lauantaina, helmikuuta 02, 2008

Kolme ihannetilaa - punainen

Kirjoitin aiemmin kolmesta ihanneyhteiskunnasta

1. kommunismista

2. tuhatvuotisesta valtakunnasta,

3. kolmannesta ihanneyhteiskunnasta, joka perustuu yksilöiden vapaaehtoisiin yhteenliittymiin. Kolmatta ihanneyhteiskuntaa voidaan kutsua anarkismiksi, anarkokapitalismiksi tms.

Totesin näitä ihanneyhdyskuntia yhdistävän sen seikan etteivät ne ole käytännössä saavutettavissa.

Teen kuitenkin sen varauksen, että kommunistinen yhteiskunta on epäilemättä onnistuttu toteuttamaan ainakin kerran: Anabaptistinen hutteriittikirkko siirtyi yhteisomistukseen vuonna 1528 Määrissä. Muutamia katkoksia lukuun ottamatta yhteisomistus on ollut siitä asti käytössä - ja yhtäjaksoisesti vuodesta 1859 eli 150 vuotta. Nykyään hutteriitit elävät USA:ssa ja Kanadassa - jonkin verran hutterismia on myös Nigeriassa lähetystyön seurauksena.

150 vuotta on niin pitkä aika että enää ei voi puhua pelkästä yhteiskuntakokeilusta. Uskonnollisen yhteisön kommunismi on osoittautunut mahdolliseksi.

Hutteriitti voi toki omistaa jotakin. Mies voi omistaa esimerkiksi linkkuveitsen, vaatteita, pieniä työkaluja, valokuvia, kirjoja ja matkamuistoja. Valokuvia ei itse saa ottaa mutta turistien ottaman ja lahjoittaman valkokuvan voi pitää kunhan asiasta ilmoittaa yhteisön saarnaajalle.

Hutteriitti elää korkeintaan 160:n hengen yhteisössä - Bruderhof. Kun yhteisö kasvaa sitä suuremmaksi, se jaetaan kahtia. Yhteisö huolehtii jäsenensä tarpeista:

Kun hutteriitti syntyy, hänen vanhempansa saa 2 jaardia kangasta paitoja varten, 2 jaardia alusvaatteisiin, 4 jaardia muihin vaatteisiin, 2 jaardia ruokalappuihin ja 4 jaardia vaippoihin.

10-vuotias poika saa takkia varten 3 jaardia 6 tuumaa, mutta 11-vuotias jo 3 jaardia 12 tuumaa. 14-vuotias saa 4 jaardia, mutta kookas saa 9 tuumaa ylimääräistä. Tyttö saa vastaavasti 9 jaardia kangasta mekkoa varten. Nykyisin kangasta ei kulu tytön mekkoon 9:ää jaardia, mutta hutteriittiyhteisöt pitävät kiinni vanhasta määrästä.

Avioituessaan hutteriitti saa käyttöönsä huoneen, jossa asuu nuorikkonsa kanssa. Kun lapsia tulee lisää, huoneita annetaan perheen käyttöön tarpeen mukaan. Lisäksi nuori pari saa sängyn ja patjan, kaksi tuolia, kaapin, astiakaapin, lieden, seinäkellon, ompelukoneen ja hutteriittikirjallisuutta. Huonekalut eivät kuitenkaan ole henkilökohtaisia vaan ne palautetaan varastoon hutteriitin kuollessa.

Lisäksi jokaisella hutteriittiperheellä on kellarikomero, johon voi varastoida säilykkeitä.

Aikuisten ja isompien lasten ruokailu tapahtuu ainoastaan yhteisön ruokasalissa.

Hutteriitti voi saada joissain yhteisöissä myös taskurahaa. Sitä voi käyttää esimerkiksi kahviin ja pullaan hutteriitin käydessä Bruderhofin autolla kaupungissa lääkärissä tai Bruderhofin asioilla.

Hutteriittiyhteisössäkin toki esiintyy ajoittain varkauksia ja muuta itsekkyyttä, vaikka hutteriittien koko kasvatus painottaa alistumista yhteisölle (Gelassenheit). Ongelma on ratkaistu lukitsemalla kaikki henkilökohtainen omaisuus jokaiselle annettavaan lukolliseen laatikkoon.

Toisaalta kaikkea yhteisön säännöistä poikkeamista rangaistaan ankarasti.

Hutteriitteja oli USA:ssa ja Kanadassa 1900-luvun alussa noin tuhat ja vuosisadan lopussa 30 000. Uusia jäseniä ei ole saatu, mutta syntyvyys on hyvin korkea.

10 kommenttia:

tiedelin kirjoitti...

Tiedätkö, millaisia nuo sääntöjen rikkomisesta seuraavat rangaistukset ovat?

tiedelin kirjoitti...

Tiedätkö, millaisia nuo rangaistukset sääntöjen rikkomisesta ovat?

Jukka kirjoitti...

Ainakin kouluikäisiä lapsia rangaistaan fyysisesti.

tiedelin kirjoitti...

Lähetin tuon kaksi kertaa, kun vaikutti ensin ettei lähettäminen olisi onnistunut.

IDA kirjoitti...

Hutteriitit ainakin itse väittävät, että varsinaisia väkivaltarikoksia on koko historian aikana ollut todella vähän. Pari murhaa ja toistakymmentä itsemurhaa on kuulemma tapahtunut.

Rangaistukset eivät tietenkään voi olla ristiriidassa asuinmaan lain kanssa ja varsinaisista rikoksista luovutetaan varmaan paikalliseen tuomioistuimeen.

Neuvottelu, pääpastorin ohjaus ja eristäminen ovat tapoja hoitaa riitatapauksia. Eristys on yhteisön sisäinen. Yhteisöstä voi lähteä, mutta siitä ei ajeta pois, koska se merkitsee heidän mukaansa ikuista kadotusta. Yhteisöön voi myös palata.

Näin ainakin tämän mukaan.

Valkea kirjoitti...

Lähetin hutteriiteille seuraavanlaisen viestin:

Dear Hutterites,

I am writing from Finland. You seem to be good people who have created exemplary communities and I appreciate that. That you are pacifists is surprising. Jesus created the necessary conditions for pacifism and not caring for tomorrow, when he was on earth. It was a kind of training for Heaven. When he was leaving, he explicitly rescinded those in Luke 22: 35-36. And not only that, he told the disciples to sell their cloak if they don't have money, so that they can buy a sword, i.e. it could be said in modern language that He told the disciples to use the last cents and every possession they have, if necessary, to get a sword.

We Finns wouldn't exist if we would have followed pacifism. E.g. Stalin had made plans to destroy all Finns in concentration camps and replace us with Soviet citizens. Our fierce fighting prevented that. Also God have never had any problems assorting the dead, whether they were killed or died otherwise. Any pacifism would have created here in times of war a serious free-rider problem and everybody else would have condemned it most strongly.

Is there any non-pacifist Hutterites? Is there Hutterite communities who would be ready to consider abolishing pacifism?

All the best, ...."

Katsotaan mitä saamme vastaukseksi vai saammeko mitään.

Jukka kirjoitti...

hienoa valkea !

Valkea kirjoitti...

Hiukan hutteriittien endogamiasta. Kiinnittäkää huomiota seuraaviin (Kaikki tiedot eivät ole allaolevasta linkistä):

1. Käännynnäisiä on erittäin vähän ja ylivoimaisesti suurimmassa osassa hutteriittiyhteisöjä ei ole yhtään käännynnäistä.

2. Kirjoittaja tekee selvän eron etnisten hutteriittien ja muiden hutteriittien välille. Jälkimmäisiä hän sanoo pseudohutteriiteiksi. Uskonnollisesti heidät hyväksytään, etnisesti eli geneettisesti ei.

3. Vain kahdessa Dariusleut yhteisössä on kolme käännynnäistä ja lukuisissa muissa ei yhtään. Lehrerleut yhteisöissä ei ole yhtään käännynnäistä.

4. Hutteriittiyhteisöjen yhteenliittymillä ja osin niiden sisäisillä yhteisöilläkin on eroja säännöissä (Siten eroja myös endogamian ehdottomuudessa).

5. Käännynnäiset, heidän määränsä, olinpaikkansa, aviosäätynsä, perheensä jne. tiedetään tarkasti, huolimatta hutteriittihenkilöiden melko suuresta määrästä, hutteriittiyhteisöjen suuresta määrästä, sääntöjen eroista, maantieteellisistä etäisyyksistä jne. Tämä viittaa siihen, että käännynnäisiin kiinnitetään suurta huomiota, joka on tyypillistä etnisesti endogamisille yhteisöille. Lisäksi se kertoo hutteriittien laajasta yhteenkuuluvuudesta.

6. Edellä mainitun perusteella on erittäin todennäköistä, että hyväksytyt käännynnäiset ovat etnisesti (Lue: geneettisesti) samanlaisia kuin etniset hutteriitit. Hyväksyttyjen käännynnäisten osalta ei ole silti automaattisesti selvää, että kyseisten yhteisöjen alkuperäishutteriitit hyväksyvät heitä tai heidän jälkeläisiään aviopuolisoiksi.

7. Hutteriitit noudattavat Uuden testamentin lisäksi Vanhan testamentin sääntöjä, joihin kuuluu mm. Esran ja Mooseksen endogamiasäännöt. Myös Uusi testamentti sisältää endogamiasäännöt, vaikka sama ilmaistaan helpommin ymmärrettävässä muodossa Vanhassa testamentissa.

8. Hutteriitit noudattavat salaisuussääntöjä, jotka helpottavat endogamian noudattamista nykyisessä poliittisen korrektiuden ilmapiirissä.

http://www.anabaptistchurch.org/hutterian_brethren.htm

"Hutterites today live in what is usually called colonies, generally on large farms, they speak German among themselves and in their church meetings and have very few converts. There are over 400 Hutterite colonies, they generally have about 65 to 140 people in each one, usually all relatives as there is only about a dozen family names among them. When a colony gets large, generally 120 to 140 people, they split into two colonies with half the people moving to the new colony.

The Hutterites are divided into three groups: Dariusleut, Lehrerleut and Schmiedeleut. We (Fan Lake) are associated with the Dariusleut. Excluding us, there is only one convert among all the Dariusleut (a man married to a Hutterite woman at Espanola colony), none among the Lehrerleut and a handful among the Schmiedeleut (one family at Starland colony, one family and one single man at Crystal Spring colony, one single man at James Valley colony and one man married to a Hutterite woman at Airport Colony). There is a pseudo Hutterite colony in Africa and another in Japan but neither one has ethnic Hutterites living there. Most of the sermons are in English at the Starland and Crystal Spring colonies because of the outsiders there. The people at the Japanese colony do not speak English nor German but some of the people at the African colony do speak English. Both colonies were started by local people and later received the blessing and support of the ethnic Hutterites."

Jukka kirjoitti...

Mielenkiintoista.

Myös amisheilla jokainen yhteisö on opillisesti autonominen. Se on minusta tärkeää koska se mahdollistaa tietynlaisen evoluution. Mikään liike ei tule toimeen ellei se millään tavalla kehity. Hutteriitit ovat koko ajan kehittyneet - mm. heidän suhteensa korkeakouluopetukseen on muuttunut. He näkevät korkeakouluopetuksen välttämättömäksi maataloutensa kehittämiselle.

Toisaalta jos joku yhteisö lähtee omille teilleen opillisesti se voidaan erottaa.

Erittäin mielenkiintoista on tuo että joitain uusia jäseniä on otettu mutta heidät nähdään selvästi ongelmallisina. Toisaalta jokin syy varmasti on siihen että heitä kuitenkin suvaitaan.

Kielikysymys on myös tärkeä. Tuntuu oudolta että jossain yhteisössä on siirrytty englannin käyttöön seremoniakielenä yhden perheen takia.

Valkea kirjoitti...

Jukka: "He näkevät korkeakouluopetuksen välttämättömäksi maataloutensa kehittämiselle."

- Lisättäköön tuohon, että he ovat diversifioineet aika runsaasti elinkeinojaan. He mm. valmistavat tarkkuusmuotoiltuja metalliesineitä alihankintana, ilmastointi- ja tuuletusjärjestelmiä, talonrakennuksessa käytettäviä elementtejä, kalustuskokonaisuuksia yrityksiin, erilaisia poltto-, lämpö- ja energiakattiloita, jne. Maatalous on monilta osin ja monin paikoin käynyt melko kannattamattomaksi lukuunottamatta tuotantoa omaan käyttöön.

"Toisaalta jos joku yhteisö lähtee omille teilleen opillisesti se voidaan erottaa."

- Ja sitten se muodostaa oman uuden, aikaisemmasta hiukan uskonnollisesti poikkeavan suuntauksen, kuten 1990 -luvulla eräässä tärkeässä jakautumisessa kävi.

"Erittäin mielenkiintoista on tuo että joitain uusia jäseniä on otettu mutta heidät nähdään selvästi ongelmallisina. Toisaalta jokin syy varmasti on siihen että heitä kuitenkin suvaitaan."

- Tällaisille yhteisöille tyypilliseen tapaan he pitävät itseään Jumalan valittuina yksilöinä ja yhteisöinä sekä endogamisina laajennettuina sukuina, joten uusia jäseniä ei useimmiten haluta ottaa. Ne yhteisöt, jotka ottavat uusia jäseniä, ottavat niitä tiukoin ehdoin ja rajoituksin, sekä vaativat tulokkailta paljon. Uusien jäsenten hyväksymiseen (Kuten muihinkin yhteisön kannalta tärkeisiin päätöksiin) tarvitaan koko yhteisön aikuisväestön yhteinen päätös. Nämä menetelmät karsivat epäsopivat ja sitouttavat jäljelle jäävät sopivat tiukasti yhteisöihin.

"Kielikysymys on myös tärkeä. Tuntuu oudolta että jossain yhteisössä on siirrytty englannin käyttöön seremoniakielenä yhden perheen takia."

- Tämä on valistunut arvaus. Epäilen, että kyseessä olevissa yhteisöissä on ollut paineita siirtyä universaaliin englanninkielen käyttöön käytännöllisistä syistä ja uusia tulokkaita on käytetty tekosyinä. Normaalistihan juuri tulokkaiden täytyy sopeutua. Kyseiset ryhmät saavuttavat jonkinlaista etua vähentämällä ylimääräistä opiskelua, josta säästyvän energian voi käyttää esim. muuhun opiskeluun, mutta samalla menetetään tärkeä eriyttävä ja sitouttava markkeri. Haitat ovat suuremmat kuin hyödyt, erityisesti pidemmällä tähtäimellä.