Suomalaiset sidotaan yhteen eläkevakuutus-järjestelmään toisten suomalaisten kanssa halusivatpa he tätä tai ei.  Jos unohdamme tällä kertaa sen että eläkevakuutus-järjestelmä on todennäköisesti nuorempia ikäluokkia syrjivä, järjestelmään liittyy edelleen se haitta (tai hyöty), että se sitoo suomalaiset keinotekoisesti yhteen paljon vahvemmin kuin mitkään kauniit puheet kansallishengestä. Tosin ainakaan tällä hetkellä ei vaikuta, että tuo kohtalonyhteys (yhteinen häkki) yhteisen eläkevakuutus-järjestelmän kautta onnistuisi vahvistamaan suomalaisten kykyä tehdä yhteistyötä. Elämme edelleen voimakkaan polarisaation aikaa.

Elämme minusta myös aikaa, jolloin yksilön vapautta ja oikeuksia painotetaan enemmän kuin tehokkuus-näkökulmasta olisi todennäköisesti optimaalista. Hyvinvointimmehan on kuitenkin oleellisesti riippuvaista toisistamme. Onnistummeko säilyttämään itsenäisyytemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudessa. Edellistä uhkaa Venäjä ja poliitikkojemme kykenemättömyys ratkaista turvallisuusvajettamme - jälkimmäistä taloutemme vanhentuneet rakenteet ja hyvinvointiyhteiskunnan taipumus joutua vapaamatkustamisen kohteeksi.

Ukrainan tilanne ja Ruotsin/Suomen turvallisuuspoliittiset ratkaisut

Minskin "sopimus" on murtumassa. Venäjä on jo pitkään kerännyt suuria joukkokeskittymiä rajalle ja "separatistien" toiminta on viime päivinä aktivoitunut. ETYJ:n tarkkailijat ovat saaneet suoria havaintoja venäläisin tunnuksin olevista sotilaista "separatistien" hallussa olevilla alueilla. Ukrainassa on tietysti jo pitkään ollut lukuisia "lomalla" olevia tai juuri Venäjän armeijasta "eronneita" sotilaita taistelemassa "separatistien puolella" - tämänhän venäläiset ovat itsekin tunnustaneet.

On selvää, että Venäjän johtamat "separatistit" ja "lomailijat" tai "vihreät miehet" tulevat  suurella todennäköisyydellä suorittamaan lähiaikoina uusia aluevaltauksia, jonka jälkeen länsimaat taas pakottavat Ukrainan nöyryyttävään "sopimukseen". Onhan "separatisteilla" potentiaalisesti käytettävissä koko Venäjän asekalusto ydinaseita lukuunottamatta.

Mutta olkoot Venäjän aggression tulevat muodot Ukrainassa millaiset tahansa, vaikutukset Pohjolaan tulevat olemaan tuntuvia. Naton kannatus tullee suurella osalla kasvamaan ainakin Ruotsissa edelleen. Selkeä enemmistö ruotsalaisista, joilla on kanta Natoon, kannattavat jo tällä hetkellä Natoa ja kannatus tullee edelleen vahvistumaan. Ruotsin puna-viher-roosa-hallituksen halu vastustaa kansalaismielipidettä on toki suuri, mutta hallituksen asema on toisaalta varsin heikko.

Kun ruotsalaiset yhä vahvemmin ymmärtävät, että Euroopassa on sota, ja Venäjä uhkaa mahdollisesti myös Ruotsin suvereniteettiä, Naton kannatus säilyy vahvana ja ehkä kasvaa. Suomessa samaan aikaan Niinistön johtama ulkopoliittinen johto torppaa Natoon menon käytännössä kokonaan ja niin kuin Halosen aikana, kansa seuraa johtajiaan. Niinistöllä on ehkä Naton vastustukseen jokin rationaalinen syy - Putin on mahdollisesti uhannut Suomea ja Niinistö uskoo että mielistelyllä Suomi voidaan tälläkin kertaa pelastaa. Niinistön kannan muutoksen todellista syytä saamme tuskin pitkään aikaan tietää - Niinistö johtaa ulkopolitiikkaa Halosen tapaan kuin yksityisasiaansa ja salaa asioiden taustat kansalta ja todennäköisesti myös ulkoasiainvaliokunnalta.

No olkoot syyt mitkä tahansa - Suomen ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka on menossa kohti uussuomettumista ja vahvistuvaa "liittoutumattomuutta" eli myöntyvyyttä Venäjää kohtaan. Ruotsissa taas ainakin porvaripuolueet ja kansa alkavat olla Naton kannalla. Asiantila saattaa jonain päivänä johtaa Suomen ja Ruotsin turvallisuusratkaisujen täydellisen eriytymiseen. Ruotsi hakee Natoon ja Suomi jää yksin harjoittamaan turvattomuus-politiikkaansa.

Koko sodan ajan venäläisten toimia Suomessa ovat pidätelleet Ruotsin reaktiot. Jos Suomi olisi miehitetty vaikkapa 40-50-luvuilla, Ruotsi olisi todennäköisesti mennyt Natoon. Jos Ruotsi nyt 2015 - 2017 liittyy Natoon, Venäjällä ei ole enää pidäkkeitä Suomen painostamiseen.

Jos Gotlanti siis esimerkiksi menisi Natolle, olisi Venäjän näkökulmasta todennäköisesti luontevaa pyrkiä hankkimaan tukikohtia vaikkapa Saarenmaalta tai Ahvenanmaalta.

Suomen ulkopoliittinen johto pelaa tietysti jotain peliä turvatakseen Suomen jonkinasteisen itsenäisyyden ja Niinistö odottaa, että kansan pitäisi sokeasti uskoa hänen turvallisuuspoliittiseen päättelyynsä tietämättä millainen se on. Turvattomuuspolitiikan Suomi on läpinäkymättömyyden (lack of transparency) Suomi. Suomalaiset saavat toki keskustella marginaalisista asioista kuten tasa-arvoisesta avioliittolaista, mutta keskeisimmissä kysymyksissä kansaa kohdellaan kuin lapsia. Kansalaisyhteiskunta on Suomessa Potemkinin kulissi.

Rapport - Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla

Vuoden tiedetoimittaja 2015 Jani Kaaro haluaa tehdä objektiivista jurnalismia lestadiolaisista, jotka ovat viime aikoina olleet varsin voimakkasti median hampaissa. 

Toivon lukijoita tukemaan Kaaroa edes pienellä summalla. 

Rapport - Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla.