Presidentti Obama ja ulkoministeri Hilary Clinton ovat ajautuneet erimielisyteen Meksikon tilanteesta. Clinton väittää, että huumekartellien vahvistuminen on johtamassa samanlaiseen rikollisuuden ja suoranaisen sisällissodan tilanteeseen, mihin Kolumbia ajautui 20 vuotta sitten.
Obama sen sijaan uskoo - tai väittää uskovansa - että Meksikon eittämättä nopea viimeaikainen talouskasvu johtaa yhteiskunnan kaikinaiseen kehitykseen:
"Mexico is vast and progressive democracy, with a growing economy, and as a result you cannot compare what is happening in Mexico with what happened in Colombia 20 years ago.
Meksiko on ollut lupausten maa viimeiset sata vuotta. Lupausten, jotka eivät ole koskaan toteutuneet:
Ne, jotka uskovat ylhäältä annetettujen instituutioiden voimaan ovat uskoneet Meksikon perustuslain samankaltaisuuden USA:n perustuslain kanssa johtavan vääjäämättä Meksikon kukoistukseen.
Meksikon runsaiden raaka-ainevarojen hyödyntämisen piti 20-luvun länsimaisten tarkkailjoiden mukaan johtaa vääjäämättä kukoistukseen.
Meksikon hallitus ulotti koululaitoksen kaikkiin syrjäisiinkin kyliin minkä piti johtaa sivistystason nousuun.
Todellisuus oli toinen. Taloudellisen kehityksen hedelmät vei rikollisjoukkio, jota kutsutaan virkamiehiksi. Koululaitos ei tuottanut lukutaitoa vaan rahaa paikallisten virkamiesten taskuihin. Raataminen metsätyössä ei tuonut intiaaneille varakkuutta, vaan palkkaorjuuden.
Modernisaatioteoria ennustaa, että varakkuuden kasvu johtaa hyvinvointiin. Fukuyama toteaa toisaalta, että kansakunnan hyvinvoinnille yhtä oleellinen edellytys on sosiaalinen pääoma - luottamus. Varakkuuden kasvu voi jopa alentaa sosiaalista pääoma ja kasvattaa rikollisuutta, koska varakkuuden kasvu johtaa varallisuuseroihin ja sitä kautta paikallisyhteisöjen koheesion laskuun. Italian etelä-osat, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat esimerkkejä maista, joissa luottamuksen taso on hyvin alhainen. Keskiluokka on suppea ja korvautunut lähinnä erilaisilla välistä vetäjiltä.
Meksiko on suurten lupaisten maa kuten Afrikkakin. Tyhjien lupausten.
New York Timesin toimittajan Alan Ridingin bestseller Distant Neighbors: A Portrait of the Mexicans kuvaa Meksikoa: “Public life could be defined as the abuse of power to achieve wealth and the abuse of wealth to achieve power.”
Steve Sailer toteaa America Conservative -lehdessä: Anyone outside the extended family is assumed to have predatory intentions, which explains the famous warmth and solidarity of Mexican families.
Riding vahvistaa tämän: "Mexicans need few friends, because they have many relatives."
Meksikolainen siirtolainen tuo alhaisen luottamuksen kulttuurin mukanaan myös USA:han. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi Los Angelesiin, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Obama ilmeisesti uskoo itse Meksikon tulevaisuuteen kuten moni teoreetikko ennen häntä. Minusta Obama alkaa vaikuttaa yhä enemmän umpi-teoreetikolta - Jimmy Carterin toisinnolta ja Amerikan Gorbatshovilta tai Haloselta. Obama on varmasti hienoa lounasseuraa kuten oli Gorbatshovkin, mutta vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä ihmisluontoa. Hänen tukensa Ground Zero -moskeijallekin antoi viitteitä siitä, että hän on uskollinen esimerkiksi amerikkalaisen uskonnonvapauden unelmalle (=teorialle), mutta ei oikein tajua ihmisiä.
Lähde: Peruskäsitykseni Meksikosta perustuu lähinnä vasemmistolaisen kirjailijan B.S. Travenin kirjoihin Puuvillanpoimijat (Der Wobbly , 1926, suom. 1979), Sierra Madren aarre (The treasure of the Sierra Madre, 1927, suom. 1958), Silta viidakossa (Die Brücke im Dschungel, 1929, suom. 1977), Hallitus (Regierung, 1931, suom. 1981), Marssi monterialle (Der Marsch ins Reich der Caoba, 1933, suom. 1982). Olen seurannut Meksikon tapahtumia suht tiiviisti lähinnä BBC:n uutisista.
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Nokian romahdus - toimitusjohtaja saa mennä
Nokia epäonnistumisen yksi arkkitehti Olli-Pekka Kallasvuo saa lähteä. Tämä on luonnollinen ratkaisu tilanteessa, jossa Nokian asema puhelinmarkkinoilla on heikentymässä kovaa vauhtia.
Pitää toki kuitenkin pitää mielessä, että koko puhelin-markkinat ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti. Applen tulo "ulkopuolellta" puhelinmarkkinoille oli vasta alkusoittoa. Googlen Android ekosysteemi rikkoo matkapuhelinalan pyhän kolmiyhteyden (=laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen), jossa Nokia on ollut vahva.
Uudessa markkinatilanteessa Nokian on hyvin vaikea löytää roolia, jossa Nokian menestystarina jatkuisi. Kallasvuon virhe on ehkä pikemmin se, että hän ei ole ymmärtänyt, että vanhoihin kultaisiin vuosiin ei edes kannata haikailla. Todellisuus on joskus hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee.
Financial Times arvioi jo tammikuussa, että Nokia on ajautumassa umpikujaan, koska se pyrkii itsepintaisesti tukeutumaan omaan käyttöjärjestelmäänsä.
Pitää toki kuitenkin pitää mielessä, että koko puhelin-markkinat ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti. Applen tulo "ulkopuolellta" puhelinmarkkinoille oli vasta alkusoittoa. Googlen Android ekosysteemi rikkoo matkapuhelinalan pyhän kolmiyhteyden (=laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen), jossa Nokia on ollut vahva.
Uudessa markkinatilanteessa Nokian on hyvin vaikea löytää roolia, jossa Nokian menestystarina jatkuisi. Kallasvuon virhe on ehkä pikemmin se, että hän ei ole ymmärtänyt, että vanhoihin kultaisiin vuosiin ei edes kannata haikailla. Todellisuus on joskus hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee.
Financial Times arvioi jo tammikuussa, että Nokia on ajautumassa umpikujaan, koska se pyrkii itsepintaisesti tukeutumaan omaan käyttöjärjestelmäänsä.
torstaina, syyskuuta 09, 2010
Kastijärjestelmän paluu Intiaan
Kirjoitin aiemmin:
Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.
Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.
Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.
Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.
Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.
"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.
Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.
Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.
Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.
Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.
Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.
Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.
Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.
"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.
Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.
Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.
keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010
Nokian romahdus - voittajasta tulee häviäjä
Kun peli vaihtuu, voittajista tulee häviäjiä. Kun kieltolaki kaatui, salakuljettajat olivat suurimmat kärsijät. Uudessa markkinatilanteessa heillä ei ollut enää roolia.
Puhelin-markkinoilla Nokialla on ollut hyvin vahva asema. Vahva asema jatkui niin kauan kuin markkinoiden rakenne oli sama. Nokia tarjosi laitteen, käyttöjärjestelmän ja palvelut kilpailijoitaan (Samsung, LG, Sony-Ericsson, RIM, Motorola) tehokkaaammin. Tosin Nokia menetti Amerikan markkinat, koska yhteistyö operaattorien kanssa takkusi. USA:n markkinoilla operaattorit ovat kauan myyneet puhelimia tilauksen osana ja edellyttäneet puhelin-toimittajilta räätälöityjä puhelimia.
Markkinat ovat kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Laitetoimittajien rooli heikkenee ja käyttöjärjestelmä-toimittajan merkitys kasvaa. Laitetoimittajien lähes ainoa rooli on valmistaa Android-puhelimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laitetoimittajien rooli globaalisti muistuttaa siis hiukan sitä roolia, mikä laitetoimittajilla oli aiemminkin USA:n markkinoilla. Laitetoimittajan on nyt vain kumarrettava Googlelle pelkän operaattorin sijasta.
Laitteiden valmistus siirtyy kovaa vauhtia aasialaisten yritysten haltuun. Nokia ei ole löytänyt vahvaa roolia älypuhelin-toimittajana eikä ilmeisesti tule löytämäänkään. Nokia yrittää pitäytyä vanhassa roolissaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden kokonaistoimittajana. Mutta vaikka sellainen rooli onnistuu Applelta, se ei tulle onnistumaan Nokialta.
Analyytikot tuntuvat vielä elättelevän toivoa, että Nokia löytää jonkin roolin laite-markkinoilla. HS kirjoittaa artikkelissaan Analyytikot eivät usko Nokian tekevän Android-puhelimia:
Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia tuskin siirtyy käyttämään hakuyhtiö Googlen kehittämää Android-käyttöjärjestelmää puhelimissaan, arvioivat yhtiön tuntevat analyytikot.
Tutkimusyhtiö CCSInsightin analyytikon Ben Woodin mielestä Androidista ei olisi juuri mitään hyötyä Nokialle, koska se ei auttaisi yhtiötä erottumaan kilpailijoistaan.
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
"Matkapuhelinalan pyhä kolmiyhteys on laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen. Nokia omistaa nämä kolme tekijää ja yhdistämällä ne yhtiö aikoo rakentaa uuden käyttökokemuksen", Wood sanoo.
Wood erehtyy ainoastaan siinä, että kuvaa menneisyyttä vaikka luulee kuvaavansa (myös) tulevaisuutta. Kolmiyhteys on toki olemassa, mutta ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen laitteisiin tapahtuu Googlen ja laitetoimittajien yhteistyöllä, missä Google on laitetoimitajia vahvemmassa asemassa.
Massamarkkinoilla Nokian kilpailijoista ainoastaan Apple omistaa samat kolme tekijää. Muut valmistajat nojaavat enemmän muiden tekemiin palveluihin, joita ovat esimerkiksi musiikkikauppa, yhteisöpalvelujen puhelinsovellukset sekä kartta- ja navigointipalvelut.
"Ottamalla käyttöön Androidin Nokia menisi markkinoille, joissa on jo tungosta, eikä se edistäisi erottumista kilpailijoista", Wood sanoo.
Investointipankki Nomuran teknologia-asiantuntijan Richard Windsorin karkea arvio on, että Nokia on käyttänyt noin puoli miljardia euroa uusien Symbian 3- ja Symbian 4 -käyttöjärjestelmien kehittämiseen.
Etenkin Symbian 4:stä odotetaan merkittävää parannusta Nokian kalliiden älypuhelimien käytettävyyteen.
Windsorin mielestä vain Symbianin täydellinen romahdus voisi pakottaa Nokian siirtymään Androidiin.
Siinäkin tapauksessa Nokialla olisi valtavia ongelmia, koska sen Ovi-palvelut eivät ole yhteensopivia Androidin kanssa.
"Lähes koko Nokian älypuhelinstrategia perustuu Symbianille. Jos Symbian romahtaa, Nokia voi joutua käyttämään Meegoa kaikissa älypuhelimissaan. Äärimmäinen vaihtoehto voisi olla Android, mutta sen käyttöönotto Nokian palveluiden kanssa veisi ainakin vuoden", Windsor sanoo.
Usein äärimmäiset vaihtoehdot kuitenkin toteutuvat.
Artikkeli tunnistaa kuitenkin oikein sen, että laitevalmistajat ovat alisteisia Googlelle:
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
Puhelin-markkinoilla Nokialla on ollut hyvin vahva asema. Vahva asema jatkui niin kauan kuin markkinoiden rakenne oli sama. Nokia tarjosi laitteen, käyttöjärjestelmän ja palvelut kilpailijoitaan (Samsung, LG, Sony-Ericsson, RIM, Motorola) tehokkaaammin. Tosin Nokia menetti Amerikan markkinat, koska yhteistyö operaattorien kanssa takkusi. USA:n markkinoilla operaattorit ovat kauan myyneet puhelimia tilauksen osana ja edellyttäneet puhelin-toimittajilta räätälöityjä puhelimia.
Markkinat ovat kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Laitetoimittajien rooli heikkenee ja käyttöjärjestelmä-toimittajan merkitys kasvaa. Laitetoimittajien lähes ainoa rooli on valmistaa Android-puhelimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laitetoimittajien rooli globaalisti muistuttaa siis hiukan sitä roolia, mikä laitetoimittajilla oli aiemminkin USA:n markkinoilla. Laitetoimittajan on nyt vain kumarrettava Googlelle pelkän operaattorin sijasta.
Laitteiden valmistus siirtyy kovaa vauhtia aasialaisten yritysten haltuun. Nokia ei ole löytänyt vahvaa roolia älypuhelin-toimittajana eikä ilmeisesti tule löytämäänkään. Nokia yrittää pitäytyä vanhassa roolissaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden kokonaistoimittajana. Mutta vaikka sellainen rooli onnistuu Applelta, se ei tulle onnistumaan Nokialta.
Analyytikot tuntuvat vielä elättelevän toivoa, että Nokia löytää jonkin roolin laite-markkinoilla. HS kirjoittaa artikkelissaan Analyytikot eivät usko Nokian tekevän Android-puhelimia:
Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia tuskin siirtyy käyttämään hakuyhtiö Googlen kehittämää Android-käyttöjärjestelmää puhelimissaan, arvioivat yhtiön tuntevat analyytikot.
Tutkimusyhtiö CCSInsightin analyytikon Ben Woodin mielestä Androidista ei olisi juuri mitään hyötyä Nokialle, koska se ei auttaisi yhtiötä erottumaan kilpailijoistaan.
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
"Matkapuhelinalan pyhä kolmiyhteys on laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen. Nokia omistaa nämä kolme tekijää ja yhdistämällä ne yhtiö aikoo rakentaa uuden käyttökokemuksen", Wood sanoo.
Wood erehtyy ainoastaan siinä, että kuvaa menneisyyttä vaikka luulee kuvaavansa (myös) tulevaisuutta. Kolmiyhteys on toki olemassa, mutta ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen laitteisiin tapahtuu Googlen ja laitetoimittajien yhteistyöllä, missä Google on laitetoimitajia vahvemmassa asemassa.
Massamarkkinoilla Nokian kilpailijoista ainoastaan Apple omistaa samat kolme tekijää. Muut valmistajat nojaavat enemmän muiden tekemiin palveluihin, joita ovat esimerkiksi musiikkikauppa, yhteisöpalvelujen puhelinsovellukset sekä kartta- ja navigointipalvelut.
"Ottamalla käyttöön Androidin Nokia menisi markkinoille, joissa on jo tungosta, eikä se edistäisi erottumista kilpailijoista", Wood sanoo.
Investointipankki Nomuran teknologia-asiantuntijan Richard Windsorin karkea arvio on, että Nokia on käyttänyt noin puoli miljardia euroa uusien Symbian 3- ja Symbian 4 -käyttöjärjestelmien kehittämiseen.
Etenkin Symbian 4:stä odotetaan merkittävää parannusta Nokian kalliiden älypuhelimien käytettävyyteen.
Windsorin mielestä vain Symbianin täydellinen romahdus voisi pakottaa Nokian siirtymään Androidiin.
Siinäkin tapauksessa Nokialla olisi valtavia ongelmia, koska sen Ovi-palvelut eivät ole yhteensopivia Androidin kanssa.
"Lähes koko Nokian älypuhelinstrategia perustuu Symbianille. Jos Symbian romahtaa, Nokia voi joutua käyttämään Meegoa kaikissa älypuhelimissaan. Äärimmäinen vaihtoehto voisi olla Android, mutta sen käyttöönotto Nokian palveluiden kanssa veisi ainakin vuoden", Windsor sanoo.
Usein äärimmäiset vaihtoehdot kuitenkin toteutuvat.
Artikkeli tunnistaa kuitenkin oikein sen, että laitevalmistajat ovat alisteisia Googlelle:
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
Maahnmuuttopolitiikka, Haavisto ja Heinäluoma
Olen tällä blogilla kannattanut väestönlaadun maksimointiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Voin kuitenkin hyvin ymmärtää muitakin näkökulmia. Erityisesti arvostan Pekka Haaviston esille astumista somalien pakolais-asiassa: Parasta olisi auttaa ihmisiä paikan päällä leireissä ja pyrkiä kaikin tavoin edistämään rauhanomaisen ratkaisun saamista Somaliaan, että ihmiset voisivat palata kotiin.
Haavistossa on tiettyä valtiomiesainesta. Sen sijaan Heinäluoman huoli siitä, että Suomeen tulee työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia tuntuu hyvin vieraalta: ... meillä ei ole ensi vaalikaudella työperäiseen maahanmuuttoon tarvetta. Pitää ensin työllistää täällä olevat työttömät.
Vastustan toki sitä, että Suomeen tuodaan työntekijöitä ensi sijassa alhaisen koulutustason tehtäviin kuten siivoojiksi.
Voin kuitenkin hyvin ymmärtää muitakin näkökulmia. Erityisesti arvostan Pekka Haaviston esille astumista somalien pakolais-asiassa: Parasta olisi auttaa ihmisiä paikan päällä leireissä ja pyrkiä kaikin tavoin edistämään rauhanomaisen ratkaisun saamista Somaliaan, että ihmiset voisivat palata kotiin.
Haavistossa on tiettyä valtiomiesainesta. Sen sijaan Heinäluoman huoli siitä, että Suomeen tulee työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia tuntuu hyvin vieraalta: ... meillä ei ole ensi vaalikaudella työperäiseen maahanmuuttoon tarvetta. Pitää ensin työllistää täällä olevat työttömät.
Vastustan toki sitä, että Suomeen tuodaan työntekijöitä ensi sijassa alhaisen koulutustason tehtäviin kuten siivoojiksi.
sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010
Nollasumma-pelin pelaajat
Biritannian pitkäaikaisen pääministerin Tony Blairin mukaan radikaali islam on maailman suurin globaali uhka-tekijä. Radikaali islam on Tony Blairin mukaan valmis terroriin kemiallisisia aseita, biologisia aseita ja ydinaseita käyttäen omien päämääriensä hyväksi.
Terrorismin vaara on olemassa Lontoossa, Helsingissä, Amsterdamissa ja Madridissa.
Islamisaatio-skeptikot suhtautuvat islamisaation vaaraan epäluuloisesti. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tunnustamasta, että radikaalin islamin leviäminen ja sen mukanaan tuoma terrorismi on uhka kaikille Euroopan maille ja koko maailmalle. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tynnustamasta että radikaali islam siirtyy vääjäämättä jokaiseen maahan, johon tulee maahanmuuttajia Pakistanista, Marokosta, Turkista, Irakista, Syyriasta jne. Suurin osa islamilaisista maahanmuuttajista ei tietenkään ole islamisteja. Toisaalta on vääjäämätöntä näyttöä siitä, että toisen ja komannen polven muslimimaahanmuuttajat kuuluvat islamilaisen radikalisoitumisen riskiryhmään.
Islamisaatio-skeptikko on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman olemassaolon, koska se ei sovi omaan maailmankuvaan. Radikaalin islamin leviäminen vaatii eksluusiota ja ekskluusio on vasemmistolaiselle maailmanparantajalla kauhistus.
Ilmastonlämpenemis-skeptikko on toinen esimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman koska se ei sovi maailmankuvaan. Kansallismielinen tai libertaristi suhtautuu yleensä skeptisesti ilmastonlämpenemiseen. Kansallismielinen skeptikko tietää että ilmaston lämpenemisen ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, mikä supistaa jossain määrin kansallista itsemääräämisoikeutta. Libertaari skeptikko taas tietää vaistomaisesti, että puhdas markkinapohjainen ratkaisu ei ole mahdollinen ilmastonlämpenemiselle. (Ilmastonlämpeneminen on vain yksi esimerkki ekologisesta ongelmasta, joka vaatii globaalia ongelmanratkaisua. Meriekosysteemien dramaattinen köyhtyminen on toinen tyyppiongelma.)
Free-market environmentalismi kyllä etsii ratkaisua ympäristöongelmiin omsitusoikeuden uudelleenmäärittelemisen kautta, mutta tosiasiassa ei ole näyttöä siitä että omistusoikeuden uudelleen määrittelyn kautta esimerkiksi Kiinan ja USA:n hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin niin, että ne maat joilla ei ole juuri osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eivät siitä kärsisi.
Suoraan sanoen olisin enemmän kuin onnellinen, jos libertaari ratkaisu ilmaston lämpenemiseen olisi olemassa. (En toki väitä, että minullakaan on ratkaisua ilmastonlämpenemiseen, mutta en olekaan vaatimassa hyväksyttävien ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamista ennakolta kuten libertaarit tekevät.)
Kysynkin kaikilta libertaareilta: Oletetaanpa hetkeksi että ilmaston lämpeneminen on totta. Miten ilmastonlämpeneminen voitaisiin tällöin ratkaista libertaristisella tavalla ? (Lisäys kello 15:13. Saman kysymyksen teki itse asiassa myös eräs libertaari. Vastausta en löydä kommenteista)
Samoin kysyn vasemmistolta ja vihreiltä: Oletetaanpa hetkeksi että radikaali islam leviää islamilaisen maahanmuuton mukana. Miten ongelma voitaisiin tällöin ratkaista humaanilla tavalla ?
Islamisaatio-skeptikko on malliesimerkki myös ihmisestä, joka ajaa omaa egoistista etuaan. Islamisaatio-skeptikko vastustaa muslimien maahanmuuton rajoittamista lähinnä siitä syystä, että hänen maineensa humaanina ihmisenä ei kärsisi.
Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisu ei etene millän lailla, jos nollasumma-pelin pelaajat estävät edes ongelmien identifioimisen. Voimme toki käyttää seuraavat sata vuotta tyhjänpäiväiseen argumentaatioon ilmastomallien puutteista ja siitä, miten ehkä mahdollisesti muslimimaahanmuuttajat saadaan kotoutettua.
Nollasumma-pelin pelaajille ainoa ongelma on, miten minä voin voittaa väittelyssä.
Terrorismin vaara on olemassa Lontoossa, Helsingissä, Amsterdamissa ja Madridissa.
Islamisaatio-skeptikot suhtautuvat islamisaation vaaraan epäluuloisesti. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tunnustamasta, että radikaalin islamin leviäminen ja sen mukanaan tuoma terrorismi on uhka kaikille Euroopan maille ja koko maailmalle. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tynnustamasta että radikaali islam siirtyy vääjäämättä jokaiseen maahan, johon tulee maahanmuuttajia Pakistanista, Marokosta, Turkista, Irakista, Syyriasta jne. Suurin osa islamilaisista maahanmuuttajista ei tietenkään ole islamisteja. Toisaalta on vääjäämätöntä näyttöä siitä, että toisen ja komannen polven muslimimaahanmuuttajat kuuluvat islamilaisen radikalisoitumisen riskiryhmään.
Islamisaatio-skeptikko on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman olemassaolon, koska se ei sovi omaan maailmankuvaan. Radikaalin islamin leviäminen vaatii eksluusiota ja ekskluusio on vasemmistolaiselle maailmanparantajalla kauhistus.
Ilmastonlämpenemis-skeptikko on toinen esimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman koska se ei sovi maailmankuvaan. Kansallismielinen tai libertaristi suhtautuu yleensä skeptisesti ilmastonlämpenemiseen. Kansallismielinen skeptikko tietää että ilmaston lämpenemisen ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, mikä supistaa jossain määrin kansallista itsemääräämisoikeutta. Libertaari skeptikko taas tietää vaistomaisesti, että puhdas markkinapohjainen ratkaisu ei ole mahdollinen ilmastonlämpenemiselle. (Ilmastonlämpeneminen on vain yksi esimerkki ekologisesta ongelmasta, joka vaatii globaalia ongelmanratkaisua. Meriekosysteemien dramaattinen köyhtyminen on toinen tyyppiongelma.)
Free-market environmentalismi kyllä etsii ratkaisua ympäristöongelmiin omsitusoikeuden uudelleenmäärittelemisen kautta, mutta tosiasiassa ei ole näyttöä siitä että omistusoikeuden uudelleen määrittelyn kautta esimerkiksi Kiinan ja USA:n hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin niin, että ne maat joilla ei ole juuri osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eivät siitä kärsisi.
Suoraan sanoen olisin enemmän kuin onnellinen, jos libertaari ratkaisu ilmaston lämpenemiseen olisi olemassa. (En toki väitä, että minullakaan on ratkaisua ilmastonlämpenemiseen, mutta en olekaan vaatimassa hyväksyttävien ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamista ennakolta kuten libertaarit tekevät.)
Kysynkin kaikilta libertaareilta: Oletetaanpa hetkeksi että ilmaston lämpeneminen on totta. Miten ilmastonlämpeneminen voitaisiin tällöin ratkaista libertaristisella tavalla ? (Lisäys kello 15:13. Saman kysymyksen teki itse asiassa myös eräs libertaari. Vastausta en löydä kommenteista)
Samoin kysyn vasemmistolta ja vihreiltä: Oletetaanpa hetkeksi että radikaali islam leviää islamilaisen maahanmuuton mukana. Miten ongelma voitaisiin tällöin ratkaista humaanilla tavalla ?
Islamisaatio-skeptikko on malliesimerkki myös ihmisestä, joka ajaa omaa egoistista etuaan. Islamisaatio-skeptikko vastustaa muslimien maahanmuuton rajoittamista lähinnä siitä syystä, että hänen maineensa humaanina ihmisenä ei kärsisi.
Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisu ei etene millän lailla, jos nollasumma-pelin pelaajat estävät edes ongelmien identifioimisen. Voimme toki käyttää seuraavat sata vuotta tyhjänpäiväiseen argumentaatioon ilmastomallien puutteista ja siitä, miten ehkä mahdollisesti muslimimaahanmuuttajat saadaan kotoutettua.
Nollasumma-pelin pelaajille ainoa ongelma on, miten minä voin voittaa väittelyssä.
torstaina, syyskuuta 02, 2010
Affirmative Action
Affirmative actionistä - positiivisesta syrjinnästä - on puhuttu erityisesti USA:n osalta, missä positiivisen syrjinnän kohteena ovat afroamerikkalaiset ja latinot. Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan missään liene saavuttanut sellaisia mittasuhteita kuin Malesiassa. Ehkä Intiaa lukuunottamatta.
Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.
Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.
Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.
Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.
Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.
Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.
Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.
Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.
Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.
Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.
Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.
Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.
lauantaina, elokuuta 28, 2010
David ja Goljat
Joskus näinkin: Survival Internationalin kampanja Dongria Kondh -heimon puolesta päättyi onnellisesti.
Kaivos-yhtiön väistyminen pienen heimon pyhältä vuorelta on ylittänyt uutiskynnyksen myös Suomessa.
Kaivos-yhtiön väistyminen pienen heimon pyhältä vuorelta on ylittänyt uutiskynnyksen myös Suomessa.
Koulutuksesta
Olen puhunut puistojen siisteydestä lähinnä siksi, että puisto on yhteisresurssina suht selkeä, vaikkakin yhteiskunnallisena kysymyksenä marginaalinen. Paljon tärkeämpi asia käsitellä on koulutus.
Peruskoulutus on ainakin useimmissa maissa yhteisöllinen tai julkinen hanke, vaikka koulutus voitaisiin toki yksityistää kokonaankin.
Muistaakseni LS laittoi artikkelin Uuden Seelannin julkisen vaasan uudistuksesta, jonka ajatuksena oli raskaaalla kädellä supistaa valtionhallintoa ja vähentää veroja. Erityisesti minuun teki vaikutuksen koulujärjestelmään tehty muutos. Vanhemmille annettiin voucher, jolla he saivat hankkia koulutuspalvelun lapsilleen. Tarina Uudesta Seelannista tuli uudelleen mieleen kun luin Pasi Matilaisen Facebookiin kirjoittamia kommentteja koulutuksesta. Pasi luonnollisesti painotti markkinoita, yksityistämistä ja valinnanvapautta.
Uuden Seelannin järjestelmä ei siis merkinnyt puhdasta markkinajärjestelmää eikä yksityistämistä. Kaikille lapsille annettiin ilmainen koulutus. Yksityisiä kouluja perustettiin runsaasti, mutta julkisia koulujakin on edelleen. Valinnanvapaus ei johtanut siihen että köyhien lapset käyvät huonoja kouluja, vaan koulujen välinen kilpailu johti siihen, että tulokset paranivat kaikissa kouluissa. Myös julkisissa.
Väitänkin, että usein tällainen hybridi-järjestelmä toimii paremmin kuin puhdas markkinavetoinen järjestelmä tai puhdas valtion kontrolloima järjestelmä.
Puhtaassa markkinavetoisessa järjestelmässä lasten vanhemmat saisivat päättää kuinka paljon heidän lapsensa tarvitsevat koulutusta ja vanhemmat maksaisivat koulun itse. Tällainen puristinen malli johtaisi suurempaan koulutukselliseen ja muuhun epätasa-arvoon. Uuden Selannin malli sen sijaan pakottaa vanhemmat tekemään valintoja ja ajaa heidät aktiivisesti hakemaan mahdollisimman korkeatasoista koulutuspalvelua.
Toisaalta markkinalähtöisyden useimmat edut saavutetaan: Kenenkään ei tarvitse panna lastaan paikalliskoulun, jonka opettajakunta ei ole kyennyt ratkaisemaan kurinpito-ongelmaa. Kenenkään ei tarvitse laittaa lastaan kouluun, jossa lasta kiusataan tai jossa opetuksen taso on heikko. Koulutuksen taso nousee lähes vääjäämättä valinnan kautta. Huonot koulut (instituutiot) tuhoutuvat.
Myös Ruotsissa valinnanvapaus ja kilpailu etenevät - kiitos Ruotsin porvarihallituksen.
Ruotsalaiset yksityiskoulut laajentavat toimintaansa myös ulkomaille. Vaikka suomalaista koulua kehutaan maailman parhaaksi, koulujen laajentaminen ulkomaille ei ole näköpiirissä.
Peruskoulutus on ainakin useimmissa maissa yhteisöllinen tai julkinen hanke, vaikka koulutus voitaisiin toki yksityistää kokonaankin.
Muistaakseni LS laittoi artikkelin Uuden Seelannin julkisen vaasan uudistuksesta, jonka ajatuksena oli raskaaalla kädellä supistaa valtionhallintoa ja vähentää veroja. Erityisesti minuun teki vaikutuksen koulujärjestelmään tehty muutos. Vanhemmille annettiin voucher, jolla he saivat hankkia koulutuspalvelun lapsilleen. Tarina Uudesta Seelannista tuli uudelleen mieleen kun luin Pasi Matilaisen Facebookiin kirjoittamia kommentteja koulutuksesta. Pasi luonnollisesti painotti markkinoita, yksityistämistä ja valinnanvapautta.
Uuden Seelannin järjestelmä ei siis merkinnyt puhdasta markkinajärjestelmää eikä yksityistämistä. Kaikille lapsille annettiin ilmainen koulutus. Yksityisiä kouluja perustettiin runsaasti, mutta julkisia koulujakin on edelleen. Valinnanvapaus ei johtanut siihen että köyhien lapset käyvät huonoja kouluja, vaan koulujen välinen kilpailu johti siihen, että tulokset paranivat kaikissa kouluissa. Myös julkisissa.
Väitänkin, että usein tällainen hybridi-järjestelmä toimii paremmin kuin puhdas markkinavetoinen järjestelmä tai puhdas valtion kontrolloima järjestelmä.
Puhtaassa markkinavetoisessa järjestelmässä lasten vanhemmat saisivat päättää kuinka paljon heidän lapsensa tarvitsevat koulutusta ja vanhemmat maksaisivat koulun itse. Tällainen puristinen malli johtaisi suurempaan koulutukselliseen ja muuhun epätasa-arvoon. Uuden Selannin malli sen sijaan pakottaa vanhemmat tekemään valintoja ja ajaa heidät aktiivisesti hakemaan mahdollisimman korkeatasoista koulutuspalvelua.
Toisaalta markkinalähtöisyden useimmat edut saavutetaan: Kenenkään ei tarvitse panna lastaan paikalliskoulun, jonka opettajakunta ei ole kyennyt ratkaisemaan kurinpito-ongelmaa. Kenenkään ei tarvitse laittaa lastaan kouluun, jossa lasta kiusataan tai jossa opetuksen taso on heikko. Koulutuksen taso nousee lähes vääjäämättä valinnan kautta. Huonot koulut (instituutiot) tuhoutuvat.
Myös Ruotsissa valinnanvapaus ja kilpailu etenevät - kiitos Ruotsin porvarihallituksen.
Ruotsalaiset yksityiskoulut laajentavat toimintaansa myös ulkomaille. Vaikka suomalaista koulua kehutaan maailman parhaaksi, koulujen laajentaminen ulkomaille ei ole näköpiirissä.
Entiset vangit yhteisöjään palvelemaan ?
Sen sijaan että rikollinen jatkaisi hedonistista elämäänsä vankilassa olon jälkeen, hän voi löytää itselleen tehtävän yhteisönsä palvelijana eäänlaisen julkishyödykkeen tuottamisessa.
Vuosisatojen ajan yhteisöt ovat rekrytoineet vankien parista sotilaita. Bosnian sodan serbitaistelijat, jotka puhdistivat etnisesti laajoja muslimialueita ja laajensivat siten serbi-yhteisön hallussa olevia yhteis-resursseja, olivat usein pikkurikollisia ja entisiä vankeja.
Kroaatti-kenraali Ante Gotovina valtasi operaatio Myrskyssä joukkoineen serbien hallussa olevat Kroatian maa-alueet (ns. Krajinan serbitasavalta), puhdisti alueen serbeistä ja liitti Krajinan alueen Kroatian suvereniteetin piiriin. Gotovina oli ennen sotaa osallistunut rikolliseen toimintaan Ranskassa.
Vaikka sekä serbien että kroaattien operaatioissa syyllistyttiin karkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, operaatioissa serbien ja kroaattien haltuun joutuneita resursseja ei ole käytännössä kokonaan palautettu. Yksityinen omistusoikeus on toki palautettu Daytonin rauhansopimuksella, mutta etniset puhdistukset ovat käytännössä jääneet voimaan. Bosnian muslimin on hyvin vaikea palata esimerkiksi Srebrenicaan ottamaan poltetut omakotitalonsa haltuunsa. Srebrenican muslimi-kaupunki on lopullisesti muuttunut serbien hallitsemaksi kaupungiksi. (Mainittakoon, että ennen Ottomaani-valtiota ja ennen Srebrenican muuttumista muslimikaupungiksi, Bosnia oli lähinnä katolinen maa.)
Totesin jo aiemmassa postauksessani, että kansanmurha ja etninen puhdistus on julkishyödykkeen tuottamista omalle yhteisölle. Vain kaikkein yhteistyökykyisimmät eläinlajit kykenevät ja syyllistyvät tällaisiin laajoihin sotiin ja joukkomurhiin. Ihmiset ja muurahaiset siis nyt lähinnä.
Bosnian ja Kroatian sodat ovat nyt menneisyyttä, mutta uudet yhteisöt rekrytoivat vankeja julkishyödykkeen tuotttamiseen muita yhteisöjä vastaan. Radikaali islam pyrkii Eurooppan islamisaatioon mm. terrorismin avulla.
Vankiloista radikaali islam löytää itselleen "kadun sotilaita":
STT:n julkaiseman uutisen mukaan Britannian vankiloista vapautuu lähivuosina jopa 800 muslimia, jotka ovat radikalisoituneet vankilavuosina. STT:n uutinen viittaa arvostetun RUSI-tutkimuslaitoksen raporttiin.
Tutkijoiden mielestä terrori-iskujen uhka voi Britanniassa kasvaa. Tutkijoiden mukaan maan omien kansalaisten tekemät terrori-iskut ovat Britanniassa todennäköisempiä kuin missään muussa länsimaassa.
(Lähteet: HS, 28.8., "Brittiarvio: entiset muslimi- vangit ovat uhka". Wikipedian artikkelit Bosnian sodasta. Noel Malcolm, Bosnia - a Short History.
Katso myös Voice Of American laajempi uutinen asiasta.)
Vuosisatojen ajan yhteisöt ovat rekrytoineet vankien parista sotilaita. Bosnian sodan serbitaistelijat, jotka puhdistivat etnisesti laajoja muslimialueita ja laajensivat siten serbi-yhteisön hallussa olevia yhteis-resursseja, olivat usein pikkurikollisia ja entisiä vankeja.
Kroaatti-kenraali Ante Gotovina valtasi operaatio Myrskyssä joukkoineen serbien hallussa olevat Kroatian maa-alueet (ns. Krajinan serbitasavalta), puhdisti alueen serbeistä ja liitti Krajinan alueen Kroatian suvereniteetin piiriin. Gotovina oli ennen sotaa osallistunut rikolliseen toimintaan Ranskassa.
Vaikka sekä serbien että kroaattien operaatioissa syyllistyttiin karkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, operaatioissa serbien ja kroaattien haltuun joutuneita resursseja ei ole käytännössä kokonaan palautettu. Yksityinen omistusoikeus on toki palautettu Daytonin rauhansopimuksella, mutta etniset puhdistukset ovat käytännössä jääneet voimaan. Bosnian muslimin on hyvin vaikea palata esimerkiksi Srebrenicaan ottamaan poltetut omakotitalonsa haltuunsa. Srebrenican muslimi-kaupunki on lopullisesti muuttunut serbien hallitsemaksi kaupungiksi. (Mainittakoon, että ennen Ottomaani-valtiota ja ennen Srebrenican muuttumista muslimikaupungiksi, Bosnia oli lähinnä katolinen maa.)
Totesin jo aiemmassa postauksessani, että kansanmurha ja etninen puhdistus on julkishyödykkeen tuottamista omalle yhteisölle. Vain kaikkein yhteistyökykyisimmät eläinlajit kykenevät ja syyllistyvät tällaisiin laajoihin sotiin ja joukkomurhiin. Ihmiset ja muurahaiset siis nyt lähinnä.
Bosnian ja Kroatian sodat ovat nyt menneisyyttä, mutta uudet yhteisöt rekrytoivat vankeja julkishyödykkeen tuotttamiseen muita yhteisöjä vastaan. Radikaali islam pyrkii Eurooppan islamisaatioon mm. terrorismin avulla.
Vankiloista radikaali islam löytää itselleen "kadun sotilaita":
STT:n julkaiseman uutisen mukaan Britannian vankiloista vapautuu lähivuosina jopa 800 muslimia, jotka ovat radikalisoituneet vankilavuosina. STT:n uutinen viittaa arvostetun RUSI-tutkimuslaitoksen raporttiin.
Tutkijoiden mielestä terrori-iskujen uhka voi Britanniassa kasvaa. Tutkijoiden mukaan maan omien kansalaisten tekemät terrori-iskut ovat Britanniassa todennäköisempiä kuin missään muussa länsimaassa.
(Lähteet: HS, 28.8., "Brittiarvio: entiset muslimi- vangit ovat uhka". Wikipedian artikkelit Bosnian sodasta. Noel Malcolm, Bosnia - a Short History.
Katso myös Voice Of American laajempi uutinen asiasta.)
torstaina, elokuuta 26, 2010
Yhteisöjen Uhrit ry ?
Uskontojen Uhrien Tuki ry tukee niitä, jotka ovat joutuneet uskonnollisessa yhteisössä manipulaation ja painostuksen kohteeksi. Sivuja pintapuolisesti tarkastellen tuntuu kuitenkin, että se seikka, että jokainen tiivis yhteisö harjoittaa jonkinaseteista vertaisvalvontaa, vertaisrankaisemista ja jopa manipulaatiota jäseniään kohtaan, hiukan unohtuu. Mutta sinänsä pidän yhdistyksen toimintaa äärimäisen arvokkaana. Yhdistys ei ole uskonnon vastainen - revolutiivinen - vaan väärinkäytöksiin tarttuva - evolutiivinen.
Uskonnolliset yhteisöt eivät ole todellakaan ainoita yhteisöjä, joiden jäsenet tarvitsisivat joskus tukea, koska yhteisö on sairastuttanut heidät. Yritykset, perheet, lokaalit yhteisöt ja kokonaiset kansakunnat voivat olla äärimmäisen ahdistavia.
Kokemus yhteisöstä vaihtelee lisäksi voimakkaasti yksilöstä toiseen. Mikä yhdelle on turvallinen ja vahvistava kokemus on toiselle äärimmäisen ahdistava ja rajoittava kokemus. Esimerkkinä vaikkapa lestadiolaisuus. Hedonistilehdistön "paljastukset" Rauhan Yhdistysten ja Rauhan Yhdistysten jäsenten toiminnasta ottavat aina esiin vain liikkeen negatiiviset puolet. Mutta kun tapaa eläviä Rauhan Yhdistysten jäseniä - ja jopa ystävystyy heihin - huomaa että tilanne on paljon monimutkaisempi ja jäsenten kokemukset hyvin heterogeenisia.
Itse olen kokenut monta yhteisöä ahdistavaksi, mutta tiedän toki olevani yhteisöllisistä tilanteista helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä.
Uskonnolliset yhteisöt eivät ole todellakaan ainoita yhteisöjä, joiden jäsenet tarvitsisivat joskus tukea, koska yhteisö on sairastuttanut heidät. Yritykset, perheet, lokaalit yhteisöt ja kokonaiset kansakunnat voivat olla äärimmäisen ahdistavia.
Kokemus yhteisöstä vaihtelee lisäksi voimakkaasti yksilöstä toiseen. Mikä yhdelle on turvallinen ja vahvistava kokemus on toiselle äärimmäisen ahdistava ja rajoittava kokemus. Esimerkkinä vaikkapa lestadiolaisuus. Hedonistilehdistön "paljastukset" Rauhan Yhdistysten ja Rauhan Yhdistysten jäsenten toiminnasta ottavat aina esiin vain liikkeen negatiiviset puolet. Mutta kun tapaa eläviä Rauhan Yhdistysten jäseniä - ja jopa ystävystyy heihin - huomaa että tilanne on paljon monimutkaisempi ja jäsenten kokemukset hyvin heterogeenisia.
Itse olen kokenut monta yhteisöä ahdistavaksi, mutta tiedän toki olevani yhteisöllisistä tilanteista helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä.
keskiviikkona, elokuuta 25, 2010
Venäjä-keskustelu - johtopäätös
En väitä että Kataisen ja Stubin puheet olivat fiksuja, mutta keskustelu asiasta sai erittäin vastenmielisiä piirteitä itsesensuuri-vaatimuksineen.
Etoo. Eikö mikään ole muuttunut. Vastenmielinen kansa.
Lisäys kello 10.46:
Tässä on Paavo Rautiolta hyvä puheenvuoro HS:n yliössä. Artikkelissa käsitellään Venäjä-keskustelua maltillisesti. Lainaan omaa näkökulmaani tukevaa tekstiä:
Hyvää keskustelua käydään Suomessa liturgisin muodoin. Kun vakavista yhteiskunnallisista ongelmista puhuu ennalta-arvattavin väittein ja pappisnuotilla, on hyvä keskustelija. Jos kertoo jotain uutta ja odotuksista poikkeavaa, on huono keskustelija.
Etoo. Eikö mikään ole muuttunut. Vastenmielinen kansa.
Lisäys kello 10.46:
Tässä on Paavo Rautiolta hyvä puheenvuoro HS:n yliössä. Artikkelissa käsitellään Venäjä-keskustelua maltillisesti. Lainaan omaa näkökulmaani tukevaa tekstiä:
Hyvää keskustelua käydään Suomessa liturgisin muodoin. Kun vakavista yhteiskunnallisista ongelmista puhuu ennalta-arvattavin väittein ja pappisnuotilla, on hyvä keskustelija. Jos kertoo jotain uutta ja odotuksista poikkeavaa, on huono keskustelija.
maanantaina, elokuuta 23, 2010
Suomen erikoisalaksi sulautettu tietotekniikka ?
Aakken kommentti siitä, miten suomalainen (insinööri)osaaminen ei ehkä ole parhaimmillaan älypuhelimien teossa tuli mieleen kun luin tämän Tekesin Kimmo Aholan jutun HS:stä: .
Tosin eipä tuotakaan mistään Tekesistä oikeastaan voi paljon ohjata. Keskitetyn teollisuuspolitiikan aika on ehkä hiukan ohi. Vai onko ?
Tosin eipä tuotakaan mistään Tekesistä oikeastaan voi paljon ohjata. Keskitetyn teollisuuspolitiikan aika on ehkä hiukan ohi. Vai onko ?
sunnuntaina, elokuuta 22, 2010
HS analysoi Androidin uhkaa Nokialle
Androidin Nokialle aiheuttama uhka on havaittu jo HS:n pääkirjoituksessakin. Muutaman päivän takaisen HS:n taloussivujen artikkelin henki "kuluttajaa ei kiinnosta mikä käyttöjärjestelmä puhelimessa on" on tipotiessään.
Toki on totta että kuluttajaa ei kiinnosta varsinaisesti itse käyttöjärjestelmä vaan käyttöjärjestelmän mahdollistama rikas ekosysteemi, mikä tarjoaa kuluttajalle parhaan mahdollisen tuotteen. Kuluttaja haluaa Android-puhelimen, koska sen hinta/laatu-suhde on alhaisin. Tästä seuraa, että kuluttaja haluaa puhelimen, jossa on Android-käyttöjärjestelmä.
(Korjaus 22.8.kello 13.27 - alunperin luki "hinta/laatu-suhde on korkein" - muutin "hinta/laatu-suhde on alhaisin". Kiitos Paavolle !)
Toki on totta että kuluttajaa ei kiinnosta varsinaisesti itse käyttöjärjestelmä vaan käyttöjärjestelmän mahdollistama rikas ekosysteemi, mikä tarjoaa kuluttajalle parhaan mahdollisen tuotteen. Kuluttaja haluaa Android-puhelimen, koska sen hinta/laatu-suhde on alhaisin. Tästä seuraa, että kuluttaja haluaa puhelimen, jossa on Android-käyttöjärjestelmä.
(Korjaus 22.8.kello 13.27 - alunperin luki "hinta/laatu-suhde on korkein" - muutin "hinta/laatu-suhde on alhaisin". Kiitos Paavolle !)
Huonoin mahdollinen maailma
Yhteismetsien tuhoutuminen liiallisen puun keruun tai istuttamisesta laistamisen takia on klassinen yhteismaan ongelma. Kerroin aiemmin siitä miten ongelma ratkaistiin Nigerissä palauttamalla kontrolli valtiolta kyläyhteisölle.
Valton mahdollisuudet kontrolloida metsien käyttöä ovat varsinkin kehitysmaissa hyvin rajalliset puhumattakaan että valtio kykenisi motivoimaan kyläläiset istuttamaan puita. Yksityistäminenkään ei usein ole ratkaisu, koska omistusoikeuden turva on liian alhainen.
Tällaisessakaan tilanteessa peli ei ole menetetty. Kuten Hayek ja Ostrom osoittavat kulttuurievoluution kautta voi syntyä spontaanisti yhteisöllisiä ratkaisuja (instituutioita) yhteismaan ongelmaan. Paino toki sanalla voi.
Elinor Ostromin mukaan Huonoin Mahdollinen Maailma on sellainen, missä valtio ottaa tehtäväkseen sääntöjen määrittelyn ja ylläpidon, mutta ei kykene valvomaan ja sanktioiman säännön rikkojia tehokkaasti. On nimittäin niin että ihmisen sisäinen motivaatio noudattaa normia heikkenee ja yhteisön motivaatio harjoittaa vertaisvalvontaa heikkenee kun ulkopuolinen - esimerkiksi valtio - ottaa sääntöjen määrittelemisen, valvonnan ja sanktioinnin omiin käsiinsä.
Tämä asian tila on havaittu monta kertaa sekä laboratoriossa että käytännössä.:
Ihmisiä on pantu pelaamaan laboratoriossa julkishyödyke-peliä (n:n osapuolen vangin dilemmaa). Mikäli henkilöillä on mahdollisuus keskustella ennen pelaamista - tai varsinkin jos heillä on mahdollisuus harjoittaa vertaisrankaisua - suhteellisen korkea tuotto voidaan saavuttaa. Samoin jos kokeen järjestäjä sakottaa tarpeeksi korkealla summalla niitä, jotka eivät kontribuoi. (Kokeen järjestäjä edustaa vaikkapa valtiota.)
Jos sen sijaan pieni kokeenjärjestäjän asettama sakko on asetettu tukemaan vertaisrankaisuun ja ennakko-keskusteluun perustuvaa yhteistyötä, vertaisrankaisusta ja ennakko-keskustelusta saatu hyöty menetetään, koska vertaisrankaisu romahtaa ja siten myös tuotto romahtaa.
Johtopäätös tästä ei ole, että valtion harjoittama valvonta ja sanktiointi on huono asia, vaan johtopäätös on se, että jos valtio ottaa joidenkin normien valvonnan itselleen ja luo normien pohjalta lakeja ja asetuksia, sen on oltava valmis itse hoitamaan kokonaan myös monitoroimaan ja lakien valvonta tehokkaasti.
Vaikka ihmiset periaatteessa ovat samanmielisiä jostain normista, kuten että ylinopeus ja rattijuopumus ovat pahoja asioita, käytännössä lähes kukaan ei ole Suomessa valmis monitoroimaan muiden rattijuopumuksia tai ylinopeuksia ja ilmoittamaan niistä poliisille. Päinvastoin. Ihmiset saattavat valoja vilkuttamalla ilmoittaa "kanssa-autoilijoilleen" havaitsemistaan valvontatutkista. Autoilija siis kokee jonkinlaista yhteisyyttä toiseen autoilijaan eli kokee toisen autoilijan edustavan samaa sisäryhmää ja poliisin edustavan ulkoryhmää. Ajatusleikkinä voi heittää, että jos valtiollisesta ylinopeusvalvonnasta kokonaan luovuttaisiin, syntyisi todennäköisesti vertaisvalvontaan ja nykytekniikkaan perustuvia monitorointijärjestelmiä, jossa vain sanktiointi olisi valtion hallussa.
Toinen esimerkki on nollatoleranssista (STOP Töhryille projekti) luopuminen talojen sprayaamisen osalta. Tulkitsen nollatolerannssista luopumisen pyrkimykseksi saavuttaa Huonoin Mahdollinen Maailma.
Luulen, että havainto sitä, että valtion harjoittama normien monitorointi vähentää ihmisen sisäistä motivaatiota noudattaa normia, pätee yleisemminkin. Kun valtio huolehtii vanhuksista, vammaisista, kehitysavusta, ympäristön suojelusta ja puistojen siivoamisesta ihmisten sisäinen motivaatio (moraali) tehdä asioita heikkenee. Hyvinvointivaltio syntyy alunperin ehkä ihmisten sisäisestä motivaatiosta huolehtia köyhistä, mutta syntynyt instituutio nakertaa niitä ihmisen korkeita motivaatioita, joihin se alunperin perustui.
Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista. Se kumpi strategia missäkin asiassa valitaan - yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen vai valtioon perustuva - tietysti väistämättä jakaa ihmistiä poliittisesti. Semminkin kun kompromissi - matala valtiollinen kontrolli yhdistettynä vertaiskontrolliin - on tehottomin mahdollinen ratkaisu. Toisaalta jo yhteisen viitekehyksen hyväksyminen voisi auttaa eteenpäin tehokkaamman yhteiskunnan saavuttamisessa. Toki maailma on täynnään ihmisiä joille politiikka on puhdas nollasummapeli - tuloksilla ei ole merkitystä kunhan itse voitan väittelyssä.
Joku voi ihmetellä miten vertaiskontrolliin perustuva motivoituminen on erilaista kuin valtiolliseen monitorointiin perustuva. Mutta näin se vain on. Ihminen sisäistää kyllä oman sisäryhmänsä normeja, mutta ei ulkopuolisten määräämiä normeja. Jos nuori kokee esimerkiksi aikuiset ulkoryhmäksi, aikuisten suorittama valvonta ei ole vertaisvalvontaa eikä tue normien sisäistämistä.
Valton mahdollisuudet kontrolloida metsien käyttöä ovat varsinkin kehitysmaissa hyvin rajalliset puhumattakaan että valtio kykenisi motivoimaan kyläläiset istuttamaan puita. Yksityistäminenkään ei usein ole ratkaisu, koska omistusoikeuden turva on liian alhainen.
Tällaisessakaan tilanteessa peli ei ole menetetty. Kuten Hayek ja Ostrom osoittavat kulttuurievoluution kautta voi syntyä spontaanisti yhteisöllisiä ratkaisuja (instituutioita) yhteismaan ongelmaan. Paino toki sanalla voi.
Elinor Ostromin mukaan Huonoin Mahdollinen Maailma on sellainen, missä valtio ottaa tehtäväkseen sääntöjen määrittelyn ja ylläpidon, mutta ei kykene valvomaan ja sanktioiman säännön rikkojia tehokkaasti. On nimittäin niin että ihmisen sisäinen motivaatio noudattaa normia heikkenee ja yhteisön motivaatio harjoittaa vertaisvalvontaa heikkenee kun ulkopuolinen - esimerkiksi valtio - ottaa sääntöjen määrittelemisen, valvonnan ja sanktioinnin omiin käsiinsä.
Tämä asian tila on havaittu monta kertaa sekä laboratoriossa että käytännössä.:
Ihmisiä on pantu pelaamaan laboratoriossa julkishyödyke-peliä (n:n osapuolen vangin dilemmaa). Mikäli henkilöillä on mahdollisuus keskustella ennen pelaamista - tai varsinkin jos heillä on mahdollisuus harjoittaa vertaisrankaisua - suhteellisen korkea tuotto voidaan saavuttaa. Samoin jos kokeen järjestäjä sakottaa tarpeeksi korkealla summalla niitä, jotka eivät kontribuoi. (Kokeen järjestäjä edustaa vaikkapa valtiota.)
Jos sen sijaan pieni kokeenjärjestäjän asettama sakko on asetettu tukemaan vertaisrankaisuun ja ennakko-keskusteluun perustuvaa yhteistyötä, vertaisrankaisusta ja ennakko-keskustelusta saatu hyöty menetetään, koska vertaisrankaisu romahtaa ja siten myös tuotto romahtaa.
Johtopäätös tästä ei ole, että valtion harjoittama valvonta ja sanktiointi on huono asia, vaan johtopäätös on se, että jos valtio ottaa joidenkin normien valvonnan itselleen ja luo normien pohjalta lakeja ja asetuksia, sen on oltava valmis itse hoitamaan kokonaan myös monitoroimaan ja lakien valvonta tehokkaasti.
Vaikka ihmiset periaatteessa ovat samanmielisiä jostain normista, kuten että ylinopeus ja rattijuopumus ovat pahoja asioita, käytännössä lähes kukaan ei ole Suomessa valmis monitoroimaan muiden rattijuopumuksia tai ylinopeuksia ja ilmoittamaan niistä poliisille. Päinvastoin. Ihmiset saattavat valoja vilkuttamalla ilmoittaa "kanssa-autoilijoilleen" havaitsemistaan valvontatutkista. Autoilija siis kokee jonkinlaista yhteisyyttä toiseen autoilijaan eli kokee toisen autoilijan edustavan samaa sisäryhmää ja poliisin edustavan ulkoryhmää. Ajatusleikkinä voi heittää, että jos valtiollisesta ylinopeusvalvonnasta kokonaan luovuttaisiin, syntyisi todennäköisesti vertaisvalvontaan ja nykytekniikkaan perustuvia monitorointijärjestelmiä, jossa vain sanktiointi olisi valtion hallussa.
Toinen esimerkki on nollatoleranssista (STOP Töhryille projekti) luopuminen talojen sprayaamisen osalta. Tulkitsen nollatolerannssista luopumisen pyrkimykseksi saavuttaa Huonoin Mahdollinen Maailma.
Luulen, että havainto sitä, että valtion harjoittama normien monitorointi vähentää ihmisen sisäistä motivaatiota noudattaa normia, pätee yleisemminkin. Kun valtio huolehtii vanhuksista, vammaisista, kehitysavusta, ympäristön suojelusta ja puistojen siivoamisesta ihmisten sisäinen motivaatio (moraali) tehdä asioita heikkenee. Hyvinvointivaltio syntyy alunperin ehkä ihmisten sisäisestä motivaatiosta huolehtia köyhistä, mutta syntynyt instituutio nakertaa niitä ihmisen korkeita motivaatioita, joihin se alunperin perustui.
Minusta meidän kaikkien pitäisi yhteistyössä vastustaa Honoimman Mahdollisen Maailman toteutumista. Se kumpi strategia missäkin asiassa valitaan - yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuuteen vai valtioon perustuva - tietysti väistämättä jakaa ihmistiä poliittisesti. Semminkin kun kompromissi - matala valtiollinen kontrolli yhdistettynä vertaiskontrolliin - on tehottomin mahdollinen ratkaisu. Toisaalta jo yhteisen viitekehyksen hyväksyminen voisi auttaa eteenpäin tehokkaamman yhteiskunnan saavuttamisessa. Toki maailma on täynnään ihmisiä joille politiikka on puhdas nollasummapeli - tuloksilla ei ole merkitystä kunhan itse voitan väittelyssä.
Joku voi ihmetellä miten vertaiskontrolliin perustuva motivoituminen on erilaista kuin valtiolliseen monitorointiin perustuva. Mutta näin se vain on. Ihminen sisäistää kyllä oman sisäryhmänsä normeja, mutta ei ulkopuolisten määräämiä normeja. Jos nuori kokee esimerkiksi aikuiset ulkoryhmäksi, aikuisten suorittama valvonta ei ole vertaisvalvontaa eikä tue normien sisäistämistä.
lauantaina, elokuuta 21, 2010
Bipolarisaatio ja sananvapaus
Kansanmurhan tai sisällisodan lähestymisen ensimerkkejä on, kun populaatio tietyssä maassa alkaa jakaantua selvästi kahteen ryhmään - meihin ja toisiin - ja kun toisiin aletaan liittää yhä enemmän ja enemmän negatiivisia attribuutteja. Tyyppipiesimerkki on Ruandan kansanmurha.
Suomi ei kuulu nykyään kansanmurhan tai sisällisodan riskiryhmään. Suomessa vallitsi kuitenkin voimakas bipolarisaatio 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Jako punaisiin ja valkoisiin. Eräs sukulaiseni väitti että 1930-luvulla hänen kotikylässään Kokemäellä jokaisesta kyläläisestä pystyi sanomaan onko tämä punainen vai valkoinen. Bipolarisaation torjumiseen tarttui erityisesti pitkäaikainen pääministeri Kyösti Kallio. Luokkajakoa pyrittiin murtamaan mm. maareformilla (Lex Kallio).
Kun bipolarisaatio syntyy, ryhmien arvomaailma saattaa kääntyä jopa päinvastaiseksi. Mikä Pohjois-Irlannin protestantille oli terrorismia oli tasavaltalaiselle vapaustaistelua. Tasavaltalaisten pääpuolue teki IRA:n brittiläisissä vankiloissa viruvista taistelijoista kansallissankareita. Iso-Britannian parlamenttivaaleissa Sinn Fein asetti ko. sankarit ehdokkaikseen, ja nämä valittiin Iso-Britannian parlamenttiin. Edustajat eivät voineet edustajapaikkaansa ottaa vastaan, mutta se ei ollut Sinn Feinin tarkoituskaan. Sinn Fein boikotoi Iso-Britannian parlamenttia.
Suomessa ristiriita maahanmuutto-kysymyksessä on johtanut tietynaseteiseen polarisoitumiseen. Mikä yhdelle on vihan lietsontaa on toiselle työtä Euroopan ja Suomen islamisoitumisen torjumiseksi.
Ainakin kolme perussuomalaista kansanedustajaehdokasta on haastettu oikeuteen "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" tai on poliisitutkinnassa. Arvaan, että sama sisäryhmädynamiikka toimii pienemmässä mitassa kuin Pohjois-Irlannissa. Ehdokkaiden äänimäärä kasvaa huomattavasti koska he leimautuvat monen silmissä sankariksi.
Suomi ei kuulu nykyään kansanmurhan tai sisällisodan riskiryhmään. Suomessa vallitsi kuitenkin voimakas bipolarisaatio 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Jako punaisiin ja valkoisiin. Eräs sukulaiseni väitti että 1930-luvulla hänen kotikylässään Kokemäellä jokaisesta kyläläisestä pystyi sanomaan onko tämä punainen vai valkoinen. Bipolarisaation torjumiseen tarttui erityisesti pitkäaikainen pääministeri Kyösti Kallio. Luokkajakoa pyrittiin murtamaan mm. maareformilla (Lex Kallio).
Kun bipolarisaatio syntyy, ryhmien arvomaailma saattaa kääntyä jopa päinvastaiseksi. Mikä Pohjois-Irlannin protestantille oli terrorismia oli tasavaltalaiselle vapaustaistelua. Tasavaltalaisten pääpuolue teki IRA:n brittiläisissä vankiloissa viruvista taistelijoista kansallissankareita. Iso-Britannian parlamenttivaaleissa Sinn Fein asetti ko. sankarit ehdokkaikseen, ja nämä valittiin Iso-Britannian parlamenttiin. Edustajat eivät voineet edustajapaikkaansa ottaa vastaan, mutta se ei ollut Sinn Feinin tarkoituskaan. Sinn Fein boikotoi Iso-Britannian parlamenttia.
Suomessa ristiriita maahanmuutto-kysymyksessä on johtanut tietynaseteiseen polarisoitumiseen. Mikä yhdelle on vihan lietsontaa on toiselle työtä Euroopan ja Suomen islamisoitumisen torjumiseksi.
Ainakin kolme perussuomalaista kansanedustajaehdokasta on haastettu oikeuteen "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" tai on poliisitutkinnassa. Arvaan, että sama sisäryhmädynamiikka toimii pienemmässä mitassa kuin Pohjois-Irlannissa. Ehdokkaiden äänimäärä kasvaa huomattavasti koska he leimautuvat monen silmissä sankariksi.
perjantaina, elokuuta 20, 2010
Taloustieteen valtavirrat ?
Edellisestä keskustelusta tuli mieleen, että suurin ristiriita ei tunnu olevan valtavirtataloustieteen ja erilaisten behaviorististen tai evolutiivisten koulukuntien välillä, vaan valtavirran ja itävaltalaisen koulukunnan välillä.
Behavioristinen "koulukunta" edustaa sellaista ajattelua, että "rationaalisen valinnan teoria toimii suht hyvin tietyissä rajoissa". (Viittaan nyt vaikkapa Fehriin, Ostromiin ja Bowlesiin.)
Mutta ainakin libertaarien tulkinta itävaltalaisesta koulukunnasta edustaa jyrkempää irtiottoa valtavirtataloustieteestä.
Behavioristinen "koulukunta" edustaa sellaista ajattelua, että "rationaalisen valinnan teoria toimii suht hyvin tietyissä rajoissa". (Viittaan nyt vaikkapa Fehriin, Ostromiin ja Bowlesiin.)
Mutta ainakin libertaarien tulkinta itävaltalaisesta koulukunnasta edustaa jyrkempää irtiottoa valtavirtataloustieteestä.
keskiviikkona, elokuuta 18, 2010
Täydelliset markkinat ja markkina-aseman väärinkäyttö
Wikipedian mukaan Täydellinen kilpailu on teoreettinen taloustieteellinen malli, joka kuvaa markkinamuotoa, jossa yhdelläkään kuluttajalla tai tuottajalla ei ole sellaista markkinavoimaa, että ne pystyisivät vaikuttamaan hyödykkeen hintaan.
Koska täydellisen kilpailun markkinoilla hyödykkeen hinta on alin taloudellisesti kannattava hinta (eli hyödykkeen hinta vastaa täsmälleen sen tuotantokustannuksia) ja hyödykettä tuotetaan suurin mahdollinen määrä, perinteisen taloustieteellisen ajattelun mukaan täydellinen kilpailu johtaa tehokkaimpaan mahdolliseen taloudelliseen lopputulokseen. Valtavirtataloustiede siis pitää kilpailun täydellisyyttä yhteiskunnallisesti optimaalisena.
Taloustieteellisen teorian mukaan täydellisen kilpailun markkinat syntyvät, kun seuraavat ehdot toteutuvat:
1. Markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä: Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
2. Homogeenisuus: Hyödykkeet ovat täydellisiä substituutteja, eli kaikkien myyjien tarjoamat hyödykkeet ovat keskenään täsmälleen samanlaisia.
3. Täydellinen informaatio: Kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien myyjien asettamat hinnat.
4. Tasavertainen pääsy tuotantotekijöiden markkinoille: Kaikilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tuotantoteknologiaa ja tuotantotekijöitä.
5. Markkinoille on vapaa pääsy: Mikä tahansa yritys voi vapaasti tulla markkinalle ja poistua markkinalta.
Kenelläkään ei ole epäselvää, että kaikki täydellisen kilpailun oletukset eivät toteutuneet esimerkiksi PC-markkinoilla. Microsoftilla on katsottu olleen tietty monopoliasema . EU komissio määräsi vuonna 2004 Microsoftille 497 Euron sakot määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä.
Microsoftin markkina-asema on selvästi heikkenemässä - Linux on jo tullut jossain määrin miniläppäreihin, tabletteihin ja älypuhelimiin. Applen ja Googlen hankkeet ovat tekemässä tyhjäksi Microsoftin valta-aseman.
Uusia markkinaaseman väärinkäyttäjiä lienee jo jonossa.
Oma arvaukseni on Oracle Corporation. Oraclella on varsin dominoiva markkina-asema tietokantajärjestelmissä mm. mySQL:n oston jälkeen. Sunin ja BEA:n akvisitioiden jälkeen sillä on hyvin vahva asema myös Middleware-markkinoilla. Vaikuttaisi siltä, että sen hankintojen nimenomainen päämäärä olisi saada samantyyppinen dominoiva markkina-asema kuin mikä Microsoftilla oli aikoinaan.
Oracle on nyt hypännyt varsin aggressivisesti mukaan myös älypuhelin-markkinoille nostamalla oikeusjutun, jossa se väittää Googlen käyttävän luvatta Java-tekniikkaa ja sen patentteja Android-käyttöjärjestelmässä.
Koska täydellisen kilpailun markkinoilla hyödykkeen hinta on alin taloudellisesti kannattava hinta (eli hyödykkeen hinta vastaa täsmälleen sen tuotantokustannuksia) ja hyödykettä tuotetaan suurin mahdollinen määrä, perinteisen taloustieteellisen ajattelun mukaan täydellinen kilpailu johtaa tehokkaimpaan mahdolliseen taloudelliseen lopputulokseen. Valtavirtataloustiede siis pitää kilpailun täydellisyyttä yhteiskunnallisesti optimaalisena.
Taloustieteellisen teorian mukaan täydellisen kilpailun markkinat syntyvät, kun seuraavat ehdot toteutuvat:
1. Markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä: Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
2. Homogeenisuus: Hyödykkeet ovat täydellisiä substituutteja, eli kaikkien myyjien tarjoamat hyödykkeet ovat keskenään täsmälleen samanlaisia.
3. Täydellinen informaatio: Kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien myyjien asettamat hinnat.
4. Tasavertainen pääsy tuotantotekijöiden markkinoille: Kaikilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tuotantoteknologiaa ja tuotantotekijöitä.
5. Markkinoille on vapaa pääsy: Mikä tahansa yritys voi vapaasti tulla markkinalle ja poistua markkinalta.
Kenelläkään ei ole epäselvää, että kaikki täydellisen kilpailun oletukset eivät toteutuneet esimerkiksi PC-markkinoilla. Microsoftilla on katsottu olleen tietty monopoliasema . EU komissio määräsi vuonna 2004 Microsoftille 497 Euron sakot määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä.
Microsoftin markkina-asema on selvästi heikkenemässä - Linux on jo tullut jossain määrin miniläppäreihin, tabletteihin ja älypuhelimiin. Applen ja Googlen hankkeet ovat tekemässä tyhjäksi Microsoftin valta-aseman.
Uusia markkinaaseman väärinkäyttäjiä lienee jo jonossa.
Oma arvaukseni on Oracle Corporation. Oraclella on varsin dominoiva markkina-asema tietokantajärjestelmissä mm. mySQL:n oston jälkeen. Sunin ja BEA:n akvisitioiden jälkeen sillä on hyvin vahva asema myös Middleware-markkinoilla. Vaikuttaisi siltä, että sen hankintojen nimenomainen päämäärä olisi saada samantyyppinen dominoiva markkina-asema kuin mikä Microsoftilla oli aikoinaan.
Oracle on nyt hypännyt varsin aggressivisesti mukaan myös älypuhelin-markkinoille nostamalla oikeusjutun, jossa se väittää Googlen käyttävän luvatta Java-tekniikkaa ja sen patentteja Android-käyttöjärjestelmässä.
Nokia Saga osa N - pakettia odotellessa
Perinnön odottelijan ja irtisanomis-paketin odottelijan elämä on raskasta. Oikein mitään ei saa aikaiseksi moneen vuoteen, kun ei tiedä milloin odottelu päättyy.
sunnuntaina, elokuuta 15, 2010
Murros
Ihmisen maailmankuvaan vaikuttavat voimakkaasti varhaiset kokemukset. Tämä ei koske vain lapsuuden varhaisia kokemuksia vaan esimerkiksi työuran alkuvaiheen kokemuksia:
Olen puhunut paljon siitä, miten työurani alkuvaiheessa Nokian Tietoliikenteessä GSM:n toteutusta leimasi hyvin voimakas talkoohenki eli yhteisöllisyys. Käsitykseni "oikeanlaisesta" työpaikasta syntyi silloin.
Toinen varhaiseen työuraani liittynyt tapahtuma oli läheltä seurattu dramaattinen teknlogiamurros. Relaatiotietokannat korvasivat nopeasti varhaisemman tietokanta-teknologian. IBM:n tutkija E.F. Codd oli määritellyt relaatiotietokannat jo 60-luvun lopussa. Tuotteita syntyi 70-luvulla, mutta lopulta teknologia löi itsensä läpi pienessä hetkessä 80-luvun lopussa.
Murrokseen liittyi dramaattisia väittelyitä Computerworld-lehdessä, joissa vanhan teknologian edustaja Cullinet Corporationin toimitusjohtaja David Chapman erehtyi lähtemään avoimeen keskusteluun uuden teknologian profeettojen E.F. Coddin ja C.J. Daten kanssa.
Vanhan teknologian romahdus oli nopeaa. Cullinet Corporation oli häviäjä. IBM:n lisäksi suuria voittaja oli varsinkin Oracle, joka siihen aikaan oli pieni ja ketterä firma.
Mobiilimaailman nykyinen murros, missä Nokia on ottanut Cullinet Corporationin roolin, on varmasti erilainen, ja vaikeammin määriteltävissä, kuin tietokantajärjestelmien murros. Varmaa on, että Nokian nokkamiesten lausunnot jäävät kuitenkin yhtälailla historiaan kuin David Chapmanin lausunnot 80-luvulla:
Symbian and MeeGo are the best software for our smartest devices. As such, we have no plans to use any other software. Despite rumors to the contrary, there are no plans to introduce an Android device from Nokia., totesi Vanjoki.
Nokian moka ei ehkä kuitenkaan ole niinkään nähtävissä satsaamisena väärään teknologiaan vaan väärään liiketoimintamalliin. Android, joka tullee korvaamaan Symbianin älypuhelinten tärkeimpänä käyttöjärjestelmänä, ei ole vain teknisesti parempi, vaan tuo mukanaan erilaisen liiketoimintamallin tai pikemmin paremman ekosysteemin.
Android-ekosysteemi on avoimempi kuin vanha ekosysteemi. Android-ekosysteemi mahdollistaa korkeamman innovaation tason, kun käyttöjärjestelmä, sovellukset ja sovelluskauppa on eri käsissä kuin laitteet. Laitevalmistajat (HTC, Samsung, Sony-Ericsson) kilpailevat tavallaan siitä, kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Android-sovellusten käyttöön. Saman asian voisi sanoa hieman yli-yksinkertaistaen: Laitevalmistajat kilpailevat siitä kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Googlen sovellusten (gmail, chrome, blogger, google maps, youtube,...) ja mainosten mobilisointiin.
Laitevalmistajat tekevät siis vain sen minkä osaavat parhaiten ja kilpailevat keskenään, mikä on kuluttajan etu.
Ainoa ongelma on, että Google saa tässä pelissä ehkä kohtuuttoman kilpailuedun. Apple ei käsittääkseni iPhoneineen ole tämän pelin (ainoa) suuri voittaja vaan Google. Luulen että myös Samsung ja HTC. Suuria häviäjiä ovat Nokia ja Microsoft.
Yhden Android-puhelimen viikon käyttökokemus on vahvistanut käsityksiäni. Älypuhelimet kehittyvät nyt vauhdilla. Laitevalmistajat eivät kertakaikkiaan hyvästä tahdostaan huolimatta saa aikaan tällaisia näppäriä juttuja:
Olen puhunut paljon siitä, miten työurani alkuvaiheessa Nokian Tietoliikenteessä GSM:n toteutusta leimasi hyvin voimakas talkoohenki eli yhteisöllisyys. Käsitykseni "oikeanlaisesta" työpaikasta syntyi silloin.
Toinen varhaiseen työuraani liittynyt tapahtuma oli läheltä seurattu dramaattinen teknlogiamurros. Relaatiotietokannat korvasivat nopeasti varhaisemman tietokanta-teknologian. IBM:n tutkija E.F. Codd oli määritellyt relaatiotietokannat jo 60-luvun lopussa. Tuotteita syntyi 70-luvulla, mutta lopulta teknologia löi itsensä läpi pienessä hetkessä 80-luvun lopussa.
Murrokseen liittyi dramaattisia väittelyitä Computerworld-lehdessä, joissa vanhan teknologian edustaja Cullinet Corporationin toimitusjohtaja David Chapman erehtyi lähtemään avoimeen keskusteluun uuden teknologian profeettojen E.F. Coddin ja C.J. Daten kanssa.
Vanhan teknologian romahdus oli nopeaa. Cullinet Corporation oli häviäjä. IBM:n lisäksi suuria voittaja oli varsinkin Oracle, joka siihen aikaan oli pieni ja ketterä firma.
Mobiilimaailman nykyinen murros, missä Nokia on ottanut Cullinet Corporationin roolin, on varmasti erilainen, ja vaikeammin määriteltävissä, kuin tietokantajärjestelmien murros. Varmaa on, että Nokian nokkamiesten lausunnot jäävät kuitenkin yhtälailla historiaan kuin David Chapmanin lausunnot 80-luvulla:
Symbian and MeeGo are the best software for our smartest devices. As such, we have no plans to use any other software. Despite rumors to the contrary, there are no plans to introduce an Android device from Nokia., totesi Vanjoki.
Nokian moka ei ehkä kuitenkaan ole niinkään nähtävissä satsaamisena väärään teknologiaan vaan väärään liiketoimintamalliin. Android, joka tullee korvaamaan Symbianin älypuhelinten tärkeimpänä käyttöjärjestelmänä, ei ole vain teknisesti parempi, vaan tuo mukanaan erilaisen liiketoimintamallin tai pikemmin paremman ekosysteemin.
Android-ekosysteemi on avoimempi kuin vanha ekosysteemi. Android-ekosysteemi mahdollistaa korkeamman innovaation tason, kun käyttöjärjestelmä, sovellukset ja sovelluskauppa on eri käsissä kuin laitteet. Laitevalmistajat (HTC, Samsung, Sony-Ericsson) kilpailevat tavallaan siitä, kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Android-sovellusten käyttöön. Saman asian voisi sanoa hieman yli-yksinkertaistaen: Laitevalmistajat kilpailevat siitä kuka kykenee tuottamaan parhaan laitteen Googlen sovellusten (gmail, chrome, blogger, google maps, youtube,...) ja mainosten mobilisointiin.
Laitevalmistajat tekevät siis vain sen minkä osaavat parhaiten ja kilpailevat keskenään, mikä on kuluttajan etu.
Ainoa ongelma on, että Google saa tässä pelissä ehkä kohtuuttoman kilpailuedun. Apple ei käsittääkseni iPhoneineen ole tämän pelin (ainoa) suuri voittaja vaan Google. Luulen että myös Samsung ja HTC. Suuria häviäjiä ovat Nokia ja Microsoft.
Yhden Android-puhelimen viikon käyttökokemus on vahvistanut käsityksiäni. Älypuhelimet kehittyvät nyt vauhdilla. Laitevalmistajat eivät kertakaikkiaan hyvästä tahdostaan huolimatta saa aikaan tällaisia näppäriä juttuja:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)