Vihreä lanka kirjoittaa Perussuomalaisten taustoista ja yrittää osoittaa PS:n joidenkin jäsenien olevan liitossa äärioikeiston kanssa. En ota kirjoitukseen kantaa paitsi Sarastus-lehden osalta ja silloinkin 100%:sti vain omissa nimissäni.
Vihreä Lanka kirjoittaa Sarastuksesta tavalla, joka minusta on suurimmaksi osaksi totta:
Mikä on Sarastus?
Jos demokratia ei kykene turvaamaan Euroopan kansojen erillisyyttä, vaan jättää eurooppalaiset islamilaisen, venäläisen ja afrikkalaisen invaasion armoille, demokratia ei välttämättä toimi eikä ole kykenevä ratkaisemaan ongelmia sisältäpäin.
Erillisyys ei sekään tietysti ole mikään arvo sinänsä, vaan keino estää haitallinen invaasio, jonka mukana tulee vääjäämättä islamilainen terrorismi ja muut ongelmat. Viittaan kirjoituksiini Erillisyys - osa 1 ja Erillisyys - osa 2 Sarastus-lehdessä. Hyvänä viimeaikaisena esimerkkinä on Suomen jättäminen ilman turvatakuita ikumuistoista vihollistamme Venäjää vastaan. Varsinkin edellistä presidenttiämme ja edellistä ulkoministeriämme Tuomiojaa innostivat ideologistiset perusteet tyrmätä erillisyyden puolustus Venäjää vastaan.
Toisena esimerkkinä kykenemättömyys ymmärtää Afrikan yhä edelleen jatkuvan väestöräjähdyksen ongelmatiikkaa ja sitä, että Euroopan erillisyys Afrikasta on välttämättömyys. Ekologi Garret Hardin on osoittanut miten väestöongelman ratkaisemisen ensimmäinen askel on lokalisoida ongelma niihin maihin, joita se koskee ja estää näitä maita ratkaisemasta omia ongelmiaan liikaväestön muutolla maasta.
Länsimaisuuden puolustus ei voi perustua "suvaitsevaisuuden" viitekehykseen vaan siihen viitekehykseen, että Eurooppa nähdään jonakin mikä on selkeästi määriteltyä ja jonka ulkopuolelle jää Islam, Venäjä ja Afrikka. Euroopan on kyettävä näkemään itsensä erillisenä. Euroopan on kyettävä olemaan samaan aikaan erillinen suhteessa Venäjään, Islamiin ja Afrikkaan ja toisaalta avoin koska eurooppalaisuuden ydin on keskeisesti avoin kansalaisyhteiskunta. Erillisyyden ja avoimuuden yhdistäminen vaatii jatkuvaa herkkyyttä. Eurooppalaisen pitää olla samaan aikaan sotilas ja kriittinen ja sivistynyt kansalainen.
Vihreä Lanka kirjoittaa Sarastuksesta tavalla, joka minusta on suurimmaksi osaksi totta:
Mikä on Sarastus?
”Sarastus on alkujaan kirjailija Timo Hännikäisen ja Rami Leskisen projekti, nettilehti, johon he ovat useita vuosia kirjoittaneet fasistisista teemoista. Leskinen tunnetaan 1990-luvun alun skinipiireistä, Hännikäinen kääntyi joitakin vuosia sitten.
Sarastuksen teksteissä kirjoittajat edustavat enemmän omia näkemyksiä kuin yhteistä ideologiaa. Tekstejä yhdistää traditionaalinen konservatiivisuus, joka on joiltakin piirteiltään hyvin lähellä fasismia. Mukana on aika laaja kirjo kirjoittajia. Hännikäisen tekstien pohjalta voi sanoa hänen suhtautuvan joiltain osin positiivisesti fasismiin, mutta ilman rotuoppeja.
Sivuilla kukoistaa etninen nationalismi, mutta lehden keskustelu ei ole päivänpolttavaa kuten Hommaforumilla, se ei koske esimerkiksi tämänhetkistä pakolaiskysymystä.”
Se, onko lehdessä fasismiin myötämielisesti suhtautuvia kirjoituksia, en ota kantaa. Jokainen voi lukea artikkeleita ja miettiä vastaako kirjoitus hänen fasismi-määritelmäänsä. Omissa artikeleissani on ollut paljon kansan käsitteen esillä pitämistä perinteisestä kansallismielisestä näkökulmasta ja joskus demokratian universaalin arvon (arvo sinänsä) kyseenalaistamista. Lehden kukin artikkeli edustaa kuitenkin kirjoittajansa omaa kantaa.
Olen painottanut sitä, että demokratia on arvokas asia silloin kun se toimii ja tukee kansalaisyhteiskuntaa. Samallalailla kansan käsite on arvokas silloin kun se toimii. Vihreät ovat puhdasoppisina monikultturismin kannattajina dekonstruoimassa kansan käsitettä ja korvaamassa sitä monikulttuurisuuden ja maailmankansalaisen käsiteillä. Esimerkiksi vihreä älykkö Jarkko Tontti lausui HS:n haastattelussa vuonna 2011:
Kommentoin: Lehti ei ole mitenkään erityisesti Leskisen ja Hännikäisen projekti. Hännikäinen on tietysti lehdessä primus motor. On täysin totta, että kirjoitukset edustavat kirjoittajien omaa mielipidettä ja lehden kirjoittajien kesken on usein hyvin erilaisia näkemyksiä maailman asioista.
Se, onko lehdessä fasismiin myötämielisesti suhtautuvia kirjoituksia, en ota kantaa. Jokainen voi lukea artikkeleita ja miettiä vastaako kirjoitus hänen fasismi-määritelmäänsä. Omissa artikeleissani on ollut paljon kansan käsitteen esillä pitämistä perinteisestä kansallismielisestä näkökulmasta ja joskus demokratian universaalin arvon (arvo sinänsä) kyseenalaistamista. Lehden kukin artikkeli edustaa kuitenkin kirjoittajansa omaa kantaa.
Olen painottanut sitä, että demokratia on arvokas asia silloin kun se toimii ja tukee kansalaisyhteiskuntaa. Samallalailla kansan käsite on arvokas silloin kun se toimii. Vihreät ovat puhdasoppisina monikultturismin kannattajina dekonstruoimassa kansan käsitettä ja korvaamassa sitä monikulttuurisuuden ja maailmankansalaisen käsiteillä. Esimerkiksi vihreä älykkö Jarkko Tontti lausui HS:n haastattelussa vuonna 2011:
”Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.”
Esimerkiksi Oxfordin yliopiston Afrikan kulttuurin professori Paul Collier tyrmää kansan käsitteen mustavalkoisen ideologistisen ja anti-pragmaattisen dekonstruktion - lainasin häntä Sisun Vieraskynässä:
”Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.
Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.”
Jos demokratia ei kykene turvaamaan Euroopan kansojen erillisyyttä, vaan jättää eurooppalaiset islamilaisen, venäläisen ja afrikkalaisen invaasion armoille, demokratia ei välttämättä toimi eikä ole kykenevä ratkaisemaan ongelmia sisältäpäin.
Erillisyys ei sekään tietysti ole mikään arvo sinänsä, vaan keino estää haitallinen invaasio, jonka mukana tulee vääjäämättä islamilainen terrorismi ja muut ongelmat. Viittaan kirjoituksiini Erillisyys - osa 1 ja Erillisyys - osa 2 Sarastus-lehdessä. Hyvänä viimeaikaisena esimerkkinä on Suomen jättäminen ilman turvatakuita ikumuistoista vihollistamme Venäjää vastaan. Varsinkin edellistä presidenttiämme ja edellistä ulkoministeriämme Tuomiojaa innostivat ideologistiset perusteet tyrmätä erillisyyden puolustus Venäjää vastaan.
Toisena esimerkkinä kykenemättömyys ymmärtää Afrikan yhä edelleen jatkuvan väestöräjähdyksen ongelmatiikkaa ja sitä, että Euroopan erillisyys Afrikasta on välttämättömyys. Ekologi Garret Hardin on osoittanut miten väestöongelman ratkaisemisen ensimmäinen askel on lokalisoida ongelma niihin maihin, joita se koskee ja estää näitä maita ratkaisemasta omia ongelmiaan liikaväestön muutolla maasta.
Länsimaisuuden puolustus ei voi perustua "suvaitsevaisuuden" viitekehykseen vaan siihen viitekehykseen, että Eurooppa nähdään jonakin mikä on selkeästi määriteltyä ja jonka ulkopuolelle jää Islam, Venäjä ja Afrikka. Euroopan on kyettävä näkemään itsensä erillisenä. Euroopan on kyettävä olemaan samaan aikaan erillinen suhteessa Venäjään, Islamiin ja Afrikkaan ja toisaalta avoin koska eurooppalaisuuden ydin on keskeisesti avoin kansalaisyhteiskunta. Erillisyyden ja avoimuuden yhdistäminen vaatii jatkuvaa herkkyyttä. Eurooppalaisen pitää olla samaan aikaan sotilas ja kriittinen ja sivistynyt kansalainen.
Millainen yhteys on Sarastuksella ja maahanmuuttovastaisella Hommaforumilla, jossa Olli Immonen on aktiivinen keskustelija?
”Ne tuuppaavat olemaan aika kaukana toisistaan, liikkeiden välillä ei ole henkilövaihtoa käytännössä ollenkaan. Hommaforum keskittyy aika pitkälti vain maahanmuuttokysymyksiin, mukana on varsinaiselta poliittiselta kodiltaan monenlaista väkeä. Usein avoimen fasistiset kirjoitukset siivotaan pois. Esimerkiksi juutalaisvastaiset kommentit eivät ole Hommaforumilla suosiossa.”
Kommentti: On totta, että Homma-foorumilla ja Sarastuksella ei ole juurikaan yhteisiä jäseniä. En kuitenkaan miellä Sarastusta varsinaisesti liikkeeksi. Juutalaisvastaisuuksia ei ole myöskään Sarastus-lehdessä.
”Ne tuuppaavat olemaan aika kaukana toisistaan, liikkeiden välillä ei ole henkilövaihtoa käytännössä ollenkaan. Hommaforum keskittyy aika pitkälti vain maahanmuuttokysymyksiin, mukana on varsinaiselta poliittiselta kodiltaan monenlaista väkeä. Usein avoimen fasistiset kirjoitukset siivotaan pois. Esimerkiksi juutalaisvastaiset kommentit eivät ole Hommaforumilla suosiossa.”
Kommentti: On totta, että Homma-foorumilla ja Sarastuksella ei ole juurikaan yhteisiä jäseniä. En kuitenkaan miellä Sarastusta varsinaisesti liikkeeksi. Juutalaisvastaisuuksia ei ole myöskään Sarastus-lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti