Venäjän uhan suuruudesta

Suomessa on viime aikoina nähty "keskustelua" siitä miten Venäjä ei ole uhka Suomelle ja Ruotsille. Kansa on mielipidetiedustelussa ilmoittanut, että uhkaa ei ole. Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja samoin. Näin myös kaksi entistä Suomen Moskovan suurlähettilästä.

Ex-suurlähettiläät julistavat HS:ssä:

Kylmän sodan uhkakuvat eivät ole ajankohtaisia. Tämä koskee niin Suomea kuin Ruotsiakin. Yllätyshyökkäysfantasiat olivat fantasioita myös kylmän sodan oloissa.

Venäjän toistuvat sotaharjoitukset, joiden pelottava nimi on Zapad (länsi), eivät muuta tosiasioita. Venäjä ei varustaudu hyökkäämään tai torjumaan hyökkäystä lännestä. Venäjän uhkakuva on etelässä ja strateginen haaste idässä.

Maanpuolustuskorkeakoulun raportti Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi analysoi Venäjän sotilaallista kykyä, joukkojen ryhmityksiä sekä asejärjestelmiä. Raportissa ei kuitenkaan arvioida sotilaallisia aikeita, poliittista tahtoa tai sotilaallisten keinojen käyttämisen hintaa.

Ratkaiseva asia ovat Venäjän ja Naton voimasuhteet. Yksin Yhdysvaltain puolustusmenot ovat kymmenkertaiset verrattuna Venäjään. Myös Naton eurooppalaisten jäsenmaiden resurssit ovat yhä selvästi suuremmat kuin Venäjän.

Olen tottunut siihen, että kun joku sanoo että X ei voi tapahtua tai X:n tapahtuminen on äärimmäisen epätodennäköistä, X:n todennäköisyys on kumminkin tuntuva. Hassim Talebin kirjoihin kuten Mustaan Joutseneen tutustuminen tietysti vain vahvisti käsitystä. Erityisalan asiantuntijuus - kuten Venäjän tai mobiilialan asiantuntemus - ei ole mikään tae siitä että henkilö kykenisi ennustamaan tulevaisuutta.

En tietenkään väitä, että on kovinkaan todennäköistä että Venäjä hyökkäisi Suomeen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan on aivan mahdollista, että jos Venäjän sisäpoliittinen tilanne heikkenee dramaattisesti, Suomesta löydetään helppo syntipukki, ja Suomelle aletaan esittää jotain vaatimuksia, mihin Suomen edellytetään taipuvan. Siinä vaiheessa ne, jotka haluavat kieltäytyä vaatimusten toteuttamisesta, leimataan seikkailupolitiikan kannattajiksi. Itse pidän tällaista skenaariota varsin todennäköisenä.

Vakuutuksia ei oteta yleensä silloin kun naapuritalo jo palaa ja palon leviäminen omaan taloon on varsin todennäköistä. Vakuutukset otetaan usein suhteellisen epätodennäköisen tapahtuman varalta. Metsävakuutus otetaan ennen kuin myrskyn vaarasta tietylle alueelle on ilmoitettu säätiedotuksessa.  

Usein esitetty ajatus, että Nato-kortti halutaan säilyttää vastaisen varalle, on aika hölmö. Jo nykyisessä tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys tulisi aiheuttamaan Venäjältä hyvin negatiivisia reaktioita saati sitten tilanteessa, missä Suomi olisi jo muutenkin leimattu Venäjällä tavalla tai toisella syntipukiksi.

Maailma on avoin. Monenlaisia asioita tapahtuu tulevaisuudessa, mitä emme tänään voi tietää. Henkilökohtaisessa elämässämme varaudumme asuntolainaa ottaessamme työttömyyteen ja korkojen nousuun. Kansakuntana suomalaisten pitäisi tietysti toimia samoin. 

Kansalaisten Nato-jäsenyyden vastustus lienee jonkinlaista identiteetin signalointia. Signalointia siitä, että henkilö kuuluu USA:han ja Natoon kriittisesti kuuluviin tai niihin jotka eivät enää usko väkivaltaan ongelman ratkaisukeinona tai niihin joiden mielestä nyky-Venäjän pelko on hysteriaa.

En puhu tästä siksi, että uskoisin, että suomalaisten mielipiteeseen voi vaikuttaa. Natoon tullaan tuskin koskaan menemään. Asioista nyt vaan pitää puhua. Pidän Nato-jäsenyyttä vastustavia poliitikkoja seikkailupolitiikan harjoittajina. Jos Suur-Suomi-puheet olivat seikkailupolitiikkaa, samanlaista seikkailupolitiikkaa on  turvatakuista kieltäytyminenkin.