maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Suomenruotsalaiset : osa 3

Edellinen postaukseni suomenruotsalaisista edusti melko teoreettista näkökulmaa etnisten yhteisöjen tutkimukseen. Sovelsin Boydin ja Richersonin teoriaa symbolisesti merkittyjen ryhmien evoluutiosta suomenruotsalaisiin.

Suomenruotsalaisissa on se mielenkiintoinen piirre, että suomenruotsalaisuus ei tunnu olevan häviämässä vaikka seka-avioliittojen määrä on ollut pitkään kasvussa. Tässä suhteessa suomenruotsalaisuus eroaa useista muista vähemmistöistä joitten säilyminen perustuu pitkälti endogamiaan.

Endogamian ylläpitäminen esimerkiksi maallistuneessa lännessä on hyvin vaikeaa. Useimmiten vain äärimmäisen vanhoilliset ryhmät (hutteriitit, hasidit, amishit) onnistuvat säilyttämään endogamian pitkään.

Suomenruotsalaisten säilyminen on onnistunut niin, että seka-avioliitoissa lapset on usein pantu ruotsinkieliseen kouluun. Koska suomenruotsalaisuus tarjoaa merkittäviä etuja (sosiaalinen verkko, opiskelukiintiöt, status) suomenkielinen vanhempi usein mielellään hyväksyy sen että lapsi pannaan ruotsinkieliseen kouluun.

Mutta näin on lähinnä vain keskiluokkaisissa/koulutetuissa perheissä, joissa suomenkielinenkin vanhempi osaa ruotsia lukioruotsin verran. Tästä syystä suomenkielisten ruotsin kielen opetus on hyvin keskeinen ruotsinkielisten instituutioiden tavoite: Nimenomaan tästä syystä RKP tulee haluaa pitää kiinni ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa. Viralliseksi syyksi ilmoitetaan tosin ruotsinkielisten palveluiden ylläpitäminen, mutta luulen että suurempi syy on kaksikielisten perheiden suomenkielisen vanhemman ruotsin kielen taidon takaaminen.

En kritisoi RKP:n tavoitetta - esitän vain hypoteesin syistä miksi suomenkielisten ruotsinkielen opetus on niin keskeinen RKP:n tavoite.

3 kommenttia:

puolimieli kirjoitti...

Yksi syy RKP:n pakkoruotsi-intoon voi olla, että siten taataan ruotsinkielisten kilpailuasema suhteessa suomenkielisiin. Ruotsinkielisille lapsille suomen opiskelu on käytännössä välttämätöntä tulevan työnsaannin kannalta, kun taas useimmat suomenkieliset eivät tule koskaan käyttämään kouluruotsiaan muutamaa lausetta enempää. Jos suomenkieliset opettelisivat toisen kotimaisen sijasta jotakin hyödyllistä, he saisivat etulyöntiaseman suhteessa ruotsinkielisiin.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruunalle pakkoruotsi oli tapa saada ilmaisia kymppejä. Koska ruukinmatruuna oli puhunut mamman kanssa lapsena, hän oli oppinut kielen luonnonmenetelmällä.

Koska ruukinmatruuna on hanhi ankkalammikolla, hän nuoruuden kapinointinsa jälkeen arvostaa myös tätä neljännystä suvustaan, ja siksi itse asiassa tykkää finlandssvenskasta. Ei siksi, että se olisi jokin portti parempiin piireihin, vaan siksi, että se merkitsee linkkiä omaan sukuun ja sen menneisyyteen.

Jukka Aakula kirjoitti...

"Jos suomenkieliset opettelisivat toisen kotimaisen sijasta jotakin hyödyllistä, he saisivat etulyöntiaseman suhteessa ruotsinkielisiin."

Tämä on kieltämättä monen osalta totta. Itse osaan ruotsia lähes sujuvasti, mutta minulla ei ole ollut ruotsin kielen taidollani juuri käyttöä.

Kirjallisuutta olen lukenut ruotsiksi - mm. venäläisiä klassikoita ruotsiksi käännettynä.

Per Olof Enquistin kirjat ovat ainoat ruotsinkieliset nykykirjat joita olen lukenut.

Hufvudstadsbladetia luen satunnaisesti ja joskus katson FST:n ohjelmia. FST:n ohjelmatkin - jotka ovat usein hyviä (esim. Helsinki-dokumentit) - ovat tekstitettyjä.

Ruotsin TV edustaa taas niin outoa maailmankuvaa että en katso sitä yleensä kahta sekuntia kauempaa. Kerran tuli ohjelma ruotsalaisista susista ja niitten touhuja oli ihan ok katsoa.

Nyt olen vaihtanut hommia ja olen Ruotsin ruotsalaisten kanssa aika paljon tekemisissä. Eka kerta kun kielestä on konkreettista hyötyä.