Vanhemmat, joilla Etiopian kaltaisessa maassa on teini-ikäinen tyttö, tietävät, että tytär ei saa miestä, ellei "likaa" ole leikattu pois. Tytärtään rakastava äiti tai isä ajautuu usein ympärileikkauksen sellaisessakin tilanteessa, missä laki kieltää ympärileikkauksen tai uskonto ei vaadi ympärileikkausta.
Kerroin aiemmin tapauksesta, missä Senegalissa yhden heimon yhden teinityttöjen ikäluokan vanhemmat onnistuivat YHDESSÄ sopimaan, että tyttöjä ei ympärileikata. Heimon positiiviset kokemukset saivat naapuriheimot imitoimaan heimon käyttäytymistä ja lopulta myös valtio kielsi ympärileikkaukset.
Usein normi syntyy ja muuttuu näin nimenomaan yhteisöllisen toiminnan kautta. Tässä tapauksessa vanhemmilla ei ollut ilmeisesti mitään yhteisön ylläpitämää suoranaista pakkoa ympärileikata lapsiaan vaan vain insentiivi sitä kautta että tyttö ei päässyt naimisiin ilman ympärileikkausta. Tytön arvo avioliittomarkkinoilla oli alhaisempi, jos tyttöä ei ollut leikattu.
Tytön arvon kriteerejä oli muutettava yhteisöllisen indoktrinaation kautta. New York kertoo siitä, miten Etiopiassa ns. yhteisöllisten keskustelujen avulla nuoret naiset ja miehet saatiin muuttamaan käsitystä naisten arvosta. Nuoret naiset ja miehet olivat ylpeitä siitä, että tämä avioliitto on non-cut marriage. Koko yhteisö juhlisti yhteisön ensimmäistä leikkaamatonta avioliittoa.
Valtio voi kirjoittaa millaisia lakeja tahansa, mutta sosiaalista muutosta ei välttämättä sillä keinoin saavuteta. Tarvitaan usein talkoita. Toki huonot rakenteet voivat murtua muutakin kautta kuin talkoiden. Kaakkois-Marokossa maataomistamaton etninen ryhmä (haratine) oli kykenemätön parantamaan sosiaalista asemaansa kylässä berberien ja arabien omistaessa melkein kaiken maan. Mutta kun köyhille avautui mahdollisuus muuttaa Ranskaan työn perässä, he rikastuivat ja palasivat kylään ostamaan maata. Kylän etninen apartheid murtui haratine-ryhmän taloudellisen menestyksen myötä. (Lähde: Communities and the Environment, toimitti A. Agrawal ja C.Gibson.)
Mielenkiintoista Etiopian murroksessa on se, että tarve yhteisöllisille keskusteluille syntyi AIDS-epidemiasta, joka oli kaikkien ihmisten yhteinen ongelma, eikä itse ympärileikkauksista, jotka olivat ongelma lähinnä nuorille tytöille. Sitten jotenkin tajuttiin, että naisten pitäminen seksiobjekteina liittyi AIDS-ongelmaan, ja siitä oli lyhyt matka siihen, että naisten ääntä haluttiin kuulla.
Kerroin aiemmin tapauksesta, missä Senegalissa yhden heimon yhden teinityttöjen ikäluokan vanhemmat onnistuivat YHDESSÄ sopimaan, että tyttöjä ei ympärileikata. Heimon positiiviset kokemukset saivat naapuriheimot imitoimaan heimon käyttäytymistä ja lopulta myös valtio kielsi ympärileikkaukset.
Usein normi syntyy ja muuttuu näin nimenomaan yhteisöllisen toiminnan kautta. Tässä tapauksessa vanhemmilla ei ollut ilmeisesti mitään yhteisön ylläpitämää suoranaista pakkoa ympärileikata lapsiaan vaan vain insentiivi sitä kautta että tyttö ei päässyt naimisiin ilman ympärileikkausta. Tytön arvo avioliittomarkkinoilla oli alhaisempi, jos tyttöä ei ollut leikattu.
Tytön arvon kriteerejä oli muutettava yhteisöllisen indoktrinaation kautta. New York kertoo siitä, miten Etiopiassa ns. yhteisöllisten keskustelujen avulla nuoret naiset ja miehet saatiin muuttamaan käsitystä naisten arvosta. Nuoret naiset ja miehet olivat ylpeitä siitä, että tämä avioliitto on non-cut marriage. Koko yhteisö juhlisti yhteisön ensimmäistä leikkaamatonta avioliittoa.
Valtio voi kirjoittaa millaisia lakeja tahansa, mutta sosiaalista muutosta ei välttämättä sillä keinoin saavuteta. Tarvitaan usein talkoita. Toki huonot rakenteet voivat murtua muutakin kautta kuin talkoiden. Kaakkois-Marokossa maataomistamaton etninen ryhmä (haratine) oli kykenemätön parantamaan sosiaalista asemaansa kylässä berberien ja arabien omistaessa melkein kaiken maan. Mutta kun köyhille avautui mahdollisuus muuttaa Ranskaan työn perässä, he rikastuivat ja palasivat kylään ostamaan maata. Kylän etninen apartheid murtui haratine-ryhmän taloudellisen menestyksen myötä. (Lähde: Communities and the Environment, toimitti A. Agrawal ja C.Gibson.)
Mielenkiintoista Etiopian murroksessa on se, että tarve yhteisöllisille keskusteluille syntyi AIDS-epidemiasta, joka oli kaikkien ihmisten yhteinen ongelma, eikä itse ympärileikkauksista, jotka olivat ongelma lähinnä nuorille tytöille. Sitten jotenkin tajuttiin, että naisten pitäminen seksiobjekteina liittyi AIDS-ongelmaan, ja siitä oli lyhyt matka siihen, että naisten ääntä haluttiin kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti