Kun antirasismi tappaa

Theodore Dalrymplen kirjoitus And Dying Thus Around Us Every Day  kuvaa sitä, miten rasismi-kortin heiluttelu aiheuttaa sitä, että sosiaalivirkailijat ja julkisten sairaaloiden lääkärit eivät uskalla tai muuten halua auttaa värillisiä ihmisiä. Psykoottisia mustia miehiä jätetään hoitamatta, koska lääkärit "eivät halua stigmatisoida ihmisiä ja "yhteisöjä", joita on jo pitkään stigmatisoitu". Väkivaltaa kohtaavia mustia naisia ja lapsia jätetään auttamatta samasta syystä, kun väkivallan harjoittaja on musta.

Viranomaiset haluavat signaloida kuuluvansa edistyksellisten ihmisten joukkoon ja katsovat siksi sormiensa läpi mitä hirvittävimpiä ihmiskohtaloita. Ovat siis sanalla sanoen oman maineensa takia välinpitämättömiä ihmisten kohtalosta. Psykoottisten ja väkivaltaisten miesten sukulaisia ei suostuta suojelemaan. Kirjoitus kertoo ihmisestä, joka terrorisoi koko naapurustoaan ja ajaa äitinsä tämän omistamasta kodista, jonka hankkimiseksi äiti on tehnyt pitkään työtä. Hoitava lääkäri - antirasismin valon kohdannut valkoisen keskiluokan jäsen - kieltäytyy diagnostisoimasta miestä psykoottiseksi. Sosiaalivirkailijat ja poliisi eivät tee mitään sen eteen, että musta äiti saisi kotinsa takia.

Nuori musta tyttö kuolee ottovanhempiensa kidutuksen kohteena, koska sosiaalivirkailija ja poliisi kieltäytyvät tekemästä usean lääkärin varoituksesta huolimatta mitään lapsen puolesta. Lapsen pelko äitiään kohtaan ohitetaan viittauksella länsi-intialaisten lasten vanhempien kunniotukseen. Lapsi ei edes ole länsi-intialainen vaan afrikkalainen.

Mustia nuoria miehiä on vuosia mittaan diagnostisoitu Englannissa varsin usein psykoottisiksi. Tästä on syytetty institutionalisoitua rasismia. Rasismi-leimaa pelkäävät lääkärit ovat siis erityisen varovaisia mustien miesten diagnostisoimisessa psykoottisiksi ja he ovatkin jättäneet ilmeisesti tästä syystä useita psykoottisia ihmisiä ja heidän sukulaisiaan auttamatta. BBC:n referoiman tutkimuksen mukaan afrokaribialais-peräinen mies sairastuu noin 9 kertaa helpommin psykoosiin kuin valkoinen. Tutkimuksen mukaan institutionalisoitu rasismi ei selitä diagnoosien suurta määrää, vaan todellisten sairastumisten suuri määrä selittää diagnoosien suuren määrän.

BBC selittää psykoosien suurta määrää sosiaalisilla syillä. Mitään tutkimustuloksia BBC ei tosin tältä osin esitä. Sosiaaliset syyt ovat ns. hyvä arvaus. Sosiaalisten syitten lisäksi myös biologiset syyt vaikuttanevat. Vasta edesmenneen professori Philip Rushtonin mukaan ihmisrotujen välillä on merkittäviä eroja henkisessä stabiilisuudessa ja siis psykoosien määrässä.

Raukkamaisuus ja epärehellisyys - varsinkin lääkärien, poliisien ja sosiaalivirkailijoiden raukkamaisuus - johtaa merkittävään kärsimykseen. Hyvien ihmisten luokkaan kuulumisen signalointi johtaa joskus samanlaisiin järjettömyyksiin kuin mikä tahansa identiteetin signalointi. Väistämättä. En halua demonisoida identiteetin signalointia - se on osa ihmisenä olemisesta - mutta aina kun se johtaa järjettömyyksiin - tai pikemmin siis vakaviin tehottomuuksiin - Kansankokonaisuus-blogi tulee ottamaan asian esiin.

Jos en ota, syyttäkää minua epärehellisyydestä.

Naisten ympärileikkaus murtui Senegalissa, nyt Etiopiassa

Vanhemmat, joilla Etiopian kaltaisessa maassa on teini-ikäinen tyttö, tietävät, että tytär ei saa miestä, ellei "likaa" ole leikattu pois. Tytärtään rakastava äiti tai isä ajautuu usein ympärileikkauksen sellaisessakin tilanteessa, missä laki kieltää ympärileikkauksen tai uskonto ei vaadi ympärileikkausta.

Kerroin aiemmin tapauksesta, missä Senegalissa yhden heimon yhden teinityttöjen ikäluokan vanhemmat onnistuivat YHDESSÄ sopimaan, että tyttöjä ei ympärileikata. Heimon positiiviset kokemukset saivat naapuriheimot imitoimaan heimon käyttäytymistä ja lopulta myös valtio kielsi ympärileikkaukset.

Usein normi syntyy ja muuttuu näin nimenomaan yhteisöllisen toiminnan kautta. Tässä tapauksessa vanhemmilla ei ollut ilmeisesti mitään yhteisön ylläpitämää suoranaista pakkoa ympärileikata lapsiaan vaan vain insentiivi sitä kautta että tyttö ei päässyt naimisiin ilman ympärileikkausta. Tytön arvo avioliittomarkkinoilla oli alhaisempi, jos tyttöä ei ollut leikattu.

Tytön arvon kriteerejä oli muutettava yhteisöllisen indoktrinaation kautta. New York kertoo siitä, miten Etiopiassa ns. yhteisöllisten keskustelujen avulla nuoret naiset ja miehet saatiin muuttamaan käsitystä naisten arvosta. Nuoret naiset ja miehet olivat ylpeitä siitä, että tämä avioliitto on non-cut marriage. Koko yhteisö juhlisti yhteisön ensimmäistä leikkaamatonta avioliittoa.

Valtio voi kirjoittaa millaisia lakeja tahansa, mutta sosiaalista muutosta ei välttämättä sillä keinoin saavuteta. Tarvitaan usein talkoita. Toki huonot rakenteet voivat murtua muutakin kautta kuin talkoiden. Kaakkois-Marokossa maataomistamaton etninen ryhmä (haratine) oli kykenemätön parantamaan sosiaalista asemaansa kylässä berberien ja arabien omistaessa melkein kaiken maan. Mutta kun köyhille avautui mahdollisuus muuttaa Ranskaan työn perässä, he rikastuivat ja palasivat kylään ostamaan maata. Kylän etninen apartheid murtui haratine-ryhmän taloudellisen menestyksen myötä. (Lähde: Communities and the Environment, toimitti A. Agrawal ja C.Gibson.)

Mielenkiintoista Etiopian murroksessa on se, että tarve yhteisöllisille keskusteluille syntyi AIDS-epidemiasta, joka oli kaikkien ihmisten yhteinen ongelma, eikä itse ympärileikkauksista, jotka olivat ongelma lähinnä nuorille tytöille. Sitten jotenkin tajuttiin, että naisten pitäminen seksiobjekteina liittyi AIDS-ongelmaan, ja siitä oli lyhyt matka siihen, että naisten ääntä haluttiin kuulla.

Maahanmuuttajien sopeutuminen Englantiin

Kirjoitin aiemmin siitä, miten Suomessa varattomat maahanmuuttajat asuvat yleensä alueilla, missä suomalaista väestöä vaivaa monenlaiset sosiaaliset ongelmat. On alkoholismia. Lapset eivät kunnioita vanhempiaan ja isän merkitys perheessä on dramaattisesti huonompi kuin muslimi-isän asema omassa perheessään.

... kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.

Maahanmuuttaja näkee usein suomalaisen elämäntavan omaa elämäntapaansa huonompana. Ihmisen psykologia on sellainen, että ihminen sosiaalistuu joko oman ryhmänsä arvoihin ja oppii oman ryhmänsä jäseniltä - tai vaihtoehtoisesti toisten ryhmien sellaisilta jäseniltä, jotka ovat menestyneet. Niin kauan kuin maahanmuuttaja elää alemman sosiaaliluokan keskuudessa, hän ei useinkaan näe kantaväestöön kuuluvia menestyviä ihmisiä vaan näkee suomalaisen elämäntavan heikkona.

Theodore Dalrymple kuvaa Englannin alaluokan surkeutta - perhejärjestelmän lähes täydellistä romahtamista, työttömyyttä, alkoholismia, perheväkivaltaa ja sivistystason ja moraalin romahdusta - mm. kirjassaan Life at the Bottom.

Englannin alin sosiaaliluokka on pääsääntöisesti valkoista.

It will come as a surprise to American readers, perhaps, to learn that the majority of the British underclass is white, and that it demonstrates all the same social pathology as the black underclass in America.

Valkoinen roskaväki ei osaa pääsääntöisesti edes lukea. Koulutusta ei arvosteta ollenkaan eikä koulutusta nähdä keinona nousta ylös surkeudesta. Tässä valkoinen alaluokka eroaa dramaattisesti esimerkiksi intialaisista maahanmuutajista. Vaikka näiden lapset käyvät samoja surkeita kouluja kuin englantilainen alaluokka, maahanmuuttajalapset osaavat säännöllisesti lukea mm. koska vanhemmat hankkivat ykstyisesti lisäopetusta lapsilleen.

The children of poor and unemployed immigrants from northwest India are never illiterate or semi-literate; a very respectable number go on to further education, even at the highest level, despite overcrowding in the home and apparent poverty.

Näin ilmiön jo Intiassa - kastittomat kouluttivat lapsiaan jos suinkin mahdollista. Etelä-Intian Tamilimaassa missä osavaltio tarjosi kaikille ilmaista koulutusta - tosin koululuokat olivat valtavia ja tulokset heikohkoja - kastittomat täydensivät usein lastensa koulutusta yksityisesti. Samoin toimivat monet Kenian slummien asukkaat. Suomessakin ennen peruskoulujärjestelmää monet työväenluokkaan kuuluvat pitivät kunnia-asianaan maksaa lapsensa oppikouluun.

Englantilaisella alaluokalla ei ole samanlaista halua edistää lastensa elämää koulutuksen avulla, eikä edes uskoa siihen että koulutus auttaa. On syntynyt yhteiskuntaluokka, johon fiksu maahanmuuttaja ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Osittain epäluulo koulutuksen merkitykseen johtuu varmasti englantilaisen yhteiskunnan perinteisestä luokkaluonteesta - säätykierto on ollut hidasta. Toisaalta englantilaiset koulut ovat surkeita - niiltä ei puutu niinkään rahallisia resursseja vaan moraalisia. Oppimista ei enää vaadita vaan opettajat on itsekin indoktronoitu arvoihin, missä alaluokka nähdään pikemmin hoidettavina epäoikeudenmukaisten yhteiskuntarakenteiden uhreina eikä aktiivisina ihmisinä, joilla on mahdollisuus edetä elämässä. Vanha curriculum nähdään pikemmin elitistisenä sorron välineenä - lapsia ei siksi enää pakoteta oppimaan kertotalua ja kielioppia. Näin heiltä riistetään faktisesti kaikki ihmisarvo, koska älykäskään alaluokan lapsi ei opi koulun käytyään sitä perusasiaa, että vaivannäöllä pääsee elämässä eteenpäin.

Dalrymplen mukaan valkoisen alaluokan elämän surkeus on jarru maahanmuuttajien sopeutumisille englantilaiseen kulttuuriin.

Bakteeritkin tuottavat julkishyödykkeitä mutta mitä se merkitsee lääketieteelle

Bakteeritkin tuottavat julkishyödykkeitä. Ne kykenevät kommunikoimaan hyvin yksinkertaisella tavalla ja tavallaan enemmistöpäätöksellä sopimaan tietynlaisesta käyttäytymisestä. Tieteellinen termi on quorum sensing: Esimerkkinä bakteeri, joka infektoi vaikkapa ihmisen alkaa signaloida kemiallisesti minä olen täällä. Samalla se "kuuntelee" ympäristöään. Kun se kuulee tarpeeksi monesta lähteestä saman lajityypillisen viestin minä olen täällä, bakteeri muuttuu virulantiksi eli ryhtyy ihmiselle haitalliseen toimintaan ihmisen sisällä. Signalointi samalla koordinoi bakteerien toimintaa. Bakteerit aloittavat toimintansa suunilleen samaan aikaan.

Ilmiö läydettiin ensi kerran bakteerissa Vibrio fisheri joka elää symbioosissa mustekalan kanssa ja tuottaa valoa. Mustekala tarvitsee itse tuotettua valoa estääkseen varjon muodostumisen itsestään ja estääkseen näin sen että pedot havaitsevat sen. Bakteerit mustekalan sisällä kommunikoivat samaan tapaan signaloimalla kuin haittabakteeritkin - ne sytyttävät valot vasta kun tietty märä bakteereita on mustekalan sisällä. Mustekala tietysti säätelee bakteerien määrää sisällään tarpeen mukaan.

Mitä merkitystä tällä on käytännössä? Kuten useimmat lienevät kuulleet antibioottien teho hoitaa tulevaisuudessa tarttuvia tauteja ollaan menettämässä koska bakteerit tulevat vastustuskykyisiksi ko. taudeille.

Tarvitaan uusia mekanismeja kontrolloida bakteereja. Bakteerien signaaleihin vaikuttaminen on yksi mahdollisuus ja lääketiede tutkii tätä.

Ihminen voisi ehkä kyetä hiljentämään bakteereita käyttämällä vaikkkapa hyväksi luonnollisia vapaamatkustajia. Signalointi on nimittäin bakteereille kallista ja siksi vapaamatkustamista saattaa esiintyä.

Toinen mahdollisuus olisi vahvistaa signaalia, jolloin bakteerit muuttuisivat virulantiksi liian aikaisin. Siis ennen kuin ne ovat kykeneviä puolustautumaan ihmisen itsepuolustusmekanismeja vastaan.

Lähteitä:

1. Bonnie Basslerin esitelmä TED:issä.



2. Brian Skyrms, Signals

3. BBC Discovery, Quorum sensing

Serkusavioliitto tappaa

al-Jazeerassa on erittäin hyvä keskustelu (video) serkusavioliitoista.

Serkusavioliitossa syntynyt mies kertoo, miltä tuntuu kun kaikki neljä sisarusta ovat kuolleet resessiiviseen perinnölliseen sairauteen.

Genetiikko puhuu siitä, että haitat serkusavioliitoista ovat valtavat. (Kerroin jo aiemmin, että kolmasosa Englannissa syntyvien lasten perinnöllisistä sairauksista ilmenee pakistanilaisilla lapsilla. Pakistanilaisperäisiä on syntyvistä lapsista kuitenkin vain 3%. Syynä perinnöllisten sairauksien suureen määrää lienevät pakistanilaisten serkusavioliitot.)

Taloustieteilijä kertoo, että kun morsiamesta tai sulhasesta pitää maksaa suuri summa rahaa, ihmiset haluavat usein pitää rahan perhepiirissä ja ajautuvat serkusavioliittoon. Serkusavioliitot seuraavat siis osittain taloudellisista insentiiveistä.

Evoluutiopsykologi puhuu siitä miten köyhyys ja korkea epätasa-arvon taso ennustavat serkusavioliittojen yleisyyttä. Toisaalta serkusavioliittojen korkea määrä selittää demokratian kehittymättömyyttä. Tosin usein pelkkä muslimikulttuuri riittää selittämään serkusavioliittojen korkean tason.

Omaa tulkintaani

Kunniankulttuurista tai yleensä heimokulttuurista video ei tosin puhu. Kerroin aiemmin, miten antropologi Carl Salzman väittää että Lähi-Idän heimokulttuurit ovat huonosti yhdistettävissä nykyaikaiseen yhteiskuntaan kuten demokratiaan:

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.

Thus the ingenious tribal system, based on balanced opposition, so effectual in supporting decentralized nomads, tends to inhibit societal integration at a more inclusive level, and to preclude civil peace, based on settlement of disputes through legal judgment, at the local level.

Toisaalta Lähi-Idän heimokulttuureihin liittyy korkea serkusavioliittojen määrä ja islam. Joten oma tulkintani on, että heimokulttuuri on pikemmin selittäjä sekä serkusavioliittojen korkealle määrälle että demokratian kehittymättömyydelle.

al-Arabiya tv-asema haastattelee entistä saudi-politikkoa arabimaiden kehittymättömyyden syistä

Egypti, Syyria, Turkki - polarisaatio on yhteinen nimittäjä?

Polarisaatio tuntuu olevan yhteinen nimittäjä monille islamilaisille maille.

Lainasin jonkun aikaa sitten antropologi Salzmannia, joka väitti, että sosiaalinen koheesio, ja siis normaali yhteiskunta, on hyvin vaikeasti synnytettävissä arabimaissa:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.
Tällä kertaa polarisaatio näyttäisi olevan niiden välillä, jotka kannattavat sekulaaria yhteiskuntaa ja niiden välillä jotka kannattavat islamismia.

Sekulaarin yhteiskunnan kannattajat ovat arabimaissa osoittaneet monta kertaa historiansa aikana että heidän sitoutumisensa demokratiaan on olematonta. Islamistit Turkissa ja Egyptissä harhauttivat länsimaista mediaa antamalla kuvan että he olisivat edes hieman sitoutuneita demokratiaan. Turkin pääministerin Erdoganin sinällään hauska lause selkiinnyttää kuitenkin asian:

Demokratia on kuin juna. Kun on perillä junasta pitää nousta pois. 

Mieleen tulee toinen pelimies - Lenin.

Syyrian sota laajenee Libanoniin

Sunni-militantit ovat viime päivinä tappaneet kaksitoista Libanonin armeijan sotilasta.

Kaksi mallia - USA:n ja Pohjoismaiden - referaatti Acemoglun ja Robinsonin paperista

Kirjoitus perustuu olleellisesti amerikkalaisten taloustieteilijöiden Daron Acemoglun ja James A. Robinsonin artikkeliin "Can't We All Be More Like Scandinavians? Asymmetric Growth and Institutions in an Interdependent World".

Kuten kaikki tietävät USA ja Pohjoismaat eroavat perinteisesti erityisesti siinä, että USA:ssa ihminen on enemmän oman onnensa seppä kun taas Pohjoismaissa hyvinvointiyhteiskunta huolehtii enemmän tai vähemmän hyvin yksilön perusturvasta sairauden, vanhuuden tai työttömyyden varalta.

Poliittisessa keskustelussa sekä USA:ssa että Euroopassa kiistellään mallien paremmuudesta. On mm. väitetty, että vahva turvaverkko ei ole este dynaamiselle ja innovatiiviselle yhteiskunnalle. Päinvastoin turvaverkko luo perustan onnellisemmalle yhteiskunnalle, yhteiskuntarauhalle ja nopealle säätykierrolle.
Turvatessaan ihmisen toimeentulon työttömyyden tai sairauden sattuessa turvaverkko mahdollistaa sen, että ihminen kykenee palaamaan työttömyyden tai sairauden jälkeen työmarkkinoille vaikkapa uudelleenkoulutuksen jälkeen, eikä menetä asuntoaan ja taloudellista asemaansa eikä putoa alaluokkaan.

On väitetty, että USA:kin voisi siirtyä pohjoismaiseen malliin innovatiivisuuden ja  sitä myötä taloudellisen kasvun vaarantumatta:

The literature on varieties of capitalism, pioneered by Hall and Soskice (2001), suggests that the answer is yes. They argue that a successful capitalist economy need not give up on social insurance to achieve rapid growth. They draw a distinction between a Coordinated Market Economy (CME) and a Liberal Market Economy (LME), and suggest that both have high incomes and similar growth rates, but CMEs have more social insurance and less inequality. Though diferent societies develop these different models for historical reasons and once set up institutional complementarities make it very difficult to switch from one model to another, Hall and Soskice suggest that an LME could turn itself into a CME with little loss in terms of income and growth and with significant gains in terms of welfare. 

Toisaalta on esitetty, että vain tuntuvat taloudelliset insentiivit, merkittävät palkkaerot, tietty jatkuva taloudellinen epävarmuus, pakko varautua huomisen varalle säästämällä, pakko luottaa omiin voiminsa, pakko luoda uutta businesstä ja pakko verkostoitua synnyttävät tehokkaan yhteiskunnan. Vahva turvaverkko aiheuttaa oleellista moraalista hazardia. Henkilö voi heittäytyä työttömäksi tai ainakin jättää huolehtimatta markkina-arvonsa jatkuvasta ylläpidosta. Energia mikä käytettäisiin raaasssa markkinataloudessa työhön ja uusien business-ideoiden miettimiseen ja kokeiluun käytetään kivassa markkinataloudessa taloudellisen kasvun kannalta merkityksettömään puuhasteluun.

Syy siihen, miksi Pohjoismaat ja USA ovat valinneet erilaisen mallin ei perustu pelkästään tietoiseen päätökseen vaan myös moniin historiallisiin seikkoihin. Pohjoismaissa voimakkaalla työväenliikkeellä on ollut oleellinen rooli hyvinvointiyhteiskunnan draivaajana. Ainakin Suomessa sisällissota pelästytti porvarillisenkin puolen panostamaan hyvinvointivaltion - heti sisällissodan jälkeen porvarillinen tynkäeduskunta teki laajan maareformin (Lex Kallio).

Acemoglu ja Robinson eivät ota kantaa siihen, kumpi malli on parempi. Sen sijaan he osoittavat tilastoihin vedoten, että ns. raaka markkinatalous todellakin luo enemmän innovaatiota ja sitä myötä korkeamman bruttokansantuotteen. Toisaalta kiva markkinatalous eittämättä synnyttää toisenlaisia tehokkuusetuja turvaverkkonsa avulla. Vaikka kiva markkinatalous on raakaa markkinataloutta jonkun verran köyhempi (10-20%), pitkällä aikavälillä kansantalouden kasvuvauhti on ollut samaa suuruusluokkaa.

Acemoglu ja Robinson olettavat yksinkertaisuuden vuoksi aluksi maakohtaisen sosiaalisen suunnittelijan olemassalon - siis agentin joka kykenee tekemään suvereenisti maan instituutioiden rakennetta koskevia päätöksiä ja tekee sen päätöksen vieläpä rationaalisesti kansalaisten hyvinvointia optimoiden. Acemoglun ja Robinsonin pääväite on:

Sen sijaan, että jokaisen suunnittelijan kannattaisi valita tietty samanlainen yhdistelmä molempien mallien parhaista puolista, sosiaalisen suunnittelijan kannattaa valita joko tai. 

Peliteorian termein Nash tasapainotila on epäsymmetrinen. Päädytään spontaanisti tilanteeseen, missä toiset maat noudattavat raaan markkinatalouden toiset kivan markkinatalouden mallia.

Logiikka menee suunnilleen näin:

Globaalissa maailmassa innovaatio - ja varsinkin innovaatioon perustuvat uudet tuotteet - leviävät maasta toiseen suhteellisen nopeasti.  Oleellista on, että se maa, joka sijaitsee ns. technology frontierillä tuottaa suuren osan innovaatiosta ja myös hyödyntää sitä tehokkaimmin. Muut yhteiskunnat kykenevät toki nekin hyödyntämään innovaatiota mutta niiden rooli on alisteinen niille maille jotka sijaitsevat technology frontierillä - voisi jopa sanoa että mailla on vapaa-matkustajan rooli.

Yhteiskuntien kuten pohjoismaisen ei välttämättä Acemoglun ja Robinsonin mukaan kannata edes yrittää matkia USA:ta ja pyrkiä innovaation huipulle, koska sellainen strategia edellyttää huomattavasti julmempaa markkinataloutta, missä turvaverkot ovat oleellisesti alhaisempia. Oleellista on, että USA:nkaan ei välttämättä kannata matkia Pohjoismaita, koska koko maailman innovaation taso laskisi tällöin dramaattisesti ja USA:nkin elintaso laskisi.

In this paper, we suggest that in an interconnected world, the answer may be quite different. In particular, it may be precisely the more "cutthroat" American society that makes possible the more "cuddly" Scandinavian societies based on a comprehensive social safety net, the welfare state and more limited inequality. The basic idea we propose is simple and is developed in the context of a canonical model of endogenous technological change at the world level.

The main building block of our model is technological interdependence across countries: technological innovations, particularly by the most technologically advanced countries, contribute to the world technology frontier, and other countries can build on the world technology frontier. We combine this with the idea that technological innovations require incentives for workers and entrepreneurs.

Crucially, however, in a world with technological interdependences, when one (or a small subset) of societies is at the technological frontier and contributing disproportionately to its advancement, the incentives for others to do so will be weaker. 

Kritiikkiä

Acemoglun ja Robinsonin hypoteesi kuullostaa intuitiivisesti varsin paikkansa pitävältä. Kahdenkymmenenviiden vuoden toimintani amerikkalaisissa ja suomalaisissa yrityksissä vahvistaa minussa ajatusta, että radikaalisti uusi innovaatio tapahtuu oleellisesti USA:ssa eikä Aasiassa ja Pohjoismaissa. 

Logiikan suurin ongelma on oletus sosiaalisesta suunnittelijasta - tai oikeammin oletus sosiaalisen suunnittelijan mahdollisuudesta valita kahdesta mallista. Oletetaan nyt jopa niin että rationaalinen keskitetty suunnittelu on mahdollista - päinvastoin kuin Hayek väittää - vaikkapa siksi että suunnittelu on tässä tapauksessa varsin triviaalia - on vain valittava kahdesta mallista.

Logiikassa on kumminkin suurempi ongelma. Toinen vaihtoehdoista - kiva markkinatalous - on varsin labiili. 

Mm. Tukholman Business School of Economicsin professori Jörgen Weibull osoittaa, että ainakin työttömyyden hetkellinen nousu korkeaksi voi alentaa työmoraalia, mihin kiva markkinatalous (hyvinvointiyhteiskunta) oleellisesti perustuu, eikä työmoraali nouse enää uudelleen työllisyyden noustessa. 

Hyvinvointiyhteiskunta on sisäsyntyisesti (inherentisti) labiili. 

Hyvinvointiyhteiskunta on kyetty stabilisoimaan vain joissakin harvoissa moraalisissa yhteisöissä, missä normien rikkojia rangaistaan tiukasti ja rankaisemiseen osallistumattomatkin demonisoidaan ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

Raaka markkinatalous sen sijaan ei perustu yhtä oleellisesti rankaisemisen kaltaiseen julkishyödykkeen tuottamiseen ja on näin ollen yleensä hyvinvointiyhteiskuntaa huomattavasti stabiilimpi. Poikkeuksena esimerkiksi  ulkoisen uhan kohteena oleva maa. 

Kun mm. vasemmistolaisessa diskurssissa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa väitetään amerikkalaista yhteiskuntaa paremmaksi verrataan nimenomaan pohjoismaista yhteiskuntaa siinä muodossaan missä se ei vielä ole alkanut rapautua moraalisen hazardin takia. Jos joku sitten kiistää sen, että moraalinen hazardi on maallisen hyvinvointiyhteiskunnan väistämätön inherentti piirre, vasemmistolainen siirtyy puolustuskannalle ja väittää että ongelmat johtuvat vain siitä että libertaari/oikeistolainen haluaa panna köyhän kyykkyyn ja supistaa hyvinvointiyhteiskuntaa silkkaa ahneuttaan. (Perussuomalainen taas syyttää poliitikkoja tai EU:ta.) Väite on epärehellinen ja tämän myöntävät oikeastaan myös eturivin amerikkalaiset vasemmistolaiset taloustieteilijät Samuel Bowles ja Herbert Gintis.

Millaista mallia kansankokonaisuus-blogi sitten suosittelee? Vastaan, että en suosittele mitään muuta kuin todellisuuden huomioon ottamista. 

Labiili hyvinvointi-järjestelmä voi sekin olla toimiva jos tarve vahvaan turvaverkkoon on lyhytaikainen. D.S. Wilson kertoo kirjassaan Darwin's Cathedral korealaisesta USA:ssa toimivasta kirkkokunnasta, joka ylläpiti suhteellisen ahdasmielistä turvaverkkoa korealaisten ensimmäisen polven maahanmuuttajien keskuudessa. Turvaverkko mureni tai pikemmin laimeni kun ensimmäinen sukupolvi väistyi. Tarvetta niin voimakkaaseen turvaverkkoon ei enää ollut, kun toinen sukupolvi sopeutui amerikkalaiseen main streamiin. Tiukka turvaverkko olisi pikemmin ollut este integroitumiseen ja siksi se mikä ensimmäiselle sukupolvelle oli etu, oli toisella sukupolvelle jo pikemmin haitta.

Valtio ei voi perustaa hyvinvointijärjestelmäänsä niin labiiliin malliin kuin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Valtion muovaaminen tiukaksi moraaliseksi yhteisöksi vaatii taas ehkä liikaa uhrauksia yksilönvapauden kannalta. Sanon tämän vaikka komppaankin tällaisia yhteiskuntia - osin emotionaalisista osin rationaalisista syistä. Vältän toistaiseksi vahvaa kannanottoa siitä, millainen yhteiskunta pitäisi rakentaa. Vaihtoehtoja on mutta vaihtoehdoista osa ei ole kestävällä pohjalla.

Mobiilimarkkinoista: kukaan ei rakasta Androidia

Esitin ajat sitten, että Nokian olisi mentävä Android-leiriin.

Android on tavallaan avoin standardi ja Android-puhelin on commodity tuote ja kuka tahansa voi sinänsä alkaa tehdä Android-puhelimia. Kuka tahansa ei silti pärjää Android-markkinoilla. Android-markkinat ovat muuttuneet niin että Samsungin markkinaosuus lähenee 50%:ia. Androidin markkinaosuus älypuhelimista on noin 75%.

Nokialle ehdotetaan edelleen ajoittain siirtymistä Android-leiriin. Talouselämä referoi:

Windows Phone on haalinut vain 3,2 prosentin markkinaosuuden älypuhelimissa ohittaen vaivoin BlackBerryn. Hyvästä raudastaan tunnetun Nokian tulisikin kokeilla uutta käyttöjärjestelmää puhelimissaan heti, kun se on sopimusteknisesti mahdollista, kirjoittaa PocketNow-sivuston Taylor Martin. Suurimpana suosikkinaan Martin nostaa esille Androidin, jonka tuominen Nokian nykyisiin laitteisiin onnistuisi todennäköisesti suhteellisen pienin lisäsäädöin. 

Android voisi olla hänen mukaansa ”Nokian menestysresepti”.

Fiilis-pohjalla ajattelen, että onkohan nyt kuitenkin jo liian myöhäistä. Muut laitetoimittajat ovat ajat sitten opetelleet Android puhelin-busineksen. Nokian vahvuus on kuulemma korkea laatu ja hyvä logistiikka. Voi tietysti olla että näillä vahvuuksilla voisi napata vaikkapa 10%:n markkinaosuuden myös Android-markkinasta.

Ajattelen kuitenkin niin, että Android on tämän päivän legacy ja huomenna tulee jotain muuta. Mikään yritys ei ole vahvasti sitoutunut Androidiin. Ei edes Google tai Samsung. Ei myöskään kuluttaja. Ero Appleen on valtava.

Samsung myy laitteita mihin tahansa käyttöjärjestelmään. Koska Android puhelinten myynti on ollut Samsungille suuri menestys, se yrittää tehdä Androidista omanlaisensa, luoda lisäarvoa Androidin päälle ja sitouttaa kuluttajan Samsungin tuotteisiin. Kuluttajan näkökumasta lisäarvo on pikemmin miinus-merkkistä. Esimerkkinä Samsungin laitteissa on suuri määrä Samsungin kehittämiä appseja joista ei tunnu pääsevän eroon ja jotka sotkevat käyttökokemusta. Uusien ohjelmistoversioiden jakelu on Samsungilla Googlen sijasta. Samsung ei selvästikään osaa softan jakelua siinä missä Google. Kuluttajalla jää ihmetys tarvitseeko laitteen käyttöön Google-tilin, Samsung-tilin vai molemmat.

Android on sotku.

Google näkee Androidin uskoakseni väliaikaisena ratkaisuna. Todellisuudessa Google draivaa Chromea ja Chromebook OS:ää. Chrome on kaikkialla samanlainen. Chromebook OS:n uuden version jakelu on kokonaan Googlen hallussa, mikä on kuluttajan kannalta huomattavasti sujuvampaa. Riippumatta siitä kenen valmistajan Chromebook on kyseessä look-and-feel on sama.

Suomalaiset, Kongon kääpiöt ja metsä

HS:n kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergilta loistava juttu suomalaisten suhteesta metsään.

Jutun idea on siis se että suurin osa suomalaisista - varmasti ainakin kaksi kolmesta - eli jo 1500-luvulla lähellä muita ihmisiä kylissä - rannikolla ja jokien rannoilla - suht kaukana metsästä, joka oli kylien lähiympäristöstä kaadettu suurelta osin pois. Toisten kanssa oltiin jatkuvasti tekemisissä ja sosiaalinen kontrolli oli vahvaa. Varsinaisissa metsissäkin käytiin toki jossain määrin metsästämässä ja tervaa polttamassa mutta metsä oli pikemmin pelottava paikka kuin mikään suomalaisen luonnollinen sielunmaisema.

Tottakai oli myös ihmisiä jotka elivät eräänlaisina uudisraivaajina metsissä Etelä-Suomessakin ja varsinkin idässä. Täällä Pohjantähden alla-kirjan Jussi Koskela oli Etelä-Hämeessä kumminkin pikemmin poikkeus, jolle muut - kylässä viihtyvät - naureskelivat. Ajatus metsäsuomalaisesta on siis suurelta osin - mutta ei kokonaan - väärä.

Eino Leino, Otto Manninen, Runeberg ja Topelius loivat suomalaisista kuvan metsäläisinä - lähinnä positiivisessa mielessä. Snelman taas vastusti moista kuvaa ja suorastaan vihasi metsiä mutta hävisi propagandataistelun. Sodan jälkeen poliittisten päätösten myötä suomalaisia asutettiin suurin joukoin suon laitaan syrjään muista - Mannisen kuva Metsien Mies-runon suomalaisista luonnostaan metsässä viihtyvänä oli uskottu liiankin hyvin. Mutta suolle raivatut tilat olivat elinkelvottomia ja vaikka niitä yritettiin tuilla pitää pystyssä ne tyhjenivät - ehkäpä onneksi - ja nuoret muuttivat muualle.

Aleksis Kivi kuvaa Seitsemässä Veljeksessään eräänlaisia metsäsuomalaisia. Mutta eivät veljekset muuttaneet metsään halukkaasti vaan pikemmin pakoon toisia kyläläisiä ja valtiota, joiden kanssa olivat joutuneet ristiriitaan. He palasivat takaisin kun metsään muutto oli epäonnistunut. Metsästä palaaminen merkitsi kasvua kunnollisiksi kylä-yhteisön jäseniksi. Normaaleiksi ihmisiksi. Talonpojiksi. Luterilaisiksi kristityiksi.

No siinä vaatimaton referaatti Malmbergin jutusta.

Mietin itse että suomalaisten väitetty rujous ei sekään ehkä ole metsän ihmisen rujoutta vaan pikemmin rintamaiden - erityisesti siis Varsinais-Suomen jossa oli maan tihein asutus -  siis talonpojan varautuneisuutta vieraita kohtaan. Samanlaisesta varautuneisuudesta ja suorastaan vihamielisyydestä Steinbeck puhuu Vihan Hedelmissä Kalifornian asukkaiden keskuudessa tilanteessa, missä ihmiset 30-luvulla pakenivat syrjäseuduilta Kaliforniaan kuivuutta ja hiekkamyrskyjä.

Rintamaiden ihmisten vihamielisyys on osin perusteltua koska rintamailla maat oli jo varattu, ja vieras oli maatalousyhteisössä pikemmin mahdollinen resurssien viejä kuin uuden luoja. Varsinais-Suomen asukasluku ei 1600-luvulta noussutkaan ennen kuin teollisuus alkoi luoda uusia työpaikkoja. Ylijäämäväestö muutti uudisraivaajaksi itään tai suureen länteen.

Antropologian klassikko Colin Turnbullin Forest People kuvaa metsäläisiä - Kongon mbuteja eli kääpiöitä. Metsäläinen on Turnbullin kirjassa käytännöllinen ihminen, jota kylän talonpoikiin (bantuihin) verrattuna välittää hyvin vähän rituaaleista, noituudesta, pelottavista hengistä ja uskonnosta. Kylän bantu on ahdistunut ja pelokas ihminen joka yrittää vilpittömästi saada renkinään pitämiään mbuteja myös uskomaan ja pelkäämään. Bantu kunnioittaa mbutia, koska mbuti uskaltaa mennä metsään vaaroista huolimatta ja mbuti tämän tajuten suurentelee metsän vaaroja ja onnistuu näin nostamaan metsän tuotteiden arvoa bantujen silmissä. Kun mbuti kuolee, bantu-isäntä tulee jopa metsän keskelle vaaroja uhaten tutkimaan rengin kuolemaan liittyvää noituutta. Mbutit taas itkevät sukulaisensa kuolemaa, mutta haukottelevat noituus-tutkijoiden toimintaa seuraillessaan ja yrittävät keksiä muuta toimitettavaa.

Mutta ei mbutinkaan elämä metsässä ole erakon elämää. Kun mbuti muuttaa kylän reunasta moskiittojen vaivaamalta maalta metsään metsästämään itselleen ja hiukan "isännälleenkin", metsään mennään joukolla ja väliaikainen leiri rakennetaan tuttuun paikkaan viidakkojoen rantan. Väliaikaisessa kylässä asuu kymmeniä ihmisiä ja vaikka sosiaalinen kontrolli on matalaa bantu-kylään verrattuna, sitä kyllä on. Koska metsästys on porukalla metsästystä, vapaamatkustajia ja muita metsästyksen sääntöjen rikkojia rangaistaan häpeällä ja jopa yhteisöstä sulkemisella. Katuja saa kumminkin useimmiten anteeksi. Turnbull kuvaa mbutin elämän metsässä onnelliseksi.

Bantut eivät ole metsän alkuperäisiä asukkaita vaan Itä-Afrikan savannin ihmisiä. Savanneilta muiden heimojen metsään pakottamat bantut ovat kaataneet metsän keskelle surkeita aukioitaan muistuttamaan rakasta savannia. Näillä malarian raiskaamilla mailla bantu elää maanviljelijän elämää. Bantun kunniaksi on kumminkin sanottava, että fiksuimmat tajuavat että "renki" on metsän todellinen asukas.

Vihavainen viideskolonnalaisuudesta

Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen käsittelee muutenkin mainiossa postauksessaan aihetta viideskolonnalaisuus hiukan samassa hengessä kuin Kansankokonaisuus muutama kuukausi sitten. Vihavainen kirjoittaa:

Luonnottomana sen sijaan voi pitää sitä, että Suomen kaltainen maa sallii kaksoiskansalaisuuden. Esimerkiksi Euraasian liittoon integroituva Kazakstan ei sitä tee. Epäselvää on, kenen vastuulla tällainen asiain tila on ja millaista hyvää sillä tavoitellaan.

Tilanteen potentiaalisia vaaroja ei tarvinne kenellekään erikseen perustella. 

Tässä on syytä huomauttaa, että en pidä venäläisiä ystäviäni enkä yleensäkään etnisiä venäläisiä Suomessa sinänsä maamme kannalta epäilyttävinä. Sen sijaan pidän todennäköisenä, että tietty osa heistä on eri tavoin muutettavissa kansainvälisen konfliktin välikappaleiksi. Tästähän meillä on jo kokemuksia. Toistan vielä: ongelma eivät ole ihmiset, vaan heidän passinsa.

Putin näkee Suomenkin venäläisväestön eräänlaisina kansan venäläisinä eli ulkovenäläisinä joiden "suojeleminen" (=poliittinen hyväksikäyttö) on Venäjälle "kunnia-asia" (=mahdollisuus painostaa Suomea). Näin tapahtuu täysin siitä riippumatta mitä Suomen venäläiset yksilöinä haluavat ja toivovat.

Tämä on koettua toimintaa. Hitler käytti politiikkansa välineinä Sudetti-vuoriston saksalaisia. Venäläiset ovat viimeksi antaneet "suojelua" Georgian kapinamaakuntien Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaille, joilla oli useilla Venäjän kansalaisuus.

Ruotsalaisen monikulttuurisen kansankodin romahdus

Ruotsalainen kansankoti edusti pehmeää versiota saksalaisesta kansankokonaisuudesta.

Kansankoti oli etnisesti homogeeninen. Kansankoti turvasi kansalaisten hyvinvoinnin sellaisessakin tilanteessa, missä perhe ei onnettomuuden, perheenisän kuolemantapauksen tai työttömyyden takia kyennyt itse huolehtimaan toimeentulosta.

Kansankoti perustui vahvaan työmoraalin ja vapaamatkustamisen tuomitsemiseen. Työmoraali taas perustui yhtenäiseen arvomaailmaan. Kirjoitin aiemmin:

On mielenkiintoista huomata että Stockholm Business Schoolin professori Jörgen Weibull käsittelee Lafferin-Khaldunin käyrää osin Khaldunin hengessä. Asabiyah korvautuu Weibullin mallissa työmoraalilla, joka jarruttaa työttömyyskorvausten ja muiden tukien väärinkäyttöä ja verojen nousua. 

Weibull olettaa mallissaan, että työmoraalin normin rikkominen tahallisesti tai tahattomasti johtaa sosiaaliseen demonisointiin, mikä pitää työttömyyden omalta osaltaan alhaisena. Normin voimakkuus korreloi kuitenkin negatiivisesti työttömyyden suuruden kanssa, mikä on työmoraaliin perustuvan hyvinvointivaltion ehkä suurin kompastuskivi. 

Mikäli työttömyys sitten taloudellisen laman tilanteessa nousee keskipitkäksi aikaa kovin ylös, työmoraalin normi saattaa heiketä oleellisesti. Normin alentuminen pysyy nousukaudenkin aikana ja ne, jotka arvostavat vapaa-aikaa tarpeeksi paljon, jättäytyvät kokonaan tai oleellisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Normin alentuminen voi johtaa joko verojen nousuun ja sitä kautta alentuneeseen taloudelliseen aktiviteettiin tai paremmassa tapauksessa siihen, että väestön enemmistö äänestää vaaleissa (tai jaloillaan) hyvinvointiyhteiskunnan supistamisen puolesta.

Weibullin johtopäätös on kuitenkin samanhenkinen kuin ibn Khaldunin: työmoraalin / asabiyahin lasku alentaa taloudellista tehokkuutta. Työttömyyskorvaus laskee Weibullin mallissa sen alle mikä olisi korkean työmoraalin vallitessa mahdollista ja tehokkuudeltaan optimaalista.

Kuten olen aiemmin useaan kertaan todennut pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on parhaimmillaan todella tehokas yhteiskunta. Ehkä jopa tehokkaampi kuin puhdas markkinavetoinen yhteiskunta. Se on kuitenkin luonteeltaan labiilimpi kuin markkinoihin perustuva järjestelmä.

Tämän labiilisuuden luonteeseen kuuluu, että järjestelmä pysyy pitkään vakaana mutta kun tietty piste ohitetaan, järjestelmä alkaa romahtaa. Pieni ulkoinen vaikutus voi synnyttää romahduksen. Ruotsin tapauksessa laaja sosiaalinen maahanmuutto saattaa osoittautua siksi asiaksi joka lopulta romahduttaa koko korttitalon.

Syyria: HS alkaa ymmärtää että al-Assad ei välttämättä kaadu

HS:n mukaan lännen kuvitelmat siitä, että al-Assad tulee kaatumaan ovat hätiköityjä. HS on tietysti itse ollut mukana tässä lännen median kuorossa. Lännen valtiot ovat pitkään suunnitellut puuttuvansa sotaan al-Assasin "hirmuvallan" kaatamiseksi - suunnitelmat alkanevat hiljalleen kuivua kokoon. Länsi alkaa tajuta, että al-Assadin hallintoa seuraisi todennäköisesti ääri-islamilainen sunni-hallinto.

al-Assad alkaa olla niskan päällä ja shiia-taistelijoita tulee al-Assadin apuun ainakin Libanonista. Jopa Libyassa on sunnien ja shiiojen välisiä taisteluita. Lännen pitää ymmärtää, että Lähi-Idän shiiat ja alaviitit eivät tule taistelematta hyväksymään sitä, että heitä aletaan taas teurastamaan.

HS:n uutisointi leimaa tosin edelleen vain shiiojen taistelijat ääriryhmiksi.

Käy yhä epätodennäköisemmäksi, että kumpikaan osapuoli voittaa Syyrian sisällissotaa. Sen sijaan naapurimaat Libanon ja Irak uhkaavat tulla vedetyksi mukaan samaan sekasortoon.

Nämä ovat asiantuntijoiden johtopäätökset Qusairin taistelusta, joka on viimeinen käänne Syyrian lähes satatuhatta henkeä vaatineessa sisällissodassa. Libanonin rajan lähellä sijaitsevasta Qusairista on taisteltu viime päivinä kiivaasti.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin selviytymiskamppailua käyvä hallinto väitti maanantaina saaneensa Qusairin hallintaansa. Kaupunkia tähän asti komentaneet kapinalliset kiistivät vallanvaihdon, mutta myönsivät merkittävät tappiot.

Jo ennen Qusairin taistelua al-Assadin joukot saavuttivat voittoja ympäröivissä kylissä. Maanantaina oppositio syytti al-Assadia "barbaarisesta" pommituksesta, jonka tarkoitus on "pyyhkiä kaupunki kartalta", uutistoimisto AFP kertoi.

Kansainvälisiin suhteisiin erikoistuneen Chatham House -järjestön Syyria-asiantuntija Christopher Phillips näkee Qusairin taistelun merkittävänä käänteenä kaksi vuotta jatkuneessa sodassa.

"Pikku hiljaa kansainvälinen yhteisö ja oppositio alkavat tajuta, ettei al-Assad ole lähdössä minnekään", hän toteaa puhelimitse Lontoosta.

Phillipsin mukaan länsivalloissa on vuoden ajan yleisesti uskottu, että Syyrian pitkäaikaisen itsevaltiaan kaatuminen on vain ajan kysymys. Käsitystä on ruokkinut kapinallisarmeijan menestys Pohjois-Syyrian kurdialueilla ja suurkaupunki Aleppossa.

Venäjä puolestaan on sanonut, etteivät kummankaan osapuolen voimat riitä toisen sotilaalliseen nujertamiseen. Nyt näyttää, että Venäjä on oikeassa.

"Tämä tuskin johtaa hallinnon lopulliseen voittoon. Mutta sen tappio käy epätodennäköisemmäksi. Pattitilanne lujittuu", Phillips sanoo.

Qusairista taistellaan, koska se on portti Libanoniin. Sodan molemmat osapuolet saavat Libanonista tukea.

Shiialaista al-Assadia tukee Libanonin shiialainen ääriliike Hizbollah. Viime aikoina sen avunanto on ollut yhä kouriintuntuvampaa, mistä saatiin Qusairissa vankka todiste. Oppositiolähteiden mukaan kaupungista löytyi sunnuntain taisteluiden jäljiltä yli kahdenkymmenen Hizbollah-taistelijan ruumiit.

Löytö lisää huolta siitä, että sota leviää yli Syyrian rajojen. Kapinalliset saattavat alkaa taistella Hizbollahia vastaan myös Libanonissa.

"Joka päivä alueellinen konflikti on lähempänä", Phillips sanoo. Yhdysvallat tuomitsi maanantaina illalla Suomen aikaa sekä Syyrian hallituksen hyökkäyksen Qusairiin että Hizbollahin osallistumisen siihen.

Phillips on Libanonin lisäksi huolissaan Irakista. Myös sen yhtenäisyyttä horjuttavat toisiaan vastaan asettuneet sunni- ja shiiamuslimiväestöt. Pahimmassa tapauksessa molemmat naapurimaat romahtaisivat Syyrian kaltaiseen sekasortoon.

Leviämisestä on jo nähty merkkejä. Maanantaina kolmen ihmisen kerrottiin kuolleen Libanonin Tripolissa shiiojen ja sunnien välisessä tulituksessa.

Voi miettiä miten shiiojen ja sunnien Uusi Karbala tulee vaikuttamaan Euroopan kaduilla. Sunni-nuorison frustraatio tulee varmasti heijastumaan Eurooppaankin. Eurooppalaisten olisi hyvä alkaa analyyttisemmin miettimään, mikä on Euroopan muslimilähiöiden väestörakenne ja miten tuo väestö tulee suhtautumaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan laajenevaan sotaan.

Syyrian sota leviää - osa 3

Uusi Suomi kertoo sodan leviämisestä myös.

Syyrian sota leviää - osa 2

BBC raportoi tänään, että lähellä Libanonin ja Syyrian rajaa sijaitsevan syyrialaisen Qusairin kaupungin taisteluihin osallistuu satoja libanonilaisia sunneja opposition jaukoissa ja merkittävä määrä Hizbollahin shiia-taistelijoita hallituksen joukoissa.

Kerroin aiemmin, että Hizbollahin johto on ilmoittanut, että Syyrialla on todellisia ystäviä Libanonissa. Hizbollahin johtaja sheikki Hassan Nasrallah totesi: 

"Syyrialla on todellisia ystäviä, jotka eivät tule antamaan sen kaatua USA:lle, Israelille ja islamilaisille radikaaleille".

Libanon kärsi 1975-90 sisällissodan, joka raunioitti maan ja aiheutti laajahkon maastamuuton. Libanonin sisällissota oli suomalaisen siihen aikaan hieman vaikeaa ymmärtää. Media puhui usein kristittyjen ja muslimien välisestä sisällissodasta. Suomenkielinen wikipedia puhuu edelleen näin. Konstellaatio oli kuitenkin monimutkaisempi, enkä väitä että ymmärtäisin kuviota likimainkaan.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suurin konflikti sekä Libanonissa että Syyriassa on Iranin ja Venäjän tukemien shiiojen sekä länsimaiden, Saudi-Arabian ja Omanin tukemien sunnien välillä. Ainakin Syyriassa kristittyjen sympatiat ovat shiiojen ja heihin tavallaan kuuluvien alaviittien puolella. al-Assad on käytännössä turvannut kristittyjen uskonnonvapauden ja fyysisen koskemattomuuden Syyriassa ja Irakista on Husseinin kaatumisen jälkeen paennut suuria määriä kristittyjä Syyriaan. Alaviitti-hallinto ei politiikkansa osalta muistuta Iranin fundamentalistista shiia-hallintoa, vaan painottaa sekulaarisuutta samaan tapaan kuin Irakin hallinto Saddam Husseinin aikana.

Miten Syyrian sisällissota tulee heijastumaan Libanoniin jää nähtäväksi.

Ilmastoskeptismi on laskussa republikaanien keskuudessa

Ilmastoskeptismi republikaanisen puolueen kannattajien - ja erityisesti potentiaalisten kannattajien keskuudessa - näyttäisi olevan varsin vahvassa laskussa. Määrä on pudonnut puolueen kannattajien keskuudessa vuodessa 68%:ista 60%:iin ja riippumattomien keskuudessa 49%:sta 41%:iin.

Republikaanipuolueen johtajien on vastattava mm. kysymykseen: haluammeko menettää professori Kerry Emanuelin kaltaiset äänestäjät:

Kerry Emanuel registered as a Republican as soon he turned 18, in 1973. The aspiring scientist was turned off by what he saw as the Left’s blind ideology. “I had friends who denied Pol Pot was killing people in Cambodia,” he says. “I reacted very badly to the triumph of ideology over reason.”

Ilmastotutkija Emanuel totesi vuonna 2012, että republikaanipuolue on nyt vuorostaan ajautunut ideologian totuuden edelle asettavien ihmisten haltuun. Keskusteltuaan puolueensa presidenttiehdokkaiden kanssa naamatusten Emanuel tajusi, että vaikka monet ymmärsivät että ilmastonlämpeneminen on todellisuutta, he eivät uskaltaneet sanoa sitä koska pelkäsivät äänikatoa. Emanuel totesi:

 “[Newt] Gingrich and [Mitt] Romney understood, … and I think they even believed the evidence and understood the risk,” Emanuel says. “But they were so terrified by the extremists in their party that in the primaries they felt compelled to deny it. Which is not good leadership, good integrity. I got a low impression of them as leaders.” Throughout the Republican presidential primaries, every candidate but one—former Utah Gov. Jon Huntsman, who was knocked out of the race at the start—questioned, denied, or outright mocked the science of climate change. Soon after his experience in South Carolina, Emanuel changed his lifelong Republican Party registration to independent. “The idea that you could look a huge amount of evidence straight in the face and, for purely ideological reasons, deny it, is anathema to me,”

Ilmastoskeptikot voittavat toistaiseksi vielä republikaanien esivaalit mutta presidentiksi he tuskin pääsevät. Joskus demokratiasta on oikeasti jotain etuakin.

Venäjän väestökehitys

Kauan on puhuttu siitä, miten Venäjän väestökehitys on jatkuvasti negatiivinen, miten syntyvyys laskee, miten kuolleisuus nousee, miten varsinkin miesten keski-ikä alenee ja ihmiset muuttavat länteen.

Ainakin tämä professori Turchinin twiittaama postaus väittää, että kehitys on kääntynyt, väestönkasvu on jo positiivinen ja väestönkasvu on ollut monta vuotta nousussa. Saksassa sen sijaan syntyvyys laskee edelleen ja maastamuutto on samaa suuruusluokkaa kuin maahanmuutto:

Russia currently has successfully overcome the demographic crisis of the 90s, the population is no longer declining and migration flows are able to increase the size of the population. In Germany, we have a decline in population due to its natural extinction and mass emigration. Even the active involvement of thousands of foreign workers, up to a million people a year, will not allow Germany to change the trend in the decline in the population of the country. I think it would be superfluous to say that the substitution of German immigrants did not have the best effect on the country's competitiveness in the international market, as can be read in great detail Thilo Sarrazin's book “Germany Does away with Itself.” 

Mistä muutos sitten johtuu? Onko Venäjän hallinnon politiikalla ollut merkitystä? Onko Venäjän syntyvyyden nousu seurausta tilanteen vakautumisesta 90-luvun epävakauden jälkeen? Usein väitetään että modernisaatio johtaa väesönkasvun laskuun, eikä laskua ole helppo pysäyttää. Todennäköisesti Venäjän alhainen syntyvyys ei ole johtunutkaan modernisaatiosta vaan 90-luvun epävakaudesta ja syntyvyys palautuu nyt Neuvostoliiton tasolle. Toisaalta Putinin autoritäärinen hallinto on ainakin puheissa kannustanut ihmisiä hankkimaan lapsia.

Adressi tiedettä vastaan Harvardissa

Harvardissa vastustetaan "rasismia" eli siis äo-tutkimusta. Äo-tutkimuksen vastaisella adressilla pyritään vastustamaan tieteen vapautta. Kyseinen adressi on allekirjoitettavissa tässä. Jo tuhat harvardilaista tieteen vastustajaa on allekirjoittanut adressin.

Välitön syy tieteen vastaiseen kampanjaan on Harvardissa hyväksytty Jared Richwinen väitöskirja IQ and Immigration. En ole toistaiseksi lukenut väitöskirjaa, mutta väitöskirja käsittelee USA:n maahanmuuttajien kantaväestön äo:ta alemman äo:n vaikutusta USA:n yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Refereoin aikaisemmin Murrayn ja Herrnsteinin kirjaa Bell Curve maahanmuuton laadun osalta:

Murray ja Herrnstein toteavat kirjassaan Bell Curve, että koska USA ainakin 80-luvulla oli maailman merkittävin maahanmuuton kohdemaa, maahanmuutolla on erittäin suuri merkitys amerikkalaisen väestön keskimääräiseen äo:hon eli kansalliseen äo:hon. Siksi on oleellista että maahanmuuttajien älykkyyden tasosta puhutaan avoimesti.

Esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön lasku kansallisessa äo:ssa aiheuttaisi heidän mukaansa yli kymmenen prosentin kasvun monissa sosiaalisissa ongelmissa:
- koulukeskeyttäjien määrässä
- rikkinäisissä perheissä asuvien lasten määrässä
- työkyvyttömien määrässä
- rikollisuudessa
- sosiaalihuollon varassa elävien naisten määrässä, ja
- köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrässä

Maahanmuuttajien keskimääräinen äo vaikuttaa heidän mukaansa oleellisesti USA:n kansalliseen äo:hon ja sitä kautta sosiaalisiin ongelmiin pitkällä tähtäimellä. Murray ja Herrnstein arvioivat Lynnin tekemien äo-mittausten perusteella USA:n maahanmuuttajaväestön äo:n olevan 0.4 keskihajonnan verran USA:n kantaväestöä alempi. Tähän tulokseen he tulivat laskemalla kaikkien maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon.

Saman johtopäätöksen antaa laaja amerikkalainen kansallinen väestötutkimus - NLSY: Ulkomailla syntyneitten keskimääräinen äo on 0.4:n keskihajonnan verran USA:ssa syntyneiden äo:ta (noin 100) alempi eli noin 94.

Murray ja Herrnstein tekevät itseasiassa aivan samanlaisia laskelmia kuin Ellilä. He laskevat maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon olettamalla karkeasti, että 
- mustien osuus maahanmuuttajista on 7 % ja keskimääräinen äo 84
- itä- ja etelä-aasialaisten osuus on 21 % ja keskimääräinen äo 105
- latinoiden osuus maahanmuuttajista on 41 % ja keskimääräinen äo 91
- valkoisten osuus on 11 % ja keskimääräinen äo 100
- filippiinäläisten osuus on 7 % ja keskimääräinen äo 91
- jne.


Tämän tyyppinen tutkimus po. adressilla halutaan siis estää.

Kuntaveron poisto?

HS haastatteli kansalaisia sote-uudistuksesta. Eräs kansalainen ehdotti:

"Ei­kö rat­kai­su voi­si ol­la ve­ro­tuk­sen ja ra­han­jaon re­mont­ti? Pois­tet­tai­siin ko­ko kun­ta­ve­ro. Kaik­ki ve­rot (pait­si kir­kol­lis­ve­ro) ke­rät­täi­siin val­tion­ve­ro­na, ja sii­tä sit­ten jaet­tai­siin pal­ve­lui­hin. Kun­nat sai­si­vat ol­la ihan mi­ten pie­niä ta­han­sa, nii­den teh­tä­vä­nä oli­si vain huo­leh­tia sel­keäs­ti pai­kal­li­sis­ta asiois­ta val­tion an­ta­mal­la mää­rä­ra­hal­la."

Sama ajatus on tullut mieleen minulellekin. Jos kerran kuntien tehtävät määritellään suoraan valtion taholta ja kuntien itsehallinto on äärimmäisen suppeaa, miksei näin voisi todellakin toimia. Miksi palveluiden rahoitus pitäisi hoitaa paikallisilla veroilla kun tehtävätkin määritellään ylhäältä päin? Voisi toimia jopa radikaalimmin ja poistaa kunnat kokonaan.

En tosin itse kannata tätä mallia, vaan pikemmin kuntien itsehallinnon ja omavastuun voimakasta laajentamista.

Kun al-Qaida sai haltuunsa ensimmäisen syyrialaisen provinssipääkaupungin

Telegraph-lehti kuvaa tilannetta missä al-Qaidaan kuuluva syyrialainen al-Nusra-järjestö on saanut haltuunsa ensimmäisen syyrialaisen provinssipääkaupungin. Yllättävän vähän pahaa oli vielä tapahtunut - muutamia muiden oppositioryhmien johtajia oli tosin jo teloitettu epämääräisissä tilanteissa. Kaupungissa asui vielä muutamia kristittyjä, mutta kirkot oli kaikki suljettuina mutta ehjinä. Huivittomia naisia kulki vielä kaduilla ja muiden opositioryhmien toiminta oli vielä mahdollista.

Muiden oppositioryhmien jäsenet sanoivat haastateltaessa, että kunhan Assad on voitettu, on aika murskata al-Nusra ja estää radikaalin islamin voitto Syyriassa. Toisaalta artikkelista tulee esiin vahvana mahdollisuus, että Saudi-Arabian ja Qatarin tukema (!) al-Nusra on se, joka tulee lopulta saamaan haltuunsa koko maan.

Siinä vaiheessa Syyria tullee kehittymään suuntaan, missä Iran vaikuttaa hyvin maltilliselta ja vähemmistöjä suvaitsevalta maalta.

Muiden oppositioryhmien jäsenet jäsenet väittävät myös, että mikäli Obama ei auta maltillisempia oppositioryhmiä, radikaali-islamien voitto on todennäköinen:

A former human rights lawyer once jailed by the regime... said he could tolerate the black flags [of al-Qaida] for now. “But I think the modern Islamic project will win in the end,” he added, using a phrase commonly used to refer to a civil state with a Muslim ethos, like booming Turkey next door. He added a refrain repeated now across rebel Syria: it will be harder to keep the Islamists out if the West does not come to the aid of this “modern” project. 
As a follower of Abu Deeb, the arrested militia leader put it: “This is a pact with the devil. We would rather ally with Obama than Jabhat.”

Vaikea tilanne. Aina kun länsimaat ovat asettuneet tukemaan jotain ryhmää arabimaiden konflikteissa, tulos on ollut aivan erilainen kuin mihin länsimaat ovat pyrkineet. Länsimaiden pitäisi ensi sijassa painostaa Saudi-Arabiaa, jota se lopettaisi al-Qaidan jäsenjärjestön tukemisen, ja välttää itse tukemista mitään osapuolta.

Nokian romahduksen yksi syy: B-luokan johtaja

Economist-lehden bloggaaja listaa eri yritysten pahimpia töppäyksiä. Nokian ehkä pahin töppäys oli bloggaajan mukaan se, että Nokia valitsi B-luokan pomon johtajakseen:

Nokia allowed a substandard boss, Olli-Pekka Kallasvuo, to run the company for four years before finally getting rid of him.

On kieltämättä huomattavasti ymmärrettävämpää, että yritys tekee strategisia virheitä monimutkaisessa maailmassa, kuin se että menestynyt yritys, jolla on mahdollisuus maksaa hyvin korkeaa palkkaa, valitsee heikon johtajan.

Nokian romahdus ei tietenkään seurannut Kallasvuon valinnasta yksistään vaan pikemmin ns. Innovator Dilemmasta, jota Economist kuvaa:

In “The Innovator’s Dilemma”, Clayton Christensen of Harvard Business School argues that companies are often doomed not by their failures but by their triumphs. They may realise that the world is changing. But they are so good at doing what they have always done—making mainframe computers in IBM’s case—that they make a hash of embracing the new.

Nokialla oli Elopin siirtyessä Nokian johtoon kylläkin vielä hyvä tulos, mutta tuotteet olivat jo selvästi vanhanaikaisia ja kunnon visio puuttui. Elopin päätös mennä Microsoftin kelkkaan oli vain viimeinen pisara. Samsungille vastaavaa virhettä ei olisi oikeastaan edes voinut sattua, koska Samsungin periaate on pitkään ollut tukea melkein kaikkia mahdollisia platformeja, joista melkein kaikki olivat muiden pelaajien kehittämiä ja pitkälti myös muiden (Google, Microsoft) kontrolloimia.

Nokia ei koskaan ollut toiminut näin. Samsungin strategia oli olla ensi sijassa hardware vendor, Nokia halusi valmistaa koko paketin itse. Nokia kompastui menestykseensä ja Not Invented Here -mentaliteettiinsa.

On itse asiassa vaikea ajatella, miten Nokia olisi voinut menestyä uudessa tilanteessa vaikka Kallasvuon sijasta Nokian johtoon olisi valittu joku pätevä henkilö, kuten Matti Alahuhta. Jos Nokia olisi lähtenyt Android-kelkkaan, ei ole mitään takeita siitä että Nokia olisi silloinkaan kyennyt kilpailemaan Samsungin kanssa.

Applen aloittamassa teknologia-murroksessa Nokian kaltaisilla toimijoilla ei ehkä ollut enää sijaa - Samsungin kaltaisilla hardware-firmoilla kyllä oli ja niin oli taiwanilaisilla sopimusvalmistajilla.

Nokian olisi pitänyt ensin löytää itsensä uudelleen vaikkapa juuri pelkkänä hardware-talona ja luopua monimutkaisesta liiketoimintamallistaan, missä kaikki suunniteltiin, valmistettiin ja markkinoitiin itse. Mutta kuten Tainter ja Shirky opettivat, kompleksisen liiketoimintamallin purkaminen ei yleensä onnistu - paitsi romahduksen kautta:

In such systems, there is no way to make things a little bit simpler – the whole edifice becomes a huge, interlocking system not readily amenable to change. Tainter doesn’t regard the sudden decoherence of these societies [or enterprices] as either a tragedy or a mistake—”[U]nder a situation of declining marginal returns collapse may be the most appropriate response”, to use his pitiless phrase. Furthermore, even when moderate adjustments could be made, they tend to be resisted, because any simplification discomfits elites.

When the value of complexity turns negative, a society [or enterprice] plagued by an inability to react remains as complex as ever, right up to the moment where it becomes suddenly and dramatically simpler, which is to say right up to the moment of collapse. Collapse is simply the last remaining method of simplification.

Nokiaa on kieltämättä kohdannut romahdus. Se pysähtyykö romahdus jossain vaiheessa vai päättyykö romahdus täydelliseen tuhoon jää nähtäväksi. Nähtäväksi jää myös millainen romahduksen jälkeinen Nokia tulee olemaan. Erityisesti jää nähtäväksi millainen - kuinka yksinkertainen - liiketoimintamalli sillä tulee olemaan. Onko Nokialla vielä vahvuuksia, joita se kykenee käyttämään edukseen noustessaan uudelleen. Nythän näyttää siltä, että Nokian toimintaa perustuu vain kahteen asiaan: a) yritykseen saada uudelleen hiukan jalansijaa älypuhelinmarkkinoilla ja b) yritykseen jarruttaa peruspuhelinten markkinaosuuden laskua.

Venäjän uhan suuruudesta

Suomessa on viime aikoina nähty "keskustelua" siitä miten Venäjä ei ole uhka Suomelle ja Ruotsille. Kansa on mielipidetiedustelussa ilmoittanut, että uhkaa ei ole. Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja samoin. Näin myös kaksi entistä Suomen Moskovan suurlähettilästä.

Ex-suurlähettiläät julistavat HS:ssä:

Kylmän sodan uhkakuvat eivät ole ajankohtaisia. Tämä koskee niin Suomea kuin Ruotsiakin. Yllätyshyökkäysfantasiat olivat fantasioita myös kylmän sodan oloissa.

Venäjän toistuvat sotaharjoitukset, joiden pelottava nimi on Zapad (länsi), eivät muuta tosiasioita. Venäjä ei varustaudu hyökkäämään tai torjumaan hyökkäystä lännestä. Venäjän uhkakuva on etelässä ja strateginen haaste idässä.

Maanpuolustuskorkeakoulun raportti Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi analysoi Venäjän sotilaallista kykyä, joukkojen ryhmityksiä sekä asejärjestelmiä. Raportissa ei kuitenkaan arvioida sotilaallisia aikeita, poliittista tahtoa tai sotilaallisten keinojen käyttämisen hintaa.

Ratkaiseva asia ovat Venäjän ja Naton voimasuhteet. Yksin Yhdysvaltain puolustusmenot ovat kymmenkertaiset verrattuna Venäjään. Myös Naton eurooppalaisten jäsenmaiden resurssit ovat yhä selvästi suuremmat kuin Venäjän.

Olen tottunut siihen, että kun joku sanoo että X ei voi tapahtua tai X:n tapahtuminen on äärimmäisen epätodennäköistä, X:n todennäköisyys on kumminkin tuntuva. Hassim Talebin kirjoihin kuten Mustaan Joutseneen tutustuminen tietysti vain vahvisti käsitystä. Erityisalan asiantuntijuus - kuten Venäjän tai mobiilialan asiantuntemus - ei ole mikään tae siitä että henkilö kykenisi ennustamaan tulevaisuutta.

En tietenkään väitä, että on kovinkaan todennäköistä että Venäjä hyökkäisi Suomeen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan on aivan mahdollista, että jos Venäjän sisäpoliittinen tilanne heikkenee dramaattisesti, Suomesta löydetään helppo syntipukki, ja Suomelle aletaan esittää jotain vaatimuksia, mihin Suomen edellytetään taipuvan. Siinä vaiheessa ne, jotka haluavat kieltäytyä vaatimusten toteuttamisesta, leimataan seikkailupolitiikan kannattajiksi. Itse pidän tällaista skenaariota varsin todennäköisenä.

Vakuutuksia ei oteta yleensä silloin kun naapuritalo jo palaa ja palon leviäminen omaan taloon on varsin todennäköistä. Vakuutukset otetaan usein suhteellisen epätodennäköisen tapahtuman varalta. Metsävakuutus otetaan ennen kuin myrskyn vaarasta tietylle alueelle on ilmoitettu säätiedotuksessa.  

Usein esitetty ajatus, että Nato-kortti halutaan säilyttää vastaisen varalle, on aika hölmö. Jo nykyisessä tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys tulisi aiheuttamaan Venäjältä hyvin negatiivisia reaktioita saati sitten tilanteessa, missä Suomi olisi jo muutenkin leimattu Venäjällä tavalla tai toisella syntipukiksi.

Maailma on avoin. Monenlaisia asioita tapahtuu tulevaisuudessa, mitä emme tänään voi tietää. Henkilökohtaisessa elämässämme varaudumme asuntolainaa ottaessamme työttömyyteen ja korkojen nousuun. Kansakuntana suomalaisten pitäisi tietysti toimia samoin. 

Kansalaisten Nato-jäsenyyden vastustus lienee jonkinlaista identiteetin signalointia. Signalointia siitä, että henkilö kuuluu USA:han ja Natoon kriittisesti kuuluviin tai niihin jotka eivät enää usko väkivaltaan ongelman ratkaisukeinona tai niihin joiden mielestä nyky-Venäjän pelko on hysteriaa.

En puhu tästä siksi, että uskoisin, että suomalaisten mielipiteeseen voi vaikuttaa. Natoon tullaan tuskin koskaan menemään. Asioista nyt vaan pitää puhua. Pidän Nato-jäsenyyttä vastustavia poliitikkoja seikkailupolitiikan harjoittajina. Jos Suur-Suomi-puheet olivat seikkailupolitiikkaa, samanlaista seikkailupolitiikkaa on  turvatakuista kieltäytyminenkin.

Professori Jonathan Haidtin puhe

Olen kirjoittanut melko paljon moraalipsykologian professori Haidtin ajatuksista tällä blogilla.

Tässä Haidtin puhe suomenkielisellä tekstityksellä.

Syyrian sota leviää

Syyria on vaarassa joutua ääri-islamilaisten sunnien haltuun, mikä on omiaan edelleen epästabilisoimaan Euroopan lähialueita.

Tilanne alueella pahenee koko ajan ja sota on leviämässä Libanoniin. Libanonin shiia-järjestö Hizbollah on julistanut, että se ei tule katsomaan vierestä kun Syyria joutuu "ääri-islamistien" - siis sunni-radikaalien - haltuun. Hizbollahin johtaja sheikki Hassan Nasrallah totesi:

Syyrialla on todellisia ystäviä, jotka eivät tule antamaan sen kaatua USA:lle, Israelille ja islamilaisille radikaaleille".

Hizbollahin taistelijoita on BBC:n mukaan ainakin neuvonantajina Syyrian puolella Bashar al-Assadille lojaaleissa joukoissa. Assadia vastustavat taistelijat ovat jo tulittaneet libanonilaisia shiia-kyliä.

Samaan aikaan sunni-papisto Libanonissa yllyttää libanonilaisia sunni-nuoria liittymään taisteluun shiioja vastaan.

Turkki on koko ajan ollut Assadin vastustajien puolella, mutta nyt myös kurdit ovat vaihtamassa puolta. Tähän saakka kurdit ovat passiivisesti tukeneet Assadia, joka antoi Pohjois-Syyrian kurdialueet kurdien haltuun.

Kurdien puolenvaihto liittyy Turkin pääministerin Recep Erdoganin ja Turkin kurdien PKK-puolueen Abdullah Öcalanin sopimukseen, jonka yksityiskohdat ovat vielä epäselvät. PKK on joka tapauksessa luopumassa parikymmentävuotisesta aseellisesta taistelustaan Kurdialueen itsenäisyyden puolesta. Se mitä kurdit tulevat saamaan vastapalvelukseksi on vielä epäselvää. Todennäköisesti ainakin jonkintasoisen itsehallinnon.

Turkin oppositio - Kemal Atatürkin perinteen jatkajat - tosin tekevät kaikkensa kurdien itsehallinnon torppaamiseksi. Itsehallinnon luominen edellyttänee muutosta Turkin perustuslakiin ja muutoksen hyväksymistä Turkin parlamentissa.

Jos Erdogan saa kurdikysymyksen ratkaistuksi yksi este Turkin EU-jäsenyydelle on kaatunut. No esteitä on onneksi vielä paljon. Suurin on eurooppalaisten suuri epäluulo muslimeja kohtaan ja pelko muslimien eurooppalaisia paljon suuremman väestönkasvun vaikutuksista.

Amerikka, Eurooppa ja Preussi

Amerikkaan kriittisesti suhtautuvat kritisoivat amerikkalaisia yleensä nimenomaan sekaantumista kaikkeen - Vietnamiin, Irakiin, Afganistaniin.

Kritiikki perustuu joko siihen että

a) amerikkalaiset havittelevat itselleen vain öljyä tai muita resursseja eli toimivat itsekkäästi

tai että

b) amerikkalaisilla on halu levittää omaa oikeaa oppiaan vaikka sitten pakolla kaikkialle, mutta yritys epäonnistuu yleensä surkeasti, koska maailman muuttaminen ei ole helppoa. Amerikkalaisia kritisoidaan tällöin joko naiviudesta tai arroganssista.

Keskustelussa unohtuu yleensä se, että ensimmäiset sekaantumiset eivät suinkaan olleet Vietnam tai edes Korea, vaan Eurooppa tai pikemmin siis Saksa. Amerikkalaiset sanelivat vuonna 1918 uuden järjestyksen Eurooppaan, mikä ei suinkaan ollut paha teko, mutta mikä perustui vahvasti siihen naiviin kuvitelmaan että maailma on helposti muutettavissa.

JEAN-BAPTISTE NOÉ kirjoittaa Sarastuksessa (Mika Keräsen suomennos):

"Siinä missä Westfalenin rauhan järjestelmä kesti vuodesta 1648 vuoteen 1792, eli 144 vuotta, ja Wienin kongressin järjestelmä vuodesta 1815 vuoteen 1914, eli melkein vuosisadan, Wilsonin järjestelmä, so. Versailles’n sanelurauha, johti uuteen sotaan vain kahdessa vuosikymmenessä. Oikeastaan siinä ei mennyt noinkaan kauaa, jos otetaan huomioon, että Saksa alkoi kenenkään estämättä rikkoa Versailles’n sopimuksen keskeisiä pykäliä vuodesta 1933 alkaen. Noin viidessätoista vuodessa rauhan solmimisesta lukien kaikki tuon rauhan luomat uusdemokratiat olivat kaatuneet. Amerikkalaistyylinen poliittinen predestinaatio-oppi ei ainoastaan osoittautunut kyvyttömäksi takaamaan rauhaa Euroopassa, vaan siitä suorastaan tuli muuan uuden sodan olennaisista syistä."

Vuoden 1918 sekaantuminen epäonnistui paljon pahemmin kuin Vietnam tai Irak konsanaan.

Presidentti Wilson järjesti Euroopan uudelleen rationaalisesti selkeiden periaatteiden mukaisesti. Luotiin kansallisvaltioita monikulttuurisen Itävalta-Unkarin ja Venäjän raunioille (Jugoslavia, Tsekkoslovakia, Unkari, Itävalta, Viro, Latvia, Puola, Liettua), asetettiin Saksalle suuret sotakorvaukset ja pakotettiin - tai niin ainakin saksalaiset kokivat - Saksaan demokratia jne. jne.

Oli siis kyseessä ensimmäinen suuri demokratiaan pakottaminen. Saksan kansalliskonservatiivit kokivat demokratian anglo-amerikkalaiseksi vedätykseksi.

Wilsonin ohjelma oli täydellinen epäonnistuminen. Pearl Harbourin jälkeinen Euroopan demokratiaan pakottaminen sen sijaan onnistui jollain tavalla. Ainakin Euroopasta tuli demokratia. Mutta mitä Euroopasta on muuten jäljellä, kysyy moni. Euroopan syntyvyys on alhainen ja Eurooppa on menettänyt uskonsa itseensä. Eurooppa ja varsinkin Saksa kokee jatkuvaa syyllisyyttä vanhoista asioista, asioista joihin nyky-sukupolvella ei ole osaa eikä arpaa.

"Syyllisyydentunne on hyvin eurooppalainen sairaus. Kuten ennen muinoin oli tapana puhua ”ranskantaudista” tai ”italiantaudista” viitattaessa syfilikseen, voidaan sairaalloista syyllisyydentunnetta hyvin kutsua ”euroopantaudiksi”. ... Syyllisyydentunteen rakentuminen alkaa myyteistä. Tuo 20. vuosisata, joka hylkäsi Jumalan, tuli luoneeksi uuden, maallisen uskonnon. Kyseessä on valtiollinen kultti, jota pyrittiin levittämään kaikkiin kansankerroksiin. Valtion säilymisen ehdoton edellytys on sen muotoilemien uusien moraalinormien omaksuminen mahdollisimman laajalti ...

Dramaattiseksi tilanne muuttuu, kun uusille lapsisukupolville selitetään, että nämä ovat vastuussa maailman köyhyydestä, orjakaupasta, sodista ja kärsimyksistä. Näin tekemällä nuorissa lietsotaan itsevihaa ja häpeää rikoksista joihin heillä ei voi olla mitään osuutta. Niin ikään lietsotaan Eurooppa-vihaa kolmannen maailman kansoissa, jotka nekin uskovat näihin loruihin. Joskus näiden katumusharjoitusten tarkoituksena on julistaa oikeat syylliset syyntakeettomiksi. Vajaassa vuosisadassa käsityksemme ”valkoisen miehen taakasta” on kääntynyt ylösalaisin. Sen sijaan, että pitäisimme Kiplingin tavoin velvollisuutenamme maailman sivilisoimista, ymmärrämme ainoaksi tehtäväksemme hyvittää väitetyt pahat tekomme ja hävetä niitä."

Olisiko jo aika etsiä Saksan - ja jopa Preussin - historiasta positiivisiakin asioita. Tämä tuli mieleen kun kävin Berliinissä. Berliini on tietysti Syyllisuus-kultin Mekka monine hienoine syyllisyys-pyhäkköineen, mutta toisaalta Berliini on myös Preussin kuningaskunnan pääkaupunki.

Preussi on maa, jota ei enää ole, maa, jonka nimi on poistettu Saksan nimistöstä. Preussi on maa, joka on - tietysti osin aiheesta - leimattu militarismin tyyssijaksi ja natsismin edeltäjäksi. Preussi oli kuitenkin myös maailman ensimmäinen sosiaalivaltio, joka pyrki huolehtimaan kansalaistensa hyvinvoinnista. Hyvinvointivaltion isänä pidetään Preussin kansalliskonservatiivista kansleria Otto von Bismarckia, joka loi ensimmäisen yleisen eläkejärjestelmän.

Preussi oli sivistysvaltio. Berliinin Humboldt-yliopiston koulutuspoliittiset ihanteet ovat voimakkaasti vaikuttaneet modernin yliopiston ideaan kaikkialla länsimaissa.

Preussi integroi vähemmistönsä valtakunnan kansalaisiksi. Kun alunperin protestanttinen Preussi valtasi katolisen Sleesian, Berliiniin ydinkeskustaan rakennettiin Pyhän Hedwigin katedraali katolisten tarpeisiin. Sleesialainen koki pääkaupungissa vieraillessaan olevansa Preussin valtion täysivaltainen kansalainen.

Preussin sosiaalivaltiota tai sivistysvatiota ei tietenkään luotu siksi, että Bismarck olisi välittänyt ensi sijassa Preussin kansalaisten hyvinvoinnista tai sivistystasosta. Eikä uskonnonvapautta luotu siksi, että ihmisoikeudet olisivat olleet primääristi Bismarckin mielessä. Päämääränä oli tehdä Preussista vahva. Päämääränä oli luoda Preussi, joka kykeni puolustautumaan, koska sen kansalaisilla oli jotain puolustettavaa. Sosiaalivaltio luotiin, koska Preussi oli ekspansiivinen valtio, ja Preussi saattoi olla ekspansiivinen, koska se oli sosiaalivaltio.

Preussi ei muuten vuonna 1933 ollut kannattamassa natseja Saksan johtoon. Preussin vapaavaltion keskusta-vasemmistolainen hallitus kaatui Saksan valtakunnan masinoimaan Putschiin. Vuonna 1945 Preussin nimi kuitenkin poistettiin Euroopan kartalta.

Euroopan historiassa on paljon hienoja asioita, mistä ammentaa. NOÉ ja monet muut traditionalistit uskovat Euroopan uuden nousun perustuvan katolisuuden uuteen löytämiseen.

Nuorisotyöttömyys

Nuorisotyöttömyys on melkein koko maailmassa kasvanut. Erityisen paha tilanne on mm. Välimeren ympäristössä. Sekä Etelä-Euroopassa että Pohjois-Afrikassa nuorisotyöttömyys on korkeaa. Pohjois-Afrikassa työttömyys on varmasti osaltaan ollut aiheuttamassa alueen valtioiden ajautumista konflikteihin.

Olen kauan kuvitellut, että mahdollisimman vapaat työmarkkinat takaavat mahdollisimman korkean nuoriso-työllisyyden. USA:ssa ja UK:ssa nuorisotyöttömyys - samoin kuin maahanmuuttajien työttömyys - on ollut alhaista ja on toki edelleenkin, jos vertaa esimerkiksi Etelä-Euroopan jäykkiin talouksiin.

Tilanne on kumminkin hieman muuttunut. Nyttemmin Saksan nuorisotyöttömyys on dramaattisesti alhaisempi kuin UK:n.

More than twice as many young Britons (11.5% of the labour force) are unemployed as young Germans (3.9%) ...  Britain also has a long-standing prejudice against practical education. In 2009 only about 8% of English employers trained apprentices compared with up to four times that number in the best continental European countries. 

Saksassa on perinteisesti nuorten oppisopimuksilla ja muulla työssä kouluttamisella ollut hyvin suuri merkitys. Nyttemmin työmarkkinoita on lisäksi liberalisoitu ja työttömyys on heikoista kasvuluvuista huolimatta alhaista.
Tietysti herää kysymys, tuleeko työmarkkinoiden liberalisointi Saksassa lopulta johtamaan työssä kouluttamisen alenemiseen, koska työnantajilla ei enää ole sosiaalista painetta järjestää työssä kouluttamista. Työmarkkinoiden kasvava liikkuvuus alentaa ehkä samaan aikaan saksalaisen työnantajan insentiiviä kouluttaa nuorisoa.

Toisaalta kaikki työssä kouluttaminen on kehittyneissä maissa - kuten USA:ssa ja varmaan Suomessakin - vähentynyt voimakkaasti. Pienet yritykset hankkivat osaavia työntekijöitä eivätkä niinkään kouluta ihmisisistä osaavia. Kun talouden dynaamisuus käytännössä edellyttää, että suuret jäykät yritykset - Nokiat ja UPM:t - korvautuvat OSITTAIN pienillä ja ketterillä yrityksillä, satsaus työntekijöiden kouluttamiseen vähenee mm. tätä kautta. Työntekijöiden irtisanomisen kynnys on isoissa yrityksissä varsin alhainen, joten työntekijöitä ei tarvitse välttämättä uudelleenkouluttaa uusiin tehtäviin. Vanhempien työntekijöiden irtisanominen antaa tilaa nuorille ja koulutetuille.

Suomessahan nuorisotyöttömyys on loppujen lopuksi vielä melko siedettävä, vaikka lehdet ja sosiaalinen media levittävätkin pessimismiä:

Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä...

Virhetulkinta aukeaa myös kun tarkastelee eri ikäluokkien työttömyys-lukuja.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työttömyysaste on 31 prosenttia, mutta 20–24-vuotiaiden 16 prosenttia. Yli 24-vuotiaan väestön työttömyysaste on enää vajaa 7 prosenttia.

Joten siinä vaiheessa, kun suuri osa ikäluokasta on siirtynyt koulun penkiltä ainakin osin työmarkkinoille, myös työttömyys-prosentti koko ikäluokasta romahtaa.

Joku voi ehkä ajatella että eläkeikää lähestyvänä vähättelen Suomen nuorisotyöttömyyttä. Näin ei varmasti ole, koska olen kahden teini-ikäisen isä. Huolestuttavinta Suomessa lienee kuitenkin se, että osa nuorisosta syrjäytyy jo ennen työmarkkinoille siirtymistä ja toisaalta se, että Suomen talous on tällä hetkellä jonkinlaisessa hieman pysähtyneessä tilassa.

Tuhkarokkoepidemia Britanniassa ja yhteisöllinen immuniteetti

Ihmiset ajattelevat helposti että on jokaisen ihmisen oma asia rokottaako lapsensa. 

Onpa lisäksi ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa erityisen hyviä vanhempia, kun jättävät lapsensa rokottamatta jonkun todellisen tai kuvitellun riskin takia. Juuri tällä hetkellä Britanniassa raivoaa tuhkarokko-epidemia niiden lasten keskuudessa, joiden vanhemmat 10-15-vuotta sitten kieltäytyivät antamasta rokotuksia peläten rokotusten aiheuttavan autismia. En tiedä, mikä kuolleisuus tulee olemaan.

Rokottaminen on monimutkaisempi asia kuin että jokainen rokottaa lapsensa oman harkintansa mukaan ja arvioi yksilönä lapsensa haitat ja hyödyt. Kirjoitin aiemmin:

"Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää.

Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:

Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals.

On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä. 

On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle, joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään. " 

Lisäksi on olemassa ihmisiä, kuten aivan pieniä vauvoja tai sairaita ihmisiä, jotka eivät kestä tiettyjä rokotuksia. Muiden ihmisten rokotukset voivat kuitenkin suojata heitäkin.

The thing about vaccination is, it doesn't just protect you. It also protects the people around you who can't have the vaccine, such as very young children and people with chronic illnesses that weaken their immune systems (for instance, people having chemotherapy). These people rely on being protected simply because everyone around them is vaccinated, so if a carrier or infected person comes into contact with them, they're in trouble. 

Esimerkiksi polion tapauksessa yhteisön immunitetti saavutetaan kun noin 85% ihmisistä rokottaa itsensä. Tuhkarokon tapauksessa luku on selvästi korkeampi.

We need vaccination rates to stay high to keep the whole community safe. For instance, you need about 80-85% of the population to be vaccinated against polio to stop it cropping up again. The vaccination rate for MMR is much higher, closer to 95%, as measles is incredibly infectious. But the vaccination rate in some parts of the UK is way below that, for instance 86% in South Wales, and reported as just 70% in Totnes, Devon.


Taloustieteilijä sanoisi ehkä mieluummin kuin puhuisi yhteisöllisestä immuniteetista julkishyödykkeenä, että sillä että yksilö rokotuttaa itsensä on positiivinen ulkoisvaikutus. Minua termi positiivinen ulkoisvaikutus vierastuttaa tässä tapauksessa - ehkä aiheetta - koska se luo mielikuvan, että yksilö rokotuttaa itsensä vapaaehtoisesti ja ulkoisvaikutus on eräänlainen sivuvaikutus yksilön vaapasta päätöksestä. Rokotuksen ei missään tapauksessa tarvitse aina olla vapaaehtoinen.