Timo Hännikäinen on kääntänyt ukrainalaisia kansallsmielisiä tekstejä Sarastukseen. Hän referoi tekstejä aluksi näin:
"Semenyaka kritisoi venäläisen geopoliittisen filosofin Aleksandr Duginin näkemyksiä ja kiinnittää Ukrainan osaksi Euroopan historiallista perintöä. Hänen mukaansa tämänhetkisessä Venäjä-länsi-vastakkainasettelussa ei ole kyse ideologisesta kiistasta, vaan valtataistelusta kahden globalistisen imperiumin välillä.. Kirjoitus on oivallinen ikkuna ukrainalaisen kansallismielisyyden filosofiseen ytimeen, vaikka se saattaakin olla vaikeasti ymmärrettävä sellaiselle lukijalle, jolle vaikkapa Duginin ja Carl Schmittin ajatukset eivät ole ennestään tuttuja. ...
Kolmas kirjoitus on Ukrainan tämänhetkisessä hallituksessa vaikuttavan Svoboda-puolueen varapuheenjohtajan Oleh Pankevytšin kirje Euroopan kansallisten liikkeiden liitolle, jonka perustivat Unkarin, Ranskan, Italian, Ruotsin ja Belgian kansallismieliset puolueet yhteistyöelimekseen vuonna 2009.
Pankevytš arvostelee siinä liiton Venäjä-myönteistä kantaa Krimin tilanteeseen."
Oleh Pankevytš kirjoittaa:
Budapestin sopimuksen mukaisesti Ukraina luopui ydinaseistaan vastineeksi Yhdysvaltain, Britannian ja Venäjän antamille turvatakauille. Hetkenä, jolloin Venäjä on räikeästi rikkonut sitoumustaan, Yhdysvaltain ja Britannian puuttuminen tilanteeseen ei ole ainoastaan rationaalista, vaan myös niiden kansainvälisten laillisten ja moraalisten sitoumusten mukaista. Niinpä Ukrainan nationalistien toimia ei motivoi niinkään halu miellyttää länttä, vaan myös luonnollinen halu noudattaa kansallisia strategisia intressejämme.
...
Olemme yllättyneitä siitä, että muodostaessanne kantaanne Ukrainan tilanteeseen ette ole käyttäneet tilaisuutta olla yhteydessä ukrainalaisiin nationalisteihin ettekä yrittäneet ymmärtää meidän näkemyksiämme ja näkökulmiamme. Yleisukrainalainen Svoboda-puolue pyrkii edelleen yhteistöhön sellaisten voimien kanssa, jotka kannattavat ajatusta vapaiden kansakuntien eurooppalaisesta perheestä ja pyrkii keskittämään ponnistuksemme tukemaan ja suojelemaan kaikkien osapuolten kansallisia intressejä.
Emotionaalisesti voi todeta:
Läntinen kansallismielisyys on suurelta osin pettänyt Ukrainan ja samalla tietysti myös Suomen ja muut Rajamaat. LePen on mustapaitainen Halonen
Läntinen kansallismielisyys on suurelta osin pettänyt Ukrainan ja samalla tietysti myös Suomen ja muut Rajamaat. LePen on mustapaitainen Halonen
Analyyttisemmin asian voi sanoa monisanaisemmin:
Suomalaisella kansallismielisyydellä ei ole mitään luonnolllista yhteyttä venäläiseen kansallismielisyyteen - tai ranskalaiseen tai belgialaiseen tai ruotsalaiseen tai edes unkarilaiseen. Oikeastaan juuri päinvastoin. Vain naivi väittää, että kansallismielisyys on ideologia, joka tunnustaa jokaisen kansan oikeuden itsemääräämisoikeuteen. Ideologioista puhuminen on ylipäätään varsin naivia kun puhutaan kansallismielisyydestä / isänmaallisuudesta. Isänmaallisuus on pikemmin pragmaattinen asenne tai emootio olla omien puolella konfliktissa, missä ulkovalta tms. uhkaa kotimaata.
Suomalainen kansallismielinen joka asettuu Venäjän puolelle konflitissa Lännen/Ukrainan ja Venäjän välillä ei ymmärrä Carl Schmidtin ajattelua eikä sitä myöten tietysti mitään muutakaan. Poltiikassa ei ole kyse ideologioista vaan ystävyydestä ja vihollisuudesta. Kansallismielinen liittoutuu opportunistisesti minkä tahansa ideologian edustajien kanssa. Suomalaisen kansallismielisen luonnollinen liittolainen Venäjällä on venäläinen liberaali. On aina ollut. Oli mitä suurimmassa määrin esimerkiksi sortokauden aikana.
Ei kansallismielisyys oppportunismisssaan ole kuitenkaan mitään epärehellisyyttä. Kansallismielisyys on heimo-asenne. Olemme omiemme puolella. Mutta ei se tarkoita, että haluaisimme olla välttämättä muita vastaan. Eihän taloustieteessäkään rationaalinen aktori - vaikka onkin tavallaan itsekäs - ole automaattisesti muita vastaan. Elämä ei ole nollasumma-peliä.
Kansallismielisyys ei ole idelogia sen enempää kuin uskovaisuus.
Ei kansallismielisyys oppportunismisssaan ole kuitenkaan mitään epärehellisyyttä. Kansallismielisyys on heimo-asenne. Olemme omiemme puolella. Mutta ei se tarkoita, että haluaisimme olla välttämättä muita vastaan. Eihän taloustieteessäkään rationaalinen aktori - vaikka onkin tavallaan itsekäs - ole automaattisesti muita vastaan. Elämä ei ole nollasumma-peliä.
Kansallismielisyys ei ole idelogia sen enempää kuin uskovaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti