Väitin aiemmin erääseen kyselytutkimukseen ja omiin kokemuksiini viitaten:
Suomalaiset arvostavat valtaa. Tai pikemmin suomalaiset arvostavat valtaa, mielivaltaa ja nöyryyttämistä.
Enemmistö suomalaisista arvostaa presidentti Halosta. Presidentti Halonen on puhdas vallankäyttäjä - voisi jopa sanoa mielivallan käyttäjä. Vallankäyttö on Haloselle poliitikkojen nöyryyttämistä. Nöyryyttäminen tulee esiin erityisesti virkanimitysasioissa. Kun ihmisiä haastatellaan kadulla Halosen viimeisimmästä tempusta, kadunmies tukee Halosta. Kadunmies nauttii itsekin nöyryyttämisestä ja koska hän itse ei siihen kykene, hän haluaa tehdä sen edustajansa avulla. Suomalaiset haluavat presidentin, koska he rakastavat nöyryyttämistä. Jokaiselle avomieliselle tarkkailijalle on 100%:n selvää että Halonen ei ole saanut presidenttinä mitään hyvää aikaan - paitsi juuri näitä nöyryytysakteja. Kadunmies ei kuitenkaan muuta presidentiltä kaipaakkaan. Siksi suomalainen kannattaa ehdottomasti presidentti-instituution säilyttämistä.
Olen myös todennut, että Halonen on venäläisiä mielistelevä äärivasemmistolainen poliitikko - epäanalyyttinen mutta epäsosiaalinen kontrollifriikki.
Samoilla linjoilla tuntuu olevan Jörn Donner:
Venäläisten pussailu on kivaaa mutta voi kysyä onko ylenpalttinen ystävävyys vaikuttanut myönteisesti mihinkään. (Iltalehti viikonloppuna)
mutta vielä suuremmassa määrin PEN:in puheenjohtaja Jarkko Tontti:
Tarja Halonen on rähmällään oleva hemulitäti, joka mumisee Venäjällä fraaseja, mutta ei uskalla puolustaa suomalaisten sukulaiskansojen oikeuksia. (HS tänään)
Todettakoon kuitenkin että en toisaalta arvosta Jörn Donneria juurikaan enkä toisaalta ole Tontin kanssa juuri mistään samaa mieltä, mutta kumpaakaan ei voi ainakaan syyttää mielistelevästä konformismista.
Vaikka hemuli ei todellakaan kuulu Muumi-kirjojen lempihahmoihini, jotain hellyttävää on kuitenkin heidän innokkuudesaan vaikkapa lukea kirjeopistossa vangin vartijaksi. Jos Halosesta jotain sympaattista haluaa etsiä on se hänen innokkuudessaan tutkia ja noudattaa erilaisia kirjoista luettuja kuolleita periaatteita, joita hän kylläkin hemulien tapaan käyttää ensi sijassa muiden kontrollointiin.
Hemuli on parhaimmillaan kasvitieteen tutkijana - omassa kammiossaan pysähtyneitä kuolleita perhosia piikittämässä. Niitä ei satu vaikka niitä kontrolloikin.
maanantaina, maaliskuuta 14, 2011
sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2011
Sähköiset kirjat, tekijän oikeudet ja Amazon
Sähköisiä kirjoja vierastetaan kolmesta syystä.
Ensimmäinen syy on perinne - fyysinen kirja ja kirjahylly herättää positiivisia tunteita. Kirjahyllyllä osoitetaan sivistystä ja fyysisen kirjan koskettelu ja selailu tuntuu miellyttävältä.
Toisaalta sähköisiä kirjoja - varsinkin Amazonin Kindleä - vierastetaan DRM:n takia. Kirjat eivät ole vapaasti kopioitavissa ja luettavissa. Kolmanneksi Amazonin Kindle tukee lisäksi lähinnä vain Amazonilta ostettujen kirjojen lukemista, mikä vähentää kuluttajan mahdollisuutta kilpailuttaa kirjan ja eBook Readerien myyjiä.
On kuitenkin kyseenalaista, missä määrin kuluttajalle syntyy mitään todellista haittaa verrattuna ainakaan nykytilaan. Amazonilta ostetut kirjat eivät vaikuta sen kalliimmilta kuin muaaltakaan ostetut. Varastokustannukset ovat dramaattisesti halvempia kuin fyysisillä kirjoilla - samoin kuljetuskustannukset. Kuljetusaika on 60 sekuntia kahden viikon sijasta. Lukemisen miellyttävyys on subjektiivisen arvioni mukaan samaa luokka kuin fyysisillä kirjoilla. Kirjoihin voi tehdä merkintöjä kuten fyysisiinkin kirjoihin. Lisäksi kirjan voi rajoitetusti lainata toiselle Kindlen omistajalle ja kirjoista voi tehdä lainauksia sosiaalisiin medioihin.
Lisäksi Kindlellä voi lukea ilmaiseksi valtavaa joukkoa tekijänoikeuksista vapaita klassikoita, jotka vapaaehtoisuuteen perustuva hanke Project Gutenberg on digitalisoinut julkishyödykkeeksi. Minkä tahansa Netistä löytyvän tekstin voi käytännössä lähettää Browserissa olevan laajennuksen avulla luettavaksi Kindleen.
En osaa vastata kysymykseen, alentaako tällaiset DRM:ää tukevat lukulaitteet yhteiskunnan tehokkuutta vai eivät. Luultavasti tukevat tehokkuutta. Jos nimittäin kirja on tekijän oikeuksista vapaa ja se on kerran digitalisoitu, sitä voi lukea Kindlellä ilmaiseksi - fyysisen kirjan osalta tämä ei päde.
Julkiset kirjastot eBook varmasti panee uuden tilanteen eteen. On syntynyt mm. vertaisverkkoja (yksityisiä "kirjastoja"), joissa ihmiset lainaavat eBook:ja toisilleen Amazonin asettamien tiukkojen rajoitusten rajoissa.
Fyysisen Kindlen eBook Readerin sijasta voi Kindle kirjoja lukea Kindle-sovelluksella PC:llä, Macillä, iPad:illä, iPhonella tai Android-laitteilla.
Ensimmäinen syy on perinne - fyysinen kirja ja kirjahylly herättää positiivisia tunteita. Kirjahyllyllä osoitetaan sivistystä ja fyysisen kirjan koskettelu ja selailu tuntuu miellyttävältä.
Toisaalta sähköisiä kirjoja - varsinkin Amazonin Kindleä - vierastetaan DRM:n takia. Kirjat eivät ole vapaasti kopioitavissa ja luettavissa. Kolmanneksi Amazonin Kindle tukee lisäksi lähinnä vain Amazonilta ostettujen kirjojen lukemista, mikä vähentää kuluttajan mahdollisuutta kilpailuttaa kirjan ja eBook Readerien myyjiä.
On kuitenkin kyseenalaista, missä määrin kuluttajalle syntyy mitään todellista haittaa verrattuna ainakaan nykytilaan. Amazonilta ostetut kirjat eivät vaikuta sen kalliimmilta kuin muaaltakaan ostetut. Varastokustannukset ovat dramaattisesti halvempia kuin fyysisillä kirjoilla - samoin kuljetuskustannukset. Kuljetusaika on 60 sekuntia kahden viikon sijasta. Lukemisen miellyttävyys on subjektiivisen arvioni mukaan samaa luokka kuin fyysisillä kirjoilla. Kirjoihin voi tehdä merkintöjä kuten fyysisiinkin kirjoihin. Lisäksi kirjan voi rajoitetusti lainata toiselle Kindlen omistajalle ja kirjoista voi tehdä lainauksia sosiaalisiin medioihin.
Lisäksi Kindlellä voi lukea ilmaiseksi valtavaa joukkoa tekijänoikeuksista vapaita klassikoita, jotka vapaaehtoisuuteen perustuva hanke Project Gutenberg on digitalisoinut julkishyödykkeeksi. Minkä tahansa Netistä löytyvän tekstin voi käytännössä lähettää Browserissa olevan laajennuksen avulla luettavaksi Kindleen.
En osaa vastata kysymykseen, alentaako tällaiset DRM:ää tukevat lukulaitteet yhteiskunnan tehokkuutta vai eivät. Luultavasti tukevat tehokkuutta. Jos nimittäin kirja on tekijän oikeuksista vapaa ja se on kerran digitalisoitu, sitä voi lukea Kindlellä ilmaiseksi - fyysisen kirjan osalta tämä ei päde.
Julkiset kirjastot eBook varmasti panee uuden tilanteen eteen. On syntynyt mm. vertaisverkkoja (yksityisiä "kirjastoja"), joissa ihmiset lainaavat eBook:ja toisilleen Amazonin asettamien tiukkojen rajoitusten rajoissa.
Fyysisen Kindlen eBook Readerin sijasta voi Kindle kirjoja lukea Kindle-sovelluksella PC:llä, Macillä, iPad:illä, iPhonella tai Android-laitteilla.
Japani
Maanjäristys on tappanut ilmeisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä Japanissa ja kokonaisia kaupunkeja on tuhoutunut. Inhimillinen kärsimys ja taloudelliset menetykset ovat suuria.
Kenellekään ei tule kuitenkaan mieleenkään että Japani ei selviäisi tällaisesta onnettomuudesta parissa vuodessa. Pahimminkin kärsineet kaupungit on rakennettu silloin suurimmalta osin uusiksi, vaikka ihmisten suru läheisistään - varsinkin vanhempien suru menetetyistä lapsista - kestää kymmeniä vuosia.
Vuoden päästä kukaan ei kirjoita että me emme saa unohtaa Japania.
Enkä tällä tarkoita etteikö huoli Haitista ole aitoa ja aiheellista. Haiti ei ole vain köyhä - vaan verrattuna vaikkapa köyhän Intian inhimillisen kehityksen osalta menestyneimpään osavaltioon Keralaan - sillä on monia rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät siitä korttitalon.
Kenellekään ei tule kuitenkaan mieleenkään että Japani ei selviäisi tällaisesta onnettomuudesta parissa vuodessa. Pahimminkin kärsineet kaupungit on rakennettu silloin suurimmalta osin uusiksi, vaikka ihmisten suru läheisistään - varsinkin vanhempien suru menetetyistä lapsista - kestää kymmeniä vuosia.
Vuoden päästä kukaan ei kirjoita että me emme saa unohtaa Japania.
Enkä tällä tarkoita etteikö huoli Haitista ole aitoa ja aiheellista. Haiti ei ole vain köyhä - vaan verrattuna vaikkapa köyhän Intian inhimillisen kehityksen osalta menestyneimpään osavaltioon Keralaan - sillä on monia rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät siitä korttitalon.
lauantaina, maaliskuuta 12, 2011
"American Frontier" - kaaos vai anarkokapitalismi ?
Kirjoitin aiemmin:
Historia osoittaa, että heikon valtion tai olemattoman valtion tapauksessa ne tarpeet, kuten sopimusjärjestelmä, jotka valtio joskus onnistuu turvaamaan, voidaan turvata muullakin tavalla. Mutta historia ei osoita, että vaihtoehtoiset organisaatiot kuten somalien Xeer-järjestelmä perustuisivat sen vähempään pakkoon kuin valtiokaan.
Kuvasin paria casea, jotka osoittivat että näin todellakin on. Erityisesti ns. eurooppalaisella community reponsibility -järjestelmällä on ollut merkittävä rooli Euroopan kehityksessä:
Jotta myöhäiskeskiaikana kansainvälisen kaupan ekspansio oli mahdollista kauppiaiden oli ratkaistava kansainvälisen sopimusjärjestelmän ongelma.
Greifin mukaan ongelma ratkaistiin pitkälti ilman valtion tukea. Ongelma ratkaistiin laajentamalla paikallisyhteisöjen asemaa. Siinä missä yhteisöt ja yhteisöjen itsehallinnolliset oikeusistuimet alunperin ratkaisivat paikallisyhteisöjen jäsenten välisiä konflikteja, itsehallinnolliset oikeusistuimet alkivat valvoa myös muiden yhteisöjen jäsenten toimintaa yhteisöllisen vastuun periaatteen mukaisesti.
Jos toisen yhteisön B - esimerkiksi toisen kaupungin kauppiais-yhteisön - jäsen b jätti lainansa maksamatta yhteisön A jäsenelle a, a saattoi viedä asian oman yhteisönsä A oikeusistuimeen joka neuvotteli asiasta yhteisön B oikeusistuimen kanssa.
Yhteisön A silmissä koko yhteisö B oli vastuussa rikkomuksesta. Mikäli yhteisön B oikeusistuin epäonnistui palauttaamaan b:n lainaaman rahan, yhteisö A saattoi ottaa haltuunsa kenen tahansa yhteisön B:n jäsenen omaisuuden joka oli yhteisön A suvereniteetin piirissä.
LS laittoi erittäin mielenkiintoisen linkin von Mieses instituutin sivulle. Terry Andersson kuvaa artikkelissa sitä, miten ns. American Frontier 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun onnistui tuottamaan monia hyödykkeitä (fyysinen turvallisuus, sopimusjärjestelmä, konfliktien ratkaisu, omistusoikeuden turva) ilman valtiota.
Andersson mieltää, että ko. hyödykkeet onnistuttiin tarjoamaan markkinavetoisesti, kun taas minä olisin varmaankin tehnyt samasta materiaalista - lukematta Anderssonin analyysiä - sen johtopäätöksen että ne toteutettiin yhteisöllisesti.
Tosiasiassa Anderssonin kuvaama tilanne sisältää sekä yhteisöllisiä että markkinavetoisia piirteitä. Osa palveluista on yrityksen A yrityksen ulkopuolisille tarjoamia (markkinavetoisia), osa taas on yrityksen/yhteisön omille jäsenilleen tarjoamia.
Andersson painottaa voimakkaasti vapaaehtoisuuden merkitystä erityisesti siinä minkä palveluntarjoajan paveluja yksilö käyttää tai minkä yhteisön jäseneksi yksilö liittyy. Esimerkkinä vaihtoehtoiset "oikeusjärjestelmät".
Toisaalta käytännössä yhteisöjen/yritysten sisällä tapahtuu koersiota:
Again it should be emphasized that these rules were voluntary, though coercion was used within the organization to enforce them..
Anderssonin perusväite on selkeä ja uskoakseni allekirjoitettavissa:
it appears in the absence of formal government, that the Western frontier was not as wild as legend would have us believe. The market did provide protection and arbitration agencies that functioned very effectively, either as a complete replacement for formal government or as a supplement to that government. However, the same desire for power that creates problems in government also seemed to create difficulties at times in the West. All was not peaceful.
Anderssonin johtopäätös on että tietyissä olosuhteissa, missä väestön kulttuuriset käsitykset esimerkiksi omistusoikeudesta ovat samankaltaiset, anarkokapitalismi voi toimia:
It does seem, for the time period and the geographical area which we are examining, that there was a distribution of rights which was accepted either because of general agreement to some basic precepts of natural law or because the inhabitants of the American West came out of a society in which certain rights were defined and enforced.
Such a starting point is referred to as a Schelling point, a point of commonality that exists in the minds of the participants in some social situation.[9] Even in the absence of any enforcement mechanism, most members of Western society agreed that certain rights to use and control property existed. Thus when a miner argued that a placer claim was his because he "was there first," that claim carried more weight than if he claimed it simply because he was most powerful.
Anderssonin artikelin päätarkoitus ei ole kuvailla historiallista esimerkkiä vaan ratkaista ns. konstitutionalistien (=minimaalisen valtion kannattajien ?) ja anarkokapitalistien välinen ristiriita:
First, there is the empirical question of whether competition can actually provide the protection services. On the anarchocapitalist side, there is the belief that it can. ...
The second issue is more conceptual than empirical, and hence cannot be entirely resolved through observation. This issue centers on the question of how rights are determined in the first place; how do we get a starting point with all its status quo characteristics from which the game can be played.
Buchanan, a leading constitutionalist, criticizes Friedman and Rothbard, two leading private-property anarchists, because "they simply 'jump over' the whole set of issues involved in defining the rights of persons in the first place."[6] To the constitutionalist, the Lockean concept of mixing labor with resources to arrive at "natural rights" is not sufficient. The contractarian approach suggests that the starting point is determined by the initial bargaining process which results in the constitutional contract.
...
It does seem, for the time period and the geographical area which we are examining, that there was a distribution of rights which was accepted either because of general agreement to some basic precepts of natural law or because the inhabitants of the American West came out of a society in which certain rights were defined and enforced.
Such a starting point is referred to as a Schelling point, a point of commonality that exists in the minds of the participants in some social situation.[9] Even in the absence of any enforcement mechanism, most members of Western society agreed that certain rights to use and control property existed. Thus when a miner argued that a placer claim was his because he "was there first," that claim carried more weight than if he claimed it simply because he was most powerful.
Kun en ole libertaari, en osaa ottaa tähän oikein kantaa, mutta arvostan Anderssonin tutkimuksen "kokeellista" luonnetta. Minua on kiusannut libertarismissa erityisesti loogisen päättelyn ylipainottaminen ja empiirisen metodologian äärimmäinen väheksyminen.
Historia osoittaa, että heikon valtion tai olemattoman valtion tapauksessa ne tarpeet, kuten sopimusjärjestelmä, jotka valtio joskus onnistuu turvaamaan, voidaan turvata muullakin tavalla. Mutta historia ei osoita, että vaihtoehtoiset organisaatiot kuten somalien Xeer-järjestelmä perustuisivat sen vähempään pakkoon kuin valtiokaan.
Kuvasin paria casea, jotka osoittivat että näin todellakin on. Erityisesti ns. eurooppalaisella community reponsibility -järjestelmällä on ollut merkittävä rooli Euroopan kehityksessä:
Jotta myöhäiskeskiaikana kansainvälisen kaupan ekspansio oli mahdollista kauppiaiden oli ratkaistava kansainvälisen sopimusjärjestelmän ongelma.
Greifin mukaan ongelma ratkaistiin pitkälti ilman valtion tukea. Ongelma ratkaistiin laajentamalla paikallisyhteisöjen asemaa. Siinä missä yhteisöt ja yhteisöjen itsehallinnolliset oikeusistuimet alunperin ratkaisivat paikallisyhteisöjen jäsenten välisiä konflikteja, itsehallinnolliset oikeusistuimet alkivat valvoa myös muiden yhteisöjen jäsenten toimintaa yhteisöllisen vastuun periaatteen mukaisesti.
Jos toisen yhteisön B - esimerkiksi toisen kaupungin kauppiais-yhteisön - jäsen b jätti lainansa maksamatta yhteisön A jäsenelle a, a saattoi viedä asian oman yhteisönsä A oikeusistuimeen joka neuvotteli asiasta yhteisön B oikeusistuimen kanssa.
Yhteisön A silmissä koko yhteisö B oli vastuussa rikkomuksesta. Mikäli yhteisön B oikeusistuin epäonnistui palauttaamaan b:n lainaaman rahan, yhteisö A saattoi ottaa haltuunsa kenen tahansa yhteisön B:n jäsenen omaisuuden joka oli yhteisön A suvereniteetin piirissä.
LS laittoi erittäin mielenkiintoisen linkin von Mieses instituutin sivulle. Terry Andersson kuvaa artikkelissa sitä, miten ns. American Frontier 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun onnistui tuottamaan monia hyödykkeitä (fyysinen turvallisuus, sopimusjärjestelmä, konfliktien ratkaisu, omistusoikeuden turva) ilman valtiota.
Andersson mieltää, että ko. hyödykkeet onnistuttiin tarjoamaan markkinavetoisesti, kun taas minä olisin varmaankin tehnyt samasta materiaalista - lukematta Anderssonin analyysiä - sen johtopäätöksen että ne toteutettiin yhteisöllisesti.
Tosiasiassa Anderssonin kuvaama tilanne sisältää sekä yhteisöllisiä että markkinavetoisia piirteitä. Osa palveluista on yrityksen A yrityksen ulkopuolisille tarjoamia (markkinavetoisia), osa taas on yrityksen/yhteisön omille jäsenilleen tarjoamia.
Andersson painottaa voimakkaasti vapaaehtoisuuden merkitystä erityisesti siinä minkä palveluntarjoajan paveluja yksilö käyttää tai minkä yhteisön jäseneksi yksilö liittyy. Esimerkkinä vaihtoehtoiset "oikeusjärjestelmät".
Toisaalta käytännössä yhteisöjen/yritysten sisällä tapahtuu koersiota:
Again it should be emphasized that these rules were voluntary, though coercion was used within the organization to enforce them..
Anderssonin perusväite on selkeä ja uskoakseni allekirjoitettavissa:
it appears in the absence of formal government, that the Western frontier was not as wild as legend would have us believe. The market did provide protection and arbitration agencies that functioned very effectively, either as a complete replacement for formal government or as a supplement to that government. However, the same desire for power that creates problems in government also seemed to create difficulties at times in the West. All was not peaceful.
Anderssonin johtopäätös on että tietyissä olosuhteissa, missä väestön kulttuuriset käsitykset esimerkiksi omistusoikeudesta ovat samankaltaiset, anarkokapitalismi voi toimia:
It does seem, for the time period and the geographical area which we are examining, that there was a distribution of rights which was accepted either because of general agreement to some basic precepts of natural law or because the inhabitants of the American West came out of a society in which certain rights were defined and enforced.
Such a starting point is referred to as a Schelling point, a point of commonality that exists in the minds of the participants in some social situation.[9] Even in the absence of any enforcement mechanism, most members of Western society agreed that certain rights to use and control property existed. Thus when a miner argued that a placer claim was his because he "was there first," that claim carried more weight than if he claimed it simply because he was most powerful.
Anderssonin artikelin päätarkoitus ei ole kuvailla historiallista esimerkkiä vaan ratkaista ns. konstitutionalistien (=minimaalisen valtion kannattajien ?) ja anarkokapitalistien välinen ristiriita:
First, there is the empirical question of whether competition can actually provide the protection services. On the anarchocapitalist side, there is the belief that it can. ...
The second issue is more conceptual than empirical, and hence cannot be entirely resolved through observation. This issue centers on the question of how rights are determined in the first place; how do we get a starting point with all its status quo characteristics from which the game can be played.
Buchanan, a leading constitutionalist, criticizes Friedman and Rothbard, two leading private-property anarchists, because "they simply 'jump over' the whole set of issues involved in defining the rights of persons in the first place."[6] To the constitutionalist, the Lockean concept of mixing labor with resources to arrive at "natural rights" is not sufficient. The contractarian approach suggests that the starting point is determined by the initial bargaining process which results in the constitutional contract.
...
It does seem, for the time period and the geographical area which we are examining, that there was a distribution of rights which was accepted either because of general agreement to some basic precepts of natural law or because the inhabitants of the American West came out of a society in which certain rights were defined and enforced.
Such a starting point is referred to as a Schelling point, a point of commonality that exists in the minds of the participants in some social situation.[9] Even in the absence of any enforcement mechanism, most members of Western society agreed that certain rights to use and control property existed. Thus when a miner argued that a placer claim was his because he "was there first," that claim carried more weight than if he claimed it simply because he was most powerful.
Kun en ole libertaari, en osaa ottaa tähän oikein kantaa, mutta arvostan Anderssonin tutkimuksen "kokeellista" luonnetta. Minua on kiusannut libertarismissa erityisesti loogisen päättelyn ylipainottaminen ja empiirisen metodologian äärimmäinen väheksyminen.
torstaina, maaliskuuta 10, 2011
Fukuyamalta uusi kirja instituutioista
On laajasti tunnustettua että markkinatalous - ja toimiva yhteiskunta yleensä - tarvitsee tukijalakseen erilaisia instituutioita - mm. jonkinlaisen sopimusjärjestelmän.
Erimielisyyttä on lähinnä siitä, miten instituutiot syntyvät ja miten niitä parannetaan. Hayekin mukaan instituutiot ja säännöt eivät ole syntyneet niinkään rationaalisen konstruktion kautta tai vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla. Instituutiot syntyvät sponttaanisti ja valikoituvat eräänlaisen luonnonvalinnan (Hayekin kulttuurisen ryhmävalinnan) kautta. Instituutioiden muuttaminen on samasta syystä hyvin vaikeaa. Hayek on traditionalisti, vaikkakaan ei konservatiivi.
Fukuyama on käsitellyt aiemmin Putnamin hengessä luottamuksen merkitystä kansakunnan menestystekijänä. Uusimmassa kirjassaan hän käsittelee instituutioita kansakunnan menestystekijänä. Kirjaa ei ole vielä julkaistu mutta New York Times referoi kirjaa:
Institutions, though cultural, can be very hard to change. The reason is that, once they are created, people start to invest them with intrinsic value, often religious. This process “probably had an evolutionary significance in stabilizing human societies,” Dr. Fukuyama said, since with an accepted set of rules a society didn’t have to fight everything out again every few years. The inertia of institutions explains why societies are usually so slow to change. Societies are not trapped by their past, but nor are they free in any given generation to remake themselves.
Just as institutions are hard to change, so too they are hard to develop. “Poor countries are poor not because they lack resources,” Dr. Fukuyama writes, “but because they lack effective political institutions.” The absence of a strong rule of law, in his view, is “one of the principal reasons why poor countries can’t achieve higher rates of growth.”
So does the inertia of institutions mean it is futile for the United States to try to impose democratic government on countries that have never had it, like Iraq and Afghanistan? “It’s extraordinarily difficult to create institutions in other societies,” Dr. Fukuyama said. “If you impose rules people don’t have commitment to, they don’t take. On the other hand, Japan and Korea and China itself have adopted foreign institutions at great variance with their own and have made use of them.”
Fukuyama on siis tehnyt selvän pesäeron neokonservatiivien demokratian levittämis-puuhiin. Sen sijaan Fukuyama etsii innostusta E.O.Wilsonista aikamme ehkä suurimmasta biologista:
Human social behavior has an evolutionary basis. This was the thesis in Edward O. Wilson’s book “Sociobiology” that caused such a stir, even though most evolutionary biologists accept that at least some social behaviors, like altruism, could be favored by natural selection.
Enlarge This Image
In a book to be published in April, “The Origins of Political Order,” Francis Fukuyama of Stanford University presents a sweeping new overview of human social structures throughout history, taking over from where Dr. Wilson’s ambitious synthesis left off.
Dr. Fukuyama, a political scientist, is concerned mostly with the cultural, not biological, aspects of human society. But he explicitly assumes that human social nature is universal and is built around certain evolved behaviors like favoring relatives, reciprocal altruism, creating and following rules, and a propensity for warfare.
Because of this shared human nature, with its biological foundation, “human politics is subject to certain recurring patterns of behavior across time and across cultures,” he writes. It is these worldwide patterns he seeks to describe in an analysis that stretches from prehistoric times to the French Revolution.
Kirja käsittelee ihmisen instituutioiden kehitystä tribalismista eurooppalaiseen laillisuuden yhteiskuntaan. Kirja ilmestyy huhtikkuussa.
Kritiikkinä Fukuyaman ajatteluun pitää kuitenkin huomauttaa, että hänen selityksensä instituutioiden hitauteen on naivi. Hitaus ei johdu pelkästään pyhyyden liittämisestä instituutioihin vaan siitä, että instituutiot ovat usein ratkaisuja (Nash tasapainotiloja) strategisiin tilanteisiin, jotka ovat luonteeltaan kordinaatiopelejä:
Jos kaikki pelaavat tavalla A, minunkin on tehokkainta pelata tavalla A, vaikka kaikille olisi parempi jos pelaisimme kaikki tavalla B.
Realisistisemmman kuvan instituuutioiden muutoksesta antaa mm. taloustieteilijä Samuel Bowles.
Erimielisyyttä on lähinnä siitä, miten instituutiot syntyvät ja miten niitä parannetaan. Hayekin mukaan instituutiot ja säännöt eivät ole syntyneet niinkään rationaalisen konstruktion kautta tai vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla. Instituutiot syntyvät sponttaanisti ja valikoituvat eräänlaisen luonnonvalinnan (Hayekin kulttuurisen ryhmävalinnan) kautta. Instituutioiden muuttaminen on samasta syystä hyvin vaikeaa. Hayek on traditionalisti, vaikkakaan ei konservatiivi.
Fukuyama on käsitellyt aiemmin Putnamin hengessä luottamuksen merkitystä kansakunnan menestystekijänä. Uusimmassa kirjassaan hän käsittelee instituutioita kansakunnan menestystekijänä. Kirjaa ei ole vielä julkaistu mutta New York Times referoi kirjaa:
Institutions, though cultural, can be very hard to change. The reason is that, once they are created, people start to invest them with intrinsic value, often religious. This process “probably had an evolutionary significance in stabilizing human societies,” Dr. Fukuyama said, since with an accepted set of rules a society didn’t have to fight everything out again every few years. The inertia of institutions explains why societies are usually so slow to change. Societies are not trapped by their past, but nor are they free in any given generation to remake themselves.
Just as institutions are hard to change, so too they are hard to develop. “Poor countries are poor not because they lack resources,” Dr. Fukuyama writes, “but because they lack effective political institutions.” The absence of a strong rule of law, in his view, is “one of the principal reasons why poor countries can’t achieve higher rates of growth.”
So does the inertia of institutions mean it is futile for the United States to try to impose democratic government on countries that have never had it, like Iraq and Afghanistan? “It’s extraordinarily difficult to create institutions in other societies,” Dr. Fukuyama said. “If you impose rules people don’t have commitment to, they don’t take. On the other hand, Japan and Korea and China itself have adopted foreign institutions at great variance with their own and have made use of them.”
Fukuyama on siis tehnyt selvän pesäeron neokonservatiivien demokratian levittämis-puuhiin. Sen sijaan Fukuyama etsii innostusta E.O.Wilsonista aikamme ehkä suurimmasta biologista:
Human social behavior has an evolutionary basis. This was the thesis in Edward O. Wilson’s book “Sociobiology” that caused such a stir, even though most evolutionary biologists accept that at least some social behaviors, like altruism, could be favored by natural selection.
Enlarge This Image
In a book to be published in April, “The Origins of Political Order,” Francis Fukuyama of Stanford University presents a sweeping new overview of human social structures throughout history, taking over from where Dr. Wilson’s ambitious synthesis left off.
Dr. Fukuyama, a political scientist, is concerned mostly with the cultural, not biological, aspects of human society. But he explicitly assumes that human social nature is universal and is built around certain evolved behaviors like favoring relatives, reciprocal altruism, creating and following rules, and a propensity for warfare.
Because of this shared human nature, with its biological foundation, “human politics is subject to certain recurring patterns of behavior across time and across cultures,” he writes. It is these worldwide patterns he seeks to describe in an analysis that stretches from prehistoric times to the French Revolution.
Kirja käsittelee ihmisen instituutioiden kehitystä tribalismista eurooppalaiseen laillisuuden yhteiskuntaan. Kirja ilmestyy huhtikkuussa.
Kritiikkinä Fukuyaman ajatteluun pitää kuitenkin huomauttaa, että hänen selityksensä instituutioiden hitauteen on naivi. Hitaus ei johdu pelkästään pyhyyden liittämisestä instituutioihin vaan siitä, että instituutiot ovat usein ratkaisuja (Nash tasapainotiloja) strategisiin tilanteisiin, jotka ovat luonteeltaan kordinaatiopelejä:
Jos kaikki pelaavat tavalla A, minunkin on tehokkainta pelata tavalla A, vaikka kaikille olisi parempi jos pelaisimme kaikki tavalla B.
Realisistisemmman kuvan instituuutioiden muutoksesta antaa mm. taloustieteilijä Samuel Bowles.
Sana "Chile"
Sana Chile tuo mieleen erilaisia asioita eri ihmisille. Nykyihmiselle sanasta Chile tulee mieleen lähinnä maanjäristys ja kaivosonnettomuus, jotka chileläiset hoitivat varsin mallikkaasti.
Minulle se tuo mieleen Augusto Pinochetin joka pysäytti marxismin yhdessä maassa tosin aika ilkeitä keinoja käyttäen. 70-80-luvulla maailmassa oli ideologioiden sota - mm. taistolaisliike pyrki avoimesti tekemään Suomen sosialistiseksi Neuvostoliiton nukkevaltioksi.
Me oikeistolaiset - tai laitaoikeisolaiset - tuimme silloin kaikkea marxismin vastaista toimintaa - oli se sitten Puolan ay-liikkeen lakko-taistelua yksipuoluejärjestelmää vastaan, Portugalin maltillisten voimien taistelua demokraattisin keinoin äärivasemmiston valtapyrkimyksiä vastaan tai Chilen armeijan taistelua ulkoparlamentaarisin keinoin demokraattisesti valittua marksilaista presidenttiä vastaan.
Ääriasemmistolaiselle, joka 70-80-luvulla taisteli marksismin puolesta, Chilestä tulee mieleen kaunis muisto ns. "kansainvälisestä solidaarisuustyöstä". Chilen tapauksessa äärivasemmistolainen sai kerrankin tukea demokratiaa fasismia vastaan, vaikka hänkin tietysti primääristi ei tukenut demokratiaa vaan marxismia.
Nyky-helsinkiläisille ala-asteelaisille, jotka ovat käyneet kulttuurikeskus Caisassa, Chilestä tulee mieleen jotain muuta. Kulttuurikeskus Caisassa chileläinen nainen kertoo lapsille, että Chile on erilainen kuin Suomi siinä mielessä että Chilessä ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät. Lapset ovat täysin tympääntyneitä tähän. Lapset kyselevät, miksi he joutuvat käymään neljä kertaa ko. paikassa kuuntelemassa propagandaa. Minua asia lähinnä naurattaa, koska pääsen sitten näyttämään kuvan Chilestä, jossa ei hymyillä:
Minulle se tuo mieleen Augusto Pinochetin joka pysäytti marxismin yhdessä maassa tosin aika ilkeitä keinoja käyttäen. 70-80-luvulla maailmassa oli ideologioiden sota - mm. taistolaisliike pyrki avoimesti tekemään Suomen sosialistiseksi Neuvostoliiton nukkevaltioksi.
Me oikeistolaiset - tai laitaoikeisolaiset - tuimme silloin kaikkea marxismin vastaista toimintaa - oli se sitten Puolan ay-liikkeen lakko-taistelua yksipuoluejärjestelmää vastaan, Portugalin maltillisten voimien taistelua demokraattisin keinoin äärivasemmiston valtapyrkimyksiä vastaan tai Chilen armeijan taistelua ulkoparlamentaarisin keinoin demokraattisesti valittua marksilaista presidenttiä vastaan.
Ääriasemmistolaiselle, joka 70-80-luvulla taisteli marksismin puolesta, Chilestä tulee mieleen kaunis muisto ns. "kansainvälisestä solidaarisuustyöstä". Chilen tapauksessa äärivasemmistolainen sai kerrankin tukea demokratiaa fasismia vastaan, vaikka hänkin tietysti primääristi ei tukenut demokratiaa vaan marxismia.
Nyky-helsinkiläisille ala-asteelaisille, jotka ovat käyneet kulttuurikeskus Caisassa, Chilestä tulee mieleen jotain muuta. Kulttuurikeskus Caisassa chileläinen nainen kertoo lapsille, että Chile on erilainen kuin Suomi siinä mielessä että Chilessä ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät. Lapset ovat täysin tympääntyneitä tähän. Lapset kyselevät, miksi he joutuvat käymään neljä kertaa ko. paikassa kuuntelemassa propagandaa. Minua asia lähinnä naurattaa, koska pääsen sitten näyttämään kuvan Chilestä, jossa ei hymyillä:
maanantaina, maaliskuuta 07, 2011
Onko keskustelu ruotsin pakollisuudestakin rasismia ?
Ruotsalainen ministeri Erik Ullenhag on Ylen mukaan huolissaan kielikeskustelusta Suomessa:
"Minua huolestuttavat tällaiset eri maissa käytävät keskustelut, joissa käännytään vähemmistöjä tai pakolaisia vastaan."
Ullenhag uskoo että maat, jotka eivät kunnioita vähemmistöjään ovat nykymaailmassa loppujen lopuksi häviäjiä, kun riippuvuus kansainvälisestä kaupasta ja kanssakäymisestä vain kasvaa.
Liberaalia kansanpuoluetta hallituksessa edustava Ullenhag sanoo, että Suomen vaalikampanjaa pitää tietysti kommentoida hiukan varoen, mutta hänellä on terveisiä.
"Haluaisin lähettää sellaisen viestin Suomen vaalikampanjaan, että ruotsinkielinen vähemmistö on tärkeä osa Suomen historiaa ja nykyaikaa ja niin pitäisi olla myös tulevaisuudessa", Erik Ullenhag sanoo.
En ole löytänyt Ullenhagin alkuperäistä juttua, joten on riski että tulkitsen häntä väärin. Ihmettelen kuitenkin. Pakkoruotsi-keskusteluko nyt on tätä kääntymistä vähemmistöä vastaan.
Vastustan ruotsinkielen pakollisuutta Suomen kouluissa, kuten Osmo Soinivaarakin. Pitkälti samoilla perusteluilla:
On jotenkin taattava, että riittävän moni opiskelee ruotsia, mutta kaksikielisten palvelujen ylläpito ei vaadi sataa prosenttia väestöstä; eikä huonolla pakkoruotsilla myöskään voi tuottaa kelvollisia palveluja.
On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.
Sen sijaan arvostan suomenruotsalaisia eräänä Euroopan toimeliaimpana ja tehokkaimmin verkottuneena väestöryhmänä. Olen kirjoittanut tästä useaan kertaan. Olen myös ymmärtänyt ruotsinkielisten halua säilyttää pakkoruotsi:
Suomenruotsalaisten säilyminen on onnistunut niin, että seka-avioliitoissa lapset on usein pantu ruotsinkieliseen kouluun. Koska suomenruotsalaisuus tarjoaa merkittäviä etuja (sosiaalinen verkko, opiskelukiintiöt, status) suomenkielinen vanhempi usein mielellään hyväksyy sen että lapsi pannaan ruotsinkieliseen kouluun.
Mutta näin on lähinnä vain keskiluokkaisissa/koulutetuissa perheissä, joissa suomenkielinenkin vanhempi osaa ruotsia lukioruotsin verran. Tästä syystä suomenkielisten ruotsin kielen opetus on hyvin keskeinen ruotsinkielisten instituutioiden tavoite: Nimenomaan tästä syystä RKP tulee haluaa pitää kiinni ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa. Viralliseksi syyksi ilmoitetaan tosin ruotsinkielisten palveluiden ylläpitäminen, mutta luulen että suurempi syy on kaksikielisten perheiden suomenkielisen vanhemman ruotsin kielen taidon takaaminen
Ylen jutussa on yksi äärimmäisen korni kohta. En tiedä onko se ruotsalaisministerin käsialaa vai Ylen:
Hänen mielestään Suomen kannattaisi pitää huolta ruotsin kielestä.
Ruotsissa asuvat suomalaiset muistuttavat ajoittain siitä, että suomen kielen aseman edistäminen Ruotsissa voi olla riippuvainen siitä, miten ruotsin kieltä kohdellaan Suomessa, tai ainakin siitä, millainen mielikuva on ruotsin kielen asemasta.
Suomenkieli on Ruotsissa lähes kuollut. Ruotsin hallitus on vuosisatoja pyrkinyt suomalaisen vähemmistönsä sulattamiseen mm. kieltämällä pitkään suomenkielisten kirjojen hankinnan Tornionjokilaakson kirjastoihin. Suomenkielisiä kouluja ei haluttu laajan maahanmuuton aikaankaan Ruotsiin perustaa. Mutta ensi sijassa suomenkielen alhainen status on sulattanut suomenkieliset. Suomenkielen kotikielen opetuksessa olevien määrä on parissa kymmenessä vuodessa pudonnut sadasta tuhannesta tuhannen paikkeille.
Koko kommentti kuullostaa lähinnä surkealta uhkailuyritykseltä. Surullinen tosiasia on että suomalaisten enemmistöä ei milläänlailla kiinnosta suomenkielen asema Ruotsissa. En myöskään usko että Suomessa on mitään suurta vihamielisyyttä ruotsinkielisiä kohtaan. Suomessa lähes kaikki kansalaiskeskustelu ainakin Internetissä on negatiivissävyistä, mutta se pätee yhtä hyvin ruotsinkieleen ja ruotsinkielisiin kuin mihin muuhun asiaan tahansa.
Sen sijaan se, että lapsemme pakotetaan opiskelemaan kieltä, jolla heillä ei juuri ole käyttöä, kiinnostaa ainakin minua kahden lapsen vanhempana.
"Minua huolestuttavat tällaiset eri maissa käytävät keskustelut, joissa käännytään vähemmistöjä tai pakolaisia vastaan."
Ullenhag uskoo että maat, jotka eivät kunnioita vähemmistöjään ovat nykymaailmassa loppujen lopuksi häviäjiä, kun riippuvuus kansainvälisestä kaupasta ja kanssakäymisestä vain kasvaa.
Liberaalia kansanpuoluetta hallituksessa edustava Ullenhag sanoo, että Suomen vaalikampanjaa pitää tietysti kommentoida hiukan varoen, mutta hänellä on terveisiä.
"Haluaisin lähettää sellaisen viestin Suomen vaalikampanjaan, että ruotsinkielinen vähemmistö on tärkeä osa Suomen historiaa ja nykyaikaa ja niin pitäisi olla myös tulevaisuudessa", Erik Ullenhag sanoo.
En ole löytänyt Ullenhagin alkuperäistä juttua, joten on riski että tulkitsen häntä väärin. Ihmettelen kuitenkin. Pakkoruotsi-keskusteluko nyt on tätä kääntymistä vähemmistöä vastaan.
Vastustan ruotsinkielen pakollisuutta Suomen kouluissa, kuten Osmo Soinivaarakin. Pitkälti samoilla perusteluilla:
On jotenkin taattava, että riittävän moni opiskelee ruotsia, mutta kaksikielisten palvelujen ylläpito ei vaadi sataa prosenttia väestöstä; eikä huonolla pakkoruotsilla myöskään voi tuottaa kelvollisia palveluja.
On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.
Sen sijaan arvostan suomenruotsalaisia eräänä Euroopan toimeliaimpana ja tehokkaimmin verkottuneena väestöryhmänä. Olen kirjoittanut tästä useaan kertaan. Olen myös ymmärtänyt ruotsinkielisten halua säilyttää pakkoruotsi:
Suomenruotsalaisten säilyminen on onnistunut niin, että seka-avioliitoissa lapset on usein pantu ruotsinkieliseen kouluun. Koska suomenruotsalaisuus tarjoaa merkittäviä etuja (sosiaalinen verkko, opiskelukiintiöt, status) suomenkielinen vanhempi usein mielellään hyväksyy sen että lapsi pannaan ruotsinkieliseen kouluun.
Mutta näin on lähinnä vain keskiluokkaisissa/koulutetuissa perheissä, joissa suomenkielinenkin vanhempi osaa ruotsia lukioruotsin verran. Tästä syystä suomenkielisten ruotsin kielen opetus on hyvin keskeinen ruotsinkielisten instituutioiden tavoite: Nimenomaan tästä syystä RKP tulee haluaa pitää kiinni ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa. Viralliseksi syyksi ilmoitetaan tosin ruotsinkielisten palveluiden ylläpitäminen, mutta luulen että suurempi syy on kaksikielisten perheiden suomenkielisen vanhemman ruotsin kielen taidon takaaminen
Ylen jutussa on yksi äärimmäisen korni kohta. En tiedä onko se ruotsalaisministerin käsialaa vai Ylen:
Hänen mielestään Suomen kannattaisi pitää huolta ruotsin kielestä.
Ruotsissa asuvat suomalaiset muistuttavat ajoittain siitä, että suomen kielen aseman edistäminen Ruotsissa voi olla riippuvainen siitä, miten ruotsin kieltä kohdellaan Suomessa, tai ainakin siitä, millainen mielikuva on ruotsin kielen asemasta.
Suomenkieli on Ruotsissa lähes kuollut. Ruotsin hallitus on vuosisatoja pyrkinyt suomalaisen vähemmistönsä sulattamiseen mm. kieltämällä pitkään suomenkielisten kirjojen hankinnan Tornionjokilaakson kirjastoihin. Suomenkielisiä kouluja ei haluttu laajan maahanmuuton aikaankaan Ruotsiin perustaa. Mutta ensi sijassa suomenkielen alhainen status on sulattanut suomenkieliset. Suomenkielen kotikielen opetuksessa olevien määrä on parissa kymmenessä vuodessa pudonnut sadasta tuhannesta tuhannen paikkeille.
Koko kommentti kuullostaa lähinnä surkealta uhkailuyritykseltä. Surullinen tosiasia on että suomalaisten enemmistöä ei milläänlailla kiinnosta suomenkielen asema Ruotsissa. En myöskään usko että Suomessa on mitään suurta vihamielisyyttä ruotsinkielisiä kohtaan. Suomessa lähes kaikki kansalaiskeskustelu ainakin Internetissä on negatiivissävyistä, mutta se pätee yhtä hyvin ruotsinkieleen ja ruotsinkielisiin kuin mihin muuhun asiaan tahansa.
Sen sijaan se, että lapsemme pakotetaan opiskelemaan kieltä, jolla heillä ei juuri ole käyttöä, kiinnostaa ainakin minua kahden lapsen vanhempana.
perjantaina, maaliskuuta 04, 2011
Rotuerot älykkyydessä - osa n
Iltalehden kommentti Tatu Vanhasen kirjoitukseen Kanavassa on sitä itseään: moraalista teeskentelyä ja kastraattien kirkumista.
Olen aivan varma, että siinä vaiheessa kun maahanmuuton laatu nousee arvoon arvaamattomaan, Iltalehti kääntää kelkkaansa alta aikayksikön. Se on ensimmäisten joukossa vaatimassa maahanmuuton pysäyttämistä maista, missä kansallinen äo on alhainen.
Näillä lehdillä ei ole muuta moraalia kuin rahan moraali ja pisteiden keruun moraali. Tämä Iltalehden kannanotto - kuten kaikki Iltalehden kannanotot - on nähtävissä sitä taustaa vasten.
Olen aivan varma, että siinä vaiheessa kun maahanmuuton laatu nousee arvoon arvaamattomaan, Iltalehti kääntää kelkkaansa alta aikayksikön. Se on ensimmäisten joukossa vaatimassa maahanmuuton pysäyttämistä maista, missä kansallinen äo on alhainen.
Näillä lehdillä ei ole muuta moraalia kuin rahan moraali ja pisteiden keruun moraali. Tämä Iltalehden kannanotto - kuten kaikki Iltalehden kannanotot - on nähtävissä sitä taustaa vasten.
torstaina, maaliskuuta 03, 2011
Perussuomalaiset, kokoomus ja sananvapaus.
Eduskunta on siis hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä lainmuutoksia, jotka ovat omiaan edelleen alentamaan sananvapautta Suomessa. Päätökset tehtiin yksimielisesti.
Sananvapautta ei selkeästi tue kuin kaksi eduskunnan ulkopuolista puoluetta - Muutos2011 ja Piraattipuolue.
Perussuomalaiset alkavat näyttää todelliset kasvonsa. Saadakseen Soinille ja muutamille muille ministerinpaikan he ovat valmiita suuriin kompromisseihin. Halla-aho ja kumppanit tulevat perussuomalaisissa olemaan toisen luokan kansanedustajia, joille ei aukene hallituspaikka, koska Soini ei halua ärsyttää tulevia hallituskumppaneitaan tarjoamalla ministereiksi "rasisteja". Mieluummin vaikka lukutaidottomia.
Kokoomuksen tuki lain muutoksille ei tietenkään ollut kenellekään yllätys.
Sansanvapauden rajoitukset tulevat vaikeuttamaan mm. keskustelua maahanmuuton laadusta. Millaisia ihmisiä tänne haluamme ja millaisia emme. Ja miksi. Mutta samalla rajoitetaan keskustelua uskonnosta ja seksuaalisuudesta.
Tieteellisestikin perustellut puheenvuorot uskonnosta, seksuaalisista poikkeavuuksista ja vaikkapa rotujen älykkyys- ja persoonallisuuseroista voidaan leimata kiihotukseksi uskonnollista, seksuaalista tai rodullista vähemmistöä kohtaan. Ja me kaikki tiedämme että niitä ei vain voida leimata kiihotukseksi vaan ne tullaan hyvin suurella todennäköisyydellä leimaamaan sellaiseksi.
Vaikka en itsekään ole millään lailla ihastunut vaikkapa Raamatun tai Koraanin julkisesta repimisestä, en voi vaatia sananvapautta itselleni, ellen vaadi sitä samalla muille. Minun on pragmaatikkonakaan vaikea nähdä mitään syytä sille, että sananvapautta rajoitetaan tällaisissa asioissa ainakaan Suomessa.
Sananvapautta ei selkeästi tue kuin kaksi eduskunnan ulkopuolista puoluetta - Muutos2011 ja Piraattipuolue.
Perussuomalaiset alkavat näyttää todelliset kasvonsa. Saadakseen Soinille ja muutamille muille ministerinpaikan he ovat valmiita suuriin kompromisseihin. Halla-aho ja kumppanit tulevat perussuomalaisissa olemaan toisen luokan kansanedustajia, joille ei aukene hallituspaikka, koska Soini ei halua ärsyttää tulevia hallituskumppaneitaan tarjoamalla ministereiksi "rasisteja". Mieluummin vaikka lukutaidottomia.
Kokoomuksen tuki lain muutoksille ei tietenkään ollut kenellekään yllätys.
Sansanvapauden rajoitukset tulevat vaikeuttamaan mm. keskustelua maahanmuuton laadusta. Millaisia ihmisiä tänne haluamme ja millaisia emme. Ja miksi. Mutta samalla rajoitetaan keskustelua uskonnosta ja seksuaalisuudesta.
Tieteellisestikin perustellut puheenvuorot uskonnosta, seksuaalisista poikkeavuuksista ja vaikkapa rotujen älykkyys- ja persoonallisuuseroista voidaan leimata kiihotukseksi uskonnollista, seksuaalista tai rodullista vähemmistöä kohtaan. Ja me kaikki tiedämme että niitä ei vain voida leimata kiihotukseksi vaan ne tullaan hyvin suurella todennäköisyydellä leimaamaan sellaiseksi.
Vaikka en itsekään ole millään lailla ihastunut vaikkapa Raamatun tai Koraanin julkisesta repimisestä, en voi vaatia sananvapautta itselleni, ellen vaadi sitä samalla muille. Minun on pragmaatikkonakaan vaikea nähdä mitään syytä sille, että sananvapautta rajoitetaan tällaisissa asioissa ainakaan Suomessa.
tiistaina, maaliskuuta 01, 2011
Libya
Olen seurannut Libyan tapahtumia varsin kiinteästi Helsingin Sanomien, New York Timesin ja Financial Timesin avulla.
Tapahtumia on turha tässä kertailla, mutta muutama havainto:
Libyalaiset ovat osoittautuneet varsin päättäväisiksi ja taitaviksi diktatuurin kaatajiksi. Kaupunki kaupungin jälkeen siirtyy verisen taistelun jälkeen kapinallisten käsiin. Voiton jälkeen muutamassa päivässä kaupungissa on jo väliaikaiset hallintoelimet, jotka huolehtivat järjestyksestä, kaupungin hallinnosta ja puolustuksen järjestämisestä. Koulut ja kaupat avataan.
Vienti on kapinallisten alueilta saatu jo käynnistettyä: Ensimmäiset kaksi öljytankkeria lähtivät pari päivää sitten kuljettamaan öljyä länteen olemassaolevien tilausvahvistusten mukaisesti. Vaikka kansallinen öljy-yhtiö, jonka kanssa eurooppalaiset valtiot ovat kaupat tehneet, on vielä gaddafilaisten hallussa, luottamus siihen että maksut tulevat ennemmin tai myöhemmin kapinallisille, on vahva.
Libyalaiset luovat oman vapautensa. Libyalaiset luovat tällä hetkellä omaa kansallista kertomustaan. Mikäli kapina jatkuu kuten tähänkin asti libyalaisilla on kaikki syy olla ylpeitä itsestään..
Eurooppalaisten harha on ehkä ollut, että hullun johtama kansa on itsekin hullu. On kyseenalaista kannattaako länsimaiden lähettää maajoukkoja Libyaan. Itse hankittu vapaus pysyy ilmeisesti paremmin kuin muiden luoma vapaus.
Libyalaisten sota ei ole meidän sotammme, jossa me voimme osoittaa edistyksellisyyttämme. Se on libyalaisten vapaustaistelu, missä libyalaiset hankkivat itse vapautensa. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu.
Tapahtumia on turha tässä kertailla, mutta muutama havainto:
Libyalaiset ovat osoittautuneet varsin päättäväisiksi ja taitaviksi diktatuurin kaatajiksi. Kaupunki kaupungin jälkeen siirtyy verisen taistelun jälkeen kapinallisten käsiin. Voiton jälkeen muutamassa päivässä kaupungissa on jo väliaikaiset hallintoelimet, jotka huolehtivat järjestyksestä, kaupungin hallinnosta ja puolustuksen järjestämisestä. Koulut ja kaupat avataan.
Vienti on kapinallisten alueilta saatu jo käynnistettyä: Ensimmäiset kaksi öljytankkeria lähtivät pari päivää sitten kuljettamaan öljyä länteen olemassaolevien tilausvahvistusten mukaisesti. Vaikka kansallinen öljy-yhtiö, jonka kanssa eurooppalaiset valtiot ovat kaupat tehneet, on vielä gaddafilaisten hallussa, luottamus siihen että maksut tulevat ennemmin tai myöhemmin kapinallisille, on vahva.
Libyalaiset luovat oman vapautensa. Libyalaiset luovat tällä hetkellä omaa kansallista kertomustaan. Mikäli kapina jatkuu kuten tähänkin asti libyalaisilla on kaikki syy olla ylpeitä itsestään..
Eurooppalaisten harha on ehkä ollut, että hullun johtama kansa on itsekin hullu. On kyseenalaista kannattaako länsimaiden lähettää maajoukkoja Libyaan. Itse hankittu vapaus pysyy ilmeisesti paremmin kuin muiden luoma vapaus.
Libyalaisten sota ei ole meidän sotammme, jossa me voimme osoittaa edistyksellisyyttämme. Se on libyalaisten vapaustaistelu, missä libyalaiset hankkivat itse vapautensa. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu.
torstaina, helmikuuta 24, 2011
Länsi ja valtakeskittymien hajanaisuus
Länsi-Rooman tuho johti Länsi-Euroopan hajaannuksen jota leimasi useat valtakeskukset:
1. Barbaarikuninkaiden johtamat valtiot.
2. Niihin kiinteästi liittyneet lähinnä areiolaiset kirkot.
3. Katolinen kirkko, joka oli keskitetty jäänne Rooman keskitetystä valtiosta ja joka säilyi muuttuneissa oloissa ja onnistui myöhemmin kokonaan syrjäyttämään areiolaisuuden Euroopasta.
Myöhemmin syntyi lisää valtakeskittymiä kuten killat, kauppaliitot, feodaaliylimystö, juutalaisyhteisöt ja ritarikunnat. Vielä myöhemmin protestanttiset kirkot ja kansallisvaltiot. Länsi-Rooman tuho johti tietysti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä valtaviin inhimillisiin kärsimyksiin ja infrastruktuurin ja sivistyksellisten arvojen menettämiseen, kuten mikä tahansa romahdus.
Pitkällä aikavälillä se johti kuitenkin moninapaiseen Eurooppaan. Valtakeskittymien hajanaisuus oli todennäköisesti yksi merkittävä syy siihen että Länsi-Eurooppa - päinvastoin kuin Itä-Eurooppa, Vähä-Aasia, Egypti, Syyria tai Maghreb - tuli maailman kehittyneimmäksi alueeksi.
Autonomisten valtakeskittymien kilpailu johti kulttuuurievoluution kulttuurisen ryhmävalinnan kautta.
Valtakeskittymien hajanaisuutta on tutkinut myös yhteiskuntatieteilijä Tatu Vanhanen. Hänen tohtorinväitöskirjansa perusteesi oli Intian demokratian perustuminen valtakeskittymien hajanaisuuteen.
Nokian ainakin osittainen romahdus johtaa vastaavanlaiseen valtakeskittymien hajautumiseen.
1. Barbaarikuninkaiden johtamat valtiot.
2. Niihin kiinteästi liittyneet lähinnä areiolaiset kirkot.
3. Katolinen kirkko, joka oli keskitetty jäänne Rooman keskitetystä valtiosta ja joka säilyi muuttuneissa oloissa ja onnistui myöhemmin kokonaan syrjäyttämään areiolaisuuden Euroopasta.
Myöhemmin syntyi lisää valtakeskittymiä kuten killat, kauppaliitot, feodaaliylimystö, juutalaisyhteisöt ja ritarikunnat. Vielä myöhemmin protestanttiset kirkot ja kansallisvaltiot. Länsi-Rooman tuho johti tietysti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä valtaviin inhimillisiin kärsimyksiin ja infrastruktuurin ja sivistyksellisten arvojen menettämiseen, kuten mikä tahansa romahdus.
Pitkällä aikavälillä se johti kuitenkin moninapaiseen Eurooppaan. Valtakeskittymien hajanaisuus oli todennäköisesti yksi merkittävä syy siihen että Länsi-Eurooppa - päinvastoin kuin Itä-Eurooppa, Vähä-Aasia, Egypti, Syyria tai Maghreb - tuli maailman kehittyneimmäksi alueeksi.
Autonomisten valtakeskittymien kilpailu johti kulttuuurievoluution kulttuurisen ryhmävalinnan kautta.
Valtakeskittymien hajanaisuutta on tutkinut myös yhteiskuntatieteilijä Tatu Vanhanen. Hänen tohtorinväitöskirjansa perusteesi oli Intian demokratian perustuminen valtakeskittymien hajanaisuuteen.
Nokian ainakin osittainen romahdus johtaa vastaavanlaiseen valtakeskittymien hajautumiseen.
torstaina, helmikuuta 17, 2011
Nokia, innovaatio, Suomi, Amerikka ja Venäjä
Webin alueella innovaatio on eittämättä pitkään tullut suurimmalta osalta Amerikasta. Kun Mobiili-maailma ja Web ovat pitkälti konsolidoituneet yhdeksi asiaksi - Mobiiliksi Webiksi - myös Mobiilin Webin innovaatio on siirtynyt USA:han. (En ole tosin aivan varma pitäisikö tässä puhua Webistä, Internetistä vai multimedian ekosysteemeistä.)
Harvard Business Review’n bloggaaja Michael Schrage kirjoittaa, että syy Nokian kriisiin ei ole teknologia, insinöörivetoisuus tai muotoilu, vaan Nokian entisen johdon kykenemättömyys ymmärtää, että innovaatio tulee ensi sijassa Amerikasta:
He eivät kunnioittaneet sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että vaikka globaaleja innovaatioita voi tulla mistä vain, tulevat ne todennäköisimmin paikasta, jossa Google, Apple ja Facebook aloittivat.
Alkuperäisen tekstin mukaan:
Nokia ignored America. The company simply refused to compete energetically, ingeniously and respectfully in the U.S. America was treated as an innovation afterthought. Nokia tried to get away with preserving its market dominance in Europe and growing its leadership in Asia. The richest country in the world was, literally and figuratively, a third-class priority for the Finnish giant.
In scarcely five years, the disruptive emergence of Apple's iPhone and Google's Android revealed the magnitude of this strategic blunder.
...
Nokia's strategic choices have left it with a comparable outcome: an inability to learn, grow or profit in a market demonstrably hungry for mobile innovation. Behaving as if America doesn't matter takes a peculiar ignorance or arrogance.
Nokia on sössinyt mahdollisuutensa USA:n markkinoilla eikä ole täysin ymmärtänyt sitä, miten vaarallista USA:n markkinoilta putoaminen on. Se, joka ei ole USA:n markkinoilla on ulkona maailman innovatiivisimmilta markkinoilta.
Voi miettiä, missä määrin asiantila johtuu suomalaisten tietystä halveksunnasta amerikkalaisia kohtaan ja missä määrin se johtuu siitä, että itse teknologian konsolidoitumista ei ole ymmärretty syvällisesti eikä sitä myötä innovaation vääjäämätöntä siirtymistä Euroopasta (Nokia, Erisson) USA:han (Google, Apple) ja jossain määrin Aasiaan (Sony, Samsung, HTC). (Painopisteen siirtymistä laitteista ekosysteemeihin ei myöskään täysin ymmärretty. Painopisteen siirtyminen ekosysteemeihin edisti sekin Amerikan asemaa Mobiilissa Webissä.)
Väitän toki, että tiettyä sokeutta suomalaisilla on siinä, että erityisesti USA ja Venäjä nähdään mustavalkoisesti - joko hyvänä tai pahana. Erona ehkä se, että venäläisten mustavalkoinen haukkuminen nähdään nykyään naivina, mutta jenkkien mollaaminen jollainlailla fiksumpana.
Harvard Business Review’n bloggaaja Michael Schrage kirjoittaa, että syy Nokian kriisiin ei ole teknologia, insinöörivetoisuus tai muotoilu, vaan Nokian entisen johdon kykenemättömyys ymmärtää, että innovaatio tulee ensi sijassa Amerikasta:
He eivät kunnioittaneet sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että vaikka globaaleja innovaatioita voi tulla mistä vain, tulevat ne todennäköisimmin paikasta, jossa Google, Apple ja Facebook aloittivat.
Alkuperäisen tekstin mukaan:
Nokia ignored America. The company simply refused to compete energetically, ingeniously and respectfully in the U.S. America was treated as an innovation afterthought. Nokia tried to get away with preserving its market dominance in Europe and growing its leadership in Asia. The richest country in the world was, literally and figuratively, a third-class priority for the Finnish giant.
In scarcely five years, the disruptive emergence of Apple's iPhone and Google's Android revealed the magnitude of this strategic blunder.
...
Nokia's strategic choices have left it with a comparable outcome: an inability to learn, grow or profit in a market demonstrably hungry for mobile innovation. Behaving as if America doesn't matter takes a peculiar ignorance or arrogance.
Nokia on sössinyt mahdollisuutensa USA:n markkinoilla eikä ole täysin ymmärtänyt sitä, miten vaarallista USA:n markkinoilta putoaminen on. Se, joka ei ole USA:n markkinoilla on ulkona maailman innovatiivisimmilta markkinoilta.
Voi miettiä, missä määrin asiantila johtuu suomalaisten tietystä halveksunnasta amerikkalaisia kohtaan ja missä määrin se johtuu siitä, että itse teknologian konsolidoitumista ei ole ymmärretty syvällisesti eikä sitä myötä innovaation vääjäämätöntä siirtymistä Euroopasta (Nokia, Erisson) USA:han (Google, Apple) ja jossain määrin Aasiaan (Sony, Samsung, HTC). (Painopisteen siirtymistä laitteista ekosysteemeihin ei myöskään täysin ymmärretty. Painopisteen siirtyminen ekosysteemeihin edisti sekin Amerikan asemaa Mobiilissa Webissä.)
Väitän toki, että tiettyä sokeutta suomalaisilla on siinä, että erityisesti USA ja Venäjä nähdään mustavalkoisesti - joko hyvänä tai pahana. Erona ehkä se, että venäläisten mustavalkoinen haukkuminen nähdään nykyään naivina, mutta jenkkien mollaaminen jollainlailla fiksumpana.
sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011
Kärsimys ja sosiaalipolitiikka
Ahdistaa.
Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari vaatii, että Nokialta irtisanotuille insinööreille perustetaan turvasatama. Skinnari (sd) ehdottaa uuden valtionyhtiön perustamista Nokialta irtisanottujen insinöörien palkkaamiseksi.
Suomi on pudonnut pahasti it-alan kansainvälisessä kehityksessä 2000-luvulla. Nyt eivät riitä tavanomaiset pelastuspaketit, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä. Valtion otteen on oltava vahva, koska yksityiset toimijat eivät kykene riittävään yhteistyöhön.
Skinnari siis vaatii faktisesti, että nokialaiset ja heidän partnerinsa, jotka ovat sössineet softa-busineksen täydellisesti Suomessa, pelastetaan palkkaamallla heidät suojatyöhön. Ei riitä että Nokia maksaa heille vuoden palkan irtisanomisrahana, vaan pitää perustaa suorastaan yritys joka palkkaa heidät. Yritys, jolla ei ole business ideaa, vaan sosiaalinen idea pelastaa insinöörit.
Sosialidemokratia pelastaa ilmeisesti samalla Suomen it-alan kilpailukyvyn. Tosin ilman mitään business-ideaa. Ei riitä, että Tekes rahoittaa heikkoja ideoita, tarvitaan myös Sosiaalinen Tekes, joka rahoittaa toimintaa kokonaan ilman business ideaa.
Markkinatalouteen kuuluu kilpailu ja vastuunotto omista teoista. Mikäli tämä vastuu kiistetään, ihmisistä tulee epäitsenäisiä olioita. Kuvaava on Techchrunch-teknologiablogin lausunto siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu:
Lots of jobs will go from Nokia. That may lead to more startups, who knows. I doubt it. Nokia employees were generally corporate drones, with a few exceptions.
En sinänsä vastusta valtionyrityksiä, mutta miksi tällaiseen yritykseen pitäisi palkata juuri vanhoja nokialaisia. Miksi ei esimerkiksi nuoria vastavalmistuneita, jotka eivät ole jämähtäneitä nokialaisiin arvoihin? Mikä tällaisen valtionyrityksen business idea olisi?
Useimmat nokialaiset ovat epäitsenäistä, kollektivistista, väkeä. Suomalainen insinööri oppikoon tekemään itsenäisiä päätöksiä edes omasta elämästään. Nokian romahdus oli jo pitkään arvattavissa, olisivat tehneet johtopäätöksiä, eivätkä odottaneet kädet ristissä irtisanomisrahoja. (Näin he todellla odottelivat. Eräs nokialainen totesi tämän minulle kysymättä.)
Rinnakkaisilmiö Skinnarin sosialidemokraattiselle ajatukselle pelastaa insinöörit on jatkuva valitus siitä, että mm. yksinhuoltajilla menee Suomessa huonosti ja valtion on autettava heitä. Mm. kansanedustajaehdokas Seppo Huhta (ps) ei ole muusta puhunutkaan. Kysyn: miksi juuri valtion pitäisi auttaa heitä. Onhan lapsille isät ja suvut. Auttakoot ne. Kaikki ihmisten ongelma johtuvat perussuomalaisten mukaan maahanmuuttajista ja poliitikoista. Väärin.
Kannatan toki aktiivista sosialipolittiikka. Markkinat eivät kykene koskaan mitenkään antamaan ihmisille turvaa. Mutta aktiivisen sosiaalipolitiikan tarkoitus ei ole luoda passiiisia ihmisiä. Mm. juutalaiset ja hutteriitit ovat aina huolehtineet köyhistään - samoin tekivät esimerkiksi kristityt 100-200-luvulla Roomassa. Kellään ei noissa yhteisöissä ollut kuitenkaan mahdollisuutta heittäytyä muiden autettaviksi. Moraalinen yhteisö antaa kyllä turvan, mutta se myös vaatii ihmistä tekemään parhaansa. Mitään muuta kestävää (sustainable tai peliteorian termein self-enforcing) tapaa tuottaa hyvinvointiyhteiskunta ei vielä todellisuudessa ole keksitty kuin moraalinen yhteisö. Jonkin aikaa hyvinvointiyhteiskuntia voidaan kyllä ylläpitää työmoraalilla, joka perustuu aikaisemmman moraalisen yhteisön arvoille, mutta ei kauaa. (Ja huom. En väitä ainakaan nyt, että moraalinen tarkoittaa samaa kuin uskonnollinen.)
(Jään itse aikoinani eläkkeellä ja oletan kyllä, että saan jotain vastineeksi niistä rahoista, jotka olen veroina ja eläkemaksuina valtiolle kymmenien vuosien mittaan maksanut. Mutta kansankokonaisuuden etu ei ole että minullekaan tarjotaan valtionvaroista eläkettä, joka mahdollistaa leveän elämän Välimeren rannoilla ja golf-radoilla. Niille, jotka eivät ole eläissään hyödyllistä työtä tehneet koska ei ole huvittanut, eivät taas tarvitse maksaa mitään. Vammaiset on eri asia.)
Elämään kuuluu kärsimys ja ahdistus. Sosiaalipolitiikan päämäärä ei ole sitä kokonaan voittaa. Ihmisiä pitää toki auttaa. "Pitää auttaa" on kuitenkin moraalinen väite, millä ei ole mitään merkitystä kuin tietyn moraalisen yhteisön arvomaailman kontekstissa. (Tähän voi tietysti esittää väitteen, että moraali ei välttämättä ole yhteisöllinen ilmiö. Itse olen sitä mieltä että käytännössä se on, koska hyvinvointiyhteiskunnan (tai muun julkishyödykkeen) pysyvyyden kannalta yksittäisen yksilön moraalilla ei ole merkitystä.)
Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari vaatii, että Nokialta irtisanotuille insinööreille perustetaan turvasatama. Skinnari (sd) ehdottaa uuden valtionyhtiön perustamista Nokialta irtisanottujen insinöörien palkkaamiseksi.
Suomi on pudonnut pahasti it-alan kansainvälisessä kehityksessä 2000-luvulla. Nyt eivät riitä tavanomaiset pelastuspaketit, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä. Valtion otteen on oltava vahva, koska yksityiset toimijat eivät kykene riittävään yhteistyöhön.
Skinnari siis vaatii faktisesti, että nokialaiset ja heidän partnerinsa, jotka ovat sössineet softa-busineksen täydellisesti Suomessa, pelastetaan palkkaamallla heidät suojatyöhön. Ei riitä että Nokia maksaa heille vuoden palkan irtisanomisrahana, vaan pitää perustaa suorastaan yritys joka palkkaa heidät. Yritys, jolla ei ole business ideaa, vaan sosiaalinen idea pelastaa insinöörit.
Sosialidemokratia pelastaa ilmeisesti samalla Suomen it-alan kilpailukyvyn. Tosin ilman mitään business-ideaa. Ei riitä, että Tekes rahoittaa heikkoja ideoita, tarvitaan myös Sosiaalinen Tekes, joka rahoittaa toimintaa kokonaan ilman business ideaa.
Markkinatalouteen kuuluu kilpailu ja vastuunotto omista teoista. Mikäli tämä vastuu kiistetään, ihmisistä tulee epäitsenäisiä olioita. Kuvaava on Techchrunch-teknologiablogin lausunto siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu:
Lots of jobs will go from Nokia. That may lead to more startups, who knows. I doubt it. Nokia employees were generally corporate drones, with a few exceptions.
En sinänsä vastusta valtionyrityksiä, mutta miksi tällaiseen yritykseen pitäisi palkata juuri vanhoja nokialaisia. Miksi ei esimerkiksi nuoria vastavalmistuneita, jotka eivät ole jämähtäneitä nokialaisiin arvoihin? Mikä tällaisen valtionyrityksen business idea olisi?
Useimmat nokialaiset ovat epäitsenäistä, kollektivistista, väkeä. Suomalainen insinööri oppikoon tekemään itsenäisiä päätöksiä edes omasta elämästään. Nokian romahdus oli jo pitkään arvattavissa, olisivat tehneet johtopäätöksiä, eivätkä odottaneet kädet ristissä irtisanomisrahoja. (Näin he todellla odottelivat. Eräs nokialainen totesi tämän minulle kysymättä.)
Rinnakkaisilmiö Skinnarin sosialidemokraattiselle ajatukselle pelastaa insinöörit on jatkuva valitus siitä, että mm. yksinhuoltajilla menee Suomessa huonosti ja valtion on autettava heitä. Mm. kansanedustajaehdokas Seppo Huhta (ps) ei ole muusta puhunutkaan. Kysyn: miksi juuri valtion pitäisi auttaa heitä. Onhan lapsille isät ja suvut. Auttakoot ne. Kaikki ihmisten ongelma johtuvat perussuomalaisten mukaan maahanmuuttajista ja poliitikoista. Väärin.
Kannatan toki aktiivista sosialipolittiikka. Markkinat eivät kykene koskaan mitenkään antamaan ihmisille turvaa. Mutta aktiivisen sosiaalipolitiikan tarkoitus ei ole luoda passiiisia ihmisiä. Mm. juutalaiset ja hutteriitit ovat aina huolehtineet köyhistään - samoin tekivät esimerkiksi kristityt 100-200-luvulla Roomassa. Kellään ei noissa yhteisöissä ollut kuitenkaan mahdollisuutta heittäytyä muiden autettaviksi. Moraalinen yhteisö antaa kyllä turvan, mutta se myös vaatii ihmistä tekemään parhaansa. Mitään muuta kestävää (sustainable tai peliteorian termein self-enforcing) tapaa tuottaa hyvinvointiyhteiskunta ei vielä todellisuudessa ole keksitty kuin moraalinen yhteisö. Jonkin aikaa hyvinvointiyhteiskuntia voidaan kyllä ylläpitää työmoraalilla, joka perustuu aikaisemmman moraalisen yhteisön arvoille, mutta ei kauaa. (Ja huom. En väitä ainakaan nyt, että moraalinen tarkoittaa samaa kuin uskonnollinen.)
(Jään itse aikoinani eläkkeellä ja oletan kyllä, että saan jotain vastineeksi niistä rahoista, jotka olen veroina ja eläkemaksuina valtiolle kymmenien vuosien mittaan maksanut. Mutta kansankokonaisuuden etu ei ole että minullekaan tarjotaan valtionvaroista eläkettä, joka mahdollistaa leveän elämän Välimeren rannoilla ja golf-radoilla. Niille, jotka eivät ole eläissään hyödyllistä työtä tehneet koska ei ole huvittanut, eivät taas tarvitse maksaa mitään. Vammaiset on eri asia.)
Elämään kuuluu kärsimys ja ahdistus. Sosiaalipolitiikan päämäärä ei ole sitä kokonaan voittaa. Ihmisiä pitää toki auttaa. "Pitää auttaa" on kuitenkin moraalinen väite, millä ei ole mitään merkitystä kuin tietyn moraalisen yhteisön arvomaailman kontekstissa. (Tähän voi tietysti esittää väitteen, että moraali ei välttämättä ole yhteisöllinen ilmiö. Itse olen sitä mieltä että käytännössä se on, koska hyvinvointiyhteiskunnan (tai muun julkishyödykkeen) pysyvyyden kannalta yksittäisen yksilön moraalilla ei ole merkitystä.)
perjantaina, helmikuuta 11, 2011
Nokia on Microsoftin kumppani
Nokia on Microsoftin kumppani. Nokian suhde Microsoftiin ei ole ehkä aivan kuin Mantshukuon suhde Japanin keisarikuntaan tai DDR:n suhde Neuvostoliittoon, mutta sinne päin.
Ratkaisu oli varmaan tässä vaiheessa aivan oikea. Nokia oli tilanteessa missä se ajelehti kuin laiva ilman purjeita. Markkinaosuus oli syöksyssä.
Microsoftin mies teki oikean ratkaisun Nokian puolesta. Nokia on Microsoftille hyödyllinen. Se antaa mielikuvan, että Microsoft on yhdessä toisen ison toimijan kanssa luomassa vastavoimaa Android-ekosysteemille ja Applelle.
sunnuntaina, helmikuuta 06, 2011
Vihreät: suvaitsevaisuus kuuluu kaikille
Kansanedustaja Oras Tynkkynen kuvasi vihreiden eduskuntavaaliteemoja seuraavasti:
"Suvaitsevaisuus ei ole vain homojen hommaa", Tynkkynen runoili. "Se ei koske vain kaukaisilta kuulostavia vähemmistöjä vaan kaikkia lähimmäisiämme. Olemme kaikki vähemmistöjä." Tynkkysen mukaan Timo Soininkin (ps) pitäisi tietää nahoissaan, miltä tuntuu kuulua marginaaliporukkaan, koska käy kirkossa. "Myös Päivi Räsäsellä on homokavereita."
Iso Britannian pääministerin kommentit siitä, miten esimerkiksi monikultturismi Isossa Britanniassa toimii, asettaa Tynkkysen puheet kyseenalaiseksi:
He called for an end to a double standard that he said had tolerated the propagation of radical views among nonwhite groups that would be suppressed if they involved radical groups among whites.
Muslimi voi pääministeri Cameronin mukaan esittää rasistisia ja naisia halveksivia kommentteja joutumatta rangaistuksi. Valkoisten rasistiset puheet sen sijaan tuomitaan. Jotkut muslimijärjestöt, jotka saavat valtion tukea, harjoittavat Cameronin mukaan ilman rangaistuksia vihapuheita sekä kiihottavat ihmisiä demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan.
"Vähemmistöt" eivät ole tasa-arvoisia. Valtaväestöltä vaaditaan erilaista käyttäytymistä kuin maahanmuutajilta. Tynkkysen puheet eivät vakuuta. Vihreät ovat jo kauan asettaneet ihmiset parempiin ja huonompiin. Tynkkynen on myöhässä kuin Mubarak.
"Suvaitsevaisuus ei ole vain homojen hommaa", Tynkkynen runoili. "Se ei koske vain kaukaisilta kuulostavia vähemmistöjä vaan kaikkia lähimmäisiämme. Olemme kaikki vähemmistöjä." Tynkkysen mukaan Timo Soininkin (ps) pitäisi tietää nahoissaan, miltä tuntuu kuulua marginaaliporukkaan, koska käy kirkossa. "Myös Päivi Räsäsellä on homokavereita."
Iso Britannian pääministerin kommentit siitä, miten esimerkiksi monikultturismi Isossa Britanniassa toimii, asettaa Tynkkysen puheet kyseenalaiseksi:
He called for an end to a double standard that he said had tolerated the propagation of radical views among nonwhite groups that would be suppressed if they involved radical groups among whites.
Muslimi voi pääministeri Cameronin mukaan esittää rasistisia ja naisia halveksivia kommentteja joutumatta rangaistuksi. Valkoisten rasistiset puheet sen sijaan tuomitaan. Jotkut muslimijärjestöt, jotka saavat valtion tukea, harjoittavat Cameronin mukaan ilman rangaistuksia vihapuheita sekä kiihottavat ihmisiä demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan.
"Vähemmistöt" eivät ole tasa-arvoisia. Valtaväestöltä vaaditaan erilaista käyttäytymistä kuin maahanmuutajilta. Tynkkysen puheet eivät vakuuta. Vihreät ovat jo kauan asettaneet ihmiset parempiin ja huonompiin. Tynkkynen on myöhässä kuin Mubarak.
Länsi ja Egypti
Länsi on EU:n ja USA:n suulla nyt todennut, että Mubarakin on jatkettava vielä syyskuun vaaleihin asti. Egyptiläisten mielenosoittajien päävaatimus Mubarakin erosta pitää siis hylätä. USA on jopa todennut että muutoksen on tapahduttava Mubarakin johdolla.
Viesti egyptiläisille on tyly. Diktaattori jatkakoon. Viesti on aivan erilainen kuin se joka annettiin aikoinaan DDR:n tai Tsekkoslovakian väestölle ja vallanpitäjille. Mieleen tulee kun Suomen presidentti vaati virolaisia luopumaan välittömästä itsenäistymisestä ja odottamaan.
Kuten olen aiemmin sanonut en oikein usko demokratian etenevän arabimaissa, mutta kannattaako egyptiläisten silmille suorastaan sylkeä. Kun ihminen haluaa päästä eroon diktaattorista, väkivaltaisesta aviopuolisosta, huonosta työpaikasta tms. ei hän jaksa odottaa. Jonkinlainen siirtymäajan hallitus varmaan tarvitaan, mutta Mubarakin on luonnollisesti väistyttävä välittömästi. Länsi kaivaa nyt verta neänästään.
Viesti egyptiläisille on tyly. Diktaattori jatkakoon. Viesti on aivan erilainen kuin se joka annettiin aikoinaan DDR:n tai Tsekkoslovakian väestölle ja vallanpitäjille. Mieleen tulee kun Suomen presidentti vaati virolaisia luopumaan välittömästä itsenäistymisestä ja odottamaan.
Kuten olen aiemmin sanonut en oikein usko demokratian etenevän arabimaissa, mutta kannattaako egyptiläisten silmille suorastaan sylkeä. Kun ihminen haluaa päästä eroon diktaattorista, väkivaltaisesta aviopuolisosta, huonosta työpaikasta tms. ei hän jaksa odottaa. Jonkinlainen siirtymäajan hallitus varmaan tarvitaan, mutta Mubarakin on luonnollisesti väistyttävä välittömästi. Länsi kaivaa nyt verta neänästään.
lauantaina, helmikuuta 05, 2011
Luovutettujen alueiden palauttaminen
Kun luovutettujen alueiden takaisin vaatimisesta 90-luvun alussa keskusteltiin, yleinen mielipide oli että se olisi ollut taloudellisesti järjetöntä. Itse kannatin palauttamista Suomen kunnian takia, mutta ajattelin myös että se olisi ollut taloudellisesti erittäin raskasta.
Näin jälkeenpäin ajatellen voi todeta, että palauttamisen myötä Suomesta olisi tullut Barentsin meren rantavaltio ja olisimme päässeet Petsamon takia osille luonnonvaroista. Palautus olisi voinut olla taloudellisesti edullista. Mene tiedä.
Näin jälkeenpäin ajatellen voi todeta, että palauttamisen myötä Suomesta olisi tullut Barentsin meren rantavaltio ja olisimme päässeet Petsamon takia osille luonnonvaroista. Palautus olisi voinut olla taloudellisesti edullista. Mene tiedä.
perjantaina, helmikuuta 04, 2011
Akuliina Saarikoski, rokottaminen ja kansanterveys
Akuliina Saarikoski toteaa tänään HS:ssä:
Suomalaisessa rokotevimmassa arvioidaan tehokkuutta kansanterveyden, ei yksilöiden terveyden kannalta. Jos mittari on tämä, hyväksytään samalla että tietty prosentti rokotettavista sairastuu rokotteista aiheutuviin sairauksiin, kuten narkolepsiaan.
Rokotteista on vaikea saada objektiivista tietoa, koska kaikki lääkärit viittaavat kansanterveyslaitoksen suosituksiin, jotka siis puolestaan laaditaan kansan, ei yksilöiden terveyttä ajatellen
Väite kuullostaa pintapuolisesti tarkasteltuna hyvältä mutta on käytännössä hyvin arveluttava.
Tarkastellaanpa asia hiukan yleisemmin:
Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää. Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:
Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals.
On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä.
On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään.
Kun Akuliina Saarikoski antaa ymmärtää, että yksilöiden terveys on ristiriidassa kansanterveyden kanssa hän on osin oikeassa. Yksilön kannattaa joskus todellakin vapaamatkustaa muiden (kansanterveyden) kustannuksella.
Akuliina haluaa kuitenkin sanavalinnoillaan antaa sen kuvan että vapaamatkustaja on jotenkin moraalisesti parempi ja fiksumpi kuin se joka rokottaa itsensä. Parempi vapaamatkustaja ei tietenkään ole. Mutta tuskin edes fiksumpi. Jos nimittäin tarpeeksi suuri osa kansasta vapaamatkustaa, vapaamatkustamisen hyöty alenee dramaattisesti ja vapaamatkustaja joutuu altttiiksi suurelle sairastumisen riskille.
No nykyisen narkolepsia-keskustelun myötä tällaiselle höpötykselle on tilausta. HS kantaa osan vastuusta julistaessaan Akuliinan jonkinlaiseksi älyköksi valitessaan tämän HS-raartiin. Akuliinan sanoma saattaa myydä - hinnan maksavat sairastuneet ihmiset.
Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä on aikojen kuluessa sairastunut mm. polioon rokotuksen vastaisen propagandan takia mm. Nigeriassa. Propaganda voi Suomessa saada vaikkapa seuraavanlaisen muodon:
"Homeopaattien tekemien huomioiden perusteella voidaan todeta, että useimmiten rokottaminen vahingoittaa ihmisen terveydentilaa suuresti, erityisesti silloin kun tarkastellaan hänen taipumustaan sairastua kroonisiin sairauksiin. Kun ihminen saa rokotuksen, hänen sähkömagneettinen värähtelynopeutensa muuttuu samalla tavalla kuin vakavan sairauden tai allopaattisen lääkityksen aikana. Rokottaminen voi vaikuttaa kahdella eri tavalla sen mukaan, millainen ihmisen terveydentila on.".
Suomalaisessa rokotevimmassa arvioidaan tehokkuutta kansanterveyden, ei yksilöiden terveyden kannalta. Jos mittari on tämä, hyväksytään samalla että tietty prosentti rokotettavista sairastuu rokotteista aiheutuviin sairauksiin, kuten narkolepsiaan.
Rokotteista on vaikea saada objektiivista tietoa, koska kaikki lääkärit viittaavat kansanterveyslaitoksen suosituksiin, jotka siis puolestaan laaditaan kansan, ei yksilöiden terveyttä ajatellen
Väite kuullostaa pintapuolisesti tarkasteltuna hyvältä mutta on käytännössä hyvin arveluttava.
Tarkastellaanpa asia hiukan yleisemmin:
Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää. Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:
Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals.
On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä.
On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään.
Kun Akuliina Saarikoski antaa ymmärtää, että yksilöiden terveys on ristiriidassa kansanterveyden kanssa hän on osin oikeassa. Yksilön kannattaa joskus todellakin vapaamatkustaa muiden (kansanterveyden) kustannuksella.
Akuliina haluaa kuitenkin sanavalinnoillaan antaa sen kuvan että vapaamatkustaja on jotenkin moraalisesti parempi ja fiksumpi kuin se joka rokottaa itsensä. Parempi vapaamatkustaja ei tietenkään ole. Mutta tuskin edes fiksumpi. Jos nimittäin tarpeeksi suuri osa kansasta vapaamatkustaa, vapaamatkustamisen hyöty alenee dramaattisesti ja vapaamatkustaja joutuu altttiiksi suurelle sairastumisen riskille.
No nykyisen narkolepsia-keskustelun myötä tällaiselle höpötykselle on tilausta. HS kantaa osan vastuusta julistaessaan Akuliinan jonkinlaiseksi älyköksi valitessaan tämän HS-raartiin. Akuliinan sanoma saattaa myydä - hinnan maksavat sairastuneet ihmiset.
Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä on aikojen kuluessa sairastunut mm. polioon rokotuksen vastaisen propagandan takia mm. Nigeriassa. Propaganda voi Suomessa saada vaikkapa seuraavanlaisen muodon:
"Homeopaattien tekemien huomioiden perusteella voidaan todeta, että useimmiten rokottaminen vahingoittaa ihmisen terveydentilaa suuresti, erityisesti silloin kun tarkastellaan hänen taipumustaan sairastua kroonisiin sairauksiin. Kun ihminen saa rokotuksen, hänen sähkömagneettinen värähtelynopeutensa muuttuu samalla tavalla kuin vakavan sairauden tai allopaattisen lääkityksen aikana. Rokottaminen voi vaikuttaa kahdella eri tavalla sen mukaan, millainen ihmisen terveydentila on.".
torstaina, helmikuuta 03, 2011
Nokian romahdus: pohja häämöttää
Analyytikot väittelevät siitä olisiko Nokian valittava Android vai Mobile Windows - samaa mieltä ollaan siitä, että MeeGo on kuollut.
Sveitsiläispankki Credit Suisse ennustaa Nokialle synkkiä aikoja. Se ennakoi, että yhtiön kurssi voi romahtaa 29 prosenttia 5,60 euroon vuoden, puolentoista aikana.
Älypuhelinten myynnin pankki ennakoi takkuavan niin pahasti, että Nokian markkinaosuus putoaa loka–joulukuun 28 prosentista 16–18 prosenttiin. Samalla puhelimista saatava kate kutistuu. Pankki arvioi, että Nokian osakekohtainen tulos laskee 0,38 euroon tänä vuonna.
Ensi viikolla Elop ilmoittanee merkittävistä päätöksistä. Olen pikkuisen optimistinen sen suhteen, että joskus vuonna 2013 tulee käännös parempaan. Sitä ennen markkinaosuus ehtii varmasti romahtaa.
Sveitsiläispankki Credit Suisse ennustaa Nokialle synkkiä aikoja. Se ennakoi, että yhtiön kurssi voi romahtaa 29 prosenttia 5,60 euroon vuoden, puolentoista aikana.
Älypuhelinten myynnin pankki ennakoi takkuavan niin pahasti, että Nokian markkinaosuus putoaa loka–joulukuun 28 prosentista 16–18 prosenttiin. Samalla puhelimista saatava kate kutistuu. Pankki arvioi, että Nokian osakekohtainen tulos laskee 0,38 euroon tänä vuonna.
Ensi viikolla Elop ilmoittanee merkittävistä päätöksistä. Olen pikkuisen optimistinen sen suhteen, että joskus vuonna 2013 tulee käännös parempaan. Sitä ennen markkinaosuus ehtii varmasti romahtaa.
tiistaina, helmikuuta 01, 2011
Allah and price regulation
“Allah is the only one who sets the prices and gives prosperity and poverty,” Muhammed said.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)