maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Jussi Niemelältä mielenkiintoinen artikkeli Skeptikossa

Jussi Niemelä arvioi uudessa Skeptikko-lehdessä brittitoimittaja Francis Wheen kirjaa "Potaska ja politiikka – onko niillä loppujen lopuksi eroa ?" Jussin artikkeli on kauttaaltaan lukemisen arvoinen mutta lainaan ja kommentoin häntä lähinnä kulttuurien väliseen taisteluun liittyvän materiaalin osalta. Jussi kirjoittaa:

...Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata näin kevyesti.

Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa. Havaitsemme sen tänä päivänä keskellä Eurooppaa – vieläpä keskellä pohjoismaista hyvinvointionnelaa. Mullah Krekar julisti turvapaikkamaastaan Norjasta sodan Tanskalle viime helmikuussa.

Aftonposten-lehden haastattelussa hän tulee myös koskettaneeksi maahanmuuttokysymystä.Krekar kertoo, että Euroopassa muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. ”Länsimainen nainen EU:ssa tuottaa keskimäärin 1.4 lasta. Musliminaiset samoissa maissa tuottavat 3.5 lasta.”

... Krekar uhoaa, että ”vuoteen 2050 mennessä 30% eurooppalaisista tulee olemaan muslimeja”. Todettakoon tässä yhteydessä, että ruotsalaiset imaamit vaativat hiljattain omia, islamiin perustuvia lakeja Ruotsin muslimeille.


Islamin kyvyttömyydestä ottaa vastaan mitään kritiikkiä Niemelä toteaa:

Itse paavi Benedictus XVI sai tuta, mitä on islamin kritisoiminen. Hän erehtyi siteeraamaan Saksassa syyskuussa pitämässään puheessa erästä 1300-luvulla elänyttä keisaria, jonka mukaan profeetta Muhammad toi maailmaan pahoja ja julmia asioita, esim. määräyksen levittää islamia miekalla. Paavin puheen jälkeen hänen henkeään uhattiin, italialaista 70-vuotiasta nunnaa ammuttiin Somaliassa selkään ja islamistinen irakilaisryhmä uhkasi internetissä pommi-iskulla Italiaa ja Vatikaania. Lisäksi Somaliassa muuan uskonoppinut kehotti avoimesti tappamaan paavin.

Hieman myöhemmin Saksassa nousi valtava kohu Berliinin Deutsche Operin päätöksestä perua esitys, jonka lopussa mm. Jeesus ja Muhammad menettävät päänsä. Oopperatalo luopui Mozartin Idomeneo-oopperan esittämisestä vain siksi, että taiteellinen johtaja Kirsten Harms pelkäsi teoksen suututtavan muslimiväestön. Kritiikin jälkeen päätös peruttiin, mutta esitystä turvaamaan tarvitaan poliisivartio.

Iranin johto puolestaan suuttui Tanskalle lokakuussa, kun Tanskan TV2 esitti ohjelman, jossa näytettiin miten Tanskan kansanpuolueen humalaiset jäsenet pilkkasivat kesäjuhlassaan profeetta Muhammadia. Iran teki asiasta virallisen valituksen Tanskalle ja Suomelle (EU:n puheenjohtajamaa). Iranin Kööpenhaminan-lähetystö valitteli sitä, että Tanskan hallitus sallii islamia pilkkaavan ohjelman esittämisen. Eli toisin sanoen länsimaisessa mediassa ja puolueiden kesäjuhlissa olisi Iranin johdon mielestä noudatettavia shariaa.


Niemelä kritisoi myös kansallismielisiä:

Myös erilaiset rasistiset ja nationalistiset ryhmät repivät muslimimellakoista kaiken julkisuuden irti; islaminuskoisten pidäkkeetön riehuminenhan lietsoo länsimaissa pelon ilmapiiriä ja taatusti lisää sitä kautta maahanmuuttokriittisyyttä.

Jussi kritisoi Hämeen-Anttilaa ja muuta punavihreätä älymystöä raskaasti:

Kansallismielisiä vastassa ovat länsimaisen ”älymystön” poliittisesti korrektit suvaitsevaisuususkovaiset, jotka härkäpäisesti sulkevat silmänsä islamin lukuisilta epäkohdilta ja kuulevat kriittisissä äänenpainoissa vain ”islamofobian” soraääniä.

...

Polarisaatiosta hyötynee lopulta vain islamin kaikinpuolista ihanuutta korostava professori Jaakko Hämeen-Anttila, jonka kirjat menevät itsepetoksessa rypevälle punavihreälle yliopistoväelle kuin kuumille kiville. Kiivaimmille tasapäisyyden puolustajille tämäkään löyly ei vielä riitä: heidän esimerkiksi täytyy kiljupäissään sytyttää nuotioita purettaville VR:n makasiineille ja tapella poliisin sekä palomiesten kanssa. Rähinöinnistään nämä sankariprekaarit haluavat korvaukseksi kansalaispalkkaa.


Mutta ostakaapa itse lehti Akateemisesta - artikkeli ei ole kauttaaltaan noin pessimistinen kuin minun lainauksissani. Toisaalta se on ajoittain vieläkin pessimisisempää:

Ja kuitenkin tätä pöyristyttäviä järjettömyyksiä listaavaa teosta lukiessa tulee mieleen, onko yltiöpäinen rationalismi sittenkin pohjimmiltaan irrationaalista. Mitään toivoa valistuksen projektin onnistumisesta ei näytä olevan, humpuuki on todellakin valloittanut maailman.

Tässä tulemme tavallaan siihen mistä olemme Jussin kanssa olleet erimielisiä. Skeptikkojen valistusaate on minusta liian puhdasoppista vastustaessaan kaikkea hörhöilyä kuten uskonnon kaikkia muotoja. Realistisempi tavoite voisi olla vastustaa pahimpia hörhöilyn muotoja. Uskonto ei ole pelkästään paha irrationalistinen ajattelutapa, siihen liittyy myös hyviä asioita.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Porvoon käräjäoikeus on tuominnut sanomalehti Uusimaan toimituspäällikön ja porvoolaisen miehen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio tuli juutalaisia solvaavasta mielipidekirjoituksesta. Lisäksi Kansan Uutisten vastaava päätoimittaja sai sakkoja päätoimittajarikkomuksesta.
Oikeudenkäynnissä oli kyse porvoolaismiehen kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta, jonka Uusimaa ja Kansan Uutiset julkaisivat heinäkuussa. Kirjoitus käsitteli lähi-idän konfliktia. Kirjoittaja esitti siinä, että kolmannen valtakunnan juutalaisiin kohdistama joukkotuho oli hyväksyttävä ja toivottava toimenpide.
Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on harvinainen. Vastaavia tapauksia ei valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan ole sanomalehdistössä juuri ollut.

Seppo Lehto kansakunnan valistaja kirjoitti...

Jos kuuntelit uutisia niin nyt Saksan puheenjohtajuuskaudella Saksa esittä holohoaxin kieltämisen rangaistavaksi koko EU:n alueella

Seppo Lehto

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on Jussin kanssa aika lailla tuo sama erimielisyys.

Itse tosin laajentaisin tuota uskonnon käsittettä melkein kaikkiin maailmankatsomuksiin. Nykyvasemmistossa on selvät uskonnon merkit, mutta minusta sama pätee muihinkin aatteisiin. Jotkut ovat enemmän ja toiset vähemmän kiinni empiirisissä tosiasioissa, mutta koska ne kaikki tähtäävät tulevaisuuteen niihin sisältyy aina joku, tavallaan uskonnollinen komponentti.

Anonyymi kirjoitti...

Sama juttuhan se on äärioikeiston kanssakin. "Uskonto"han heilläkin on.

Anonyymi kirjoitti...

Mielipidekirjoituksen katsottiin kiihottaneen kansanryhmää vastaan
Samu Karvala
PORVOO | Uusimaan Sana on vapaa -osastolle ahkerasti kirjoittanut Usko Takkumäki ja Uusimaan toimituspäällikkö Antti Toiviainen tuomittiin eilen Porvoon käräjillä sakkorangaistuksiin. Tuomio tuli Suomessa harvoin sovelletulla nimekkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joten sillä on ennakkotapauksen luonnetta. Kansan Uutisten päätoimittaja Janne Mäkinen oli myös syytteessä ja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta. Oikeudenkäynti olikin runsaan mediakiinnostuksen kohteena.
Oikeudenkäynnin ytimessä oli Uusimaan ja Kansan Uutisten heinäkuun lopulla julkaisema Takkumäen mielipidekirjoitus ja etenkin sen yksi lause, jonka oikeus totesi juutalaisia loukkaavaksi.
– Kyseinen lause on hyvin räikeä, ja se on esitetyllä tavalla panetellut ja solvannut kansanryhmää. Sitä ei voi tulkita vitsiksi, ei edes epäonnistuneeksi sellaiseksi, kuuluivat tuomion perustelut.
Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että syyttäjän esittämää väkivallalla uhkausta lause ei sisällä.
Valtionsyyttäjä Mika Illman totesi tuoreeltaan olevansa tyytyväinen tuomioon.
– Periaatekysymys oli tärkein. Sananvapauden ja ihmisarvon loukkaamisen raja vedettiin nyt tähän, sanoi Illman.
Takkumäen mukaan tuomio oli täysin aiheeton. Uusimaan toimituksellinen johto tutustuu tuomioon tarkemmin ennen kuin kommentoi mahdollisia jatkotoimenpiteitä.

Jussi K. Niemelä kirjoitti...

Moro! Tässä lisää matskua, mistä kelpaa siteerata!

Rationaalisuuden riemuvoitto
(Vapaa Ajattelija 4/2007)

Amerikkalaisen Sam Harrisin valtauskontoja ja perusteettoman uskon luonnetta terävästi arvostelevat kirjat Uskon loppu – Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus (suom. Kimmo Pietiläinen; Terra Cognita 2007) ja Letter to a Christian Nation (Alfred A. Knopf 2006) ovat lukijan kannalta siitä ongelmallisia, että lähes jokainen virke on alleviivaamisen arvoinen. Harrisin teksti on rationaaliselle ateistille silkkaa hunajaa, lievittävää voidetta vuosituhantisen järjettömyyden ja pimeyden kauhujen aiheuttamiin haavoihin. Nämä hulppeat teokset kuuluvat paraatipaikalle jokaisen itseään kunnioittavan vapaa-ajattelijan kirjahyllyyn.

Suomentaja-kustantaja Kimmo Pietiläinen on tänä vuonna ansiokkaasti julkaissut peräjälkeen kolme erittäin tärkeää uskontokriittistä teosta. Nämä ovat ilmestymisjärjestyksessä Daniel C. Dennettin Lumous murtuu – Uskonto luonnonilmiönä, Richard Dawkinsin Jumalharha sekä em. Sam Harrisin alkukielellä elokuussa vuonna 2004 ilmestynyt esikoisteos. Letter to a Christian Nation on kirjoitettu vastaukseksi ja täydennykseksi aiemman teoksen herättämään kritiikkiin, mutta sitä ei ole ainakaan vielä käännetty suomeksi. Uudemmassa kirjassaan Harris oikeastaan tiivistää Uskon lopun sanoman.

Tekijä ei säästele paukkuja uskonnollista järjettömyyttä roimiessaan. Erityisesti mieltä lämmittää se, että Harrisilla on runsain mitoin pokeria nostaa islamin kissa kunnolla pöydälle. Haluaisin totisesti nähdä professori Jaakko Hämeen-Anttilan – Suomen johtavan islam-hymistelijän - ilmeen, kun hän täysillä tykittävää Uskon loppua tai hieman tiiviimpää, mutta sitäkin räväkämpää Letter to a Christian Nationia lukee.

Poliittisen korrektiuden aika on ohi

Harris on Vapaa Ajattelijan lukijoille tuttu Jaakko Walleniuksen erinomaisesta artikkelista numerossa 1/2007 (s. 18-19). Pyrin tässä arviossani täydentämään Walleniuksen Harrisin ajattelusta antamaa kuvaa ja välttämään toistoa.

Lyhyesti sanottuna kirjailijan viesti molemmissa teoksissaan on se, että uskonnollisia uskomuksia kohtaan perinteisesti osoitetun kohteliaan hiljaisuuden aika on ohi. Poliittinen korrektius ei saa estää meitä kutsumasta asioita niiden oikeilla nimillä. Uskonnollisiin dogmeihin alistuminen on yksinkertaisesti järjetöntä. Ja joukkotuhoaseiden aikakaudella myös äärimmäisen vaarallista.

Samoin rautakaudelta periytyvään taikauskoon perustuvat käsitykset voivat estää niinkin lupaavan lääketieteellisen edistysaskeleen kuin kantasolututkimuksen käyttöönoton. Ja tämän päälle tulevat vielä jyrkät kiellot sekä rahoituksen vähentäminen koskien ehkäisyvälineiden käyttöä ja aborttia kehitysmaissa – nämä AIDSin ja liikakansoituksen riivaamalla vuosisadalla.

Usko jumalan luomaan ihmissieluun istuu lujassa myös paavin näkymättömän sädekehän ympäröimässä harmaahapsisessa päässä. Sama pätee G.W. Bushiin ja hänen oikeamieliseen hallintoonsa. Uskonnollinen suhtautuminen asioihin estää ylimääräisen järjenkäytön karmivalla tavalla. Ihmishenkiä menetetään.

Myös järkevän huumepolitiikan kannalta uskonnollisuus osoittaa välittömästi pahimmat puolensa; toisten yksityisasioihin – ”synteihin” – jatkuvasti puuttuva moralismi on johtanut kieltolakimentaliteettiin, jonka epäonnistumista mm. Yhdysvalloissa ei voi olla havaitsematta. Harris on huumeita koskevissa kannanotoissaan huomattavan liberaali eli poliittisesti niin epäkorrekti kuin olla voi. Samalla hän kuitenkin osoittaa, että Yhdysvaltain ”sota huumeita vastaan” on lähinnä osoitus kristillisen järjettömyyden täydellisestä umpikujasta. Se on sekä taloudellinen että moraalinen katastrofi.

Teoksista käy ilmi myös se, että suurin osa sodista ja konflikteista johtuu uskonnoista; kun eri dogmit asetetaan vastakkain ilman toivoa niitä puoltavista todisteista, ei niiden ”paremmuutta” voi ratkaista kuin kättä pitempään tarttumalla.

Itsemurhapommittajan käyttäytymistä on mahdoton selittää niin kauan kuin mukaan kuvioon otetaan Koraani ja hadíthit, profeetta Muhammadiin ja hänen aikalaisiinsa liittyvä islamilaisen perimätiedon kokoelma. Kun näiden vaikutus huomioidaan, voidaan ymmärtää Osama Bin Ladenin ja hänen käskyläistensä sekopäinen toiminta.

Harris argumentoi vakuuttavasti, että taloudellis-poliittiset selitykset islamistiterrorismille eivät päde; Yhdysvallat on itse asiassa auttanut muslimimaita ja muslimeita paljon enemmän kuin häirinnyt ja nöyryyttänyt. Mutta tämäkin vain lisää länsimaita kohtaan tunnettua raivoa. Jos länsimaalaiset sitten yhtäkkiä kääntyisivät muslimeiksi, ei vihanpidolle enää olisi perusteita. Shiiat ja sunnit tietysti tappaisivat yhä toisiaan, mutta muilta osin maailmantilanne rauhoittuisi merkittävästi. Kaikeksi onneksi muslimilahkojen keskinäinen vihanpito ohjaa osan väkivaltaisesta energiasta pois maailmanvalloituksesta ja terrorismista, toteaa Harris kyynisesti Uskon lopussa.

Lahkolaisten keskinäistä vihanpitoakaan ei tietenkään voi selittää muuten kuin uskonnollisen uskon irrationaalisella luonteella: eri lahkot vihaavat toisiaan, koska niiden jäsenet uskovat eri dogmeihin. Järjellä ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Jo on aikakin, että joku huimapää sano tästä touhusta suorat sanat. Harris tekee sen mitä nautittavimmalla, mutta joskin myös herkempiä lukijoita järkyttävällä, tavalla.

Ripaus mystiikkaa, roppakaupalla luonnontiedettä

Neurotieteen tohtoriksi piakkoin valmistuva, täyslaidallisen toisensa perään ampuva uskontokriitikko ei suinkaan kiellä ihmisen taipumusta hengellisyyteen ja pyhiksi luokiteltaviin kokemuksiin. Päinvastoin. Tekijä on syvällisesti perehtynyt itämaiseen meditaatioperinteeseen ja tältä pohjalta hän luonnostelee empiiristä asennoitumista näihin hämäriin, mystisluontoisiin kokemuksiin. Harris suomii Uskon lopussa melkoisella ylenkatseella länsimaista filosofiaa; mm. vapaa tahto saa isän kädestä.

Kirjailija ei myöskään kiellä paranormaalin ja vaikkapa reinkarnaation mahdollisuutta. Hän peräänkuuluttaa avointa suhtautumista näihinkin ilmiöihin. Tämän ohella tekijä puolustaa intuitiota, miettii onko kidutus joissakin tilanteissa moraalisesti hyväksyttävää ja kritisoi voimakkaasti pasifismia.

Näihin kysymyksiin keskittyvät esikoisteoksen luvut ”Uskon luonne”, ”Hyvän ja pahan tiede” ja ”Kokeita tietoisuudella”. Harris esittää käsitystensä tueksi sekä neurotieteellistä tutkimusta että filosofista spekulaatiota (vaikka hän toisaalta kieltää spekuloivansa!) aivotoiminnan, uskomusten, tietoisuuden ja moraalin luonteesta. Kirjan loppuviitteisiin sijoitetuista tieteellisistä ja filosofisista artikkeleista sekä teoksista riittäisi luettavaa muutamaksi vuodeksi. Harris mitä ilmeisimmin tietää mistä puhuu.

Tekijän viesti on harvinaisen selväjärkinen: kun hengellisten ja pyhien kokemusten neurologinen perusta ja niiden täsmällinen luonne on selvillä, ei niitä tarvitse enää selittää henkisesti köyhällä, primitiivisellä heimotaikauskolla. Moraalia koskeva eksakti luonnontiede on Harrisin mielestä mahdollinen – ja väistämätön.

Huolestuttavia tilastoja

Tekijä esittää varsin ikäviä tilastoja molemmissa kirjoissaan: ”Useiden tuoreiden kyselytutkimusten mukaan 22 prosenttia amerikkalaista on varmoja, että Jeesus palaa maan päälle seuraavien 50 vuoden kuluessa. Toiset 22 prosenttia uskoo, että näin käy todennäköisesti” (Uskon loppu, s. 207-208).

Harris kommentoi, että ”nämä ovat samat 44 prosenttia, jotka käyvät kirkossa kerran tai useammin viikossa, jotka uskovat kirjaimellisesti että Jumala lupasi Israelin maan juutalaisille ja jotka haluavat lopettaa evoluution biologisen faktan opettamisen lapsille” (ib.).

Tämän ohella kirjailijaa huolestuttaa aiheellisesti se, että ”yli 50 prosentilla amerikkalaisista on ’negatiivinen’ tai ’erittäin negatiivinen’ käsitys ihmisistä, jotka eivät usko Jumalaan ja 70 prosenttia ajattelee, että on tärkeää että presidenttiehdokkaat ovat ’erittäin uskonnollisia’” (ib.). Samoin vain 28 % amerikkalaisista uskoo evoluutioon, mutta jopa 72% uskoo enkeleihin. Harris toteaa, että ”tällainen tietämättömyys keskittyneenä kömpelön suurvallan päähän ja vatsaan on nyt koko maailman ongelma” (ib.). Todettakoon vielä se, että 65 % amerikkalaisista on ”täysin varmoja, että Saatana on olemassa” (mt., s. 142) ja 74% kannattaa kuolemantuomiota (s. 144).

Euroopankaan tilanne ei näytä hyvältä. Ranskassa on nykyisellä syntyvyydellä muslimienemmistö 25 vuoden kuluttua, vaikka maahanmuutto loppuisi huomenna (Letter to a Christian Nation, s. 83-84). Tuntien muslimien suhtautumisen naisiin, juutalaisiin, homoseksuaaleihin, vääräuskoisiin ja ateisteihin, ei kehitys todellakaan vaikuta kovinkaan ruusuiselta.

Samoin muhamettilaiset harrastavat edelleen pakkoavioliittoja, kunniamurhia sekä rankaisevia joukkoraiskauksia (ib.). Länsi-Euroopan rikostilastotkaan eivät mairittele islaminuskoisia; Harrisin mukaan 70% Ranskan vankiloiden asukeista on muslimeja (Letter to a Christian Nation, s. 44).

Järkähtämätön usko ja suvaitsevaisuus

Siitä ei ole kauaa, kun Eurooppa oli vielä pimeyden vallassa. Kun kristinusko sai vapaasti mellastaa, paloivat noidat, oppineet ja kerettiläiset roviolla. Myöhemmin roihusivat juutalaiset natsien uuneissa ja tälläkin kauheudella on juurensa kristinuskossa. Harris osoittaa molemmissa kirjoissaan asioiden välisen yhteyden. Katolinen ja protestanttinen kirkko olivat osallisia natsien hirmutekoihin.

Juutalaiset ovat historiallisesti olleet niin kristityille kuin muhamettilaisille vihollisia ja itse asiassa islamiin sisältyvä antisemitismi on paljosta velkaa kristinuskolle. Ateistin näkökulmasta kristityn on tietysti täysin järjetöntä syyttää juutalaisia Jeesuksen murhaamisesta, jos ja kun tämä kristinuskon mukaan oli jumalan tahto. Tällaisen itsestäänselvyyden tajuaminen on tietysti rautakautiseen heimotaikauskoon tukeutuvilta liikaa vaadittu.

Nykyään juutalaisviha on sentään yleistä vain lähinnä islaminuskoisten keskuudessa – mm. äärijärjestö Hamasin perustamissopimuksessa mainitaan Siionin vanhempien päiväkirjat, joka on venäläinen väärennös ja juutalaisvastaisten salaliittoteorioiden vakiokauraa. Islamilaisessa maailmassa tällaisiin typeriin satuihin nojaaminen on edelleen arkipäivää.

Eipä silti, etteivätkö juutalaiset itse osaisi olla Pekkaa pahempia: ”Juutalaisuus on luontojaan yhtä jakavaa, yhtä naurettavaa kirjaimellisuudessaan ja yhtä ristiriidassa nykyajan sivistävien vaikutusten kanssa kuin mikä tahansa muu uskonto. Käyttämällä ’uskonvapauttaan’ kiistanalaisella maalla juutalaiset siirtolaiset ovat nyt yksi tärkeimpiä esteitä rauhan tiellä Lähi-idässä. Heistä tulee suora islamin ja lännen välisen sodan syy, jos sellainen joskus syttyy Israelin ja Palestiinan konfliktista” (Uskon loppu, s. 86).

Kun pohtii ihmiskunnan uskontojen ja niihin verrattavien totalitarististen uskomusjärjestelmien nimissä tekemiä hirveyksiä, voi ottaa avuksi Harrisin siteeraaman Will Durantin osuvan lohkaisun: ”Suvaitsemattomuus on vahvan uskon luonnollinen seuralainen; suvaitsevaisuus kasvaa vain, kun usko menettää varmuuden; varmuus on murhaavaa” (mt., s. 79).

Onneksi Sam Harrisin viesti on kaikesta uskontoihin liittyvästä viheliäisyydestä huolimatta positiivinen; rationaalisuus, tiede ja länsimainen liberalismi voivat estää islamin ja lännen konfliktiin liittyvien apokalyptisten uhkakuvien toteutumisen. Tähän tarvittaisiin jonkinlainen maailmanhallitus ja ennen muuta ikävien tosiasioiden hyväksyminen.

Uskonnollista uskoa pitää voida kritisoida siinä missä uskoa astrologiaan, ufoihin, tonttuihin ja menninkäisiin. Raamattu ja Koraani eivät ole erehtymättömän jumalan aikaansaannoksia, vaan taikauskoisten, tietämättömien, vallanhimoisten ja julmien paimentolaisten primitiivisiä sepitteitä.

Loppukaneettina Harrisin loistaviin teoksiin en voi muuta kuin täydestä sydämestäni yhtyä Vapaa Ajattelijan edellisestä numerosta tutun amerikkalaisen ateistikaverini Larryn MySpace-blogillani taannoin esittämään luonnehdintaan: islam, judaismi ja kristinusko; hevonpaskan akselivallat.

Sam Harrisin kotisivut: http://www.samharris.org/

Jussi K. Niemelä
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja.