sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011

Valtio, libertarismi ja vapaus

Libertalismi anarkokapitalistisessa muodossaan hylkää valtion: valtiota ja muita poliittisia julkisyhteisöjä kuten kuntia ja maakuntia ei ole ja ihmiset kuuluvat valtioiden sijasta yksityisiin, itsenäisiin oikeusjärjestelmiin, joissa yksityinen omistusoikeus ja sopimusvapaudet ovat vahvoja ja kattavia eli vapaa markkinatalous vallitsee.

Libertarismi edellyttää että ihmisen sitoutuminen on vapaaehtoista: Libertaarin yhteiskunnan laillinen rakenne perustuu siis toisaalta koskemattomuuden ja omaisuusinstituution takaamaan autonomiaan, toisaalta vapaaehtoisten sopimussuhteiden verkkoihin jotka mahdollistavat vaihdon ja sitouttavat yksilöt kussakin tilanteessa tarvittaviin pelisääntöihin.

Millainen maailma ilman valtiota olisi ? Hayek ja Greif hylkäävät väitteen, että maailma olisi välttämättä hobbesilainen kaikkien sota kaikkia vastaan. Mutta leimaisiko maailmaa siis valtion puutteessa vapaus ? Yleistäminen on tietysti vaikeaa. Väittäisin kuitenkin että jos valtiota ei olisi meillä olisi toisenlaisia instituutioita valtion sijasta, jotka eivät käytännössä perustuisi puhtaaseen vapaahtoisuuteen.

Historia osoittaa, että heikon valtion tai olemattoman valtion tapauksessa ne tarpeet, kuten sopimusjärjestelmä, jotka valtio joskus onnistuu turvaamaan, voidaan turvata muullakin tavalla. Mutta historia ei osoita, että vaihtoehtoiset organisaatiot kuten somalien Xeer-järjestelmä perustuisivat sen vähempään pakkoon kuin valtiokaan. (Libertaarit ovat tuoneet Somalian Xeer-järjestelmän esiin esimerkkinä siitä, miten valtiota ei tarvita.)

Näin siis ymmärrän. En väitä etteikö vapauden ihanne voisi toteutua. Väitän vain että historia ei juuri anna tukea sille että täydellisen vapauden ihanne olisi toteutettavissa. Maailmassa on vain parempia ja huonompia instituutioita. Edistyminen on mahdollista. Ihannetilaa ei saavuteta.

Laitan tähän liitteeksi kaksi aiemmin esittämääni case studya, jotka kuvaavat valtiosta riippumattomia instituutioita.

Case 1: Xeer

Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Case 2: Community Responsibility myöhäiskeskiajan Euroopassa

Jotta myöhäiskeskiaikana kansainvälisen kaupan ekspansio oli mahdollista kauppiaiden oli ratkaistava kansainvälisen sopimusjärjestelmän ongelma.

Greifin mukaan ongelma ratkaistiin pitkälti ilman valtion tukea. Ongelma ratkaistiin laajentamalla paikallisyhteisöjen asemaa. Siinä missä yhteisöt ja yhteisöjen itsehallinnolliset oikeusistuimet alunperin ratkaisivat paikallisyhteisöjen jäsenten välisiä konflikteja, itsehallinnolliset oikeusistuimet alkivat valvoa myös muiden yhteisöjen jäsenten toimintaa yhteisöllisen vastuun periaatteen mukaisesti.

Jos toisen yhteisön B - esimerkiksi toisen kaupungin kauppiais-yhteisön - jäsen b jätti lainansa maksamatta yhteisön A jäsenelle a, a saattoi viedä asian oman yhteisönsä A oikeusistuimeen joka neuvotteli asiasta yhteisön B oikeusistuimen kanssa.

Yhteisön A silmissä koko yhteisö B oli vastuussa rikkomuksesta. Mikäli yhteisön B oikeusistuin epäonnistui palauttaamaan b:n lainaaman rahan, yhteisö A saattoi ottaa haltuunsa kenen tahansa yhteisön B:n jäsenen omaisuuden joka oli yhteisön A suvereniteetin piirissä.

Johtopäätös ?

Kuuluminen ylläoleviin yhteisöihin oli ilmeisesti jollain tasolla vapaaehtoista. Mutta yhteisön vaihtaminen tai yhteisön ulkopuolella eläminen oli käytännössä vaikeaa samallalailla kuin valtion ulkopuolella eläminen on vaikeaa.

Ylläolevat yhteisöt eivät perustu yksilön autonomiaan vaan yhteisvastuuseen. Ylläoleville järjestelyillä voi toki olla joitain etuja valtioon verrattuna, mutta yksilön vapaus ja autonomia ei ole se etu.

12 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

Erilaisista poliittisista järjestelmistä voidaan puhua maan ääriin asti, eikä silti voida sanoa mikä olisi paras.

Things just happen.

Hobbes on todennäköisesti itseprojisioinut (negatiivista) suhtautumistaan kanssaihmisiin. Kun taas Hayek lähtee positiivisemmasta näkökulmasta.

Aakke kirjoitti...

Hobbes on todennäköisesti itseprojisioinut (negatiivista) suhtautumistaan kanssaihmisiin. Kun taas Hayek lähtee positiivisemmasta näkökulmasta.

Silti molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa. Maailmassa vain on ihmisiä, joiden suhtautuminen muihin ihmisiin on tavallista positiivisempi/negatiivisempi.

Siinä missä positiivissävytteinen Hayek rupattelisi uuden tuttavan kanssa rennosti, Hobbes voisi ainoastaan olla interaktiossa tämän kanssa kaupankäyntitarkoituksessa.

---

Ehdotan, että jokaiselle nykyään elossa olevalle filosofille tulisi tehdä psykologinen arviointi, jotta jälkipolvet voisivat asettaa hänen ajatuksensa kontekstiin tämän pohjalta.

Ns. puolueetonta lähestymistapaa politiikkaan ja filosofiaan ei ole. En ainakaan usko sellaista olevan olemassa.

Aakke kirjoitti...

Sosiaalinen pääoma - Hikipedia

Lähtökohtaisesti varovainen tai jopa negatiivinen suhtautuminen kanssaihmisiin voi olla jopa hyödyksi sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta alttiimpia hyväksikäytölle.

Rennon sosiaalisille ihmisille taas sellainen suhtautuminen olisi haitaksi.

Tällainen itseprojisio näkyy henkilön teksteissä sitten myöhemmin.

---

Hobbes kuitenkin oli aikansa tuotos, eikä 1600-luvun Englanti varmasti ollut mikään paratiisi.

Ihan samaan tapaan aikansa tuotos oli Henry Hazlitt. 1950-luvulla USA:n talous kasvoi vauhdilla, jolloin libertaristiset ajatukset olivat hyvin ajankohtaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse ajatellut joskus niin, että Hobbesin "kaikkien sota kaikkia vastaan" ei kuvaa tilannetta ennen valtiota. Pikemminkin se kuvaa sitä skenaariota, joka syntyisi jos valtio nyt romahtaisi. Haiti on varmaan ihan hyvä esimerkki. Hobbes onkin tavallaan pukenut anarkian pelkonsa historialliseksi saduksi tai tarinaksi (fairytale).

Mutta toisaalta taas Hobbesin malli kuvaa aika tarkasti yksittäisen toimijan asemaa modernissa yhteiskunnassa, jossa eräässä mielessä vallitsee koko ajan kaikkien sota kaikkia vastaan (työmarkkinoilla, avioliittomarkkinoilla etc.). Näin ollen se olisi ehkä enemmänkin modernin yhteisöelämän raadollisuuden projisointia menneisyyden maailmaan kuin menneisyyden itsensä kuvausta.

Ainakin George Catlinin kuvaukset 1800-luvun alkupuolen intiaaneista olivat enimmäkseen aika leppoisia. Sieltä ei löydy hobbesilaista luonnontilaa, vaikka intiaanit eivät olleetkaan järjestäytyneet valtioiksi.

Jos pidättäydytään hyvin sanatarkassa luennassa, niin Hayek on mielestäni huomattavasti Hobbesia selväpäisempi ajattelija mitä luonnontila-hypoteesiin tulee.

Aakke kirjoitti...

"Hobbes onkin tavallaan pukenut anarkian pelkonsa historialliseksi saduksi tai tarinaksi (fairytale)."

- Näin saattaa olla.

"Mutta toisaalta taas Hobbesin malli kuvaa aika tarkasti yksittäisen toimijan asemaa modernissa yhteiskunnassa, jossa eräässä mielessä vallitsee koko ajan kaikkien sota kaikkia vastaan (työmarkkinoilla, avioliittomarkkinoilla etc.)."

- Voisiko lausahdus "kaikkien sota kaikkia vastaan" olla käännöskukkanen tai idiomi - eli ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on metaforisen käytön kautta sumentunut? Jospa siinä väkivaltaisen konfliktin sijaan tarkoitetaan jonkinlaista (markkina)taloudellista kilpailuasetelmaa? Kuitenkin jokatapauksessa jotain lievempää kuin mitä nimi antaa ymmärtää.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sammalkielen teoria että Hobbesin ajatus "kaikkien sodasta kaikkua vastaan" on erään lainen satu kuullostaa fiksulta. Ehkä historiallinen satu on vain otettu käyttöön tekemään poliittinen diskurssi elävämmäksi, kun esitetylle ihannetilalle on voitu esittää pessimistinen vaihtoehto.

Valkea kirjoitti...

Libertaristit ymmärtävät ja hyväksyvät yhteisöjen tarpeen libertarismin käytännön toteutuksessa, mutta idealisoivat yksilön ja perustavat koko poliittisen filosofiansa yksilöön ja yksilön oikeuksiin. Se on hiukan ristiriitaista ja mielestäni heikentää libertarismin toteutumisen mahdollisuuksia. Toinen osin päällekkäinen epätasapaino on abstraktissa sopimusjärjestelmässä. Jos sopimus on määritelty kummankin osapuolen osalta tarkasti ja rajoitetusti (esim. tavaran lähetys, kuljetus- ja vastaanottosopimukset), sopimusjärjestelmä voi toimia vakiintuneiden ja toistuvien transaktioiden järjestelmässä. Ongelmana ovat erilaiset avoimet ja "sumeat" sopimukset (esim. palkkatyö, jossa ajan mittaan työn sisältö, määrä/työaika ja tahti voivat muuttua paljon palkan ja etujen muuttumatta), joita täytyy tehdä, ja jotka alkavat synnyttää ristiriitoja, kiistoja ja ongelmia järjestelmään. Tästä palaudutaan taas yhteisöön. Suhteellisen tasa-arvoisessa, samantyyppisistä ihmisistä koostuvassa, vastavuoroisuutta noudattavassa, ja havaittuun toimintaan, luotettavuuteen ja käytökseen perustuvaa mainejärjestelmää ylläpitävässä yhteisössä sekä rajoitetut, että avoimet sopimukset toimivat.

Ps. Somalian Xeer-järjestelmä ei ole länsimaiselle ihmiselle houkutteleva, mutta sitä tarkasteltaessa on suhteutettava sen toimivuus muihin afrikkalaisiin järjestelmiin. Siinä kontekstissa Xeer toimii hyvin. Pakolaisuus Somaliasta ei ole perusteltua.

Aakke kirjoitti...

"Mutta yhteisön vaihtaminen tai yhteisön ulkopuolella eläminen oli käytännössä vaikeaa samallalailla kuin valtion ulkopuolella eläminen on vaikeaa."

Ihminen on sosiaalinen laji, ja ihmisen menestys (=lisääntyminen) perustuu pitkälti sosiaalisuuteen ja sosiaalisiin instituutioihin (=valtio, kunnat, kirkko, suku, sosiaaliapu, avioliitto, työyhteisö).

En tiedä, voisinko sanoa, että valtio on uusin innovaatio sosiaalisten instituutioiden listalla, sehän on vanha kuin mikä. Jo assyyrialaisilla oli jonkinlainen valtio. Ehkäpä demokratia on paras ja uusin sosiaalinen innovaatio.

Tästä palaudutaan taas yhteisöön. Suhteellisen tasa-arvoisessa, samantyyppisistä ihmisistä koostuvassa, vastavuoroisuutta noudattavassa, ja havaittuun toimintaan, luotettavuuteen ja käytökseen perustuvaa mainejärjestelmää ylläpitävässä yhteisössä sekä rajoitetut, että avoimet sopimukset toimivat.

Olisikin perin kummallista, jos esim. hutteriittiyhteisössä kirjoiteltaisiin sopimuksia jokaisesta asiasta.

---

Ehkäpä libertaarit itseprojisioivat omaa minäänsä poliittisessa filosofiassaan. He näkevät itsensä enemmän yksilöinä kuin ryhmän jäsenenä.

Mistä moinen erkaantuminen sitten johtuu? Voisiko korkea ÄO vaikuttaa siihen? Tai aivojen rakenne.

Valkea kirjoitti...

Aakke: "Olisikin perin kummallista, jos esim. hutteriittiyhteisössä kirjoiteltaisiin sopimuksia jokaisesta asiasta."

- Sopimus voidaan ymmärtää myös sanattomana, vertauskuvallisena ja/tai yhteisön toimintaan ja käytäntöihin implisiittisesti kietoutuneina, jolloin hutteriiteillakin on sopimuksia libertaristiselta kannalta tarkasteltuna.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sellanen huomautus että käsittääkseni Somalien Xeer-järjestelmä on pitkälti murtunut - ja tästä voi kyllä syyttää osaltaan kolonialismia.

Toinen asia:

Eksplisiittisiä sopimuksia ei aina tarvita tai ei tarvita oikeastaan implisiittisä sopimuksia. Juutalaiskauppias saattoi sanoa agentilleen jonka tehtäviksi oli antanut tuotteidensa myynnin toisessa kaupungissa "tee minkä parhaaksi näet".

Muuta sopimusta ei tarvittu koska maineen ylläpito oli agentille niin tärkeää että hän otti välistä vain "kohtuullisen" korvauksen.

Huonosti käyttäytyvä agentti suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Kohtuullisuuden määritteli taas yhteisön moraalisäännöt. Ja valvonta perustui vertaisvalvontaan.

Aakke kirjoitti...

- Sopimus voidaan ymmärtää myös sanattomana, vertauskuvallisena ja/tai yhteisön toimintaan ja käytäntöihin implisiittisesti kietoutuneina, jolloin hutteriiteillakin on sopimuksia libertaristiselta kannalta tarkasteltuna.

Implisiittisissä sopimuksissa, jotka ovat koko yhteiskunnan laajuisia on ongelmansa. Välttämättä kaikki yhteiskunnan jäsenet eivät niitä noudata tai tiedosta.

Voisitko mainita esimerkin tällaisesta implisiittisestä sopimuksesta?

Jukka Aakula kirjoitti...

Miksi implisiittisten sopimusten pitäisi olla yhteiskunnan laajuisia.

Esimerkiksi Amsterdamin timanttikauppiaille ne ovat vain juutalaiskauppiaiden välisiä.