Leninin väitetään sanoneen että kapitalisti on valmis myymään sinulle käyden, johon hänet hirtetään.
Samaa ajatusta voi soveltaa monikultturisti-feministiin: Feministi on valmis tuomaan maahan niin paljon äärikonservatiivisia maahanmuuttajia, että feministit joutuvat pukeutumaan mustaan säkkiin ja menettävät sananvapautensa.
No feministin ajattelu on siinä mielessä ymmärrettävämpää että lopputulemassa ainoa mitä feministi todellisuudessa kaipaa on että joku mies rauhoittaisi hänet. Loppujen lopuksi feministi on samanlainen olento kuin vapaankasvatuksen saanut lapsi. Hän kaipaa auktoriteetin tarjoamaa turvaa.
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
sunnuntai, tammikuuta 28, 2007
Kunniankulttuuri osa 2
Tämä postaus on jatkoa eiliselle postaukselleni.
Puhuin aimemmin mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmisen yhteisöllisyyden. Erityisesti puhuin moraalisuudesta yhteisöllisyyden mahdollistajana:
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta.
Kunniankulttuuria noudattava yhteisö on käsittääkseni moraalinen yhteisö siinä mielessä, että yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista moraalista. Moraali on vain tässä tapauksessa sama kuin kunnia:
1. Jos annat kunniaasi loukattavan, syyllistyt yhteisön sääntöjen rikkomiseen, ja olet kunniaton yksilö.
2. Jos seurustelet kunniattomien ihmisten kanssa, olet itsekin kunniaton.
Kunniattomuudesta rangaistaan siis äärettömiin:
Seuraus: Jokainen joka ei rankaise kunniatonta, on itse kunniaton.
Kunniankulttuuri on siis erikoistapaus moralistisesta kulttuurista. Moraaliselle kulttuurille on ominaista, että siinä pätee jokin normisto n, ja sen lisäksi kaksi erityssääntöä:
1. Jos syyllistyt yhteisön normien rikkomiseen, olet moraaliton yksilö.
2. Jos seurustelet moraalittomien ihmisten kanssa, olet itsekin moraaliton.
Moraalisessa kulttuurille on ominaista, että siitä on sääntöjen 1 ja 2 takia vaikea poiketa. Kulttuuri säilyy pitkään sen jälkeenkin kun yhteisön säännöistä on enää mitään hyötyä yhteisölle.
Vaikka arabimuslimi muuttaa pohjoismaiseen yhteiskuntaan, jossa valtio huolehtii rangaistuksista, kunniankulttuuri säilyy pitkään. Jos muslimit säilyttävät erillisen yhteisöllisyytensä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kunniankulttuuri voi säilyä hyvin pitkään. Varsinkin koska pohjoismaisilta "monikulttuuri"-yhteiskunnilta tuntuu puuttuvan keinot sanktioida esimerkiksi kunniankulttuurin ilmenemismuotoja.
Puhuin aimemmin mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmisen yhteisöllisyyden. Erityisesti puhuin moraalisuudesta yhteisöllisyyden mahdollistajana:
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta.
Kunniankulttuuria noudattava yhteisö on käsittääkseni moraalinen yhteisö siinä mielessä, että yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista moraalista. Moraali on vain tässä tapauksessa sama kuin kunnia:
1. Jos annat kunniaasi loukattavan, syyllistyt yhteisön sääntöjen rikkomiseen, ja olet kunniaton yksilö.
2. Jos seurustelet kunniattomien ihmisten kanssa, olet itsekin kunniaton.
Kunniattomuudesta rangaistaan siis äärettömiin:
Seuraus: Jokainen joka ei rankaise kunniatonta, on itse kunniaton.
Kunniankulttuuri on siis erikoistapaus moralistisesta kulttuurista. Moraaliselle kulttuurille on ominaista, että siinä pätee jokin normisto n, ja sen lisäksi kaksi erityssääntöä:
1. Jos syyllistyt yhteisön normien rikkomiseen, olet moraaliton yksilö.
2. Jos seurustelet moraalittomien ihmisten kanssa, olet itsekin moraaliton.
Moraalisessa kulttuurille on ominaista, että siitä on sääntöjen 1 ja 2 takia vaikea poiketa. Kulttuuri säilyy pitkään sen jälkeenkin kun yhteisön säännöistä on enää mitään hyötyä yhteisölle.
Vaikka arabimuslimi muuttaa pohjoismaiseen yhteiskuntaan, jossa valtio huolehtii rangaistuksista, kunniankulttuuri säilyy pitkään. Jos muslimit säilyttävät erillisen yhteisöllisyytensä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kunniankulttuuri voi säilyä hyvin pitkään. Varsinkin koska pohjoismaisilta "monikulttuuri"-yhteiskunnilta tuntuu puuttuvan keinot sanktioida esimerkiksi kunniankulttuurin ilmenemismuotoja.
perjantaina, tammikuuta 26, 2007
Kunniankulttuuri
Kunniankulttuurilla tarkoitetaan kulttuuria jossa on seuraava normi:
Jos joku loukkaa sinua, eikä pyydä anteeksi, sinun on kostettava kokemasi vääryys. Ellet kosta, menetät kunniasi.
Kun venäläinen lentokone pari vuotta sitten putosi Etelä-Saksassa lennonjohdon huolimattomuuden takia, ja sveitsiläinen lennonjohdosta vastaava yhtiö ei pyytänyt uhrien läheisiltä anteeksi, perheensä menettänyt kaukaasialainen tappoi lennonjohtajan. Kun kostajan veljeä haastateltiin TV:ssä, veli totesi että hänen veljensä oli pakko kostaa, koska anteeksipyyntöä ei saatu.
Kunniankulttuuri syntyy todennäköisesti alunperin tilanteessa jossa loukkauksen kohde ei voi luottaa siihen että viranomaiset huolehtivat rikollisten rankaisemisesta, koska yhteiskunnassa vallitsee laittomuus tai koska eletään ns. rajamaalla johon valtion suvereniteetti ei vielä ulotu.
Esimerkkinä kunniankulttuurista mainitaan usein USA:n Etelä-Valtioiden kulttuuri tai arabikulttuuri. Myös aristokraateilla on kunniankulttuuri: jos aristrokaatin kunniaa loukataan, aristokraatin on haastettava loukkaaja kaksintaisteluun. Loukkaajan on hyväksyttävä haaste tai hän menettää kunniansa. Hienointa aristokratian kunniankulttuuria edustaa minusta Balin aateliston puputan.
Kun kunniankulttuuri on kerran syntynyt, se ei helposti väisty, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Syy on selvä: jos yksi yhteisön jäsen poikkeaa kunniankulttuurin velvoitteista ja jättää kostamatta, hän aiheuttaa häpeän itselleen ja koko perheelleen. Häpeällinen teko vaatii että kunnian kulttuurista poikkeaja erotetaan perheestä. Muuten koko perheen kunnia menee ja perhe eristetään yhteisöstä
Suomessa kunniankulttuuria ei ole ollut kuin mustalaisilla. Sitä ei ole tarvittu, eikä kirkko ja valtio ole kostamista hyväksynyt. Suomessa viranomaiset ovat pääsääntöisesti kyenneet pitämään yllä laillisuutta. Nykyään tilanne Suomessakaan ei enää ole sama, kun jotkut maahanmuuttajaryhmät tuovat kunniankulttuurin Suomeen. He esimerkiksi kieltävät sisariaan seurustelemasta suomalaisten poikien kanssa.
Minulla ei ole mielipidettä siihen onko kunniankulttuuri hyvä vai huono asia. Mutta minusta suomalaisen miehen pitää korjata käsityksiään, jotta kyekenemme ottamaan uuden globaalin tilanteen haasteet vastaan. Meidän ei pidä hyväksyä sitä että sisaremme tai tyttäremme menee naimisiin miehen kanssa, joka ei hyväksy poikaamme omalle tyttärelleen aviomieheksi, koska se on vastoin hänen kunniaansa. Meidän ei tule alistua omassa maassamme toisen luokan kansalaisiksi vaan ottaa vaarin omasta kunniastamme.
Jos olet eri mieltä, olet minun silmissäni kunniaton luuseri.
Jos joku loukkaa sinua, eikä pyydä anteeksi, sinun on kostettava kokemasi vääryys. Ellet kosta, menetät kunniasi.
Kun venäläinen lentokone pari vuotta sitten putosi Etelä-Saksassa lennonjohdon huolimattomuuden takia, ja sveitsiläinen lennonjohdosta vastaava yhtiö ei pyytänyt uhrien läheisiltä anteeksi, perheensä menettänyt kaukaasialainen tappoi lennonjohtajan. Kun kostajan veljeä haastateltiin TV:ssä, veli totesi että hänen veljensä oli pakko kostaa, koska anteeksipyyntöä ei saatu.
Kunniankulttuuri syntyy todennäköisesti alunperin tilanteessa jossa loukkauksen kohde ei voi luottaa siihen että viranomaiset huolehtivat rikollisten rankaisemisesta, koska yhteiskunnassa vallitsee laittomuus tai koska eletään ns. rajamaalla johon valtion suvereniteetti ei vielä ulotu.
Esimerkkinä kunniankulttuurista mainitaan usein USA:n Etelä-Valtioiden kulttuuri tai arabikulttuuri. Myös aristokraateilla on kunniankulttuuri: jos aristrokaatin kunniaa loukataan, aristokraatin on haastettava loukkaaja kaksintaisteluun. Loukkaajan on hyväksyttävä haaste tai hän menettää kunniansa. Hienointa aristokratian kunniankulttuuria edustaa minusta Balin aateliston puputan.
Kun kunniankulttuuri on kerran syntynyt, se ei helposti väisty, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Syy on selvä: jos yksi yhteisön jäsen poikkeaa kunniankulttuurin velvoitteista ja jättää kostamatta, hän aiheuttaa häpeän itselleen ja koko perheelleen. Häpeällinen teko vaatii että kunnian kulttuurista poikkeaja erotetaan perheestä. Muuten koko perheen kunnia menee ja perhe eristetään yhteisöstä
Suomessa kunniankulttuuria ei ole ollut kuin mustalaisilla. Sitä ei ole tarvittu, eikä kirkko ja valtio ole kostamista hyväksynyt. Suomessa viranomaiset ovat pääsääntöisesti kyenneet pitämään yllä laillisuutta. Nykyään tilanne Suomessakaan ei enää ole sama, kun jotkut maahanmuuttajaryhmät tuovat kunniankulttuurin Suomeen. He esimerkiksi kieltävät sisariaan seurustelemasta suomalaisten poikien kanssa.
Minulla ei ole mielipidettä siihen onko kunniankulttuuri hyvä vai huono asia. Mutta minusta suomalaisen miehen pitää korjata käsityksiään, jotta kyekenemme ottamaan uuden globaalin tilanteen haasteet vastaan. Meidän ei pidä hyväksyä sitä että sisaremme tai tyttäremme menee naimisiin miehen kanssa, joka ei hyväksy poikaamme omalle tyttärelleen aviomieheksi, koska se on vastoin hänen kunniaansa. Meidän ei tule alistua omassa maassamme toisen luokan kansalaisiksi vaan ottaa vaarin omasta kunniastamme.
Jos olet eri mieltä, olet minun silmissäni kunniaton luuseri.
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Monikulttuurisuus taas vaikeuksissa Libanonissa
Monikulttuurisuus on taas vaikeuksissa Libanonissa. Israelin hyökkäys Libanoniin viime vuonna laukaisi epäluottamuksen aallon Libanonin väestöryhmien välillä.
Isrealin hyökkäys oli tietysti ongelmien laukaisija, mutta Libanon on monikultturisutensa takia kuin ruutitynnyri ja kaikki häiriöt - on ne sitten Syyrian, Isreaelin tai jonkin sisäisen tahon aiheuttamia - synnyttävät helposti väkivaltaisuuksia. Riski on edelleen suuri että sisällissota alkaa uudelleen.
Monikultturismin aatteen lipunkantajat tietysti kieltävät että monikulttuurisuus olisi se syy, josta Libanonin ongelmat johtuvat. Heidän mielestään ongelmat johtuvat jenkeistä, israelilaisista, syyrialaisista tai ihmisen pahuudesta.
Eipäs-juupas-keskustelu on hedelmätöntä - jokainen miettiköön itse mistä Libanonin tilanne johtuu ja kannattaako meidän kopioida monikultturismin malli Suomeen vai ei.
lauantaina, tammikuuta 20, 2007
Harry Vuorinen - kommunisti
Sain vaimoltani syntymäpäivälahjaksi Harry Vuorisen - 1908 syntyneen kommunistin - päiväkirjan Myrskyn Silmässä. Kirja kuvaa Vuorisen elämää poliittisena vankina jatkosodan ajan suomalaisissa vankiloissa ja ns. keskitysleireillä Aunuksessa. Kirjan on julkaissut "rauhanliike" Suomen Rauhanpuolustajat - Neuvostoliiton, Stalinin ja Komiternin käsikassara.
Harry Vuorisesta tuli punainen, kun hän oli 10-vuotiaana viemässä isälleen ruokaa vuoden 1918 Kuusankoskella sijainneelle vankileirille ja hänelle kerrottiin että isä oli ammuttu. Hän joutui kävelemään 5 kilometriä takaisin kotiinsa ja kertomaan äidilleen tapahtumasta.
Jo nuorena poikana hän esiintyy punaleskien ja punaorpojen tilaisuuksissa. Varusmiesaikana hän syyllistyy kommunistisen propagandan levittämiseen kasarmissa ja saa ensimmäisen vankilatuomionsa.
Vuorinen on ehtinyt olla jo 5-6 vuotta poliittisena vankina, kun hän - Suomen ryhtyessä 1941 vapauttamaan Neuvostoliiiton anastamia alueita - joutuu taas valtiollisen poliisin pidättämäksi. Samaan aikaan oma isäni menettää Kannaksen vapautukseen osallistuneen isoveljensä.
Harry Vuorisen kuvaus vankilassa olosta ja sitä edeltävästä arjesta sodanuhkineen paljastaa kypsän, vastuuntuntoisen, äidistään huolehtivan ja älykkään ihmisen. Hän kuvaa yhtä kriittisesti äärimmäisyyksiin meneviä aateveljiään kuin Saksan voitoista humaltuneita porvareitakin, mutta on lojaali kommunistiselle puolueelle. 50-luvulla hän antaa viimeisen uhrinsa aatteelleen loukkaannuttuaan pahasti Kulttuuritalon rakentamistalkoissa ja jouduttuaan pyörätuoliin lopuksi iäkseen.
Ihmisen lojaliteetetissa ja uhrautumisessa omilleen on aina jotain kaunista ja hyvää - tai vaikkapa suden uhrautumisessa laumalleen. Carl Schmidt on sanonut että politiikassa on kysymys ystävyydestä ja vihollisuudesta - ei oikeasta ja väärästä, joka on moraalin ja etiikan aluetta. Ei se että ihminen on valkoinen tai punainen, muslimi tai fundamentalistikrititty tee hänestä huonompaa tai parempaa ihmistä. Jossain muualla kulkee raja hyvyyden ja pahuuden, oikean ja väärän välillä.
Lainaan Vuorisen kuvausta keittiölotista - jotka olivat Vuorisen näkökulmasta luokkapettureita:
He eivät kieltäneet meiltä, vastustajiltaan, inhimillisyyttä... He saivat minut ymmärtämään asioita laveammin, koko kansan mittakaavassa. ... Luokkapohjaltamme olimme yhtä, vaikka aatteellisesti olimme vastakkain. Samoin ihmisinä olimme samaa, jos pyrimme ihmisyyteen ja hyvään...
Kun vaikkapa vuoden 1918 historiaa nykyisin räävitään, unohdetaan tuo eri puolilla olleitten ihmisten - toistensa vastustajien - inhimilliset teot vastustajiaan kohtaan. On ihmisiä jotka haluavat nähdä kaiken rumana ja haluavat selittää kaiken auttamisen jollain piilotetulla hyödyn tavoitelulla. Kun talonpoika haki punikkirenkinsä vankileiriltä, oliko todella aina kyse vain työvoimaresurssien varmistamisesta - ettei vaan lopulta takana ollut myös inhimillisyyttä. Isoäitini sai isoisääni hakemaan tulleen punaisten teloitusryhmän poistumaan heidän inhimillisyyteensä vedoten. Myöhemmin - valkoisten vapautettua isovanhempieni kotipaikkakunnan - isoisäni lähti kirkonkylään puhumaan vangiksi joutuneen teloitusryhmän johtajan puolesta.
Vuorisen kirja kannattaa todella lukea.
perjantaina, tammikuuta 19, 2007
Bipolarisaatiosta ja demonisoinnista
Aiemmassa postauksessani kerroin siitä miten Genonocidewatchin mukaan yhteiskunnan polarisaatio kahteen ryhmään on kansanmurhan ensimmäinen aste. Polarisaation edetessä ryhmän A jäsenet alkavat demonisoida ryhmän B jäseniä - näkemään heidät läpensä pahoina, keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin oman ryhmän A jäsenet - kuten sosiaalisen identiteetin teoriakin ennustaa.
Esimerkkinä polarisaatiosta mainittakoon Jussi Halla-ahon kuvaama "maltillisten" muslimien harjoittama kaffirien (ei-muslimien) demonisointi Englannissa.
Esimerkkinä polarisaatiosta mainittakoon Jussi Halla-ahon kuvaama "maltillisten" muslimien harjoittama kaffirien (ei-muslimien) demonisointi Englannissa.
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
Steve Sailer luottamuksesta
Harvardin yliopiston professorin ja USA:n ehkä merkittävimmän sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen mukaan yhteisön diversiteetti vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa. Diversiteetti voi olla monirotuisuutta tai monikulttuurisuutta - yhtä kaikki ihmisten luottamus toisiin ihmisiin laskee mitä suurempi yhteisön diversiteetti on.
Myös Steve Sailer käsittelee luottamusta artikkelissaan American Conservative lehdessä. Hän kuvaa laajasti omia kokemuksiaan vapaaehtoistyöstä monikulttuurisessa lähiössä ja niistä ongelmista joita hän ja hänen vaimonsa kokivat.
Mielenkíintoista on myös hänen kuvauksensa Meksikosta, joka on esimerkki hyvin alhaisen luottamustason maasta. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi LA:han, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Mielenkiintoisinta artikkelissa on ehkä kuitenkin se miten USA:n armeijassa on havaittu rotujen välisen luottamuksen kasvaneen. Yksi syy on monirotuisten evankelisten liikkeitten kasvu. Musta ja valkoinen evankelinen kristitty kokee itsensä ensi sijassa kristityksi, jolloin epäluulo toisrotuisia kohtaan vähenee. Toisin sanoen vaikka monirotuisuus aiheuttaa diversiteettiä ja siis epäluottamusta, yhteinen usko taas toisaalta vähentää diveriteettiä ja parantaa luotamusta.
Toinen syy luottamuksen kasvuun lienee se, että USA:n armeijalla on selkeät äo-rajat joitten alittajia ei armeijaan oteta: 30 % mustista ja 10 % valkoisista hylätään alhaisen äo:n takia. Seuraus on se, että valkoisten ja mustien varusmiesten äo on keskimäärin suunnilleen sama. Valkoisten on helpompi arvostaa mustia tovereitaan ja luottaa mustiin, koska tyhmimmät ja usein rikoksiin syyllistävät alhaisen äo:n mustat eivät pääse armeijaan.
Mielenkiintoista on myös Sailerin tunnustus, että hän kuvitteli aikaisemmin USA:n menestyksen salaisuuden olevan pelkässä yksilöllisyydessä. Sittemmin hän on tajunnut, että amerikkalaisille on vuosisatoja ollut ominaista monenmoinen verkottuminen. Erilaiset luottamusverkot ovat olleet hyvin olennaisia USA:n kehitykselle:
"Alexis de Tocqueville famously attributed much of America’s success to its “forever forming associations. There are not only commercial and industrial associations in which all take part, but others of a thousand different types—religious, moral, serious, futile, very general and very limited, immensely large and very minute. Nothing, in my view, deserves more attention than the intellectual and moral associations in America.”
Myös Steve Sailer käsittelee luottamusta artikkelissaan American Conservative lehdessä. Hän kuvaa laajasti omia kokemuksiaan vapaaehtoistyöstä monikulttuurisessa lähiössä ja niistä ongelmista joita hän ja hänen vaimonsa kokivat.
Mielenkíintoista on myös hänen kuvauksensa Meksikosta, joka on esimerkki hyvin alhaisen luottamustason maasta. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi LA:han, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Mielenkiintoisinta artikkelissa on ehkä kuitenkin se miten USA:n armeijassa on havaittu rotujen välisen luottamuksen kasvaneen. Yksi syy on monirotuisten evankelisten liikkeitten kasvu. Musta ja valkoinen evankelinen kristitty kokee itsensä ensi sijassa kristityksi, jolloin epäluulo toisrotuisia kohtaan vähenee. Toisin sanoen vaikka monirotuisuus aiheuttaa diversiteettiä ja siis epäluottamusta, yhteinen usko taas toisaalta vähentää diveriteettiä ja parantaa luotamusta.
Toinen syy luottamuksen kasvuun lienee se, että USA:n armeijalla on selkeät äo-rajat joitten alittajia ei armeijaan oteta: 30 % mustista ja 10 % valkoisista hylätään alhaisen äo:n takia. Seuraus on se, että valkoisten ja mustien varusmiesten äo on keskimäärin suunnilleen sama. Valkoisten on helpompi arvostaa mustia tovereitaan ja luottaa mustiin, koska tyhmimmät ja usein rikoksiin syyllistävät alhaisen äo:n mustat eivät pääse armeijaan.
Mielenkiintoista on myös Sailerin tunnustus, että hän kuvitteli aikaisemmin USA:n menestyksen salaisuuden olevan pelkässä yksilöllisyydessä. Sittemmin hän on tajunnut, että amerikkalaisille on vuosisatoja ollut ominaista monenmoinen verkottuminen. Erilaiset luottamusverkot ovat olleet hyvin olennaisia USA:n kehitykselle:
"Alexis de Tocqueville famously attributed much of America’s success to its “forever forming associations. There are not only commercial and industrial associations in which all take part, but others of a thousand different types—religious, moral, serious, futile, very general and very limited, immensely large and very minute. Nothing, in my view, deserves more attention than the intellectual and moral associations in America.”
Hollannissa polarisaatio etenee nopeasti
Jatkona eiliseen postaukseeni:
Brussels Journal kertoo miten Hollannissa viranomaiset ovat yllättyneet siitä miten nopeasti polarisaatio on edennyt maassa. Katso myös Hätäpäiden Kalinan tarina aiheesta.
Brussels Journal kertoo miten Hollannissa viranomaiset ovat yllättyneet siitä miten nopeasti polarisaatio on edennyt maassa. Katso myös Hätäpäiden Kalinan tarina aiheesta.
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Bipolarisaatio
Genocidewatch varoittaa että yhteiskunnan (bi)polarisaatio kahteen selkeästi erilliseen ryhmään on kansanmurhaan luisumisen ensimmäinen aste:
"All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide."
Genocidewatchin mukaan kansanmurhan välttämiseksi bipolarisaatiota pitäisi viimeiseen asti pyrkiä välttämään. Esimerkkinä keinoista Genocidewatch mainitsee kansallisen kielen luominen Tansaniassa:
"The main preventive measure at this early stage is to develop universalistic institutions that transcend ethnic or racial divisions, that actively promote tolerance and understanding, and that promote classifications that transcend the divisions. The Catholic church could have played this role in Rwanda, had it not been riven by the same ethnic cleavages as Rwandan society. Promotion of a common language in countries like Tanzania has also promoted transcendent national identity. "
Heimoidentiteettien rinnalle syntyi Tansaniassa kansallinen identiteetti ja polarisaatio heimojen välillä väheni. (Kokonaan toinen juttu on että samalla kulttuuridiversiteetti maan sisällä vähenee, mikä on tietysti surullista.)
Genocidewatch on ottanut ainoaksi tehtäväkseen estää kansanmurhat. Bipolarisaation madaltaminen on näin ollen kaikissa tilanteissa ehdottoman tärkeää Genocidewatchin näkökulmasta.
Mutta me voimme myös kysyä, mikä on optimaalinen strategia ryhmän B kannalta, kun bipolarisaatio on jo syntynyt ryhmien A ja B välille ? Jos ryhmällä A on jo vahva sosiaalinen identiteetti ja ryhmän A jäsenet ovat demonisoineet ryhmän B jäsenet, mikä on ryhmän B jäsenten kannalta paras strategia ?
Jos bipolarisaatio on ajautunut jo niin pahaksi että yhtentörmäystä ei voi enää realistisesti välttää, vastaus on helppo: Ryhmän B on varustauduttava sekä aseellisesti että moraalisesti. Ryhmän B on luotava vahva sosiaalinen (sisäryhmä)identiteetti ja demonisoitava vihollinen sekä rankaistava pettureita. (Katso aiempi postaukseni sosiaalisesta identiteetistä.)
Jos sen sijaan bipolarisaatio on vielä todennäköisyydellä p vältettävissä, strategian valitseminen on vaikeampaa, koska on varauduttava kahteen mahdollisuuteen. Selvää lienee että jos p on selvästi alle 100 %, jonkinasteinen sosiaalisen identiteetin kasvattaminen on järkevää aloittaa. (Käytännössä sosiaalisen identiteetin kasvattaminen ei tietysti ole helppoa.) Kun p laskee vielä alemmas, ryhmän A demonisoiminen kannattaa aloittaa samoin kuin pettureiden rankaiseminen.
No jokainen varmaan jo arvasi että esimerkki-instantiointi A:lle ja B:lle voisi olla:
A = Euroopan / Suomen muslimit
B = Euroopan / Suomen kantaväestö
Suomessa yhteentörmäyksen todennäköisyys (=1-p) on hyvin pieni. Varmasti paljon pienempi kuin esimerkiksi Belgiassa. Mikäli Suomen muslimiväestö integroituu ja/tai pysyy suhteellisen pienenä, yhteentörmäyksen riski pysyykin pienenä. Bipolarisaation vähentäminen on todennäköisesti paras mahdollinen strategia Suomessa.
On kuitenkin merkkejä siitä että Suomen johto - puhumattakaan Ranskan, Ruotsin ja Belgian hallituksista - on passiivisesti hyväksymässä tilanteen jossa muslimiväestö koko ajan kasvaa ja integroituminen on heikkoa. Se on erittäin huolestuttavaa. Toivoisi, että Suomessa asiaa voitaisiin käsitellä rationaalisemmin, humaanimmin ja analyyttisemmin kuin esimerkiksi Ranskassa. Kun ottaa huomioon, millainen sinisilmäinen ja naivi presidentti Suomella tällä hetkellä on, ainakaan sieltä taholta analyyttisyyttä on turha odottaa.
Jukka
Ps. Huomautettakoon, että kun yllä puhun kansanmurhasta, se voi tarkoittaa fyysistä kansanmurhaa tai kulttuurista kansanmurhaa. Jälkimmäisessä kansanmurhan kohdetta ei fyysisesti tuhota vaan ainoastaan alistetaan vieraaseen kulttuuriin.
Huomautetakoon myös, että bipolarisaatio ei ole pekästään paha asia. Bipolarisaatio saattaa vahvistaessaan sosiaalista identitettiä vahvistaa yhteistyötä ryhmien A ja B sisällä.
"All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide."
Genocidewatchin mukaan kansanmurhan välttämiseksi bipolarisaatiota pitäisi viimeiseen asti pyrkiä välttämään. Esimerkkinä keinoista Genocidewatch mainitsee kansallisen kielen luominen Tansaniassa:
"The main preventive measure at this early stage is to develop universalistic institutions that transcend ethnic or racial divisions, that actively promote tolerance and understanding, and that promote classifications that transcend the divisions. The Catholic church could have played this role in Rwanda, had it not been riven by the same ethnic cleavages as Rwandan society. Promotion of a common language in countries like Tanzania has also promoted transcendent national identity. "
Heimoidentiteettien rinnalle syntyi Tansaniassa kansallinen identiteetti ja polarisaatio heimojen välillä väheni. (Kokonaan toinen juttu on että samalla kulttuuridiversiteetti maan sisällä vähenee, mikä on tietysti surullista.)
Genocidewatch on ottanut ainoaksi tehtäväkseen estää kansanmurhat. Bipolarisaation madaltaminen on näin ollen kaikissa tilanteissa ehdottoman tärkeää Genocidewatchin näkökulmasta.
Mutta me voimme myös kysyä, mikä on optimaalinen strategia ryhmän B kannalta, kun bipolarisaatio on jo syntynyt ryhmien A ja B välille ? Jos ryhmällä A on jo vahva sosiaalinen identiteetti ja ryhmän A jäsenet ovat demonisoineet ryhmän B jäsenet, mikä on ryhmän B jäsenten kannalta paras strategia ?
Jos bipolarisaatio on ajautunut jo niin pahaksi että yhtentörmäystä ei voi enää realistisesti välttää, vastaus on helppo: Ryhmän B on varustauduttava sekä aseellisesti että moraalisesti. Ryhmän B on luotava vahva sosiaalinen (sisäryhmä)identiteetti ja demonisoitava vihollinen sekä rankaistava pettureita. (Katso aiempi postaukseni sosiaalisesta identiteetistä.)
Jos sen sijaan bipolarisaatio on vielä todennäköisyydellä p vältettävissä, strategian valitseminen on vaikeampaa, koska on varauduttava kahteen mahdollisuuteen. Selvää lienee että jos p on selvästi alle 100 %, jonkinasteinen sosiaalisen identiteetin kasvattaminen on järkevää aloittaa. (Käytännössä sosiaalisen identiteetin kasvattaminen ei tietysti ole helppoa.) Kun p laskee vielä alemmas, ryhmän A demonisoiminen kannattaa aloittaa samoin kuin pettureiden rankaiseminen.
No jokainen varmaan jo arvasi että esimerkki-instantiointi A:lle ja B:lle voisi olla:
A = Euroopan / Suomen muslimit
B = Euroopan / Suomen kantaväestö
Suomessa yhteentörmäyksen todennäköisyys (=1-p) on hyvin pieni. Varmasti paljon pienempi kuin esimerkiksi Belgiassa. Mikäli Suomen muslimiväestö integroituu ja/tai pysyy suhteellisen pienenä, yhteentörmäyksen riski pysyykin pienenä. Bipolarisaation vähentäminen on todennäköisesti paras mahdollinen strategia Suomessa.
On kuitenkin merkkejä siitä että Suomen johto - puhumattakaan Ranskan, Ruotsin ja Belgian hallituksista - on passiivisesti hyväksymässä tilanteen jossa muslimiväestö koko ajan kasvaa ja integroituminen on heikkoa. Se on erittäin huolestuttavaa. Toivoisi, että Suomessa asiaa voitaisiin käsitellä rationaalisemmin, humaanimmin ja analyyttisemmin kuin esimerkiksi Ranskassa. Kun ottaa huomioon, millainen sinisilmäinen ja naivi presidentti Suomella tällä hetkellä on, ainakaan sieltä taholta analyyttisyyttä on turha odottaa.
Jukka
Ps. Huomautettakoon, että kun yllä puhun kansanmurhasta, se voi tarkoittaa fyysistä kansanmurhaa tai kulttuurista kansanmurhaa. Jälkimmäisessä kansanmurhan kohdetta ei fyysisesti tuhota vaan ainoastaan alistetaan vieraaseen kulttuuriin.
Huomautetakoon myös, että bipolarisaatio ei ole pekästään paha asia. Bipolarisaatio saattaa vahvistaessaan sosiaalista identitettiä vahvistaa yhteistyötä ryhmien A ja B sisällä.
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
Ihmisten yhteistyössä on aina jokin anomalia ?
Jokaiseen yhteistyön mahdollistavaan mekanismiin liittyy aina jokin rajoitus tai anomalia:
1. Sukulaisuuteen (sukulaisvalintaan) liittyy se ongelma, että se synnyttää yhteistyötä vain sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä. Tämän mm. muslimit ja juutalaiset ovat jo aikaa ymmärtäneet. He suosivat serkusavioliittoja - juutalaiset jopa enon ja sisarentyttären välistä avioliittoa.
2. Vastavuoroisuus taas edellyttää että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa.
3. Ryhmävalintaan ja altruistiseen rangaistukseen liittyy kaksi vaihtoehtoista ongelmaa:
3.1 Ihmisyhteisöt rapautuvat (=muuttuvat individualistisiksi) pääsääntöisesti vuosien mittaan - yhteisöt hajoavat tai joutuvat naapuriyhteisöjen tuhoamaksi. Uusia yhteisöjä syntyy ja kierros alkaa alusta. Arabialainen sosiologi ibn Khaldun kuvasi tätä kiertokulkua jo 1300-luvulla.
Evolutiivisten kulttuurintutkijoitten Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit osoittavat myös, että ryhmien on välillä hajottava jotta yhteistyö säilyisi ollenkaan.
Evoluutiobiologi DS Wilson väittää kirjassaan Darwins Cathedral että uskontojen ajoittainen lahkoutuminen selittyy nimenomaan sillä että eniten yhteisöllisyyttä kaipaavat jäsenet irtautuvat omaksi ryhmäkseen vuosien mittaan rapautuneesta kirkosta. Tämä selittää myös sen miksi maallistunut protestanttinen kirkko menettää esimerkiksi Hollannissa runsaasti jäseniä katolisille samaan aikaan kuin elitistinen katolinen kirkko menettää Etelä-Amerikassa köyhiä jäseniä protestanteille.
Kansallisvaltion, hyvinvointivaltion tai EU:n pitkäkestoisuudelle tämä ei oikein ennusta hyvää.
3.2 Poikkeuksen hajoamisvaatimukselle tekevät ns. moraalistiset yhteisöt - niissä yhteistyö voi olla stabiilia hyvin pitkään.
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta. Tarkkaan ottaen amishitkaan eivät ole yksi moralistinen ryhmä vaan kukin amishiyhteisö on itsenäinen. Jos yksi amishiyhteisö rapautuu ja tuhoutuu, uskonto säilyy. Vaihtelua ryhmien kulttuureissa on mm. kärryjen katoissa. Kulttuurievoluutio on mahdollista mutta se on useimmiten hidasta.
Moralistisessa ryhmässä on se ongelma että ryhmän muuttuessa tavallaan superorganismiksi, ryhmän kulttuuri on usein varsin staattinen. En tosin ole aivan varma, onko tämä mikään luonnonlaki. Poikkeamista saatetaan suvaita jossain asioissa, jolla ei ole yhteistyön kanssa mitään tekemistä, ja sama pitkäkestoinen yhteistyö pystytään säilyttämään: Teknologinen innovaatio on esimerkiksi hutteriiteilla sallittua, vaikka amisheilla ei.
Kansallisvaltion tai hyvinvointivaltion säilymiselle jyrkkä moralismi voisi olla ratkaisu - juutalaisethan ovat kyenneet ylläpitämään esimerkiksi hyvinvointivaltiota satoja vuosia.
1. Sukulaisuuteen (sukulaisvalintaan) liittyy se ongelma, että se synnyttää yhteistyötä vain sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä. Tämän mm. muslimit ja juutalaiset ovat jo aikaa ymmärtäneet. He suosivat serkusavioliittoja - juutalaiset jopa enon ja sisarentyttären välistä avioliittoa.
2. Vastavuoroisuus taas edellyttää että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa.
3. Ryhmävalintaan ja altruistiseen rangaistukseen liittyy kaksi vaihtoehtoista ongelmaa:
3.1 Ihmisyhteisöt rapautuvat (=muuttuvat individualistisiksi) pääsääntöisesti vuosien mittaan - yhteisöt hajoavat tai joutuvat naapuriyhteisöjen tuhoamaksi. Uusia yhteisöjä syntyy ja kierros alkaa alusta. Arabialainen sosiologi ibn Khaldun kuvasi tätä kiertokulkua jo 1300-luvulla.
Evolutiivisten kulttuurintutkijoitten Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit osoittavat myös, että ryhmien on välillä hajottava jotta yhteistyö säilyisi ollenkaan.
Evoluutiobiologi DS Wilson väittää kirjassaan Darwins Cathedral että uskontojen ajoittainen lahkoutuminen selittyy nimenomaan sillä että eniten yhteisöllisyyttä kaipaavat jäsenet irtautuvat omaksi ryhmäkseen vuosien mittaan rapautuneesta kirkosta. Tämä selittää myös sen miksi maallistunut protestanttinen kirkko menettää esimerkiksi Hollannissa runsaasti jäseniä katolisille samaan aikaan kuin elitistinen katolinen kirkko menettää Etelä-Amerikassa köyhiä jäseniä protestanteille.
Kansallisvaltion, hyvinvointivaltion tai EU:n pitkäkestoisuudelle tämä ei oikein ennusta hyvää.
3.2 Poikkeuksen hajoamisvaatimukselle tekevät ns. moraalistiset yhteisöt - niissä yhteistyö voi olla stabiilia hyvin pitkään.
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta. Tarkkaan ottaen amishitkaan eivät ole yksi moralistinen ryhmä vaan kukin amishiyhteisö on itsenäinen. Jos yksi amishiyhteisö rapautuu ja tuhoutuu, uskonto säilyy. Vaihtelua ryhmien kulttuureissa on mm. kärryjen katoissa. Kulttuurievoluutio on mahdollista mutta se on useimmiten hidasta.
Moralistisessa ryhmässä on se ongelma että ryhmän muuttuessa tavallaan superorganismiksi, ryhmän kulttuuri on usein varsin staattinen. En tosin ole aivan varma, onko tämä mikään luonnonlaki. Poikkeamista saatetaan suvaita jossain asioissa, jolla ei ole yhteistyön kanssa mitään tekemistä, ja sama pitkäkestoinen yhteistyö pystytään säilyttämään: Teknologinen innovaatio on esimerkiksi hutteriiteilla sallittua, vaikka amisheilla ei.
Kansallisvaltion tai hyvinvointivaltion säilymiselle jyrkkä moralismi voisi olla ratkaisu - juutalaisethan ovat kyenneet ylläpitämään esimerkiksi hyvinvointivaltiota satoja vuosia.
perjantaina, tammikuuta 12, 2007
Idols-pedagogiikkaa
Olen usein puhunut siitä miten rangaistuksen uhka pitää ihmisen kaidalla tiellä. Tehokkain rankaisu ihmiselle on tietysti itsetunnon tuhoaminen.
Tähän perustuu myös Idols-pedagogiikka:
Opettaja : mitä on 7x7 ?
Oppilas: 48
Opettaja: Vitun luuserihomo.
Vakavasti puhuen tuollainen rangaistus tosin ei ole altruistinen siinä mielessä että se ei ole rangaistuksen antajalle kallista. Idolspedagogin status ja maine tuon rankaisutyylin ansiosta varmasti nousee tai ainakin lisääntyy.
torstaina, tammikuuta 11, 2007
Vapaamatkustamisesta selkokielellä
Puhuin moraalista ja vapaamatkustamisesta melko teoreettisesti tässä. Mutta yritän kertoa saman nyt hiukan kansanomaisemmin.
Hyvinvointiyhteiskunnan - tai itsesiassa minkä tahansa valtion - ylläpito on vaikeaa koska valtio perustuu siihen että ihmiset yhdessä maksavat verojen kautta köyhäinhoidon, koulutuksen, tiet ja muut julkishyödykkeet. Lisäksi miespuolinen väestö joutuu osallistumaan maanpuolustukseen. Iloisia veronmaksajia ei juuri ole mutta veronmaksu onnistuu jos kyetään pitämään yllä tiettyä rangaistusjärjestelmää vapaamatkustuksen estämiseksi. Perinteisesti yhteiskunnassa on ollut tietty vähemmistö - papit, poliisit, moralistit, kansakoulunopettajat - jotka ovat ylläpitäneet rangaistusjärjestelmää. Boydin ja Richerssonin teorian mukaan tällainen yhteiskunta joka perustuu rankaisevaan vähemmistöön - tai vaihtoehtoisesti siihen että kaikki valvovat hiukan toisiaan - voi tietyillä ehdoilla olla stabiili ainakin jonkin aikaa.
Yhteiskunnan stabiliteetin rikkoo usein ns. "easygoing co-operator" - joka kylläkin itse noudattaa sääntöjä ja käyttäytyy suht fiksusti - mutta kieltäytyy osallistumasta minkäänlaisiin rangaistuksiin. Tyypillisesti nämä ihmiset pilkkaavat kaikkea moraalia, poliisia, papistoa, koululaitosta, armeijaa, oikeuslaitosta, lakeja, raittiutta, kohteliaisuutta, kaunista pukeutumista, ujoutta yms. Nämä ihmiset esittävät olevansa vapaamielisiä, ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia. Todellisuudessa he ovat elitistejä jotka seurustelevat vain toisten elitistien kanssa. Heitä saamme kiittää kadulle kuseskelusta, juopottelevista äideistä, verojen kierrosta yms. Yleisen moraalisen tason lopahtamisesta kärsivät nimenomaan yhteiskunnan heikoimmat - alkoholistiperheiden lapset yms. Tämä elitistikuona tietysti itse ei hae lapsiaan humalassa päiväkodista - ei tietenkään.
Tätä kuonaa edustaa mm. Saska Snellman joka kehuu toissapäivän HS:ssä ystävillään jotka ovat erilaisella filungilla onnistuneet vakuuttamaan puolustusvoimain "tyhmät upseerit" siitä että heidän mielenterveytensä on niin heikko, että heidät on vapautettava asepalveluksesta. Saska Snellman siis onnistuu samaan artikkeliin saamaan kaksi hienoa ajaatusta:
a) vapaamatkustaminen (asevelvollisuudesta luistaminen) on hienoa ja helppoa jos on fiksu kuten Saska Snellman ja hänen elitistiystävänsä
b) armeijan upseerit ovat tyhmiä ja armeijan on naurettava paikka jossa typerät velvollisuuksistaan huolehtivat ihmiset haaskaavat vuoden elämästään koko yhteiskunnan hyväksi
Kulttuurien välinen taistelu
Jussi Niemelä kirjoitti Skeptikko-lehdessä mm. näin:
Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata kevyesti. Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa.
Myös Hesarin päätoimittaja Janne Virkkunen on todennut että muslimit ovat aloittaneet ristiretken lännen sananavapautta vastaan.
Olisi hienoa, jos keskustelu Suomessa pääsisi sen perusväitteen, että kulttuurien välinen taistelu on jo käynnissä, hyväksymisen jälkeen seuraavalle asteelle: analyysiin siitä
1. millainen taistelu on kyseessä,
2. mitä vaihtehtoisia seuraamuksia taistelusta on,
3. mitä vaihtoehtoisia reagointitapoja lännellä on ja
4. mitä seurauksia islamin voitosta olisi.
Pelkkää kuivaa analyysiä siis tarvittaisiin. Vaikka monikultturismin innokkaimmat kannattajat haluavatkin välttää keskustelua viimeiseen asti, heidän pitäisi nyt ryhdistäytyä. Lännessä ja Venäjällä voi olla aktivoitumassa jopa Genocidewatchin kansanmurhan edellytykset - väestön jakaantuminen kahteen selkeästi erilliseen ryhmään.
Lue Genocidewatchin kansanmurhan kahdeksan astetta.
1. CLASSIFICATION: All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide.
Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata kevyesti. Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa.
Myös Hesarin päätoimittaja Janne Virkkunen on todennut että muslimit ovat aloittaneet ristiretken lännen sananavapautta vastaan.
Olisi hienoa, jos keskustelu Suomessa pääsisi sen perusväitteen, että kulttuurien välinen taistelu on jo käynnissä, hyväksymisen jälkeen seuraavalle asteelle: analyysiin siitä
1. millainen taistelu on kyseessä,
2. mitä vaihtehtoisia seuraamuksia taistelusta on,
3. mitä vaihtoehtoisia reagointitapoja lännellä on ja
4. mitä seurauksia islamin voitosta olisi.
Pelkkää kuivaa analyysiä siis tarvittaisiin. Vaikka monikultturismin innokkaimmat kannattajat haluavatkin välttää keskustelua viimeiseen asti, heidän pitäisi nyt ryhdistäytyä. Lännessä ja Venäjällä voi olla aktivoitumassa jopa Genocidewatchin kansanmurhan edellytykset - väestön jakaantuminen kahteen selkeästi erilliseen ryhmään.
Lue Genocidewatchin kansanmurhan kahdeksan astetta.
1. CLASSIFICATION: All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide.
maanantaina, tammikuuta 08, 2007
Jussi Niemelältä mielenkiintoinen artikkeli Skeptikossa
Jussi Niemelä arvioi uudessa Skeptikko-lehdessä brittitoimittaja Francis Wheen kirjaa "Potaska ja politiikka – onko niillä loppujen lopuksi eroa ?" Jussin artikkeli on kauttaaltaan lukemisen arvoinen mutta lainaan ja kommentoin häntä lähinnä kulttuurien väliseen taisteluun liittyvän materiaalin osalta. Jussi kirjoittaa:
...Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata näin kevyesti.
Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa. Havaitsemme sen tänä päivänä keskellä Eurooppaa – vieläpä keskellä pohjoismaista hyvinvointionnelaa. Mullah Krekar julisti turvapaikkamaastaan Norjasta sodan Tanskalle viime helmikuussa.
Aftonposten-lehden haastattelussa hän tulee myös koskettaneeksi maahanmuuttokysymystä.Krekar kertoo, että Euroopassa muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. ”Länsimainen nainen EU:ssa tuottaa keskimäärin 1.4 lasta. Musliminaiset samoissa maissa tuottavat 3.5 lasta.”
... Krekar uhoaa, että ”vuoteen 2050 mennessä 30% eurooppalaisista tulee olemaan muslimeja”. Todettakoon tässä yhteydessä, että ruotsalaiset imaamit vaativat hiljattain omia, islamiin perustuvia lakeja Ruotsin muslimeille.
Islamin kyvyttömyydestä ottaa vastaan mitään kritiikkiä Niemelä toteaa:
Itse paavi Benedictus XVI sai tuta, mitä on islamin kritisoiminen. Hän erehtyi siteeraamaan Saksassa syyskuussa pitämässään puheessa erästä 1300-luvulla elänyttä keisaria, jonka mukaan profeetta Muhammad toi maailmaan pahoja ja julmia asioita, esim. määräyksen levittää islamia miekalla. Paavin puheen jälkeen hänen henkeään uhattiin, italialaista 70-vuotiasta nunnaa ammuttiin Somaliassa selkään ja islamistinen irakilaisryhmä uhkasi internetissä pommi-iskulla Italiaa ja Vatikaania. Lisäksi Somaliassa muuan uskonoppinut kehotti avoimesti tappamaan paavin.
Hieman myöhemmin Saksassa nousi valtava kohu Berliinin Deutsche Operin päätöksestä perua esitys, jonka lopussa mm. Jeesus ja Muhammad menettävät päänsä. Oopperatalo luopui Mozartin Idomeneo-oopperan esittämisestä vain siksi, että taiteellinen johtaja Kirsten Harms pelkäsi teoksen suututtavan muslimiväestön. Kritiikin jälkeen päätös peruttiin, mutta esitystä turvaamaan tarvitaan poliisivartio.
Iranin johto puolestaan suuttui Tanskalle lokakuussa, kun Tanskan TV2 esitti ohjelman, jossa näytettiin miten Tanskan kansanpuolueen humalaiset jäsenet pilkkasivat kesäjuhlassaan profeetta Muhammadia. Iran teki asiasta virallisen valituksen Tanskalle ja Suomelle (EU:n puheenjohtajamaa). Iranin Kööpenhaminan-lähetystö valitteli sitä, että Tanskan hallitus sallii islamia pilkkaavan ohjelman esittämisen. Eli toisin sanoen länsimaisessa mediassa ja puolueiden kesäjuhlissa olisi Iranin johdon mielestä noudatettavia shariaa.
Niemelä kritisoi myös kansallismielisiä:
Myös erilaiset rasistiset ja nationalistiset ryhmät repivät muslimimellakoista kaiken julkisuuden irti; islaminuskoisten pidäkkeetön riehuminenhan lietsoo länsimaissa pelon ilmapiiriä ja taatusti lisää sitä kautta maahanmuuttokriittisyyttä.
Jussi kritisoi Hämeen-Anttilaa ja muuta punavihreätä älymystöä raskaasti:
Kansallismielisiä vastassa ovat länsimaisen ”älymystön” poliittisesti korrektit suvaitsevaisuususkovaiset, jotka härkäpäisesti sulkevat silmänsä islamin lukuisilta epäkohdilta ja kuulevat kriittisissä äänenpainoissa vain ”islamofobian” soraääniä.
...
Polarisaatiosta hyötynee lopulta vain islamin kaikinpuolista ihanuutta korostava professori Jaakko Hämeen-Anttila, jonka kirjat menevät itsepetoksessa rypevälle punavihreälle yliopistoväelle kuin kuumille kiville. Kiivaimmille tasapäisyyden puolustajille tämäkään löyly ei vielä riitä: heidän esimerkiksi täytyy kiljupäissään sytyttää nuotioita purettaville VR:n makasiineille ja tapella poliisin sekä palomiesten kanssa. Rähinöinnistään nämä sankariprekaarit haluavat korvaukseksi kansalaispalkkaa.
Mutta ostakaapa itse lehti Akateemisesta - artikkeli ei ole kauttaaltaan noin pessimistinen kuin minun lainauksissani. Toisaalta se on ajoittain vieläkin pessimisisempää:
Ja kuitenkin tätä pöyristyttäviä järjettömyyksiä listaavaa teosta lukiessa tulee mieleen, onko yltiöpäinen rationalismi sittenkin pohjimmiltaan irrationaalista. Mitään toivoa valistuksen projektin onnistumisesta ei näytä olevan, humpuuki on todellakin valloittanut maailman.
Tässä tulemme tavallaan siihen mistä olemme Jussin kanssa olleet erimielisiä. Skeptikkojen valistusaate on minusta liian puhdasoppista vastustaessaan kaikkea hörhöilyä kuten uskonnon kaikkia muotoja. Realistisempi tavoite voisi olla vastustaa pahimpia hörhöilyn muotoja. Uskonto ei ole pelkästään paha irrationalistinen ajattelutapa, siihen liittyy myös hyviä asioita.
...Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata näin kevyesti.
Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa. Havaitsemme sen tänä päivänä keskellä Eurooppaa – vieläpä keskellä pohjoismaista hyvinvointionnelaa. Mullah Krekar julisti turvapaikkamaastaan Norjasta sodan Tanskalle viime helmikuussa.
Aftonposten-lehden haastattelussa hän tulee myös koskettaneeksi maahanmuuttokysymystä.Krekar kertoo, että Euroopassa muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. ”Länsimainen nainen EU:ssa tuottaa keskimäärin 1.4 lasta. Musliminaiset samoissa maissa tuottavat 3.5 lasta.”
... Krekar uhoaa, että ”vuoteen 2050 mennessä 30% eurooppalaisista tulee olemaan muslimeja”. Todettakoon tässä yhteydessä, että ruotsalaiset imaamit vaativat hiljattain omia, islamiin perustuvia lakeja Ruotsin muslimeille.
Islamin kyvyttömyydestä ottaa vastaan mitään kritiikkiä Niemelä toteaa:
Itse paavi Benedictus XVI sai tuta, mitä on islamin kritisoiminen. Hän erehtyi siteeraamaan Saksassa syyskuussa pitämässään puheessa erästä 1300-luvulla elänyttä keisaria, jonka mukaan profeetta Muhammad toi maailmaan pahoja ja julmia asioita, esim. määräyksen levittää islamia miekalla. Paavin puheen jälkeen hänen henkeään uhattiin, italialaista 70-vuotiasta nunnaa ammuttiin Somaliassa selkään ja islamistinen irakilaisryhmä uhkasi internetissä pommi-iskulla Italiaa ja Vatikaania. Lisäksi Somaliassa muuan uskonoppinut kehotti avoimesti tappamaan paavin.
Hieman myöhemmin Saksassa nousi valtava kohu Berliinin Deutsche Operin päätöksestä perua esitys, jonka lopussa mm. Jeesus ja Muhammad menettävät päänsä. Oopperatalo luopui Mozartin Idomeneo-oopperan esittämisestä vain siksi, että taiteellinen johtaja Kirsten Harms pelkäsi teoksen suututtavan muslimiväestön. Kritiikin jälkeen päätös peruttiin, mutta esitystä turvaamaan tarvitaan poliisivartio.
Iranin johto puolestaan suuttui Tanskalle lokakuussa, kun Tanskan TV2 esitti ohjelman, jossa näytettiin miten Tanskan kansanpuolueen humalaiset jäsenet pilkkasivat kesäjuhlassaan profeetta Muhammadia. Iran teki asiasta virallisen valituksen Tanskalle ja Suomelle (EU:n puheenjohtajamaa). Iranin Kööpenhaminan-lähetystö valitteli sitä, että Tanskan hallitus sallii islamia pilkkaavan ohjelman esittämisen. Eli toisin sanoen länsimaisessa mediassa ja puolueiden kesäjuhlissa olisi Iranin johdon mielestä noudatettavia shariaa.
Niemelä kritisoi myös kansallismielisiä:
Myös erilaiset rasistiset ja nationalistiset ryhmät repivät muslimimellakoista kaiken julkisuuden irti; islaminuskoisten pidäkkeetön riehuminenhan lietsoo länsimaissa pelon ilmapiiriä ja taatusti lisää sitä kautta maahanmuuttokriittisyyttä.
Jussi kritisoi Hämeen-Anttilaa ja muuta punavihreätä älymystöä raskaasti:
Kansallismielisiä vastassa ovat länsimaisen ”älymystön” poliittisesti korrektit suvaitsevaisuususkovaiset, jotka härkäpäisesti sulkevat silmänsä islamin lukuisilta epäkohdilta ja kuulevat kriittisissä äänenpainoissa vain ”islamofobian” soraääniä.
...
Polarisaatiosta hyötynee lopulta vain islamin kaikinpuolista ihanuutta korostava professori Jaakko Hämeen-Anttila, jonka kirjat menevät itsepetoksessa rypevälle punavihreälle yliopistoväelle kuin kuumille kiville. Kiivaimmille tasapäisyyden puolustajille tämäkään löyly ei vielä riitä: heidän esimerkiksi täytyy kiljupäissään sytyttää nuotioita purettaville VR:n makasiineille ja tapella poliisin sekä palomiesten kanssa. Rähinöinnistään nämä sankariprekaarit haluavat korvaukseksi kansalaispalkkaa.
Mutta ostakaapa itse lehti Akateemisesta - artikkeli ei ole kauttaaltaan noin pessimistinen kuin minun lainauksissani. Toisaalta se on ajoittain vieläkin pessimisisempää:
Ja kuitenkin tätä pöyristyttäviä järjettömyyksiä listaavaa teosta lukiessa tulee mieleen, onko yltiöpäinen rationalismi sittenkin pohjimmiltaan irrationaalista. Mitään toivoa valistuksen projektin onnistumisesta ei näytä olevan, humpuuki on todellakin valloittanut maailman.
Tässä tulemme tavallaan siihen mistä olemme Jussin kanssa olleet erimielisiä. Skeptikkojen valistusaate on minusta liian puhdasoppista vastustaessaan kaikkea hörhöilyä kuten uskonnon kaikkia muotoja. Realistisempi tavoite voisi olla vastustaa pahimpia hörhöilyn muotoja. Uskonto ei ole pelkästään paha irrationalistinen ajattelutapa, siihen liittyy myös hyviä asioita.
sunnuntai, tammikuuta 07, 2007
Moralismista ja vapaamatkustajan ongelmasta
Suurten ihmisryhmien yhteistyön ymmärtäminen on ollut suurimpia haasteita ihmislajin tutkimuksessa. Kuvassa on ns. Baltian ketju - 23. elokuuta 1989 tapahtunut mielenosoitus Baltian maiden itsenäisyyden puolesta - johon osalistui satojatuhansia Viron, Latvian ja Liettuan neuvostotasavaltojen asukasta.
Pienten ryhmien yhteistyö voi perustua sukulaisuuden lisäksi myös vastavuoroisuuteen: jos sinä raavit minua minä raavin sinua. Vastavuoroisuutta tavataan ihmisen lisäksi myös muilla lajeilla kuten vampyyrilepakoilla. Vampyyrilepakko voi antaa "ystävälleen" verta silloin kun ystävä on epäonnistunut päivän saalistuksessa. Ilman tällaista "verkostoitumista" vampyyrilepakko ei pystyisi säilymään edes hengissä.
Vastavuoroisuus edellyttää että yksilöt tuntevat toisensa. Ihmisellä kuitenkin yhteistyötä tekevät ryhmät voivat olla niin suuria että kaikkia joitten kanssa yhteistyötä tehdään ei voi tuntea. Suurten ihmisryhmien yhteistyö perustuu nykynäkemyksen mukaan vastavuoroisuuden sijasta tai lisäksi ns. moraaliseen rangaistukseen:
Ne, jotka kieltäytyivät menemästä rintamalle talvisodassa, ammuttiin.
Nainen, joka sai avioliiton ulkopuolisen lapsen, kivitettiin tai joutui panettelun kohteeksi.
Ongelma moraalisen rangaistuksen stabiliteetille on, että moraalinen rangaistus ei ole aina rangaistuksen antajallekaan halpaa. Esimerkiksi rintamakarkurin teloittaja vuonna 1944 saattoi pelätä että aikojen muuttuessa hän saattaa joutua kärsimään isänmaallisesta teostaan. Moraalinen rangaistus onkin julkishyödyke, ja sen tuottamisessa piilee kuten kaikkien julkishyödykkeiden tuottamisessa vapaamatkustajan ongelma.
Vapaamatkustajan ongelmaa moraalisen rangaistuksen yhteydessä on tutkittu laajasti ja ongelman voinee sanoa olevan ratkeamassa.
Jos ryhmän elinikä ei ole kovin pitkä vapaamatkustajan ongelma ratkeaa ryhmävalinnalla: Jos esimerkiksi uusiguinealaisessa heimossa oli ihmisiä jotka huolehtivat rangaistuksista, heimo pärjäsi muita heimoja paremmin paremman yhteistyön takia. Rankaisemisesta huolehtivat joutuivat toki ottamaan itselleen lisätaakan, mutta hekin hyötyivät koska oma heimo pärjäsi paremmin kuin heimot joissa rankaisijoita ei ollut. Vaikkakin ne jotka eivät kantaneet omaa taakkaansa rangaistusten antamisesta pärjäsivät ryhmän sisällä paremmin kuin rangaistusten antajat.
Ryhmävalinnan toimiminen edellyttää että heimot välillä hajaantuivat. Jos heimon elinikä on liian pitkä, rangaistusten antajien määrä vähenee heimossa nollaan koska rangaistusten antajien kelpoisuus on alempi kuin niitten jotka eivät anna rangaistuksia.
Pitkäikäisten ryhmien - esimerkiksi pitkäikäisen kansallisvaltion tai hyvinvointiyhteiskunnan - tapauksessa vapaamatkustajan ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu - (ehdoton) moralismi. Moralisti ei rankaise vain niitä jotka toimivat sääntöjen vastaisesti vaan myös kaikkia jotka eivät suostu rankaisemaan. Helsingin Sanomat kertoi jokin aikaa sitten, että
sota-aikana saatettiin (uhata) teloittaa myös niitä, jotka eivät suostuneet teloittamaan karkureita.
Tämä on hyvä esimerkki moralismista. Moralisti on siis henkilö joka toimii itse sääntöjen mukaisesti ja lisäksi rankaisee kaikkia jotka eivät ole moralisteja.
Länsimaisessa yhteiskunnassa vasemmistoälymystö on tyypillinen vapaamatkustaja rangaistusten suhteen: laista ja järjestyksestä kyllä nautitaan, mutta poliisia ja kaikkea moraalisuutta ivataan ja vaaditaan rangaistusten alentamista. Moralisti vaatii tällaisten veneenkeikuttajien rankaisemista. Ilman tällaista äärimmäistä moralismia, kaikki yhteistyö yhteiskunnassa rapautuu hiljalleen.
USA:ssa vapaamatkustaja muuttaa Utahiin nauttimaan mormonien luomasta laista ja järjestyksestä. Utahissa on sitten hauska naureskella mormonien tapoja. Lopulta vapaamatkustaja pilaa koko alueen mutta silloin hän jo matkustaa seuraaville konservatiiveille hihittelemään.
maanantaina, tammikuuta 01, 2007
Estot ja isänmaa
Estoiset rakensivat tämän maan. Tämä olisi rajattomien hyvä tietää. Kari Hotakainen, Huolimattomat, 2006.
Kansanmurha julkishyödykkeenä
Huomautan nyt heti alkuun että tämä postaus ei millään lailla puolustele natsien tai serbien tekemiä kansanmurhia. Minusta Euroopan juutalaisväestön tuhoaminen ja Srebrenican joukkomurhat olivat suuri inhimillinen tragedia.
Timo L kommentoi Kroatian ja Bosnian sotia käsittelevää postaustani näin:
"Yritin joskus käyttää tätä esimerkkinä etnisten ryhmien hajaannuksesta ja jakautumisesta omiin leireihinsä, mutta sain vastaukseksi lähinnä kummastunutta kauhistelua siitä, että enkö tosiaan ymmärrä, että syynä on vain nationalismi ja pahat serbit."
Bosnian kansanmurhaa - samoin kuin aikoinaan natsien toteuttamia kansanmurhia - on selitelty ihmisten hulluudella tms. Esimerkiksi serbit tai saksalaiset joutuivat näitten selitysten mukaan jonkinlaisen joukkopsykoosin uhriksi.
Kansanmurha on evoluution näkökulmasta tarkasteltuna kuitenkin hyvin todennäköisesti yhteisötason adaptaatio, jolla yhteisö valtaa itselleen lisäresursseja. Muurahaisethan harjoittavat myös kansanmurhia. Minulla oli kerran ilo nähdä omalla pihallani - nostaessani kivilaatan - miten yhden muurahaispesän muurahaiset tuhosivat toisen muurahaispesän muurahaiset järjestelmällisesti. Muutama muurahainen pääsi karkuun - kukin kantaen mukanaan yhtä munaa.
Se kutsutaanko muurahaisten tai saksalaisten käyttäytymistä joukkopsykoosiksi on tietysti määrittelykysymys. Evoluution näkökulmasta kansanmurha on ihmisyhteisön (esim. serbien) yhteisöllinen teko. Ainoa asia joka todella vaatii selitystä on miksi jotkut kansat kykenevät tällaisiin yhteisöllisiin tekoihin ja taas toiset eivät.
Kansanmurha on taloustieteen terminologiaa käyttäen julkishyödyke eli public good - muita esimerkkejä ovat maantiet, majakat ja maanpuolustus.
Selitettävä ongelma ei ole sinänsä miksi tietyt lajit - esimerkiksi ihminen - tietyissä olosuhteissa suorittaa kansanmurhan eli yksi lajin yhteisö tuhoaa saman lajin toisen yhteisön. Hyöty on ilmeinen - resurssien valtaaminen.
Selitettävä asia on se miten esim. ihmisyhteisö kykenee ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman (free rider problem). Toisin sanoen miten tarpeeksi suuri osa yhteisön jäsenistä saadaan mukaan tuottamaan yhteistä hyvää.
No lähtemättä nyt käsittelemään vapaamatkustajan ongelman ratkaisua, voi ainakin todeta että toiset yhteisöt ovat onnistuneet paremmin ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman kuin toiset. Serbialaiset ja kroaatit kykenivät koordinoituun toimintaan paremmin kuin esimerkiksi Bosnian muslimit ja onnistuivat suorittamaan laajoja etnisiä puhdistuksia.
Ihmisen kulttuurievoluution ajan ihmisyhteisöt ovat eronneet siinä miten hyvin yhteisöt ovat kyeneet ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman. Ne yhteisöt jotka ovat ratkaisun löytäneet ovat olleet kelpoisempia kuin ne jotka tässä ovat epäonnistuneet.
Ihmisen luonto (ns. ihmisluonto E.O. Wilsonin termiä käyttääkseni) on kehittynyt tällaisessa evolutiivisessa ympäristössä. Siinä mielessä ei ole millään lailla ihmeellistä että tietyissä oloissa ihminen kykenee koordinoituun yhteistyöhön yhteisön muitten jäsenten kanssa. Yhteistyön muoto voi olla sitten vaikkapa kansanmurha.
Tieto tähän postaukseen on kerätty lähinnä Boydin, Bob Richersonin, Joe Heinrichin, E.O. Wilsonin ja Philip Rushtonin julkaisuista.
Timo L kommentoi Kroatian ja Bosnian sotia käsittelevää postaustani näin:
"Yritin joskus käyttää tätä esimerkkinä etnisten ryhmien hajaannuksesta ja jakautumisesta omiin leireihinsä, mutta sain vastaukseksi lähinnä kummastunutta kauhistelua siitä, että enkö tosiaan ymmärrä, että syynä on vain nationalismi ja pahat serbit."
Bosnian kansanmurhaa - samoin kuin aikoinaan natsien toteuttamia kansanmurhia - on selitelty ihmisten hulluudella tms. Esimerkiksi serbit tai saksalaiset joutuivat näitten selitysten mukaan jonkinlaisen joukkopsykoosin uhriksi.
Kansanmurha on evoluution näkökulmasta tarkasteltuna kuitenkin hyvin todennäköisesti yhteisötason adaptaatio, jolla yhteisö valtaa itselleen lisäresursseja. Muurahaisethan harjoittavat myös kansanmurhia. Minulla oli kerran ilo nähdä omalla pihallani - nostaessani kivilaatan - miten yhden muurahaispesän muurahaiset tuhosivat toisen muurahaispesän muurahaiset järjestelmällisesti. Muutama muurahainen pääsi karkuun - kukin kantaen mukanaan yhtä munaa.
Se kutsutaanko muurahaisten tai saksalaisten käyttäytymistä joukkopsykoosiksi on tietysti määrittelykysymys. Evoluution näkökulmasta kansanmurha on ihmisyhteisön (esim. serbien) yhteisöllinen teko. Ainoa asia joka todella vaatii selitystä on miksi jotkut kansat kykenevät tällaisiin yhteisöllisiin tekoihin ja taas toiset eivät.
Kansanmurha on taloustieteen terminologiaa käyttäen julkishyödyke eli public good - muita esimerkkejä ovat maantiet, majakat ja maanpuolustus.
Selitettävä ongelma ei ole sinänsä miksi tietyt lajit - esimerkiksi ihminen - tietyissä olosuhteissa suorittaa kansanmurhan eli yksi lajin yhteisö tuhoaa saman lajin toisen yhteisön. Hyöty on ilmeinen - resurssien valtaaminen.
Selitettävä asia on se miten esim. ihmisyhteisö kykenee ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman (free rider problem). Toisin sanoen miten tarpeeksi suuri osa yhteisön jäsenistä saadaan mukaan tuottamaan yhteistä hyvää.
No lähtemättä nyt käsittelemään vapaamatkustajan ongelman ratkaisua, voi ainakin todeta että toiset yhteisöt ovat onnistuneet paremmin ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman kuin toiset. Serbialaiset ja kroaatit kykenivät koordinoituun toimintaan paremmin kuin esimerkiksi Bosnian muslimit ja onnistuivat suorittamaan laajoja etnisiä puhdistuksia.
Ihmisen kulttuurievoluution ajan ihmisyhteisöt ovat eronneet siinä miten hyvin yhteisöt ovat kyeneet ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman. Ne yhteisöt jotka ovat ratkaisun löytäneet ovat olleet kelpoisempia kuin ne jotka tässä ovat epäonnistuneet.
Ihmisen luonto (ns. ihmisluonto E.O. Wilsonin termiä käyttääkseni) on kehittynyt tällaisessa evolutiivisessa ympäristössä. Siinä mielessä ei ole millään lailla ihmeellistä että tietyissä oloissa ihminen kykenee koordinoituun yhteistyöhön yhteisön muitten jäsenten kanssa. Yhteistyön muoto voi olla sitten vaikkapa kansanmurha.
Tieto tähän postaukseen on kerätty lähinnä Boydin, Bob Richersonin, Joe Heinrichin, E.O. Wilsonin ja Philip Rushtonin julkaisuista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)