Muutama ajatus Oulun puistokiistaan liittyen - perustuen osittain omiin kokemuksiin Kallion Karhupuiston siistimisestä "pehmeillä" mekanismeilla:
Bowlesin ja kumppaneitten toimittamassa Moral Sentiments and Material Interests kirjassa on mielenkiintoista juttua siitä miten lainkuuliaisuutta (veronkierron välttäminen, roskaamisen välttäminen, rikollisuuden välttäminen) on yritetty edistää - sekä siitä missä on onnistuttu tai epäonnistuttu ja miksi.
Homo Economicus teorian pohjalta kehiteltiin jossain vaiheessa ajatus että rikollinen maksimoi omaa utiliteettiaan jolloin rikoksia tehdään, kun hyöty (B) on suurempi kuin rangaistus (C) kertaa kiinnijäämisriski (R)
B > C * R
Tällä sitten perusteltiin kovia rangaistuksia. Malli ei kuitenkaan ole oikein toiminut. Kiinnijäämistodennäköisyyden nostaminen kyllä hiukan vaikuttaa rikollisuuteen. Mutta rangaistusten suuruus vaikuttaa todella vähän. Vastakkainen mallikaan jossa rikollisuuteen tartutaan sallivuudella ja ymmärtämyksellä ei sekään toimi.
Rankaiseminen toimii erityisen huonosti alempien sosiaaliryhmien alueella, koska poliisi / oikeuslaitos katsotaan edustavan ulkopuolista ja vihamielistä tahoa. Rankaiseminen toimii myös erittäin huonosti jos se kohdistuu koko ryhmää kohtaan - vertaa puiston sulkeminen Oulussa nuorisolta, mikä koetaan (epäoikeudenmukaisena) rankaisuna koko porukkaa kohtaan. Rangaistus toimii paljon paremmin jos se kohdistuu vain selkeästi määriteltyä poikkeavaa/rikollista pientä yksilöjoukkoa kohtaan.
Vahvan vastavuoroisuuden teorian mukaan ihmiset hyväksyvät ja tukevat rankaisemista kun se kohdistuu poikkeavasti / rikollisesti toimivaan vähemmistöön. Mutta jos se kohdistuu koko porukkaa kohtaan tai jos rangaistuksen antaja tai poliisi koetaan ulkopuoliseksi, rankaiseminen ei toimi.
Chicagon alempien sosiaaliluokkien asuma-alueilla rikollisuuden torjuntaa ja jopa rikosten selvittämistä on alettu yksityistää/yhteisöllistää. Kun poliisi koetaan ulkopuolisena on parempi että yhteisö hoitaa asian jotenkin itse - tietysti poliisin tukemana ja lain rajoissa.
Muistuu mieleen miten Kalliossa toimittiin Karhupuiston siistimisessä. Kun asuin siinä vierellä keskustelin usein ihmisten kanssa siitä ongelmasta että alkoholistit ovat vallanneet puiston. Esitin mielipiteenäni että poliisin pitäisi poistaa puliukot, mihin varsinkin vanhemmat työläistaustaiset kalliolaiset vanhat naiset suhtautuivat hyvin kielteisesti. Poliisi edusti heille ilmeisesti samaa porukkaa kuin 1918 Kallioon tulleet saksalaiset ja valkoiset. Vihollista. Alkoholistit sen sijaan olivat omia.
Kaupunki hoiti asian hyvin. Puistoa alettiin suunnitella niin että me asukkaat osallistuimme siihen tai ainakin koimme osallistuvamme. Sitten penkit poistettiin puistosta ja puisto kunnostettiin ja asukkaita otettiin mukaan puiston hoitamiseen. Tai pikemmin puston hoitaminen annettiin kokonaan asukkaille. Puisto siirtyi asukkaitten "omistukseen" ja penkit palautettiin. Poliisi harjoitti suht diskreetisti nollatoleranssia alkoholistien suhteen - kenenkään ei annettu istua puistossa. Tässä vaiheessa kukaan ei enää suhtautunut alkoholistien poistamiseen negatiivisesti ilmeisesti koska kyseessä oli asukkaitten oma puisto.
Se oli hieno kokemus. Sittemmin muutin alueelta pois mutta kyllähän puisto edelleen näyttää aika kivalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Miten ne alkoholistit poistettiin?
Poliisi ajoi autolla puiston ohi muutaman kerran päivässä ja ajoi ne pois.
Suurin osa alkoholisteista oli hävinnyt siinä vaiheessa kun puisto korjattiin ja penkit oli yhden kesän kokonaan poissa. Tavallaan siis poliisi vain esti alkoholisteja palaamasta tuon tauon jälkeen. Vaiva oli paljon pienempi. Kun tavalliset ihmiset alkoivat istuskella puistossa, alkoholistit eivät viihtyneet siellä.
Opetus oli se että ei pidä päästää tilannetta alunperinkään kehittymään huonoon suuntaan. Jos näin on käynyt niin pitää luoda jonkinlainen epäjatkuvuuskohta niin että voidaan aloittaa tyhjältä pöydältä.
En tiedä miten Oulussa pitäisi toimia. Helsingin keskustakin on minusta kuin kaatopaikka sunnuntaiaamuna. Miksi tilanne on tuollaiseksi päässyt ja miten se saataisiin korjattua ? Miksi joskus joku alue lähtee kehittymään huonoon suuntaan ja miten se sitten saadaan korjattua.
Luovuudella kai ja kovalla työllä ? Jos jossain alueella esimerkiksi Chigacossa oli suuria ongelmia, yhteisön ihmiset alkoivat ottaa paikkaa haltuunsa menemällä paikan päälle kävelemään. Jengipäälliköiden asunnon edessä oli mielenosoitus. Mutta tuommoinen vaatii rohkeutta ja aloitekykyä. Jos jossain nuoriso tai vaikka somalijengi sekoilee niin sinne pitää mennä tavallisten ihmisten liikkumaan. Näinhän jotkut sisulaiset toimivat Kaisaniemen puistossa.
Niin ja yhteiskunnan pitäisi myös edistää tällaista yhteisöllistä häiriöalueiden haltuunottoa. Niin kuin Helsingin kaupunki teki tuossa Karhupuiston tapauksessa.
Se aika pitäisi olla ohi kun luultiin että ongelmia ratkaistaan jollain ideologioille ja norsunluutornista päätöksiä generoimalla. Tottakai rangaistuksia tarvitaan edelleenkin mutta ei se pelkästään riitä. Rangaistusten pitäisi olla enemmän sellaisia että yhteisön jäsenet osoittavat paheksuntansa häiriköitä kohtaan - poliisi vain tukisi paikallista asioitten ratkaisemista.
Lähetä kommentti