Adressi tiedettä vastaan Harvardissa

Harvardissa vastustetaan "rasismia" eli siis äo-tutkimusta. Äo-tutkimuksen vastaisella adressilla pyritään vastustamaan tieteen vapautta. Kyseinen adressi on allekirjoitettavissa tässä. Jo tuhat harvardilaista tieteen vastustajaa on allekirjoittanut adressin.

Välitön syy tieteen vastaiseen kampanjaan on Harvardissa hyväksytty Jared Richwinen väitöskirja IQ and Immigration. En ole toistaiseksi lukenut väitöskirjaa, mutta väitöskirja käsittelee USA:n maahanmuuttajien kantaväestön äo:ta alemman äo:n vaikutusta USA:n yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Refereoin aikaisemmin Murrayn ja Herrnsteinin kirjaa Bell Curve maahanmuuton laadun osalta:

Murray ja Herrnstein toteavat kirjassaan Bell Curve, että koska USA ainakin 80-luvulla oli maailman merkittävin maahanmuuton kohdemaa, maahanmuutolla on erittäin suuri merkitys amerikkalaisen väestön keskimääräiseen äo:hon eli kansalliseen äo:hon. Siksi on oleellista että maahanmuuttajien älykkyyden tasosta puhutaan avoimesti.

Esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön lasku kansallisessa äo:ssa aiheuttaisi heidän mukaansa yli kymmenen prosentin kasvun monissa sosiaalisissa ongelmissa:
- koulukeskeyttäjien määrässä
- rikkinäisissä perheissä asuvien lasten määrässä
- työkyvyttömien määrässä
- rikollisuudessa
- sosiaalihuollon varassa elävien naisten määrässä, ja
- köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrässä

Maahanmuuttajien keskimääräinen äo vaikuttaa heidän mukaansa oleellisesti USA:n kansalliseen äo:hon ja sitä kautta sosiaalisiin ongelmiin pitkällä tähtäimellä. Murray ja Herrnstein arvioivat Lynnin tekemien äo-mittausten perusteella USA:n maahanmuuttajaväestön äo:n olevan 0.4 keskihajonnan verran USA:n kantaväestöä alempi. Tähän tulokseen he tulivat laskemalla kaikkien maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon.

Saman johtopäätöksen antaa laaja amerikkalainen kansallinen väestötutkimus - NLSY: Ulkomailla syntyneitten keskimääräinen äo on 0.4:n keskihajonnan verran USA:ssa syntyneiden äo:ta (noin 100) alempi eli noin 94.

Murray ja Herrnstein tekevät itseasiassa aivan samanlaisia laskelmia kuin Ellilä. He laskevat maahanmuuttajien äo:n painotetun keskiarvon olettamalla karkeasti, että 
- mustien osuus maahanmuuttajista on 7 % ja keskimääräinen äo 84
- itä- ja etelä-aasialaisten osuus on 21 % ja keskimääräinen äo 105
- latinoiden osuus maahanmuuttajista on 41 % ja keskimääräinen äo 91
- valkoisten osuus on 11 % ja keskimääräinen äo 100
- filippiinäläisten osuus on 7 % ja keskimääräinen äo 91
- jne.


Tämän tyyppinen tutkimus po. adressilla halutaan siis estää.

Kuntaveron poisto?

HS haastatteli kansalaisia sote-uudistuksesta. Eräs kansalainen ehdotti:

"Ei­kö rat­kai­su voi­si ol­la ve­ro­tuk­sen ja ra­han­jaon re­mont­ti? Pois­tet­tai­siin ko­ko kun­ta­ve­ro. Kaik­ki ve­rot (pait­si kir­kol­lis­ve­ro) ke­rät­täi­siin val­tion­ve­ro­na, ja sii­tä sit­ten jaet­tai­siin pal­ve­lui­hin. Kun­nat sai­si­vat ol­la ihan mi­ten pie­niä ta­han­sa, nii­den teh­tä­vä­nä oli­si vain huo­leh­tia sel­keäs­ti pai­kal­li­sis­ta asiois­ta val­tion an­ta­mal­la mää­rä­ra­hal­la."

Sama ajatus on tullut mieleen minulellekin. Jos kerran kuntien tehtävät määritellään suoraan valtion taholta ja kuntien itsehallinto on äärimmäisen suppeaa, miksei näin voisi todellakin toimia. Miksi palveluiden rahoitus pitäisi hoitaa paikallisilla veroilla kun tehtävätkin määritellään ylhäältä päin? Voisi toimia jopa radikaalimmin ja poistaa kunnat kokonaan.

En tosin itse kannata tätä mallia, vaan pikemmin kuntien itsehallinnon ja omavastuun voimakasta laajentamista.

Kun al-Qaida sai haltuunsa ensimmäisen syyrialaisen provinssipääkaupungin

Telegraph-lehti kuvaa tilannetta missä al-Qaidaan kuuluva syyrialainen al-Nusra-järjestö on saanut haltuunsa ensimmäisen syyrialaisen provinssipääkaupungin. Yllättävän vähän pahaa oli vielä tapahtunut - muutamia muiden oppositioryhmien johtajia oli tosin jo teloitettu epämääräisissä tilanteissa. Kaupungissa asui vielä muutamia kristittyjä, mutta kirkot oli kaikki suljettuina mutta ehjinä. Huivittomia naisia kulki vielä kaduilla ja muiden opositioryhmien toiminta oli vielä mahdollista.

Muiden oppositioryhmien jäsenet sanoivat haastateltaessa, että kunhan Assad on voitettu, on aika murskata al-Nusra ja estää radikaalin islamin voitto Syyriassa. Toisaalta artikkelista tulee esiin vahvana mahdollisuus, että Saudi-Arabian ja Qatarin tukema (!) al-Nusra on se, joka tulee lopulta saamaan haltuunsa koko maan.

Siinä vaiheessa Syyria tullee kehittymään suuntaan, missä Iran vaikuttaa hyvin maltilliselta ja vähemmistöjä suvaitsevalta maalta.

Muiden oppositioryhmien jäsenet jäsenet väittävät myös, että mikäli Obama ei auta maltillisempia oppositioryhmiä, radikaali-islamien voitto on todennäköinen:

A former human rights lawyer once jailed by the regime... said he could tolerate the black flags [of al-Qaida] for now. “But I think the modern Islamic project will win in the end,” he added, using a phrase commonly used to refer to a civil state with a Muslim ethos, like booming Turkey next door. He added a refrain repeated now across rebel Syria: it will be harder to keep the Islamists out if the West does not come to the aid of this “modern” project. 
As a follower of Abu Deeb, the arrested militia leader put it: “This is a pact with the devil. We would rather ally with Obama than Jabhat.”

Vaikea tilanne. Aina kun länsimaat ovat asettuneet tukemaan jotain ryhmää arabimaiden konflikteissa, tulos on ollut aivan erilainen kuin mihin länsimaat ovat pyrkineet. Länsimaiden pitäisi ensi sijassa painostaa Saudi-Arabiaa, jota se lopettaisi al-Qaidan jäsenjärjestön tukemisen, ja välttää itse tukemista mitään osapuolta.

Nokian romahduksen yksi syy: B-luokan johtaja

Economist-lehden bloggaaja listaa eri yritysten pahimpia töppäyksiä. Nokian ehkä pahin töppäys oli bloggaajan mukaan se, että Nokia valitsi B-luokan pomon johtajakseen:

Nokia allowed a substandard boss, Olli-Pekka Kallasvuo, to run the company for four years before finally getting rid of him.

On kieltämättä huomattavasti ymmärrettävämpää, että yritys tekee strategisia virheitä monimutkaisessa maailmassa, kuin se että menestynyt yritys, jolla on mahdollisuus maksaa hyvin korkeaa palkkaa, valitsee heikon johtajan.

Nokian romahdus ei tietenkään seurannut Kallasvuon valinnasta yksistään vaan pikemmin ns. Innovator Dilemmasta, jota Economist kuvaa:

In “The Innovator’s Dilemma”, Clayton Christensen of Harvard Business School argues that companies are often doomed not by their failures but by their triumphs. They may realise that the world is changing. But they are so good at doing what they have always done—making mainframe computers in IBM’s case—that they make a hash of embracing the new.

Nokialla oli Elopin siirtyessä Nokian johtoon kylläkin vielä hyvä tulos, mutta tuotteet olivat jo selvästi vanhanaikaisia ja kunnon visio puuttui. Elopin päätös mennä Microsoftin kelkkaan oli vain viimeinen pisara. Samsungille vastaavaa virhettä ei olisi oikeastaan edes voinut sattua, koska Samsungin periaate on pitkään ollut tukea melkein kaikkia mahdollisia platformeja, joista melkein kaikki olivat muiden pelaajien kehittämiä ja pitkälti myös muiden (Google, Microsoft) kontrolloimia.

Nokia ei koskaan ollut toiminut näin. Samsungin strategia oli olla ensi sijassa hardware vendor, Nokia halusi valmistaa koko paketin itse. Nokia kompastui menestykseensä ja Not Invented Here -mentaliteettiinsa.

On itse asiassa vaikea ajatella, miten Nokia olisi voinut menestyä uudessa tilanteessa vaikka Kallasvuon sijasta Nokian johtoon olisi valittu joku pätevä henkilö, kuten Matti Alahuhta. Jos Nokia olisi lähtenyt Android-kelkkaan, ei ole mitään takeita siitä että Nokia olisi silloinkaan kyennyt kilpailemaan Samsungin kanssa.

Applen aloittamassa teknologia-murroksessa Nokian kaltaisilla toimijoilla ei ehkä ollut enää sijaa - Samsungin kaltaisilla hardware-firmoilla kyllä oli ja niin oli taiwanilaisilla sopimusvalmistajilla.

Nokian olisi pitänyt ensin löytää itsensä uudelleen vaikkapa juuri pelkkänä hardware-talona ja luopua monimutkaisesta liiketoimintamallistaan, missä kaikki suunniteltiin, valmistettiin ja markkinoitiin itse. Mutta kuten Tainter ja Shirky opettivat, kompleksisen liiketoimintamallin purkaminen ei yleensä onnistu - paitsi romahduksen kautta:

In such systems, there is no way to make things a little bit simpler – the whole edifice becomes a huge, interlocking system not readily amenable to change. Tainter doesn’t regard the sudden decoherence of these societies [or enterprices] as either a tragedy or a mistake—”[U]nder a situation of declining marginal returns collapse may be the most appropriate response”, to use his pitiless phrase. Furthermore, even when moderate adjustments could be made, they tend to be resisted, because any simplification discomfits elites.

When the value of complexity turns negative, a society [or enterprice] plagued by an inability to react remains as complex as ever, right up to the moment where it becomes suddenly and dramatically simpler, which is to say right up to the moment of collapse. Collapse is simply the last remaining method of simplification.

Nokiaa on kieltämättä kohdannut romahdus. Se pysähtyykö romahdus jossain vaiheessa vai päättyykö romahdus täydelliseen tuhoon jää nähtäväksi. Nähtäväksi jää myös millainen romahduksen jälkeinen Nokia tulee olemaan. Erityisesti jää nähtäväksi millainen - kuinka yksinkertainen - liiketoimintamalli sillä tulee olemaan. Onko Nokialla vielä vahvuuksia, joita se kykenee käyttämään edukseen noustessaan uudelleen. Nythän näyttää siltä, että Nokian toimintaa perustuu vain kahteen asiaan: a) yritykseen saada uudelleen hiukan jalansijaa älypuhelinmarkkinoilla ja b) yritykseen jarruttaa peruspuhelinten markkinaosuuden laskua.

Venäjän uhan suuruudesta

Suomessa on viime aikoina nähty "keskustelua" siitä miten Venäjä ei ole uhka Suomelle ja Ruotsille. Kansa on mielipidetiedustelussa ilmoittanut, että uhkaa ei ole. Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja samoin. Näin myös kaksi entistä Suomen Moskovan suurlähettilästä.

Ex-suurlähettiläät julistavat HS:ssä:

Kylmän sodan uhkakuvat eivät ole ajankohtaisia. Tämä koskee niin Suomea kuin Ruotsiakin. Yllätyshyökkäysfantasiat olivat fantasioita myös kylmän sodan oloissa.

Venäjän toistuvat sotaharjoitukset, joiden pelottava nimi on Zapad (länsi), eivät muuta tosiasioita. Venäjä ei varustaudu hyökkäämään tai torjumaan hyökkäystä lännestä. Venäjän uhkakuva on etelässä ja strateginen haaste idässä.

Maanpuolustuskorkeakoulun raportti Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi analysoi Venäjän sotilaallista kykyä, joukkojen ryhmityksiä sekä asejärjestelmiä. Raportissa ei kuitenkaan arvioida sotilaallisia aikeita, poliittista tahtoa tai sotilaallisten keinojen käyttämisen hintaa.

Ratkaiseva asia ovat Venäjän ja Naton voimasuhteet. Yksin Yhdysvaltain puolustusmenot ovat kymmenkertaiset verrattuna Venäjään. Myös Naton eurooppalaisten jäsenmaiden resurssit ovat yhä selvästi suuremmat kuin Venäjän.

Olen tottunut siihen, että kun joku sanoo että X ei voi tapahtua tai X:n tapahtuminen on äärimmäisen epätodennäköistä, X:n todennäköisyys on kumminkin tuntuva. Hassim Talebin kirjoihin kuten Mustaan Joutseneen tutustuminen tietysti vain vahvisti käsitystä. Erityisalan asiantuntijuus - kuten Venäjän tai mobiilialan asiantuntemus - ei ole mikään tae siitä että henkilö kykenisi ennustamaan tulevaisuutta.

En tietenkään väitä, että on kovinkaan todennäköistä että Venäjä hyökkäisi Suomeen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan on aivan mahdollista, että jos Venäjän sisäpoliittinen tilanne heikkenee dramaattisesti, Suomesta löydetään helppo syntipukki, ja Suomelle aletaan esittää jotain vaatimuksia, mihin Suomen edellytetään taipuvan. Siinä vaiheessa ne, jotka haluavat kieltäytyä vaatimusten toteuttamisesta, leimataan seikkailupolitiikan kannattajiksi. Itse pidän tällaista skenaariota varsin todennäköisenä.

Vakuutuksia ei oteta yleensä silloin kun naapuritalo jo palaa ja palon leviäminen omaan taloon on varsin todennäköistä. Vakuutukset otetaan usein suhteellisen epätodennäköisen tapahtuman varalta. Metsävakuutus otetaan ennen kuin myrskyn vaarasta tietylle alueelle on ilmoitettu säätiedotuksessa.  

Usein esitetty ajatus, että Nato-kortti halutaan säilyttää vastaisen varalle, on aika hölmö. Jo nykyisessä tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys tulisi aiheuttamaan Venäjältä hyvin negatiivisia reaktioita saati sitten tilanteessa, missä Suomi olisi jo muutenkin leimattu Venäjällä tavalla tai toisella syntipukiksi.

Maailma on avoin. Monenlaisia asioita tapahtuu tulevaisuudessa, mitä emme tänään voi tietää. Henkilökohtaisessa elämässämme varaudumme asuntolainaa ottaessamme työttömyyteen ja korkojen nousuun. Kansakuntana suomalaisten pitäisi tietysti toimia samoin. 

Kansalaisten Nato-jäsenyyden vastustus lienee jonkinlaista identiteetin signalointia. Signalointia siitä, että henkilö kuuluu USA:han ja Natoon kriittisesti kuuluviin tai niihin jotka eivät enää usko väkivaltaan ongelman ratkaisukeinona tai niihin joiden mielestä nyky-Venäjän pelko on hysteriaa.

En puhu tästä siksi, että uskoisin, että suomalaisten mielipiteeseen voi vaikuttaa. Natoon tullaan tuskin koskaan menemään. Asioista nyt vaan pitää puhua. Pidän Nato-jäsenyyttä vastustavia poliitikkoja seikkailupolitiikan harjoittajina. Jos Suur-Suomi-puheet olivat seikkailupolitiikkaa, samanlaista seikkailupolitiikkaa on  turvatakuista kieltäytyminenkin.

Professori Jonathan Haidtin puhe

Olen kirjoittanut melko paljon moraalipsykologian professori Haidtin ajatuksista tällä blogilla.

Tässä Haidtin puhe suomenkielisellä tekstityksellä.

Syyrian sota leviää

Syyria on vaarassa joutua ääri-islamilaisten sunnien haltuun, mikä on omiaan edelleen epästabilisoimaan Euroopan lähialueita.

Tilanne alueella pahenee koko ajan ja sota on leviämässä Libanoniin. Libanonin shiia-järjestö Hizbollah on julistanut, että se ei tule katsomaan vierestä kun Syyria joutuu "ääri-islamistien" - siis sunni-radikaalien - haltuun. Hizbollahin johtaja sheikki Hassan Nasrallah totesi:

Syyrialla on todellisia ystäviä, jotka eivät tule antamaan sen kaatua USA:lle, Israelille ja islamilaisille radikaaleille".

Hizbollahin taistelijoita on BBC:n mukaan ainakin neuvonantajina Syyrian puolella Bashar al-Assadille lojaaleissa joukoissa. Assadia vastustavat taistelijat ovat jo tulittaneet libanonilaisia shiia-kyliä.

Samaan aikaan sunni-papisto Libanonissa yllyttää libanonilaisia sunni-nuoria liittymään taisteluun shiioja vastaan.

Turkki on koko ajan ollut Assadin vastustajien puolella, mutta nyt myös kurdit ovat vaihtamassa puolta. Tähän saakka kurdit ovat passiivisesti tukeneet Assadia, joka antoi Pohjois-Syyrian kurdialueet kurdien haltuun.

Kurdien puolenvaihto liittyy Turkin pääministerin Recep Erdoganin ja Turkin kurdien PKK-puolueen Abdullah Öcalanin sopimukseen, jonka yksityiskohdat ovat vielä epäselvät. PKK on joka tapauksessa luopumassa parikymmentävuotisesta aseellisesta taistelustaan Kurdialueen itsenäisyyden puolesta. Se mitä kurdit tulevat saamaan vastapalvelukseksi on vielä epäselvää. Todennäköisesti ainakin jonkintasoisen itsehallinnon.

Turkin oppositio - Kemal Atatürkin perinteen jatkajat - tosin tekevät kaikkensa kurdien itsehallinnon torppaamiseksi. Itsehallinnon luominen edellyttänee muutosta Turkin perustuslakiin ja muutoksen hyväksymistä Turkin parlamentissa.

Jos Erdogan saa kurdikysymyksen ratkaistuksi yksi este Turkin EU-jäsenyydelle on kaatunut. No esteitä on onneksi vielä paljon. Suurin on eurooppalaisten suuri epäluulo muslimeja kohtaan ja pelko muslimien eurooppalaisia paljon suuremman väestönkasvun vaikutuksista.

Amerikka, Eurooppa ja Preussi

Amerikkaan kriittisesti suhtautuvat kritisoivat amerikkalaisia yleensä nimenomaan sekaantumista kaikkeen - Vietnamiin, Irakiin, Afganistaniin.

Kritiikki perustuu joko siihen että

a) amerikkalaiset havittelevat itselleen vain öljyä tai muita resursseja eli toimivat itsekkäästi

tai että

b) amerikkalaisilla on halu levittää omaa oikeaa oppiaan vaikka sitten pakolla kaikkialle, mutta yritys epäonnistuu yleensä surkeasti, koska maailman muuttaminen ei ole helppoa. Amerikkalaisia kritisoidaan tällöin joko naiviudesta tai arroganssista.

Keskustelussa unohtuu yleensä se, että ensimmäiset sekaantumiset eivät suinkaan olleet Vietnam tai edes Korea, vaan Eurooppa tai pikemmin siis Saksa. Amerikkalaiset sanelivat vuonna 1918 uuden järjestyksen Eurooppaan, mikä ei suinkaan ollut paha teko, mutta mikä perustui vahvasti siihen naiviin kuvitelmaan että maailma on helposti muutettavissa.

JEAN-BAPTISTE NOÉ kirjoittaa Sarastuksessa (Mika Keräsen suomennos):

"Siinä missä Westfalenin rauhan järjestelmä kesti vuodesta 1648 vuoteen 1792, eli 144 vuotta, ja Wienin kongressin järjestelmä vuodesta 1815 vuoteen 1914, eli melkein vuosisadan, Wilsonin järjestelmä, so. Versailles’n sanelurauha, johti uuteen sotaan vain kahdessa vuosikymmenessä. Oikeastaan siinä ei mennyt noinkaan kauaa, jos otetaan huomioon, että Saksa alkoi kenenkään estämättä rikkoa Versailles’n sopimuksen keskeisiä pykäliä vuodesta 1933 alkaen. Noin viidessätoista vuodessa rauhan solmimisesta lukien kaikki tuon rauhan luomat uusdemokratiat olivat kaatuneet. Amerikkalaistyylinen poliittinen predestinaatio-oppi ei ainoastaan osoittautunut kyvyttömäksi takaamaan rauhaa Euroopassa, vaan siitä suorastaan tuli muuan uuden sodan olennaisista syistä."

Vuoden 1918 sekaantuminen epäonnistui paljon pahemmin kuin Vietnam tai Irak konsanaan.

Presidentti Wilson järjesti Euroopan uudelleen rationaalisesti selkeiden periaatteiden mukaisesti. Luotiin kansallisvaltioita monikulttuurisen Itävalta-Unkarin ja Venäjän raunioille (Jugoslavia, Tsekkoslovakia, Unkari, Itävalta, Viro, Latvia, Puola, Liettua), asetettiin Saksalle suuret sotakorvaukset ja pakotettiin - tai niin ainakin saksalaiset kokivat - Saksaan demokratia jne. jne.

Oli siis kyseessä ensimmäinen suuri demokratiaan pakottaminen. Saksan kansalliskonservatiivit kokivat demokratian anglo-amerikkalaiseksi vedätykseksi.

Wilsonin ohjelma oli täydellinen epäonnistuminen. Pearl Harbourin jälkeinen Euroopan demokratiaan pakottaminen sen sijaan onnistui jollain tavalla. Ainakin Euroopasta tuli demokratia. Mutta mitä Euroopasta on muuten jäljellä, kysyy moni. Euroopan syntyvyys on alhainen ja Eurooppa on menettänyt uskonsa itseensä. Eurooppa ja varsinkin Saksa kokee jatkuvaa syyllisyyttä vanhoista asioista, asioista joihin nyky-sukupolvella ei ole osaa eikä arpaa.

"Syyllisyydentunne on hyvin eurooppalainen sairaus. Kuten ennen muinoin oli tapana puhua ”ranskantaudista” tai ”italiantaudista” viitattaessa syfilikseen, voidaan sairaalloista syyllisyydentunnetta hyvin kutsua ”euroopantaudiksi”. ... Syyllisyydentunteen rakentuminen alkaa myyteistä. Tuo 20. vuosisata, joka hylkäsi Jumalan, tuli luoneeksi uuden, maallisen uskonnon. Kyseessä on valtiollinen kultti, jota pyrittiin levittämään kaikkiin kansankerroksiin. Valtion säilymisen ehdoton edellytys on sen muotoilemien uusien moraalinormien omaksuminen mahdollisimman laajalti ...

Dramaattiseksi tilanne muuttuu, kun uusille lapsisukupolville selitetään, että nämä ovat vastuussa maailman köyhyydestä, orjakaupasta, sodista ja kärsimyksistä. Näin tekemällä nuorissa lietsotaan itsevihaa ja häpeää rikoksista joihin heillä ei voi olla mitään osuutta. Niin ikään lietsotaan Eurooppa-vihaa kolmannen maailman kansoissa, jotka nekin uskovat näihin loruihin. Joskus näiden katumusharjoitusten tarkoituksena on julistaa oikeat syylliset syyntakeettomiksi. Vajaassa vuosisadassa käsityksemme ”valkoisen miehen taakasta” on kääntynyt ylösalaisin. Sen sijaan, että pitäisimme Kiplingin tavoin velvollisuutenamme maailman sivilisoimista, ymmärrämme ainoaksi tehtäväksemme hyvittää väitetyt pahat tekomme ja hävetä niitä."

Olisiko jo aika etsiä Saksan - ja jopa Preussin - historiasta positiivisiakin asioita. Tämä tuli mieleen kun kävin Berliinissä. Berliini on tietysti Syyllisuus-kultin Mekka monine hienoine syyllisyys-pyhäkköineen, mutta toisaalta Berliini on myös Preussin kuningaskunnan pääkaupunki.

Preussi on maa, jota ei enää ole, maa, jonka nimi on poistettu Saksan nimistöstä. Preussi on maa, joka on - tietysti osin aiheesta - leimattu militarismin tyyssijaksi ja natsismin edeltäjäksi. Preussi oli kuitenkin myös maailman ensimmäinen sosiaalivaltio, joka pyrki huolehtimaan kansalaistensa hyvinvoinnista. Hyvinvointivaltion isänä pidetään Preussin kansalliskonservatiivista kansleria Otto von Bismarckia, joka loi ensimmäisen yleisen eläkejärjestelmän.

Preussi oli sivistysvaltio. Berliinin Humboldt-yliopiston koulutuspoliittiset ihanteet ovat voimakkaasti vaikuttaneet modernin yliopiston ideaan kaikkialla länsimaissa.

Preussi integroi vähemmistönsä valtakunnan kansalaisiksi. Kun alunperin protestanttinen Preussi valtasi katolisen Sleesian, Berliiniin ydinkeskustaan rakennettiin Pyhän Hedwigin katedraali katolisten tarpeisiin. Sleesialainen koki pääkaupungissa vieraillessaan olevansa Preussin valtion täysivaltainen kansalainen.

Preussin sosiaalivaltiota tai sivistysvatiota ei tietenkään luotu siksi, että Bismarck olisi välittänyt ensi sijassa Preussin kansalaisten hyvinvoinnista tai sivistystasosta. Eikä uskonnonvapautta luotu siksi, että ihmisoikeudet olisivat olleet primääristi Bismarckin mielessä. Päämääränä oli tehdä Preussista vahva. Päämääränä oli luoda Preussi, joka kykeni puolustautumaan, koska sen kansalaisilla oli jotain puolustettavaa. Sosiaalivaltio luotiin, koska Preussi oli ekspansiivinen valtio, ja Preussi saattoi olla ekspansiivinen, koska se oli sosiaalivaltio.

Preussi ei muuten vuonna 1933 ollut kannattamassa natseja Saksan johtoon. Preussin vapaavaltion keskusta-vasemmistolainen hallitus kaatui Saksan valtakunnan masinoimaan Putschiin. Vuonna 1945 Preussin nimi kuitenkin poistettiin Euroopan kartalta.

Euroopan historiassa on paljon hienoja asioita, mistä ammentaa. NOÉ ja monet muut traditionalistit uskovat Euroopan uuden nousun perustuvan katolisuuden uuteen löytämiseen.

Nuorisotyöttömyys

Nuorisotyöttömyys on melkein koko maailmassa kasvanut. Erityisen paha tilanne on mm. Välimeren ympäristössä. Sekä Etelä-Euroopassa että Pohjois-Afrikassa nuorisotyöttömyys on korkeaa. Pohjois-Afrikassa työttömyys on varmasti osaltaan ollut aiheuttamassa alueen valtioiden ajautumista konflikteihin.

Olen kauan kuvitellut, että mahdollisimman vapaat työmarkkinat takaavat mahdollisimman korkean nuoriso-työllisyyden. USA:ssa ja UK:ssa nuorisotyöttömyys - samoin kuin maahanmuuttajien työttömyys - on ollut alhaista ja on toki edelleenkin, jos vertaa esimerkiksi Etelä-Euroopan jäykkiin talouksiin.

Tilanne on kumminkin hieman muuttunut. Nyttemmin Saksan nuorisotyöttömyys on dramaattisesti alhaisempi kuin UK:n.

More than twice as many young Britons (11.5% of the labour force) are unemployed as young Germans (3.9%) ...  Britain also has a long-standing prejudice against practical education. In 2009 only about 8% of English employers trained apprentices compared with up to four times that number in the best continental European countries. 

Saksassa on perinteisesti nuorten oppisopimuksilla ja muulla työssä kouluttamisella ollut hyvin suuri merkitys. Nyttemmin työmarkkinoita on lisäksi liberalisoitu ja työttömyys on heikoista kasvuluvuista huolimatta alhaista.
Tietysti herää kysymys, tuleeko työmarkkinoiden liberalisointi Saksassa lopulta johtamaan työssä kouluttamisen alenemiseen, koska työnantajilla ei enää ole sosiaalista painetta järjestää työssä kouluttamista. Työmarkkinoiden kasvava liikkuvuus alentaa ehkä samaan aikaan saksalaisen työnantajan insentiiviä kouluttaa nuorisoa.

Toisaalta kaikki työssä kouluttaminen on kehittyneissä maissa - kuten USA:ssa ja varmaan Suomessakin - vähentynyt voimakkaasti. Pienet yritykset hankkivat osaavia työntekijöitä eivätkä niinkään kouluta ihmisisistä osaavia. Kun talouden dynaamisuus käytännössä edellyttää, että suuret jäykät yritykset - Nokiat ja UPM:t - korvautuvat OSITTAIN pienillä ja ketterillä yrityksillä, satsaus työntekijöiden kouluttamiseen vähenee mm. tätä kautta. Työntekijöiden irtisanomisen kynnys on isoissa yrityksissä varsin alhainen, joten työntekijöitä ei tarvitse välttämättä uudelleenkouluttaa uusiin tehtäviin. Vanhempien työntekijöiden irtisanominen antaa tilaa nuorille ja koulutetuille.

Suomessahan nuorisotyöttömyys on loppujen lopuksi vielä melko siedettävä, vaikka lehdet ja sosiaalinen media levittävätkin pessimismiä:

Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä...

Virhetulkinta aukeaa myös kun tarkastelee eri ikäluokkien työttömyys-lukuja.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työttömyysaste on 31 prosenttia, mutta 20–24-vuotiaiden 16 prosenttia. Yli 24-vuotiaan väestön työttömyysaste on enää vajaa 7 prosenttia.

Joten siinä vaiheessa, kun suuri osa ikäluokasta on siirtynyt koulun penkiltä ainakin osin työmarkkinoille, myös työttömyys-prosentti koko ikäluokasta romahtaa.

Joku voi ehkä ajatella että eläkeikää lähestyvänä vähättelen Suomen nuorisotyöttömyyttä. Näin ei varmasti ole, koska olen kahden teini-ikäisen isä. Huolestuttavinta Suomessa lienee kuitenkin se, että osa nuorisosta syrjäytyy jo ennen työmarkkinoille siirtymistä ja toisaalta se, että Suomen talous on tällä hetkellä jonkinlaisessa hieman pysähtyneessä tilassa.

Tuhkarokkoepidemia Britanniassa ja yhteisöllinen immuniteetti

Ihmiset ajattelevat helposti että on jokaisen ihmisen oma asia rokottaako lapsensa. 

Onpa lisäksi ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa erityisen hyviä vanhempia, kun jättävät lapsensa rokottamatta jonkun todellisen tai kuvitellun riskin takia. Juuri tällä hetkellä Britanniassa raivoaa tuhkarokko-epidemia niiden lasten keskuudessa, joiden vanhemmat 10-15-vuotta sitten kieltäytyivät antamasta rokotuksia peläten rokotusten aiheuttavan autismia. En tiedä, mikä kuolleisuus tulee olemaan.

Rokottaminen on monimutkaisempi asia kuin että jokainen rokottaa lapsensa oman harkintansa mukaan ja arvioi yksilönä lapsensa haitat ja hyödyt. Kirjoitin aiemmin:

"Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää.

Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:

Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals.

On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä. 

On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle, joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään. " 

Lisäksi on olemassa ihmisiä, kuten aivan pieniä vauvoja tai sairaita ihmisiä, jotka eivät kestä tiettyjä rokotuksia. Muiden ihmisten rokotukset voivat kuitenkin suojata heitäkin.

The thing about vaccination is, it doesn't just protect you. It also protects the people around you who can't have the vaccine, such as very young children and people with chronic illnesses that weaken their immune systems (for instance, people having chemotherapy). These people rely on being protected simply because everyone around them is vaccinated, so if a carrier or infected person comes into contact with them, they're in trouble. 

Esimerkiksi polion tapauksessa yhteisön immunitetti saavutetaan kun noin 85% ihmisistä rokottaa itsensä. Tuhkarokon tapauksessa luku on selvästi korkeampi.

We need vaccination rates to stay high to keep the whole community safe. For instance, you need about 80-85% of the population to be vaccinated against polio to stop it cropping up again. The vaccination rate for MMR is much higher, closer to 95%, as measles is incredibly infectious. But the vaccination rate in some parts of the UK is way below that, for instance 86% in South Wales, and reported as just 70% in Totnes, Devon.


Taloustieteilijä sanoisi ehkä mieluummin kuin puhuisi yhteisöllisestä immuniteetista julkishyödykkeenä, että sillä että yksilö rokotuttaa itsensä on positiivinen ulkoisvaikutus. Minua termi positiivinen ulkoisvaikutus vierastuttaa tässä tapauksessa - ehkä aiheetta - koska se luo mielikuvan, että yksilö rokotuttaa itsensä vapaaehtoisesti ja ulkoisvaikutus on eräänlainen sivuvaikutus yksilön vaapasta päätöksestä. Rokotuksen ei missään tapauksessa tarvitse aina olla vapaaehtoinen.

Jared Diamondin uusi kirja Maailma eiliseen saakka

Timo Hännikäinen on kirjoittanut Sarastukseen arvostelun Jared Diamondin uudesta kirjasta Maailma eiliseen saakka (The World Until Yesteday, 2012). Suosittelen Hännikäisen kirjoitusta. Hännikäinen kuvasi lyhyesti kirjan herättämiä reaktioita:

Maailma eiliseen saakka (The World Until Yesteday, 2012) kirvoitti vastalauseita alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavien järjestöjen taholta. Kirjan väitettiin esittävän heimoyhteiskunnat silmittömän väkivaltaisina ja näin puolustavan vanhaa imperialistista ajatusta ”villien sivistämisestä”.

Väite mihin Survival International siis tarttui oli Diamondin havainto, että metsästäjä-keräijöiden kuolleisuus sodissa on huomattavasti korkeampi kuin nyky-yhteiskunnissa elävien ihmisten kuolleisuus sodissa. Vakavasti otettavien antropologien keskuudessa asiasta lienee melkein konsensus.

Survival International ei ainoastaan kiihottunut Diamondin kirjasta järjestönä, vaan onnistui vielä suututtamaan Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeen ja saamaan nämä uskomaan, että Diamond edistää kirjallaan Indonesian imperialismia Länsi-Papuassa ja että Diamond muka vähättelee sitä, että Indonesian hallitus on syyllistynyt - ainakin Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeen mukaan - 100 000:n papualaisen kansanmurhaan.

Survival International tekee erittäin arvokasta työtä ns. alkuperäiskansojen hyväksi mutta ampuu tällä kertaa pahasti ohi ja tekee karhunpalveluksen papualaisille demonisoidessaan Papuan ystävää Jared Diamondia.

Hallinnollinen ilmoitus: Google+ kommentointi

Olen siirtynyt bloggerissa Google+ kommentointiin. Kokeilkaapas lisätä kommentti tekstiin. Anonyymien pitänee lisätä Google tili.

Suomi luovuttaa liikemiehen Venäjälle?

Venäjän etsintäkuuluttama liikemies Oleg Galouchko aiotaan mahdollisesti luovuttaa Venäjälle. Asian käsittely on vielä kesken. Mies on Putinin juntan epäsuosioon joutunut liikemies, jota odottavat Venäjällä -  hyvin todennäköisesti tekaistut - syytökset salakuljetuksesta ja veronkierrosta.

Venäjä on maa, jossa Putinin hallintoa vastustavia henkilöitä järjestelmällisesti vangitaan ja syytetään tekaistuin syin oikeudessa. Jo tutkintovankeuden aikana syytetyt sairastuvat vakavasti ja vankilassa heitä saatetaan kiduttaa. Venäläinen lakimies Sergei Magnitski kuoli tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa.

Niitä harvoja suomalaisia poliitikkoja kuten Heidi Hautalaa, jotka rohkeasti kritisoivat Venäjää ihmisoikeuksien loukkauksista, halutaan Venäjän ja viideskolonnalaisten taholta leimata jopa terrorisminin tukijoiksi. Vaikka Hautalakaan ei ole osoittautunut pulmuseksi, suomalaisten pitäisi muistaa, että venäläisten propagandakoneiston kelkkaan ei ole syytä lähteä.

Jokainen suomalainen, joka liittyy kuoroon, missä väittää Hautalaa terrorismin tukijaksi, toimii tehollisesti - ehkä tahtomattaan - Putinin juntan ja sen suomalaisten viideskolonnalaisten laskuun. Viideskolonnalaiset ja Putinin hallitsema media on jo jonkun aikaa liittänyt Hautalan terrorismiin.

Venäjä on törkeästi ihmisoikeuksia loukkaava maa. Suomi on  vaarassa valua samanlaiseen suomettumisen tilaan kuin Kekkosen aikana, jolloin Tehtaankatu-korttia käytettiin toisia poliitikkoja vastaan. Ei ole perussuomalaisillekaan mikään kunnia-asia leimautua Venäjän parhaaksi ystäväksi Suomessa. Tehollisestihan perussuomalaisten Soini on käytännössä ollut pitkään Halosen tasoinen Naton turva-takuiden torppaaja. Soini edistää näin - ehkä tahtomattaan - Venäjän etuja Halosen tapaan. Venäjällä on kaikki syy kiittää Soinia.

Luonnon puolesta: Pertti Salolainen

Kansanedustaja, luontokuvaaja ja entinen ministeri ja suurlähettiläs Pertti Salolainen kysyi Ylen ruotsinkielisellä kanavalla, miten voimme edellyttää että afrikkalaiset eivät tapa norsujaan ja leijoniaan, jos suomalaiset tappavat sutensa. 

Millä ilveellä luonto tässä maailmassa todellakaan säilyy jos rikkaimmissakaan valtioissa ei luonnosta koeta vastuuta. Suomessa myrkytetään Salolaisen mukaan susia ja jätetään jopa koiria sidottuna puihin tarkoituksena ilmeisesti näyttää, että kotieläimiä on raadeltu. Salolainen kutsui tätä barbariaksi, mitä se onkin. Miten suomalaisilla on tämän jälkeen kanttia tuomita afrikkalaisilla ja aasialaisilla luonnonsuojelualueilla tapahtuva salametsästys ja joidenkin valtioiden hallitusten passiivisuus tehdä asialle mitään.

Joissain kehitysmaissa salametsästäjät onneksi pannaan kuriin. Nepalissa ja Assamissa metsänvartijoilla on mm. oikeus käyttää sarjatuliaseita salametsästäjiä vastaan ja Nepalissa armeija tukee luonnonsuojelua.

Salolainen kiitteli ympäristöministeri Ville Niinistöä hienosta työstä luonnon puolesta, mutta totesi yksikantaan että Vihreissä ei enää juuri ole luonnonsuojelua edistäviä ihmisiä. Vihreistä on tullut sosiaaliliberaali puolue, joka huolehtii ihmisoikeuksista, maahanmuuttajien oikeuksista, homojen avioliitto-oikeudesta yms.

Suomalaiset luonnonystävät edistävät luonnon asiaa puoluekannasta riippumatta. Kuten Salolainenkin sanoo, ehkä ensi sijassa pitäisi pyrkiä siihen, että keskustelulla saataisiin asia selvitettyä. Ehkä maaseudun ihmisten haluja puolustaa susia voisi edistää taloudellisilla insentiiveillä. 

Toisaalta maatalouden ympäristötuet sun muu maaseudulle syydetty raha on osoittautunut tehottomiksi keinoiksi esimerkiksi maatalouden ympäristöhaittojen ratkaisuun. Maaseudun syrjäisimpiäkin alueita on  ns. aluepolitiikan nimissä pidetty asuttuna kalliilla rahalla. Nyttemmin valtio on vielä tukemassa palkolaisten asuttamista näille alueille. Lienee toiveajattelua, että esimerkiksi metsästysseurat ottaisivat vastuun asiasta.

Ensi kesänä pitäisi taas matkustaa Pohjois-Savoon ja Etelä-Satakuntaan. En voi kieltää, että ajatus herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. 

Salametsästäjien metsästystä Nepalissa

BBC:n artikkeli kuvaa sitä, miten salametsästys saatiiin hallintaan Nepalissa. Olen kuullut vastaavaa Assamista.

Eli yksinkertaiset keinot tepsivät: a) Puistotyöntekijöille tarpeeksi hyvät sarjatuliaseet ja armeija mukaan suojelutyöhön. b) Paikallisasukkaille jonkinlainen insentiivi tukea suojelutyötä.

Turkki tukee al-Qaidaa Syyriassa?

Jyllandspostenin haastattelemien ruotsalaisten, turkkilaisten ja amerikkalaisten Turkki-asiantuntijoiden mukaan Turkki tukee Syyrian sisällissodassa al-Qaidaan kuuluvaa Nusraa. Syy on se, että Turkki pelkää, että osaan Syyriaa syntyy samanlainen kurdien itsehallinnollinen alue kuin Irakiin ja se, että Turkki näkee mieluummin naapurissaan ääri-islamilaisen sunnivaltion kuin vahvan sekulaarin ja nationalistisen Syyrian.

Syyrian tilanne on erittäin huolestuttava. On riskinä, että koko maa kaatuu ääri-islamilaisten sunnien haltuun. Erittäin huolestuttavaa on myös se, jos tähän mennessä maltillisena pysynyt Erdoganin hallitus alkaa näyttää todelliset kasvonsa (?)  ja alkaa aktiivisesti tukea ääri-islamilaisia liikkeitä naapurimaissaan. Huolestuttavaa on myös se, että USA ja Ranska tukevat Syyrian oppositiota todennäköisesti ainoastaan siksi, että tietää Syyrian hallinnon kaatumisen olevan isku Iranin ja Venäjän selkään.

Euroopan eteläpuolella ja kaakkoispuolella ääri-islamilaisuus on nousussa.  USA ja Turkki tuntuvat pikemmin edistävän tätä kuin jarruttavan.

Aseet

En ole ottanut kantaa netissä kuumana käyvään keskusteluun aselaeista.

Allekirjoitin kansalaisaloitteen Suojeluskunta-järjestön illegalisoinnin purkamisesta, mutta sillä teolla en ottanut kantaa kansalaisten aseistamiseen vaan siihen, että Suomi kokee edelleen olevansa sidottu sille ajat sitten väkivallalla määrättyihin velvoitteisiin.

Minusta on tosin luonnollista hoitaa valtion puolustus ainakin osittain talkoilla sen sijaan, että valtio huolehtisi siitäkin tehtävästä pelkästään verovaroin. Kansalaisten aseet aiheuttavat kuitenkin myös ongelmia: Suurin ongelma Suomessa ovat mielestäni salakaadot.

USA:ssa todellisuus verrattuna UK:hon näyttää tältä:

England and Wales have a gun homicide rate 21 times lower than that among white Americans, and 215 times lower than that among black Americans, and a gun suicide rate 47 times lower than that among white Americans.

USA:ssa ovat nyt yksittäiset kansalaiset päättäneet tehdä kokeen, missä valituissa korkean väkivallan lähiöissä lainkuuliaisia kansalaisia aletaan aseistaa:

Our founder, Kyle Coplen, is a policy analyst in his final semester of the Masters of Public Administration program with the University of Houston.  Tired of the blatant manipulation and politicization of statistics when it comes to the relationship between firearms and safety, Kyle decided to conduct a multi-year, multi-city study that may be able to establish the definitive link that the gun debate is sorely lacking.

SAK perustuloa vastaan

SAK vastustaa perustuloa uskoakseni vain ja ainoastaan, koska perustulo vähentäisi automaattisesti ay-liikkeen valtaa. Minimipalkat romutettaisiin todennäköisesti ja palkat vapautettaisiin muutenkin sääntelystä, koska tulonjako hoidettaisiin perustulolla eikä "solidaarisella" palkkapolitiikalla. Ay-liike romahtaisi.

Mutta sellaisia perusteita perustuloa vastaan voidaan esittää, jotka eivät ole kokonaan vailla tolkkua:

Perustulomallit voi jaotella kolmeen kategoriaan:

1. Tuhottoman kalliita, "massit massoille" -malleja, joissa laitetaan yli tonni jokaisen tilille kuukausittain.
2. Turhia, esimerkiksi Soininvaaran malli, joissa perustulo on niin pieni, että sen rinnalla pitää säilyttää asumistuki, toimeentulotuki, syyperusteinen työttömyysturva, vanhempainetuudet, yms.
3. Köyhiä kepittäviä malleja, eli sellaisia joissa nykyinen kattava sosiaaliturva korvataan pienellä perustulolla.

Toki tämäkin on totta - kysymys vain kuuluu miksi malleja yksi ja kolme ei voisi yhdistää.

Perustuloon siirtyminen toki rokottaa joitain ihmisiä ja antaa etuja toisille, mutta entä sitten. Jokainen järjestelmän radikaali yksinkertaistaminen - olkoon sitten kysymys spontaanista romahduksesta tai järjestelmän demokraattisesta muuttamisesta - synnyttää väliinputoamista.

Sen suhteen olen intuitiivisesti samaa mieltä SAK:n ekonomin kanssa, että malli 2 tuskin on järkevä. Eniten minua mallin 1 ja 3 yhdistämisessä mietityttää, mihin suuuntaan hybridimalli alkaisi kehittyä. Kohti mallia 1 vai kohti mallia 3.

"Hyvinvointivaltio menee liian pitkälle"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen analysoi HS:ssä lasten päivähoidon ylilyöntejä esimerkkinä hyvinvointivaltion rappiosta. On selvinnyt että yhdessä esimerkkikunnassa (Lohjalla) 10% lapsista on vanhempien lomankin ajan päiväkodissa, toinen 10% saa lomaa vain kaksi viikkoa vuodessa.

Jos hyvinvointivaltiota ei vahdi, se menee mielellään liian pitkälle. Pitää olla mahdollista ottaa myös askel taaksepäin. ... Hyvinvointivaltion tuhon siemen on siinä, että alamme pitää sosiaalitukia ja palveluita itsestäänselvyyksinä.

Apunen taustoittaa asiaa:

Niin sanottu subjektiivinen oikeus päivähoitoon tarkoittaa, että vanhemmat voivat päättää, meneekö lapsi päiväkotiin vai ei, riippumatta siitä, ovatko vanhemmat itse töissä. Yllättävän monien mielestä tämä tarkoittaa sitä, että aikuisella pitää olla subjektiivinen oikeus lomaan ilman häiriötekijöitä – lapsia.

Turun Sanomien toimittaja Erja Hyytiäinen tutki viime vuonna Lounais-Suomen päiväkoteja. Tulokset olivat minusta skandaali. Esimerkiksi Lohjalla lähes kymmenen prosenttia lapsista lusi päiväkodissa koko vuoden, ilman lomia. Enintään kahden viikon kotilomalle pääsee joka kymmenes lapsi.

Minun on mahdoton uskoa, että vanhempien työt vaatisivat lapsen viemistä päiväkotiin läpi vuoden. Kyse täytyy olla mukavuudenhalusta. Etelänmatkan allasbileissä ei ole tilaa lasten tarpeille.

"No, koskas meillä sitten on lomaa?" kysyvät nämä vanhemmat. Jos vanhemmuuteen olisi ajokortti, mikä tuntuu toisinaan oikein hyvältä ajatukselta, tällä lausunnolla korttia ei pitäisi antaa.

Holhousyhteiskunnan luonne tulee esille lapsiasiainvaltuutettu Anna-Kaisa Aulan kommentissa:

[Aulan mukaan] tarvitaan "painopisteen muutosta". Se ei tarkoita sitä, että lapsi palautettaisiin lomalla kotiin, vaan osa-aikaisia päiväkotipäiviä ja kerhoja ja "ohjattua viriketoimintaa", "Vanhemmille tulee tarjota palveluohjausta ja neuvontaa lapsen kannalta parhaiden ratkaisujen hakemisessa", Aula kirjoittaa.

Apunen ihmettelee Aulan puheita:

On vaikea kuvitella, mitä palvelua voi antaa aikuiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä, että vapaana aikana lapsen koti on kotona. Miksi edes lapsiasiavaltuutettu ei sano, että nyt laki toimii lasta vastaan?

Rappio alkaa hiljalleen, kun työmoraali, nöyryys ja vertaisvalvonta laskevat, ja yhteiskunnan palvelut oletetaan itsestään selviksi. Palvelut ja tuet, jotka aluksi otettiin vastaan kiitollisena tai hieman häpeillen ja jopa ärtyneenä, muuttuvat itsestään selvyyksiksi. Päivähoidon ja muiden etuuksien käyttö muuttuu ryöstökalastuksen kaltaiseksi yhteismaan ongelmaksi. Veronmaksajat koetaan eliitin puolelta vero-orjina, joita kyykytetään ylläpitämään tällaisia rappeutuvia instituutioita.

Ongelma ei tietysti ole vain päivähoidossa. Yhtä hyvin pätee se, että täysin terveitä ja työkykyisiä ihmisiä makuutetaan suurella eläkkeellä lapsiperheiden tuella. Saavutettua etua ei oleta itsestään selvyydeksi vain päivähoidon käyttäjä (aikuinen), vaan yhtä hyvin ay-liikkeen jäsen ja eläkeläinen. Samoin oletti jo sääty-yhteiskunnan aikaan perinteisistä privilegioista ja monopoleista nauttinut säätyläinen.

Todettakoon myös, että vaikka tällaista järjestelmää olisi varaa ylläpitää, tällaista järjestelmää on moraalitonta ylläpitää. Valtio ei voi osallistua tällaiseen toimintaan missä suuri osa lapsista varastoidaan päiväkoteihin, jotta vanhemmat voivat harrastaa.

Jokaiseen yhteiskuntaan liittyy tuhon siemen. Se ei tarkoita, että yhteiselo sinällään olisi hylättävä vaan tietynlaisen "yhteiselon" syklinen luonne on otettava annettuna.  Valtion instituutiot, yritykset ja yhteisöt elävät aikansa ja tuottavat elinaikanaan usein hyödyllisiä palveluita jäsenilleen / omistajilleen / kansalaisilleen / työntekijöilleen. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ne elävät ainakaan dramaattisesti muuttumatta satoja vuosia.

Itsestään selvyytenä pitäminen ei ole vain valtion ongelma. Jos perheessä toinen vanhemmista on kärkäs huolehtimaan ruuan laitosta ja muista perheen palveluista, muut perheenjäsenet alkavat suhtautua tähän vanhempaan itsestään selvyyteenä. Perheen rappion ratkaisee kuitenkin yleensä ikä - isä ei ole iäksi eikä äiti elinajaksi - tosin tämäkin saattaa monelle henkisesti alamittaiselle tulla yllätyksenä.

Säälittävin keskenkasvuinen on minun mielestäni melkein kuitenkin USA:n turvatakuut itsestään selvyyksinä ottava länsimainen vasemmisto-älymystö, joille on jäänyt levy päälle USA:n hakkumisen suhteen. Samaan aikaan kun Kiina on kovaa vauhtia muuttumassa maailman pahimmaksi saastuttajaksi ja uudeksi kolonialistiksi, vasemmisto-älykkö toimii kuin Pavlovin koira kuullessaan sanan "ongelma" ja alkaa heti räksyttää amerikkalaisvastaisia kestojuttujaan.

Vladimir Putin - uusi Stalin

Suomessa metsästetään fasisteja, rasisteja ja natseja.

Naapurimaamme presidentti on oikea fasisti, joka talloo ihmisoikeuksia, uhkailee naapurimaitaan ja ihailee aikamme yhtä pahinta kansanmurhaajaa Josif Stalinia ja puolustelee tämän tekoja. Tai ei vain puolustele vaan ylistää:

Puna-armeija kärsi talvisodassa raskaita tappioita virheiden vuoksi, mutta se sai Suomen tuntemaan Venäjän, silloisen Neuvostoliiton, kaiken voiman.  

Tekstistä kuvastuu vallan ihailu. Nykyinenkin Suomi saa pelätä Venäjää, miettii Vladimir päässään.

Maamme ulkopoliittinen johto ei ole tehnyt mitään kansamme suojelemiseksi. On päinvastoin levitetty selkeää harhaa siitä että Venäjä on muuttunut oleellisesti toisenlaiseksi maaksi kuin Neuvostoliitto.

Tilanne on melkeinpä heikentynyt Neuvostoliittoon verrattuna. Nykyinen presidentti on ihmisenä samantyyppinen kuin Stalin. Väkivallan ihailija.  Oikeus on Putinille vain ja ainoastaan vahvemman oikeutta. Venäläiset koulukirjat kuvaavat venäläisen suurmiehen ja modernisoijan arkkityyppiä, joka on Iivana Julman, Pietari Suuren ja Josif Stalinin kaltainen murhaaja ja modernisoija. Putin esitetään neljäntenä suurena modernisoijana ja hän on tyytyväinen itsestään annetusta kuvasta.

Josif Stalin aloitti talvisodan Suomea vastaan korjatakseen rajavirheitä.

Viesti on selvä: Venäjä käyttää väkivaltaa virheiden korjaamiseen. Enää ei ole kyse siitä että kiellettäisiin häpeillen oma syyllisyys vaan sanotaan: me hyökkäsimme, jotta saisimme etuja maallemme. Me teemme niin koska olemme vahvempia kuin te.

Monet Venäjällä paljon käyneet suomalaiset ovat sanoneet minulle, että Suomi on Venäjän paras naapuri ja meistä pidetään ja meitä arvostetaan. Mutta nyt alkaa heillekin selvitä Venäjän parhaan naapurin rooli on samantyyppinen rooli kuin alkokoholistin omaisen tai narsistin tyttöystävän. Se, joka on lähellä, on nyrkin kantaman päässä.

Apinapomo ei kelpaa malliksi yrityksen johtajalle?

Simpanssi-lauman johtajaa on esitetty viime aikoina malliksi yritysjohtajille. Talouselämä kirjoitti: Yritysjohtaja voi oppia paljon simpanssilauman alfaurokselta. Palkitun Apinajohtajan käsikirjan mukaan simpanssijohtaja joutuu ratkomaan samanlaisia ryhmähengen, motivaation ja stressin ongelmia kuin modernin työyhteisön esimies, mutta simpanssit saavat ryhmänsä toimimaan yritysjohtajia jouhevammin. Kirjassa kerrotaan simpanssien käyttäytymistavoista, joita yritysjohtaja voi soveltaa omassa työssään. Osa vinkeistä on tavanomaisia, mutta mukana on myös luovia ratkaisuja. Johtajia esimerkiksi kehotetaan tarkkailemaan säännöllisesti alaistensa eleitä, kuten otsaryppyjä, hymykuoppia ja nenän nyrpistyksiä, koska sanaton viestintä kertoo paljon työyhteisön ilmapiiristä. Väite on varsin kiistanalainen. Simpanssi-lauma kykenee harvoin sen tasoiseen yhteistyöhön kuin ihminen, puhumattakan että yltäisi muurahaiskeon yhteistyöhön. Myös simpansseja ihmisyhteisöjen ohella tutkinut antropologi Christopher Boehm kuvaa kirjassaan Hierarchy in the Forest ihmisyhteisöjen ja simpanssiyhteisöjen eroa. Kun simpanssilauma joskus onnistuu kaatamaan yhdessä eläimen, ruoka jaetaan hierarkkian mukaan. Ensin syö johtaja, sitten hänen lähin kuppikuntansa, muille lauman jäsenille jää harvoin mitään syötävää. Kapinalliset nujerretaan lauman johtajan ja hänen lähimpiensä toimesta. Ihmiselle on metsästäjä-keräilijänä tyypillistä ruuan jakaminen. Esimerkiksi Ache-heimon metsästäjä jakaa tyypillisesti koko saaliinsa muille heimojen jäsenille. Ainoa joka ei syö metsästäjän yksin hankkimaa saalista on metsästäjä itse. Ihmiseltä onnistuu ruuan jaon takia vaarallinenkin yhteistyötä vaativa suurriistan metsästys. Haavoittuneen tai kuolleen metsästäjän ja sotilaan lapsista huolehditaan yhdessä. Saalis jaetaan tasan. Metsästäjä-keräilijä-yhteisössä pomottajat alistetaan porukalla. Esimerkiksi bushmanneilla väkivalta liittyy usein juuri tällaisen pomottajan rankaisemiseen. Ihmis-laumassa pomottajan alistaminen onnistuu samoin keinoin kuin sotiminen ja suurriistan metsästys - yhteistyöllä. Yhteistyö on tehokasta ja heimon jäsenet ovat tasa-arvoisia. Vasta yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä ihmisyhteisöön on tullut hierarkkiaa. Ihminen vierastaa edelleen hierarkkiaa voimakkaasti ja varsinkin pieni yritys - tai projekti-ryhmä ison yrityksen sisällä - toimii tehokkaimmin, kun kukaan ei pomota enempää kuin on välttämätön pakko. Mallin ottaminen simpanssi-alfalta voi olla toimivaa jossain hyvin hierarkkisessa suuryrityksessä kuten Amazonin varastossa, missä työntekijät on alistettu ja työmarkkinoilla vallitsee ostajan markkinat. Tai tilanteessa missä yrityksen pelastamiseksi ammattiyhdistys on täysin nujerrettava. Tuskin muuten. Leikkauksetkin onnistuvat uskoakseni paremmin, kun koko työyhteisö motivoidaan leikkauksiin osoittamalla että yhteinen yritys on muuten vaarassa romahtaa. Simpanssi eroaa ihmisestä muutenkin varsin voimakkaasti. Siinä missä ihmislapsi sisäistää helpposti yhteisönsä tai perheensä normit, simpanssilapsen sosiaalistaminen ei samallalailla onnistu.

Eteläamerikkalainen paavi

En tiedä miksi juuri Bergoglio valittiin paaviksi mutta yksi selitys latinalaisamerikkalainen paavin valinnalle lienee tässä:

Catholics comprised 81% of Latin America’s population in 1996, and Protestants made up only 4%, according to the polling site Latinobarometro. By 2010, Protestants had jumped to 13% of the population while Catholics dropped to 70%. 

Katolisen kirkon monopoli on rikkoutumassa Etelä-Amerikassa.

Monopolin rikkoutuminen on yleensä kuluttajan kannalta positiivinen asia. Uskonnollisen monopolin murtuminen Etelä-Amerikassa on uskontotieteellisen tutkimuksen mukaan parantanut uskontokuntien "kuluttajille" tarjoamien palveluiden arvoa. Helluntailaiset ja muut protestanttiset kirkot ovat kilpailleet suuntaamalla toimintansa nimenomaan köyhille siinä missä katolinen kirkko on aiemmin ollut enemmän eliitin asialla.  Protestanttiset lahkot toivat Etelä-Amerikkaan lukutaidon opetusta, ammattiopetusta yms. sosiaalisia palveluita. Katolinen kirkko suhtautui aiemmin Etelä-Amerikassa negatiivisesti jopa lukutaitoon ja raamatun lukuun. Espanjankielisen tai portugalinkielisen raamatun tuontia saatettiin jopa rajoittaa. Sittemmin katolinen kirkko on joutunut sekin parantamaan palveluidensa tasoa.

Etelä-Amerikassa protestantismi tukee askeettista ja kurinalaista elämänotetta, mikä vähentää ainakin miesten itsetuhoista käyttäytymistä, vahvistaa miesten sitoutumista avioliittoon ja edesauttaa ryhmäkoheesiota. Tämä tekee protestantismista myös naisille erittäin houkuttelevan vaihtoehdon. Joka tapauksessa on ilmeistä, että protestantismin suosion takana on paitsi lupaus sielun pelastuksesta, myös lupaus sosiaalisesta ja taloudellisesta menestyksestä tässä maailmassa.

(Lähde: Anthony Gill, Rendering unto Caesar: Catholic Church and the State in Latin America).

Katolinen kirkko tietysti taistelee asemansa puolesta.

Homot, maahanmuutto ja Amsterdam

Tänään HS:ssä kerrottiin monisanaisesti homojen elämästä Amsterdamissa.

Todettiin toisaalta, että homojen ja marokkolaisten maahanmuuttaja-miesten välillä on kärhämää ja monet homot jopa äänestävät äärioikeistoa. Homoihin kohdistuu HS:n mukaan katuväkivaltaa nimenomaan 17-24-vuotiaiden marokkolaisten taholta. HS:n mukaan katujengiläiset ovat kuitenkin harvoin mitään erityisen uskovaisia muslimeja. Toisaalta kerrottiin, että myös muslimeissa on homoja, jotka yrittävät hekin saavuttaa vapautensa. Monet länsimaistuneet muslimi-homot vastustavat HS:n mukaan hekin maahanmuuton kasvua kuten Geert Wilders.

HS:n tekstin yleisasenne oli tietysti kuitenkin optimistinen. Aika ratkaisee ongelman. Voi tietysti ratkaistakin.

Toisaalta koska maahanmuutto länteen on varsin voimakasta, ja korkea osuus maahanmuuttajien toisesta sukupolvesta on työttöminä ja syrjäytyneitä, riski on myös olemassa, että (sunni)muslimit edelleen eristyvät muusta väestöstä omiksi hyvin erilaisen arvomaailman omaaviksi ja länteen vihamielisesti suhtautuviksi yhteisöikseen. Nämä sunni-yhteisöt tuovat sitten al Qaidan Eurooppaan. 

Muslimit eri maista (Punjabista, Bengalista, Irakista, Marokosta, Egyptistä jne.) integroituvat tämän hypoteesin mukaan kyllä toisiinsa, mutta eivät Eurooppaan. Ne muodostavat hiljalleen yhtenäisen muslimi-identiteetin:

Many French and even second-generation French students of North African origin, who make up the majority in certain schools, live as if they are foreign to the national community. They reply to anything you say to them with two categories: “the French” and “us.” Where once they claimed an Arab identity (which is not, by the way, always self-evident for North Africans), today they increasingly claim a “Muslim”.  (Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

No tämä kaikki on tietysti sanottu jo moneen kertaan. Hiljalleen olisi tärkeää, että näitä kahta vastakkaista hypoteesia alettaisiin arvioida kylmän objektiivisesti. Caldwellin kirja on toki yksi hyvä suhteellisen analyyttinen esitys maahanmuuton ongelmista ja sitä suosittelen:

Susien suojelusta

Sudet herättävät tunteita. Suomessa yhteiset asiat herättävät aina tunteita. Susien suojelu-kysymyksessä molemmat osapuolet demonisoivat toisiaan.

Jos asiaa kuitenkin tarkastelee analyyttisesti, voi todeta: on olemassa kaksi toistensa kanssa ristiriitaista päämäärää - kestävän susikannan ylläpito ja susien pitäminen pihapiirien ulkopuolella. Minusta ongelma on sen luontoinen, että se on ratkaistavissa, jos halua on.

Susien suojelun näkökulmasta asian näkeminen puhtaana poliisiasiana ei ole tehokasta. Maaseudun väestölle pitää todennäköisesti luoda insentiivit susien säilyttämiseen muulla tavalla kuin pelkällä negatiivisella rangaistusten uhalla.

Mutta mikä se tapa olisi? Jos maaseutuväestö saisi paikallisesti päättää susikantojen tasosta, susikanta romahtaisi kokonaan. Mikäli susikantaa ylläpidetään vain keskitetyillä määräyksillä ja rangaistuksilla, salakaato jatkuu ja salakaatajista tulee yhteisöjensä sankareita. Petokysymyksestä on jo nyt tullut taas yksi kansaa jakava ja polarisaatiota luova asia.

Maailmalla on kokeiltu erilaisia luonnonsuojelun hajautettuja malleja, missä paikallisväestölle annetaan tietty autonomia, mutta insentiivit määritellään niin, että paikallisväestön kannattaa suojella luontoresursseja.

Ajatus, että koko maa pitää pitää asuttuna, on myös ristiriidassa luonnon suojelun kanssa. Porotalouden tukeminen johtaa siihen, että suuri osa maasta on poronhoito-aluetta, missä petojen suojelu on vaikeaa.

Edellytän analyyttisiä kommentteja tässä asiassa. Muut kommentit poistetaan, vaikka ne olisivat muuten kuinka hyviä.

Pakistanin tilanne vain heikkenee

Pakistanilainen sunnijärjestö Lash­kar-e-Jhang­vi julistaa: "On us­kon­nol­li­nen vel­voit­teem­me tap­paa kaik­ki shiiat, ja puh­dis­taa Pa­kis­tan heis­tä". Pa­kis­ta­nin väes­tös­tä run­saat 20 pro­sent­tia on shiio­ja.

Lash­kar-e-Jhang­vi ei vain puhu vaan se toimii. Quettan kaupungissa räjäytettiin eilen 80 shiiaa ja tämän vuoden shiia-murhien määrä tässä kaupungissa on noussut 200:aan. Poliisi ja turvallisuusjoukot ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan.

Pakistanin valtio on sanalla sanoen heikko. Siviilien turvallisuustilanne maassa on heikko. Erilaiset ääriryhmät kuten Taleban uhkaavat Pakistaninin hallitusta. 

Lähde: Helsingin Sanomat 18.2.2013.

Korjaus 21.2.2013

Quettan kaupungissa on tänä vuonna tapettu HS:n mukaan sittenkin 400 shiiaa. 200 oli vain viikossa tapettujen määrä. 

Ruotsi -sananvapaus vaarassa

On ollut todella mielenkiintoista seurata ruotsalaista ja tanskalaista mediaa, kun ne ovat raportoineet islam-kriitikko Lars Hedegaardin murhayrityksestä. Tanskassa on pääasiassa tuomittu sananvapauden loukkaus puoluekannasta riippumatta ja tekemättä varauksia.

Mm. Ruotsin virallinen tietotoimisto vääristelee sen sijaan totuutta sumeilematta:

Lars Hedegaard, once convicted for racism, has been subject to an assassination attempt. An unknown man reportedly shot at Hedegaard outside his Copenhagen home. The author Hedegaard is one of the few Danes who is a certified racist, as he some years ago was fined by a High Court for having stated in a blog interview that Muslim fathers rape their children. He was later acquitted by the Supreme Court.

Korkeimman oikeuden lopullinen päätös on varmasti Tanskassakin (ja Ruotsissa) ainoa päätös millä on merkitystä ja Ruotsin tietotoimisto tietää asian aivan hyvin. Se pyrkii kuitenkin antamaan käsityksen, että alemman oikeuden päätös leimaa Hedegaardin virallisesti rasistiksi, mikä ilmeisesti sitten heidän mielestään osoittaa, että Hedegaard on itse osasyyllinen murhayritykseen.

Ei ole osasyyllinen. Sananvapaus on jakamaton - se koskee yhtä hyvin Hedegaardia kuin Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajia, vaikka yksi näistä olisikin väkivaltaisen AFA-järjestön kumppani niin kuin vasemmistoliiton sisällä väitetään.

Virallinen ruotsalainen tietotoimisto alentuu tekstiin, mikä muistuttaa lähinnä Völkischer Beobachterin tai Neues Deutschlandin propagandaa. "Certified racist". Vetää hiljaiseksi.

Korjaus 19.2.2013

Yllä oleva käännös englanniksi oli virheellinen - minun olisi pitänyt tarkistaa ruotsinkielinen alkuteksti.

"Författaren Hedegaard är en av de få danskar som ett tag hade papper på att han var rasist, sedan han för några år sedan av hovrätten dömdes till böter för att i en bloggintervju bland annat ha sagt att muslimska fäder våldtar sina barn. Han frikändes senare i högsta domstolen."

Kiitän kommentoijaa virheen osoittamisesta.

Syklinen maailmankuva - tuloerot ja maahanmuutto

Tuloerojen on historian aikana todettu vaihtelevan syklisesti. Esimerkiksi nälänhädät ja musta surma, jotka iskivät ainakin aluksi ensi sijassa maaseudun ja kaupunkien köyhiin, alensivat työn tarjontaa dramaattisesti, nostivat palkkoja ja alensivat maanvuokraajien maksamia vuokria. Rahvaan elintaso alkoi nousta. 

Maata omistava luokka oli korkeiden maanvuokrien ja alhaisten palkkojen aikana menestynyt, kerännyt omaisuutta ja kasvanut suhteelliselta lukumäärältään. Kun palkat nousivat ja maavuokrat alenivat, aateliston asema alkoi heiketä, aatelistoa oli suhteessa vuokratuloihin ja virkoihin liikaa. Osa aatelistosta muuttui maattomiksi ja virattomaksi. 

Koska aatelisto omisti aseet ja osasi niitä käyttää, ylimääräinen aatelisto käytti voimaansa rahvaan ryöstelyyn ja osallistui milloin minkäkin vallan anastaja -ehdokkaan joukoissa kapinaan. Seurasi epävakaa kausi jolloin aluksi sekä aateliston että maaseutuväestön määrä laski. Aatelisia lähti myös kuninkaan joukoissa taisteluihin naapurimaihin. 

Aateliston lukumäärä alkoi lopulta laskea suhteessa maatyöläisten, maanvuokraajien ja muun rahvaan lukumäärään.

Kun aateliston määrä oli romahtanut, jäljelle jääneen aateliston tulotaso per capita alkoi nousta. Sykli alkoi alusta. Näin on tapahtunut mm. Ranskassa, Saksassa, Venäjällä ja aikoinaan Roomassa. (Lähde: professori Peter Turchin, Secular Cycles).

Maailma on muuttunut eikä syntyvyyden ja kuolleisuuden eriaikaiset nousut ja laskut eri yhteiskuntaluokissa enää samalla tavalla synnytä pitkiä syklejä tuloeroissa. Mutta tulotaso näyttäisi esimerkiksi USA:ssa muuttuvan syklisesti yhä edelleen. Yleistäminen on toki hyvin epävarmaa varsinkin kun Turchinin kuvaamat syklit ovat aina oleet hyvin pitkiä verrattuna esimerkiksi nousu- ja laskukausien sykliin.

Turchin kirjoittaa nyt Aeon Magazinessa:

From 1800 to the 1920s, inequality increased [in US] more than a hundredfold. Then came the reversal: from the 1920s to 1980, it shrank back to levels not seen since the mid-19th century. Over that time, the top fortunes hardly grew (from one to two billion dollars; a decline in real terms). Yet the wealth of a typical family increased by a multiple of 40. From 1980 to the present, the wealth gap has been on another steep, if erratic, rise. Commentators have called the period from 1920s to 1970s the ‘great compression’.

Maahanmuuton vaihtelut ovat mahdollisesti syklien takana: 

One of the most important forces affecting the labour supply in the US has been immigration, and it turns out that immigration, as measured by the proportion of the population who were born abroad, has changed in a cyclical manner just like inequality. In fact, the periods of high immigration coincided with the periods of stagnating wages. The Great Compression, meanwhile, unfolded under a low-immigration regime. This tallies with work by the Harvard economist George Borjas, who argues that immigration plays an important role in depressing wages, especially for those unskilled workers who compete most directly with new arrivals. 

Oikeastaan syklin syyt eivät siis ole mihinkään muuttuneet: vaihtelu työn tarjonnassa synnyttää vaihtelua tuloroissa.

Immigration is only one part of a complex story. Another reason why the labour supply in the US went up in the 19th century is, not to put too fine a point on it, sex. The native-born population was growing at what were, at the time, unprecedented rates: a 2.9 per cent growth per year in the 1800s, only gradually declining after that. By 1850 there was no available farmland in Eastern Seaboard states. Many from that ‘population surplus’ moved west, but others ended up in eastern cities where, of course, they competed for jobs with new immigrants. 

Hyvin korkeiden tuloerojen on väitetty alentavan väestön hyvinvointia ja alhaisten tuloerojen alentavan yritteliäisyyttä, jolloin maahanmuuton tasolla voisi ajatella olevan optimitaso, mutta palataanpa siihen aiheeseen joku toinen kerta.

Katso myös Steve Sailerin referaatti Turchinin tutkimuksista.

Äärivasemmistolaista propagandaa

Yle haluaa TÄLLÄ KERTAA tehdä käpykaartilaisista fasismin vastaisen taistelun sankareita. Maksamme tästä propagandasta kaikki. Miksei stalinismin kätyreitä?

Sananvapauden puolustaminen Jyväskylän tyyppisiä hyökkäyksiä vastaan on minulle kunnia-asia. Tämä ei ole sananvapautta vaan yksipuolista propagandaa ja verovaroilla harjoitettua tiedotusmonopolia.

Nokian romahdus - 2 vuotta myöhemmin

Ei ole häpeä tehdä väärä päätös. Häpeä on jos ei uskalla tehdä päätöksiä ja jos ei uskalla myöntää ainakin itselleen että päätös oli väärä. 

Äärivasemmiston väkivalta

Vasemmistoliittolainen V-P Leino käsittelee rehellisesti sitä, miten myös Euroopan äärivasemmisto harjoittaa väkivaltaa ja miten osa vasemmistoliiton väestä veljeilee väkivaltaa harjoittavien äärivasemmistolaisten kanssa ja miten Voima-lehti ylistää AFA:laisten väkivaltaa.

V-P Leino saa kaiken kunnioitukseni. Rehellisyys on paras keino saavuttaa itsekunnioitus ja myös muiden kunnioitus. Kunnioitus on silta, joka voi rakentaa eräänlaisen yhteyden vihollistenkin välille, kuten Ernst Juenger osoitti.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on mukavampi

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu tai joka kokee että maailma on vaarallinen paikka, on mukavampi ja auttavaisempi kuin ihminen, joka ei koe olevansa uhattu.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on uhrautuvampi omiaan kohtaan, kuin ihminen joka ei koe olevansa uhattu.

Ulkoinen uhka synnyttää yhteen hiileen puhaltamista. Mutta samalla ulkoinen uhka aiheuttaa sen, että ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin negatiivisemmin kuin muuten suhtautuisivat.

Ihminen, joka on ainut lapsi tai jolla on korkeintaan yksi sisar tai veli, ei välttämättä muuta suhtautumistaan kokiessaan olevansa uhattu. Kokiessaan olevansa uhattu hän ei muutu uhrautuvammaksi oman sisäryhmäänsä jäseniä kohtaan eikä muutu vihamielisemmäksi ulkoryhmäänsä kohtaan. Evolutiivinen selitys tälle on ehkä se, että pienen perheen jäsenellä ei ole laajaa sisäryhmää, johon identifioitua ja johon turvautua.

Edellä esitetyt väitteet perustuvat Scientific American lehdessä referoituun tutkimukseen. Tutkimustulos on aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muu viimeaikainen tutkimus on osoittanut.

Omaa tulkintaani

Liberaali saatta sanoa, että ihmisten jakaminen sisäryhmään ja ulkoryhmään on sairasta ja osoittaa älyllistä epärehellisyyttä. Jarkko Tontti on sanonut:

Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.

Tontille voisi vastata, että kansa on toki keintotekoinen siinä mielessä, että se keitä pidämme oman sisäryhmämme jäseninä vaihtelee jatkuvasti. Mutta ihmisten jakamisella sisäryhmään ja ulkoryhmään on biologinen perusta.

Ihmisten jakamista sisäryhmään ja ulkoryhmään voi case by case kritisoida esimerkiksi sillä kriteerillä, onko jakaminen tehokkuutta lisäävää vai alentavaa. Ihmisten jakamisen kutsuminen yksikantaan sairaaksi on subjektiivinen poliittinen mielipide ja oikeastaan aika naivi sellainen.

Jyväskylä, Perho ja väkivalta

Olen miettinyt Jyväskylän tapahtumia paljon. Tapahtumat aiheuttivat minussakin kaikenlaisia tunteita. Olen välttänyt hätiköityä kannanottoa, mutta koen kuitenkin että minun kuuluu ottaa asiaan kantaa.

Asian tulkinta on edennyt niin paljon, että voinee pitää selvänä että joukko Kansallinen Vastarinta -nimiseen ryhmään kuuluvia äärioikeistolaisia on hyökännyt vasemmistolaisen kirjan julkistamistilaisuuteen ilmeisesti suunnitellusti ja provosoimatta.

Toinen minussa runsaasti tunteita herättänyt asia on Perhon susi-tapot. Asian tutkinta on edennyt sekin niin paljon, että on selvinnyt että paikallisen riistanhoitoyhdistyksen ja metsästysseuran johtohahmo on osallistunut ko. rikokseen. (Palaan Perhon tapahtumiin vasta seuraavassa kirjoituksessa.)

Valehtelisin, jos väittäisin että koen paljonkaan empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joiden kimppuun Jyväskylässä hyökättiin. Samat - tai pikemmin osin samat - ihmiset ovat pyrkineet rajoittamaan minun ja monen muunkin sananvapautta ja siinä osin onnistuneetkin valtion väkivaltakoneiston avulla. Ruotsin esimerkki osoittaa, että äärivasemmisto on valmis aivan samanlaiseen väkivaltaan kuin äärioikeistokin. En toki väitä, että kaikki kirjan kirjoittajat olisivat valmiita tällaiseen. Se, että väkivaltaan ei vielä ole laajasti äärivasemmistossa tartuttu,  johtuu ehkä siitä,  että suomalainen äärivasemmisto ei uskalla.

Tämä osin samat on yksi syy, miksi tuomitsen teon. Toinen syy on se, että kyseessä on hyökkäys sananvapautta vastaan, mitä pidän ihmisyhteisön peruskivenä.    Pidän äärimmäisen tärkeänä asiana, että minunkin mielipiteitäni saa vapaasti kritisoida joutumatta pelkäämään.

Tuomitsen teon myös siksi, että pidän poliittista polarisoitumista äärimmäisen vaarallisena pienelle rajamaalle, joka on puolifasistisen ja uutta imperiumia haikailevan pinta-alaltaan suuren mutta henkisesti pienen valtion naapuri. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että pidän niitä Suomen menneitä ja nykyisiä johtajia, jotka tarkoituksellisesti ovat jättäneet Suomen vaille minkäänlaisia turvatakuita Venäjän uhan varalta - hyötyäkseen itse yhteistoimintamiehen roolistaan - äärimmäisen pahoina ihmisinä.)

Tuomitsemiseni ei perustu sen sijaan mihinkään humanismiin. Taisteluissa kuolee ihmisiä aina. Mutta nyt ei ole vuosi 1918 eikä vuosi 1939, eikä toivottavasti tulekaan.

Mediassa jotkut vaativat jo rivien välissä parlamentaarisen äärioikeiston kieltämistä. Iltasanomat kirjoitti eilen:

"Itä-Suomen yliopiston rasismitutkijan Vesa Puurosen mukaan eduskunnassakin on edustettuna salonkikelpoinen äärioikeisto ja se on suurempi uhka kuin pienet ääriliikkeet.

– Olennaista riskien ja vaarojen arvioinnin kannalta on se, että Suomessa toimii laillisissa puolueissa henkilöitä, jotka edustavat äärioikeistolaisia näkemyksiä ja joilla on yhteensä kymmeniintuhansiin nouseva määrä kannattajia.

Puuronen katsoo laillisen äärioikeistolaisuuden muokkaavan kasvualustaa myös laittomia keinoja käyttäville liikkeille." Ääriliikkeet eivät voi elää maaperässä, jossa ne eivät saa ajatuksilleen tukea." 

En viisastele sillä, onko Suomen parlametissa äärioikeistolaisia. Totean kuitenkin, että Puuronen leikkii vielä pahemmilla tulitikuilla kuin Kansallisen Vastarinnan ihmiset.

Toistettakoon: tuomitsen teon ilman selittelyjä.