Viestintäpäällikkö Sakari Lauriala kysyy tänään HS:ssä miksi Suomessa suvaitaan johtajia, joiden ainoa meriitti on jonkinlainen jämäkkyys ja jäykkyys, mutta jotka ovat vallankipeitä, autoritäärisiä ja vastustavat kaikkea muutosta. Nämä johtajat turvautuvat johtamisessa pelkkään asemaan eivätkä osaamiseen.
...Miten on mahdollista, että suomalaiset organisaatiot kaikilla sektoreilla sallivat suuren määrän huonoa johtamista ja johtajuutta? Miksi kutsumani despoottidinosaurukset ja monoliittimammutit istuvat jämäkästi mihinkään liikkumatta ja mitään uudistamatta lukuisissa liitoissa, kansalaisjärjestöissä, yrityksissä, valtion ja kunnallishallinnon organisaatioissa? Ehkä vähiten kuitenkin yrityksissä, jotka joutuvat onneksi muuntumaan pakon eli markkinoiden edessä.
Miksi tätä despoottidinosaurusten ja monoliittimammuttien 1970-lukulaista, mitään kehittämätöntä johtamisoppia suvaitaan? Kaiken lisäksi malli ja sen toteuttajat nojaavat autoritäärisyyteen, vallankipeyteen, jatkuvaan muutosvastarintaan sekä erityisesti muodolliseen, ansaitsemattomaan asemaan, ei ansaittuun.
Tämä malli toimi varmaankin Kekkoslovakian aikaan, jolloin lähes kaikki kumarsivat ja pelkäsivät valtaa. Kekkonen on kuitenkin kuollut, yhteiskunta monimutkaistunut, valta jakautunut, ja demokratia kehittynyt.
...
Laurialan esittämä kysymys on äärimmäisen tärkeä. Pitkään työelämässä olleena tunnistan kyllä minäkin Laurialan kuvaaman hyvin yleisen ja vastenmielisen johtajatyypin. Olen samaa mieltä että tällainen johtajatyyppi on este organisaation kehittymiselle - olkoon kyse sitten "kansalaisjärjestöistä" (verovaroin ylläpidetyt kukkaisrahastot), "urheilujärjestöistä" (doping-liitot), yrityksistä, kunnista, seurakunnista tai valtiovallasta. Suurin ongelma on varmaankin juuri monoliittiset "kansalaisjärjestöt" ja "urheilujärjestöt".
Syy dinosaurus-johtajien olemassaoloon lienee ainakin osin suomalaisten - varsinkin vanhempien sukupolvien - taipumus ihailla valtaa ja mielivaltaa. Ongelma ei ratkea inisemisellä. Suomalaisilla on tapana haukkua johtajiaan selän takana, mutta usein se jää siihen. Muutos voi syntyä sukupolven vaihdoksen kautta, mutta se ei ole mitenkään varmaa.
Työelämän epävarmuus ja lama saattavat pönkittääkin dinosauruksia. Monella alalla isot monoliittiset organisaatiot dinosaurusjohtajineen pärjäävät laman aikana hyvin. Kanta-asiakasjärjestelmät sun muut kilpailua rajoittavat mekanismit tekevät kuluttajista yhden dinosaurus-ketjun torppareita. (Ihmettelen muuten miksi kuluttajavirasto ei puutu näihin kanta-asiakaskortteihin.)
maanantaina, syyskuuta 28, 2009
sunnuntai, syyskuuta 27, 2009
Yhteiskunnan tehottomuudesta - fayut
Uusi Guinea on ollut kiinnostukseni kohde ainakin siitä asti kun luin Margaret Meadin kirjan Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä yhteiskunnassa. Sittemmin olen oppinut, että kirja on kaikkien postmodernistien lempilukemista ("sukupuoli on sosiaalinen konstruktio") ja siis kirjoitettu tietynlaiset vaaleanpunaiset aurinkolasit päässä.
No joka tapauksessa kiinnostukseni Uuteen Guineaan on säilynyt. Ihmiskunnan varhaishistorian elämäntapa (metsästäjäkeräilijäkulttuuri, kivikausi, kannibalismi) on säilynyt saarella pitkään. Antropologit pääsivät mm. verekseltään tutkimaan Uuden Guinean Ylämaan kulttuuria heti kun alue läydettiin 30-luvulla. (Pitkään saaren keskisen alueen luultiin olevan asumatonta vuoristoa ja vasta 30-luvulla selvisi että siellä olikin ylämaa jossa asui satoja tuhansia asukkaita metsästäen villisikoja, keräillen kasveja, hoitaen puutarhaa ja kotieläimiä, metsästäen pääkalloja, syöden toisiaan ja sotien. Sekä harjoitten mitä moninaisimpia uskontoja ja puhuen satoja erilaisia kieliä.)
Läntisen Uuden Guinean fayut olivat yksi Uuden Guinean huonoimmin menestyneistä kansoista siihen aikaan 70-luvun lopulla, kun he joutuivat kosketuksiin valkoisten kanssa. Valkoisten kohtaaminen merkitsi konkreettisesti sitä, että saksalainen kielitieteilijä Klaus Kuegler muutti vaimonsa, tyttäriensä Judithin ja Sabinen ja poikansa Christianin kanssa näiden kannibaalien keskuuteen.
Fayuja leimasi korkea imeväiskuolleisuus ja alhainen elinajanodote. Perimmäinen ongelma oli kuitenkin verikoston yleisyys ja usko noituuteen. Luonnollisia kuolemia ei fayujen näkökulmasta ollut - kuolema johtui useimmiten joko väkivallasta tai noituudesta. Fayut ovat jakautuneet neljään heimoon ja 70-luvulla heimojen keskinäiset sodat ja muut väkivallanteot johtivat korkeaan kuolleisuuteen ja jatkuvassa pelossa elämiseen. Fayujen määrä laski koko ajan.
Fayut ymmärsivät itsekin, että väkivallan kierre oli aiheuttanut heidän ongelmansa. Taloustieteen termein verikosto-instituutio oli johtanut tehottomaan yhteiskuntaan. Fayut olivat kykenemättömiä ratkaisemaan ongelmaa itse ja nimenomaan siksi he päästivät saksalaisen kielentutkijan muuttamaan alueelleen. (Tämän motiivin he kertoivat eksplisiittisesti Kueglerille.) Perhe asetettiin asumaan heimoalueiden ulkopuoliselle ei-kenenkään maalle.
Kueglerit seurailivat fayujen elämää siihen paljoa puutumatta - mutta he auttoivat hätään joutuneita yksilöitä, perustivat lapsille koulun jne. Kueglerien lapset leikkivät fayu-lasten kanssa ja oppivat näiltä mestsästämisen ja keräilyn taitoja. Kueglerit eivät tuominneet fayujen järkyttävimpiäkään tapoja - fayut mm. antoivat kuolleiden mätääntyä omissa kodeissaan samoissa tiloissa missä elävät asuivat. Mätääntyvistä ruumiista jopa puristettiin nesteitä ja siveltiin sitä eläviin - näin fayu pääsi muka lähemmäksi kuollutta sukulaistaan.
Fayujen jatkuvat sodat kuitenkin surettivat Kueglereitä.
Kueglerien esimerkki alkoi pikkuhiljaa kuitenkin vaikuttaa fayuihin. Kun fayut taas kerran alkoivat sotia Kueglerien naapurustossa, perhe sai tarpeekseen, perheen isä sai "paskahalvauksen" ja ilmoitti heidän poistuvan kokonaan mikäli sotimista ei heti lopeteta. Fayut pelästyivät ja lupasivat etteivät sotisi enää ainakaan Kueglerien asuttamalla ei-kenenkään maalla, joka näin käytännössä demilitarisoitui. Alueelle alkoi muuttaa eri heimojen fayuja jotka halusivat elää ilman jatkuvaa pelkoa.
Sotiminen ja muukin väkivalta alkoi hiljalleen vähetä. Yhteiskunta alkoi muutenkin muuttua - elianajanodote kasvoi yli kymmenen vuotta ja imeväiskuolleisuus väheni voimakkaasti. Kueglerien avuksi tuli myös muita ulkopuolisia ja avustusjärjestöjä.
Tarinan opetus on ehkä siinä, että tehottomuutta on aina ollut eikä ongelmien ratkaisuun ole aina välttämättä tarvittu kuin hiukan uutta näkökulmaa ja hyvää tahtoa. Fayut onnistuivat Kueglerien avulla parantamaan tilannettaan ilman varsinaista modernisaatiota. Väkivallasta vapaan vyöhykeen luominen tuhosi hiljalleen koko verikosto-instituution. Myös kuolleitten mätäännyttäminen siirrettiin erityisille asumusten ulkopuolisille alueille, mikä paransi terveystilannetta.
Surullista kaikessa tässä on se, että Indonesian hallituksen jo Itä-Timorista koko kansainväliselle yleisölle tuttu uudelleenasuttamispolitiikka uhkaa fayujen jo orastanutta onnea.
Lähteet:
1. Sabine Kuegler, Viidakkolapsi
2. Sabine Kuegler, Paluu viidakkoon
Sabine Kuegler kuva kauniiden silmien takia alla:
No joka tapauksessa kiinnostukseni Uuteen Guineaan on säilynyt. Ihmiskunnan varhaishistorian elämäntapa (metsästäjäkeräilijäkulttuuri, kivikausi, kannibalismi) on säilynyt saarella pitkään. Antropologit pääsivät mm. verekseltään tutkimaan Uuden Guinean Ylämaan kulttuuria heti kun alue läydettiin 30-luvulla. (Pitkään saaren keskisen alueen luultiin olevan asumatonta vuoristoa ja vasta 30-luvulla selvisi että siellä olikin ylämaa jossa asui satoja tuhansia asukkaita metsästäen villisikoja, keräillen kasveja, hoitaen puutarhaa ja kotieläimiä, metsästäen pääkalloja, syöden toisiaan ja sotien. Sekä harjoitten mitä moninaisimpia uskontoja ja puhuen satoja erilaisia kieliä.)
Läntisen Uuden Guinean fayut olivat yksi Uuden Guinean huonoimmin menestyneistä kansoista siihen aikaan 70-luvun lopulla, kun he joutuivat kosketuksiin valkoisten kanssa. Valkoisten kohtaaminen merkitsi konkreettisesti sitä, että saksalainen kielitieteilijä Klaus Kuegler muutti vaimonsa, tyttäriensä Judithin ja Sabinen ja poikansa Christianin kanssa näiden kannibaalien keskuuteen.
Fayuja leimasi korkea imeväiskuolleisuus ja alhainen elinajanodote. Perimmäinen ongelma oli kuitenkin verikoston yleisyys ja usko noituuteen. Luonnollisia kuolemia ei fayujen näkökulmasta ollut - kuolema johtui useimmiten joko väkivallasta tai noituudesta. Fayut ovat jakautuneet neljään heimoon ja 70-luvulla heimojen keskinäiset sodat ja muut väkivallanteot johtivat korkeaan kuolleisuuteen ja jatkuvassa pelossa elämiseen. Fayujen määrä laski koko ajan.
Fayut ymmärsivät itsekin, että väkivallan kierre oli aiheuttanut heidän ongelmansa. Taloustieteen termein verikosto-instituutio oli johtanut tehottomaan yhteiskuntaan. Fayut olivat kykenemättömiä ratkaisemaan ongelmaa itse ja nimenomaan siksi he päästivät saksalaisen kielentutkijan muuttamaan alueelleen. (Tämän motiivin he kertoivat eksplisiittisesti Kueglerille.) Perhe asetettiin asumaan heimoalueiden ulkopuoliselle ei-kenenkään maalle.
Kueglerit seurailivat fayujen elämää siihen paljoa puutumatta - mutta he auttoivat hätään joutuneita yksilöitä, perustivat lapsille koulun jne. Kueglerien lapset leikkivät fayu-lasten kanssa ja oppivat näiltä mestsästämisen ja keräilyn taitoja. Kueglerit eivät tuominneet fayujen järkyttävimpiäkään tapoja - fayut mm. antoivat kuolleiden mätääntyä omissa kodeissaan samoissa tiloissa missä elävät asuivat. Mätääntyvistä ruumiista jopa puristettiin nesteitä ja siveltiin sitä eläviin - näin fayu pääsi muka lähemmäksi kuollutta sukulaistaan.
Fayujen jatkuvat sodat kuitenkin surettivat Kueglereitä.
Kueglerien esimerkki alkoi pikkuhiljaa kuitenkin vaikuttaa fayuihin. Kun fayut taas kerran alkoivat sotia Kueglerien naapurustossa, perhe sai tarpeekseen, perheen isä sai "paskahalvauksen" ja ilmoitti heidän poistuvan kokonaan mikäli sotimista ei heti lopeteta. Fayut pelästyivät ja lupasivat etteivät sotisi enää ainakaan Kueglerien asuttamalla ei-kenenkään maalla, joka näin käytännössä demilitarisoitui. Alueelle alkoi muuttaa eri heimojen fayuja jotka halusivat elää ilman jatkuvaa pelkoa.
Sotiminen ja muukin väkivalta alkoi hiljalleen vähetä. Yhteiskunta alkoi muutenkin muuttua - elianajanodote kasvoi yli kymmenen vuotta ja imeväiskuolleisuus väheni voimakkaasti. Kueglerien avuksi tuli myös muita ulkopuolisia ja avustusjärjestöjä.
Tarinan opetus on ehkä siinä, että tehottomuutta on aina ollut eikä ongelmien ratkaisuun ole aina välttämättä tarvittu kuin hiukan uutta näkökulmaa ja hyvää tahtoa. Fayut onnistuivat Kueglerien avulla parantamaan tilannettaan ilman varsinaista modernisaatiota. Väkivallasta vapaan vyöhykeen luominen tuhosi hiljalleen koko verikosto-instituution. Myös kuolleitten mätäännyttäminen siirrettiin erityisille asumusten ulkopuolisille alueille, mikä paransi terveystilannetta.
Surullista kaikessa tässä on se, että Indonesian hallituksen jo Itä-Timorista koko kansainväliselle yleisölle tuttu uudelleenasuttamispolitiikka uhkaa fayujen jo orastanutta onnea.
Lähteet:
1. Sabine Kuegler, Viidakkolapsi
2. Sabine Kuegler, Paluu viidakkoon
Sabine Kuegler kuva kauniiden silmien takia alla:
keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009
Elvytys ja sukupuoli
Naisia alkaa olla työssä jo miehiä enemmän. Asian voi nähdä myös niin että laman aikainen elvytys säilyttää naisten työpaikat tehokkaammin kuin miesten työpaikat, koska naisista hyvin suuri osa toimii julkisella sektorilla.
Sananvapaus on tärkeää - mutta miksi ?
Halla-ahon oikeudenkäyntiä puitaessa on puhuttu paljon siitä, oliko Halla-aholla oikeus sanoa mitä hän sanoo.
Sananvapaus on tärkeä asia - se on välttämätön osa demokratiaa - mutta tässä tapauksessa sanomisen oikeus ei ole ainakaan minusta oleellisin kysymys. Keskustelussa on viime aikoina unohtunut se minusta mielenkiintoisempi kysymys, hyödyttääkö Halla-ahon kirjoitukset kansankokonaisuuden etua vai ei.
Oletetaanpa nyt että Halla-ahon kirjoitukset edistävät kansankokonaisuuden etua. Jos lukija on eri mieltä, tehköön hän päässään välttämättömät muutokset seuraavaan päättelyketjuun.
Koska Halla-ahon kirjoitukset hyödyttävät kansankokonaisuuden etua, rangaistus tuntuu kohtuuttomalta siitä riippumatta onko jonkinasteinen uskonrauhan rikkominen tapahtunut vai ei. Jossain muussa maassa kuin Suomessa ankara rangaistus tekisikin Halla-ahosta todennäköisesti puhtaan marttyyrin ja rangaistus edistäisi kansankokonaisuuden etua.
Koska suomalaiset (=suuri osa suomalaisista) ihailevat valtaa ja mielivaltaa, suuri osa kansaa kokee rangaistuksen ensi sijaisesti onnistuneeksi mielivavallan käytöksi. Mielivallankäyttäjää ihaillaan ja rangaistuksen saajaa pilkataan.
Suomalaisten vallan ihailu tuli esille Kekkosen aikana, kun länsimaisia arvoja puolustavat kansanedustajat joutuivat Kekkosen ja hänen hännystelijöidensä pilkan kohteeksi. Suomalaisten vallan ihailu tuli esille myös kansan tukiessa Halosen öykkäröintiä virkanimityskysymyksissä.
Sananvapauden puolustaminen ei näin ollen ole tärkeää vain siksi, että sananvapaus on länsimaisen demokratian välttämätön perusta vaan myös siksi, että rangaistus herättää ainakin osassa kansaa vahingoniloa. Osa tästä mielivaltaa ihannoivasta kansanosasta siirtyisi kuin luonnostaan mielivallan käyttäjän (Illman) puolelle.
Itse asia ei näitä ihmisiä niinkään kiinnosta vaan he nimenomaan asettuvat kannattamaan korkean statuksen henkilöä, mikä näille ihmisille on sama asia kuin mielivallan onnistunut harjoittaja.
Vastaavasti nämä ihmiset asettuvat Halla-ahon puolelle, jos ja vain jos Halla-aho onnistuu tavalla tai toisella nöyryyttämään valtionsyyttäjän virastoa - esimerkiksi saamalla edes osittain vapauttavan päätöksen.
Korkean statuksen omaavien yksilöiden imitointi on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus mutta vaikuttaa siltä että Suomessa korkea status määräytyy voittopuolisesti (mieli)vallan käytön onnistumisen perusteella.
Sananvapaus on tärkeä asia - se on välttämätön osa demokratiaa - mutta tässä tapauksessa sanomisen oikeus ei ole ainakaan minusta oleellisin kysymys. Keskustelussa on viime aikoina unohtunut se minusta mielenkiintoisempi kysymys, hyödyttääkö Halla-ahon kirjoitukset kansankokonaisuuden etua vai ei.
Oletetaanpa nyt että Halla-ahon kirjoitukset edistävät kansankokonaisuuden etua. Jos lukija on eri mieltä, tehköön hän päässään välttämättömät muutokset seuraavaan päättelyketjuun.
Koska Halla-ahon kirjoitukset hyödyttävät kansankokonaisuuden etua, rangaistus tuntuu kohtuuttomalta siitä riippumatta onko jonkinasteinen uskonrauhan rikkominen tapahtunut vai ei. Jossain muussa maassa kuin Suomessa ankara rangaistus tekisikin Halla-ahosta todennäköisesti puhtaan marttyyrin ja rangaistus edistäisi kansankokonaisuuden etua.
Koska suomalaiset (=suuri osa suomalaisista) ihailevat valtaa ja mielivaltaa, suuri osa kansaa kokee rangaistuksen ensi sijaisesti onnistuneeksi mielivavallan käytöksi. Mielivallankäyttäjää ihaillaan ja rangaistuksen saajaa pilkataan.
Suomalaisten vallan ihailu tuli esille Kekkosen aikana, kun länsimaisia arvoja puolustavat kansanedustajat joutuivat Kekkosen ja hänen hännystelijöidensä pilkan kohteeksi. Suomalaisten vallan ihailu tuli esille myös kansan tukiessa Halosen öykkäröintiä virkanimityskysymyksissä.
Sananvapauden puolustaminen ei näin ollen ole tärkeää vain siksi, että sananvapaus on länsimaisen demokratian välttämätön perusta vaan myös siksi, että rangaistus herättää ainakin osassa kansaa vahingoniloa. Osa tästä mielivaltaa ihannoivasta kansanosasta siirtyisi kuin luonnostaan mielivallan käyttäjän (Illman) puolelle.
Itse asia ei näitä ihmisiä niinkään kiinnosta vaan he nimenomaan asettuvat kannattamaan korkean statuksen henkilöä, mikä näille ihmisille on sama asia kuin mielivallan onnistunut harjoittaja.
Vastaavasti nämä ihmiset asettuvat Halla-ahon puolelle, jos ja vain jos Halla-aho onnistuu tavalla tai toisella nöyryyttämään valtionsyyttäjän virastoa - esimerkiksi saamalla edes osittain vapauttavan päätöksen.
Korkean statuksen omaavien yksilöiden imitointi on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus mutta vaikuttaa siltä että Suomessa korkea status määräytyy voittopuolisesti (mieli)vallan käytön onnistumisen perusteella.
tiistaina, syyskuuta 22, 2009
Väkivalta, suomalaisuus ja rotu
Puolella suomalaisista on Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan väkivaltageeni.
Olen kirjoittanut aiemmin varsin laajasti ihmispopulaatioden väkivaltaisuus- ja temperamenttieroista:
... Liisa Keltikangas-Järvinen - Suomen ehkä merkittävin kasvatustieteilijä - on ottanut kantaa rotueroihin persoonallisuuden osalta. Hän toteaa kirjassaan Temperamentti että itäaasialaiset ovat muita rotuja syntyjään rauhallisempia.
Samaan johtopäätökseen tulee evoluutiobiologi E.O. Wilson - sosiobiologian perustaja - kirjassaan On Human Nature. Itäaasialaiset ja erityisesti navajo-intiaanit ovat syntyjään rauhallisempia kuin muut rodut. Kriteerinä on käytetty mm. sitä miten nopeasti vauva aktiivisesti kääntyy selälleen kun hänet on ensin asetettu mahalleen.
Psykologi Philip Rushton toteaa teoksessaan Race, Evolution and Behaviour että kolme päärotua järjestyvät monen ominaisuudeen osalta samaan järjestykseen - ensin negroidit, sitten valkoiset sitten mongolit: Mongolit ovat älykkäämpiä ja rauhallisempia (vähemmän aggressiivisia) kuin valkoiset, valkoiset ovat taas älykkäämpiä ja rauhallisempia (vähemmän aggressiivisia) kuin negroidit. Mustat tulevat aiemmin sukukypsiksi ja saavat enemmän kaksosia kuin valkoiset, valkoiset tulevat aiemmin sukukypsiksi ja saavat enemmän kaksosia kuin kuin mongolit.
Gene expression tiedeblogi kertoo psykologi Jerome Kaganin tutkimuksista joiden mukaan sinisilmäiset lapset ovat ujompia kuin muut lapset. Ujous liittyy ilmeisesti pohjoiseen rotutyyppiin: Artikkelissa todettiin ensin että Kaganin tutkimuksen mukaan sinisilmäisyys korreloi ujouden kanssa. Seuraavaksi Coplanin, Colemanin ja Rubinin tutkimukseen viitaten todettiin että ilmeisesti vain pojilla sinisilmäisyys korreloi ujouden kanssa. Ujouden yleisyys sinisilmäisten keskuudessa johtuu Kaganin hypoteesin mukaan siitä että yksi geeni joka paransi ihmisen fyysistä sopeutumista kylmään ilmanalaan aiheutti samalla myös introverttisuutta eli ujoutta
Tämäkin tutkimus lisää ymmärrystämme väestöryhmien temperamenttieroista.
Olen kirjoittanut aiemmin varsin laajasti ihmispopulaatioden väkivaltaisuus- ja temperamenttieroista:
... Liisa Keltikangas-Järvinen - Suomen ehkä merkittävin kasvatustieteilijä - on ottanut kantaa rotueroihin persoonallisuuden osalta. Hän toteaa kirjassaan Temperamentti että itäaasialaiset ovat muita rotuja syntyjään rauhallisempia.
Samaan johtopäätökseen tulee evoluutiobiologi E.O. Wilson - sosiobiologian perustaja - kirjassaan On Human Nature. Itäaasialaiset ja erityisesti navajo-intiaanit ovat syntyjään rauhallisempia kuin muut rodut. Kriteerinä on käytetty mm. sitä miten nopeasti vauva aktiivisesti kääntyy selälleen kun hänet on ensin asetettu mahalleen.
Psykologi Philip Rushton toteaa teoksessaan Race, Evolution and Behaviour että kolme päärotua järjestyvät monen ominaisuudeen osalta samaan järjestykseen - ensin negroidit, sitten valkoiset sitten mongolit: Mongolit ovat älykkäämpiä ja rauhallisempia (vähemmän aggressiivisia) kuin valkoiset, valkoiset ovat taas älykkäämpiä ja rauhallisempia (vähemmän aggressiivisia) kuin negroidit. Mustat tulevat aiemmin sukukypsiksi ja saavat enemmän kaksosia kuin valkoiset, valkoiset tulevat aiemmin sukukypsiksi ja saavat enemmän kaksosia kuin kuin mongolit.
Gene expression tiedeblogi kertoo psykologi Jerome Kaganin tutkimuksista joiden mukaan sinisilmäiset lapset ovat ujompia kuin muut lapset. Ujous liittyy ilmeisesti pohjoiseen rotutyyppiin: Artikkelissa todettiin ensin että Kaganin tutkimuksen mukaan sinisilmäisyys korreloi ujouden kanssa. Seuraavaksi Coplanin, Colemanin ja Rubinin tutkimukseen viitaten todettiin että ilmeisesti vain pojilla sinisilmäisyys korreloi ujouden kanssa. Ujouden yleisyys sinisilmäisten keskuudessa johtuu Kaganin hypoteesin mukaan siitä että yksi geeni joka paransi ihmisen fyysistä sopeutumista kylmään ilmanalaan aiheutti samalla myös introverttisuutta eli ujoutta
Tämäkin tutkimus lisää ymmärrystämme väestöryhmien temperamenttieroista.
Eutanasia politiikan teon välineenä ?
Tarja Halosen kansalaisvaltuuskunnan taannoinen kaksinkertainen puheenjohtaja Kaari Utrio ehdotti siis mennä päivänä eutanasiaa politiikan teon välineeksi. Jotkut ovat halunneet nähdä ehdotuksen humanistisena - vanhuksille annetaan mahdollisuus valita kuolinaikansa.
Tosiasiassa ehdotus oli HS:n mukaan aivan eri henkinen:
Kirjailija Kaari Utrion mielestä eutanasia voisi olla ratkaisu ikääntyvän väestön aiheuttamaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan. Utrio ehdottaa Ilta-Sanomien haastattelussa, että terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa "ystävällisiä unipillereitä" 70 vuotta täyttäneille vanhuksille.
"Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?" Utrio kysyy.
Kirjailijan mukaan "on järjetöntä ja turhaa", että ihmisten elinikää yritetään nostaa tekemällä vanhuksille leikkauksia ja toimenpiteitä viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuolemaa.
"Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta. Enempää ei tarvittu."
67-vuotias Utrio ei itse halua joutua vanhainkotiin hoidettavaksi.
"Olen päättänyt, että kaadun saappaat jalassa. Se vielä puuttuisi, että olisin miniöiden hoidettavana", hän sanoo.
Kysyn lisäksi:
millä tavalla eutanasia politiikan teon välineenä on inhimillisempää kuin valikoiva "eugeeninen" maahanmuuttopolitiikka ?
Tosiasiassa ehdotus oli HS:n mukaan aivan eri henkinen:
Kirjailija Kaari Utrion mielestä eutanasia voisi olla ratkaisu ikääntyvän väestön aiheuttamaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan. Utrio ehdottaa Ilta-Sanomien haastattelussa, että terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa "ystävällisiä unipillereitä" 70 vuotta täyttäneille vanhuksille.
"Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?" Utrio kysyy.
Kirjailijan mukaan "on järjetöntä ja turhaa", että ihmisten elinikää yritetään nostaa tekemällä vanhuksille leikkauksia ja toimenpiteitä viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuolemaa.
"Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta. Enempää ei tarvittu."
67-vuotias Utrio ei itse halua joutua vanhainkotiin hoidettavaksi.
"Olen päättänyt, että kaadun saappaat jalassa. Se vielä puuttuisi, että olisin miniöiden hoidettavana", hän sanoo.
Kysyn lisäksi:
millä tavalla eutanasia politiikan teon välineenä on inhimillisempää kuin valikoiva "eugeeninen" maahanmuuttopolitiikka ?
perjantaina, syyskuuta 11, 2009
Kuplat
Puhutaan pörssikuplasta ja asuntokuplasta.
Taloustieteilijä Herbert Gintisin mukaan suuri syy pörssikuplan syntymiseen on se, että ihmiset sen sijaan että toimisivat rationaalisen aktorin tavoin, imitoivat niitä jotka ovat onnistuneet. Jos esimerkiksi naapuri tai tuttu on voittanut rahaa pörssissä, mennään itsekin sijoittamaan rahaa pörssiin. Tällainen käyttäytyminen johtaa - ei nyt suorastaan vääjäämättä, mutta kuitenkin usein - pörssiosakkeiden yliarvostukseen ja pörssikuplaan. Tämänkertainen pörssikuplaa ei ehkä olisi syntynyt ilman asuntokuplaa ja asuntolainakuplaa, mutta yksityiskohdat ovat lopulta vain yksityiskohtia ja niistä puhuminen usein jälkiselittelyä.
Kuplia tulee aina ja kuplat yleensä puhkeavat.
Gintisin mainitsemat konformismi (=enemmistön mielipiteen imitointi) ja statukseen pohjautuva imitointi (=imitoidaan sitä, joka on onnistunut) ovat ihmislajille hyvin tyypillisiä oppimisen muotoja. Imitointi on usein edulllista. Kun esimerkiksi maahanmuuttaja sopeutuu kohdemaan arvoihin ja normeihin niitä kyseenalaistamatta ( when in Rome, do as the Romans do ), tällainen konformismi on usein yksilönkin kannalta edullista.
Usein on kerta kaikkiaan liian kallista oppia asioita itse kokeilemalla, muiden mielipiteiden imitointi on usein halvempaa ja tarpeeksi tarkkaa. Konformismi on evoluution mielessä sopeuma eli adaptaatio.
Koska ihmisyhteisöt koordinoivat käyttäytymistä aina yhteisin normein ja normin rikkojia rangaistaan, normien sisäistäminen niitä kyseenalaistamatta on usein erityisen edullista.
Konformismiin liittyy kuitenkin myös suuria haittoja:
1. Konformismin takia ihmisyhteisöt pitävät usein pitkään kiinni sellaisista käytännöistä - esimerkiksi naisten ympärileikkaus - jotka ovat jo kauan johtaneet suureen haittaan yksilötasolla tai koko yhteisönkin kannalta.
2. Joissain tilanteissa kuten pörssissä ja asuntomarkkinoilla muiden imitointi on usein pitkällä tähtäimellä tuhoon tuomittu strategia. Usein pörssissä se yksilö joka ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat pärjää parhaiten.
3. Konformismin synnyttää usein vihamielisyyttä uusia innovaatiota kohtaan vaikka toki samalla synnyttää tervettä skeptisyyttä uusille älyttömyyksille.
Konformismi tai muu imitointi johtaa yhteiskunnallisiin kupliin yhtä hyvin kuin pörssikuplaan. Ideologia, joka on aluksi syntynyt terveenä vastauksena todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, saa eräänlaisen monopolin aseman ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Feminismi joka alkoi naisten oikeutetuista vaatimuksista tasa-arvoisuuteen, on nykyajan yhteiskunnallinen kupla. Monikultturismi on eittämättä toinen. Saksan sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön tutkija Ernst Hillebrand on todennut:
Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä. (HS: Sosiaalidemokraattien suosio romahtanut Länsi-Euroopassa, ILKKA AHTIAINEN, 13.9.2008)
Kupliin liittyy aina unelmointia ja imitointia. Ideolgian perusväitteitteet - joihin aina pitäisi suhtautua kriittisesti - aletaan mieltää aksioomiksi ja niistä aletaan johtaa toimintastrategioita tavallaan täysin loogisesti. Kun juutalaisten hävittämisen "vääjäämättömyys" 30-luvun Saksassa ensin "ymmärretiin", ainoa ongelma oli logistinen. Käytännön miehet astuvat jossain vaiheessa kuplaideologian johtoon. Käytännön mies ei kyseenalaista alkuperäisiä premissejä vaan toimii.
Yhteiskunnallisia kuplia syntyy aina. Yksi tyypillinen oli tosiaan 30-luvun saksalaisten usein vilpitön usko siihen, että juutalaisten hävittäminen on välttämätöntä. Jopa sellaisetkin ihmiset, joilla oli juutalaisia ystäviä, saattoivat "ymmärtää" hävittämisen "väistämättömyyden".
Samanlainen väistämättömyyden ajatus levisi 70-luvulla joihinkin oikeistolaisiin. Mm. Kekkonen tuntuu uskoneen, että sosialismin voitto on väistämätöntä. Nykyaikana on vaikea kuvitella miten voimakas äärivasemmiston vaikutus oli varsinkin 70-luvun nuorten aikuisten tietoisuudessa.
Kuplien puhkeamiset ovat hyvin tyypillisiä myös yhteiskunnallisille kuplille. 70-luvun taistolaisliike hävisi yhtäkkiä jonkinlaisen sisäisen romahdukksen kautta 70/80-luvun taitteessa. Kun Åbo Akademin Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa taistolaiset saivat yleensä viisi paikkaa vuodesta toiseen, yhtenä vuonna (1980) paikkaluku romahti yhtäkkiä yhteen. Taistolaisuuden romahtaminen tapahtui paljon ennen Neuvostoliiton romahtamista ilman selkeää ulkoista syytä. Jälkikäteen tapahtumaa voi tietysti selitellä monellakin tapaa, mutta jälkiselittelyihin kannattaa aina suhtautua hyvin kyynisesti.
Monikulttuurisuus, postmodernismi, Halos-kupla (äärivasemistolaisen, ammattitaidottoman ja naivin ihmisen laaja kannatus) ja feminismi-kupla puhkeavat ehkä samalla tavalla. Feminismi tai monikultturismi tuskin kaatuvat pelkkään ulkoiseen kritiikkiin. Tarvitaan MYÖS sisäinen romahdus - yhtenä kauniina päivänä feministien kokouksiin ja verkkosivuille ei vain enää tulee ketään.
Ulkoiset syyt - kuten Yliopiston tieteen vastaisten laitosten määrärahojen supistukset tai ulkoinen kritiikki - toki murentavat feminismin voimaa, mutta lopulta liike kaatuu siihen että jäsenet kaikkoavat joitain pahimpia luusereita lukuunottamatta yhtäkkiä. Joku kynnnys on ylitetty ja romahtamisen hetki tulee lopulta aina yllätyksenä.
Eestin kommunistisen puolueen laajan toimistorakennuksen ikkunat jäivät yhtenä aamuna sytyttämättä 90-luvun alussa. Se oli historiallinen hetki siinä missä sinimustvalgeen vetäminen Pikk Hermannin salkoon 24.9.1989.
Toivon että maahanmuuttokriittisyydestä ei tule samanlaista kuplaa. Merkkejä tästä on olemassa. Pahinta on jos mitään ei saada edes aikaiseksi ennen kuin liike muuttuu kuplaksi.
Taloustieteilijä Herbert Gintisin mukaan suuri syy pörssikuplan syntymiseen on se, että ihmiset sen sijaan että toimisivat rationaalisen aktorin tavoin, imitoivat niitä jotka ovat onnistuneet. Jos esimerkiksi naapuri tai tuttu on voittanut rahaa pörssissä, mennään itsekin sijoittamaan rahaa pörssiin. Tällainen käyttäytyminen johtaa - ei nyt suorastaan vääjäämättä, mutta kuitenkin usein - pörssiosakkeiden yliarvostukseen ja pörssikuplaan. Tämänkertainen pörssikuplaa ei ehkä olisi syntynyt ilman asuntokuplaa ja asuntolainakuplaa, mutta yksityiskohdat ovat lopulta vain yksityiskohtia ja niistä puhuminen usein jälkiselittelyä.
Kuplia tulee aina ja kuplat yleensä puhkeavat.
Gintisin mainitsemat konformismi (=enemmistön mielipiteen imitointi) ja statukseen pohjautuva imitointi (=imitoidaan sitä, joka on onnistunut) ovat ihmislajille hyvin tyypillisiä oppimisen muotoja. Imitointi on usein edulllista. Kun esimerkiksi maahanmuuttaja sopeutuu kohdemaan arvoihin ja normeihin niitä kyseenalaistamatta ( when in Rome, do as the Romans do ), tällainen konformismi on usein yksilönkin kannalta edullista.
Usein on kerta kaikkiaan liian kallista oppia asioita itse kokeilemalla, muiden mielipiteiden imitointi on usein halvempaa ja tarpeeksi tarkkaa. Konformismi on evoluution mielessä sopeuma eli adaptaatio.
Koska ihmisyhteisöt koordinoivat käyttäytymistä aina yhteisin normein ja normin rikkojia rangaistaan, normien sisäistäminen niitä kyseenalaistamatta on usein erityisen edullista.
Konformismiin liittyy kuitenkin myös suuria haittoja:
1. Konformismin takia ihmisyhteisöt pitävät usein pitkään kiinni sellaisista käytännöistä - esimerkiksi naisten ympärileikkaus - jotka ovat jo kauan johtaneet suureen haittaan yksilötasolla tai koko yhteisönkin kannalta.
2. Joissain tilanteissa kuten pörssissä ja asuntomarkkinoilla muiden imitointi on usein pitkällä tähtäimellä tuhoon tuomittu strategia. Usein pörssissä se yksilö joka ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat pärjää parhaiten.
3. Konformismin synnyttää usein vihamielisyyttä uusia innovaatiota kohtaan vaikka toki samalla synnyttää tervettä skeptisyyttä uusille älyttömyyksille.
Konformismi tai muu imitointi johtaa yhteiskunnallisiin kupliin yhtä hyvin kuin pörssikuplaan. Ideologia, joka on aluksi syntynyt terveenä vastauksena todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, saa eräänlaisen monopolin aseman ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Feminismi joka alkoi naisten oikeutetuista vaatimuksista tasa-arvoisuuteen, on nykyajan yhteiskunnallinen kupla. Monikultturismi on eittämättä toinen. Saksan sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön tutkija Ernst Hillebrand on todennut:
Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä. (HS: Sosiaalidemokraattien suosio romahtanut Länsi-Euroopassa, ILKKA AHTIAINEN, 13.9.2008)
Kupliin liittyy aina unelmointia ja imitointia. Ideolgian perusväitteitteet - joihin aina pitäisi suhtautua kriittisesti - aletaan mieltää aksioomiksi ja niistä aletaan johtaa toimintastrategioita tavallaan täysin loogisesti. Kun juutalaisten hävittämisen "vääjäämättömyys" 30-luvun Saksassa ensin "ymmärretiin", ainoa ongelma oli logistinen. Käytännön miehet astuvat jossain vaiheessa kuplaideologian johtoon. Käytännön mies ei kyseenalaista alkuperäisiä premissejä vaan toimii.
Yhteiskunnallisia kuplia syntyy aina. Yksi tyypillinen oli tosiaan 30-luvun saksalaisten usein vilpitön usko siihen, että juutalaisten hävittäminen on välttämätöntä. Jopa sellaisetkin ihmiset, joilla oli juutalaisia ystäviä, saattoivat "ymmärtää" hävittämisen "väistämättömyyden".
Samanlainen väistämättömyyden ajatus levisi 70-luvulla joihinkin oikeistolaisiin. Mm. Kekkonen tuntuu uskoneen, että sosialismin voitto on väistämätöntä. Nykyaikana on vaikea kuvitella miten voimakas äärivasemmiston vaikutus oli varsinkin 70-luvun nuorten aikuisten tietoisuudessa.
Kuplien puhkeamiset ovat hyvin tyypillisiä myös yhteiskunnallisille kuplille. 70-luvun taistolaisliike hävisi yhtäkkiä jonkinlaisen sisäisen romahdukksen kautta 70/80-luvun taitteessa. Kun Åbo Akademin Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa taistolaiset saivat yleensä viisi paikkaa vuodesta toiseen, yhtenä vuonna (1980) paikkaluku romahti yhtäkkiä yhteen. Taistolaisuuden romahtaminen tapahtui paljon ennen Neuvostoliiton romahtamista ilman selkeää ulkoista syytä. Jälkikäteen tapahtumaa voi tietysti selitellä monellakin tapaa, mutta jälkiselittelyihin kannattaa aina suhtautua hyvin kyynisesti.
Monikulttuurisuus, postmodernismi, Halos-kupla (äärivasemistolaisen, ammattitaidottoman ja naivin ihmisen laaja kannatus) ja feminismi-kupla puhkeavat ehkä samalla tavalla. Feminismi tai monikultturismi tuskin kaatuvat pelkkään ulkoiseen kritiikkiin. Tarvitaan MYÖS sisäinen romahdus - yhtenä kauniina päivänä feministien kokouksiin ja verkkosivuille ei vain enää tulee ketään.
Ulkoiset syyt - kuten Yliopiston tieteen vastaisten laitosten määrärahojen supistukset tai ulkoinen kritiikki - toki murentavat feminismin voimaa, mutta lopulta liike kaatuu siihen että jäsenet kaikkoavat joitain pahimpia luusereita lukuunottamatta yhtäkkiä. Joku kynnnys on ylitetty ja romahtamisen hetki tulee lopulta aina yllätyksenä.
Eestin kommunistisen puolueen laajan toimistorakennuksen ikkunat jäivät yhtenä aamuna sytyttämättä 90-luvun alussa. Se oli historiallinen hetki siinä missä sinimustvalgeen vetäminen Pikk Hermannin salkoon 24.9.1989.
Toivon että maahanmuuttokriittisyydestä ei tule samanlaista kuplaa. Merkkejä tästä on olemassa. Pahinta on jos mitään ei saada edes aikaiseksi ennen kuin liike muuttuu kuplaksi.
keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009
Romanien ihmisoikeusloukkaukset
Romaniyhdyshenkilöt saavat näemmä edelleen rajoittaa toisten romanien muuttamista paikkakunnalta toiselle.
Kunta syyllistyy - kysyessään romaniyhdyshenkilöltä sopiiko tälle että tietty romani saa asunnon kunnan asunnosta - eittämättä romaniyksilöiden ihmisoikeuksien rajoittamiseen.
Tämä asia oli esillä jo kaksi vuotta sitten ja asialle ei ole ilmeisesti mitään tapahtunut.
Kunta syyllistyy - kysyessään romaniyhdyshenkilöltä sopiiko tälle että tietty romani saa asunnon kunnan asunnosta - eittämättä romaniyksilöiden ihmisoikeuksien rajoittamiseen.
Tämä asia oli esillä jo kaksi vuotta sitten ja asialle ei ole ilmeisesti mitään tapahtunut.
tiistaina, syyskuuta 08, 2009
Samoa, instituutiot ja evolutiivinen peliteoria
Pääsin kerrankin "korkkaamaan" HS:n keskustelun.
Uutinen Samoan siirtymisestä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kuullostaa sinänsä aika tyhjänpäiväiseltä, mutta liittyy mielenkiintoisella tavalla aiheeseen instituutioiden spontaani synty, jota evolutiivinen peliteoreetikko Peyton Young on tutkinut.
Uutinen Samoan siirtymisestä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kuullostaa sinänsä aika tyhjänpäiväiseltä, mutta liittyy mielenkiintoisella tavalla aiheeseen instituutioiden spontaani synty, jota evolutiivinen peliteoreetikko Peyton Young on tutkinut.
lauantaina, syyskuuta 05, 2009
Asiantuntiija
Tietyn alan asiantuntijoiden ennustukset tulevaisuudesta korreloivat vahvasti keskenään. Sen sijaan ennustukset ovat useimmiten hyvin kaukana siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. (Lähde: Taleb, Black Swan)
Ongelma ei ole oikeastaan se, että ennustaminen on vaikeaa ja ennustukset siksi epäonnistuvat, vaan se, että ihmiset uudestaan ja uudestaan uskovat asiantuntijoiden tekemiin ennusteisiin. Vaikka asiantuntijat olisivat vilpittömiäkin - mitä he harvoin ovat - asiantuntijan ennustukset eivät yleensä ole sen parempia kuin kadunmiehenkään. Tämä koskee tietysti lähinnä taloutta, teknologian kehitystä ja politiikkaa.
Ollessani työssä suuressa tietoliikenneyrityksessä osallistuin monen muun asiantuntijaksi kutsutun henkilön kanssa yrityksen strategian miettimiseen. Asiantuntijoiden ennustus mobiiliteknologian tulevaisuudesta oli suunillleen se, että ihmiset soittavat lähitulevaisuudessa toisilleen videopuheluita mobiiliverkoissa.
Outoa tässä ennusteessa ei ollut se, että yrityksen teknologia-asiantuntijat erehtyivät noin pahasti ennusteissaan vaan outoa oli yksimielisyys. Kahvilakskusteluissa toki myönnettiin että videopuheluihin perustuva strategia saattoi olla ns. pahasti perseestä. Ko. videopuhelujen mahdollistamiseksi tehtiin laajoja tuotekehitysinvestointeja. Yritys osallistui laajasti ko. järjestelmien standardointiin.
Vaikka todellisuudessa kaikkia munia ei pantu samaan koriin, käytännössä näin kuitenkin pitkälti tehtiin. Investoinnit olivat todellisuudessa hukkaanheitettyjä.
Asiantuntijat eivät tietenkään aikuisen oikeasti uskoneet koko juttuun, mutta koska yrityksessä oli runsaasti työtehtäviä videopuheluihin liittyen, asiantuntijan oli kannattavaa teeskennellä uskovansa videopuheluihin. Teeskentely on tietysti tehokkaampaa, jos ainakin työpäivän ajaksi kykenee suggeroimaan itsensä uskomaan asiaan.
Videopuhelut saattavat toki jossain vaiheessa yleistyäkin mobiiliverkossa, mutta se onkin täysin toinen juttu. Sitä ennen mobiiliteknologiaa käytetään joka tapauksessa puhumiseen, Facebookiin kirjoittamiseen, surffaamiseen, mesettämiseen ynnä muuhun.
Samainen asiantuntijaongelma tulee esille monilla monilla aloilla. Soneran kurssin ollessa korkeimmillaan eräs Pankin sijoitusneuvoja neuvoi puolituttua eläkeläistä ostamaan kaikilla perintörahoillaan Soneran osakeita. Sanoin naiselle että laittaisi rahat pankkiin säästötilille niin kuin hän tekikin. Asiantuntijoiden harjoittama ennustaminen on usein silkkaa ekstrapolaatiota.
Yrityksen strategisesta suunnittelusta opin ainakin yhden läksyn: ison yrityksen pitäisi satsata jonkinlaisen strategiasalkkuun yhden strategian sijasta. (No tämän olisi kyllä voinut lukea strategian oppikirjoistakin.)
Ongelma ei ole oikeastaan se, että ennustaminen on vaikeaa ja ennustukset siksi epäonnistuvat, vaan se, että ihmiset uudestaan ja uudestaan uskovat asiantuntijoiden tekemiin ennusteisiin. Vaikka asiantuntijat olisivat vilpittömiäkin - mitä he harvoin ovat - asiantuntijan ennustukset eivät yleensä ole sen parempia kuin kadunmiehenkään. Tämä koskee tietysti lähinnä taloutta, teknologian kehitystä ja politiikkaa.
Ollessani työssä suuressa tietoliikenneyrityksessä osallistuin monen muun asiantuntijaksi kutsutun henkilön kanssa yrityksen strategian miettimiseen. Asiantuntijoiden ennustus mobiiliteknologian tulevaisuudesta oli suunillleen se, että ihmiset soittavat lähitulevaisuudessa toisilleen videopuheluita mobiiliverkoissa.
Outoa tässä ennusteessa ei ollut se, että yrityksen teknologia-asiantuntijat erehtyivät noin pahasti ennusteissaan vaan outoa oli yksimielisyys. Kahvilakskusteluissa toki myönnettiin että videopuheluihin perustuva strategia saattoi olla ns. pahasti perseestä. Ko. videopuhelujen mahdollistamiseksi tehtiin laajoja tuotekehitysinvestointeja. Yritys osallistui laajasti ko. järjestelmien standardointiin.
Vaikka todellisuudessa kaikkia munia ei pantu samaan koriin, käytännössä näin kuitenkin pitkälti tehtiin. Investoinnit olivat todellisuudessa hukkaanheitettyjä.
Asiantuntijat eivät tietenkään aikuisen oikeasti uskoneet koko juttuun, mutta koska yrityksessä oli runsaasti työtehtäviä videopuheluihin liittyen, asiantuntijan oli kannattavaa teeskennellä uskovansa videopuheluihin. Teeskentely on tietysti tehokkaampaa, jos ainakin työpäivän ajaksi kykenee suggeroimaan itsensä uskomaan asiaan.
Videopuhelut saattavat toki jossain vaiheessa yleistyäkin mobiiliverkossa, mutta se onkin täysin toinen juttu. Sitä ennen mobiiliteknologiaa käytetään joka tapauksessa puhumiseen, Facebookiin kirjoittamiseen, surffaamiseen, mesettämiseen ynnä muuhun.
Samainen asiantuntijaongelma tulee esille monilla monilla aloilla. Soneran kurssin ollessa korkeimmillaan eräs Pankin sijoitusneuvoja neuvoi puolituttua eläkeläistä ostamaan kaikilla perintörahoillaan Soneran osakeita. Sanoin naiselle että laittaisi rahat pankkiin säästötilille niin kuin hän tekikin. Asiantuntijoiden harjoittama ennustaminen on usein silkkaa ekstrapolaatiota.
Yrityksen strategisesta suunnittelusta opin ainakin yhden läksyn: ison yrityksen pitäisi satsata jonkinlaisen strategiasalkkuun yhden strategian sijasta. (No tämän olisi kyllä voinut lukea strategian oppikirjoistakin.)
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Tuulikki Ukkola kaasuputkesta
Tuulikki Ukkola kirjoittaa Nord Stream kaasuputkesta ja Suomen ulkopolitiikasta blogillaan:
Suomi on jälleen rähmällään suuren ja mahtavan naapurin edessä. Niin presidentti, pääministeri kuin koko hallituskin kumartavat itään kaasuputki kaulassa. Kukaan ei uskalla sanoa, että kaasuputki on turvallisuusuhka, onhan Venäjä ilmoittanut, että heidän pohjoisen laivastonsa tehtävänä on valvoa putken turvallisuutta.
Kokoomuskin vain hyssyttelee. Onneksi vihreitä ei ole vielä ehdollistettu nöyriksi nössöiksi....
Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. ...
Aivan hiljattain niin presidentti kuin pääministerikin tapasivat Putinin, Venäjän todellisen johtajan. Mitä Putin vaati Suomelta? Mitä johtajamme lupasivat Putinille?Joka tapauksessa Suomi nöyrtyi ja hallitus kiirehtii antamaan kaasuputkiluvan ennen ympäristöviranomaisten selvityksen valmistumista. ...
Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki.
Mitkään Pekka Himaselta tilatut selvitykset siitä, miten Suomen henkinen kulttuuri saataisiin kukoistamaan 2010-luvulla, eivät ole minkään arvoisia, kun presidentti ja pääministeri uudelleen ja uudelleen osoittavat koko maailmalle että Suomi on pikkusieluisten nöyristelijöiden, lakeijoiden sekä sensuurin ja mielivallan ihailijoiden maa.
Kansa on valinnut nämä ihmiset johtamaan itseään. Vaalien jälkeen sitten naristaan, inistään, kyräillään ja mukakapinoidaan. Mutta lopulta Suomen kansa ihailee mielivaltaa ja naureskelee häviäjille.
Suomi on jälleen rähmällään suuren ja mahtavan naapurin edessä. Niin presidentti, pääministeri kuin koko hallituskin kumartavat itään kaasuputki kaulassa. Kukaan ei uskalla sanoa, että kaasuputki on turvallisuusuhka, onhan Venäjä ilmoittanut, että heidän pohjoisen laivastonsa tehtävänä on valvoa putken turvallisuutta.
Kokoomuskin vain hyssyttelee. Onneksi vihreitä ei ole vielä ehdollistettu nöyriksi nössöiksi....
Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. ...
Aivan hiljattain niin presidentti kuin pääministerikin tapasivat Putinin, Venäjän todellisen johtajan. Mitä Putin vaati Suomelta? Mitä johtajamme lupasivat Putinille?Joka tapauksessa Suomi nöyrtyi ja hallitus kiirehtii antamaan kaasuputkiluvan ennen ympäristöviranomaisten selvityksen valmistumista. ...
Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki.
Mitkään Pekka Himaselta tilatut selvitykset siitä, miten Suomen henkinen kulttuuri saataisiin kukoistamaan 2010-luvulla, eivät ole minkään arvoisia, kun presidentti ja pääministeri uudelleen ja uudelleen osoittavat koko maailmalle että Suomi on pikkusieluisten nöyristelijöiden, lakeijoiden sekä sensuurin ja mielivallan ihailijoiden maa.
Kansa on valinnut nämä ihmiset johtamaan itseään. Vaalien jälkeen sitten naristaan, inistään, kyräillään ja mukakapinoidaan. Mutta lopulta Suomen kansa ihailee mielivaltaa ja naureskelee häviäjille.
torstaina, syyskuuta 03, 2009
Talouselämä kaasuputkesta
Talouselämä-lehti on näemmä samaa mieltä kuin Olli Kivinen ja kansankokonaisuus: Kaasuputki on turvallisuuspoliittinen kysymys, eikä pekästään ympäristökysymys.
Omituiselta kuulostaa myös Vanhasen vakuuttelu siitä, ettei Itämeren kaasuputki ole Suomelle turvallisuuspoliittinen asia.
Myös vihreiden ulkopoliittinen asiantuntija (Ahtisaaren nimittämä "Seuraava Ahtisaari") Pekka Haavisto on tämän päiväisen HS:n mukaan todennut putkeen liittyvän turvalllisuusuhkia. (kts. sivu A9)
Omituiselta kuulostaa myös Vanhasen vakuuttelu siitä, ettei Itämeren kaasuputki ole Suomelle turvallisuuspoliittinen asia.
Myös vihreiden ulkopoliittinen asiantuntija (Ahtisaaren nimittämä "Seuraava Ahtisaari") Pekka Haavisto on tämän päiväisen HS:n mukaan todennut putkeen liittyvän turvalllisuusuhkia. (kts. sivu A9)
keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009
Suomi ja Venäjä
Käsittelen Suomen ja Venäjän suhteita.
Ensimmäinen kappale käsittelee aihetta Nord Stream putkihankkeen taustaa vasten ja lähtee omasta arvomaailmastani eikä pyrikään olemaan objektiivinen. Toinen kappale pyrkii olemaan objektiivinen tai ainakin riippumaton lukijan suhteesta kunnian käsitteeseen.
Kunnian käsitteeseen perustuva analyysi
Saksa ja Venäjä ovat tällä kertaa riippuvaisia Suomesta. Jotta Nord Stream-putkihanke voisi edistyä, Suomelta tarvitaan lupa, joka riippuu siis jonkin sortin ympäristöselvityksestä. Venäjä odottaa siis Suomelta lupaa.
Voisi luulla että tässä tilanteessa Suomi olisi vahvoilla ja Venäjä hattu kädessä pyytämässä. Sen sijaan näyttää siltä, että pääministerimme oli eilen pokkuroimassa Putinia, että voisiko Venäjä antaa tarvittavat lisäselvitykset, jotta Suomi ehtisi tekemään ympäristöselvitykset. Vanhanen haluaa palvella Venäjää kunnon lakeijan lailla - siis mahdollsimman tehokkaasti.
HS:n sanamuoto kuvaa tilannetta: Pääministeri sai ... Putinilta vakuutuksen, että puuttuvat tiedot ... toimitetaan Suomelle.
Tosiasiassa Suomi ei tarvitse mitään lisäselvityksiä venäläisiltä, vaan Venäjä tarvitsee meiltä luvan. Luvan voi antaa ehkä, kun selivitykset ovat tulleet. Turha niitä on pyydellä hattu kädessä.
Jos Suomen valtion hallituksella olisi hiukankin kunniantajua, he eivät pokkuroisi kansainvälisen lehdistön edessä venäläisiä. Voin kuvitella, miten Putin Berlusconin tavoin naureskelee näille kahdelle sylikoiralle - Vanhaselle ja Haloselle.
Suomalaisten pitäisi oppia jotain ulkomaalaisten kanssa yhteistoiminnasta kun nyt olemme yhä suuremmassa määrin osa globaalia maailmaa. Sylikoiria ei arvosteta. Ja kun sinua ei arvosteta, ei sinua oteta huomioon.
Uhota ei pidä, mutta omasta kunniasta pitää pitää kiinni. Kansainvälinen yhteisö ei ole laillisuuden kulttuuuri. Ei ainakaan, kun ollaan tekemisissä venäläisten kanssa.
Objektiivinen analyysi
Fukuyaman teorian mukaan historia on päättynyt kehittyneiden demokraattisten valtioiden - esimerkiksi Ranskan ja Saksan - välisissä suhteissa, mutta suuri osa maailmaa elää vielä pitkään historian aikaa. Venäjä etunenässä. Koska Venäjä elää edelleen historian aikaa, myös Suomi elää suurelta osin historian aikaa.
Suomen geopoliittista ympäristöä ei leimaa ensi sijassa kansainvälisten sopimusten määrämät pelisäännöt, vaan voimapolitiikka. Tässä suhteessa Suomi elää siis periaatteessa samanlaisessa geopolittiisessa tilanteessa kuin sata vuotta sitten.
Kuten silloinkin Suomella on ainakin kaksi - todennäköisesti kolme - tapaa suhtautua Venäjään voimapolitiikkaan:
1. Kunniasta kiinni pitäminen eli perustuslaillisuus
2. Myöntyvyys eli suomettarelaisuus
3. Aktiivinen vastarinta.
Ero aikaan 100 vuotta sitten ei ole se, etteikö meillä olisi samat vaihtoehdot kuin silloinkin. Ero on siinä että nykyään näistä vaihtoehdoista ei puhuta. Sitä ei saisi oikein edes sanoa ääneen että Venäjä on Suomelle aina ongelma.
Järkyttävintä on että presidentti Halonen ei ole pelkästään hiljaa siitä että Venäjä on Suomelle aina ongelma, vaan hän ei edes tunnu ymmärtävän asiaa. Teen tämän johtopäätöksen hänen lausunnoistaan Georgian sodan aikana.
Sortokauden aikana Venäjään suhtautumisesta riideltiin, mutta ainakin jokainen tajusi perusväitteen eli sen että Venäjä on Suomelle aina ongelma. Nykyään perusväite usein kielletään. Ainakin vielä viisi vuotta sitten oli jollain lailla jopa sivistymätöntä puhua Venäjästä kuin se olisi uhka Suomella. Tottakai se on. Muistan miten eräs ystäväni sanoi, että vanhemmat ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti Venäjään. Todelliuudessa ennakkoluulot ("Venäjä ei ole uhka Suomelle vaan tavallinen eurooppalainen maa") olivat leimaavia lähinnä nuorille. Jopa HS arveli vielä viitisen vuotta sitten, että Venäjä on kehittymässä modernin johtajansa Vladimir Putinin johdolla hiljalleen kohti demokrtaiaa.
Vastemielisin ja sananvapauden kannalta vaarallisin on suhtautuminen, jota voisi kutsua vaikka kyyniseksi viisaudeksi: "Tottakai kaikki tietävät että Venäjä on ongelma, mutta viisas ymmärtää olla asiasta hiljaa." Tällaisen ajattelun näennäinen logiikka kaatuu siihen, että syntyy aina uudelleen uusi sukupolvi, joka ei tiedä sitä että "kaikki tietävät että Venäjä on ongelma, mutta viisas ymmärtää olla asiasta hiljaa."
Käytännön politiikalla on vaihtoehtoja, mutta jos vaihtoehdoista ei voi puhua tai jopa tarve keskusteluun kiistetään, sananvapaudelle ei jää sijaa. Kun kahdesta asiasta - maahanmuutosta ja Venäjästä - ei saa vapaasti keskustella, sananvapaudella ei näytä olevan mitään tulevaisuutta tai edes mitään yhteiskunnallista tilausta Suomessa.
Mainitsemiani viisaita kyynikkoja leimaa sivumennnen sanoen se, että he suhtautuvat Venäjään säänönmukaisesti halveksivasti.
Itse suhtaudun Venäjään äärimmäisen kiinnostuneesti. Voisi ehkä jopa sanoa että rakastan venäläisiä ja vihaan ryssiä, mutta en sano koska Illman voisi tulkita tuonkin lauseen kiihotukseksi. Muuta siitä toisen kerran.
Ensimmäinen kappale käsittelee aihetta Nord Stream putkihankkeen taustaa vasten ja lähtee omasta arvomaailmastani eikä pyrikään olemaan objektiivinen. Toinen kappale pyrkii olemaan objektiivinen tai ainakin riippumaton lukijan suhteesta kunnian käsitteeseen.
Kunnian käsitteeseen perustuva analyysi
Saksa ja Venäjä ovat tällä kertaa riippuvaisia Suomesta. Jotta Nord Stream-putkihanke voisi edistyä, Suomelta tarvitaan lupa, joka riippuu siis jonkin sortin ympäristöselvityksestä. Venäjä odottaa siis Suomelta lupaa.
Voisi luulla että tässä tilanteessa Suomi olisi vahvoilla ja Venäjä hattu kädessä pyytämässä. Sen sijaan näyttää siltä, että pääministerimme oli eilen pokkuroimassa Putinia, että voisiko Venäjä antaa tarvittavat lisäselvitykset, jotta Suomi ehtisi tekemään ympäristöselvitykset. Vanhanen haluaa palvella Venäjää kunnon lakeijan lailla - siis mahdollsimman tehokkaasti.
HS:n sanamuoto kuvaa tilannetta: Pääministeri sai ... Putinilta vakuutuksen, että puuttuvat tiedot ... toimitetaan Suomelle.
Tosiasiassa Suomi ei tarvitse mitään lisäselvityksiä venäläisiltä, vaan Venäjä tarvitsee meiltä luvan. Luvan voi antaa ehkä, kun selivitykset ovat tulleet. Turha niitä on pyydellä hattu kädessä.
Jos Suomen valtion hallituksella olisi hiukankin kunniantajua, he eivät pokkuroisi kansainvälisen lehdistön edessä venäläisiä. Voin kuvitella, miten Putin Berlusconin tavoin naureskelee näille kahdelle sylikoiralle - Vanhaselle ja Haloselle.
Suomalaisten pitäisi oppia jotain ulkomaalaisten kanssa yhteistoiminnasta kun nyt olemme yhä suuremmassa määrin osa globaalia maailmaa. Sylikoiria ei arvosteta. Ja kun sinua ei arvosteta, ei sinua oteta huomioon.
Uhota ei pidä, mutta omasta kunniasta pitää pitää kiinni. Kansainvälinen yhteisö ei ole laillisuuden kulttuuuri. Ei ainakaan, kun ollaan tekemisissä venäläisten kanssa.
Objektiivinen analyysi
Fukuyaman teorian mukaan historia on päättynyt kehittyneiden demokraattisten valtioiden - esimerkiksi Ranskan ja Saksan - välisissä suhteissa, mutta suuri osa maailmaa elää vielä pitkään historian aikaa. Venäjä etunenässä. Koska Venäjä elää edelleen historian aikaa, myös Suomi elää suurelta osin historian aikaa.
Suomen geopoliittista ympäristöä ei leimaa ensi sijassa kansainvälisten sopimusten määrämät pelisäännöt, vaan voimapolitiikka. Tässä suhteessa Suomi elää siis periaatteessa samanlaisessa geopolittiisessa tilanteessa kuin sata vuotta sitten.
Kuten silloinkin Suomella on ainakin kaksi - todennäköisesti kolme - tapaa suhtautua Venäjään voimapolitiikkaan:
1. Kunniasta kiinni pitäminen eli perustuslaillisuus
2. Myöntyvyys eli suomettarelaisuus
3. Aktiivinen vastarinta.
Ero aikaan 100 vuotta sitten ei ole se, etteikö meillä olisi samat vaihtoehdot kuin silloinkin. Ero on siinä että nykyään näistä vaihtoehdoista ei puhuta. Sitä ei saisi oikein edes sanoa ääneen että Venäjä on Suomelle aina ongelma.
Järkyttävintä on että presidentti Halonen ei ole pelkästään hiljaa siitä että Venäjä on Suomelle aina ongelma, vaan hän ei edes tunnu ymmärtävän asiaa. Teen tämän johtopäätöksen hänen lausunnoistaan Georgian sodan aikana.
Sortokauden aikana Venäjään suhtautumisesta riideltiin, mutta ainakin jokainen tajusi perusväitteen eli sen että Venäjä on Suomelle aina ongelma. Nykyään perusväite usein kielletään. Ainakin vielä viisi vuotta sitten oli jollain lailla jopa sivistymätöntä puhua Venäjästä kuin se olisi uhka Suomella. Tottakai se on. Muistan miten eräs ystäväni sanoi, että vanhemmat ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti Venäjään. Todelliuudessa ennakkoluulot ("Venäjä ei ole uhka Suomelle vaan tavallinen eurooppalainen maa") olivat leimaavia lähinnä nuorille. Jopa HS arveli vielä viitisen vuotta sitten, että Venäjä on kehittymässä modernin johtajansa Vladimir Putinin johdolla hiljalleen kohti demokrtaiaa.
Vastemielisin ja sananvapauden kannalta vaarallisin on suhtautuminen, jota voisi kutsua vaikka kyyniseksi viisaudeksi: "Tottakai kaikki tietävät että Venäjä on ongelma, mutta viisas ymmärtää olla asiasta hiljaa." Tällaisen ajattelun näennäinen logiikka kaatuu siihen, että syntyy aina uudelleen uusi sukupolvi, joka ei tiedä sitä että "kaikki tietävät että Venäjä on ongelma, mutta viisas ymmärtää olla asiasta hiljaa."
Käytännön politiikalla on vaihtoehtoja, mutta jos vaihtoehdoista ei voi puhua tai jopa tarve keskusteluun kiistetään, sananvapaudelle ei jää sijaa. Kun kahdesta asiasta - maahanmuutosta ja Venäjästä - ei saa vapaasti keskustella, sananvapaudella ei näytä olevan mitään tulevaisuutta tai edes mitään yhteiskunnallista tilausta Suomessa.
Mainitsemiani viisaita kyynikkoja leimaa sivumennnen sanoen se, että he suhtautuvat Venäjään säänönmukaisesti halveksivasti.
Itse suhtaudun Venäjään äärimmäisen kiinnostuneesti. Voisi ehkä jopa sanoa että rakastan venäläisiä ja vihaan ryssiä, mutta en sano koska Illman voisi tulkita tuonkin lauseen kiihotukseksi. Muuta siitä toisen kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)